Nostalgiaa

Eihän niillä tunteilla mitään virkaa olekaan, mutta eihän niistä irtikään pääse! En suinkaan tarkoittanut, että tunteet ja tunnelmat jotenkin syrjäyttäisivät Jumalan sanan. Ei, ne eivät auta autuuden asiassa pätkääkään. Mutta tunteita ja muistoja on, halusit tai et.

Kyllä se on niin että, jos ei koskaan pääse tuntemaan kuinka suloinen Herra on, ei pitkälle jaksa kulkea. Tuntemiset ovat tärkeitä vaikkei niiden päälle mitään perustusta voi laskea.

Efraim kirjoitti:

Kyllä se on niin että, jos ei koskaan pääse tuntemaan kuinka suloinen Herra on, ei pitkälle jaksa kulkea. Tuntemiset ovat tärkeitä vaikkei niiden päälle mitään perustusta voi laskea.

Lue lisää

Juuri näin!

Efraim kirjoitti:

Kyllä se on niin että, jos ei koskaan pääse tuntemaan kuinka suloinen Herra on, ei pitkälle jaksa kulkea. Tuntemiset ovat tärkeitä vaikkei niiden päälle mitään perustusta voi laskea.

Lue lisää

Nyt ei otsikkokirjoituksessa ollutkaan kysymys armon tuntemisista.
Ilon tuntemista siitä, että on synnit anteeksi.
Niin minä ainakin aloituksen ymmärsin.

Olihan minullakin nuorena mahtavat tunnelmat, usko luja kuin vuori. Ei tarvinnut muuta kuin olla kuulainen, vaikka Kristuksen opista minä, enkä saarnaajakaan ymmärtänyt yhtään mitään.

Mihin siis olisi perustettava?
Palattava vanhaanko? Kerättävä taas ne risut ja oljet, jotka eivät koettelemusten tulessa ja raamatun edessä kestäneet?

Tätä se on, kun maa järisee, ja järisemättömät pysyvät.
Oli silloin toki hauskaa, kun maanjäristyksestä emme tienneet mitään, emmekä olisi koskaan uskoneet, että joku Tsunami vielä tulee.