Eipä tässä sen tärkeämpää, haluaisin vaan kertoa tuntemuksistani tänään, kun Cavalier-vanhuksemme Jasu meni koirien taivaaseen melkein 14-vuotiaana.
En ollut mukana aamulla kun Jasu nukahti eläinlääkärin armollisella avustuksella, mutta tein viimeisen palveluksen hautaamalle Jasun mökkimaalle illansuussa. Ajomatkalla olin useasti kuulevinani Jasun huokailevan ja kääntävän kylkeään, vaikka kyseessä oli vain ilman suhinat ja muut äänet autossa.
Perillä odotti syksyllä valmiiksi kaivettu hauta, jota en sitä kaivaessani osannut kuvitella joskus tarvittavan. Syvensin hautaa vielä hieman ja hain Jasun autosta. Jasu makasi viltin päällä todella kauniina, enkä olisi millään malttanut lopettaa silittämistä itkien. Mutta pakkohan se oli tehdä. Jasu sai mullan päälleen ja lepää nyt tutussa paikassa.
Vaikea uskoa että Jasu on kuollut. Äksy poikahan se oli, mutta niin rakas. Meidän Jalmari.
En ollut mukana aamulla kun Jasu nukahti eläinlääkärin armollisella avustuksella, mutta tein viimeisen palveluksen hautaamalle Jasun mökkimaalle illansuussa. Ajomatkalla olin useasti kuulevinani Jasun huokailevan ja kääntävän kylkeään, vaikka kyseessä oli vain ilman suhinat ja muut äänet autossa.
Perillä odotti syksyllä valmiiksi kaivettu hauta, jota en sitä kaivaessani osannut kuvitella joskus tarvittavan. Syvensin hautaa vielä hieman ja hain Jasun autosta. Jasu makasi viltin päällä todella kauniina, enkä olisi millään malttanut lopettaa silittämistä itkien. Mutta pakkohan se oli tehdä. Jasu sai mullan päälleen ja lepää nyt tutussa paikassa.
Vaikea uskoa että Jasu on kuollut. Äksy poikahan se oli, mutta niin rakas. Meidän Jalmari.
Vastaukset 5
Vanhimmat
voi sinua. otan osaa suruusi! se on kamalaa kun menettää oman rakkaansa lemmikin. minun haukku pääsi koirien taivaaseen kanssa vähän aikaa sitten! voimia sinulle kovasti. vaikka ikävä ei ikinä hellitäkkään.
Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Tämä on niitä viimeisiä palveluksia koiralle, joita ei haluaisi edes ajatella tulevan eteen.
Jaksamista, aika kyllä parantaa pahimman surun.
Munkin 14v 1kk kerrynterrieri mummeli lähti eilen koirientaivaaseen...on kyllä suunnaton ikävä mutta ehkä se joskus helpottaa..
Raskas on suru kantaa kun jotain tärkeää meiltä pois lähtee..Mutta tunnetta rauhoittaa ajatus mitenpaljon lähtenyt meille toi elämänsä aikana.Paljon mahtuu iloja ja riemuja!Ja 14.v. on pitkä aika ja kun koirasta tulee perheenjäsen on se kuin puoliso.Ja parikunnalle lapsi.(naurakoon vaan koiravihaajat tota lausetta,ei haittaa)Meidän cava jäi auton alle alle vuoden ikäisenä ja seuraavana yönä tapahtuneen jälkeen kuulimme ukon kanssa kuinka koira uikutti ulkooven takana,sehän ei tietysti voinu enään olla sielä.Tapahtuneesta on nyt jo aikaa,mutt vieläkin kun katsellaan cava-lehtiä ja kulkijoita joilla on cava,riipasee. Cavan kokoisia lohdutuksia ja märkiä cava-pusuja kaikille!
Käytin eilen omaa 12-vuotiasta irlanninsetteriäni lääkärissä, ihan rutiinitarkastuksessa, ja lääkäri löysi kasvaimen vatsasta. Kertoi, että loppusuora on nyt alkanut. Tuntuu ihan hirveältä! Kontrollikäynti on reilun viikon päästä ja minun pitää miettiä siihen mennessä mitä koiralleni tehdään. Koirani ei ole kivulias ja se lähtee pikku lenkille vielä innoissaan. Miten tällaisesta päätöksestä voi selvitä? Toisaalta tiedän, että koirani on elänyt onnellisen ja erittäin terveen elämän ja ansaitsee arvokkaan lopun. Luopuminen tuntuu niin hirveän tuskalliselta.