06.04.2024 On todella ikävää ja harmittavaa havaita - muttei kuitenkaan yllättävää – että syihin ja syviin meneviä, aivan asiallisia kirjoituksia näissäkin ryhmissä sensuroimalla ihmisiä estetään havaitsemasta todellisia ongelmia ja osallistumasta niitä koskevaan keskusteluun.
Menettelyä voi täysin verrata koulukiusaamiseen. Mielipidepoliisit sensuroivat ja kaksoisstandardit jylläävät. Väärä mielipide on joko rasismia, kiihotusta tai vähintään maalittamista. Muitakin sanoja kuin vain N-sana on jo pannassa.
Sekä ns ”asiantuntijat” että myös sopulit ovat viime aikoina viikkotolkulla toistelleet, että inhoreaalimaailmassa joku kiusaaja kunnioittaa vain voimaa. Koulukiusaamis-häiriköihin tuota väitettä ei kuitenkaan olla valmiita yhdistämään. Koulukiusaajat kuulemma leppyvät ja lopettavat ns. ”yhteisöllisyyttä” harjoittamalla ja lisäämällä. Yhteisöllisyyttä ja naapurisopua on kuitenkin maailmassa yritetty harjoittaa viimeiset parikymmentä vuotta - ja jo vuosikymmenet sitä aikaisemminkin – ja mitä sillä oikeesti on saavutettu?: Kiusaaminen on vain jatkunut, yleistynyt ja raa’istunut – sekä maailmassa että kouluissa. Aseitakin on ryhdytty käyttämään.
Eikö nyt jo viimeistään kannattaisi ”nostaa kissa pöydälle” ja uskaltaa alkaa keskustelemaan itse asiasta eikä hyssytellä edelleen vain asian vierestä. Pelkkä ns. ”turvallisuuden tunne” ei riitä silloin kun sitä oikeata turvallisuutta ei todellisuudessa kuitenkaan ole.
Menettelyä voi täysin verrata koulukiusaamiseen. Mielipidepoliisit sensuroivat ja kaksoisstandardit jylläävät. Väärä mielipide on joko rasismia, kiihotusta tai vähintään maalittamista. Muitakin sanoja kuin vain N-sana on jo pannassa.
Sekä ns ”asiantuntijat” että myös sopulit ovat viime aikoina viikkotolkulla toistelleet, että inhoreaalimaailmassa joku kiusaaja kunnioittaa vain voimaa. Koulukiusaamis-häiriköihin tuota väitettä ei kuitenkaan olla valmiita yhdistämään. Koulukiusaajat kuulemma leppyvät ja lopettavat ns. ”yhteisöllisyyttä” harjoittamalla ja lisäämällä. Yhteisöllisyyttä ja naapurisopua on kuitenkin maailmassa yritetty harjoittaa viimeiset parikymmentä vuotta - ja jo vuosikymmenet sitä aikaisemminkin – ja mitä sillä oikeesti on saavutettu?: Kiusaaminen on vain jatkunut, yleistynyt ja raa’istunut – sekä maailmassa että kouluissa. Aseitakin on ryhdytty käyttämään.
Eikö nyt jo viimeistään kannattaisi ”nostaa kissa pöydälle” ja uskaltaa alkaa keskustelemaan itse asiasta eikä hyssytellä edelleen vain asian vierestä. Pelkkä ns. ”turvallisuuden tunne” ei riitä silloin kun sitä oikeata turvallisuutta ei todellisuudessa kuitenkaan ole.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ongelmana on se, ettei asioista osata enää KESKUSTELLA. Riitapukarit saman pöydän ääreen puimaan asiat halki, eivät ne voi niin vaikeita olla etteikö keskustelemalla saisi niitä ratkottua. Ei tarvitse sen takia ruveta tönimään käytävillä ja nimittelemään kun keskustellaan rehellisesti että mikä hiertää. Nuoret eivät myöskään enää saa kavereita kuten ennen, kun on älypuhelimet ja ei enää rupatella niitänäitä niinkuin ennen. Se johtaa yksinäisyyteen ja yksinäisyys taas tunnekyvyn puutteeseen, koko järjestelmä on menossa sekaisin ja kaikki vain siksi että ei osata enää KESKUSTELLA! Ehdotan että vaikka erottamisen uhalla opettajien valvonnassa riitapukarit pantaisiin saman pöydän ääreen sopua hieromaan. Samalla tutustutaan toisiinsa ja nähdään mitä ihmiset todellisuudessa ovat, että toinenhan voi lopulta olla ihan mukavakin kaveri. Kiusaaminen johtuu paljon myös vääristä ennakkoluuloista ja näitäkin voitaisiin ratkoa ihan vaan PUHUMALLA!