Kyllä Muurinen puhua osaa. Jokainen itähelsinkiläinen saa äidinmaidostaan kyvyn selvitä, mutta ikävä kyllä vain Kontulassa.
Selittely/spekulointi on osa suomalaista (lue helsinkiläistä) liikuntakulttuuria. Ja kaikki parhain päin eli omaksi eduksi.
Kun kuuntelee tätä iänikuista narinaa, jossa toivotaan pelaajia ulkomaisiin sarjoihin jne. Mikä on logiikka tuossakin asiassa. Ei mitään järkeä, koska on päivän selvää, että suomalaiset futaajat joitakin aivan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, ovat edes joukkueissaan avainmiehiä.
Näin tulee valitettavasti jatkossakin olemaan. Miksi ei siis tunnusteta sitä asiaa, että kansallinen maajoukkue olisi koottava ja valmennettava omista lähtökohdistamme. Eikö tilanne kannata hyödyntää juuri kansallisista lähtökohdista ja luotava ihan oma taktiikka, joka perustuu armottoman kovaan peliin, - puolustuspeliin. Kova fyysinen peli ja armoton kunto olisi oltava lähtökohta, koska taidoissa tulemme jäämään jatkuvasti jälkeen.
En tarkoita, etteikö maalintekoa ja hyökkäyspään osaamista tulisi kehittää, mutta kaiken lähtökohta tulisi olla raudanluja puolustuspelaaminen. Ei ehkä häikäise, mutta 4-0 -kaltaiset lopputulokset tulevat jatkumaan, jos jatkamme samaan malliin. Kyllä taitopelaajia ja maalintekijöitä toki kannattaa ottaa joukkueeseen, mutta vain välttämättömänä pahana, koska ei lähtökohta 0-0 hakeminenkaan tunnu järkevältä? Mutta mitä tekee esim. Riihilahden kaltaiset jo vuosia yrittäneet, joilla ei taito eikä kovuus riitä kerta kaikkiaan kansainvälisiin koitoksiin.
Siis pienen maan toivo on oman pelin kehittäminen täysin omaleimaiseksi. Siihen antaa mahdollisuuden se, että ei rahdata ulkomailta joukkueidensa vaihtopenkkiä kuluttavia ja paljon sairastuvalla vierailleita. Onhan selvää, että muiden maiden maajoukkueet kärsivät tähdistään, jotka pelaavat kansainvälisissä kovissa seurajoukkuissa. Seuran ja rahan etu on aina etusijalla ja pelaajia kehotetaan välttämään maajoukkuissa loukkaantumisia.
Selkeä etu kaiken kaikkiaan Suomelle, jos se ymmärtää kehittää peli kansallisilta lähtökodiltaan vastaamaan omaa identiteettiämme: lujaa puolustustahtoa ohi seurajoukkuiden intressien.
Toki se vaatii asiaansa uskovaa valmentajaa ja tässä tilanteessa se ei voi olla Antti Muurinen, joka on kaikkien pelaajien kaveri. Ei ole pois suljettu, että se voisi olla kova kansainvälinen coutsi. Mutta sen on oltava sellainen, joka ymmärtää kansakuntamme erityisluonteen ja ehkä hulluudenkin. Peli ei ehkä ole yleisön kannalta parasta katseltavaa, mutta tulokset puhuvat puolestaan ainakin tällä hetkellä. Viimeisen vartin aikana menetetyt viime pelit ovat selkeä osoitus valmentajan täydellisestä epäonnistumisesta.
No joku ajattelee, että pelaajathan ne siellä kentällä töpeksivät. Mutta täytyy todeta myös, että päävalmentajalla on vastuu ja oikeus valita joukkue ja pelaajat sinne. Johtopäätösten teko on ajankohtainen ja Antti Muurisen ainoa oikea veto on pyytää Palloliittoa vapauttamaan hänet tehtävistään. Mitä nopeammin, sitä parempi.
Selittely/spekulointi on osa suomalaista (lue helsinkiläistä) liikuntakulttuuria. Ja kaikki parhain päin eli omaksi eduksi.
Kun kuuntelee tätä iänikuista narinaa, jossa toivotaan pelaajia ulkomaisiin sarjoihin jne. Mikä on logiikka tuossakin asiassa. Ei mitään järkeä, koska on päivän selvää, että suomalaiset futaajat joitakin aivan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, ovat edes joukkueissaan avainmiehiä.
Näin tulee valitettavasti jatkossakin olemaan. Miksi ei siis tunnusteta sitä asiaa, että kansallinen maajoukkue olisi koottava ja valmennettava omista lähtökohdistamme. Eikö tilanne kannata hyödyntää juuri kansallisista lähtökohdista ja luotava ihan oma taktiikka, joka perustuu armottoman kovaan peliin, - puolustuspeliin. Kova fyysinen peli ja armoton kunto olisi oltava lähtökohta, koska taidoissa tulemme jäämään jatkuvasti jälkeen.
En tarkoita, etteikö maalintekoa ja hyökkäyspään osaamista tulisi kehittää, mutta kaiken lähtökohta tulisi olla raudanluja puolustuspelaaminen. Ei ehkä häikäise, mutta 4-0 -kaltaiset lopputulokset tulevat jatkumaan, jos jatkamme samaan malliin. Kyllä taitopelaajia ja maalintekijöitä toki kannattaa ottaa joukkueeseen, mutta vain välttämättömänä pahana, koska ei lähtökohta 0-0 hakeminenkaan tunnu järkevältä? Mutta mitä tekee esim. Riihilahden kaltaiset jo vuosia yrittäneet, joilla ei taito eikä kovuus riitä kerta kaikkiaan kansainvälisiin koitoksiin.
Siis pienen maan toivo on oman pelin kehittäminen täysin omaleimaiseksi. Siihen antaa mahdollisuuden se, että ei rahdata ulkomailta joukkueidensa vaihtopenkkiä kuluttavia ja paljon sairastuvalla vierailleita. Onhan selvää, että muiden maiden maajoukkueet kärsivät tähdistään, jotka pelaavat kansainvälisissä kovissa seurajoukkuissa. Seuran ja rahan etu on aina etusijalla ja pelaajia kehotetaan välttämään maajoukkuissa loukkaantumisia.
Selkeä etu kaiken kaikkiaan Suomelle, jos se ymmärtää kehittää peli kansallisilta lähtökodiltaan vastaamaan omaa identiteettiämme: lujaa puolustustahtoa ohi seurajoukkuiden intressien.
Toki se vaatii asiaansa uskovaa valmentajaa ja tässä tilanteessa se ei voi olla Antti Muurinen, joka on kaikkien pelaajien kaveri. Ei ole pois suljettu, että se voisi olla kova kansainvälinen coutsi. Mutta sen on oltava sellainen, joka ymmärtää kansakuntamme erityisluonteen ja ehkä hulluudenkin. Peli ei ehkä ole yleisön kannalta parasta katseltavaa, mutta tulokset puhuvat puolestaan ainakin tällä hetkellä. Viimeisen vartin aikana menetetyt viime pelit ovat selkeä osoitus valmentajan täydellisestä epäonnistumisesta.
No joku ajattelee, että pelaajathan ne siellä kentällä töpeksivät. Mutta täytyy todeta myös, että päävalmentajalla on vastuu ja oikeus valita joukkue ja pelaajat sinne. Johtopäätösten teko on ajankohtainen ja Antti Muurisen ainoa oikea veto on pyytää Palloliittoa vapauttamaan hänet tehtävistään. Mitä nopeammin, sitä parempi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Harvinaisen hyvä analyysi maajoukkueesta ja sen päävalmentajasta! Mitä järkeä on peluuttaa ja yrittää pelata kuin Brasilia, kun takkiin tulee jokaisessa ottelussa kovempimateriaalisia maita vastaan? Kreikan EM-voiton jälkeen aloitettiin aiheellisesti keskustelu Suomen pelitavasta, jostain syystä se vaimeni aika nopeasti. Realismi materiaalista ja senmukainen pelitapa!! Myöskään jalkapallossa ei tunneta tyylipisteitä (Hollanti voitti 4-0, mutta Suomelle yksi piste tyylistä).