Olen yh-äiti,eronnut äskettäin (avioero ei vielä voimassa).Tapasin jokin aika sitten lestadiolaisperheestä olevan miehen joka on itse eronnut lestadiolaisuudestaan ja hän on asunut minun luonani jonkun aikaa ja taidetaan kovaa vauhtia rakastua toisiímme.Minua vaan mietityttää miehen perheen suhtautuminen minuun? Olen ymmärtänyt että letadiolaiset eivät eroa joten olen varmasti heidän silmissään "paha".kertokaa mielipiteitänne vai onko tämä suhde jo tuhoon tuomittu etukäteen?Haluan kuitenkin miehen vanhempien hyväksyvän minut.
onko väärin?
ihanako
162252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Miehen tulee erota isästään ja äidistään yhtyäkseen vaimoonsa. Avioliittoon mennäkseen on vanhemmat jätettävä, muutenha aviolitosta ei tule mitään.
Ehdottomasti on väärin! Hylkää se mies, äläkä koskaan ajattele tulevasi hyväksytyksi lestadiolaisuudessa, koska olethan "maailman" ihminen! Sinua ei kosksaan tulla hyväksymään, saat ikuisen taakan lestadiolaisuudesta.
Te olette järjestelmällisen uskontososiologisen tukimuksen koehenkilöitä.
Nämä tarinat ovat kaikki keksittyjä, mutta erittäin järjestelmällisiä.
tämä on aivan täyttä totta.Ei keksitty juttu!!!
tekee huorin
Et kertonut onko mies esikoislestadilaisesta perheestä vain vanhoillislestadiolaisesta. Nimittäin suhtautuminen on sitten sen mukaista. VL:t eivät kuulemma suvaitse ulkopuolisia seurustelukumppaneita ja moni on kirjoittanut kuinka suhde on mennyt poikki sen takia.
Ensinnäkin tottakai uskovaiset vanhemmat aina toivovat, että lapset seuraisivat kristillisyyttä. Sitten kristityt eivät suosi avoliittoa vaan pitävät vain avioliittoa sopivana. Mutta eivät kaikki uskovaisten kodin lapsetkaan käy seuroissa ja varmaan monet nuoret asuvat yhdessä ilman vihkimistä. Tänä aikana se on niin tavallista.
Mutta varmastikaan esikoislestadiolaiset eivät lähde arvostelemaan kenenkään seurustelukumppania, kyllä aikuiset ihmiset päättävät sen kuten muutkin asiat.
Kannattaa tutustua rohkeasti vanhempiin ja ottaa selvää, mitä ajattelevat.
Eronneitakin on paljon uskovaisissakin.
Eronneitakin on paljon uskovaisissakin. Ja ainakin toinen eronneista menee helvettiin ja monissa tapauksissa molemmat.
Mitäköhän tahdot sillä viestittää. Ymmärsin, että se on niinkuin normaalia.
En ymmärtänyt sinun kommenttiasi.
Eihän eronnut eikä eroamaton mene helvettiin, jos hänellä on elävä usko sydämessään kuolemanhetkellä ja synnit anteeksi.
Eronneita on paljon maailmassa, mutta heitä on valitettavasti paljon myös uskovaisten joukossa.
Tottakai kristityt menevät avioliittoon ja varmaan monet maailmassakin niin, että se kestäisi kuolemaan. Niinhän tulisi olla.
Mutta, koska en voi tuomita, niin en myöskään syyttele ketään epäonnistumisesta avioliitossaan, syitäkin on monia, jotka johtavat eroon, mutta ei sen perusteella enää olla niin suvaitsemattomia, jos tulee esittelemään vanhemmilleen eronneen seurustelukumppanin.
SITÄ TARKOITIN.
Ennen oli ankarampaa ja eronneeseen suhtauduttiin kielteisemmin. Ei haluttu vävyksi tai miniäksi.
Olet ihan oikeassa avioeron saa anteeksi. Omavanhurskauden perkeleeltä ja hänen palvelijoiltaa ei saa anteeksi mitää muutakaan, niin kuinka silloin tätäkään, siksi on turha kallistaa saatanalle korvaansa. Kristus sen sijasan on välimies, ja hänen veressään saa KAIKKI synnit anteeksi, uskon kautta.
Pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan, ei saa koskaan anteeksi, kaikki muut synnit saa. Mutta sitä syntioä ei voi koskaan tehdä vahingossa, eikä koskaan myöskään lankeemuksessa tai epäuskossa.
Siihen tarvitaan uudestisyntynyt ihminen joka on palavasti uskossa.
Varsinaisesti teet väärin siinä, että kyselet oikeutusta rakkauteen joiltakuilta muilta.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että nykyinen menetelmä on hyväksyttävä. Tehdään kahdesta tavallisesta avioliitosta yksi taivaallinen ja ne jakojäännökset menköön timbuktuun?????
Mikäli olet ollut tekemisissä miesystäväsi suvun kanssa, varmaan tiedät jo vastauksen. Nimittäin näissä piireissä ei pidetä suotavana ensiksikään eroamista ja toiseksi asumista avioliitonomaisissa olosuhteissa vihkimättömänä ja kolmas asia se, ettei erosi ole vielä saanut lainvoimaa.
Uskon kuitenkin, että armoa riittää näidenkin asioiden yli, kunhan oikea asenne kirkastuu. Avioliitto on pyhä ja sitä ei saisi rikkoa pienistä syistä, eikä saisi sitoutua toiseen ennenkuin edellisen kanssa on asiat selvitetty.
Ennuste ilman mielenmuutosta lienee kehno tarkoittamassasi mielessä.
Teidän kahdenvälinen suhde rakentuu kummankin tahdon varassa ja miehen itsenäisyys on ratkaiseva.
Paavalin sanoin 1. kor 7:10-11
"10 Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. 11 Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan."
Ja Jeesuksen itsensä sanomana:
"31 "On myös opetettu, että jos mies tahtoo erota vaimostaan, hänen on annettava tälle erokirja. 32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen."
ja toisaalla:
"7 Fariseukset kysyivät häneltä: "Miksi sitten Mooses on säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja?" 8 Hän vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin. 9 Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen."
Jäin miettimään yhtä kohtaa viestissäsi.
"...hän on asunut minun luonani jonkun aikaa ja taidetaan kovaa vauhtia rakastua toisiímme..."
Mikä tunne sai teidät muuttamaan yhteen? Jos rakastuminen tulee vasta nyt?
Ehkä olen niin vanhanaikainen, että kuvittelen rakastumisen aiheuttavan sisäisen pakon muuttaa yhteen, vaikka kaikki olisivat sitä vastaan. Silloin voima on niin suuri, ettei siinä pienet ympäristötekijät haittaa.
Silloin ei tule mieleen, että suhde voisi olla tuhoon tuomittu? Toki suvun merkitys on huomattava ja voi aiheuttaa suuriakin vaikeuksia parisuhteessa.
Tulee mieleen ensimmäisenä,että minkä ihmeen tähden mies on muuttanut luoksesi? Tosta noin vaan?
Jos miehen perhe on vl,ja mies itse ei ole,en luulisi vanhempien reagoivan asiaan juurikaan.Mieshän on itse kieltänyt uskonsa,ja elää nyt epäuskossa joten hänen asiat sattuvat kyllä vanhempien sydämeen surunkaikuisesti,mutta täysi-ikäisenä mies elää kuin elää.Vanhemmat voivat ainoastaan lastaan muistuttaa elämän kalleimmasta asiasta...
Mutta sinulle:luulisi että jaksaisit odottaa edes sen verran että edellisestä eroat kun jo seuraavaa vikittelet.Rumasti sanottu,mutta mitä se muutakaan on.Tulee mieleen perhonen joka kukasta kukkaan lentelee..
Miehen vanhemmat toivovat varmasti lapselleen kaikkea hyvää,olipa lapsi uskomassa tai ei. Mutta kaikkein parhaiten saat hyväksynnän kun astelette alttarille.Sitä ennen mies asukoon omassa kämpässään..
Olen v-lestadiolainen.
Veljellä on sama juttu....hän on eronnut lestadiolaisuudesta ja on alkanut seurustella yh äidin kanssa...yh äidillä lapsia....ei me mitenkään sitä yh äitiä vihata eikä mitenkään silleen.... :/