Miehille puhuminen?

Öö. Jos täällä on enimmäkseen lukijoita ja kirjoittajia, jotka ovat itse kirjolla, niin saatan saada vastauksia joiden antajat eivät ymmärrä tätä asiaa sen enempää, kuin minäkään, mutta myös sellaisilta, joilla on minua parempaa kokemusta tai neurotyypillisiltä saatua ohjeistusta. Niin autisteissa kuin neurotyypillisissä on varmasti tästä asiasta monella tapaa ajattelevia ihmisiä. Kaikki vastaukset tervetulleita!

Niin, ajattelevatko miehet, jos tuntematon naisoletettu oma-aloitteisesti alkaa jutustella heille, että nainen on iskemässä/muuten heistä miehenä kiinnostunut?

Olen ihminen, joka jutustelee kaikille (niin, kaikki autustitkaan eivät ymmärrä tai halua pitää sitä omituista päätänsä kiinni!). Omalla kylällä tuttavat kai tietävät ja ymmärtävät tämän, mutta nyt olen opintojen myötä laajentanut piiriäni oman kylän ulkopuolelle ja tänään menin jutulle kahden eri miehen kanssa. Toisen luokkalaisen vastapäätä pöytään missä ei istunu muita ruokatunnilla ja sitten aloin jutella omalta kylältäni kulkevalle juna-asemalla, kun huomasin, että hän kulkee samaa matkaa kanssani päivittäin.

Minusta molemmat miehet vaikuttivat jotenkin vaivaantuneilta. Toinen kyllä hymyili ja hän on oma-aloitteisesti toivottanut hyvää huomenta kun olemme nähneet siellä kotikylän asemalla. En kumminkaan tunne häntä sen kummemmin.

Niin onkohan nämä jotain minun omaan huonoon itsetuntoon liittyviä kuvitelmia, että luulen heidän olevan vaivaantuneita/luulevan minun olevan iskemässä vai onko se keskustelun avaaminen tuntemattomille miehille jotenkin epänormaalia?

Minulla ei ole mitään erikoisia motiiveja eikä kiinnostuksia sitä luokkakaveria eikä juna-asemamiestä kohtaan, mutta ihmettelen, että samana päivänä aloitin samaan tapaan keskustelun neljän naisen kanssa: luokkalainen kahvijonossa ja kahvipöydässä, mummu uimahallissa ja ikäiseni tai nuorempi nainen jonka kanssa päivittelimme kovasti myöhässä olevaa junaa. Ei tullut ollenkaan samanlaista jännitteistä ja vaivaannuttavaa tunnelmaa.

Onko jotenkin sopimatonta tyttöihmisen puhutella poikaihmistä? Vanhemmat miehet tuntuvat taas suhtautuvan yleensä luontevammin. Nuoremmat ja omanikäiset on usein jotenkin jäykkiä (hahhahhaasanavalintaa...) Onko miehet vaan yleensä tuollaisia ja ujompia kuin naiset?

Jotenkin tuntuu, että en ymmärrä jotain, mitä pitäisi, mutta toisaalta mietin, voinko omla edes autisti jos näin tarkkaan aistin tunnelmia? Vai onko se juuri sitä "kognitiivisen empatian puutetta" että kyllä aistii toisten mielialat, mutta ei ymmärrä miksi he tuntevat niin?