Ajauduin ulos vl-liikkeestä 70-luvulla siksi,että seurustelin ja menin naimisiin "uskottoman"= körttiläisen naisen kanssa.
Mielestäni elämäni ei muuttunut uskon suhteen mitenkään naimisiin menon jälkeen.
Uskon Jumalanlasten seurakuntaan,mutta se ei ole ainoastaan SRK.
Miten esikoiset asias ymmärtävät?
Mielestäni elämäni ei muuttunut uskon suhteen mitenkään naimisiin menon jälkeen.
Uskon Jumalanlasten seurakuntaan,mutta se ei ole ainoastaan SRK.
Miten esikoiset asias ymmärtävät?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä olen esikoislestadiolainen. Ajattelen, että niillä, jotka pelastuvat pitää olla samankaltainen elävä usko. Jumala voi antaa sellaisen kenelle hyvänsä. Se on yksinkertainen lapsenusko.
Minusta olisi väärin tuomita toisen usko, koska Taivaan Isä näkee sydämeen ja jos Hän on uskon antanut, kuka voi sen vääräksi opiksi tuomita.
Jokainen kastettu ihminen on Jumalan lapsi. Eri asia sitten on, jos on ns.kuolleessa tilassa, mutta Jumala voi kuolleenkin herättää.
Ihminen voi elämällään kieltää uskonsa.
Eläessään julki suruttomasti synnin
palvelijana, näin Jumalan sana tuomitse,
eikä ihmisen tarvitse ketään tuomikaan.
Joka ei usko on jo tuomittu.
Mielestäni ei ole olemassa virallista esikoisten kantaa. Lapissa tietysti on kanta, mutta monet sen kiistävät.
Se on enempi hajaannuksessa tullut se sulkeutunut seurakuntaoppi eikä se ole vielä aiheuttanut tarpeeksi suljetun paikan kammoa.
Tiedän monia, jotka ajattelevat eri tavalla, mutta pääsääntöisesti ovat hiljakseen, kun eivät jaksa kinata.
Esikoiset ovat mielestäni mukavuudenhaluista ja flegmaattista omissa mietteissään olevaa porukkaa. Ajatellaan niinkuin ajatellaan, mutta ei viitsitä keskustella, ettei tulisi riitaa.
Saatan olla väärässä ja piakkoin tulen opetetuksi luulisin.
On viisastakin välttää riitaa, sehän on kristusta alas tuoda. Jos joku ei ole jotakin käsittänyt Herra on hänelle näyttävä aikanansa. Miksi pitäisi väkivalloin ruveta jotakin muuksi muuttamaan. Kyllä esikoiset ovat hyvinkin kantaa ottavia ja asioista selvää ottavia kun vain pääsee tutustumaan lähemmin, monesti olen yllättynyt siinä. Eräs kirkkomme pappi aikanaan kertoi että hänen täytyi ruveta tutkimaan enemmän uskonasioita jotta olisi pärjännyt esikoisille keskusteluissa.
Olen EL ja ensiksi haluan todeta että olet kaikinpuolin tervetullut seuroihimme. Yksikään
ihminen ei ole täydellinen ja lapsen lailla meidän tulee uskoa. Armo menee ihmisjärjen ohi,
sillä - ainoastaan taivaaassa käsitämme Jumalan
täydellisen laupeuden.