odotan esikoistani ja minua pelottaa hirveästi synnytys. siis sattuuko se synnytys? ja kauan yleensä se synnytys kestää? entä kun alkaa supistukset sattuuko sillon paljon?
Kyllähän se synnytys, jonkun verran sattuu, mutta ei sitä kannata pelätä. Ja kun lapsi on syntynyt, kipu loppuu siihen, tuskin enää muistat koko juttua. Tsemppiä!
0Äänestä
äiti
Kolmen lapsen äitinä voin sanoa et synnytyksen ja etenkin supistusten aiheuttamaa kipua ei voi verrata mihkään.Olisin ollut onnellinen jos joku ois mulle sillon ennen ekaa muksua kertonu totuuden että se sattuu ja helvetisti.En ymmärrä miks asiasta pitää jauhaa sontaa.Mutta ota huomioon et vaik se kipu on sillon kamala sen unohtaa just sillon kun saat lapsesi rinnallesi.Itse hakkasin rystyset mustiks kun supistukset tuli oikein kauheiks.Nyrkkiä vaan seinään ja muista mikä sen kivun lopputulos sit on.
0Äänestä
kuvittelet,
äiti kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä voin sanoa et synnytyksen ja etenkin supistusten aiheuttamaa kipua ei voi verrata mihkään.Olisin ollut onnellinen jos joku ois mulle sillon ennen ekaa muksua kertonu totuuden että se sattuu ja helvetisti.En ymmärrä miks asiasta pitää jauhaa sontaa.Mutta ota huomioon et vaik se kipu on sillon kamala sen unohtaa just sillon kun saat lapsesi rinnallesi.Itse hakkasin rystyset mustiks kun supistukset tuli oikein kauheiks.Nyrkkiä vaan seinään ja muista mikä sen kivun lopputulos sit on.
että kaikkiin supistukset sattuvat ihan samalla tavalla? Meitä on tutkimustenkin mukaan n. 10 % kaikista synnyttäjistä, jotka eivät ole tunteneet supistuksia kivuliaina. Sekin pitää muistaa vaihtoehdoksi, ettei pelottele ensikertalaisia ihan pihalle.
0Äänestä
Odottaja
äiti kirjoitti:
Kolmen lapsen äitinä voin sanoa et synnytyksen ja etenkin supistusten aiheuttamaa kipua ei voi verrata mihkään.Olisin ollut onnellinen jos joku ois mulle sillon ennen ekaa muksua kertonu totuuden että se sattuu ja helvetisti.En ymmärrä miks asiasta pitää jauhaa sontaa.Mutta ota huomioon et vaik se kipu on sillon kamala sen unohtaa just sillon kun saat lapsesi rinnallesi.Itse hakkasin rystyset mustiks kun supistukset tuli oikein kauheiks.Nyrkkiä vaan seinään ja muista mikä sen kivun lopputulos sit on.
Kannattaa muistaa, että jokaisen synnyttäjän tuntemukset ovat yksilöllisiä. Jokainen tuntee kivun eri tavalla. Ja mukana on vielä yksi muuttuja, itse synnytys. Ei kahta samanlaista.
0Äänestä
Eva
Opettele rentoutumisen niksit
Supistusten aiheuttamiin kipuihin paras lääke on se, että osaat rentouttaa kaikki muut lihakset. Silloin ei kipu tunnu niin pahalta ja energiaa jää ponnistusvaiheeseen.
Olet varmaan ollut jo synnytysvalmennuksessa? Paras ohje, minkä minä sieltä sain, oli mielestäni kehotus opetella rentoutumaan supistuskivun hetkellä.
Synnytys ei loppujen lopuksi ole mitään sen tulevan hoitamisen rinnalla: synnytys ei voi kestä 12 tuntia kauempaa, mutta hoitaminen kestää koko loppuelämän. Suhteuta siis ajatuksesi. Kaikki sujuu hyvin.
0Äänestä
nixu
Meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa. Olin hermona ennen ensimmäisen syntymää juuri synnytyspelon vuoksi. Asiaa käytiin läpi ja loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ,ohi noin kuudessa tunnissa. toinen synnytys käynnistettiin tabletilla ja oli moninverroin rankempi, kesto supistusten alusta 1.5 tuntia. Juttele neuvolassa /sairaalassa mahdollisesta kivunlievityksestä(lääkkeet, epiduraali, paracervikaalipuudutus, ilokaasu). jälkimmäisessä synnytyksessä oli vähän vaikea rentoutua, kun supistus eilauennut ollenkaan ts. suoistus oli kokoajan käynnissä. Tärkeintä on mielestäni, että mukana on luotettava tukihenkilö esim. tuleva isä, joka auttaa rentoutumisessa yms. Itse en olisi yksin selvinnyt. Mieheni esim. kuunteli kätilön ohjeet ja toisti ne minulle niin monesti, että kivun läpi tajusin. Hän myös kiskoi välillä ilokaasunaamaria tauolle, niin etten aivan pökerryksiin mennyt. Ei kannata etukäteen kovin tarkkaan suunnitella kinka synnytys sujuu- kuten joku sanoikin kukin synnytys on erilainen ja parata vaan yrittää ottaa tilanteet vastaan sitä mukaa kun ne eteen tulee.
0Äänestä
indika
kuvittelet, kirjoitti:
että kaikkiin supistukset sattuvat ihan samalla tavalla? Meitä on tutkimustenkin mukaan n. 10 % kaikista synnyttäjistä, jotka eivät ole tunteneet supistuksia kivuliaina. Sekin pitää muistaa vaihtoehdoksi, ettei pelottele ensikertalaisia ihan pihalle.
olen samaa mieltä ettei kannata ensisynnyttäjää pelotella mutta ei kannata myöskään vähätellä!ei välttämättä ole hyvä alkaa narramaan toista ja sanoa muuta kun totuutta!!realistisesti vaan!
0Äänestä
nanna
Eva kirjoitti:
Opettele rentoutumisen niksit
Supistusten aiheuttamiin kipuihin paras lääke on se, että osaat rentouttaa kaikki muut lihakset. Silloin ei kipu tunnu niin pahalta ja energiaa jää ponnistusvaiheeseen.
Olet varmaan ollut jo synnytysvalmennuksessa? Paras ohje, minkä minä sieltä sain, oli mielestäni kehotus opetella rentoutumaan supistuskivun hetkellä.
Synnytys ei loppujen lopuksi ole mitään sen tulevan hoitamisen rinnalla: synnytys ei voi kestä 12 tuntia kauempaa, mutta hoitaminen kestää koko loppuelämän. Suhteuta siis ajatuksesi. Kaikki sujuu hyvin.
mutta kummipoikaani "tehtiin" 36 tuntia, että se siitä "ei voi kestää kuin 12 tuntia".... Ko äiti ei tosin harrasta minkäänlaista liikuntaa, joten hänen tapauksessaan oli varmaan lihasten voimattomuudessakin osansa. Luulisin, että hyvä tai edes kohtalainen lihaskunto ja yleiskunto ei ole synnyttäjälle pahasta?
Kivun tunteminen on niin erilaista eri ihmisillä, että tilannetta on varmasti vaikea verrata kenenkään toisen kanssa.
Rentoutus on (kuulemma) tehokas tapa. Itse harrastan itämaista tanssia, jonka sanotaan olevan hyvä apu rentoutumisen ja lihasten hallitsemisen suhteen.
kun synnytin esikoiseni viime helmikuussa,muistan sen tunteen kun mietin että sattuuko se..?kun sitten lähdin synnyttämään,synnytys kesti n.4 tuntia(erittäin nopea ensikertalaiselle),en saanut sen takia kivunlievityksiä kun niitä ei kerennyt antamaan..ja jos ois annettu,synnytys olisi vain pidentynyt.yksi asia mikä minua helpotti oli se kun mieheni oli siinä ja se kun muistin mitä tätini oli sanonut:kun keskittyy vain hengittämiseen supistusten aikana,kipu ei tunnu pahalta.-aluksi ensimmäiset vedot ilokaasusta tekevät huonon olon mutta sitten se helpottaa..paljon onnea sulle synnytykseen..!!se on ihaninta mitä ihminen voi kokea.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllähän se synnytys, jonkun verran sattuu, mutta ei sitä kannata pelätä. Ja kun lapsi on syntynyt, kipu loppuu siihen, tuskin enää muistat koko juttua. Tsemppiä!
Kolmen lapsen äitinä voin sanoa et synnytyksen ja etenkin supistusten aiheuttamaa kipua ei voi verrata mihkään.Olisin ollut onnellinen jos joku ois mulle sillon ennen ekaa muksua kertonu totuuden että se sattuu ja helvetisti.En ymmärrä miks asiasta pitää jauhaa sontaa.Mutta ota huomioon et vaik se kipu on sillon kamala sen unohtaa just sillon kun saat lapsesi rinnallesi.Itse hakkasin rystyset mustiks kun supistukset tuli oikein kauheiks.Nyrkkiä vaan seinään ja muista mikä sen kivun lopputulos sit on.
että kaikkiin supistukset sattuvat ihan samalla tavalla? Meitä on tutkimustenkin mukaan n. 10 % kaikista synnyttäjistä, jotka eivät ole tunteneet supistuksia kivuliaina. Sekin pitää muistaa vaihtoehdoksi, ettei pelottele ensikertalaisia ihan pihalle.
Kannattaa muistaa, että jokaisen synnyttäjän tuntemukset ovat yksilöllisiä. Jokainen tuntee kivun eri tavalla. Ja mukana on vielä yksi muuttuja, itse synnytys. Ei kahta samanlaista.
Opettele rentoutumisen niksit
Supistusten aiheuttamiin kipuihin paras lääke on se, että osaat rentouttaa kaikki muut lihakset. Silloin ei kipu tunnu niin pahalta ja energiaa jää ponnistusvaiheeseen.
Olet varmaan ollut jo synnytysvalmennuksessa? Paras ohje, minkä minä sieltä sain, oli mielestäni kehotus opetella rentoutumaan supistuskivun hetkellä.
Synnytys ei loppujen lopuksi ole mitään sen tulevan hoitamisen rinnalla: synnytys ei voi kestä 12 tuntia kauempaa, mutta hoitaminen kestää koko loppuelämän. Suhteuta siis ajatuksesi. Kaikki sujuu hyvin.
Meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa. Olin hermona ennen ensimmäisen syntymää juuri synnytyspelon vuoksi. Asiaa käytiin läpi ja loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ,ohi noin kuudessa tunnissa. toinen synnytys käynnistettiin tabletilla ja oli moninverroin rankempi, kesto supistusten alusta 1.5 tuntia. Juttele neuvolassa /sairaalassa mahdollisesta kivunlievityksestä(lääkkeet, epiduraali, paracervikaalipuudutus, ilokaasu). jälkimmäisessä synnytyksessä oli vähän vaikea rentoutua, kun supistus eilauennut ollenkaan ts. suoistus oli kokoajan käynnissä. Tärkeintä on mielestäni, että mukana on luotettava tukihenkilö esim. tuleva isä, joka auttaa rentoutumisessa yms. Itse en olisi yksin selvinnyt. Mieheni esim. kuunteli kätilön ohjeet ja toisti ne minulle niin monesti, että kivun läpi tajusin. Hän myös kiskoi välillä ilokaasunaamaria tauolle, niin etten aivan pökerryksiin mennyt. Ei kannata etukäteen kovin tarkkaan suunnitella kinka synnytys sujuu- kuten joku sanoikin kukin synnytys on erilainen ja parata vaan yrittää ottaa tilanteet vastaan sitä mukaa kun ne eteen tulee.
olen samaa mieltä ettei kannata ensisynnyttäjää pelotella mutta ei kannata myöskään vähätellä!ei välttämättä ole hyvä alkaa narramaan toista ja sanoa muuta kun totuutta!!realistisesti vaan!
mutta kummipoikaani "tehtiin" 36 tuntia, että se siitä "ei voi kestää kuin 12 tuntia".... Ko äiti ei tosin harrasta minkäänlaista liikuntaa, joten hänen tapauksessaan oli varmaan lihasten voimattomuudessakin osansa. Luulisin, että hyvä tai edes kohtalainen lihaskunto ja yleiskunto ei ole synnyttäjälle pahasta?
Kivun tunteminen on niin erilaista eri ihmisillä, että tilannetta on varmasti vaikea verrata kenenkään toisen kanssa.
Rentoutus on (kuulemma) tehokas tapa. Itse harrastan itämaista tanssia, jonka sanotaan olevan hyvä apu rentoutumisen ja lihasten hallitsemisen suhteen.
Luepa synnytyskertomuksia! Itse olen oppinut aika lailla niitä lukemalla. Niistä saa realistisen kuvan synnytyksen kulusta. Erilaisia kokemuksia on niin paljon kuin synnyttäjiäkin.
http://www.geocities.com/HotSprings/Villa/6162/synnkert.html
http://www.huvitutti.net/synnytyshaku.html
kun synnytin esikoiseni viime helmikuussa,muistan sen tunteen kun mietin että sattuuko se..?kun sitten lähdin synnyttämään,synnytys kesti n.4 tuntia(erittäin nopea ensikertalaiselle),en saanut sen takia kivunlievityksiä kun niitä ei kerennyt antamaan..ja jos ois annettu,synnytys olisi vain pidentynyt.yksi asia mikä minua helpotti oli se kun mieheni oli siinä ja se kun muistin mitä tätini oli sanonut:kun keskittyy vain hengittämiseen supistusten aikana,kipu ei tunnu pahalta.-aluksi ensimmäiset vedot ilokaasusta tekevät huonon olon mutta sitten se helpottaa..paljon onnea sulle synnytykseen..!!se on ihaninta mitä ihminen voi kokea.