Hei D70-ihmiset!
Kiinnostaa, että minkälaisia asetuksia käytätte valonmittauksessa ja/tai värilämmössä.
Itse kun kuvaan lähinnä ihmisiä pistemittauksella (pläntti lähimpään naamaan) ja värilämmön automaattiasetuksella, on tuloksena usein hieman alivalottunut kellertävän magentainen kuva. Tämä siis ulkosalla kesäpäivänä aurinko kuvaajan selän takana jne.
Onko mitään nyrkkisääntöä pistemittauksen/keskipainotteisen välillä? Kannattaako värilämpötilaa ruveta säätäämään käsin?
Kiitos!
Kiinnostaa, että minkälaisia asetuksia käytätte valonmittauksessa ja/tai värilämmössä.
Itse kun kuvaan lähinnä ihmisiä pistemittauksella (pläntti lähimpään naamaan) ja värilämmön automaattiasetuksella, on tuloksena usein hieman alivalottunut kellertävän magentainen kuva. Tämä siis ulkosalla kesäpäivänä aurinko kuvaajan selän takana jne.
Onko mitään nyrkkisääntöä pistemittauksen/keskipainotteisen välillä? Kannattaako värilämpötilaa ruveta säätäämään käsin?
Kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Värilämpö kantsii ehdottomasti säätää käsin.D 70:ssä ilmeisesti on myös hienosäätö, jota kannattaa opetella käyttämään.
Itse kuvatessa valkotasapaino on yleensä auringonkuvalla. Kuvaan RAW:tä, joten tarpeen mukaan se on helppo muuttaa.
Pistemittauksella kasvojen valopuolelta normaalilla vaaleaihoisella valotusta pitää laittaa yleensä :lle 1 aukon verran jotta valotus on oikea.Oikeaan kontrastiin valaistu kasvojen varjopuoli on suunnilleen harmaakortin tummuinen.
Itse en enää kuvaa Nikonilla, mutta kaikkiin kameroihin kait nämä yleisjutut toimii.
Alkaa säätelemään enää siinä kuvatessa, vaan valotus on käytännössä aina matriisimittauksella, ja pidän WB:n A-asennossa, niin ettei nopean tilanteen tai unohduksen yllättäessä mene ihan metsään, ja sitten jos ehdin ja muistan niin säädän niistä esivalinnoista sitten tilanteen mukaan. Hienosäätöä en ole tarvinnut koskaan.
Ei munkaan tullut Nikonissa pistemittausta paljonkaan käytettyä.Matriisilla mitaten, silmämääräisesti arvioiden ja histogrammista tarkistellen kuvaus sujuu. Mulla on käsimittarit, kupla-ja pistemittarit joilla tarkempi valonmittaus onnistuu aina silloin kun sitä tarvitsen.
Leirin vaiohdon myötä en ole jäänyt kaipaamaan pistemittausta. Pistemittari on tärkeä filmikamerassa, mutta digillä ei niinkään. Pistemittarin luonteva käyttö nopeassa tilannekuvauksessa ei ole helppoa, ja hitaammassa kuvauksessa voi testikuvien histogrammilla tarkastella valotusta. Filmillä testikuvien otto ei luonnistu, joten pistemittari on hyödyllinen.
Ehkä pitää luopua tuosta pistemittauksesta. Tulee mieleen, että huijaako se sitten värilämmön automaattiasetusta, kun se ottaa vain pienen siivun naamasta?
Aina viitseliäisyydestäkin kyllä kiinni uusien juttujen opettelu ja ottaminen käytäntöön.
Järjestelmäkamerallahan oli niin helppo säätää aukko ja suljinaika käsin, nelisatasella 11/500 niin aina onnistui auringossa. D70:ssä sekä aukon että suljinajan muuntelu kuvaustilanteessa on yksinkertaiselle ihmiselle hankalaa...
keskelle painottavaa mittausta. Tämän pitäisi ainakin osittain ratkaista ongelma. Luulisi tuosta mallista löytyvän kun omasta 6 vuotta vanhasta Coolpix 950 kamerastakin se löytyy.