Kuinka moni muu huomaa välillä jääneensä ihailemaan omaa kihla/vihkisormustaan? Itse ainakin huomaan tekeväni niin. Varsinkin kun annan ajatusteni harhailla, yllätän itseni ihastelemasta sitä, kuinka hyvin sormus sopiikaan käteeni. Olen kuullut paljon kauhutarinoita, kuinka ihmiset ovat katuneet sormusvalintaansa, mutta minä taas huomaan rakastuneeni täysin omaan sormukseeni!
Asia toki saattaa johtua siitäkin, että olen ollut kihloissa vasta puoli vuotta joten sormus on suhteellisen uusi. Tai sitten sormuksen merkitys on itselleni niin suuri. Kuitenkin, mitenkä on teidän laita?
Kadutteko valintaanne vai oletteko yhtä ihastuneita sormukseenne kuin minä?
Asia toki saattaa johtua siitäkin, että olen ollut kihloissa vasta puoli vuotta joten sormus on suhteellisen uusi. Tai sitten sormuksen merkitys on itselleni niin suuri. Kuitenkin, mitenkä on teidän laita?
Kadutteko valintaanne vai oletteko yhtä ihastuneita sormukseenne kuin minä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
pinnallinen kuin sinä
niin täydelinen ihminen, että näet tähdelliseksi sen kertomisen muillekin (he kun eivät ehkä muutoin huomaisi).
Eipä tässä nyt kyllä pinnallisuudesta ole kyse, mutta kiitos vaan kommentista.Enemmänkin ihastelen sitä, mitä sormus minulle itselleni merkitsee ja mitä kaikkea se symboloi.Ja kyllä, se sormus sattuu olemaan todella kaunis omasta mielestäni, yksinkertainen ja tyylikäs.
Olemme olleet kihloissa 8v, enkä ole kertaakaan katunut sormusvalintaamme. Vihkisormuksia katsellessa etsin tasan tarkkaan kihlan kanssa yhteensopivaa, eli ei kiven kiveä eikä mitään turhia krumeluureja :-). Kihlasormukseme ovat siis ulkokerältään vinoon kaiverretut, molemmsita reunoista sileät. Eipä passaa muut, kuin tietyt Kalevalan korut - ja arvaas, ketkä menevät huomenna niitä vihkisormuksiaan ostamaan!!
Kihlat ollu reilun puol vuotta. Kaduttu ei olla kertaakaan. Kihlan valinta tapahtui tunteella, tavallaan hetken mielijohteesta, mutta ei kuintenkaan. n_n Tänään valkattiin vihkisormus. Siinä 5 kiveä sydämenmuotoiseen monttuun upotettuna. Nätti kun mikä ja sopii kihlan kanssa yhteen kuin valettu.
En ole rakastunnut sormukseeni, koska se on vain esine. Mutta jään usein katsomaan haltioituneena ja niin rakastuneena omaa aviomiestäni. Ollaan oltu yhdessä jo kymmenen vuotta ja naimisissa kaksi vuotta. Ja aina ja vielä vain voisin uppoutua mieheni sinisilmiin=)
Kyllä minäkin kihlasormustani olen ihaillut jo 1,5vuotta :) Sormusta katsellessa tuntuu hyvältä ajatella, mitä se tarkoittaa; että kuulun ihanalle miehelleni nyt ja aina.
Kuukauden päästä saan ihailla kahta sormusta... :)
Onnea matkaan, minäkin pian pääsen kesämorsiameksi. Itsen ihailen sormusta silloin tällöin ja tietysti myös miestäkin.
Kyllä meitä hurahtaneita on muitakin.Vihkisormukseni etsintä alkoi puoli vuotta sitten..ihastuin Kalevalan kaupunkisormukseen mutta kun kokeilin sitä kihlasormuksen rinnalle se tuntui liian paksulta sormea taittaessa.halusin kuitenkin kultapitsiä sormeeni ja löysinkin vihdoin upean samantyylisen,mutta siromman ja 4 timanttia koristeena...Nyt se odottaa tuolla laatikossa tulevia häitämme ja välillä käymme yhdesä sitä katsomassa..se on niin upea.Muistan kun teetimme oikeankokoista ja jouduimme odottamaan omaa sormustamme.Kun sitten vihdoin saimme sen hakea huusin ihastuksesta kun en enää muistanut miten kaunis ja ihana se olikaan.Kihlat oli meillä hyvin erikoiset.Halusimme olla ensin vaan ihan salakihloissa.Halusimme helliä tätä kaunista ajatusta tosistamme viikon verran ennenkuin kerroimme ulkopuolisille...laitoimme sormukset yöksi sormiin ja otimme ne sydän riipien pois aamulla.Illalla supattelimme toisillemme helliä ja rakkauden täyteisiä ajatuksia..se oli tosi ihanaa aikaa.Siitä jäi niin kaunis muisto.Oli myös kiva oppia tuntemaan sisällään että kyllä tätä minä oikeasti haluan ja juuri hänen kanssaan.Sai rauhassa sulatella ajatusta itsekin.Se teki hyvää tämän kiireisen elämänmenon keskellä.pysähtyä rakastamaan....
Eihän siinä ole mitään pinnallista jos on tyytyväinen omiin sormuksiinsa, niitähän kannetaan loppuikä ja ne symboloivat suhdetta.
Makuja on monia ja voi olla että kaikki eivät ole yhtä ihastuneita sormuksiin mutta tärkeintä on että itse pitää niistä (ja kiva jos puolisonkin mielstä ovat hyvät). Olen huipputyytyväinen omiin sormuksiini, joidenkin muiden mielestä ovat turhan pliisut kun ovat kivettömät paksut, leveät ja painavat, toinen valkokultaa ja toinen keltakultaa. Minusta ne ovat ajattomat ja tyylikkäät, joiden design kestää ajan hammasta... Valitsin mallin itse kun miehen sisko on kultaseppä ja hänellä teetettiin.
Minäkin ihastelen omaa sormusta aina silloin tälööin vaikka se on killunut mukana jo yheksän vuotta ja hyvänä on pysynyt.
joten varmaankin tuli ostettua juuri oikeat sormukset ja todennäköisesti mieskin on sitten ihan oikea, kun sormus merkitsee niin paljon.