täältä pahasta maailmasta.
En jaksa enää. Miksi olen syntynytkään tänne. Minä, jolla ei ole mitään.
Mulla ei ole töitä, eikä oikein kykyjäkään mihinkään työn kaltaiseen. Olen yrittänyt rukoilla, että saisin voimia, ja voisin aloittaa elämän. Mutta ei.
Sanokaa vain, että olen säälittävä raukka, ku en kestä tätä elämää. Niin olenkin. En minä ihan turhaan itseäni vahingoita. Koen vain, ettei musta kertakaikkiaan oo mihinkään.
Ongelmistani en pysty enkä edes kehtaa puhua kellekkään. Olen lähimmäisten mielestä vain laiska ja saamaton. Työttömyyttäkin on jatkunut niin kauan, kun valmistuin aikoinaan koulusta.
En siis ole koskaan ollut töissä, jos ei työharjotteluja lasketa mukaan.
En yksinkertaisesti osaa hakea töitä, kun en pysty uskoo kykyihini. Ja rauhanyhdistykellä mulla ei oo ainuttakaan kaveria. Olen siellä aina yksi. Peräpenkillä, eikä kukaan halua tulla juttelee.
Ja eihän mulla kyllä mitään puhuttavaa olekkaan.
Olen vain tottunut päivästä toiseen katsomaan samoja seiniä ja kattoa. Munlaiselle ujolle lahjattomalle ihmiselle elämä ei todellakaan ole helppoa ja siksi haluaisinki pois!
En jaksa enää. Miksi olen syntynytkään tänne. Minä, jolla ei ole mitään.
Mulla ei ole töitä, eikä oikein kykyjäkään mihinkään työn kaltaiseen. Olen yrittänyt rukoilla, että saisin voimia, ja voisin aloittaa elämän. Mutta ei.
Sanokaa vain, että olen säälittävä raukka, ku en kestä tätä elämää. Niin olenkin. En minä ihan turhaan itseäni vahingoita. Koen vain, ettei musta kertakaikkiaan oo mihinkään.
Ongelmistani en pysty enkä edes kehtaa puhua kellekkään. Olen lähimmäisten mielestä vain laiska ja saamaton. Työttömyyttäkin on jatkunut niin kauan, kun valmistuin aikoinaan koulusta.
En siis ole koskaan ollut töissä, jos ei työharjotteluja lasketa mukaan.
En yksinkertaisesti osaa hakea töitä, kun en pysty uskoo kykyihini. Ja rauhanyhdistykellä mulla ei oo ainuttakaan kaveria. Olen siellä aina yksi. Peräpenkillä, eikä kukaan halua tulla juttelee.
Ja eihän mulla kyllä mitään puhuttavaa olekkaan.
Olen vain tottunut päivästä toiseen katsomaan samoja seiniä ja kattoa. Munlaiselle ujolle lahjattomalle ihmiselle elämä ei todellakaan ole helppoa ja siksi haluaisinki pois!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jospa kuitenkin katsoisit eteenpäin ja yrittäisit muuttaa niitä asioita joita voit, ihan pieniäkin. Jos et saa töitä, niin kokeile työharjoittelua, jossa voit opetella uusia asioita, ja jos sulla ei ole rohkeutta mennä juttelee uusille ihmisille ja saada frendejä, niin etsi niitä täältä netistä kirjoittamalla.
älä vain jää rypemään sinne itsesäälin kuralammikkoon! minä oon kerran sieltä onnistunu pois mönkimään, enkä aio taatusti takasin mennä.
ensinnäki,ykskään ihminen ei ole lahjaton. mä en koskaan ole kärsiny lahjattomuuden tunteesta.
jumala on antanu jokaiselle lahjoja just sen verran, ku ihminen tarvii. on väärin väheksyä saamiaan lahjoja. jos sulla ois niitä enemmän, joutusit ottaan myös vastuuta niistä.
sun täytyy ite nyt ottaa asiat reippaasti vastaan ja alkaa tehdä jotain. ihan mitä vaan!
ja ei se rukoileminen auta, jos et itse usko, että jumala antaa sulle sen mitä tarvit.
ei sun tartte huolehtia asioista liikaa, mut ei se tarkota sitä, ettet tekis mitään. luotat vaan että asiat järjestyy... niinhän niillä on tapana tehdä, eikö niin?
ota ittees niskasta kiinni! ja tiiäkkö mitä?
ei ne ihmiset tuu sun luo. sun täytyy ite mennä niiden luo. jos sä kökötät torjuvan näkösenä penkissä, ja vain aattelet että ei kiinnosta, painukaa kuuseen, ootte ihan ääliöitä, inhoon teitä, niin kyllä ne ihmiset sen vaistoaa jo sun pikkuvarpaan asennosta.
muuta uudelle paikkakunnalle ja alota elämä puhtaalta pöydältä, niinku minäki.
ja kannattaa hakea ammattiapua, niinku minä tein.
kyllä sä sieltä nouset, mutta sun täytyy oppia uskomaan itseesi ja jumalaan ja olla aktiivinen ja haluta oikeasti tehdä jotain kurjalle tilanteelle.
ja muista vielä se, että me ihmiset tarvitaan vaikeita elämäntilanteita. aattelepa, jos ei ois ikinä talvea... kesä ei tuntuis niin ihanalta, jos ei tietäis, että asiat voi olla ihan eri lailla!!! tsemppiä sulle!
ja ps. mee istuun etupenkkiin! :)
Minulle on ollut epäselvää käsitteet "taivasikävä" ja "kuoleman kaipuu."
MYÖS MASENTUNUT.
Tuota noin, tuo kirjoittamasi kuulostaa ihan inattentatiiviselta ADHD-tapaukselta. Vaikutat ihan klassiselta. Ei tuossa nyt enää rukoukset auta. Mars apua hakemaan.
Tutustupa siihen.
http://www.adhd-aikuiset.org/
ADHD on vaan vaan määritelmä häiriöön ja lestadiolaisuus on samanlainen vamma ... Uskon suhteen.... HäiriÖ joka purkautuu suviseuroissa...
mulla on sama ongelma, mutta olen kohtalaisen lahjakas ja on työtä ja rahaa ja ystäviä(kristittyjä) mutta silti haluaisin pois.
ei niin mikään. Ja usko se on henkilökohtainen, joten ei se ainakaan teeskennellyllä uskolla paikka taivaasta aukea jos muullakaan.Pelottihan se ensin mutta hieno perhe, rakastavat vanhemmat on edelleen! Kiitos yläkertaan:)))
Tässäpä tilaisuus vl:lle näyttää lähimmäisenrakkauttaan käytännössä. Ei muuta kuin sähköpostiosoitteita kehiin ja ottakaa nimimerkki pojuun yhteyttä. Eihän ole oikein, että siionissanne joku joutuu olemaan yksin. Ottakaa kaveri mukaan piireihin. Kuuluihan Jeesuksen yksi käskyistäkin, että yksinäisiä pitää käydä katsomassa.
Joel on uskova nuori mies joka työskenteli Jumalan valtakunnan työssä. Hän sairastui tuhoisaan aivosairauteen joka alkoi virusperäisesta aivotulehduksesta ja menetti pian kyvyn lukea ja kirjoittaa. Toisinaan hän menettää myös puhekykynsä. Tuskainen kipu raatelee jatkuvasti hänen koko olemustaan.
Tämä on lyhennetty hänen sanelustaan jonka hän keskeytti välillä kipukohtaustensa vuoksi:
"Hän ei ole kuullut rukouksia kuin olemme rukoilleet vaan vastannut toisin. Hän on säilyttänyt minut tiellään omana lapsenaan. Tämä on äärettömästi suurempaa ja enemmän kuin parantuminen tai tuskien lientyminen. Hän antaa armon katsoa Hänen maailmaansa ja saan armosta Jumalaa itseänsä sisimpääni. Menneitä ei muistella, tekemättä jättämisiä, väärin tekemisiä ei tarvitse ajatella. Jumala on ottanut vastuun minusta. Minun ei tarvitse uhrata olemattomia voimiani murehtimiseen ja sellaisen suremiseen jota en voi auttaa ja jota en voi korjata. Minä saan levätä Kristuksessa. Menneisyys ei paina. Tänään auttaa Herra ja tulevaisuuskin on samoissa iankaikkisissa käsissä. Jotta säilyisin pelastettuna, Jumalan täytyy sallia joillekuille meistä koettelemuksia, kärsimyksiä, sairautta. Minulle Hän näki hyväksi sallia sairauden. "
Toinen esimerkki on Joni Eaerickson-Tada joka 19-vuotiaana joutui rullatuoliin kaulasta alaspäin halvaantuneena sukellettuaan liian matalaan veteen. Hän on maailmankuulu kirjailija ja taiteilija, meni naimisiinkin. Jumala käyttää häntä työssään.
Sinä et ole ruumiillisesti sairas? Vikaa on siis vain pelkässä ajattelussasi. Ja pahasti. Laitatko kirjoituksesi huoneentauluksi jota luet päivittäin? Mietiskelet sitä ainakin jatkuvasti vai mitä? Tyhjennät aivosi oikeista asioista.
Rangaistukseksi lue se nyt oikein isosti ääneen 30 kertaa jos jaksat (toivottavasti kyllästyt jo eka kerralla) ja vaihda sitten tuon Joelin tekstiin, jos jokin mantra pitää olla. Jätä sairaudesta puhumisen osa pois. Olet ainutlaatuinen Jumalan luomistyö ja halveksit hänen tekoaan. Häpeä! Hänellä olisi sinulle paljon asiaa ja tekemistä jos kysyisit häneltä. Älä ruikuta enää!!!
Juu, kyllä sitä oikein kovasti yrittämällä paranee. Mitä siinä mokoma marisee. Masennushan on pelkkää teestentelelyä. Pitää vaan ryhdistäytyä.
Voiko enempää henkistä väkivaltaa harrastaa.
Hei olet vaan masentunut. Mutta usko,että Taivaan Isä voi muuttaa kaiken ja Hän haluaa tehdä sen.
Rukoile ja usko, että asiasi korjaantuvat.
Monenlaisia mahdollisuuksia on, usko pois.
Saat ystäviäkin, kun pääset masennuksestasi. Ikävää, että kukaan ei tule juttelemaan kanssasi.
Mutta aloita rukoilemalla, sillä se on Jumalan neuvo. Hän sanoo, että emme mistään murehtisi ja saattaisimme kaiken mikä pyrkii murehduttamaan meitä, Hänen tietoonsa.
Saat luottaa, että aurinko paistaa vielä risukasaankin!
Hyvää kesää! Muista olet yhtä arvokas kuin kaikki työssäkäyvät ja menestyvätkin.
herää nyt pahvi!! Miten tommonen tilanne voi parantua jos vain istut polvet koukussa nurkassa ja rukoilet joltain jumalalta apua? Se ei muutu siitä yhtään mihinkään suuntaan! Pitää toimia eikä istua unelmoimassa ja rukoilemassa.
Tosin järkeä sulle ei saa päähän edes lyömällä sillä lestat uskoo vaan että kaikki tapahtuu siks kun jumala haluu ja kaikki asiat paranee kun teet parannuksen ja uskot ja rukoilet. Ei sieltä taivaasta tipu ketään ukkeleita ja hoida sun asioita kuntoon. Ite ne pitää hoitaa. Minkä takia taivaan isä ylipäätään haluaa masentaa omia lampaitaan?
Miten on mahdollista että ainoassa oikeassa uskonnossa voi olla masentunut ihminen? Eikö se ollutkaan paratiisi?
Mä ymmärrän oikein hyvin miltä susta tuntuu, kun elämä kohtelee noin kaltoin. En ole itse kokenut, mutta veljeni oli koulukiusattu, hänellä ei ollut yhtään uskovaista ystävää, ja epäuskoisiankin vain pari, eikä hän jaksanut kilvoitella uskomassa. Hän ei kykene työelämään nykyisin. Olen oppinut oman näkökulmani lisäksi katsomaan asioita hänen näkökulmastaan.
Arvaan, että Kaipaat kauheasti tukea. Olet jo onniteltavan arvoinen, kun olet kirjoittanut tänne ongelmasi! Ties kuinka iso kynnys se sinulle oli!
Olet siis jo lähtenyt hakemaan apua, kun olet kirjoittanut tänne.
Ja oon kyllä ihan sitä mieltä, että kyllä muut läheiset voisivat tulla juttelemaan sulle seuroissa, kun kerran ovat "vahvempia/rohkeampia" kuin sinä. Mielestäni se olisi heidän velvollisuutensakin. Tottahan välinpitämättömyys/syrjintä luokitellaan kiusaamiseen! Se on vain henkistä.
Sanotaanhan raamatussakin jotenkin niin että: Olkoon uskovainen kylmä tai palava, mut ei penseä (=välinpitämätön)
Näen, että sinua vaivaa masennus. Ota yhteyttä lääkäriisi, tai johonkin paikkakuntasi lääkäriin ja kysy, miten saisit ajan psykologille. Muistaakseni ensimmäiset viisi kertaa on ilmaiset. Tämä vaihe on iso askel sinulle, mutta se kannattaa! Kynnys avun hakemiseen kasvaa koko ajan. Lääkärin pitäisi ymmärtää kyllä ongelmasi, sillä masentuneisuutta on yllättävän paljon suomessa. Ja mitä ennemmin haet apua niinsanotulta julkiselta sektorilta, niin sen parempi. Ja huomaat että moni muu kylpee aivan samantyyppisissä tuntemuksissa kuin sinä.
Jos haluat jutella asiasta lisää, laita postia osoitteeseen [email protected]
Kannattaa muistaa ettei uskontoasiat kata kaikkea tieto-ohjeistoa. Uskontoasiat ovat uskontoasioita ja muut asiat asiat muita.
Eihän kalojakaan saa ilman pyytämistä, eikä ole ns. vaivatonta viljaa olemassakaan.
Jos sinulla on ongelmia joidenkin asioittesi kanssa niin hae apua niihin.
Sanoisin että lopeta pohjimmiltaan narsistinen ja itsekäs surkuttelu ja ota itseäsi niskasta kiinni. Etsi elämällesi suuntaa ja tarkoitusta, eikä uskomisasiat ole niitä aivan päälimäisiä juttuja. Jos olet elämään syntynyt niin valinta saattaa olla vaikkapa aivan omasikin.
Lopeta surkuttelu ja ala keskittyä oleelliseen, tavalla tai toisella, vaikka pieninkin askelin.
En osaa kirjoittaa lohduttavia sanoja. Olen vain realisti. En ole itse ollut koskaan masentunut, mutta kumppanini on, mikä on vaikuttanut minunkin elämään halusinpa sitä tai en.
Älä hae säälipisteita, vaan tunnusta realiteetit ja hakeudu ammattilaisen puheille. Ihmiset, jotka kohtaavat työssään erilaisia ihmismielen ongelmia päivittäin, eivät kauhistele tai säälittele, vaan kohtaavat sinut aika lailla luonnollisesti, kohkaamatta ja hössöttämättä. Heillä saattaa olla sinulle sopivia tapoja auttaa tilnateessasi.
Jos valittelet läheisillesi ja haet sääliä, samoihin olotiloihin voivat päätyä läheisesisikin. Läheisten ihmisten kyky kantaa huolia on hyvin vaihteleva.
Voit olla yksinäinen missä vain. Jos et itse ole sosiaalisesti koskaan aloitteellinen, Suomessa yksinjääminen tulkitaan helposti myös yksityisyyden haluamiseksi. Jos kaikki odottavat että minua lähestytään kiinnostuneena, voit helposti kuvitella mikä on sosiaalinen lopputulos. Kuinka monta samanlaista tarinaa arvelisit istuvan siellä ry:n taka-, väli- tai etupenkeillä?
Masentunutta usein haukutaan laiskaksi ja saamattomaksi. Käsketään "ottamaan itseään niskasta kiinni", sitten "että, pitää ryhdistäytyä" tai "et vain ole rukoillut tarpeeksi".
Usein tällainen ihminen saattaa herättää vain ärtymystä vrt. korppikotkalauma nokkii kuoliaaksi valkoisen korpin.
Masennusta tuntemattomilta ihmisiltä tulee ymmärtämättömiä kommentteja. Masennus on kuitenkin sairaus, joka on omatoimisesti vaikeasti parannettavissa. Apua saa mm. lääkityksellä, terapialla tai vaikka vertaisryhmistä.
www.tukinet.fi
-voit muuten keskustella nimettömästi terapeutin kanssa.
Olen käynyt jo paikallisella tk:lla psykologin juttusilla.
Hän kyseli multa kaikkea menneisyydestä nykyhetkeen jne.
Ja testasi mua muutamilla testeillä.
Niissä ei vielä havaittu mitään poikkeavaa.
Ens viikosta alan käymään säännöllisesti psykologin juttusilla ja he kartoittaa minun vahvuudet ja heikkoudet.
Lääkkeitä en mielellään halua käyttää, kun tiedän yhden sellaisen, joka on jäänyt "koukkuun" lääkkeisiin, ja ilman niitä se saa raivareita.
Mä en uskalla ees alkaa käyttää.
Parhaiten kai asiat selviää, ku niistä saa jutella.
Jo tuolla ensimmäisellä kerralla oli positiivisia vaikutuksia.
Kun tulin psykologin juttusilta, olin mielissäni, etten ole yksin ongelmineni.
Uskon jo nyt, että tulen parantumaan tästä masennuksesta.
Hienoa, hoitoon hakeutuminen on jo yksi askel kohti parantumista. Jos et lääkkeitä nyt jaksa, niin kyllä se terapiakin auttaa ajan kanssa. Yritä liikkua ja yritä syödä terveellisesti.
Ole sitkeä, kyllä se siitä.
Tsemppiä elämällesi. Kyllä se päivä paistaa risukasaankin.
Jos lääkärisi haluaa sinua hoitaessaan sinulle määrätä mielialalääkkeitä, käytä ihmeessä. Itse olen käynyt läpi vakavan masennuksen ja oikealainen lääkitys oli keskeinen osa hoitoa. Tuntuu että usein sekoitetaan käsitteissä psyykenlääkkeet keskenään. On aivan eriasia käyttää esim. psykoosiin
tarkoitet. lääkettä kuin jotain esim. serotoniinipohjaista lääkettä jotka eivät vaikuta ihmisen persoonallisuuteen. Olen törmännyt tosiusein
näihin vääriin ennakkoluuloihin mielialalääkkeiden
sivuvaikutuksista.
lääkkeitä. Psykologi sanoi, että niissä on eroja ja joissain on suuremmat haittavaikutukset kun toisissa. Ja kokeilemalla selviää, mikä parhaiten sopii. Kuulemma vasta viikkojen päästä vasta alkaa vaikuttamaan.
Pitää harkita vakavasti lääkitystä!
Se joka saikin niitä raivareita taitaa sairastaa jotain skitsofrenian tapaista. Ja hänen sairautensa näyttää kokoajan menevän huonompaan suuntaan lääkityksestä huolimatta.
tai ainaki silloin on leikki kaukana, kun hän on unohtanut lääkkeet. Näen tuota tyyppiä nykyään tosi harvoin.
Hyvä juttu, jos jo harkitset lääkkeitä. Sivuoireet tulevat usein parin ensimmäisen viikon aikana, kunhan malttaa odottaa, niin ne menevät kyllä ohitse useimmiten.
Monasti masentunut joutuu kokeilemaan useampia lääkkeitä, ennenkuin löytyy paras mahdollinen lääke, ja lääkkeitä joutuu käyttämään useamman viikon, ennenkuin olo normalisoituu.
Jos päädyt ja löydät hyvän lääkkeen, älä lopeta sen käyttöä liian nopeasti. Usein olo saattaa tulla hyväksi, ja masentunut lopettaa lääkkeiden käytön vähän liiankin nopeasti, ja masennus palautuu takaisin. Maltti on valttia lääkityksen kanssa. :)