Tällainen tilanne on piinaava. Toisaalta taas perhoset lentelee vatsassa ja on olevinaan todella ihanaa. Mutta kääntöpuolena on valtavat omantunnon tuskat, vaikeudet parisuhteessa, jatkuva pelko ja pohdinta. En kuitenkaan tahtoisi pitää välimatkaa ihastumiseni kohteeseen.. Tuntuu siltä, että en edes oman parisuhteeni pelastamisen vuoksi. Mikä minua vaivaa :(
Miten olette itse hoitaneet vastaavanlaiset tilanteet? Eihän varattuna oleminen automaattisesti tarkoita tunteiden kuolemista muihin ihmisiin, vaikka jotkut niin saattavat ajatellakin.. Kun kysyn neuvoa asiaan joltain ystävältäni saan vaan tuimia katseita ja paljon tuomitsevia sanoja.
Miten olette itse hoitaneet vastaavanlaiset tilanteet? Eihän varattuna oleminen automaattisesti tarkoita tunteiden kuolemista muihin ihmisiin, vaikka jotkut niin saattavat ajatellakin.. Kun kysyn neuvoa asiaan joltain ystävältäni saan vaan tuimia katseita ja paljon tuomitsevia sanoja.
Vastaukset 16
Vanhimmat
tilanteessa. Olen ihastunut ja kuten sinä varattu. Ihastuksen kohteesta en tiedä.
(Ihastumista on kestänyt jo yli vuoden).
Samanlaiset on tunteet välillä niin ihanaa ja sitten taas tuskaa kun ei halua satuttaa omaa puolisoa.
Tällä hetkellä en todellakaan tiedä mitä tekisin.
Keskusteltu on erostakin ja aina olen päättänyt yrittää mutta kun taas kohtaan hänet niin en voi tunteilleni mitään. Puolisolleni en tietenkään ole kertonut tästä ihastuksen kohteesta.
Seksiä meillä ei ole ollut pitkään aikaan ( hän ei vain enää saa minua kiihoittumaan).
Valitettavasti en pysty sinua auttamaan kun itselläni samanlainen tilanne, mutta yritetään jaksaa päivä kerrallaan.
Olisi kiva saada vastauksia ja vinkkejä muilta saman kokeneilta. Kiitos!
Meidän parisuhteemme oli hiukan "väljähtynyt" ja ihastuin toiseen mieheen,enkä välittänyt pitää huolta vanhasta suhteesta.Mies ihastui toiseen naiseen ja minun ihastukseni kohde paljastui oikuttelevaksi pikkupojaksi!Mieheni halusi erota ja nyt minä olen yksin!Harmittaa pirusti,että annoin kaiken valua hukkaan!!!!Älkää antako ihastuksien sotkea päätä,sillä ne voivat paljastua vain päiväuniksi!
Miten niin oikutteleva?
rauhassa ja nauti siitä, että tunnet vielä jotain . Ihastumisella ja parisuhteella ei ole mitään tekemistä keskenään. Ihastumisia tulee ja menee, mutta parisuhdetta pitää hoitaa. Käännä löytämäsi tunteet parisuhteen vahvuudeksi.
Kyllä pää kestää ihastumisen vaikka viiteen kerrallaan, kunhan vaan asennoidut oikein!
Omaan kumppaniinkin voi ihastua uudelleen, joskus.
Ihastuin, olen varattu ja ihastukseni varattu. Piinaa jatkui ja jatkui, jotenkin oli sellainen kutina, että toinenkin tunsi jotain. Siis ihan jotain!
No, sitten meni hermo ja laitoin rohkeasti viestin, että missä mennään. Silloin alkoi tuntua, että oma suhde alkoi kuolla ja muutenkin oli elämä aivan sekaisin. Ei sitten millään olisi jaksanut sitä arkea, mitään hyvää ei löytynyt!
Ja tulos oli, piiiiitkät haistattelut ja sitä rataa. Että kuoli se tunne siinä rytinässä.
Nyt ymmärrän jotain. Ihminen muuttuu ja siinä muutoksen tuoksinassa sitä helposti ihastuu muihin. Olisi oltava pitkämielinen ja jaksaa laittaa asiat arvojärjestykseen. Mikä on minulle tärkeää, mitä haluan elämältä ja etenkin puolisolta/puoliskolta.
Asennettahan se kysyy, voida olla ihastunut, mutta on ymmärrettävä syyt, miksi niin. Kyllä voi olla ihastunut, mutta olen oppinut tässä sen, ettei sitä saa kertoa kenellekään. Ihastuminen voi olla voimavara, jolla jaksaa. Mutta liian pitkälle sitä tunnetta ei saa viedä!!
Eli eikun pohdiskelemaan syntyjä syviä. Ystävättäreni tuossa juuri pohdiskeli joku aika sitten, että mikähän liene, että naiset muuttuu ja tuntuu, ettei miehet muutu mihinkään. Mutta ei se mene niin, muutokset tapahtuvat vain eri aikaan. Niistäkin pitäisi vaan jaksaa keskustella, kuten mekin olemme tässä viime aikoina tehneet oman puolikkaani kanssa.
Tsemiä!!
olin jo jonkun aikaa katsellut erästä työkaveria, en nyt varsinaisesti ihastunut ollut, mutta tultiin hyvin juttuun ja meillä oli hauskaa yhdessä, oli kiva jutella ihmisen kanssa, joka tuntui olevan samalla aaltopituudella. Oma suhde on ollut kuollut jo pitkään, käytännön syistä yhdessä kuitenkin roikutaan.
Sitten työmatkalla kävi niin että päädyttiin samaan huoneeseen ja sen jälkeen on elämäni ollut sekaisin. Retkahdin täysillä tähän ihmiseen, ja nyt on niin h***tin vaikeaa, koska häntä en voi saada.
Miksi ei saa kertoa kenellekään?
...............?.................
No siitä yksinkertaisesta syystä ei voi kertoa, kun: kukaan sitä ei ymmärrä (paitsi joku, jolla on omakohtaista kokemusta) ja jos sen joku ymmärtää, niin sitten karkaa mopo tosi helposti käsistä. Eli se ratkaisu tähän on, pidä asia omana tietonasi. -Ja salailuhan ei johda kuin paljastumiseen, kun pidät asian omana tietonasi, se paljastaja voit olla vain sinä itse!
Ja jos kerrot ihastumisesi toiselle osapuolelle, joko mopo karkaa lopullisesti taikka tulee tosi pahasti takkiin. Ennen sitä pitää ehdottomasti olla varma siitä, mitä itse haluaa, ettei tee toisen elämästä helvettiä! (Eli jos haluaa sen toisen, on paljon fiksumpaa erota edellisestä suhteesta ennenkuin tekee mitään siirtoja)
Jälkiviisautta. Jep jep. Ja paljon helpompi kirjoittaa siitä kuin käytännössä toteuttaa.
Miksi on fiksumpaa erota edellisestä suhteesta?
Fiksumpaako?
Valheellista fiksuutta ulkopuolisille-olkaa hyvä!
Ero edellisestä suhteesta toisen takia,
ja
Suuri Salaisuus on julkaisukelpoinen.Ja sitten tutkaillaan vasta,tuleeko takkiin mopoa käynnistäessä.
Eikä kenenkään elämästä tehty helvettiä.
Kätsyä, (- toiselle )- melko siistiä.
Helvetti vai taivas?
No tästä ei ottanut sitten selkoa. Ihan outo juttu.
Saahan niitä kymysyksiä viskellä, ilmaan vaikka. Sinne mahtuu monenlaista. Elämä se opettaa, jokainen taaplaa tavallaan! ;-)
..olen nimittäin mennyt kertomaan kaikille ystävilleni ja myös puolisolleni. En vain pystynyt pitämään näin suurta asiaa sisälläni, se repi minut aivan rikki :( Ja repii vieläkin. Noh, nyt sitten kumppanin kanssa on ollut vaan jatkuvia tappeluita ja luulen, että sen luottamus mua kohtaan on karissut hurjaa vauhtia! Pelkään vaan, että miten pystytään jatkamaan, kun taustalla nää ikävät asiat aina vaikuttaa. Vaikka kuinka sovittais, että nyt aletaan alusta, niin eihän se periaatteessa mahdollista ole.
En oikein ees ymmärrä miksi niin kiinnostunut tästä toisesta olen, sillä mun parisuhde on aivan ihana, ja olen siinä onnellinen. Mutta ei tunteille voi vaan mitää! >:/
Ja mikä pahinta, tämä ei ole jäänyt pelkän ihastuksen tasolle vaan on tullut tehtyä ihan kaikkia typeriä tekojakin tämän toisen miehen kanssa..... Ja miten niistä sitten pääsis yli, kun kuitenkin ihanaa on ollut ja loppu viimeks en ees kadu niitä kauheesti, kun on niin mukavia hetkiä ollut. Olen minä paha ihminen.
Ihastuin toiseen mieheen. Oma suhde oli ollut jo ennen tätä kiikunkaakun. Ja lopulta sitten kariutukin. Ehkä tämä ihastuskin osasyynä... Mutta: meistä ei koskaan tullut mitään, mutta löysin jotain paljon parempaa...=)
ekan mieheni kanssa 7 vuotta..ihastuksia oli ja meni mutten koskaan voinut edes kuvitella tekeväni yhtään mitään.otin etäisyyttä ihastuksiini ja näin ne lopulta kuolivat, mutta titenkin aika ajoin kummittelivat kun kohdattiin.
tässä suhteessa olen ollut 4 vuotta ja n vuosi sitten menin ja petin miestäni ihastukseni kanssa.enpä olisi itsestäni moista uskonut ja olen pohtinut asiaa paljonkin.olen tullut siihen tulokseen että nykyinen suhteeni on enimmäkseen kaveripohjalla...vaikkakin seksi ym jutut sujuvat erinomaisesti...mutta mutta...tuntuu ettei tässä suhteessa ole samalla tavalla haastetta kuin edellisessäni ja siksi laitan helpommin ranttaliksi.tämän hetkinen mies on ehdottomasti unelmieni prinssi.:)olen kertonut pettämisestä ja kuten arvata saattaa, hän antoi anteeksi.:)eli ei mitään haastetta??!!tässä ollaan edelleen ja ihan kivasti menee.:)
en varmasti olisi koskaan pettänyt miestäni jos hän ei olisi niin itsestäänselvyys minulle.
Minä olin naimisissa olevan miehen kanssa yksinomaan siitä syystä että peppuni petti-minut.
En kyllä osaa nyt auttaa, itekin olen ihastunut erääseen tuttavaamme. Yksipuolisesti kylläkin. Se tunne välillä "unohtuu", mutta sitten taas pulpahtaa pintaan. Tänään eka kerran kaipasin häntä, halusin kuulla hänen äänensä, jutella, nauraa. Olla lähellä.
Hän on avoliitossa ja kahden lapsen isä, minua 13 vuotta vanhempi. En voi olla ajattelematta häntä. Tää on niin väärin. Näin (taas) viime yönä unta hänestä.
Oma mieheni on kiireinen ja stressaantunut, ei sen kans voi keskustella paljon mistään. Tuntuu että se ei edes ymmärrä mua. Oon kovin yksinäinen muutenkin. Ehkä sitä haluaa huomiota, hän on antanut ymmärtää että minäkin voin olla hauska ja kiinnostava.
En siltikään voi tehdä asialle mitään. Täytyy ajatella puolisoani, hänen puolisoaan ja lapsia. Ehkä kuitenkin täytyy eniten ajatella itseään. Hänellä tuskin on tunteita minua kohtaan, enkä halua tehdä itseäni naurunalaiseksi.
Olin vielä jokin aika sitten samassa tilanteessa.. vain haaveilin toisesta miehestä ja luulin, ettei minulla ole häneen koskaan mitään saumoja. Sitten eräänä päivänä hän yhtäkkiä tunnustikin, että myös hänellä on tunteita minua kohtaan ja siinä rytäkässä tunteet ja ajatuksen menivät aivan mullin mallin.. ja siitä asti ovat olleetkin sekaisin.
Haluaisin kovasti osata sanoa sinulle jotain fiksua, mutta minusta tuntuu, että olen itse tehnyt niin typeriä juttuja, että minusta ei ole paljon neuvomaan :( Sanon vaan, että kovasti voimia sinulle! Ja muista, että sinä itse ole prioriteetti 1 ja tärkeintä on, että SINÄ olet onnellinen! :)