Miksi olet jäänyt Kokemäelle ?

Ei vaan ole tullut lähdettyä. Viihdyn hyvin maalaisidyllissä veden äärellä ja kun töitä riittää, niin mikäs tässä ollessa. Lapseni halusin ehdottomasti kasvattaa täällä. Rauhallista ja turvallista lapsen kasvaa. Ja koiranomistajana täällä on huippumaastot (metsät) lenkkeillä. Ja ajokortillisena ihmisenä tuo nyt ei ole matka eikä mikään hakea Porista ne, mitä ei täältä saa. Eli vaikka täältä nyt palveluita karsitaan, niin ruokaa sentään vielä saa ja vielä pääsen liikkumaan autolla sen mitä tarvitsee lähteä muiden palvelujen perässä muualle. Vaikka tässä vanhenee koko ajan ja sen puolesta hieman jännittää, mitkä ovat vanhuspalvelut silloin, kun niitä tarvitsen, niin siltikään en aio täältä mennä minnekään - ainakaan vielä. Mutta katsellaan vuosi(kymmen) kerrallaan, mitä tuleman pitää. Voihan sitä tosiaan vanhainkotiin joutua muutamaan sitten jonnekin hevon kuuseen "kotoa".

Kaikki näköjään tyytyväisiä Kokemäen tarjontaan. Olkaa sitten minun puolestani.

Mää en voinu lähteä kun tuli äitiä ikävä jo armeijassa. Sieltä mut kotiutettiin kahden viikon jälkeen kun oli niin ikävä äitiä. Muuta sitten jonnekin.

Työpaikat vanhemmille, hyvät varhaiskasvatus - ja koulupalvelut lapsille, huokea asuminen.
Monipuolisia harrastusmahdollisuuksia.
Kaikkea arjessa tarvittavaa saatavilla.
Lyhyt matka isompien palveluiden sekä virkistysten äärelle ( teatteri, elokuvat ym.).
Oma auto tarvitaan, koska julkisia tarjolla huonosti.
Sote-palvelut karkaamassa, mutta pitkään toimivat hyvin.

Kokemäellä on helppo saada sosiaalitukia siksi asun täällä. Toki on mukava käydä välillä shoppailemassa Porissa. Harmi kun Cafe Uno loppui sillä se oli hyvä paikka.

Minä jouduin Kokemäelle kun Kauvatsa liitettiin Kokemäkeen 1969. Se oli kuolinisku Kauvatsalle joka olisi pitänyt liittää Kiikoisiin tai Huittisiin.

En itsekään ymmärrä miksi jäin Kokemäelle kun lähes kaikki koulukaverit on täältä lähteny. Nyt kun Kaffe Uuno meni kiinni niin ei ennää ole oikein mitään täällä.

Äiti sanoi että älä lähde pahaan maailmaan ja niin jäin Kokemäelle. Ollut täällä jo pian 60 vuotta.

Pelkään ihmisiä, soskun työntekijät ovat ystävällisiä. Työpaikkoja ei ole niin saan olla rauhassa. Isommassa kaupungissa joutuisin varmasti käymään työhaastatteluissa. Työkokeilussa olen ollut. Se oli inhottava kokemus.

Muutin Kokemäeltä 2000-luvun vaihteessa. Silloin Kokemäki oli voimissaan. Nyt se on rääpäle niihin aikpoihin verrattuna. Juhana ei ollut vielä sotkemassa kuvioita.