Ovatko psykiatrit alkaneet havahtumaan työnsä tuottamiin haittoihin?

Anonyymi-ap

Psykiatrisen hoidon tuottamista haitoista ihmisille on kirjoitettu paljon jo vuosikausia.
Onkohan minkäänlaista merkkiä että psykiatrian lääkärit olisivat havahtuneet tästä epäkohdasta? Myös lääketieteen muilla sektoreilla työskentelevien tulisi havahtua tästä ongelmasta.
Ei yksityinen psykiatrian lääkäri ole syyllinen ihmisille tuottamaan pahoinvointiin ja kärsimykseen, hehän toimivat siten kuten heidät on koulutettu työskentelemään.

314

1604

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Niinhän sitä on saanut lukea yhtä sun toista, ja ihmettelen kovasti että on niinkin montakohan on ” väärin kohdeltu” yleensä ihmiset eivät tule heti terveeksi kun aloittavat lääkityksen, ja se että muka vääriä lääkkeitä aina kirjoitetaan. Ihme kun. Kaikki potilaat jotka minä tiedän ovat tulleet terveeksi juuri näillä lääkkeillä .
      He ivat lukeneet tarkoin miten lääkettä käytetään että otetaanko tyhjään vatsaan vain veden kanssa vai otetaanko ruuan jälkeen tai ennen sitä alkoholia ei saa käyttää tippaakaan silloin kun ollaan lääkekuurilla siitä huolimatta moni potilas juo sitä, silloin ei oleilemaan että lääkkeet eivät auta koska alkoholi ja lääke vaikuttavat samaan osaan aivoja ja saman aikaisesti otettuna kolaroivat toistensa kanssa ja terveyden edistyminen hidastuu . Joten siksi ihmettelen miksi niin moni on tyytymätön hoitoonsa. Ja jos heillä nyt muka yhtä äkkiä olekkaan sitä diagnoosia minkä lääkäri antaa niin alkavat kuvittelemaan omiaan., etteivät edes ole psyykkisesti sairaista vaan lääkärin antamat lääkkeet kuulemma tekevät olon huonosti .
      Siksi en ymmärrä sitä että itse olen tavannut vaan tyytyväisiä potilaita , mutta täällä netissä ivat ne tyytymättömät esille . En kellä sitä että ,jollekkin ; joku lääke sovi, mutta sen voi vaihtaa toiseen joka ehkä paremmin sopisi . Tai että,lopettaa kokonaan lääkkeen ottamisen jos tuntee että menee huonommaksi. Siis oma päätös sekin .

      • Anonyymi

        Itse tunnen ja tiedän ihmisiä, jotka eivät ole tulleet lääkkeiden avulla terveiksi, mutta pystyvät niiden avulla elämään elämäänsä. Töihin eivät enää ole kykeneväisiä, mutta kotonaan pärjäävät, osa on jossain hoitokodeissa, tukiasunnoissa, tms.
        Heistä, joilla on runsaampi lääkitys, näkyy myös päällepäin, että lääkkeitä käyttävät. Ilmeet ovat tunteettomia, puhe vähän hitaampaa, liikkeet hitaampia, äly ei toimi niin nopeasti kuin ns. normaaleilla ihmisillä, osa on ahdistuneita ja masentuneita, nukkuvat paljon enemmän kuin ns. terveet.
        Se ei siltikään muuta mitään, se ei vie pois ihmisyyttä, he ovat aivan mukavia, vaikkakin joskus voi olla hieman raskaampaa heidän seurassaan. He ovat ihmisiä siinä missä kaikki muutkin.
        Mutta mainitsen vielä, että lääkkeet eivät tee kaikista terveitä, kuten tuo joku kommentoija väittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse tunnen ja tiedän ihmisiä, jotka eivät ole tulleet lääkkeiden avulla terveiksi, mutta pystyvät niiden avulla elämään elämäänsä. Töihin eivät enää ole kykeneväisiä, mutta kotonaan pärjäävät, osa on jossain hoitokodeissa, tukiasunnoissa, tms.
        Heistä, joilla on runsaampi lääkitys, näkyy myös päällepäin, että lääkkeitä käyttävät. Ilmeet ovat tunteettomia, puhe vähän hitaampaa, liikkeet hitaampia, äly ei toimi niin nopeasti kuin ns. normaaleilla ihmisillä, osa on ahdistuneita ja masentuneita, nukkuvat paljon enemmän kuin ns. terveet.
        Se ei siltikään muuta mitään, se ei vie pois ihmisyyttä, he ovat aivan mukavia, vaikkakin joskus voi olla hieman raskaampaa heidän seurassaan. He ovat ihmisiä siinä missä kaikki muutkin.
        Mutta mainitsen vielä, että lääkkeet eivät tee kaikista terveitä, kuten tuo joku kommentoija väittää.

        Tässäpä todellista kuvausta kuinka psykiatrit sairastuttavat ihmisiä.
        Koko kehon toiminta muutettu sairaaksi, ilmeet, puhe, liikkeet, äly, tehty työkykyvyttömäksi, joillain arjen normaali toimintakyky lamautettu että joutuvat toisten huolehdittavaksi laitokseen.
        Kaikki normaali elimistön toiminta lamautetaan, normaalin elämisen edellytykset tuhotaan.
        Kuitenkin siellä takana on olemassa se normaali mukava ihminen sellainen jollainen oli ennen kuin alettiin syöttää näitä tuhoavia lääkkeitä. On aivan normaalia jopa tervettä reagoida ja uupua masentumalla ja ahdistumalla tällaiseeen "hoitoon".
        Mitä sanovat psykiatrit? Eivät he tajua että ovat itse aiheuttaneet tällaista tuhoa. Heidän mielestään tämä kaikki on vain sitä sairautta jonka he ovat nimenneet diagnoosina. Mutta eivät tajua että näin käyttäytyvä ja oireileva sairaus on tullut sen jälkeen kun heistä on tullut lääkittyjä potilaita.
        Ikävintä on nähdä kuinka jo nuoret laitetaan elämään tätä sairaan roolia.
        Iloista on ollut nähdä myös kolikon toista puolta. He jotka ovat päässeet irtautumaan ja hyppäämään pois tästä psykiatrisesta hoitojärjestelmästä ja päässeet irti lääkkeistä ovat palautuneet taas omaksi aidoksi itsekseen ja elämään normaalia ihmisen elämää. Ei heillä ole ollutkaan mitään mielen sairautta.
        Psykiatria vain heittää rattaisiinsa huumelääkkeille sellaisiakin jotka eivät sinne kuulu.
        Tämän ilmiön olen saanut havaita vuosikymmeniä työssä ollessa ihmissuhdetyössä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässäpä todellista kuvausta kuinka psykiatrit sairastuttavat ihmisiä.
        Koko kehon toiminta muutettu sairaaksi, ilmeet, puhe, liikkeet, äly, tehty työkykyvyttömäksi, joillain arjen normaali toimintakyky lamautettu että joutuvat toisten huolehdittavaksi laitokseen.
        Kaikki normaali elimistön toiminta lamautetaan, normaalin elämisen edellytykset tuhotaan.
        Kuitenkin siellä takana on olemassa se normaali mukava ihminen sellainen jollainen oli ennen kuin alettiin syöttää näitä tuhoavia lääkkeitä. On aivan normaalia jopa tervettä reagoida ja uupua masentumalla ja ahdistumalla tällaiseeen "hoitoon".
        Mitä sanovat psykiatrit? Eivät he tajua että ovat itse aiheuttaneet tällaista tuhoa. Heidän mielestään tämä kaikki on vain sitä sairautta jonka he ovat nimenneet diagnoosina. Mutta eivät tajua että näin käyttäytyvä ja oireileva sairaus on tullut sen jälkeen kun heistä on tullut lääkittyjä potilaita.
        Ikävintä on nähdä kuinka jo nuoret laitetaan elämään tätä sairaan roolia.
        Iloista on ollut nähdä myös kolikon toista puolta. He jotka ovat päässeet irtautumaan ja hyppäämään pois tästä psykiatrisesta hoitojärjestelmästä ja päässeet irti lääkkeistä ovat palautuneet taas omaksi aidoksi itsekseen ja elämään normaalia ihmisen elämää. Ei heillä ole ollutkaan mitään mielen sairautta.
        Psykiatria vain heittää rattaisiinsa huumelääkkeille sellaisiakin jotka eivät sinne kuulu.
        Tämän ilmiön olen saanut havaita vuosikymmeniä työssä ollessa ihmissuhdetyössä.

        Työttömillä on niin paljon sosiaalisia ja ekonomisia ongelmia että pelkkä pilleripurkki ei auta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työttömillä on niin paljon sosiaalisia ja ekonomisia ongelmia että pelkkä pilleripurkki ei auta.

        Työtön voi saada tukityötä jossa otetaan huomioon mielen sairaus


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässäpä todellista kuvausta kuinka psykiatrit sairastuttavat ihmisiä.
        Koko kehon toiminta muutettu sairaaksi, ilmeet, puhe, liikkeet, äly, tehty työkykyvyttömäksi, joillain arjen normaali toimintakyky lamautettu että joutuvat toisten huolehdittavaksi laitokseen.
        Kaikki normaali elimistön toiminta lamautetaan, normaalin elämisen edellytykset tuhotaan.
        Kuitenkin siellä takana on olemassa se normaali mukava ihminen sellainen jollainen oli ennen kuin alettiin syöttää näitä tuhoavia lääkkeitä. On aivan normaalia jopa tervettä reagoida ja uupua masentumalla ja ahdistumalla tällaiseeen "hoitoon".
        Mitä sanovat psykiatrit? Eivät he tajua että ovat itse aiheuttaneet tällaista tuhoa. Heidän mielestään tämä kaikki on vain sitä sairautta jonka he ovat nimenneet diagnoosina. Mutta eivät tajua että näin käyttäytyvä ja oireileva sairaus on tullut sen jälkeen kun heistä on tullut lääkittyjä potilaita.
        Ikävintä on nähdä kuinka jo nuoret laitetaan elämään tätä sairaan roolia.
        Iloista on ollut nähdä myös kolikon toista puolta. He jotka ovat päässeet irtautumaan ja hyppäämään pois tästä psykiatrisesta hoitojärjestelmästä ja päässeet irti lääkkeistä ovat palautuneet taas omaksi aidoksi itsekseen ja elämään normaalia ihmisen elämää. Ei heillä ole ollutkaan mitään mielen sairautta.
        Psykiatria vain heittää rattaisiinsa huumelääkkeille sellaisiakin jotka eivät sinne kuulu.
        Tämän ilmiön olen saanut havaita vuosikymmeniä työssä ollessa ihmissuhdetyössä.

        Jonkin verran on psyykkisesti sairaita ihmisiä, jotka eivät pärjäisi ilman lääkitystä, esim. kroonista skitsofreniaa sairastavia. Toki heissäkin on eroja.
        Se, että pääsee irti psykiatriasta ja lääkkeistä, ei tarkoita automaattisesti paluuta takaisin terveeseen normaaliin elämään.
        Mitä pidempään on lääkkeitä käyttänyt, on mahdollista, että jää fyysisiä haittoja, itselläni on hermosto vaurioitunut. Myös kognitiiviset taidot ovat heikentyneet.
        En voi sanoa, että olisin palannut takaisin normaaliin elämään. Toki tilanne on parempi kuin vuosia sitten runsaiden lääkitysten alaisena.
        Aito olen ollut aina, lääkittynä olin sekavasti aito.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työttömillä on niin paljon sosiaalisia ja ekonomisia ongelmia että pelkkä pilleripurkki ei auta.

        Tätäkään ei voi yleistää, kaikilla työttömillä ei ole huono tilanne. Riippuu varmaan myös työttömyyden ajallisesta kestosta, ja toki ihmisestä itsestäänkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tätäkään ei voi yleistää, kaikilla työttömillä ei ole huono tilanne. Riippuu varmaan myös työttömyyden ajallisesta kestosta, ja toki ihmisestä itsestäänkin.

        Ei tietenkään, mutta työttömyystilastoissa tuntuu olevan sellaisia "pahnan pohjimmaisia" jotka kaipaisivat... sanotaan vaikka kannustinportaita, kannustin loukkujen sijaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työttömillä on niin paljon sosiaalisia ja ekonomisia ongelmia että pelkkä pilleripurkki ei auta.

        Kokoomuksen kannattaja vinkuu siellä!


      • Anonyymi

        Ymmärrätkö että psykiatriset lääkkeet ei paranna yhtään mitään.
        Ei se nyt tarkoita sitä jos joku lääke on kohentanut potilaan vointia että se potilas olisi parantunut.Monet töissäkin käyvät potilaat kokevat tilansa ettei ole kuiteskaan täysin parantuneet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrätkö että psykiatriset lääkkeet ei paranna yhtään mitään.
        Ei se nyt tarkoita sitä jos joku lääke on kohentanut potilaan vointia että se potilas olisi parantunut.Monet töissäkin käyvät potilaat kokevat tilansa ettei ole kuiteskaan täysin parantuneet.

        Lobotomia on ainoa hoito joka parantaa


      • Anonyymi

        "Siksi en ymmärrä sitä että itse olen tavannut vaan tyytyväisiä potilaita , mutta täällä netissä ivat ne tyytymättömät esille . "


        Jos et ole työssäsi koskaan nähnyt esimerkiksi neurolepti-lääkkeiden haittoja, niin en pidä sinua ollenkaan pätevänä työntekijänä. Tai no, en tiedä oletko työntekija, potilas vai mikä, mutta kuitenkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Siksi en ymmärrä sitä että itse olen tavannut vaan tyytyväisiä potilaita , mutta täällä netissä ivat ne tyytymättömät esille . "


        Jos et ole työssäsi koskaan nähnyt esimerkiksi neurolepti-lääkkeiden haittoja, niin en pidä sinua ollenkaan pätevänä työntekijänä. Tai no, en tiedä oletko työntekija, potilas vai mikä, mutta kuitenkin.

        Tämä yhen sortin hörhö joka on jo vuosikaudet mantrannut tätä samaa paskaa että joku on parantunut jollakin lääkkeelä.Vaikka tosiasia on se että potilaan vointi on vaan kohentunut joko lääkkeen vaikutuksesta tai ajan kanssa itsestään.Mitään todistusaineistoa ei ole lääkkeen parantavasta vaikutuksesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lobotomia on ainoa hoito joka parantaa

        Sulle pitäisi tehä lobotomia niin paranet.Et tunne enää ahdistusta.Masennusta.Yms mielenterveyden oireita.
        Muttet tunne enää iloakaan.
        Onko krooninen apatia sinun mielestä parantuminen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä yhen sortin hörhö joka on jo vuosikaudet mantrannut tätä samaa paskaa että joku on parantunut jollakin lääkkeelä.Vaikka tosiasia on se että potilaan vointi on vaan kohentunut joko lääkkeen vaikutuksesta tai ajan kanssa itsestään.Mitään todistusaineistoa ei ole lääkkeen parantavasta vaikutuksesta.

        Ei pidä tahallaan tai edes vahingossa unohtaa, että on myös ihmisiä jotka eivät pärjää ilman lääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pidä tahallaan tai edes vahingossa unohtaa, että on myös ihmisiä jotka eivät pärjää ilman lääkkeitä.

        Pärjää tai ei.Mutta se hoitovaste on plasebo.Ei ole psykiatrisissa lääkkeissä oikeata hoitovasteita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pärjää tai ei.Mutta se hoitovaste on plasebo.Ei ole psykiatrisissa lääkkeissä oikeata hoitovasteita.

        Onko mielestäsi blasebo tärkeämpää kuin ihmisen pärjääminen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pidä tahallaan tai edes vahingossa unohtaa, että on myös ihmisiä jotka eivät pärjää ilman lääkkeitä.

        Kyllä mullekin yritettiin tuota valehella että en pärjää ilman lääkitystä mutta onneksi en uskonut.Lähes kymmenen vuotta jo pärjännyt ilman.Eikä niistä lääkkeistä edes ollut juuri mitään hyötyä.Ei se lääketokkura ollut minusta kyllä mitään hyvinvointia.
        Fosfoseriinista olen saanut huomattavan paremman vasteen kuin lääkkeistä.Mm keskittymiskyky on parantunut huomattavasti ja ajatusmaailma selkiytnyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Siksi en ymmärrä sitä että itse olen tavannut vaan tyytyväisiä potilaita , mutta täällä netissä ivat ne tyytymättömät esille . "


        Jos et ole työssäsi koskaan nähnyt esimerkiksi neurolepti-lääkkeiden haittoja, niin en pidä sinua ollenkaan pätevänä työntekijänä. Tai no, en tiedä oletko työntekija, potilas vai mikä, mutta kuitenkin.

        Yleensä jos jostain lääkkeestä on haittaa potilaalle niin se vaihdetaan toiseen.
        Joten se mikä sopii yhdelle ei välttämätä sovi toiselle.
        Potilaan on itse mentävä hoitavalle lääkärille valittamaan jos tuntee että lääkkeestä on haittaa.
        Mutta vaikuttaa ettei kellekkään näillä palstoilla näytä sopivan mitkään lääkkeet , kun tavalliset SSRI lääkkeetkin ei näytä anatavan tulosta .
        Kun syö lääkkeitä niin on katsottava elämän tapansa nuukasti. Esim alkoholia ei ollenkaan lääkityksen aikana , ja niistä voi keskustella hoitavan lääkärin kanssa . Ei tällä,palstalla haukkuminen tee kenenkään oloa paremmaksi mitenkään, vaan jokaisen on itse oltava oman itsensä herra ja kerrottava hoitavalle lääkärille miten voi jostain lääkkeestä .
        Yleensä,yhteistyö lääkärin kansa antaa hyvän tuloksen jostain syystähän sinne lääkäriin on kerran menty saamaan näitä lääkkeitä jouista nyt sitten voivat huonosti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä yhen sortin hörhö joka on jo vuosikaudet mantrannut tätä samaa paskaa että joku on parantunut jollakin lääkkeelä.Vaikka tosiasia on se että potilaan vointi on vaan kohentunut joko lääkkeen vaikutuksesta tai ajan kanssa itsestään.Mitään todistusaineistoa ei ole lääkkeen parantavasta vaikutuksesta.

        Kyllä nyt luulit hyvin väärin kun puhut vuosikausista , jos minua tarkoitit, en ole ollut täällä vuosikausia .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Siksi en ymmärrä sitä että itse olen tavannut vaan tyytyväisiä potilaita , mutta täällä netissä ivat ne tyytymättömät esille . "


        Jos et ole työssäsi koskaan nähnyt esimerkiksi neurolepti-lääkkeiden haittoja, niin en pidä sinua ollenkaan pätevänä työntekijänä. Tai no, en tiedä oletko työntekija, potilas vai mikä, mutta kuitenkin.

        "Jos et ole työssäsi koskaan nähnyt esimerkiksi neurolepti-lääkkeiden haittoja, niin en pidä sinua ollenkaan pätevänä työntekijänä. Tai no, en tiedä oletko työntekija, potilas vai mikä, mutta kuitenkin."

        Psykiatriassa ei vaan haluta myöntää näitä lääkehaittoja.
        Lääkehaittoja halutaan pitää sairauden oireina.Lääkehaittoja ei kannata valittaa kun määrätään vaan lisää lääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleensä jos jostain lääkkeestä on haittaa potilaalle niin se vaihdetaan toiseen.
        Joten se mikä sopii yhdelle ei välttämätä sovi toiselle.
        Potilaan on itse mentävä hoitavalle lääkärille valittamaan jos tuntee että lääkkeestä on haittaa.
        Mutta vaikuttaa ettei kellekkään näillä palstoilla näytä sopivan mitkään lääkkeet , kun tavalliset SSRI lääkkeetkin ei näytä anatavan tulosta .
        Kun syö lääkkeitä niin on katsottava elämän tapansa nuukasti. Esim alkoholia ei ollenkaan lääkityksen aikana , ja niistä voi keskustella hoitavan lääkärin kanssa . Ei tällä,palstalla haukkuminen tee kenenkään oloa paremmaksi mitenkään, vaan jokaisen on itse oltava oman itsensä herra ja kerrottava hoitavalle lääkärille miten voi jostain lääkkeestä .
        Yleensä,yhteistyö lääkärin kansa antaa hyvän tuloksen jostain syystähän sinne lääkäriin on kerran menty saamaan näitä lääkkeitä jouista nyt sitten voivat huonosti.

        Sitte jos lääkkeistä ei ole hyötyä.Niin kannattaa tarkistaa kaikki mahdolliset vitamiini ja kivennäisaine puutokset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä mullekin yritettiin tuota valehella että en pärjää ilman lääkitystä mutta onneksi en uskonut.Lähes kymmenen vuotta jo pärjännyt ilman.Eikä niistä lääkkeistä edes ollut juuri mitään hyötyä.Ei se lääketokkura ollut minusta kyllä mitään hyvinvointia.
        Fosfoseriinista olen saanut huomattavan paremman vasteen kuin lääkkeistä.Mm keskittymiskyky on parantunut huomattavasti ja ajatusmaailma selkiytnyt.

        Minä minä minä. Nyt puhutaan niistä jotka ei pärjää, oletko sinä yksi heistä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Siksi en ymmärrä sitä että itse olen tavannut vaan tyytyväisiä potilaita , mutta täällä netissä ivat ne tyytymättömät esille . "


        Jos et ole työssäsi koskaan nähnyt esimerkiksi neurolepti-lääkkeiden haittoja, niin en pidä sinua ollenkaan pätevänä työntekijänä. Tai no, en tiedä oletko työntekija, potilas vai mikä, mutta kuitenkin.

        Miksi tästä taas tulee mieleen se että kuvitellaan jokaisen arkijärjellä varustetun bussikuskin ja kaupan kassan olevan hoitajia.

        Jostain kumman syystä suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä mielenterveyshoitoonsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi tästä taas tulee mieleen se että kuvitellaan jokaisen arkijärjellä varustetun bussikuskin ja kaupan kassan olevan hoitajia.

        Jostain kumman syystä suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä mielenterveyshoitoonsa.

        "jostain kumman syystä suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä mielenterveyshoitoonsa"

        Eläke tilastoja kun katsoo niin on vähä ristiriitanen juttu.Jos hoito olisi hyvää ja toimivaa niin ei niitä eläke paprujakaan varmaan sillä mitalla kirjoiteta mitä nykyään kirjoitetaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä mullekin yritettiin tuota valehella että en pärjää ilman lääkitystä mutta onneksi en uskonut.Lähes kymmenen vuotta jo pärjännyt ilman.Eikä niistä lääkkeistä edes ollut juuri mitään hyötyä.Ei se lääketokkura ollut minusta kyllä mitään hyvinvointia.
        Fosfoseriinista olen saanut huomattavan paremman vasteen kuin lääkkeistä.Mm keskittymiskyky on parantunut huomattavasti ja ajatusmaailma selkiytnyt.

        Sinä olet voinut, ja voit pärjätä ilman lääkkeitä, mutta se ei tarkoita, että kaikki muutkin pärjäisivät. Jotkut pärjäävät juurikin lääkkeiden avulla.
        Itse kuulun myös heihin, jotka pärjäävät ilman paremmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä olet voinut, ja voit pärjätä ilman lääkkeitä, mutta se ei tarkoita, että kaikki muutkin pärjäisivät. Jotkut pärjäävät juurikin lääkkeiden avulla.
        Itse kuulun myös heihin, jotka pärjäävät ilman paremmin.

        Jotkut pärjää lääkkeitten avulla.Mutta sitten kun alkaa ne lääkkeitten pitkä-aikaset pysyvät haitat niin pärjääminen rupiaa huononeen.Tiedän näitä tapauksia että on tiputtu sinne laitoshoitoon pysyvästi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "jostain kumman syystä suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä mielenterveyshoitoonsa"

        Eläke tilastoja kun katsoo niin on vähä ristiriitanen juttu.Jos hoito olisi hyvää ja toimivaa niin ei niitä eläke paprujakaan varmaan sillä mitalla kirjoiteta mitä nykyään kirjoitetaan.

        Onko se hyvän vai huonon hoidon tulos? Pitäisikö meidän pakoittaa kaikki ahdistuneet ja masentuneet itsemurhan uhalla töihin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä yhen sortin hörhö joka on jo vuosikaudet mantrannut tätä samaa paskaa että joku on parantunut jollakin lääkkeelä.Vaikka tosiasia on se että potilaan vointi on vaan kohentunut joko lääkkeen vaikutuksesta tai ajan kanssa itsestään.Mitään todistusaineistoa ei ole lääkkeen parantavasta vaikutuksesta.

        Sen mitä täällä olen vuosikaudet pyörinyt, niin aika vähän täällä mitään lääkkeiden tuputtajia on.

        Muutama sellainen löytyy jotka puhuu tarpeenmukaisesta hoidosta, ja sitten on ne äänekkäät rääväsuut, joille se ei kelpaa koska sehän tarkoittaisi sitä että heillä olisi sitä hoidon tarvetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä minä minä. Nyt puhutaan niistä jotka ei pärjää, oletko sinä yksi heistä?

        Yksikin asia mitä ei osata huomioida on suoliston terveys.Suolistoa sanotaan toisiksi aivoiksi.Jos suolisto ei ole ok kunnossa niin jopa aiheiuttaa moninaiset psyykkiset oireet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "jostain kumman syystä suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä mielenterveyshoitoonsa"

        Eläke tilastoja kun katsoo niin on vähä ristiriitanen juttu.Jos hoito olisi hyvää ja toimivaa niin ei niitä eläke paprujakaan varmaan sillä mitalla kirjoiteta mitä nykyään kirjoitetaan.

        Ihminen voi sairastaa, käyttää lääkkeitä, olla työkyvyttömyyden takia eläkkeellä, ja olla silti tyytyväinen elämäänsä.
        Hyvän hoidon ansiosta monet ovat tyytyväisiä elämäänsä myös eläkkeellä ollessaan.
        Ei se ole pelkkä työn tekeminen, joka tekee ihmisestä tyytyväisen, onnellisen ja pärjäävän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos et ole työssäsi koskaan nähnyt esimerkiksi neurolepti-lääkkeiden haittoja, niin en pidä sinua ollenkaan pätevänä työntekijänä. Tai no, en tiedä oletko työntekija, potilas vai mikä, mutta kuitenkin."

        Psykiatriassa ei vaan haluta myöntää näitä lääkehaittoja.
        Lääkehaittoja halutaan pitää sairauden oireina.Lääkehaittoja ei kannata valittaa kun määrätään vaan lisää lääkkeitä.

        Kyllä psykiatria minun mielestäni otta huomioon lääkehaitat ja vaihtaa tarpeessa tiåoisen. Aitten voi itse olla syömätä niitä jos on terve eikä tarvitse lääkkeitä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "jostain kumman syystä suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä mielenterveyshoitoonsa"

        Eläke tilastoja kun katsoo niin on vähä ristiriitanen juttu.Jos hoito olisi hyvää ja toimivaa niin ei niitä eläke paprujakaan varmaan sillä mitalla kirjoiteta mitä nykyään kirjoitetaan.

        Jaa että eläkepapereita, odotinkin että tämä kysymys tulisi esille. Kas kummaa oikei eläke papereitakin kirjoitellaan

        Moneen psyykkiseen sairauteen olisi työ parempaa kun eläke, työssä saa uusia virikkeitä aivoihinsa kotona ei mitään muuta kun sitä samaa päivästä päivää.
        Ja se turruttaa kenet tahansa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksikin asia mitä ei osata huomioida on suoliston terveys.Suolistoa sanotaan toisiksi aivoiksi.Jos suolisto ei ole ok kunnossa niin jopa aiheiuttaa moninaiset psyykkiset oireet.

        Ihantotta suolisto reagoi niin monella kun sairastuu alituisia ripuleita tai vaihtoehtoisesti liian kovalla .
        Vatsa ja sen hoitaminen on tärkeä asia , usein myös neurologisista sairauksissa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihantotta suolisto reagoi niin monella kun sairastuu alituisia ripuleita tai vaihtoehtoisesti liian kovalla .
        Vatsa ja sen hoitaminen on tärkeä asia , usein myös neurologisista sairauksissa

        "Vatsa ja sen hoitaminen on tärkeä asia"

        Niin se on,Mutta puhutaan vaan lääkkeiden tärkeydestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksikin asia mitä ei osata huomioida on suoliston terveys.Suolistoa sanotaan toisiksi aivoiksi.Jos suolisto ei ole ok kunnossa niin jopa aiheiuttaa moninaiset psyykkiset oireet.

        Itse odotan kovasti näitä tutkimuksia erilaisista matala asteisista tulehduksista. Odotanko turhaan? Aika näyttää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa että eläkepapereita, odotinkin että tämä kysymys tulisi esille. Kas kummaa oikei eläke papereitakin kirjoitellaan

        Moneen psyykkiseen sairauteen olisi työ parempaa kun eläke, työssä saa uusia virikkeitä aivoihinsa kotona ei mitään muuta kun sitä samaa päivästä päivää.
        Ja se turruttaa kenet tahansa

        Työ ei automaattisesti korjaa mitään menneisyyden vikoja tai epäoikeudenmukaisuuksia, eli esimerkiksi uhriutujalle siitä ei ole mitään suoranaista hyötyä.

        Mutta työ antaa haasteita, onnistumisenkokemuksia, sosiaalisia suhteita ja riihikuivaa rahaa jolla voi toteuttaa itselle tärkeitä asioita. Tai jos ne ei kinnosta, niin eipähän ole turhaa aikaa märehtiä menneitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa että eläkepapereita, odotinkin että tämä kysymys tulisi esille. Kas kummaa oikei eläke papereitakin kirjoitellaan

        Moneen psyykkiseen sairauteen olisi työ parempaa kun eläke, työssä saa uusia virikkeitä aivoihinsa kotona ei mitään muuta kun sitä samaa päivästä päivää.
        Ja se turruttaa kenet tahansa

        Jos ihminen pysyy työkykyisenä ja kertoo haluavansa vielä tehdä töitä, ei yksikään lääkäri väkisin eläkkeelle laita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Vatsa ja sen hoitaminen on tärkeä asia"

        Niin se on,Mutta puhutaan vaan lääkkeiden tärkeydestä.

        Psyyken lääkkeillä on lähes kaikilla vaikutusta suolistoon, yleensä aiheuttavat ummetusta, hidastavat suolen toimintaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psyyken lääkkeillä on lähes kaikilla vaikutusta suolistoon, yleensä aiheuttavat ummetusta, hidastavat suolen toimintaa.

        Niimpä.
        Tuola ylempänä yks vaan laitto sairauden piikkiin nämä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaa että eläkepapereita, odotinkin että tämä kysymys tulisi esille. Kas kummaa oikei eläke papereitakin kirjoitellaan

        Moneen psyykkiseen sairauteen olisi työ parempaa kun eläke, työssä saa uusia virikkeitä aivoihinsa kotona ei mitään muuta kun sitä samaa päivästä päivää.
        Ja se turruttaa kenet tahansa

        Ei niitä aina töitäkään tekemällä niitä asioita saa sivuun vaan rupiaa väkistekin joskus asiat vaan pyöriin mielessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ihminen pysyy työkykyisenä ja kertoo haluavansa vielä tehdä töitä, ei yksikään lääkäri väkisin eläkkeelle laita.

        On olemassa ammatteja missä ei voi jatkaa kuin tiettyyn ikään oli sitä halua tai ei.Esim kuljetusala.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On olemassa ammatteja missä ei voi jatkaa kuin tiettyyn ikään oli sitä halua tai ei.Esim kuljetusala.

        Noinhan se käy, kun on vanhuuseläke/työeläke kyseessä.
        Tässä taisi nyt olla puhetta työkyvyttömyyseläkkeistä psyykkisten ongelmien takia.
        Silloin jäädään yleensä eläkkeelle, vaikka olisi muuten vielä työvuosia jäljellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noinhan se käy, kun on vanhuuseläke/työeläke kyseessä.
        Tässä taisi nyt olla puhetta työkyvyttömyyseläkkeistä psyykkisten ongelmien takia.
        Silloin jäädään yleensä eläkkeelle, vaikka olisi muuten vielä työvuosia jäljellä.

        Suurin osa jää.Osa lähtee vielä töihin jos toipuu ja saa töitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "jostain kumman syystä suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä mielenterveyshoitoonsa"

        Eläke tilastoja kun katsoo niin on vähä ristiriitanen juttu.Jos hoito olisi hyvää ja toimivaa niin ei niitä eläke paprujakaan varmaan sillä mitalla kirjoiteta mitä nykyään kirjoitetaan.

        Masentunut tai ahdistunut ihminen voi olla tyytyväinen siihen että hän pääsee eläkkeelle. Joskus jopa skitsofreenikotkin haluaa eläkkeelle, vaikka heidän kohdallaan kyse on ehkä enemmän olosuhteiden pakosta.

        Onko se sinun ja minun mielestä hyvää hoitoa, on kokonaan eri asia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässäpä todellista kuvausta kuinka psykiatrit sairastuttavat ihmisiä.
        Koko kehon toiminta muutettu sairaaksi, ilmeet, puhe, liikkeet, äly, tehty työkykyvyttömäksi, joillain arjen normaali toimintakyky lamautettu että joutuvat toisten huolehdittavaksi laitokseen.
        Kaikki normaali elimistön toiminta lamautetaan, normaalin elämisen edellytykset tuhotaan.
        Kuitenkin siellä takana on olemassa se normaali mukava ihminen sellainen jollainen oli ennen kuin alettiin syöttää näitä tuhoavia lääkkeitä. On aivan normaalia jopa tervettä reagoida ja uupua masentumalla ja ahdistumalla tällaiseeen "hoitoon".
        Mitä sanovat psykiatrit? Eivät he tajua että ovat itse aiheuttaneet tällaista tuhoa. Heidän mielestään tämä kaikki on vain sitä sairautta jonka he ovat nimenneet diagnoosina. Mutta eivät tajua että näin käyttäytyvä ja oireileva sairaus on tullut sen jälkeen kun heistä on tullut lääkittyjä potilaita.
        Ikävintä on nähdä kuinka jo nuoret laitetaan elämään tätä sairaan roolia.
        Iloista on ollut nähdä myös kolikon toista puolta. He jotka ovat päässeet irtautumaan ja hyppäämään pois tästä psykiatrisesta hoitojärjestelmästä ja päässeet irti lääkkeistä ovat palautuneet taas omaksi aidoksi itsekseen ja elämään normaalia ihmisen elämää. Ei heillä ole ollutkaan mitään mielen sairautta.
        Psykiatria vain heittää rattaisiinsa huumelääkkeille sellaisiakin jotka eivät sinne kuulu.
        Tämän ilmiön olen saanut havaita vuosikymmeniä työssä ollessa ihmissuhdetyössä.

        Psykiatrien yhdistys APA joka toimii Usan psyykelääkkeiden markkinoinninedistäjänä sepittelee jatkuvasti uusia "Diagnooseja" ponnisteluissaan osinkojen eteen.
        Joka kerta kun heidän "Raamattunsa" DSM julkaistaan siihen on "Löydetty" kymmenittäin uusia "Diagnooseja".
        Psyykelääkkeitä saadaan täällä periferiassakin jo hyvin kaupaksi koska meillä on tapana matkia kaikessa muita.
        Lasten kohtalo on surullisin.
        Kuin shkaalit olisi usutettu metsästämään usein luovimpia yksilöitä jotka eivät jaksa täyttä aikaa kuunnella teennäistä kamreeria narinoineen.
        Lapsi on puolustuskyvytön ja siten teollisuuden ihannekohde huumaaville aineille jotka vaurioittavat häntä pysyvästi tehden hänestä tulevan kestomaksajan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työttömillä on niin paljon sosiaalisia ja ekonomisia ongelmia että pelkkä pilleripurkki ei auta.

        On niitä ongelmia työtä tekevilläkin.


    • Anonyymi

      Ansioitunut aivotutkija Raymond J. Donal kumppaneineen kirjoitti vuonna 2022 julkaistussa artikkelissaan Functional neuroimaging in psychiatry and the case for failing better, että psykiatristen häiriöiden neurobiologista pohjaa on tutkittu viimeiset 30 poikkeuksellisen intensiivisesti, mutta vieläkään tutkimus ei ole tuottanut yhtään mitään käyttökelpoista psykiatristen häiriöiden diagnostiikaan tai hoitoon. Tämä on heidän mukaansa poikkeuksellista, kun tutkimukseen hassattuja resursseja vertaa moneen muuhun innovaatioita tuottaneeseen tutkimuskohteeseen. Häiriöt ovat psykiatriassa edelleen oirepohjaisia eikä niiden etiologiaa tunneta. He pohtivatkin, että eivät voi olla tämän vuoksi yhtymättä johtopäätökseen, jonka mukaan koko psykiatria perustuu tietämättömyydelle eli näytön puutteelle ja että sen yritys löytää häiriöiden taustalla oleva etiologia on ollut toistuva epäonnistumisten sarja.

      Sama pettymys on jouduttu kohtaamaan geenitutkimusten saralla. Esimerkiksi Human Genome Project -hankkeen johtaja Francis Collins ennusti 2000-luvun alussa, että "vuonna 2020 geneettiselle tiedolle pohjautuvat lääkkeet tulevat olemaan saatavilla sairauksiin kuten diabetes, Alzheimerin tauti, korkea verenpaine ja moni muu häiriö---Ja mielisairauksien diagnostiikka sekä hoito ovat mullistuneet".

      Vain kymmenen vuotta myöhemmin esimerkiksi geenitutkija Jonathan Lathman kirjoitti artikkelissaan The Failure of Genomics: " Kaikista löydetyistä geneettisistä assosiaatioista liittyen yleisiin sairauksiin kuten sydänsairauteen, syöpään tai mielisairauksiin, vain harvan on löydetty olevan merkityksellinen ihmisen terveyden näkökulmasta. Geenivirheet ovat harvoin syy, tai edes heikko riskitekijä näille sairauksille. Todennäköisin selitys tälle havainnolle harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta on se, että niitä ei ole olemassa."

      Kaksikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 2018 Yhdysvaltojen kansallisen mielenterveyden instituutin NIMH:in entinen pääjohtaja Steven Human muisteli, että oli 80-luvulla vielä varma, että he tulisivat pian löytämään mielisairauksia selittäviä geneettisiä mutaatioita, mutta totesi sen jälkeen, "Paitsi että tein oletuksissani valtavan virheen. Kuvittelin, että perhe- ja geenitutkimukset, edistys neurotieteessä sekä uusi nouseva molekyylibiologian tieteenala johtaisivat pian mielisairauksien patogeneesin parempaan ymmärtämiseen ja johtaisivat parempaan lääkehoitoon. Kuinka väärässä saatoinkaan olla. "

      Sama virhe oletuksissa näkyy myös erityisesti siinä, miten vakavien mielisairauksien ennuste on kehittynyt viimeisen 50 vuoden aikana. Kun vertaa tätä "edistystä" melkein mihin tahansa somaattisen sairauden hoitoon, oli kyse sitten ykköstyypin diabeteksesta syöpäsairauksien ennusteeseen, niin psykiatriassa ei voida paljonkaan juhlia. Moni tykkää verrata neuroleptejä diabeteslääkkeisin tai HIV-lääkkeisiin, mutta jos laitat diabeteslääkkeiden ja HIV-lääkkeiden kehityskaaren ja hoidettavien potilaiden suhteellisen eliniän ennusteen sekä toipumisasteen ajallisia trendejä heijastaville kuvaajille, niin näet kehityksen rinnalla nousevat käyrät toipumisasteessa ja laskevat käyrät suhteellisessa kuolleisuudessa. Skitsofreniassa trendi on ollut muun muassa Jääskeläinen et al (2013) tekemän systemaattisetn tutkimuskatsauksen mukaan päin vastainen: esimerkiksi ennen neuroleptien leviämistä toipumisaste skitsofrenialle oli noin 17 %, kun se neuroleptien leviämisen myötä romahti lähes kolmasosaan 6% 1996 jälkeen. Maissa joissa länsimaista lääketiedettä ei ole ollut saatavilla, skitsofrenian toipumisennuste on ollut keskimäärin 36 %. Tämä tuskin selittyy täysin millään spesifillä hoidon ulkopuolisella tekijällä, koska esimerkiksi vuonna 2018 julkaistun rekisteripohjaisen tutkimuksen The family-oriented open dialogue approach in the treatment of first-episode psychosis: Nineteen-year outcomes avoimen dialogin mallilla Suomessa hoidetuista skitsofreenikoista 60 % ei ole työkyvyttömyyseläkkeellä, kun käypä hoito -suosituksen mukaisessa hoidossa 60 % on työkyvyttömyyseläkkeellä. Ja laitoshoitoa käytetään avoimen dialogin mallissa vähemmän, ja sitä on saatavilla vähemmän myös köyhissä maissa. Paljon mainostettu selitys siitä, että avohoidon lisääminen olisi syypää vakavien mielisairauksien toipumisennusteen heikkenemiselle, ei saa tukea empiirisestä näytöstä kuten ei täysin sekään, että diagnostististen kriteerien tiukentuminen selittäisi ilmiötä. Samaan aikaan suhteellinen kuolleisuus on noussut 1,8-kertaisesta 3,2-kertaiseksi vuonna 2007 julkaistun systemaattisen tutkimuskatsauksen A Systematic Review of Mortality in Schizophrenia
      Is the Differential Mortality Gap Worsening Over Time? mukaan.

      Olisi kummallista, että järkevä, looginen, rationaalinen ja alalleen omistautunut ihminen ei kyseenalaistaisi oman alansa premissejä tällä näytöllä ja näillä hoitotuloksilla.

      • Anonyymi

        Olisi kummallista, että järkevä, looginen, rationaalinen ja alalleen omistautunut ihminen ei kykenisi tarkastelemaan mielenterveyttä kokonaisuutena.

        Tällainen ihminen ymmärtää varmasti ykkös ja kakkos tyypin diabeteksen eron. Kuinka diabeteksessä täytyy huomioida monta seikkaa, liikunta, ruokavalio, elintavat, keskivartalolihavuudet, jne. jne.

        Tällainen ihminen ei jää änkyttämään ahdasmielisen ihmisen kanssa pelkästään siitä, että miten hankalaa on insuliinia annostella tasaisesti verensokerin mukaan.


      • Anonyymi

        Mitkä oireet potilaalla on silloin kun hän saa skitsofrenia diagnoosin ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisi kummallista, että järkevä, looginen, rationaalinen ja alalleen omistautunut ihminen ei kykenisi tarkastelemaan mielenterveyttä kokonaisuutena.

        Tällainen ihminen ymmärtää varmasti ykkös ja kakkos tyypin diabeteksen eron. Kuinka diabeteksessä täytyy huomioida monta seikkaa, liikunta, ruokavalio, elintavat, keskivartalolihavuudet, jne. jne.

        Tällainen ihminen ei jää änkyttämään ahdasmielisen ihmisen kanssa pelkästään siitä, että miten hankalaa on insuliinia annostella tasaisesti verensokerin mukaan.

        Jo Antiikin aikaan osattiin erottaa karkeasti ykkös- ja kakkostyypin diabetes toisistaan. Erotusdiagnostiikka tehtiin sillä, että kuinka nopeasti potilas kuoli. Psykiatriassa lääketieteellisessä mielessä ollaan yhtä kehittyneitä psykiatristen häiriöiden diagnostiikassa kuin Antiikin Kreikassa oltiin ykkös- ja kakkostyypin diabeteksen erottamisessa toisistaan. Ihan sama kuinka "kokonaisvaltaisesti" tarkastelet ihmisen mielenterveyttä, jos hoito ja ongelmien selittäminen pohjautuu lääketieteellisesti epävalideille diagnooseille, joiden etiologia on tuntematon.

        Tämä on se ongelma, johon tutkijat takertuvat ja joka on tutkijoille tärkeintä. Jos ongelman määrittely on jo niin epäselvä, että voit määritellä skitsofrenian relapsin vuonna 2022 julkaistun systemaattisen tutkimuskatsauksen mukaan Definitions of relapse in trials comparing antipsychotic maintenance with discontinuation or reduction for schizophrenia spectrum disorders: A systematic review 54 eri tavalla 82 eri tutkimuksessa vain seitsemän ollessa sekä reliaabeli että kliinisesti merkitsevä eli viittaavan psykoosiin, niin ei mitenkään ihme, ettei epäselviä termejä vilisevä "tiede" koskaan tule löytämään häiriöiden etiologiaa. Silti psykiatrisilla diagnooseilla jatkuvasti selitetään oireita, vaikka ne ovat itsessään puhtaasti oireisiin pohjautuva ilman mitään etiologiaa. Tässä on kyse tatutologisesta selitysmallista. Vähän sama kuin koira jahtaisi häntäänsä ja olettaisi pääsevänsä joskus perille. Tällaiseen hännänjahtausleikkiin hassataan miljardeja euroja rahaa, joku siitä varmasti kyllä hyötyy.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jo Antiikin aikaan osattiin erottaa karkeasti ykkös- ja kakkostyypin diabetes toisistaan. Erotusdiagnostiikka tehtiin sillä, että kuinka nopeasti potilas kuoli. Psykiatriassa lääketieteellisessä mielessä ollaan yhtä kehittyneitä psykiatristen häiriöiden diagnostiikassa kuin Antiikin Kreikassa oltiin ykkös- ja kakkostyypin diabeteksen erottamisessa toisistaan. Ihan sama kuinka "kokonaisvaltaisesti" tarkastelet ihmisen mielenterveyttä, jos hoito ja ongelmien selittäminen pohjautuu lääketieteellisesti epävalideille diagnooseille, joiden etiologia on tuntematon.

        Tämä on se ongelma, johon tutkijat takertuvat ja joka on tutkijoille tärkeintä. Jos ongelman määrittely on jo niin epäselvä, että voit määritellä skitsofrenian relapsin vuonna 2022 julkaistun systemaattisen tutkimuskatsauksen mukaan Definitions of relapse in trials comparing antipsychotic maintenance with discontinuation or reduction for schizophrenia spectrum disorders: A systematic review 54 eri tavalla 82 eri tutkimuksessa vain seitsemän ollessa sekä reliaabeli että kliinisesti merkitsevä eli viittaavan psykoosiin, niin ei mitenkään ihme, ettei epäselviä termejä vilisevä "tiede" koskaan tule löytämään häiriöiden etiologiaa. Silti psykiatrisilla diagnooseilla jatkuvasti selitetään oireita, vaikka ne ovat itsessään puhtaasti oireisiin pohjautuva ilman mitään etiologiaa. Tässä on kyse tatutologisesta selitysmallista. Vähän sama kuin koira jahtaisi häntäänsä ja olettaisi pääsevänsä joskus perille. Tällaiseen hännänjahtausleikkiin hassataan miljardeja euroja rahaa, joku siitä varmasti kyllä hyötyy.

        Niin no. Jos ajattelee vaikka syöpää, niin siitähän otetaan koepala ja verrataan maailmanlaajuiseen tietokantaan, mistä voidaan helposti määritellä se että minkälaisiin hoitoihin se tokenee.

        Milloin olet itse viimeksi luovuttanut lusikallisen aivoistasi vain todistaaksesi että psykoosisairaus diagnoosisi ei olekkaan totta?

        Vai selitteletkö vaan viidelläkymmenellä neljällä eri tavalla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitkä oireet potilaalla on silloin kun hän saa skitsofrenia diagnoosin ?

        Tuota pitäisi kysyä lääketieteen ammattilaisilta. Skitsofreniaakin on erilaisia muotoja, eli oireetkin voivat olla hyvinkin erilaisia potilaasta riippuen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin no. Jos ajattelee vaikka syöpää, niin siitähän otetaan koepala ja verrataan maailmanlaajuiseen tietokantaan, mistä voidaan helposti määritellä se että minkälaisiin hoitoihin se tokenee.

        Milloin olet itse viimeksi luovuttanut lusikallisen aivoistasi vain todistaaksesi että psykoosisairaus diagnoosisi ei olekkaan totta?

        Vai selitteletkö vaan viidelläkymmenellä neljällä eri tavalla?

        Sain psykoosisairaus diagnoosin seurauksena runsaasta päihteiden käytöstä, tuli useampaan kertaan delirium tremens, psykooseja, ym.
        Päästyäni eroon päihteistä ei ole koskaan ollut mitään psykoottista oireilua, ei mielialan heilahteluja normaalia enempää. Jokaisella mielialat vaihtelee, vaikka olisi täysin tervekin.
        Pystyn pitämään itseni kunnossa, kun vältän päihteitä, koska hyvin tuli ymmärrettyä, että ne olivat psykoosien aiheuttajia.
        Kummastuttavinta asiassa on se, vaikka pysyisin lopun elämäni ilman psykooseja ym. olen silti aina diagnosoitu psykoosisairaaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jo Antiikin aikaan osattiin erottaa karkeasti ykkös- ja kakkostyypin diabetes toisistaan. Erotusdiagnostiikka tehtiin sillä, että kuinka nopeasti potilas kuoli. Psykiatriassa lääketieteellisessä mielessä ollaan yhtä kehittyneitä psykiatristen häiriöiden diagnostiikassa kuin Antiikin Kreikassa oltiin ykkös- ja kakkostyypin diabeteksen erottamisessa toisistaan. Ihan sama kuinka "kokonaisvaltaisesti" tarkastelet ihmisen mielenterveyttä, jos hoito ja ongelmien selittäminen pohjautuu lääketieteellisesti epävalideille diagnooseille, joiden etiologia on tuntematon.

        Tämä on se ongelma, johon tutkijat takertuvat ja joka on tutkijoille tärkeintä. Jos ongelman määrittely on jo niin epäselvä, että voit määritellä skitsofrenian relapsin vuonna 2022 julkaistun systemaattisen tutkimuskatsauksen mukaan Definitions of relapse in trials comparing antipsychotic maintenance with discontinuation or reduction for schizophrenia spectrum disorders: A systematic review 54 eri tavalla 82 eri tutkimuksessa vain seitsemän ollessa sekä reliaabeli että kliinisesti merkitsevä eli viittaavan psykoosiin, niin ei mitenkään ihme, ettei epäselviä termejä vilisevä "tiede" koskaan tule löytämään häiriöiden etiologiaa. Silti psykiatrisilla diagnooseilla jatkuvasti selitetään oireita, vaikka ne ovat itsessään puhtaasti oireisiin pohjautuva ilman mitään etiologiaa. Tässä on kyse tatutologisesta selitysmallista. Vähän sama kuin koira jahtaisi häntäänsä ja olettaisi pääsevänsä joskus perille. Tällaiseen hännänjahtausleikkiin hassataan miljardeja euroja rahaa, joku siitä varmasti kyllä hyötyy.

        No jos ne osattiin jo antiikin aikana erottaa toisistaan, niin onko se laajan kokonaisuuden käsittäminen sitten liikaa vaadittu nykyaikana?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuota pitäisi kysyä lääketieteen ammattilaisilta. Skitsofreniaakin on erilaisia muotoja, eli oireetkin voivat olla hyvinkin erilaisia potilaasta riippuen.

        Onneksi arviointi ei ole vain yhden hullun, valtansa sokaiseman varassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitkä oireet potilaalla on silloin kun hän saa skitsofrenia diagnoosin ?

        Skitsofrenia diagnisointi on niin epämääräistä että ihan mitä oireita vaan voi pitää skitsofrenian oireina.Fyysisen sairaudenkin oireita monesti pidetään skitsofrenia oireina jos vaan potilaan fyysista tilaa ei ole haluttu tarkemmin selvittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Skitsofrenia diagnisointi on niin epämääräistä että ihan mitä oireita vaan voi pitää skitsofrenian oireina.Fyysisen sairaudenkin oireita monesti pidetään skitsofrenia oireina jos vaan potilaan fyysista tilaa ei ole haluttu tarkemmin selvittää.

        Kannattaa käydä pari viikkoa suljetulla osastolla. Sieltä kyllä konsultoivat ahkerasti somaattista puolta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa käydä pari viikkoa suljetulla osastolla. Sieltä kyllä konsultoivat ahkerasti somaattista puolta.

        Höpö.Olin sielä lähes puolivuotta eikä mitään tehty sen eteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpö.Olin sielä lähes puolivuotta eikä mitään tehty sen eteen.

        Minulla on kokemusta ihan samasta.
        Psykiatria ei välitä somaattisesta terveydentilasta, kuten ei toisinkaan päin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpö.Olin sielä lähes puolivuotta eikä mitään tehty sen eteen.

        Kovinko olit sekaisin kun olit siellä? Ihan varmasti tekeevät kaikki tarvittavat poissulku diagnoosit.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on kokemusta ihan samasta.
        Psykiatria ei välitä somaattisesta terveydentilasta, kuten ei toisinkaan päin.

        Psykiatrian ei tarvitse keksimällä keksiä tekosyitä mielisauruadelle somaattiselta puolelta vaikka potilas niin haluaisikin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jos ne osattiin jo antiikin aikana erottaa toisistaan, niin onko se laajan kokonaisuuden käsittäminen sitten liikaa vaadittu nykyaikana?

        Ero antiikin aikaan on siinä, että lääketieteellä on käytössään hyvin sofistikoituneet tutkimus- ja diagnosointimentelmät, kuten laboratoriokokeet, aivokuvantamistutkimukset ja geenitutkimukset. Vuosikymmeniä on yritetty kehittää neurobiologiaan tai ylipäätään biologisille korrelaateille pohjautuvaa diagnostiikkaa: diabeteksen kohdalla tässä onnistuttiin jo vuosikymmeniä sitten, mutta psykiatrisessa diagnostiikassa ollaan edelleen samassa pisteessä lääketieteellisesti kuin sata vuotta sitten. Tiedätkö miten diabetesta hoidettiin "kokonaisvaltaisesti" ennen, kuin siihen kehitettiin jollain tasolla toimivat lääkkeet? Hoitokeinoina olivat nälkiinnyttäminen ja 2 tyypin diabeteksessa kohtuullisen tehokas ketogeeninen dieetti, jossa hiilihydraatit rajoitettiin minimiin. Tämä ei kuitenkaan toimi 1-tyypin diabeteksessa pitkän päälle, jossa pääsyy on haiman solujen kyvyttömyys tuottaa insuliinia, koska insuliini on hormoni jonka totaalinen puute johtaa aina lopulta pahoihin komplikaatioihin ja lopulta kuolemaan. Insuliiniresistenssiä taas voi hoitaa ja parantaa ketogeenisellä vähähiilihydraattisella dieetillä, koska ensisijaisena syynä ei ole esimerkiksi se, että esimerkiksi haimatulehdus on tuhonnut Lagerhansin saarekkeet vaan se, että solujen reseptorit ovat turtuneet liian suureen insuliinin eritykseen ja niiden herkkyys on heikentynyt. Tässä nyt kuvasin kahden oiretasolla hyvin samantyyppisen sairauden, joilla on kuitenkin eri etiologia eli syntymekanismi. Vaikka kuinka eläisit moitteettomasti, harrastaisit säännönmukaista liikuntaa, hoitaisit oletetusti olemassaolevia ihmissuhteitasi, söisit terveellisesti ja välttelisit päihteitä, niin kuolisit silti ykköstyypin diabetekseen ja kuolemasi olisi vääjäämätön ilman lääketieteellistä hoitoa. Psykiatrisissa häiriöissä et voi koskaan olettaa ihmisestä, että mistä hänen ongelmansa johtuvat, koska riskitekijät ovat ei-spesifejä ja myös oireyhtymät ovat keskenään päällekkäisiä ja helposti sotkeutuvat muihin häiriöihin. Samaan luokkaan luokitelluilla häiriöillä voi olla teoreettisesti aivan erilainen etiologia, jos sellaista edes on löydettävissä. Varmaan yleisellä tasolla kokonaisvaltaisuus on ainoa keino parantaa näiden epäspesifien häiriöiden ennustetta, mutta pointtini oli psykiatriassa käytetyn diagnostiikan kehittymättömyys itsessään lääketieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrian ei tarvitse keksimällä keksiä tekosyitä mielisauruadelle somaattiselta puolelta vaikka potilas niin haluaisikin.

        On tilanne vähän toisin päin, kun somaattista sairastamista väitetään johtuvaksi mielen sairaudesta.
        Ja tiedoksi sekin, että potilas voi joskus haluta eri asioita kuin lääkäri, tai lääkäri voi haluta eri asioita kuin potilas. Monimutkaisia juttuja nämä ovat.
        Vaikka olisi kuinka asetelma potilas-lääkäri, asioista voi, ja saakin olla eri mieltä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kovinko olit sekaisin kun olit siellä? Ihan varmasti tekeevät kaikki tarvittavat poissulku diagnoosit.

        No kun ei takuulla tehty.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kun ei takuulla tehty.

        Tai ainoastaan mikä poissulku tehtiin oli kilpirauhas-sairaudet.Sen enempiä ei kyllä muistaakseni tehty.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai ainoastaan mikä poissulku tehtiin oli kilpirauhas-sairaudet.Sen enempiä ei kyllä muistaakseni tehty.

        Ei minullekaan mitään poissulkuja tehty aikoinaan. Tavalliset verikokeet, perusverenkuvaa ja sellaista, keuhkoröntgen, ei muuta.
        Psyyken pillereitä vaan heti oireiden takia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitkä oireet potilaalla on silloin kun hän saa skitsofrenia diagnoosin ?

        Oireet vaihtelee riippuen potilaasta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on kokemusta ihan samasta.
        Psykiatria ei välitä somaattisesta terveydentilasta, kuten ei toisinkaan päin.

        Kyllä yleensä otetaan verikokeet että voi sulkea pois muutaman endokrinologisen sairauden
        Sillä joakusnon todella niin että syy sairauteen voi johtua ihan vaan jostain elimellisestä viasta .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrian ei tarvitse keksimällä keksiä tekosyitä mielisauruadelle somaattiselta puolelta vaikka potilas niin haluaisikin.

        Kuten potilas usein haluaakin , yksikin potilas syytteli selkäkipuansa ja suuttui lääkärille joka sanoi että selkäkipu on luulotteli ainoastaan
        No näin meni kotiinsa ja sieltä sitten miehensä toimitti pakkohoitoon parin päivän päästä . Mutta kun sai olla sairaalassa muutaman viikon niin kas kun selkäkin parani .
        Niin että moni on aina vaan siinä vanhassa luulossa psyykkisistä sairauksista että on muka hullu. Se sana on otettu jo aikoja sitten pois käytöstä. Ei sairauttaan tarvitse hävetä ei kukaan häpeä silloinkaan kun on jalka kipsissä kun on katkaissut sen suksi mäessä
        Sairaudet pyritään hoitamaan juuri sairauksina. Aikai turhaa ulinaa miten psykiatrit muka viilaa linssiin , siis eivät tee niin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei minullekaan mitään poissulkuja tehty aikoinaan. Tavalliset verikokeet, perusverenkuvaa ja sellaista, keuhkoröntgen, ei muuta.
        Psyyken pillereitä vaan heti oireiden takia.

        Jos verikokeista ei näy mitään pohjalla olevaa sairautta niin silloin sairaus on psyykkinen.
        Ottavat verestä kilpirauhas arvot, ja tulehdusarvot ja mahdollisen diabetes arvot.
        Niin että kyllä ne ajattelevat aina että syy sairauteen voi olla somaattisesti sairaudesta johtuva.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos verikokeista ei näy mitään pohjalla olevaa sairautta niin silloin sairaus on psyykkinen.
        Ottavat verestä kilpirauhas arvot, ja tulehdusarvot ja mahdollisen diabetes arvot.
        Niin että kyllä ne ajattelevat aina että syy sairauteen voi olla somaattisesti sairaudesta johtuva.

        "Jos verikokeista ei näy mitään pohjalla olevaa sairautta niin silloin sairaus on psyykkinen."

        Asia ei ole aina ihan niinkään.

        Esim.Me/cfs ja fibromyalgia on fyysisia sairauksia muttei vielä verikokein diagnisoitavissa.

        "Niin että kyllä ne ajattelevat aina että syy sairauteen voi olla somaattisesti sairaudesta johtuva."

        Ei ne nyt valitettavasti ihan aina niin ajattele.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei minullekaan mitään poissulkuja tehty aikoinaan. Tavalliset verikokeet, perusverenkuvaa ja sellaista, keuhkoröntgen, ei muuta.
        Psyyken pillereitä vaan heti oireiden takia.

        Voi pyhä yksinkertaisuus. Riittää kun poissuljetaan ne somaattiset sairaudet jotka voisivat aiheuttaa samanlaisia oireita kuin psyykkinen sairaus.

        Poissulku diagnostiikan tehtävä ei ole yrittää poissulkea psykoosisairautta, vain sen takia ettei potilas hyväksy sitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos verikokeista ei näy mitään pohjalla olevaa sairautta niin silloin sairaus on psyykkinen."

        Asia ei ole aina ihan niinkään.

        Esim.Me/cfs ja fibromyalgia on fyysisia sairauksia muttei vielä verikokein diagnisoitavissa.

        "Niin että kyllä ne ajattelevat aina että syy sairauteen voi olla somaattisesti sairaudesta johtuva."

        Ei ne nyt valitettavasti ihan aina niin ajattele.

        Tämäkin on todettu jo niin monta kertaa, että ei voi kuin ihmetellä, että miten ei mene jakeluun. Me/csf ei mene psykoosisairauden kanssa sekaisin.

        Psykoosi sairaus on psykoosisairaus vaikka voissa ja pannussa paistaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämäkin on todettu jo niin monta kertaa, että ei voi kuin ihmetellä, että miten ei mene jakeluun. Me/csf ei mene psykoosisairauden kanssa sekaisin.

        Psykoosi sairaus on psykoosisairaus vaikka voissa ja pannussa paistaa.

        "Tämäkin on todettu jo niin monta kertaa, että ei voi kuin ihmetellä, että miten ei mene jakeluun. Me/csf ei mene psykoosisairauden kanssa sekaisin."

        Kyllä minun me/cfs diagnosoitiin psykoottiseksi masennuksesi.Että ole vaan hiljaa kun et ymmärrä asiasta yhtään mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämäkin on todettu jo niin monta kertaa, että ei voi kuin ihmetellä, että miten ei mene jakeluun. Me/csf ei mene psykoosisairauden kanssa sekaisin.

        Psykoosi sairaus on psykoosisairaus vaikka voissa ja pannussa paistaa.

        Me/cfs potilaita on määritetty oikein muistaaksen joku 10-20%.
        Siitä voit vähä päätellä onko me/cfs potilaita määritetty väärin.Varmaan tätä sairautta sairastaa tuhansia mielisairaus diagnoosilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä yleensä otetaan verikokeet että voi sulkea pois muutaman endokrinologisen sairauden
        Sillä joakusnon todella niin että syy sairauteen voi johtua ihan vaan jostain elimellisestä viasta .

        Ei muuta endokrinologista katsottu ainakaan minulta, kuin vain kilpirauhasarvot.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuten potilas usein haluaakin , yksikin potilas syytteli selkäkipuansa ja suuttui lääkärille joka sanoi että selkäkipu on luulotteli ainoastaan
        No näin meni kotiinsa ja sieltä sitten miehensä toimitti pakkohoitoon parin päivän päästä . Mutta kun sai olla sairaalassa muutaman viikon niin kas kun selkäkin parani .
        Niin että moni on aina vaan siinä vanhassa luulossa psyykkisistä sairauksista että on muka hullu. Se sana on otettu jo aikoja sitten pois käytöstä. Ei sairauttaan tarvitse hävetä ei kukaan häpeä silloinkaan kun on jalka kipsissä kun on katkaissut sen suksi mäessä
        Sairaudet pyritään hoitamaan juuri sairauksina. Aikai turhaa ulinaa miten psykiatrit muka viilaa linssiin , siis eivät tee niin

        Psykiatrit uskookin, kun jo psyykkisesti kuntoutunut alkaa sairastaa somaattisesti, mutta jotkut yleislääkärit eivät usko, käskevät vain jutella psykiatrin kanssa.
        Koska menneisyyden merkinnät psykiatrian puolelta näkyvät tiedoissa, vetoavat jotkut yleislääkärit todella herkästi oireilut ainoastaan psyykestä johtuviksi edes selvittämättä sen kummemmin, voisiko olla jotain muuta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi pyhä yksinkertaisuus. Riittää kun poissuljetaan ne somaattiset sairaudet jotka voisivat aiheuttaa samanlaisia oireita kuin psyykkinen sairaus.

        Poissulku diagnostiikan tehtävä ei ole yrittää poissulkea psykoosisairautta, vain sen takia ettei potilas hyväksy sitä.

        Aika monetkin somaattiset sairaudet voivat aiheuttaa oireita myös psyykelle.
        Eikä ne kaikki selviä pelkällä perusverenkuvalla, sokerikokeella tai kilpirauhasarvojen selvittelyllä.
        Että se siitä yksinkertaisuudesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Me/cfs potilaita on määritetty oikein muistaaksen joku 10-20%.
        Siitä voit vähä päätellä onko me/cfs potilaita määritetty väärin.Varmaan tätä sairautta sairastaa tuhansia mielisairaus diagnoosilla.

        Ihan tuttua juttua, moni csf/fibro potilas saa psyyken diagnoosin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan tuttua juttua, moni csf/fibro potilas saa psyyken diagnoosin.

        Niin se vaan on.
        Psykiatriassa tätä ei vaan haluta myöntää tai mitään muutakaan epäkohtaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan tuttua juttua, moni csf/fibro potilas saa psyyken diagnoosin.

        Varmaan sen takia, että arviolta 30 prosentilla potilaista sairauteen liittyy psyykkisiä häiriöitä, jotka pitää huomioida. Liitännäissairaudet tulee hoitaa kunkin sairauden Käypä hoito -suositusten mukaisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan sen takia, että arviolta 30 prosentilla potilaista sairauteen liittyy psyykkisiä häiriöitä, jotka pitää huomioida. Liitännäissairaudet tulee hoitaa kunkin sairauden Käypä hoito -suositusten mukaisesti.

        Niin se vaan on.
        Sairaudentunnoten tätä ei vaan halua myöntää, tai mitään muutakaan loogisen ajattelun epäkohtaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin se vaan on.
        Sairaudentunnoten tätä ei vaan halua myöntää, tai mitään muutakaan loogisen ajattelun epäkohtaa.

        Sekopää vastailee omiin mielipiteisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämäkin on todettu jo niin monta kertaa, että ei voi kuin ihmetellä, että miten ei mene jakeluun. Me/csf ei mene psykoosisairauden kanssa sekaisin.

        Psykoosi sairaus on psykoosisairaus vaikka voissa ja pannussa paistaa.

        "Psykoosi sairaus on psykoosisairaus vaikka voissa ja pannussa paistaa."

        Psykoosisairaus on metafora kielikuva.Vaikka sen voissa ja pannusa paistaa se ei siitä muutu.
        Psykoosisairus ei ole oikea sairaus.



        Amerikkalainen psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz (1920-2012), joka on julkaissut psykiatriasta yli 30 kirjaa, kertoo seuraavassa videossa, että psyykkisiksi “sairauksiksi” diagnosoidut tilat eivät ole sairauksia ja että kyseisillä diagnooseilla ainoastaan leimataan ja kontrolloidaan ihmisiä. Sairaudet ovat ihmisen elimistön sairauksia, mutta mieli ei ole elin. Mikään käyttäytyminen ei voi olla sairaus. Termi “psyykkinen sairaus” on vain kielikuva, metafora. Sen vuoksi psyykenlääkkeet eivät voi parantaa, koska ei ole olemassa sairauttakaan. Kielikuvaa ei voi parantaa kemiallisesti. Psyykenlääkkeet ovat myrkkyjä. Vielä Szasz toteaa lastenpsykiatreista puhuessaan, että lastenpsykiatrit ovat kaikkein vaarallisimpia vihollisia lapsille ja myös vanhemmille ja kaikille, jotka välittävät lapsista ja vapaudesta. Videon nimi on “CCHR Co-Founder Dr. Thomas Szasz, Professor of Psychiatry Emeritus”, ja se löytyy YouTubesta osoitteella

        https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2016/04/08/professori-szasz-kertoo-mita-psykiatria-on/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämäkin on todettu jo niin monta kertaa, että ei voi kuin ihmetellä, että miten ei mene jakeluun. Me/csf ei mene psykoosisairauden kanssa sekaisin.

        Psykoosi sairaus on psykoosisairaus vaikka voissa ja pannussa paistaa.

        "Tämäkin on todettu jo niin monta kertaa, että ei voi kuin ihmetellä, että miten ei mene jakeluun. Me/csf ei mene psykoosisairauden kanssa sekaisin."

        Joko sä olet täysin ymmärtämätön tämän asian kanssa tai sä vaan trollaat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan sen takia, että arviolta 30 prosentilla potilaista sairauteen liittyy psyykkisiä häiriöitä, jotka pitää huomioida. Liitännäissairaudet tulee hoitaa kunkin sairauden Käypä hoito -suositusten mukaisesti.

        Käypä hoito on lähtöisin lääkeyhtiöistä eikä niihin tarvi luottaa yhtään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi pyhä yksinkertaisuus. Riittää kun poissuljetaan ne somaattiset sairaudet jotka voisivat aiheuttaa samanlaisia oireita kuin psyykkinen sairaus.

        Poissulku diagnostiikan tehtävä ei ole yrittää poissulkea psykoosisairautta, vain sen takia ettei potilas hyväksy sitä.

        Tässäki tuttava piirissä pidettiin yhtä syöpäpotilasta psykoosisairaana siihen asti kunnes se rupes jo päällepäin näkymään.Sitte vasta lääkärit heräs tutkimaan somattista puolta ja kyllä se syöpä löyty,Vaikka lääkärit heti alusta alkaen piti oireita psyykeperäisenä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan sen takia, että arviolta 30 prosentilla potilaista sairauteen liittyy psyykkisiä häiriöitä, jotka pitää huomioida. Liitännäissairaudet tulee hoitaa kunkin sairauden Käypä hoito -suositusten mukaisesti.

        Niinhän ne liitännäiset tulisi hoitaa, mutta se ei aina mene niin.
        On hyvin helppo sanoa, miten tulisi tehdä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tämäkin on todettu jo niin monta kertaa, että ei voi kuin ihmetellä, että miten ei mene jakeluun. Me/csf ei mene psykoosisairauden kanssa sekaisin."

        Joko sä olet täysin ymmärtämätön tämän asian kanssa tai sä vaan trollaat.

        No ei mene psykoosisairauden kanssa sekaisin, mutta usein käännetään masennukseksi tai ahdistukseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ei mene psykoosisairauden kanssa sekaisin, mutta usein käännetään masennukseksi tai ahdistukseksi.

        Me/cfs oireet on niin moninaiset ja kun potilas rupiaa niistä puhumaan lääkärille niin voi helposti sen skitsofrenia diagnoosin saada tai psykoottinen masennus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Skitsofrenia diagnisointi on niin epämääräistä että ihan mitä oireita vaan voi pitää skitsofrenian oireina.Fyysisen sairaudenkin oireita monesti pidetään skitsofrenia oireina jos vaan potilaan fyysista tilaa ei ole haluttu tarkemmin selvittää.

        Siitäkin huolimatta skitsofreniasta johtuneet sairaseläkkeen määrät ovat pysyneet hyvin tasaisina.

        Onhan se taas hassua miten ne epämääräiset oireet toimii yhtä tarkasti kuin sveitsiläinen kello vuosikymmenestä toiseen.

        Vai voisiko niissä sittenkin olla jotain perää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi pyhä yksinkertaisuus. Riittää kun poissuljetaan ne somaattiset sairaudet jotka voisivat aiheuttaa samanlaisia oireita kuin psyykkinen sairaus.

        Poissulku diagnostiikan tehtävä ei ole yrittää poissulkea psykoosisairautta, vain sen takia ettei potilas hyväksy sitä.

        Missä kohtaa olen väittänyt, etten olisi hyväksynyt aikoinaan psykoosisairauttani ?
        Oli puhe vain muiden sairauksien poissuluista.
        Toivottavasti et ole psykiatrian henkilöstöä...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siitäkin huolimatta skitsofreniasta johtuneet sairaseläkkeen määrät ovat pysyneet hyvin tasaisina.

        Onhan se taas hassua miten ne epämääräiset oireet toimii yhtä tarkasti kuin sveitsiläinen kello vuosikymmenestä toiseen.

        Vai voisiko niissä sittenkin olla jotain perää.

        Ei se eläke tilasto mitään kerro.
        Eihän kaikilla se oireisto jää päälle loppuelamäksi,Ja osa pärjää oireiston kanssa ja käy töissäkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä kohtaa olen väittänyt, etten olisi hyväksynyt aikoinaan psykoosisairauttani ?
        Oli puhe vain muiden sairauksien poissuluista.
        Toivottavasti et ole psykiatrian henkilöstöä...

        No tässä kyllä puhuttiin vähän laajemminkin kuin yhdestä ihmisestä, mutta ei syytä huoleen, en tule hyysäämään sinua tai ketään muutakaan, saati hoitamaan heitä terveeksi.

        Mutta haluatko kertoa, että miksi pragmaattinen ajattelutapani ei sovellu psykiatriaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se eläke tilasto mitään kerro.
        Eihän kaikilla se oireisto jää päälle loppuelamäksi,Ja osa pärjää oireiston kanssa ja käy töissäkin.

        Tilasto antaa erittäin hyvää kuvaa sairauden esiintyvyydestä, ja sen diagnosoinnista. Molemmat faktoja joita on säännöllisesti yritetty kyseenalaistaa sairaudentunnottomien toimesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin se vaan on.
        Sairaudentunnoten tätä ei vaan halua myöntää, tai mitään muutakaan loogisen ajattelun epäkohtaa.

        Jos sä psykiatrian henkilöstöä olet,Niin olet kyllä aika alas vajonnut.
        Jos sä päivätyötä teet psykiatriassa ja tuut tänne vielä vapaa-ajalla toisia haukkuun sairauden tunnottomaksi niin pitää olla kyllä aika alas vajonnut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No tässä kyllä puhuttiin vähän laajemminkin kuin yhdestä ihmisestä, mutta ei syytä huoleen, en tule hyysäämään sinua tai ketään muutakaan, saati hoitamaan heitä terveeksi.

        Mutta haluatko kertoa, että miksi pragmaattinen ajattelutapani ei sovellu psykiatriaan?

        Hermostuin vähän turhaan kommentistasi, mutta syynä juurikin tuo ajattelutapa, että aika suoraan väitetään, ettei potilas hyväksyisi psykoosisairauttaan.
        Suurin osa sen kyllä hyväksyy, jollei ole täysin sairaudentunnoton.
        Omalla kohdallani olen niin kyllästynyt, kun somaattisia oireita aiemmin väitettiin psyykestä johtuviksi.
        Se on turhauttavaa, kun psykiatrit olivat eri mieltä kuin yleislääkäri. Psykiatrian puolella minulla oli jo tuolloin asiat ihan hyvin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tilasto antaa erittäin hyvää kuvaa sairauden esiintyvyydestä, ja sen diagnosoinnista. Molemmat faktoja joita on säännöllisesti yritetty kyseenalaistaa sairaudentunnottomien toimesta.

        Eläketilastoissa on varmasti vaihtelua, koska jotkut ovat vain määräaikaisella eläkkeellä, ja jos heidät otetaan tilastoihin mukaan, niin toki tilastot heittelevät ajan kuluessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sä psykiatrian henkilöstöä olet,Niin olet kyllä aika alas vajonnut.
        Jos sä päivätyötä teet psykiatriassa ja tuut tänne vielä vapaa-ajalla toisia haukkuun sairauden tunnottomaksi niin pitää olla kyllä aika alas vajonnut.

        Haluaisitko vähän avata sitä logiikkaa, että miksi joku psykiatrian työntekijä ei saisi jo alipalkatussa työssään tarpeeksi vängätä sairaudentunnottomien, hoitovastaisten ja muuten vain harhaisten ihmisten kanssa.

        Miksi joku heistä tulisi vielä ilmaiseksi tänne terapoimaan potilaita?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haluaisitko vähän avata sitä logiikkaa, että miksi joku psykiatrian työntekijä ei saisi jo alipalkatussa työssään tarpeeksi vängätä sairaudentunnottomien, hoitovastaisten ja muuten vain harhaisten ihmisten kanssa.

        Miksi joku heistä tulisi vielä ilmaiseksi tänne terapoimaan potilaita?

        En ole sama tyyppi, mutta totean, että ne psykiatrian työntekijätkin ovat " vain " ihmisiä, ja jotkut varmaan kiinnostuneet myös näistä palstoista.
        Työntekijöissäkin on erilaisia ihmisiä, eikä ne varmaan kerro kollegoillensakaan ihan kaikkea, mitä vapaa-ajallaan tekevät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käypä hoito on lähtöisin lääkeyhtiöistä eikä niihin tarvi luottaa yhtään.

        Eiköhän käypähoitoon vaikuta moni muukin asia joka käy järkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varmaan sen takia, että arviolta 30 prosentilla potilaista sairauteen liittyy psyykkisiä häiriöitä, jotka pitää huomioida. Liitännäissairaudet tulee hoitaa kunkin sairauden Käypä hoito -suositusten mukaisesti.

        Monet somaattiset sairaudet voivat käydä ajan myötä ihmiselle myös henkisesti raskaaksi.


    • Anonyymi

      Ne lääkärit katsovat onnistumisiin. Voin luetella monta tuttavapiirissäni, jotka tekivät maallisen työnsä mallikkaasti. Nyt me ollaan jo eläkkeellä. Me käytimme psykiatreja, saimme hoitoa, lääkkeitä. Pärjättiin töissä siinä missä muutkin.

      • Anonyymi

        Kuka katsoo onnistumisiin, kuka ei.
        Omalla kohdallani oli vuosia sitten outo tilanne, kun ensin yritettiin saada minua ja elämääni paremmalle mallille, ja vuosien työn jälkeen se onnistui erään viimeisimmän laitoshoidon ansiosta.
        Kuitenkin sen jälkeen oli vielä yksi lääkäri, jolle ei sitten kelvannutkaan se, että olin tullut paljon parempaan kuntoon. Hän kirjoitteli, että suhtauduin epärealistisen optimistisesti omaan pärjäämiseen.
        Eli en ilmeisesti olisi " saanut " kertoa, että siinä vaiheessa meni jo huomattavasti paremmin.
        Tuli sitä jonkin aikaa jälkeenpäin mietittyä, että mikähän silläkin oli tarkoitus. Ei ollut hyvä, että voi huonosti ja sairasti, ja sittenkään ei ollut hyvä, kun sairaus hellitti.


    • Anonyymi

      Juu. Mielisairauksista näyttää toipuvan sitä paremmin, mitä vähemmän hoitoa. Mulla oli ensimmäisen hoitokontaktin jälkeen Skitsofrenia hoitamatta millään muotoa 15 vuotta. Sitten sain hoitokontaktin ja diagnoosin, niin seurasi 5 vuoden jakso, etten ollut töissä enkä koulussa. Nyt on hoidon päättymisestä 4 vuotta ja olen palaamassa työelämään.

    • Anonyymi

      Mielenvikaisuuden parantaminen mahdotonta.

      Auttaja ei ole viisaampi autettavaa.

      • Anonyymi

        Parantaminen on mahdollista.
        On löydettävä viisaampi auttaja, heitäkin on olemassa.
        Toisaalta potilaan on myös itse työskenneltävä oman tilanteensa hyväksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parantaminen on mahdollista.
        On löydettävä viisaampi auttaja, heitäkin on olemassa.
        Toisaalta potilaan on myös itse työskenneltävä oman tilanteensa hyväksi.

        erilaisia hoitoja on kehitetty, lääkkeet, sähköhoito ym


      • Anonyymi

        Yleensä lääkäreillä on sentään tietoa näistä sairauksista hyvin paljon , ja ne eivät mene hetkessä ohitse liioin , mutta skitsofreniaa sairastava tuntee olonsa muutenkin raskaaksi ilmeisesti koska menee niistä lääkäriin.
        Tavallisesti jos ei lääke anna tulosta niin se vaihdetaan toiseen , siitä on puhuttava lääkärinsä kanssa , ja sanottava että haluaa jonkun muun lääkkeen tilalle koska voi entistä huonommin
        Mutta totuus in myöskin että se on usein itse sairaus joka sen huonon olon aiheuttaa.
        Ja jos ei suostu vaihtamaan niin menee toiselle lääkärille .
        Terveys on jokaiselle tärkeä asia ja kukaan ei jaksa voida huonosti vuosi kausia . Eikö näihin sairauksiin ensin kokeiltu tavallista masennus lääkettä , vai hetikö laittoivat skitsofrenia lääkkeet .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        erilaisia hoitoja on kehitetty, lääkkeet, sähköhoito ym

        Sähköhoito on joillekin se paras mutta toisille sekään ei sovi . Siksi tulisi avonaisesti puhua lääkärilleen vaivoistaan rehellisesti, sillä paraneminen on sellaista että vähän kerrallaan tuntee että toisina päivinä voi paremmin ja sitten pettyy kun taas tulee se kamala päivä , mutta niin se menee kaikilla , siis kaksi askelta eteenpäin päin ja yksintaakse päin. Lopulta kuitenkin alkaa tuntua paremmalta ja silloin pitäisi olla ystäviä joille voisi jutella että aivot saavat virikkeitä ja se ikävä spiraali katkeaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sähköhoito on joillekin se paras mutta toisille sekään ei sovi . Siksi tulisi avonaisesti puhua lääkärilleen vaivoistaan rehellisesti, sillä paraneminen on sellaista että vähän kerrallaan tuntee että toisina päivinä voi paremmin ja sitten pettyy kun taas tulee se kamala päivä , mutta niin se menee kaikilla , siis kaksi askelta eteenpäin päin ja yksintaakse päin. Lopulta kuitenkin alkaa tuntua paremmalta ja silloin pitäisi olla ystäviä joille voisi jutella että aivot saavat virikkeitä ja se ikävä spiraali katkeaa.

        Ongelma on siinä että mielisairas ei itse tajua olevansa sairas

        Puhuminen ei auta - vain otettu lääke auttaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelma on siinä että mielisairas ei itse tajua olevansa sairas

        Puhuminen ei auta - vain otettu lääke auttaa

        Osittain totta.

        Mutta täytyy muistaa että tämä foorumi antaa hyvin vääränlaisen mielikuvankuvan mielisairaista, tai siitä, että meneekö puhuminen perille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osittain totta.

        Mutta täytyy muistaa että tämä foorumi antaa hyvin vääränlaisen mielikuvankuvan mielisairaista, tai siitä, että meneekö puhuminen perille.

        Toisille menee puhuminen perille, toisille ei.
        Riippuen aika paljon potilaasta, miten hän ottaa puheet vastaan, miten hän suhtautuu puhujaan ( lääkäriin tai hoitajaan ), ja mikä hänen kokonaistilanteensa on. Hyväksyykö hän mahdollisen sairautensa ja haluaako oppia pärjäämään sen kanssa, jos niin täytyy tehdä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toisille menee puhuminen perille, toisille ei.
        Riippuen aika paljon potilaasta, miten hän ottaa puheet vastaan, miten hän suhtautuu puhujaan ( lääkäriin tai hoitajaan ), ja mikä hänen kokonaistilanteensa on. Hyväksyykö hän mahdollisen sairautensa ja haluaako oppia pärjäämään sen kanssa, jos niin täytyy tehdä.

        Jos ei mene perille, antaa ensin pari kierrosta sähköhoitoa

        sitten kun jutellaan uudelleen, niin jo alkaakin mennä perille


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ei mene perille, antaa ensin pari kierrosta sähköhoitoa

        sitten kun jutellaan uudelleen, niin jo alkaakin mennä perille

        Ei mene perille. Vuosikymmenten, ellei jopa satojen aikana on kokeiltu, seinään kahlitsemista, kylmiä kylpyjä, insuliinia, ja mainitsemaasi sähköä.

        SIinä mielessä on siis ihan turhaa yrittää valistaa ihmisiä täällä foorumilla, jos se ei noillakaan konsteilla mene perille. Mutta foorumille voi aina vahingossa tulla ihminen jolle se meneekin perille, ja ehkä hän sitten pelastuu...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelma on siinä että mielisairas ei itse tajua olevansa sairas

        Puhuminen ei auta - vain otettu lääke auttaa

        Puhuminenkaan näille skeptikoille näyttää olevan tärkeää.
        Syytteleminen milloin mistäkin , omaa osaansa ei nähdä asioissa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puhuminenkaan näille skeptikoille näyttää olevan tärkeää.
        Syytteleminen milloin mistäkin , omaa osaansa ei nähdä asioissa

        Ei haluta ymmärtää ja hyväksyä, että itsellä on jotakin vialla. Siitä syytteleminen johtuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelma on siinä että mielisairas ei itse tajua olevansa sairas

        Puhuminen ei auta - vain otettu lääke auttaa

        Sekin on vaikea saada näitä sairaita ymmärtämään että tarvitsevat lääkityksen .
        Koska kuulemma sairaus on ihan toista mitä lääkäri väittää. Se on nähty niin monta kertaa
        Elämän aikana .
        Mikä siinä on oikeastaan hävettävää myöntää että on psyykkinen sairaus , aillä se on vaan sairaus muiden sairauksien joukossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sekin on vaikea saada näitä sairaita ymmärtämään että tarvitsevat lääkityksen .
        Koska kuulemma sairaus on ihan toista mitä lääkäri väittää. Se on nähty niin monta kertaa
        Elämän aikana .
        Mikä siinä on oikeastaan hävettävää myöntää että on psyykkinen sairaus , aillä se on vaan sairaus muiden sairauksien joukossa.

        Sekin on nähty pariin kertaan, kun yleislääkäri väittää sairauden olevan psyykkistä, mutta psykiatrit ovatkin ihmisen tuntiessaan olleet eri mieltä.


    • Anonyymi

      Psykiatrit tuskin tulevat havahtumaan potilaille määräämiensä hoitojen haitallisuutta, ennen kuin niitä lääkkeitä käyttävät ihmiset alkavat kertoa omista kokemuksistaan, lääkkeiden haittavaikutuksista, epäasiallisen hoidon ja kohtelun ja ja muista asiaan liittyvien puolien esille tuomisesta, joko somessa, muussa mediassa, tai vaikka kirjoittamiensa blogien, tai kirjojen kautta. Yksi hyvä keino olisi vaikka nostaa ryhmäkanne, eli laittaa asia vireille oikeuteen.

      • Anonyymi

        Kyse taitaa olla enemmänkin siitä, että joudutaan puntaroimaan hyödyistä ja haitoista.

        Sairas ihminen vaan kuvittelee, että kaikki muutkin ihmiset olisivat sairaita ja kykenemättömiö tekemään kyseistä arviointia.


      • Anonyymi

        Tämä. on hyvä pointti. Mutta eiväthän psykiatrit lue ihmisten kokemuksia, he elävät niin omissa tieteellisissä hoitokuplissaan etteivät edes ymmärrä lukemaansa jos joskus sattuvat näkemään jonkun kirjoituksen. Uskoisin heidän vain ajattelevan että juuri näinhän tämä sairaus ilmeneekin, eivät tajua että heidän lääkkeensähän tätä tekee.

        Sairaaloissa ja vastaanotoilla kuulevat ihmisten omia kertomuksia mutta ne ovat vain sairauden tuottamaa puhetta joka paranee sillä että määrätään lisää lääkettä.

        Oikeuteen on kanneltu paljon, siellä on varmaan tullut tutuksi psykiatrisen hoidon tuottamat haitat. Mutta jostain syystä siellä olevien silmät ja ajatukset ovat pimitetyt näille todellisille ihmisten kärsimyksille mitä heille on hoidon nimissä tehty. Psykiatrin diagnosoima psyykkinen sairaus tarkoittaa että lääkäri on aina oikeassa ja potilas väärässä. Psykiatri ei koskaan tee virheitä joita pitäisi oikeudessa korjailla.

        Tämä ongelma on juurtunut näin syvälle hoito-organisaation käytäntöihin ja uudet psykiatri lääkäri polvet oppivat ja toistavat käytäntöjä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä. on hyvä pointti. Mutta eiväthän psykiatrit lue ihmisten kokemuksia, he elävät niin omissa tieteellisissä hoitokuplissaan etteivät edes ymmärrä lukemaansa jos joskus sattuvat näkemään jonkun kirjoituksen. Uskoisin heidän vain ajattelevan että juuri näinhän tämä sairaus ilmeneekin, eivät tajua että heidän lääkkeensähän tätä tekee.

        Sairaaloissa ja vastaanotoilla kuulevat ihmisten omia kertomuksia mutta ne ovat vain sairauden tuottamaa puhetta joka paranee sillä että määrätään lisää lääkettä.

        Oikeuteen on kanneltu paljon, siellä on varmaan tullut tutuksi psykiatrisen hoidon tuottamat haitat. Mutta jostain syystä siellä olevien silmät ja ajatukset ovat pimitetyt näille todellisille ihmisten kärsimyksille mitä heille on hoidon nimissä tehty. Psykiatrin diagnosoima psyykkinen sairaus tarkoittaa että lääkäri on aina oikeassa ja potilas väärässä. Psykiatri ei koskaan tee virheitä joita pitäisi oikeudessa korjailla.

        Tämä ongelma on juurtunut näin syvälle hoito-organisaation käytäntöihin ja uudet psykiatri lääkäri polvet oppivat ja toistavat käytäntöjä.

        Lisäys. Tämä on hyvä pointti.....kommentti tarkoitettu kirjoitukseen 10:13:01


      • Anonyymi

        Miten silloin voit kun menit vaivastasi lääkäriin ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä. on hyvä pointti. Mutta eiväthän psykiatrit lue ihmisten kokemuksia, he elävät niin omissa tieteellisissä hoitokuplissaan etteivät edes ymmärrä lukemaansa jos joskus sattuvat näkemään jonkun kirjoituksen. Uskoisin heidän vain ajattelevan että juuri näinhän tämä sairaus ilmeneekin, eivät tajua että heidän lääkkeensähän tätä tekee.

        Sairaaloissa ja vastaanotoilla kuulevat ihmisten omia kertomuksia mutta ne ovat vain sairauden tuottamaa puhetta joka paranee sillä että määrätään lisää lääkettä.

        Oikeuteen on kanneltu paljon, siellä on varmaan tullut tutuksi psykiatrisen hoidon tuottamat haitat. Mutta jostain syystä siellä olevien silmät ja ajatukset ovat pimitetyt näille todellisille ihmisten kärsimyksille mitä heille on hoidon nimissä tehty. Psykiatrin diagnosoima psyykkinen sairaus tarkoittaa että lääkäri on aina oikeassa ja potilas väärässä. Psykiatri ei koskaan tee virheitä joita pitäisi oikeudessa korjailla.

        Tämä ongelma on juurtunut näin syvälle hoito-organisaation käytäntöihin ja uudet psykiatri lääkäri polvet oppivat ja toistavat käytäntöjä.

        Voi kuule kyllä he tajuavat ihan hyvin missä pisteessä ihminen on. 10 vuoden opiståkelu aiheesta ovat antaneet heille paljon tietoa, sitten on niin että kun on alamaissa niin näkee asiat omalla tavallaan. Lääkkeet eivät ala vaikuttamaan alussa se ottaa aikaa että saa jonkinlaisen tasapainon niiden kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi kuule kyllä he tajuavat ihan hyvin missä pisteessä ihminen on. 10 vuoden opiståkelu aiheesta ovat antaneet heille paljon tietoa, sitten on niin että kun on alamaissa niin näkee asiat omalla tavallaan. Lääkkeet eivät ala vaikuttamaan alussa se ottaa aikaa että saa jonkinlaisen tasapainon niiden kanssa.

        Psykiatria pohjaa ( edelleen) kaikki annettavat hoitonsa lähinnä lääkkeisiin. Oireiden taustalla olevat tekijät ja syyt eivät kiinnosta. Lisäksi monissa somaattisissa sairauksissakin on useita samoja oireita, joita niputetaan psyykkisiksi häiriöiksi ja pidetään psyykkisinä sairauksina. Mutta niitä potilaan valittamia oireita ei välttämättä tutkita ollenkaan. Ei edes kaikenkattavilla verikokeillakaan. Se on niin vaan paljon helpompaa pitää kaikkia oireita psyykkisperäisinä, etenkin, jos potilaalla on aiemmin annettu psykiatrinen diagnoosi. Kuinkahan monen psyykkisesti diagnosoidun oireiden taustalla on sittenkin somaattinen sairaus?

        Terv. omakohtaisella kokemuksella


      • Anonyymi

        Kokemuksista on aina joskus ollut ihmisten kirjoituksia, ym.
        Psyykkisesti sairaan ihmisen leima on oikeasti leimaava.
        Uskotaanko ihmistä, jos hän alkaa kertoa kokemuksistaan ? No, jotkut uskovat, jotkut eivät.
        Minkään instanssin tai ihmisen mainettahan ei tule pilata, etenkään julkisesti, voi tulla mainehaittaa.
        Kun psykiatrian potilas tyrmätään usein, niin ettei häntä uskota, loppuu motivaatio ottaa puheeksi yhtään mitään, kun tulee heti ajateltua, ettei kukaan kuitenkaan usko.
        Siinä se ristiriita oikeastaan onkin, kun joku uskoo, ja toinen voi taas väittää, että on vain sairaus pahentunut, siksi puhuu tuollaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyse taitaa olla enemmänkin siitä, että joudutaan puntaroimaan hyödyistä ja haitoista.

        Sairas ihminen vaan kuvittelee, että kaikki muutkin ihmiset olisivat sairaita ja kykenemättömiö tekemään kyseistä arviointia.

        Psykiatrinen potilas usein leimataan niin, että kerran sairas on aina sairas.
        Vaikka se ei aina pidäkään paikkaansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä. on hyvä pointti. Mutta eiväthän psykiatrit lue ihmisten kokemuksia, he elävät niin omissa tieteellisissä hoitokuplissaan etteivät edes ymmärrä lukemaansa jos joskus sattuvat näkemään jonkun kirjoituksen. Uskoisin heidän vain ajattelevan että juuri näinhän tämä sairaus ilmeneekin, eivät tajua että heidän lääkkeensähän tätä tekee.

        Sairaaloissa ja vastaanotoilla kuulevat ihmisten omia kertomuksia mutta ne ovat vain sairauden tuottamaa puhetta joka paranee sillä että määrätään lisää lääkettä.

        Oikeuteen on kanneltu paljon, siellä on varmaan tullut tutuksi psykiatrisen hoidon tuottamat haitat. Mutta jostain syystä siellä olevien silmät ja ajatukset ovat pimitetyt näille todellisille ihmisten kärsimyksille mitä heille on hoidon nimissä tehty. Psykiatrin diagnosoima psyykkinen sairaus tarkoittaa että lääkäri on aina oikeassa ja potilas väärässä. Psykiatri ei koskaan tee virheitä joita pitäisi oikeudessa korjailla.

        Tämä ongelma on juurtunut näin syvälle hoito-organisaation käytäntöihin ja uudet psykiatri lääkäri polvet oppivat ja toistavat käytäntöjä.

        Joitain vuosia sitten törmäsin kyllä aivan upeaan nuoreen psykiatriaan erikoistuvaan lääkäriin. Ehkäpä sellaiset voisivat saada muutoksia aikaiseksi paremmin kuin ne vanhemman polven lääkärit.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten silloin voit kun menit vaivastasi lääkäriin ?

        Itse olin käynyt alkuun yleislääkärillä, jolta sain rauhoittavia ym. lääkkeitä, ahdistukseen ja paniikkihäiriöön.
        Elintapojeni takia menin vain pahempaan kuntoon, ja lopulta minut oli viety psykiatrille, en siis mennyt itse. Viitisen vuotta jälkeenpäin kysyin psykiatrilta, milloin olin osastolle joutunut ja minkä takia, olin ollut pahassa psykoosissa. Omaa muistikuvaa ei ole siitä.
        Jotkut tosiaan viedään lääkäriin tai psykiatrin vastaanotolle, tai lähes suoraan sairaalaan, eivät enää osaa hakeutua itse, koska saattavat olla jo niin huonossa kunnossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria pohjaa ( edelleen) kaikki annettavat hoitonsa lähinnä lääkkeisiin. Oireiden taustalla olevat tekijät ja syyt eivät kiinnosta. Lisäksi monissa somaattisissa sairauksissakin on useita samoja oireita, joita niputetaan psyykkisiksi häiriöiksi ja pidetään psyykkisinä sairauksina. Mutta niitä potilaan valittamia oireita ei välttämättä tutkita ollenkaan. Ei edes kaikenkattavilla verikokeillakaan. Se on niin vaan paljon helpompaa pitää kaikkia oireita psyykkisperäisinä, etenkin, jos potilaalla on aiemmin annettu psykiatrinen diagnoosi. Kuinkahan monen psyykkisesti diagnosoidun oireiden taustalla on sittenkin somaattinen sairaus?

        Terv. omakohtaisella kokemuksella

        Tuo minua vähän hirvittää tulevaisuudessa.
        Miten katsotaan, jos menen joskus sekaisin jostain fyysisestä syystä ?
        Kun taustalla on psyykkistä ongelmaa, vedetään luultavimmin mahdolliset tulevat ongelmat johtuviksi " vanhasta sairaudesta ". Siihen ei taida vaikuttaa, vaikka psyykkinen oireilu olisi ollut olemassa kymmeniä vuosia aiemmin, ja vuosikaudet jo mennyt hyvin ilman sairauden oireita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria pohjaa ( edelleen) kaikki annettavat hoitonsa lähinnä lääkkeisiin. Oireiden taustalla olevat tekijät ja syyt eivät kiinnosta. Lisäksi monissa somaattisissa sairauksissakin on useita samoja oireita, joita niputetaan psyykkisiksi häiriöiksi ja pidetään psyykkisinä sairauksina. Mutta niitä potilaan valittamia oireita ei välttämättä tutkita ollenkaan. Ei edes kaikenkattavilla verikokeillakaan. Se on niin vaan paljon helpompaa pitää kaikkia oireita psyykkisperäisinä, etenkin, jos potilaalla on aiemmin annettu psykiatrinen diagnoosi. Kuinkahan monen psyykkisesti diagnosoidun oireiden taustalla on sittenkin somaattinen sairaus?

        Terv. omakohtaisella kokemuksella

        Valehtelet. Terveisin omakohtaisella kokemuksella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrinen potilas usein leimataan niin, että kerran sairas on aina sairas.
        Vaikka se ei aina pidäkään paikkaansa.

        Kuinka onnekas olenkaan, kun omat mielenterveysongelmat eivät ole näinä päivinä juurikaan estänyt elämässäni tai urallani etenemistä.

        Suurin muutos elämässäni tuli siinä vaiheessa kun lakkasin uhriutumasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka onnekas olenkaan, kun omat mielenterveysongelmat eivät ole näinä päivinä juurikaan estänyt elämässäni tai urallani etenemistä.

        Suurin muutos elämässäni tuli siinä vaiheessa kun lakkasin uhriutumasta.

        Silloin ei tarvitse lakata uhriutumasta, kun ei ole edes alkanut uhriutua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä. on hyvä pointti. Mutta eiväthän psykiatrit lue ihmisten kokemuksia, he elävät niin omissa tieteellisissä hoitokuplissaan etteivät edes ymmärrä lukemaansa jos joskus sattuvat näkemään jonkun kirjoituksen. Uskoisin heidän vain ajattelevan että juuri näinhän tämä sairaus ilmeneekin, eivät tajua että heidän lääkkeensähän tätä tekee.

        Sairaaloissa ja vastaanotoilla kuulevat ihmisten omia kertomuksia mutta ne ovat vain sairauden tuottamaa puhetta joka paranee sillä että määrätään lisää lääkettä.

        Oikeuteen on kanneltu paljon, siellä on varmaan tullut tutuksi psykiatrisen hoidon tuottamat haitat. Mutta jostain syystä siellä olevien silmät ja ajatukset ovat pimitetyt näille todellisille ihmisten kärsimyksille mitä heille on hoidon nimissä tehty. Psykiatrin diagnosoima psyykkinen sairaus tarkoittaa että lääkäri on aina oikeassa ja potilas väärässä. Psykiatri ei koskaan tee virheitä joita pitäisi oikeudessa korjailla.

        Tämä ongelma on juurtunut näin syvälle hoito-organisaation käytäntöihin ja uudet psykiatri lääkäri polvet oppivat ja toistavat käytäntöjä.

        Se että yksi ihminen tehtailee perusteettomia valituksia, ei vielä muuta sitä oikeuden kantaa, että hoidosta olisi yleisesti ottaen enemmän haittaa kuin hyötyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silloin ei tarvitse lakata uhriutumasta, kun ei ole edes alkanut uhriutua.

        Erittäin hyvä pointti. En valitettavasti ollut kuitenkaan niin vahva tai täydellinen ihminen, vaan syyllistyin uhriutumiseen, ja mielestäni ihan syystä.

        Uhriutuminen esti kuitenkin omia muita avuja tulemasta esiin, tai niiden hyödyntämisen, mitkä tulivat vasta esiin sen jälkeen kun lopetin sen.

        Nykyinen elämäni ei millään tavalla poispyyhi niitä epäoikeuden tai vääryyden tunteita tai tapahtumia mitä elämässäni on ollut, mutta nyt minulla on elämä jossa saan tehdä itselleni mielekästä, sopivasti haastavaa työtä, ja voin nauttia itselleni merkityksellisistä asioista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Erittäin hyvä pointti. En valitettavasti ollut kuitenkaan niin vahva tai täydellinen ihminen, vaan syyllistyin uhriutumiseen, ja mielestäni ihan syystä.

        Uhriutuminen esti kuitenkin omia muita avuja tulemasta esiin, tai niiden hyödyntämisen, mitkä tulivat vasta esiin sen jälkeen kun lopetin sen.

        Nykyinen elämäni ei millään tavalla poispyyhi niitä epäoikeuden tai vääryyden tunteita tai tapahtumia mitä elämässäni on ollut, mutta nyt minulla on elämä jossa saan tehdä itselleni mielekästä, sopivasti haastavaa työtä, ja voin nauttia itselleni merkityksellisistä asioista.

        Tämä nimenomaan, on turhaa jäädä vellomaan niihin vanhoihin, jo koettuihin asioihin.
        Monesti täytyy kompastella ennen kuin itse ymmärtää erilaisia juttuja vaikka ihan omasta itsestään.
        Vahvuus voi kasvaa vuosien myötä ihmisessä, sitä paitsi kukaan ei ole täydellinen, eikä edes sellaiseksi tule. Eikä sitä kukaan voi toisilta vaatiakaan, ja turhaa vaatia edes itseltään, siitä tulee usein vain paha olla. Ihminen ei pysty ylittämään itseään, pystyy vain siihen mihin pystyy, ja olisi hyvä olla tyytyväinen siihen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria pohjaa ( edelleen) kaikki annettavat hoitonsa lähinnä lääkkeisiin. Oireiden taustalla olevat tekijät ja syyt eivät kiinnosta. Lisäksi monissa somaattisissa sairauksissakin on useita samoja oireita, joita niputetaan psyykkisiksi häiriöiksi ja pidetään psyykkisinä sairauksina. Mutta niitä potilaan valittamia oireita ei välttämättä tutkita ollenkaan. Ei edes kaikenkattavilla verikokeillakaan. Se on niin vaan paljon helpompaa pitää kaikkia oireita psyykkisperäisinä, etenkin, jos potilaalla on aiemmin annettu psykiatrinen diagnoosi. Kuinkahan monen psyykkisesti diagnosoidun oireiden taustalla on sittenkin somaattinen sairaus?

        Terv. omakohtaisella kokemuksella

        Yksittäisen ihmisen subjektiivinen kokemus on erittäin huono argumentti kun ruvetaan käsittelemään isoja, monimutkaisia ja vaikeasti hahmotettavia kokonaisuuksia, niin kuin mielenterveys, tai sen hoito.

        Ihan pieni keksitty, mutta muuten ajankohtainen esimerkki. Meillä voi olla luokassa kaksi oppilasta joista milemmat saa kokeesta huonon numeron.

        Toisen oppilaan subjektiivinen kokemus voi olla se että hänen täytyy opiskella lisää, ja toisen subjektiivinen kokemus voi olla se että hänen pitää tehdä väkivallan teko.

        Yhden ihmisen negatiivinen subjektiivinen kokemus, ei valitettavasti selitä sitä, että miksi suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä mielenterveyshoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksittäisen ihmisen subjektiivinen kokemus on erittäin huono argumentti kun ruvetaan käsittelemään isoja, monimutkaisia ja vaikeasti hahmotettavia kokonaisuuksia, niin kuin mielenterveys, tai sen hoito.

        Ihan pieni keksitty, mutta muuten ajankohtainen esimerkki. Meillä voi olla luokassa kaksi oppilasta joista milemmat saa kokeesta huonon numeron.

        Toisen oppilaan subjektiivinen kokemus voi olla se että hänen täytyy opiskella lisää, ja toisen subjektiivinen kokemus voi olla se että hänen pitää tehdä väkivallan teko.

        Yhden ihmisen negatiivinen subjektiivinen kokemus, ei valitettavasti selitä sitä, että miksi suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä mielenterveyshoitoon.

        Ja lisäksi psykiatri alla ei kiinnosta #tujakaan oppia satuttamiltaan ihmisiltä. Sillä ei kiinnosta miten jotkut toipuu ilman. Jos saat harmia psykiatrian asenne on se että sinulla ei ole mitään väliä ja merkitystä ja jäät yksin ulisemaan kokemustasi tuuleen. Ehkä organisoitumaan osana potilas ryhmää saamaan oikeutta turmelusta kehostasi.

        Sillä ei kiinnosta oletko informoitu, tehnyt informoidun päätöksen lääkkeenkäytöstä, onko psykiatrian lääkkeitä määrännyt sinulle imbesillilääkäri tai imbesillitiede joka määrää lääkkeitä pitkiksi ajoiksi tutkien vain lyhyen aikaa tai

        Tämähän on aina ehdotonta tiedettä.

        Sillä kiinnostaa vain jankuttaa kuinka suurin osa hyötyy tehden epämääräisestä toteamuksesta kuin faktan siitä . Potilaiden kokemukset harmeista on vain anekdootteja.

        Kuka kysyi minulta ikinä hyödyinkö psykiatriasta lääkkeen käyttöni aikana? Ei kukaan. Ne ketkä kokee lähinnä vain plasebotehoa lääkkeistään katsotaan hyötyä saaneiksi. Ne jotka heittää lääkkeet hevonkuuseen ja ovat vain näin muuten selviytyjiä ja lähtee kuuseen hoito järjestelmästä on varmaan nekin hyötyä saaneita vaikka oikeasti pillereistä tuskin oli hyötyä. Ne jotka on psykiatrian satuttamia ja lähtee kuuseen ja kuntouttaa itsensä ovat nekin varmaan hyötyä saaneita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja lisäksi psykiatri alla ei kiinnosta #tujakaan oppia satuttamiltaan ihmisiltä. Sillä ei kiinnosta miten jotkut toipuu ilman. Jos saat harmia psykiatrian asenne on se että sinulla ei ole mitään väliä ja merkitystä ja jäät yksin ulisemaan kokemustasi tuuleen. Ehkä organisoitumaan osana potilas ryhmää saamaan oikeutta turmelusta kehostasi.

        Sillä ei kiinnosta oletko informoitu, tehnyt informoidun päätöksen lääkkeenkäytöstä, onko psykiatrian lääkkeitä määrännyt sinulle imbesillilääkäri tai imbesillitiede joka määrää lääkkeitä pitkiksi ajoiksi tutkien vain lyhyen aikaa tai

        Tämähän on aina ehdotonta tiedettä.

        Sillä kiinnostaa vain jankuttaa kuinka suurin osa hyötyy tehden epämääräisestä toteamuksesta kuin faktan siitä . Potilaiden kokemukset harmeista on vain anekdootteja.

        Kuka kysyi minulta ikinä hyödyinkö psykiatriasta lääkkeen käyttöni aikana? Ei kukaan. Ne ketkä kokee lähinnä vain plasebotehoa lääkkeistään katsotaan hyötyä saaneiksi. Ne jotka heittää lääkkeet hevonkuuseen ja ovat vain näin muuten selviytyjiä ja lähtee kuuseen hoito järjestelmästä on varmaan nekin hyötyä saaneita vaikka oikeasti pillereistä tuskin oli hyötyä. Ne jotka on psykiatrian satuttamia ja lähtee kuuseen ja kuntouttaa itsensä ovat nekin varmaan hyötyä saaneita.

        Imbesillitieteeseen kuuluu seuraavat tunnusmerkit

        Monimutkaisten asioiden typistäminen yksinkertaiseksi, esim mielialan typistäminen serotoniinin littyväksi.
        Antaa siihen kytkeytyvän lääketeollisuuden promota rohtojaan virheellisillä väittämillä esim että masennus on kemiallisesta epätasapainosta tai serotoniinivajeesta johtuvaa ja itsekin toistella näitä tieteellisesti kyseenalaisia väitteitä potilailleen hoitajien ja jopa lääkärien toimesta.

        Räiskiä ihmiskehossa pillereillä vähän summamutikassa odottaen pitkän tähtäimen hyviä tuloksia vailla kunnon tutkimusnäyttöä yksinkertaistaen asiat muutamaan välittäjäaineeseen niiden muokkaamiseen lääkkeillä minkä toimintamekanismia ei tiedetä läheskään kattavasti. Tokihan silloin kannattaa aivot alkaa muokata uusiksi kemiallisesti ja hermosto. Talk about self confidence. Ja ei tämä ei lopu tähän. Pistetään vielä kolmen lääkkeen koktaili

        Kun joku pakko liikkuu, saa vieroitusoireita, harmeja, seksuaalisuus tuhoutuu, tunne elämä kärsii, kärsii muuta harmia niin psykiatrialla ei kiinnosta kun suuri osa saa hyötyä. Mistä he tietää vaikka moni pitkäaikaislääkitty voi olla suuressa riskissä isoihin har meihin lyhyillä tutkimuksillaan?

        He ei ole nöyriä. He on pöyhkeitä. He ei tunne sanaa first do not harm. Psykiatriassa rakastetaan toimia suurena auttajana. Usko tieteen (anteeksi mitä tiedettä on esim psykiatrian lääkkeen valinta :D summamutikassa miettien tarvis ko enemmän upperia vai downeria eikun röntgenkatseella pitää miettiä mitä välittäjäaineita veivataan psykiatrian huumeilla jotka on vain omalla tavallaan huumeiden kaltaisesti omalla tavallaan välittäjäaineita sääteleviä psykoaktiivisia aineita).

        Heidän retoriikkansa tekee psykiatriasta paljon auttavamman kuuloista. Esim asiantuntija, lääke, uskoa lääkäriin. Ongelmat on silti pinnan alla mitä tulee psykiatriaan.

        Lääketiede on muuttunut first do not harmista no hei suurimman osan terveys ei tuhoudu muista viis. Ei tuhoudu ei mutta esim mistä ne tietää vaikka joidenkin kroonistuneet henkiset ongelmat voi seurata randomilla heidän aivokemioidensa ja hermostonsa jatkuvasta muuntelusta. He Eivät Tiedä. He esittää tietävänsä enempi kuin tietävät.

        Ei se silti tee kakasta timanttia. Kakka on kakka vaikka sen kuorruttaisi timanteilla :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joitain vuosia sitten törmäsin kyllä aivan upeaan nuoreen psykiatriaan erikoistuvaan lääkäriin. Ehkäpä sellaiset voisivat saada muutoksia aikaiseksi paremmin kuin ne vanhemman polven lääkärit.

        Ihan niin heillä on paljon uutta tietoa asioista ja hoitomenetelmistä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valehtelet. Terveisin omakohtaisella kokemuksella.

        Tottakai kyselellään mahdollisia syitä huonoon vointiin , ja sen mukaan lääke hoito .
        Ei kai sitä nyt vaan kirjoiteta lääkettä kenellekään ilaman alustavaa keskustelua .
        Miksi on niin kova halu vierittää aina syyt jonkun muun niskoille sillä oma sairaushan siinä on syy huonoon vointiin.
        Usein ei lääkitystään aluksi anna tulosta , ja voi olla niin että on vauåihdettava toiseen tuotteeseenkin jos ei lääke anna tulista. Mitä hoitoa nämä ihmiset oikein haluavat kun aina sanotaan että annetaan vaan lääkkeitä .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se että yksi ihminen tehtailee perusteettomia valituksia, ei vielä muuta sitä oikeuden kantaa, että hoidosta olisi yleisesti ottaen enemmän haittaa kuin hyötyä.

        Niinhän se on, mielellään kirjoittelevat negatiivisia kokemuksiaan , se kun miettisivät miksi olo on niin huonoa. Ei kai lääkäritkään voi millään taikasauvalla vilauttaa sairautta pois , vaan yrittävät auttaa tilanteen mukaan . Silloin kun ihminen avoimesti selittää olonsa kaikki mitkä asiat painavat heidän mieltään. Niin siinäkin on jo suuri merkitys siitä mitkä lääkkeet parhaiten auttaisivat juuri kyseessä olevalle potilaalle .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria pohjaa ( edelleen) kaikki annettavat hoitonsa lähinnä lääkkeisiin. Oireiden taustalla olevat tekijät ja syyt eivät kiinnosta. Lisäksi monissa somaattisissa sairauksissakin on useita samoja oireita, joita niputetaan psyykkisiksi häiriöiksi ja pidetään psyykkisinä sairauksina. Mutta niitä potilaan valittamia oireita ei välttämättä tutkita ollenkaan. Ei edes kaikenkattavilla verikokeillakaan. Se on niin vaan paljon helpompaa pitää kaikkia oireita psyykkisperäisinä, etenkin, jos potilaalla on aiemmin annettu psykiatrinen diagnoosi. Kuinkahan monen psyykkisesti diagnosoidun oireiden taustalla on sittenkin somaattinen sairaus?

        Terv. omakohtaisella kokemuksella

        Miten se auttaa jos ainoastaan puhuu siinähän on ehkä kyse ihmisestä joka ei edes ota vastaan sitä mistä lääkäri puhuu vaan jankuttaa omaa asiaansa sanoen että syyt huonoon vointiin ovat muissa ihmisissä.
        Ja sillon kun lääkäri sanoo neuvoja niin ei edes kuunnella vaan sanotaan ettei lääkäri ymmärrä mitään
        Tälläinen ihminen on vaikea käsiteltävä koska hänen maailmassaan on ainostaan se Totta miten hän asiat käsittää , niin että helppoja asioita nämä eivät ole kellekkään .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja lisäksi psykiatri alla ei kiinnosta #tujakaan oppia satuttamiltaan ihmisiltä. Sillä ei kiinnosta miten jotkut toipuu ilman. Jos saat harmia psykiatrian asenne on se että sinulla ei ole mitään väliä ja merkitystä ja jäät yksin ulisemaan kokemustasi tuuleen. Ehkä organisoitumaan osana potilas ryhmää saamaan oikeutta turmelusta kehostasi.

        Sillä ei kiinnosta oletko informoitu, tehnyt informoidun päätöksen lääkkeenkäytöstä, onko psykiatrian lääkkeitä määrännyt sinulle imbesillilääkäri tai imbesillitiede joka määrää lääkkeitä pitkiksi ajoiksi tutkien vain lyhyen aikaa tai

        Tämähän on aina ehdotonta tiedettä.

        Sillä kiinnostaa vain jankuttaa kuinka suurin osa hyötyy tehden epämääräisestä toteamuksesta kuin faktan siitä . Potilaiden kokemukset harmeista on vain anekdootteja.

        Kuka kysyi minulta ikinä hyödyinkö psykiatriasta lääkkeen käyttöni aikana? Ei kukaan. Ne ketkä kokee lähinnä vain plasebotehoa lääkkeistään katsotaan hyötyä saaneiksi. Ne jotka heittää lääkkeet hevonkuuseen ja ovat vain näin muuten selviytyjiä ja lähtee kuuseen hoito järjestelmästä on varmaan nekin hyötyä saaneita vaikka oikeasti pillereistä tuskin oli hyötyä. Ne jotka on psykiatrian satuttamia ja lähtee kuuseen ja kuntouttaa itsensä ovat nekin varmaan hyötyä saaneita.

        Asiathan ovat sitten paremmin, jos on kuntotutunut, luulisi sen riittävän.
        Mitä järkeä enää jälkeenpäin valittaa mistään ? Parempi olla vain tyytyväinen, jos oma vointi on parempi kuin ennen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrinen potilas usein leimataan niin, että kerran sairas on aina sairas.
        Vaikka se ei aina pidäkään paikkaansa.

        Ei tokikaan pidä paikkaansa joku on saattanut sairastua traumaattisen kokemuksen johdosta , tai muusta asiasta joten ei ykeensä niin ajatella että kerran psyykkisesti sairas niin aina .
        Mutta sitten on sairauden muotoja missä psyykkinen sairaus tulee enemmän kun yhden kerran . Joten tiedän niin monta tapausta missä potilas inttää että hänellä on somaattinen sairaus vaikka se on psyykkinen
        Yksikin nainen meni oikein oikeuteen siitä että sai pois psyykkisen sairauden papereistaan. Sitten jatkoi samoja luulojansa esim että sinänsä sisällä on joku ihminen joka rapisuttelee seinää vaan kiusatakseen häntä , eimsilloin mielestäni ole oikein terve kun kuvittelee että seinän sisällä on jokin ihminen.
        Niin että tämä potilas oli pitkälle menevää tyyppiä saadakseen oikein joka asiassa . Ja kuulin hönen miniältään että oli pitänyt sitä peliä kuolemaansa asti siis luulottelut asioista vaikka piti itseään terveenä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joitain vuosia sitten törmäsin kyllä aivan upeaan nuoreen psykiatriaan erikoistuvaan lääkäriin. Ehkäpä sellaiset voisivat saada muutoksia aikaiseksi paremmin kuin ne vanhemman polven lääkärit.

        Meidän sairaalassa oli kauan aitten myös yksi osaava psykiatri jotenkin hänen olemus oli sellainen että muutkin työläiset tunsivat rauhoittavan vaikutuksen.
        Potilaat tyytyväisiä ja jos joku itki niin osasi aina lohduttaa oikeilla sanoilla . Mutta hän ei ollut kauaa meidän kunnassa vaan jatkoi eritys koulutusta muualla


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo minua vähän hirvittää tulevaisuudessa.
        Miten katsotaan, jos menen joskus sekaisin jostain fyysisestä syystä ?
        Kun taustalla on psyykkistä ongelmaa, vedetään luultavimmin mahdolliset tulevat ongelmat johtuviksi " vanhasta sairaudesta ". Siihen ei taida vaikuttaa, vaikka psyykkinen oireilu olisi ollut olemassa kymmeniä vuosia aiemmin, ja vuosikaudet jo mennyt hyvin ilman sairauden oireita.

        Kyllä ne aina ensin tutkitaan ettei ole fyysistä sairautta , joten ei leimata aikaisempien juttujen vuoksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne aina ensin tutkitaan ettei ole fyysistä sairautta , joten ei leimata aikaisempien juttujen vuoksi

        Ei pidä paikkaansa jokaisen kohalla.Tääläkin on käynyt niin monta kertomassa oman kokemuksensa tästä asiasta.


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meidän sairaalassa oli kauan aitten myös yksi osaava psykiatri jotenkin hänen olemus oli sellainen että muutkin työläiset tunsivat rauhoittavan vaikutuksen.
        Potilaat tyytyväisiä ja jos joku itki niin osasi aina lohduttaa oikeilla sanoilla . Mutta hän ei ollut kauaa meidän kunnassa vaan jatkoi eritys koulutusta muualla

        Opiskelevat lääkärit eivät yleensä olekaan kauaa samassa paikassa harjoittelemassa, jatkavat eteenpäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne aina ensin tutkitaan ettei ole fyysistä sairautta , joten ei leimata aikaisempien juttujen vuoksi

        No kuule, lupaatko ja vannotko tuon ?
        Onko kokemusta ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Montako? Vähemmän valheita ja enemmän tekoja!

        https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/12942

        Ei tämäkään päädy läheskään kaikkien psykiatrista hoitoa saaneiden nokan alle että turha tehä tästä mitään johtopäätöksiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksittäisen ihmisen subjektiivinen kokemus on erittäin huono argumentti kun ruvetaan käsittelemään isoja, monimutkaisia ja vaikeasti hahmotettavia kokonaisuuksia, niin kuin mielenterveys, tai sen hoito.

        Ihan pieni keksitty, mutta muuten ajankohtainen esimerkki. Meillä voi olla luokassa kaksi oppilasta joista milemmat saa kokeesta huonon numeron.

        Toisen oppilaan subjektiivinen kokemus voi olla se että hänen täytyy opiskella lisää, ja toisen subjektiivinen kokemus voi olla se että hänen pitää tehdä väkivallan teko.

        Yhden ihmisen negatiivinen subjektiivinen kokemus, ei valitettavasti selitä sitä, että miksi suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä mielenterveyshoitoon.

        "Yhden ihmisen negatiivinen subjektiivinen kokemus, ei valitettavasti selitä sitä, että miksi suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä mielenterveyshoitoon"

        Onko tästä tehty tarkempi tutkimus?

        Laita sinäki joskus faktoja pöytään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Yhden ihmisen negatiivinen subjektiivinen kokemus, ei valitettavasti selitä sitä, että miksi suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä mielenterveyshoitoon"

        Onko tästä tehty tarkempi tutkimus?

        Laita sinäki joskus faktoja pöytään.

        Tarkempi tutkimus kuin yhden ihmisen subjektiivinen kokemus?

        Oletko kuullut tiedolla johtamisesta? Lääketieteestä? Terveystaloustieteestä? Jne?

        Kyllä tiedän faktani ja sen että joka halvatun sylttytehdas mittaa niitä riesaksi asti.

        Enkä edes aina ole samaa mieltä näiden faktojen kanssa. Mutta kestän sen jos maailma ei aina makaakkaan niin kuin haluan.

        Mutta eiköhän se ole niiden tehtävä todistaa jotka luulee että oma subjektiivinen käsitys kumoaisi nämä faktat.

        Voit aloittaa faktojen tarkistuksen erilaisista vuosikertomuksista, tai vaikka THL.n materiaalista. Siinä toki on se vaara että saatat pettyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkempi tutkimus kuin yhden ihmisen subjektiivinen kokemus?

        Oletko kuullut tiedolla johtamisesta? Lääketieteestä? Terveystaloustieteestä? Jne?

        Kyllä tiedän faktani ja sen että joka halvatun sylttytehdas mittaa niitä riesaksi asti.

        Enkä edes aina ole samaa mieltä näiden faktojen kanssa. Mutta kestän sen jos maailma ei aina makaakkaan niin kuin haluan.

        Mutta eiköhän se ole niiden tehtävä todistaa jotka luulee että oma subjektiivinen käsitys kumoaisi nämä faktat.

        Voit aloittaa faktojen tarkistuksen erilaisista vuosikertomuksista, tai vaikka THL.n materiaalista. Siinä toki on se vaara että saatat pettyä.

        No onneksi sentään MUKA suurin osa saa hyötyä. Me harmia saaneet saamme rypeä pahimmillaan helvetissä psykiatrian rohtojen seurauksena. So what?

        Mietin miten tuotakin tutkitaan kuka saa hyötyä? Esim minulla on kavereita jotka ovat käyneet tyyliin kerran psykiatrin vastaanotolla, eivätkä juuri ole hoitokeinoja noudattaneet. Ovat heittäneet pillerit pois mitä heille on määrätty ja ratkaisseet elämänongelmansa niin että siinä tuskin psykiatrilla oli juuri osaa tai arpaa ja tuskin se yksittäisnäkeminen mitään merkkasi. Ehkä heillä voi vaikeutua henkivakuutuksen saaminen kun psykiatri on roiskaissut matalalla kynnyksellä arvausdiagnoosinsa jossa hän on typistänyt heidän ihmisyyteen liittyvät kokemuksensa joksikin häiriöksi. Esim ahdistuneisuushäiriöksi. Jos heiltä kysyttäisiin saivatko he apua psykiatrilta, he saattaisivat varmaan vastata joo, vaikka oikeasti tuskin saivat.

        Sitten on niitä jotka varmaan sanovat saaneensa apua psykiatriasta mutta en tiedä voiko sitä sanoa juuri avuksi että he eivät ole kuntoutuneet yhtään mihinkään. Eivät niin yhtään mihinkään. No, ehkä sen masennusdiagnoosin turvin voi selitellä oman kuntoutumisen puutteensa. Ehkä se oli joku vakavampi diagnoosi kun he eivät kuntoutuneet masennuslääkkeillä tai ehkä masennuslääkkeet on vain aika skeidaa?

        Väittäisin että nämä ihmiset ovat väistäneet luodin jotka kävelivät psykiatriasta pois ja pyrkivät ratkomaan ongelmiansa itse, etenkin jos he oikeasti terveellisellä ja aikuismaisella tavalla ratkovat ongelmiaan. Ne jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan ja kyseenalaistaa psykiatriaa. todennäköisesti pärjäävät ilman vuosikausien lääkekoukkuja. Toki lääkkeet voivat aikansa auttaa mutta kukaan ei ole luvannut koskaan missään ja milloinkaan että psykiatrian lääkkeissä on loputon jatkuva teho eikä mitään ongelmia seuraa.

        Ihmisillä ei ole kovin korkeita standardeja. He uskovat auktoriteetteihin ja lääkäreihin.

        He suostuvat "aivosorkittavaksi" koska he eivät paremmasta tiedä.

        Alkuvaiheessa psykiatriaa usein ei ole ehtinyt saada niin pahoja harmeja, mikäli silloin tehdään kyselyä psykiatriasta. Moni ei mieti filosofisesti sitä mitä ongelmaa siinä on että ihmistunteisiin liittyviä ongelmia katsotaan valkotakkiperspektiivin kautta. Ehkä se alkaa valjeta jossain vaiheessa, kun ehkä tajuaa sen kuinka epätarkkaa hutkintaa diagnosointi voi olla ja kun oikeasti miettii kuinka monella esim traumakokemuksia on. Ja kuinka psykiatria yrittää leipoa kaikenlaisesta jotain sairausdiagnoosia kuinka vika ei olisi koetuissa asioissa vaan vikahan täytyy olla esimerkiksi ihmisessä itsessään, tai hänen biologiassaan. Diagnosoinnissa ihminen saatta saada toiselta lääkäriltä toisen diagnoosin ja toiselta toisen. Diagnoosit ovat psykiatriassa hyvin paljon psykiatrin oma subjektiivinen näkemys.

        En pistäisi paljon painoarvoa ihmisten kokemuksille jossa he ovat vuosien saatossa enemmänkin invalidisoituneet tai eivät esim pääse vieroitusoireiden vuoksi lääkkeistään eroon. Oliko ne tosiaan worth it? Muistiko psykiatri edes mainita lopetukseen liittyvistä oireista?

        Mietin paljonko on näitä jotka hoitaa epämääräisiä ahdistuksiaan joita ovat saaneet psykiatrian lääkekierteessä. Jossain siinä vaiheessa kun psykiatri on vieroittanut sinut typerästi lääkkeestä ja alkaa vuosikausien lääkityksen jälkeen kokea että sinun lääkkeesi pitää vaihtaa lennosta toiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No onneksi sentään MUKA suurin osa saa hyötyä. Me harmia saaneet saamme rypeä pahimmillaan helvetissä psykiatrian rohtojen seurauksena. So what?

        Mietin miten tuotakin tutkitaan kuka saa hyötyä? Esim minulla on kavereita jotka ovat käyneet tyyliin kerran psykiatrin vastaanotolla, eivätkä juuri ole hoitokeinoja noudattaneet. Ovat heittäneet pillerit pois mitä heille on määrätty ja ratkaisseet elämänongelmansa niin että siinä tuskin psykiatrilla oli juuri osaa tai arpaa ja tuskin se yksittäisnäkeminen mitään merkkasi. Ehkä heillä voi vaikeutua henkivakuutuksen saaminen kun psykiatri on roiskaissut matalalla kynnyksellä arvausdiagnoosinsa jossa hän on typistänyt heidän ihmisyyteen liittyvät kokemuksensa joksikin häiriöksi. Esim ahdistuneisuushäiriöksi. Jos heiltä kysyttäisiin saivatko he apua psykiatrilta, he saattaisivat varmaan vastata joo, vaikka oikeasti tuskin saivat.

        Sitten on niitä jotka varmaan sanovat saaneensa apua psykiatriasta mutta en tiedä voiko sitä sanoa juuri avuksi että he eivät ole kuntoutuneet yhtään mihinkään. Eivät niin yhtään mihinkään. No, ehkä sen masennusdiagnoosin turvin voi selitellä oman kuntoutumisen puutteensa. Ehkä se oli joku vakavampi diagnoosi kun he eivät kuntoutuneet masennuslääkkeillä tai ehkä masennuslääkkeet on vain aika skeidaa?

        Väittäisin että nämä ihmiset ovat väistäneet luodin jotka kävelivät psykiatriasta pois ja pyrkivät ratkomaan ongelmiansa itse, etenkin jos he oikeasti terveellisellä ja aikuismaisella tavalla ratkovat ongelmiaan. Ne jotka osaavat ajatella omilla aivoillaan ja kyseenalaistaa psykiatriaa. todennäköisesti pärjäävät ilman vuosikausien lääkekoukkuja. Toki lääkkeet voivat aikansa auttaa mutta kukaan ei ole luvannut koskaan missään ja milloinkaan että psykiatrian lääkkeissä on loputon jatkuva teho eikä mitään ongelmia seuraa.

        Ihmisillä ei ole kovin korkeita standardeja. He uskovat auktoriteetteihin ja lääkäreihin.

        He suostuvat "aivosorkittavaksi" koska he eivät paremmasta tiedä.

        Alkuvaiheessa psykiatriaa usein ei ole ehtinyt saada niin pahoja harmeja, mikäli silloin tehdään kyselyä psykiatriasta. Moni ei mieti filosofisesti sitä mitä ongelmaa siinä on että ihmistunteisiin liittyviä ongelmia katsotaan valkotakkiperspektiivin kautta. Ehkä se alkaa valjeta jossain vaiheessa, kun ehkä tajuaa sen kuinka epätarkkaa hutkintaa diagnosointi voi olla ja kun oikeasti miettii kuinka monella esim traumakokemuksia on. Ja kuinka psykiatria yrittää leipoa kaikenlaisesta jotain sairausdiagnoosia kuinka vika ei olisi koetuissa asioissa vaan vikahan täytyy olla esimerkiksi ihmisessä itsessään, tai hänen biologiassaan. Diagnosoinnissa ihminen saatta saada toiselta lääkäriltä toisen diagnoosin ja toiselta toisen. Diagnoosit ovat psykiatriassa hyvin paljon psykiatrin oma subjektiivinen näkemys.

        En pistäisi paljon painoarvoa ihmisten kokemuksille jossa he ovat vuosien saatossa enemmänkin invalidisoituneet tai eivät esim pääse vieroitusoireiden vuoksi lääkkeistään eroon. Oliko ne tosiaan worth it? Muistiko psykiatri edes mainita lopetukseen liittyvistä oireista?

        Mietin paljonko on näitä jotka hoitaa epämääräisiä ahdistuksiaan joita ovat saaneet psykiatrian lääkekierteessä. Jossain siinä vaiheessa kun psykiatri on vieroittanut sinut typerästi lääkkeestä ja alkaa vuosikausien lääkityksen jälkeen kokea että sinun lääkkeesi pitää vaihtaa lennosta toiseen.

        Jos sinun kaverit pystyvät ratkaisemaan oman ongelmat itse, niin miksi sinä et pysty?

        Kun ihmisten standardeista puhutaan, niin jostain kumman syystä ihminen on sellainen kermaperse luonteeltaan, että ne standardi lasketaan aina omaksi eduksi. Turha on tulla tänne toisia kuntoutujia mollaamaan, jos ei kestä katsoa omaa kuvaa peilistä, riippumatta siitä, että onko toiset ihmiset valinneet pillerit tai ei.

        Isoin ongelma tässä taitaa olla se, ettet pysty hyväksymään sitä, että toiset ihmiset kokee elämänsä hyväksi niiden pillereiden ja/tai sairautensa kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sinun kaverit pystyvät ratkaisemaan oman ongelmat itse, niin miksi sinä et pysty?

        Kun ihmisten standardeista puhutaan, niin jostain kumman syystä ihminen on sellainen kermaperse luonteeltaan, että ne standardi lasketaan aina omaksi eduksi. Turha on tulla tänne toisia kuntoutujia mollaamaan, jos ei kestä katsoa omaa kuvaa peilistä, riippumatta siitä, että onko toiset ihmiset valinneet pillerit tai ei.

        Isoin ongelma tässä taitaa olla se, ettet pysty hyväksymään sitä, että toiset ihmiset kokee elämänsä hyväksi niiden pillereiden ja/tai sairautensa kanssa.

        Mitäpä tuohon enää lisäämään, hyvin sanottu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tämäkään päädy läheskään kaikkien psykiatrista hoitoa saaneiden nokan alle että turha tehä tästä mitään johtopäätöksiä.

        Eiköhän se kansalaisaloite itse konseptina ole sellainen, että kansalainen on itse kiinnostunut siitä että mihin oma nokka osoittaa ja tekee aloitteita tai allekirjoittaa, niistä asioista mitkä on itselle tärkeitä.

        Ei sen aina tarvitse olla joku poliitikko joka tulee pyllyä pyyhkimään, tai pahoittamaan mieltään jonkun vääriymmärretyn sielun puolesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Imbesillitieteeseen kuuluu seuraavat tunnusmerkit

        Monimutkaisten asioiden typistäminen yksinkertaiseksi, esim mielialan typistäminen serotoniinin littyväksi.
        Antaa siihen kytkeytyvän lääketeollisuuden promota rohtojaan virheellisillä väittämillä esim että masennus on kemiallisesta epätasapainosta tai serotoniinivajeesta johtuvaa ja itsekin toistella näitä tieteellisesti kyseenalaisia väitteitä potilailleen hoitajien ja jopa lääkärien toimesta.

        Räiskiä ihmiskehossa pillereillä vähän summamutikassa odottaen pitkän tähtäimen hyviä tuloksia vailla kunnon tutkimusnäyttöä yksinkertaistaen asiat muutamaan välittäjäaineeseen niiden muokkaamiseen lääkkeillä minkä toimintamekanismia ei tiedetä läheskään kattavasti. Tokihan silloin kannattaa aivot alkaa muokata uusiksi kemiallisesti ja hermosto. Talk about self confidence. Ja ei tämä ei lopu tähän. Pistetään vielä kolmen lääkkeen koktaili

        Kun joku pakko liikkuu, saa vieroitusoireita, harmeja, seksuaalisuus tuhoutuu, tunne elämä kärsii, kärsii muuta harmia niin psykiatrialla ei kiinnosta kun suuri osa saa hyötyä. Mistä he tietää vaikka moni pitkäaikaislääkitty voi olla suuressa riskissä isoihin har meihin lyhyillä tutkimuksillaan?

        He ei ole nöyriä. He on pöyhkeitä. He ei tunne sanaa first do not harm. Psykiatriassa rakastetaan toimia suurena auttajana. Usko tieteen (anteeksi mitä tiedettä on esim psykiatrian lääkkeen valinta :D summamutikassa miettien tarvis ko enemmän upperia vai downeria eikun röntgenkatseella pitää miettiä mitä välittäjäaineita veivataan psykiatrian huumeilla jotka on vain omalla tavallaan huumeiden kaltaisesti omalla tavallaan välittäjäaineita sääteleviä psykoaktiivisia aineita).

        Heidän retoriikkansa tekee psykiatriasta paljon auttavamman kuuloista. Esim asiantuntija, lääke, uskoa lääkäriin. Ongelmat on silti pinnan alla mitä tulee psykiatriaan.

        Lääketiede on muuttunut first do not harmista no hei suurimman osan terveys ei tuhoudu muista viis. Ei tuhoudu ei mutta esim mistä ne tietää vaikka joidenkin kroonistuneet henkiset ongelmat voi seurata randomilla heidän aivokemioidensa ja hermostonsa jatkuvasta muuntelusta. He Eivät Tiedä. He esittää tietävänsä enempi kuin tietävät.

        Ei se silti tee kakasta timanttia. Kakka on kakka vaikka sen kuorruttaisi timanteilla :D

        "He ei ole nöyriä. He on pöyhkeitä."

        Mistä tulee taas tämä tarve, että hoitajan pitäisi jotenkin palvoa sitä sairata ihmistä? Aina voi pistää oman päädyn pelin kuntoon ihan itse, ja hankkia omat palvelijansa muualta, niin ei tarvitse mennä mihinkään hoitoon.


    • Anonyymi

      Siis kuka on kirjoittanut? Jos muutama katkeroitunut on kirjoitellut, siitä asiantuntijat ei korvaansa lotkauta.

      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei puuttuisi enää kun se noin viisikymmentätuhatta ääntä.
        https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/12942

        Ei tule riitävästi ääniä ja vaikka tulisi,Niin on kyllä kyseenalainen että tulisiko mitään muutoksia tähän lakiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tule riitävästi ääniä ja vaikka tulisi,Niin on kyllä kyseenalainen että tulisiko mitään muutoksia tähän lakiin.

        Suomessa on neljännesmiljoona miepä palveluuden käyttäjää.

        Siis riittäisi että edes 20% heistä olisi kohdeltu niin huonosti että he haluaisivat allekirjoittaa kansalaisaloitteen.

        Missä on ne foorumilla puhutut monet ja useat. Vai onko taas ollut perättömiä puheita?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa on neljännesmiljoona miepä palveluuden käyttäjää.

        Siis riittäisi että edes 20% heistä olisi kohdeltu niin huonosti että he haluaisivat allekirjoittaa kansalaisaloitteen.

        Missä on ne foorumilla puhutut monet ja useat. Vai onko taas ollut perättömiä puheita?

        "Suomessa on neljännesmiljoona miepä palveluuden käyttäjää."

        Suomessa ei ole neljännesmiljoonaa mielenterveys palvelun käyttäjää.Vaan kysymys on lääkkeitten käyttäjistä.Työterveys ja yleislääkärit kirjoittaa potilaille reseptejä vaikka ei ole koskaan kirjattu mielenterveys palveluun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa on neljännesmiljoona miepä palveluuden käyttäjää.

        Siis riittäisi että edes 20% heistä olisi kohdeltu niin huonosti että he haluaisivat allekirjoittaa kansalaisaloitteen.

        Missä on ne foorumilla puhutut monet ja useat. Vai onko taas ollut perättömiä puheita?

        Niin.
        Se on sitte toinen asia miten monet potilaat saavuttaa tämän mahdollisuuden allekirjoittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Suomessa on neljännesmiljoona miepä palveluuden käyttäjää."

        Suomessa ei ole neljännesmiljoonaa mielenterveys palvelun käyttäjää.Vaan kysymys on lääkkeitten käyttäjistä.Työterveys ja yleislääkärit kirjoittaa potilaille reseptejä vaikka ei ole koskaan kirjattu mielenterveys palveluun.

        Lääkkeitten tai työterveydenhuollon käyttäminen ei teoriassa estä kansalaisaloitteen allekirjoittamista. Ellei ne sitten tuo jota sellaista "järkeä" päähän, minkä mukaan kyseisten kohderyhmien mielestä kyseinen kansalaisaloite on heidän mielestä epäkelpo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin.
        Se on sitte toinen asia miten monet potilaat saavuttaa tämän mahdollisuuden allekirjoittaa.

        Mitä tarkoitat mahdollisuudella? Että heidän sosioekonominen asema estää hankkimasta digilaitetta tai jotain verkkopankki tunnuksia?

        Että he ovat psyykkisesti niin heikossa kunnossa, etteivät ymmärrä kysymyksen asettelua, tai eivät ole oikeustoimi kelpoisia?

        Silloin kun puhutaan siitä että miten MONELLE psykiatria aiheuttaa vahinkoa niin 20% palveluiden käyttäjistä ei pitäisi olla mikään tuhran kova vaatimus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tarkoitat mahdollisuudella? Että heidän sosioekonominen asema estää hankkimasta digilaitetta tai jotain verkkopankki tunnuksia?

        Että he ovat psyykkisesti niin heikossa kunnossa, etteivät ymmärrä kysymyksen asettelua, tai eivät ole oikeustoimi kelpoisia?

        Silloin kun puhutaan siitä että miten MONELLE psykiatria aiheuttaa vahinkoa niin 20% palveluiden käyttäjistä ei pitäisi olla mikään tuhran kova vaatimus.

        Se että miten monien potilaitten tietoon on tullut tämä kansalaisaloite.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se että miten monien potilaitten tietoon on tullut tämä kansalaisaloite.

        Eli mikään ei estä ihmisiä menemästä ja allekirjoittamasta niitä kansalaisalotteita mitkä katsoo kannattamisen arvoiseksi.

        Eduskuntaan toimitetuista kansalaisalotteista voit käydä miettimässä että kuinka niiden kohderyhmät ovat ne saaneet tietoonsa.

        https://www.kansalaisaloite.fi/fi/hae?searchView=pub&offset=0&limit=100&orderBy=createdNewest&show=sentToParliament

        Jos vaikka uusinta eduskuntaan toimitettua kansalaisaloitetta eheytyshoidoista katsoo, niin onhan se jännä jos monet eheytyshoidoista kärsineet saa sen tietoonsa, mutta ei monet psykiatrian uhrit.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli mikään ei estä ihmisiä menemästä ja allekirjoittamasta niitä kansalaisalotteita mitkä katsoo kannattamisen arvoiseksi.

        Eduskuntaan toimitetuista kansalaisalotteista voit käydä miettimässä että kuinka niiden kohderyhmät ovat ne saaneet tietoonsa.

        https://www.kansalaisaloite.fi/fi/hae?searchView=pub&offset=0&limit=100&orderBy=createdNewest&show=sentToParliament

        Jos vaikka uusinta eduskuntaan toimitettua kansalaisaloitetta eheytyshoidoista katsoo, niin onhan se jännä jos monet eheytyshoidoista kärsineet saa sen tietoonsa, mutta ei monet psykiatrian uhrit.

        Uskonnolla on tunnetusti huomattavasti enemmän uhreja kuin psykiatrialla.


    • Anonyymi

      Vähän sama kun kysyis, että onko sairaudentunnottomat alkaneet havaita sairauttaan?

      • Anonyymi

        Se onkin mielenkiintoista, kun havahtuu jälkeenpäin pohtimaan omaa sairauttaan. Siinä vaiheessa, kun on toipunut ja pystyy käsittelemään kaikkea tapahtunutta.
        Se on hyvin opettavaista, ja tulee paljon ns. ahaa-kokemuksia, ymmärtää aika hyvin mikä on johtunut mistäkin, ja johtanut mihin on johtanut.
        Vaikka on myös niitä huonoja kokemuksia, katkeroitumisella ei voita mitään.


    • Anonyymi

      Riippuu, kuka on kirjoitellut. Muutama katkeroitunut tapaus. Ne ei hetkauta kouluja käyneitä, sivistyneitä ihmisiä

      • Anonyymi

        Menneisyyskään ei niin hetkauta, kun ei katkeroidu kokemuksistaan.
        Ei siihen tarvitse kouluja käydä, ja sivistys voi tulla elämänkin kautta, vaikkei kouluissa niin ole viihtynytkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Menneisyyskään ei niin hetkauta, kun ei katkeroidu kokemuksistaan.
        Ei siihen tarvitse kouluja käydä, ja sivistys voi tulla elämänkin kautta, vaikkei kouluissa niin ole viihtynytkään.

        Noin se on.


    • Anonyymi

      He ovat nyt viimeisen vuoden aikana saaneet jonkinlaisen havainnon valkoisen ihmisen sukupuutosta. Mutta nyt he selvittävät syytä siihen.

      • Anonyymi

        Voi kuinka kauan syitä onkaan etsitty, jo kauan ennen kuin on edes ollut olemassa kenenkään pelkoja mistään sukupuutosta.
        Ja miksi aina pitää etsiä syytä tai syyllistä, useimmiten kaikissa asioissa, eikö voisi keskittyä itse ongelmaan ?
        Toki mielen ongelmissa on hyvä kaivella niitä syitä, jotta seuraukset pystyttäisiin hoitamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi kuinka kauan syitä onkaan etsitty, jo kauan ennen kuin on edes ollut olemassa kenenkään pelkoja mistään sukupuutosta.
        Ja miksi aina pitää etsiä syytä tai syyllistä, useimmiten kaikissa asioissa, eikö voisi keskittyä itse ongelmaan ?
        Toki mielen ongelmissa on hyvä kaivella niitä syitä, jotta seuraukset pystyttäisiin hoitamaan.

        "Toki mielen ongelmissa on hyvä kaivella niitä syitä, jotta seuraukset pystyttäisiin hoitamaan". Tässä on mielestäni sanottu psykiatrisen hoidon suurin ongelma. On järkyttävää lukea kuinka ihmiset jatkuvasti kertovat kuinka heitä ei kuunnella vaan heidät on laitettu samaan hoitoputkeen mieleltään oikeasti sairaiden kuten skitsofreenikoiden kanssa.
        Samat pillerit vain määrätään syötäväksi kaikille jotka vähänkin kertovat mieleen liittyvistä asioista esim. suru, kiusaaminen, traumaattinen tai yleensä elämään liittyvä tapahtuma joka voi olla täysin ulkopuolisten ihmisten aiheuttama.
        Ei tällaiset ihmiset ole mieleltään sairaita jos elämän kohtalot masentavat ja aiheuttavat voimakkaita tunnekokemuksia, eivätkä he tarvitsevat psykoosiin tarkoitettuja ssri-lääkkeitä ja neurolepteja jotka sitten sekoittavat heidän kehonsa ja mielensä ennen pitkää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Toki mielen ongelmissa on hyvä kaivella niitä syitä, jotta seuraukset pystyttäisiin hoitamaan". Tässä on mielestäni sanottu psykiatrisen hoidon suurin ongelma. On järkyttävää lukea kuinka ihmiset jatkuvasti kertovat kuinka heitä ei kuunnella vaan heidät on laitettu samaan hoitoputkeen mieleltään oikeasti sairaiden kuten skitsofreenikoiden kanssa.
        Samat pillerit vain määrätään syötäväksi kaikille jotka vähänkin kertovat mieleen liittyvistä asioista esim. suru, kiusaaminen, traumaattinen tai yleensä elämään liittyvä tapahtuma joka voi olla täysin ulkopuolisten ihmisten aiheuttama.
        Ei tällaiset ihmiset ole mieleltään sairaita jos elämän kohtalot masentavat ja aiheuttavat voimakkaita tunnekokemuksia, eivätkä he tarvitsevat psykoosiin tarkoitettuja ssri-lääkkeitä ja neurolepteja jotka sitten sekoittavat heidän kehonsa ja mielensä ennen pitkää.

        miksi olen nykyään tuottava yhteiskunnan jäsen ja käyn esim töissä? Siksi koska sanoin ei psykiatrian tavalle hoitaa ihmisiä lamaavilla sedatiiveilla jotka sotki hermostoa. Osasin ajatella kriittisesti laatikon ulkopuolelta. En taipunut painostukseen ja etsin vertaistukea harmeja psykiatriasta kokeneista. Opin itsehoitoa. Kuuntelin kehoani kun sain kognitiivisia ongelmia ja hermostollisia ongelmia lääkkeistä ja hoidin kehoani niin että se parani. Minulla oli tuuri että sain psykiatrian diagnoosin kautta rahaa koska hoito invalidisoiva minut muka psyykediagnoosilla. Diagnoosi oli kaksiteräinen miekka. Kyseenalaistin yhteiskunnan arvoja jotka ei lisää hyvinvointia. Katsoin ongelmiani silmästä silmään. Ponnistelin ja Ponnistelin. En koskaan identifioitunut psykiatrian loukkaaviin ihmisyyttä alentaviin diagnooseihin enkä antanut heidän laittaa minua boksiin. Reflektoin kyllä itseäni ja ongelmiani esim trauma kehikon. Etsin syitä en hoitanut oireita.

        Katselen kun kaverini on psykiatrian ansassa nykyään. Eivät toimi. On kummallisia jopa neurologisia oireita. Syövät kolmea eri lääkettä. Jos yksi unohtuu on huono olo. Ovat koukussa lääkkeisiin sä. Kateeksi ei käy.

        Psykiatrian tuottamasta harmista pitää puhua koska sen kohteeksi voi joutua kuka vaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Toki mielen ongelmissa on hyvä kaivella niitä syitä, jotta seuraukset pystyttäisiin hoitamaan". Tässä on mielestäni sanottu psykiatrisen hoidon suurin ongelma. On järkyttävää lukea kuinka ihmiset jatkuvasti kertovat kuinka heitä ei kuunnella vaan heidät on laitettu samaan hoitoputkeen mieleltään oikeasti sairaiden kuten skitsofreenikoiden kanssa.
        Samat pillerit vain määrätään syötäväksi kaikille jotka vähänkin kertovat mieleen liittyvistä asioista esim. suru, kiusaaminen, traumaattinen tai yleensä elämään liittyvä tapahtuma joka voi olla täysin ulkopuolisten ihmisten aiheuttama.
        Ei tällaiset ihmiset ole mieleltään sairaita jos elämän kohtalot masentavat ja aiheuttavat voimakkaita tunnekokemuksia, eivätkä he tarvitsevat psykoosiin tarkoitettuja ssri-lääkkeitä ja neurolepteja jotka sitten sekoittavat heidän kehonsa ja mielensä ennen pitkää.

        Se on kyllä totta että kuulijoita ei ole tarpeeksi. Psykologeille on pitkät jonot, koska heitä ei ole tarpeeksi , se vaikeuttaa hoitoa sillä jos ihminen voi huonosti tänään niin ei saa aikaa edes psykologille kun seitsemän kuukauden päästä . Joten tälläisiin sairauksiin olisi apu tultava heti siis psyykkinen sairaus vaan pahenee odotellessa pääsyä hoitoon .lääkehoito puheterapiaan kanssa on usein hyvä kombo joka auttaa.meidän paikkakunnalla olen huomannut että eronneelle miehille järjestyy heti aika mutta ei naisille, joten siinäkin naista vielä pidetään jotenkin hälläväliä ihmisenä. Miestenkö vaivat ovat törkeämpiä kun naisten .
        Kaikki säästäminen hoito alalla lisää huonoa vointiin ja aina vaan vaikeampaa saada apua . Eikä sitä voi akuutti vastaan otollekkaan mennä , koska kuulin että sanoivat yhdelle naiselle että ottaa yhteyttä psykiatriaan , hän ei ottanut yhteyttä minnekään, koska ei enää jaksanut .niin että paljon olisi korjaamisen varaa näoåissäkin asioissa mutta silloinen saisi säästää , vaan palkata hoitajia , se tuottaisi terveitä ihmisiä , joka olisi yhteiskunnalle tarpeellista siis uusia työläisiä ja veronmaksajia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        miksi olen nykyään tuottava yhteiskunnan jäsen ja käyn esim töissä? Siksi koska sanoin ei psykiatrian tavalle hoitaa ihmisiä lamaavilla sedatiiveilla jotka sotki hermostoa. Osasin ajatella kriittisesti laatikon ulkopuolelta. En taipunut painostukseen ja etsin vertaistukea harmeja psykiatriasta kokeneista. Opin itsehoitoa. Kuuntelin kehoani kun sain kognitiivisia ongelmia ja hermostollisia ongelmia lääkkeistä ja hoidin kehoani niin että se parani. Minulla oli tuuri että sain psykiatrian diagnoosin kautta rahaa koska hoito invalidisoiva minut muka psyykediagnoosilla. Diagnoosi oli kaksiteräinen miekka. Kyseenalaistin yhteiskunnan arvoja jotka ei lisää hyvinvointia. Katsoin ongelmiani silmästä silmään. Ponnistelin ja Ponnistelin. En koskaan identifioitunut psykiatrian loukkaaviin ihmisyyttä alentaviin diagnooseihin enkä antanut heidän laittaa minua boksiin. Reflektoin kyllä itseäni ja ongelmiani esim trauma kehikon. Etsin syitä en hoitanut oireita.

        Katselen kun kaverini on psykiatrian ansassa nykyään. Eivät toimi. On kummallisia jopa neurologisia oireita. Syövät kolmea eri lääkettä. Jos yksi unohtuu on huono olo. Ovat koukussa lääkkeisiin sä. Kateeksi ei käy.

        Psykiatrian tuottamasta harmista pitää puhua koska sen kohteeksi voi joutua kuka vaan.

        Ongelmia on hyvä katsoa silmästä silmään. Saattaa huomata itsestään paljonkin hyvää.
        Asiasta kuin asiasta pystyy tekemään itselleen ongelman, jos niin haluaa tehdä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on kyllä totta että kuulijoita ei ole tarpeeksi. Psykologeille on pitkät jonot, koska heitä ei ole tarpeeksi , se vaikeuttaa hoitoa sillä jos ihminen voi huonosti tänään niin ei saa aikaa edes psykologille kun seitsemän kuukauden päästä . Joten tälläisiin sairauksiin olisi apu tultava heti siis psyykkinen sairaus vaan pahenee odotellessa pääsyä hoitoon .lääkehoito puheterapiaan kanssa on usein hyvä kombo joka auttaa.meidän paikkakunnalla olen huomannut että eronneelle miehille järjestyy heti aika mutta ei naisille, joten siinäkin naista vielä pidetään jotenkin hälläväliä ihmisenä. Miestenkö vaivat ovat törkeämpiä kun naisten .
        Kaikki säästäminen hoito alalla lisää huonoa vointiin ja aina vaan vaikeampaa saada apua . Eikä sitä voi akuutti vastaan otollekkaan mennä , koska kuulin että sanoivat yhdelle naiselle että ottaa yhteyttä psykiatriaan , hän ei ottanut yhteyttä minnekään, koska ei enää jaksanut .niin että paljon olisi korjaamisen varaa näoåissäkin asioissa mutta silloinen saisi säästää , vaan palkata hoitajia , se tuottaisi terveitä ihmisiä , joka olisi yhteiskunnalle tarpeellista siis uusia työläisiä ja veronmaksajia.

        Nainen on naiselle susi. Suurin osa pällialan työntekijöistä on naisia.

        On myös olemassa ihmisiä jotka puhuvat niin paljon että maailmassa kukaan ei pysty kuuntelemaan sitä määrää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        miksi olen nykyään tuottava yhteiskunnan jäsen ja käyn esim töissä? Siksi koska sanoin ei psykiatrian tavalle hoitaa ihmisiä lamaavilla sedatiiveilla jotka sotki hermostoa. Osasin ajatella kriittisesti laatikon ulkopuolelta. En taipunut painostukseen ja etsin vertaistukea harmeja psykiatriasta kokeneista. Opin itsehoitoa. Kuuntelin kehoani kun sain kognitiivisia ongelmia ja hermostollisia ongelmia lääkkeistä ja hoidin kehoani niin että se parani. Minulla oli tuuri että sain psykiatrian diagnoosin kautta rahaa koska hoito invalidisoiva minut muka psyykediagnoosilla. Diagnoosi oli kaksiteräinen miekka. Kyseenalaistin yhteiskunnan arvoja jotka ei lisää hyvinvointia. Katsoin ongelmiani silmästä silmään. Ponnistelin ja Ponnistelin. En koskaan identifioitunut psykiatrian loukkaaviin ihmisyyttä alentaviin diagnooseihin enkä antanut heidän laittaa minua boksiin. Reflektoin kyllä itseäni ja ongelmiani esim trauma kehikon. Etsin syitä en hoitanut oireita.

        Katselen kun kaverini on psykiatrian ansassa nykyään. Eivät toimi. On kummallisia jopa neurologisia oireita. Syövät kolmea eri lääkettä. Jos yksi unohtuu on huono olo. Ovat koukussa lääkkeisiin sä. Kateeksi ei käy.

        Psykiatrian tuottamasta harmista pitää puhua koska sen kohteeksi voi joutua kuka vaan.

        Ei mikään fiagnoosimole ihmistä alentava. Sinä olet taklannut asiat omalla tavallasi ja se on onnistunut. Kaikilla se ei onnistu .mutta vaikuttaa että se olet sinä joka alennat psykiatrisen hoidon ja sairauden.äjos on noin negatiivinen näkemys asioihin niin sekin on mielestäni sairasta. Koska tiedän että niin moni on. Saanut hyvän hoidon ja ovat kiitollisia siitä . Puhut itsestäsi esimerkkinä asiasta johon ei ole olemassa mitään esimerkkiä sillä ihmiset ovat erilaisia . Toivon toki että ystäväsi tervehtyy pian.äja ettet hönelle kehuskelemoman itsesi ns ” oikeaa ” tyyliä . Siis se mikä sinulle on se oikea ei suinkaan käytä monella


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelmia on hyvä katsoa silmästä silmään. Saattaa huomata itsestään paljonkin hyvää.
        Asiasta kuin asiasta pystyy tekemään itselleen ongelman, jos niin haluaa tehdä.

        Kukaan ei halua mitenkään saada näitä sairauksia joten niihin haetaan apua


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        miksi olen nykyään tuottava yhteiskunnan jäsen ja käyn esim töissä? Siksi koska sanoin ei psykiatrian tavalle hoitaa ihmisiä lamaavilla sedatiiveilla jotka sotki hermostoa. Osasin ajatella kriittisesti laatikon ulkopuolelta. En taipunut painostukseen ja etsin vertaistukea harmeja psykiatriasta kokeneista. Opin itsehoitoa. Kuuntelin kehoani kun sain kognitiivisia ongelmia ja hermostollisia ongelmia lääkkeistä ja hoidin kehoani niin että se parani. Minulla oli tuuri että sain psykiatrian diagnoosin kautta rahaa koska hoito invalidisoiva minut muka psyykediagnoosilla. Diagnoosi oli kaksiteräinen miekka. Kyseenalaistin yhteiskunnan arvoja jotka ei lisää hyvinvointia. Katsoin ongelmiani silmästä silmään. Ponnistelin ja Ponnistelin. En koskaan identifioitunut psykiatrian loukkaaviin ihmisyyttä alentaviin diagnooseihin enkä antanut heidän laittaa minua boksiin. Reflektoin kyllä itseäni ja ongelmiani esim trauma kehikon. Etsin syitä en hoitanut oireita.

        Katselen kun kaverini on psykiatrian ansassa nykyään. Eivät toimi. On kummallisia jopa neurologisia oireita. Syövät kolmea eri lääkettä. Jos yksi unohtuu on huono olo. Ovat koukussa lääkkeisiin sä. Kateeksi ei käy.

        Psykiatrian tuottamasta harmista pitää puhua koska sen kohteeksi voi joutua kuka vaan.

        Anteeksi että joudun tulemaan taas droppaamaan tunnelmaa, mutta se että normaali, tai parantunut ihminen tekee töitä tai pystyy ajattelemaan järkevästi, ei vielä ole todiste siitä että mielenterveyshoito ei toimi.

        Paraneminen on tietenkin yksilölle iso ja hieno juttu, mutta sen väittäminen joksikin muuksi ei ole mitään tajunnan räjäyttävää laatikon ulkopuolelta ajattelua, vaan rippeitä sairaudesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei halua mitenkään saada näitä sairauksia joten niihin haetaan apua

        Ei tietenkään kukaan halua sairautta itselleen.
        Jos ongelmia tulee, onkin hyvä lähteä hakemaan apua.
        Ongelmia voi silti kasata itselleen osittain turhaankin, etenkin nykyaikana.
        Jotkut pyrkivät täydellisyyteen elämässään ja tekemisissään, vaativat itseltään liikaa, ja sitten saattaa masentua, kun kaikki ei menekään niin kuin itse haluaa.
        Ihmissuhteiden hajoamisista joillekin tulee pahat ongelmat, esim. hylätyksi tuleminen ei tunnu hyvältä, monilla on ongelmia itsetunnon kanssa, riitänkö, kelpaanko, jne. On ulkonäköpaineita, on kateutta, verrataan itseä muihin, ehkä pahemmin pärjääviin, on kiusaamista, ja vaikka mitä muuta, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.

        Toki on herkempiä ihmisiä, samoin kun on vahvempia, mutta on jonkin verran asioita, joista tehdään isompia mitä ne ovat oikeasti, ja se voi käydä henkisesti raskaaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi että joudun tulemaan taas droppaamaan tunnelmaa, mutta se että normaali, tai parantunut ihminen tekee töitä tai pystyy ajattelemaan järkevästi, ei vielä ole todiste siitä että mielenterveyshoito ei toimi.

        Paraneminen on tietenkin yksilölle iso ja hieno juttu, mutta sen väittäminen joksikin muuksi ei ole mitään tajunnan räjäyttävää laatikon ulkopuolelta ajattelua, vaan rippeitä sairaudesta.

        Juuri näin. On ihmisiä, jotka ovat hoidon ansiosta päässeet takaisin työelämään, johon he eivät välttämättä olisi kyenneet ilman hoitoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tietenkään kukaan halua sairautta itselleen.
        Jos ongelmia tulee, onkin hyvä lähteä hakemaan apua.
        Ongelmia voi silti kasata itselleen osittain turhaankin, etenkin nykyaikana.
        Jotkut pyrkivät täydellisyyteen elämässään ja tekemisissään, vaativat itseltään liikaa, ja sitten saattaa masentua, kun kaikki ei menekään niin kuin itse haluaa.
        Ihmissuhteiden hajoamisista joillekin tulee pahat ongelmat, esim. hylätyksi tuleminen ei tunnu hyvältä, monilla on ongelmia itsetunnon kanssa, riitänkö, kelpaanko, jne. On ulkonäköpaineita, on kateutta, verrataan itseä muihin, ehkä pahemmin pärjääviin, on kiusaamista, ja vaikka mitä muuta, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.

        Toki on herkempiä ihmisiä, samoin kun on vahvempia, mutta on jonkin verran asioita, joista tehdään isompia mitä ne ovat oikeasti, ja se voi käydä henkisesti raskaaksi.

        Kyllä jotkut haluaa että pääsee eläkkeelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä jotkut haluaa että pääsee eläkkeelle.

        Tämäkin täysin totta.
        Monet kyllä tajuavat itsestään sen, etteivät välttämättä enää koskaan pysty töitä tekemään, niin silloin olisi eläke paras vaihtoehto.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämäkin täysin totta.
        Monet kyllä tajuavat itsestään sen, etteivät välttämättä enää koskaan pysty töitä tekemään, niin silloin olisi eläke paras vaihtoehto.

        Mutta jos psykiatriassa eivät tajua siis henkilökunta potilasta ja pakotetaan vaan kuntouttaan..Miten monet potilaat tälläkin tavalla on ahistettu itsariin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta jos psykiatriassa eivät tajua siis henkilökunta potilasta ja pakotetaan vaan kuntouttaan..Miten monet potilaat tälläkin tavalla on ahistettu itsariin.

        Työkyvyttömyys ei ole subjektiivinen oikeus, vaan se perustuu työkyvyttömyyteen, joka täytyy todentaa tavalla tai toisella.

        Valitettavasti se, että ihmisä ahdistaa käydä töissä tai masentaa, ei vielä automaattisesti ole työkyvyttömyyttä.

        Pelkään myös että osa ihmisistä haluaa "hölmöyttään" työkyvyttömyys eläkkeelle, tajuamatta minkälaista kituuttamista se sitten on koko loppuelämän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työkyvyttömyys ei ole subjektiivinen oikeus, vaan se perustuu työkyvyttömyyteen, joka täytyy todentaa tavalla tai toisella.

        Valitettavasti se, että ihmisä ahdistaa käydä töissä tai masentaa, ei vielä automaattisesti ole työkyvyttömyyttä.

        Pelkään myös että osa ihmisistä haluaa "hölmöyttään" työkyvyttömyys eläkkeelle, tajuamatta minkälaista kituuttamista se sitten on koko loppuelämän.

        Vuosia sitten en itse edes halunnut, tai mitenkään pyydellyt eläkkeelle pääsyä.
        Aloite lähti silloiselta psykiatriltani, hän ehdotti minulle, että miten olisi jos...
        Silloin minulla ei ollut mitään sitä vastaan, tilanne oli mikä oli.
        Ei ole harmittanut, että olen eläkkeellä ollut jo vuosia, koska sitäkään en voi tietää, miten olisi elämä mennyt, jos olisi käynyt toisin. Tosin pienet tulot harmittaa jonkin verran, mutta siihenkin on jo tottunut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tietenkään kukaan halua sairautta itselleen.
        Jos ongelmia tulee, onkin hyvä lähteä hakemaan apua.
        Ongelmia voi silti kasata itselleen osittain turhaankin, etenkin nykyaikana.
        Jotkut pyrkivät täydellisyyteen elämässään ja tekemisissään, vaativat itseltään liikaa, ja sitten saattaa masentua, kun kaikki ei menekään niin kuin itse haluaa.
        Ihmissuhteiden hajoamisista joillekin tulee pahat ongelmat, esim. hylätyksi tuleminen ei tunnu hyvältä, monilla on ongelmia itsetunnon kanssa, riitänkö, kelpaanko, jne. On ulkonäköpaineita, on kateutta, verrataan itseä muihin, ehkä pahemmin pärjääviin, on kiusaamista, ja vaikka mitä muuta, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.

        Toki on herkempiä ihmisiä, samoin kun on vahvempia, mutta on jonkin verran asioita, joista tehdään isompia mitä ne ovat oikeasti, ja se voi käydä henkisesti raskaaksi.

        Joo ihmisillä riittää ongelmia modernissa elämisen muodossa. Ovatko nämä sairauksia vai seurausta ehkä ihmiselle luonnottomastakin elämisen muodosta, jossa elämä on todella monimutkaistunut, fyysisen työn on korvannut aivotyö ja niin päin pois. Ja joutuu kokoajan pärjäämistään kun vaikkapa ikärasismin vuoksi jotkut ei kelpaa töihin. Työpaikoista on kova kilpailu.

        Onko se sairautta vai onko se sopeutumista välillä sairaaseenkin yhteiskuntaan jossa joutuu jatkuvan vertailun alle ja esim meidän yhteiskuntamme ei ole järin yhteisöllinen vaan enemmän yksikökeskeinen. Jossa kokoajan kilpailemme toisiamme vastaan.

        On ihan luonnollista että arvioi sitä riittääkö, kelpaako. On ihan luonnollista että pelkää hylätyksi tuloa yhteisössä jossa ei ole välttämättä juuri yhteisöllisyyttä koska se tarkoittaa että istut pahimmillaan kerrostaloboksissa yksikseen kuin kala akvaariossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mikään fiagnoosimole ihmistä alentava. Sinä olet taklannut asiat omalla tavallasi ja se on onnistunut. Kaikilla se ei onnistu .mutta vaikuttaa että se olet sinä joka alennat psykiatrisen hoidon ja sairauden.äjos on noin negatiivinen näkemys asioihin niin sekin on mielestäni sairasta. Koska tiedän että niin moni on. Saanut hyvän hoidon ja ovat kiitollisia siitä . Puhut itsestäsi esimerkkinä asiasta johon ei ole olemassa mitään esimerkkiä sillä ihmiset ovat erilaisia . Toivon toki että ystäväsi tervehtyy pian.äja ettet hönelle kehuskelemoman itsesi ns ” oikeaa ” tyyliä . Siis se mikä sinulle on se oikea ei suinkaan käytä monella

        Kyllä, diagnoosit voivat olla ihmisiä alentavia. Ne todellakin voivat olla. Ne typistävät ihan normaalejakin elämän reaktioita häiriöiksi ja psykiatria itse kehittää stigmaa luokitellessaan joidenkin kokemukset niin voimakkaan sairaiksi tai häiriöityneiksi joissa jälkikäteispuinnilla saattoi olla hyvinkin logiikkaa ja järkeä.

        arvaapa kiinnostaako minulla juuri sinun määrittelysi siitä mikä on sairasta ja mikä ei ? mikä psykiatrian käsikassara sinä tällä foorumilla olet joka analysoi sitä kuka on terve ja ei.

        sinulle en varmaan ikinä olisi joku terveyden perikuva. jos en olisi töissä sinä luokittelisit minua niin että "et ole töissä niin olet sairas". sinulle ainoaa terveyttä olisi se että kehuu psykiatriaa, koska muuten on sairas. kritiikkikin on sinulle sairautta.

        Minä voin ihan ilolla olla sinun silmissäsi vaikka kuinka sairas. Se ei minua kiinnosta enää yhtään.

        Olen minäkin omasta mielestäni saanut apua mutta valitettavasti psykiatria myös paskoi terveyteni lopussa.

        Tiedän energiahoidoista, akupunktioista, joogasta ja homeopatiastakin apua saaneita. Eli ei se minua yllätä että joku sanoo saaneensa psykiatriasta apua. Se onko se loppupeleissä niin avuliasta on sitten toinen asia jos verrataan esim plaseboon tai esim siihen että olisi joku auttava ja tukeva kuunteleva ihminen elämässä jollaisia psykiatriassa on ja joku auktoriteetti joka muka määrittelee sinulle ongelmasi ja ratkaisukeinot niihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, diagnoosit voivat olla ihmisiä alentavia. Ne todellakin voivat olla. Ne typistävät ihan normaalejakin elämän reaktioita häiriöiksi ja psykiatria itse kehittää stigmaa luokitellessaan joidenkin kokemukset niin voimakkaan sairaiksi tai häiriöityneiksi joissa jälkikäteispuinnilla saattoi olla hyvinkin logiikkaa ja järkeä.

        arvaapa kiinnostaako minulla juuri sinun määrittelysi siitä mikä on sairasta ja mikä ei ? mikä psykiatrian käsikassara sinä tällä foorumilla olet joka analysoi sitä kuka on terve ja ei.

        sinulle en varmaan ikinä olisi joku terveyden perikuva. jos en olisi töissä sinä luokittelisit minua niin että "et ole töissä niin olet sairas". sinulle ainoaa terveyttä olisi se että kehuu psykiatriaa, koska muuten on sairas. kritiikkikin on sinulle sairautta.

        Minä voin ihan ilolla olla sinun silmissäsi vaikka kuinka sairas. Se ei minua kiinnosta enää yhtään.

        Olen minäkin omasta mielestäni saanut apua mutta valitettavasti psykiatria myös paskoi terveyteni lopussa.

        Tiedän energiahoidoista, akupunktioista, joogasta ja homeopatiastakin apua saaneita. Eli ei se minua yllätä että joku sanoo saaneensa psykiatriasta apua. Se onko se loppupeleissä niin avuliasta on sitten toinen asia jos verrataan esim plaseboon tai esim siihen että olisi joku auttava ja tukeva kuunteleva ihminen elämässä jollaisia psykiatriassa on ja joku auktoriteetti joka muka määrittelee sinulle ongelmasi ja ratkaisukeinot niihin.

        Diagnoosi voi olla ihmistä alentava, mutta lähtökohtaisesti se ei ole sitä, eikä se ole sellaiseksi tarkoitettu. Ihminen voi elää myös normaalia elämää ja reagoida siihen normaalisti, oli hänellä diagnoosia tai ei. Sama toimii myös toisinpäin. Ihminen voi reagoida elämäänsä sairaasti, vaikka ei kuuna päivänä saisi diagnoosia.

        ”arvaapa kiinnostaako minulla ”

        Eiköhän se tässä vaiheessa ole jo tullut aika selväksi, ettet pysty ajattelemaan muuta kuin itseäsi, ja kuvittelemaan että kaikkien kuntoutujien tarpeet lähtisivät sinusta itsestäsi.

        Kritiikistä puhuttaessa suosittelisin myös miettimään, että mitä eroa on subjektiivisella kritiikillä ja objektiivisella kritiikillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo ihmisillä riittää ongelmia modernissa elämisen muodossa. Ovatko nämä sairauksia vai seurausta ehkä ihmiselle luonnottomastakin elämisen muodosta, jossa elämä on todella monimutkaistunut, fyysisen työn on korvannut aivotyö ja niin päin pois. Ja joutuu kokoajan pärjäämistään kun vaikkapa ikärasismin vuoksi jotkut ei kelpaa töihin. Työpaikoista on kova kilpailu.

        Onko se sairautta vai onko se sopeutumista välillä sairaaseenkin yhteiskuntaan jossa joutuu jatkuvan vertailun alle ja esim meidän yhteiskuntamme ei ole järin yhteisöllinen vaan enemmän yksikökeskeinen. Jossa kokoajan kilpailemme toisiamme vastaan.

        On ihan luonnollista että arvioi sitä riittääkö, kelpaako. On ihan luonnollista että pelkää hylätyksi tuloa yhteisössä jossa ei ole välttämättä juuri yhteisöllisyyttä koska se tarkoittaa että istut pahimmillaan kerrostaloboksissa yksikseen kuin kala akvaariossa.

        Sairaaseen yhteiskuntaan voi sopeutua terveelläkin tavalla.
        Kukaan ei käske sairastuttamaan itseään yhteiskunnan takia, se onkin siitä sopeutumisesta kiinni.
        Me ihmiset olemme hyvin erilaisia, toiset ottavat asiat herkemmin, syyttelevät itseään milloin mistäkin, vaikka vika ei itsessä olisikaan.
        Jos asioille ei itse voi mitään, silloin ei kannata niistä myöskään tehdä itselleen ongelmaa.
        Jos taas jollekin asialle voisi itse jotain tehdä, ja jättääkin tekemättä, silloin on hyvä katsoa peiliin.
        Jotkut saattavat tästäkin sanomastani loukkaantua, mutta en tarkoita loukata ketään. Tämä on vain oma havaintoni ja oma kokemukseni.
        Ymmärrän toki hylätyksi tulemisen pelon, kelpaamattomuuden tunteet, jne. Mutta kun niillekään ei aina itse voi mitään, niin miksi sen takia vajota synkkiin syövereihin oman mielen kanssa.
        Aina jollekin ja jonnekin kelpaa, aina on myös ihmisiä, jotka eivät hylkää, paljon on itsestäkin kiinni miten vaikkapa itse toimii.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Diagnoosi voi olla ihmistä alentava, mutta lähtökohtaisesti se ei ole sitä, eikä se ole sellaiseksi tarkoitettu. Ihminen voi elää myös normaalia elämää ja reagoida siihen normaalisti, oli hänellä diagnoosia tai ei. Sama toimii myös toisinpäin. Ihminen voi reagoida elämäänsä sairaasti, vaikka ei kuuna päivänä saisi diagnoosia.

        ”arvaapa kiinnostaako minulla ”

        Eiköhän se tässä vaiheessa ole jo tullut aika selväksi, ettet pysty ajattelemaan muuta kuin itseäsi, ja kuvittelemaan että kaikkien kuntoutujien tarpeet lähtisivät sinusta itsestäsi.

        Kritiikistä puhuttaessa suosittelisin myös miettimään, että mitä eroa on subjektiivisella kritiikillä ja objektiivisella kritiikillä.

        Olen saanut diagnoosin vuosia sitten, silloin kun oli oikeasti todella vaikeaa elämässä kaiken kaikkiaan.
        Diagnoosi on ja pysyy, vaikka ihan hyvin meneekin nykyään.
        En edes ajattele minulla olevan jonkin diagnoosin, ei sen tarvitse antaa häiritä elämää.
        Voin elää ja olla, tulla ja mennä, miten haluan, voin kertoa diagnoosista kenelle haluan, jos haluan.
        En ole kokenut diagnoosia mitenkään alentavaksi, monet eivät siitä edes tiedä.
        Minulla on diagnoosi, minä en ole diagnoosi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Diagnoosi voi olla ihmistä alentava, mutta lähtökohtaisesti se ei ole sitä, eikä se ole sellaiseksi tarkoitettu. Ihminen voi elää myös normaalia elämää ja reagoida siihen normaalisti, oli hänellä diagnoosia tai ei. Sama toimii myös toisinpäin. Ihminen voi reagoida elämäänsä sairaasti, vaikka ei kuuna päivänä saisi diagnoosia.

        ”arvaapa kiinnostaako minulla ”

        Eiköhän se tässä vaiheessa ole jo tullut aika selväksi, ettet pysty ajattelemaan muuta kuin itseäsi, ja kuvittelemaan että kaikkien kuntoutujien tarpeet lähtisivät sinusta itsestäsi.

        Kritiikistä puhuttaessa suosittelisin myös miettimään, että mitä eroa on subjektiivisella kritiikillä ja objektiivisella kritiikillä.

        Psykiatrian mielestä ihmisten kertomukset psykiatrian hoidosta ovat vain anekdootteja. Ja heillä on sitä oikeaa objektiivista tietoa vaikka he eivät voi esim erottaa sitä mikä osa esim lääkehoidosta on plasebo tehoa, ajan kulumista. Psykiatrit tykkää kuitata haitat varmaan kuvitteellisina ennemmin ja hyödyt heidän ja lääkkeiden ansions. Annan vinkin jos mietitte psykiatrille menoa. Teidän kokemuksistsnne ei olla kovin kiinnostuneita, on sitten hoito pilannut terveyttä ne. Varoitan vain.

        Se ei meinaan kiillota kultaista rinkulaa psykiatrian työntekijän pään päällä ja anna sitä palkitsevuutta.

        Osa saa varmaan kiksinsä kun pääsee jaottelemaan teitä kuin johonkin eri eläinlajeihin jotka laitetaan eri karsinoihin. Niille sitten on samaa hoitoa psykiatrian mallin mukaan. Suunnilleen samaa koska psykiatria on erehtymätön tieteellisessä ymmärryksessään esim mitä välityäjäainetta kenenkin karsinassa pitää veivata.

        Onhan se ihanaa kun oma teoria toimii. Jos joku sanoo että vituiksihan elämä meni tällä niin voi sitten syytellä sairautta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairaaseen yhteiskuntaan voi sopeutua terveelläkin tavalla.
        Kukaan ei käske sairastuttamaan itseään yhteiskunnan takia, se onkin siitä sopeutumisesta kiinni.
        Me ihmiset olemme hyvin erilaisia, toiset ottavat asiat herkemmin, syyttelevät itseään milloin mistäkin, vaikka vika ei itsessä olisikaan.
        Jos asioille ei itse voi mitään, silloin ei kannata niistä myöskään tehdä itselleen ongelmaa.
        Jos taas jollekin asialle voisi itse jotain tehdä, ja jättääkin tekemättä, silloin on hyvä katsoa peiliin.
        Jotkut saattavat tästäkin sanomastani loukkaantua, mutta en tarkoita loukata ketään. Tämä on vain oma havaintoni ja oma kokemukseni.
        Ymmärrän toki hylätyksi tulemisen pelon, kelpaamattomuuden tunteet, jne. Mutta kun niillekään ei aina itse voi mitään, niin miksi sen takia vajota synkkiin syövereihin oman mielen kanssa.
        Aina jollekin ja jonnekin kelpaa, aina on myös ihmisiä, jotka eivät hylkää, paljon on itsestäkin kiinni miten vaikkapa itse toimii.

        Kärsimys kuuluu osaksi ihmisyyttä, sanoivat jo idän viisaat filosofiat aikanaan. Jokainen ihminen opettelee elämää ja sopeutumista ympäristöönsä. Sopeutuminen sairaaseen ympäristöön voi ottaa aikaa niin ettei loukkaa itseään ja elämäntaitojen opettelu.

        Sekin ns sairas voi olla paljon terveempi tulevaisuudessa kuin ns terve kun hänen kehonsa ja mielensä voi ilmoittaa että on syytä tehdä muutoksia.

        Ihminen on vahvempi kuin hän monesti itse luulee kaa. Joskus on hyvä olla mentoroija omalla matkalla kohti hyvinvointia mutta se mentoroija voi johdattaa myös harhaan miten psykiatria kohdallani teki. Filosofisella ajattelulla on parantava voima


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairaaseen yhteiskuntaan voi sopeutua terveelläkin tavalla.
        Kukaan ei käske sairastuttamaan itseään yhteiskunnan takia, se onkin siitä sopeutumisesta kiinni.
        Me ihmiset olemme hyvin erilaisia, toiset ottavat asiat herkemmin, syyttelevät itseään milloin mistäkin, vaikka vika ei itsessä olisikaan.
        Jos asioille ei itse voi mitään, silloin ei kannata niistä myöskään tehdä itselleen ongelmaa.
        Jos taas jollekin asialle voisi itse jotain tehdä, ja jättääkin tekemättä, silloin on hyvä katsoa peiliin.
        Jotkut saattavat tästäkin sanomastani loukkaantua, mutta en tarkoita loukata ketään. Tämä on vain oma havaintoni ja oma kokemukseni.
        Ymmärrän toki hylätyksi tulemisen pelon, kelpaamattomuuden tunteet, jne. Mutta kun niillekään ei aina itse voi mitään, niin miksi sen takia vajota synkkiin syövereihin oman mielen kanssa.
        Aina jollekin ja jonnekin kelpaa, aina on myös ihmisiä, jotka eivät hylkää, paljon on itsestäkin kiinni miten vaikkapa itse toimii.

        Miksi pitää olla pärjäävä ja positiivinen ja kääntää asiat aina niin kovin loogiseksi ja positiiviseksi? Ihmiselo on repaleista, sotkuista ja kärsimystäkin toisinaan.

        Vaikka kuinka olisit oppinut hienoja selviytymiskeinoja, uusi tilanne mihin sinun pit sopeutua voi horjuttaa tilannetta koska valitettavasti kärsimys kuuluu ihmiselämään, kaikenlainen rapistuminen ja menetys ja hallitsemattomuus.

        Tärkeintä on opettelu, ei se että olisi joku erityinen hyve olla tietynlainen.

        Ei minun mielestäni ole erityisen tervettä osata tosi hyvin selviytyä sairaassa yhteiskunnassa. Toki siellä voi oppia navigoimaan mutta monen pitää ensin mokata ja jopa kärsiä että oppii. Monia hyödyllisiä elämäntaitoja voi oppia, esim ein sanominen, rajojen vetäminen, kärsimyksen kohtaaminen välttelyn sijaan, oman ajan arvostaminen esim jatkuvan seuran sijaan.

        Psykiatriassa sinut leimataan heti sairaaksi lääketieteellisen näkökulman mukaan jos kärsit vaikka saatat olla vain matkasi eka etappi kohti parempaa ajan saatossa. Kärsimyksestä voi puhjeta oivalluksia ja muutoksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen saanut diagnoosin vuosia sitten, silloin kun oli oikeasti todella vaikeaa elämässä kaiken kaikkiaan.
        Diagnoosi on ja pysyy, vaikka ihan hyvin meneekin nykyään.
        En edes ajattele minulla olevan jonkin diagnoosin, ei sen tarvitse antaa häiritä elämää.
        Voin elää ja olla, tulla ja mennä, miten haluan, voin kertoa diagnoosista kenelle haluan, jos haluan.
        En ole kokenut diagnoosia mitenkään alentavaksi, monet eivät siitä edes tiedä.
        Minulla on diagnoosi, minä en ole diagnoosi.

        No se on hyvä että ajattelet näin mutta eikö mielestäsi psykiatriassa voitaisi muuttaa asioita että sinun ei tarvi kävellä vuosia diagnoosi tiedoissasi joka voi vaikuttaa sinuun alitajuisesti. Ei välttämättä vaikuta toki mutta näin yleisesti? Jos et enää kroonikkodiagnoosisi kriteereitä täytä? Psykiatriassahan kukaan ei juuri niiden mielestä parane tietyistä tiloista.

        Itse sain diagnooseja poistettua. Useampi lähtenyt siitä mitä minua lääkeharmiaikoina disgnosoitiin .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kärsimys kuuluu osaksi ihmisyyttä, sanoivat jo idän viisaat filosofiat aikanaan. Jokainen ihminen opettelee elämää ja sopeutumista ympäristöönsä. Sopeutuminen sairaaseen ympäristöön voi ottaa aikaa niin ettei loukkaa itseään ja elämäntaitojen opettelu.

        Sekin ns sairas voi olla paljon terveempi tulevaisuudessa kuin ns terve kun hänen kehonsa ja mielensä voi ilmoittaa että on syytä tehdä muutoksia.

        Ihminen on vahvempi kuin hän monesti itse luulee kaa. Joskus on hyvä olla mentoroija omalla matkalla kohti hyvinvointia mutta se mentoroija voi johdattaa myös harhaan miten psykiatria kohdallani teki. Filosofisella ajattelulla on parantava voima

        Kokemusta on.
        Nuoruudessa olin hukassa, päihteitä, pillereitä, jne.
        En osannut ottaa vastuuta itsestäni enkä elämästäni. Olihan se " helppoa heittäytyä " psykiatrian kuvioihin, Jättää vastuu täysin muiden hoidettavaksi.
        Ehkäpä se olin minä itse, joka siitä kärsin, ei kukaan muu. Toki joskus on saattanut hoitavat henkilöt tuntea jonkinlaista toivottomuutta, turhautumista, tms. Olin kai ns. vaikea tapaus jossain mittakaavassa.

        Yritettiinhän minua mentoroida, mutta mikään ei onnistunut ennen kuin olin sen verran paremmassa kunnossa, että oma elämä alkoi itseäkin kiinnostamaan . Siinä vaiheessa oli jo helpompaa alkaa käsittelemään asioita, saada oivalluksia erilaisista syistä ja seurauksista. Minunhan se oli muututtava, joten itse piti alkaa töitä tekemään. Kukaan muu ei pääse toisen pään sisälle ja alkaa siellä myllertämään kaikkea ylösalaisin.

        Viimeisin hoitolaitos oli sellainen, jossa sain tarpeellisen avun ja tuen. Ammattitaitoista henkilökuntaa, potilaita kohdeltiin ihmisinä, mahdollisimman vähäisellä lääkityksellä, potilaista haluttiin ehjiä, toimivia, elämässään pärjääviä ihmisiä.
        Omalla kohdallani koen niin, että kyllä se oli psykiatria, jonka avulla pääsin ulos, suoraan sanoen siitä helvetistä, jossa omassa pienessä kuplassani olin elänyt useamman vuoden.

        Toki on myös huonoja kokemuksia vuosien varrelta, en nosta psykiatriaa millekään jalustalle. Epäkohtia löytyy, parantamisen varaa olisi.


    • Anonyymi

      Mielenkiintoista tietoa asiantuntijoilta Ben Furman ja Aku Kopakkala
      luomupsykiatriaa.libsyn.com

      • Anonyymi

        Luomu juttuihin taas minä en usko


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luomu juttuihin taas minä en usko

        Tavallaan se on ihan sama mihin ihminen uskoo, jos jokin sellainen saa hänet voimaan paremmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tavallaan se on ihan sama mihin ihminen uskoo, jos jokin sellainen saa hänet voimaan paremmin.

        Minä uskon luomujuttuihin.

        Päivärytmi ja kaiken keskiössä uni
        Mitokondrioita (solujen energiatuotantoa) ja aivoterveyttä tukeva ruokavalio
        Liikkuminen
        Asteittainen aktivoituminen toimimaan niin että opetat aivosi uusille urille jatkuvilla toistuvilla toistoilla pienin muutoksin kerrallaan Luottaminen neuroplastisuuden voimaan.
        Luontaisten tarpeiden tyydyttäminen esim auringonvalo
        Mielen pitäminen avoinna uudelle ja mahdollisuudelle oppia
        Merkityksellisyys
        Kohdatuksi tulo, ihmissuhteiden voima
        Hyvinvointia tuottavien asioiden lisääminen arkeen esim lemmikit
        Taloudellinen toimeentulo ettei niukkuus vedä optimismia pois (ei aina omissa käsissä)
        Trauma informoitu ote itsensä ymmärryksessä
        Filosofia
        Tunteiden kohtaaminen myös negatiivisten tunteiden ja omien ongelmien reflektio
        Hermoston balanssi (autonominen hermosto)

        Siinä on sulle luomua johon uskon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä uskon luomujuttuihin.

        Päivärytmi ja kaiken keskiössä uni
        Mitokondrioita (solujen energiatuotantoa) ja aivoterveyttä tukeva ruokavalio
        Liikkuminen
        Asteittainen aktivoituminen toimimaan niin että opetat aivosi uusille urille jatkuvilla toistuvilla toistoilla pienin muutoksin kerrallaan Luottaminen neuroplastisuuden voimaan.
        Luontaisten tarpeiden tyydyttäminen esim auringonvalo
        Mielen pitäminen avoinna uudelle ja mahdollisuudelle oppia
        Merkityksellisyys
        Kohdatuksi tulo, ihmissuhteiden voima
        Hyvinvointia tuottavien asioiden lisääminen arkeen esim lemmikit
        Taloudellinen toimeentulo ettei niukkuus vedä optimismia pois (ei aina omissa käsissä)
        Trauma informoitu ote itsensä ymmärryksessä
        Filosofia
        Tunteiden kohtaaminen myös negatiivisten tunteiden ja omien ongelmien reflektio
        Hermoston balanssi (autonominen hermosto)

        Siinä on sulle luomua johon uskon.

        " Kaiken keskiössä uni "
        Missä välissä nukut, kun kirjoittelet täällä puolen yön aikaan ?
        Onhan se hyvä, että yleensä ihminen löytää sen oman juttunsa, omat keinot selviytyä, oli se sitten luomua, tai mitä tahansa.


    • Anonyymi

      Jos on omatunto, havahtuu. Vallankäyttäjä-psykopaatit eivät sitä tee. Varmaan paljon sellaisia hakeutunut psykiatriaan jotta voivat toteuttaa sairauttaan...

      • Anonyymi

        On hyvin mielenkiintoista havainnoida miten erilaiset kemikaalit vaikuttavat potilaan aivoihin.
        Samoin sähköshokeilla saadaan erikoisia käytösmalleja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On hyvin mielenkiintoista havainnoida miten erilaiset kemikaalit vaikuttavat potilaan aivoihin.
        Samoin sähköshokeilla saadaan erikoisia käytösmalleja

        Psykiatrisilla hoidoilla ei saada mitään positiivista aikaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrisilla hoidoilla ei saada mitään positiivista aikaan.

        Miksiköhän sitten psykiatriaa opetetaan ihan yliopistotasolla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrisilla hoidoilla ei saada mitään positiivista aikaan.

        Miksi yhteiskunta on erimieltä kanssasi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrisilla hoidoilla ei saada mitään positiivista aikaan.

        Lobotomiastakin sai aikanaan Nobelin rauhanpalkinnon. Se oli tiedettä.

        Tiede ei ole erehtymätöntä. Tiede saattaa nähdä asiat kapeasta perspektiivistä jossa ongelmiin nähdään typistettyjä ratkaisuja jotka esim keskittyvät vahvasti pillerimuotoon ja invaasioihin joissa aivoja yritetään muokata yrityksenä muokata tunne-elämää.

        Kuten olen tälläkin foorumilla sanonut aiemminkin. Psykiatria kärsii pahasta pakkomielteisestä aivofetissistä. Mielummin käydään kovalevyn kimppuun koska näkökulma on niin fysikaalinen psykiatriassa kuin ratkotaan sovelluksien ongelmia.

        Lääketiede on vahingoittanut ihmisiä kun se on alkanut tulkita mielenterveysongelmat medikalisaatiota vahvasti tarvitsevia ongelmina vaikka näkökulmia voi olla eriä.

        Psykiatriasta voi seurata jotain hyvää mutta myös terveyden pilalle menoa ja sitä kautta henkisten ongelmien pahenemista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lobotomiastakin sai aikanaan Nobelin rauhanpalkinnon. Se oli tiedettä.

        Tiede ei ole erehtymätöntä. Tiede saattaa nähdä asiat kapeasta perspektiivistä jossa ongelmiin nähdään typistettyjä ratkaisuja jotka esim keskittyvät vahvasti pillerimuotoon ja invaasioihin joissa aivoja yritetään muokata yrityksenä muokata tunne-elämää.

        Kuten olen tälläkin foorumilla sanonut aiemminkin. Psykiatria kärsii pahasta pakkomielteisestä aivofetissistä. Mielummin käydään kovalevyn kimppuun koska näkökulma on niin fysikaalinen psykiatriassa kuin ratkotaan sovelluksien ongelmia.

        Lääketiede on vahingoittanut ihmisiä kun se on alkanut tulkita mielenterveysongelmat medikalisaatiota vahvasti tarvitsevia ongelmina vaikka näkökulmia voi olla eriä.

        Psykiatriasta voi seurata jotain hyvää mutta myös terveyden pilalle menoa ja sitä kautta henkisten ongelmien pahenemista

        Ja uskon tosi paljon biologiaan ja materialistisiin näkökulmiin henkisten ongelmien hoidossa. Päihteiden välttämiseen, riittäviin resursseihin ostaa esim kunnon ruokaa, terveelliseen kehoa rakentavaan BNDF tasoja lisäävään ja neurogeneesiä edistävään kunnon ruokaan ja liikkumiseen joka kohentaa aivoterveyttä, terapiaan jossa rakennetaan uusia hermoyhteyksiä tai voidaan käydä myös fyysisiä harjoitteita läpi joka tasapainottaa autonomista hermostoa.

        Mihin en usko taas on pharmaneutikaalien autuaaksitekevuyteen etenkin pitemmällä aikajänteellä. Keho on viisas ja pyrkii kumoamaan yritykset muokata sen toimintaa esim keinotekoisesti jotain yksittäistä välittäjäainetoimintaa randomisti reseptoreissa muokaten kutsuen näitä muka "lääkkeiksi" . Keho vähentää reaktiona reseptoritiheyttä ja kaikki ei toimi enää kehossa luontaisesti kun jotain häiritään näi. Häiritään kehon luontaisia säätely järjestelmiä.

        Ihminen on typerä koittaessaan näin hallita jotain niinkin monimutkaista abstraktia kokemusta kuin mieliala.

        Mielialan nosto vaatii kokonaisvaltaisuutta. Ja masennus usein oman kokemukseni mukaan menee pois ajan saatossa kun esim joku päänsisäinen konflikti on ratkottu ja asioita hyväksytty ja keksitty uusia selviytymismalleja.

        Olen ollut psykoottinenkin kerran purkaessani erään lääkkeen liian nopeaa ja kohdatessani haittoja jotka psykiatri sivuutti ja lääkitsi lisää.

        Ja arvatkaapas mitä. En ole ollut sen koommin vaikka kuukausia vietin sekavassa kamalassa olossa psykiatrian luonnottomia rohtoja vetäen mikä oli pahin kokemus elämässäni. Psykiatria yritti markkinoida psykoosinestolääkkeitä pitkiksi ajoiksi. Lopetin nuo pillerit kun minut laskettiin tosi sairaaksi ja toivuin. Ne eivät ole millään tavoin olleet minulle välttämättömiä.

        Vaikka joku kokoajan veisaa jostain lääkehoitojen välttämättömyydestä hän saa mielestäni painua hiiteen. Ne eivät kokemukseni mukaan ollut oikein minkäänlaisessa roolissa paranemisessani pahasta olosta. Sen sijaan itseni eteen tekemä itsehoito oli joka koostui hyvin luonnollisista asioista. Tämän jälkeen olen uskonut elintapakeinoihin erittäin paljon.

        terve elämä ei lähde minulla luonnottomista ihmisen kehittelemistä typeristä välittäjäaineita muokkaavista kemikaaleista vaan jostain ihan muualta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi yhteiskunta on erimieltä kanssasi?

        Missä kohtaa yhteiskunta sanoo psykiatriasta hyvää?
        Onhan eräs jo siviillissä oleva ministerikin todennut että Suomen psykiatrinen hoito ei ole oikeen hyvällä tolalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi yhteiskunta on erimieltä kanssasi?

        Siis mielenterveyden ongelmat on nykyään vienyt ykköspaikan ennenaikaisissa eläkkeissä.
        Kyllä tämä kertoo selkiää kieltä siitä että psykiatrisen hoidon tulokset on ollut lasku suunnassa jo vuosikaudet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis mielenterveyden ongelmat on nykyään vienyt ykköspaikan ennenaikaisissa eläkkeissä.
        Kyllä tämä kertoo selkiää kieltä siitä että psykiatrisen hoidon tulokset on ollut lasku suunnassa jo vuosikaudet.

        Aku Kopakkala totesi tämän jo 10vuotta sitte,Että nyky psykiatrinen hoito kroonistaa mielenterveysongelmat ja ennen aikaset eläkkeet vaan lisäntyy.
        Eläke tilastoja kun katsoo niin oli kyllä aivan oikeassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On hyvin mielenkiintoista havainnoida miten erilaiset kemikaalit vaikuttavat potilaan aivoihin.
        Samoin sähköshokeilla saadaan erikoisia käytösmalleja

        Mitä tarkoitat erikoisilla käytösmalleilla ?
        Sain aikoinaan sähköhoitoa, eikä käytökseni muuttunut millään tavalla erikoiseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aku Kopakkala totesi tämän jo 10vuotta sitte,Että nyky psykiatrinen hoito kroonistaa mielenterveysongelmat ja ennen aikaset eläkkeet vaan lisäntyy.
        Eläke tilastoja kun katsoo niin oli kyllä aivan oikeassa.

        Kun hän tämän totesi julkisesti televisiossa, potkut tuli.
        Miksiköhän ? Totuutta ei saa sanoa ääneen...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä tarkoitat erikoisilla käytösmalleilla ?
        Sain aikoinaan sähköhoitoa, eikä käytökseni muuttunut millään tavalla erikoiseksi.

        Sähköä pitää antaa niin paljon että potilas alkaa kouristella


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrisilla hoidoilla ei saada mitään positiivista aikaan.

        Jos ei sinulle ole saatu niin monelle muulle on psykiatria ollut paras hoito . Joten älä yleistä
        Joten ei kannata yleistää tätäkin asiaa , monet ihmiset ovat todella saaneet avun .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja uskon tosi paljon biologiaan ja materialistisiin näkökulmiin henkisten ongelmien hoidossa. Päihteiden välttämiseen, riittäviin resursseihin ostaa esim kunnon ruokaa, terveelliseen kehoa rakentavaan BNDF tasoja lisäävään ja neurogeneesiä edistävään kunnon ruokaan ja liikkumiseen joka kohentaa aivoterveyttä, terapiaan jossa rakennetaan uusia hermoyhteyksiä tai voidaan käydä myös fyysisiä harjoitteita läpi joka tasapainottaa autonomista hermostoa.

        Mihin en usko taas on pharmaneutikaalien autuaaksitekevuyteen etenkin pitemmällä aikajänteellä. Keho on viisas ja pyrkii kumoamaan yritykset muokata sen toimintaa esim keinotekoisesti jotain yksittäistä välittäjäainetoimintaa randomisti reseptoreissa muokaten kutsuen näitä muka "lääkkeiksi" . Keho vähentää reaktiona reseptoritiheyttä ja kaikki ei toimi enää kehossa luontaisesti kun jotain häiritään näi. Häiritään kehon luontaisia säätely järjestelmiä.

        Ihminen on typerä koittaessaan näin hallita jotain niinkin monimutkaista abstraktia kokemusta kuin mieliala.

        Mielialan nosto vaatii kokonaisvaltaisuutta. Ja masennus usein oman kokemukseni mukaan menee pois ajan saatossa kun esim joku päänsisäinen konflikti on ratkottu ja asioita hyväksytty ja keksitty uusia selviytymismalleja.

        Olen ollut psykoottinenkin kerran purkaessani erään lääkkeen liian nopeaa ja kohdatessani haittoja jotka psykiatri sivuutti ja lääkitsi lisää.

        Ja arvatkaapas mitä. En ole ollut sen koommin vaikka kuukausia vietin sekavassa kamalassa olossa psykiatrian luonnottomia rohtoja vetäen mikä oli pahin kokemus elämässäni. Psykiatria yritti markkinoida psykoosinestolääkkeitä pitkiksi ajoiksi. Lopetin nuo pillerit kun minut laskettiin tosi sairaaksi ja toivuin. Ne eivät ole millään tavoin olleet minulle välttämättömiä.

        Vaikka joku kokoajan veisaa jostain lääkehoitojen välttämättömyydestä hän saa mielestäni painua hiiteen. Ne eivät kokemukseni mukaan ollut oikein minkäänlaisessa roolissa paranemisessani pahasta olosta. Sen sijaan itseni eteen tekemä itsehoito oli joka koostui hyvin luonnollisista asioista. Tämän jälkeen olen uskonut elintapakeinoihin erittäin paljon.

        terve elämä ei lähde minulla luonnottomista ihmisen kehittelemistä typeristä välittäjäaineita muokkaavista kemikaaleista vaan jostain ihan muualta.

        Sinun kokemuksesi on ainoastaan ainun. Ei mitenkään niin että,kaikkien pitäisi tehdä kuten sinä olet tehnyt . Joten voit ainoastaan ketoa itsestäsi mutta et voi kieltää niitä satoja ihmisiä jotka ovat saaneet lääkityksestään hyödyn .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksiköhän sitten psykiatriaa opetetaan ihan yliopistotasolla?

        Mulle se ny on ihan sama missä ne opiskelee tuota pseudotiede huuhaata.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ei sinulle ole saatu niin monelle muulle on psykiatria ollut paras hoito . Joten älä yleistä
        Joten ei kannata yleistää tätäkin asiaa , monet ihmiset ovat todella saaneet avun .

        Onko tästä tehty joku tarkempi tutkimus?
        Laita sinäki joskus faktoja pöytään eläkä höpötä omiaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko tästä tehty joku tarkempi tutkimus?
        Laita sinäki joskus faktoja pöytään eläkä höpötä omiaan.

        Ja ihan niin kuin aikoisit lukea mitään tutkimusdataa mikä ei vahvista sinun vahvistusharhaasi.

        Miksi edes pyydät tuollaista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja ihan niin kuin aikoisit lukea mitään tutkimusdataa mikä ei vahvista sinun vahvistusharhaasi.

        Miksi edes pyydät tuollaista?

        Kyllä mä olen monet tutkimukset lukenut jos on vaan sattunut niitä vastaan tulemaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lobotomiastakin sai aikanaan Nobelin rauhanpalkinnon. Se oli tiedettä.

        Tiede ei ole erehtymätöntä. Tiede saattaa nähdä asiat kapeasta perspektiivistä jossa ongelmiin nähdään typistettyjä ratkaisuja jotka esim keskittyvät vahvasti pillerimuotoon ja invaasioihin joissa aivoja yritetään muokata yrityksenä muokata tunne-elämää.

        Kuten olen tälläkin foorumilla sanonut aiemminkin. Psykiatria kärsii pahasta pakkomielteisestä aivofetissistä. Mielummin käydään kovalevyn kimppuun koska näkökulma on niin fysikaalinen psykiatriassa kuin ratkotaan sovelluksien ongelmia.

        Lääketiede on vahingoittanut ihmisiä kun se on alkanut tulkita mielenterveysongelmat medikalisaatiota vahvasti tarvitsevia ongelmina vaikka näkökulmia voi olla eriä.

        Psykiatriasta voi seurata jotain hyvää mutta myös terveyden pilalle menoa ja sitä kautta henkisten ongelmien pahenemista

        Puhu vaan omasta aivofetissistäsi.

        Psykiatriaan kuuluu avohoitoa missä ei ole minkään laista lääke vaatimusta, ainoataan se että olet siinä kunnossa että pystyt tekemään rentoutusharjoituksia, ryhmämuotoisia tapaamisia, arjen hallinta taitoja, omia voimavaroja, kaikki ne lukemattomat työkokeilut, palkkatuet jne.

        Valitettavasti psykiatria on suurimmalta osaltaan paljon muuta mitä fetissisi väittää.

        Mitä tapahtuisi jos tutustuisit vaikka voimavara keskeisyyteen, tai toipumisorjentaatioon?

        Menettäisikö itsellesi rakkaan fetissin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä mä olen monet tutkimukset lukenut jos on vaan sattunut niitä vastaan tulemaan.

        Sitä suuremmalla syyllä. Jos olet jo sieltä tutkimuket lukenut, etkä ole löytänyt haluamaasi, niin ihan turha kenenkään tänne on mitään linkkailla.

        Yleisesti ottanekin tänne linkatuista tutkimuksista täytyy muistuttaa, että suurimmassa osassa tutkijat ovat itse huomattavasti sketpisempiä omiin tuloksiinsa, mitä foorumi asiantuntijat.

        Niin hienoa kun on löytääkkin omaa agendaa tukeva tutkimus, niin se ei ihan heti muuta sitä miten maailma makaa. Vaan se tutkimus täytyy todentaa, ja sen täytyy toimia käytännössä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä suuremmalla syyllä. Jos olet jo sieltä tutkimuket lukenut, etkä ole löytänyt haluamaasi, niin ihan turha kenenkään tänne on mitään linkkailla.

        Yleisesti ottanekin tänne linkatuista tutkimuksista täytyy muistuttaa, että suurimmassa osassa tutkijat ovat itse huomattavasti sketpisempiä omiin tuloksiinsa, mitä foorumi asiantuntijat.

        Niin hienoa kun on löytääkkin omaa agendaa tukeva tutkimus, niin se ei ihan heti muuta sitä miten maailma makaa. Vaan se tutkimus täytyy todentaa, ja sen täytyy toimia käytännössä.

        No psykiatrian tutkimukset ei olekaan ihan niin luotettavia koska objektivisuus puuttu kokonaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko tästä tehty joku tarkempi tutkimus?
        Laita sinäki joskus faktoja pöytään eläkä höpötä omiaan.

        Olen ollut niin paljon osastoilla, että tunnen ja olen tuntenut muitakin potilaita, jotka ovat kuitenkin, suurin osa, kuntoutuneet ja päässeet siviiliin jatkamaan elämäänsä.
        Monet kyllä eläkkeellä ja jonkinlaisessa päivätoiminnassa, osa asuu yksikseen, osa jossain tuetussa asumismuodossa.
        En tarvitse tilastoja, kun olen pystynyt itse toteamaan, että suurin osa potilaista kuntoutuu, jotkut jopa ovat parantuneet.
        En ole laittanut yhtään noista kommenteista, jotka koskevat tilastoja. Kunhan ajattelin mainita omasta kokemuksesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ollut niin paljon osastoilla, että tunnen ja olen tuntenut muitakin potilaita, jotka ovat kuitenkin, suurin osa, kuntoutuneet ja päässeet siviiliin jatkamaan elämäänsä.
        Monet kyllä eläkkeellä ja jonkinlaisessa päivätoiminnassa, osa asuu yksikseen, osa jossain tuetussa asumismuodossa.
        En tarvitse tilastoja, kun olen pystynyt itse toteamaan, että suurin osa potilaista kuntoutuu, jotkut jopa ovat parantuneet.
        En ole laittanut yhtään noista kommenteista, jotka koskevat tilastoja. Kunhan ajattelin mainita omasta kokemuksesta.

        Luin mielenkiinnolla tilastoasi mitä olet havainnut psykiatrisesta hoidosta.
        Hoidon tulokset kertovat minulle karua kieltä. Suurin osa on kuntoutunut, mutta millaiseen kuntoon heidät onkaan laitettu mahdollisesti pitkäaikaisella hoidolla = lääkkeillä.
        Toimintakyvyn menetys, fyysinen ja psyykkinen, on tyypillinen sairaus jonka lääkärit saavat aikaan potilaissaan. Sairaudeksihan hoitosysteemissä he nimittävät tätä vaikka se on selvästi. lääkkieden aiheuttama.
        Ihmiset jotka laitetaan päivätoimintaan tai tuettuun asumiseen syövät yleensä edelleen noita lamaannuttavia lääkkeitä ja vointi pikku hiljaa koko ajan huononee. Kuinkahan moni heistä on tulevaisuudessa jossain dementialaitoksessa? Kotona asuvat ovat useimmiten kotihoidon asiakkaina kunnes osa heistäkin laitetaan johonkin. laitoksen kaltaiseen asumiseen.
        Ajattelen että ennen sitä kuin he lähtivät hakemaan apua itselleen ja heidän tempaistiin psykiatriseen hoitojärjestelmään, heidän toimintakykynsä ei ollut näin huono. Monet elivät ihan normaalia arkielämäänsä.

        Tilastot eivät koskaan seuraa yksittäisen ihmisen elämän polkua ei edes hoitosysteemissä vaan kun sairaalasta laitetaan kotiin, tilastollisesti hän on tervehtynyt. Mitä sen jälkeen tapahtuu sairaalalla ei ole siitä tietoa, ellei hän tule sinne takaisin lääkevaurioiden takia. Silloin tilastoidaan että sairaus on pahentunut.
        Sairaalalla ei ole myösskään tietoa millainen potilas oli kotona esim. toimintakyvyltään koska kun hän tulee psykiatrisen hoidon piiriin hän on sen jälkeen diagnoosi ei se ihminen joka hän oikeasti on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luin mielenkiinnolla tilastoasi mitä olet havainnut psykiatrisesta hoidosta.
        Hoidon tulokset kertovat minulle karua kieltä. Suurin osa on kuntoutunut, mutta millaiseen kuntoon heidät onkaan laitettu mahdollisesti pitkäaikaisella hoidolla = lääkkeillä.
        Toimintakyvyn menetys, fyysinen ja psyykkinen, on tyypillinen sairaus jonka lääkärit saavat aikaan potilaissaan. Sairaudeksihan hoitosysteemissä he nimittävät tätä vaikka se on selvästi. lääkkieden aiheuttama.
        Ihmiset jotka laitetaan päivätoimintaan tai tuettuun asumiseen syövät yleensä edelleen noita lamaannuttavia lääkkeitä ja vointi pikku hiljaa koko ajan huononee. Kuinkahan moni heistä on tulevaisuudessa jossain dementialaitoksessa? Kotona asuvat ovat useimmiten kotihoidon asiakkaina kunnes osa heistäkin laitetaan johonkin. laitoksen kaltaiseen asumiseen.
        Ajattelen että ennen sitä kuin he lähtivät hakemaan apua itselleen ja heidän tempaistiin psykiatriseen hoitojärjestelmään, heidän toimintakykynsä ei ollut näin huono. Monet elivät ihan normaalia arkielämäänsä.

        Tilastot eivät koskaan seuraa yksittäisen ihmisen elämän polkua ei edes hoitosysteemissä vaan kun sairaalasta laitetaan kotiin, tilastollisesti hän on tervehtynyt. Mitä sen jälkeen tapahtuu sairaalalla ei ole siitä tietoa, ellei hän tule sinne takaisin lääkevaurioiden takia. Silloin tilastoidaan että sairaus on pahentunut.
        Sairaalalla ei ole myösskään tietoa millainen potilas oli kotona esim. toimintakyvyltään koska kun hän tulee psykiatrisen hoidon piiriin hän on sen jälkeen diagnoosi ei se ihminen joka hän oikeasti on.

        Hoidon jälkeen " potilaan " ei tarvitse olla se diagnoosi.
        Ei tarvitse elää sen mukaan, miten diagnoosi määrittää tietyllä tavalla sairaan ihmisen.
        Itsekin voi ajatella olevansa terve, kun on kerran hoidotkin loppuneet sen takia, kun on tervehtynyt.
        Ja on sitten oikeasti sairas, tai lääkkeiden takia huonona, tai mitä onkaan, eivät kaikki ajattele pitkälle tulevaisuuteen, vaikkapa onkohan sitten dementia vai ei.
        Monet ihmiset, etenkin mt-ongelmista kärsivät, keskittyvät tähän hetkeen, eivät kauas tulevaisuuteen, ja mikä vielä pahempaa, keskittyä menneisiin.
        Jos on lääkehuuruissa, sitä elää aika paljon tässä ja nyt, lääkkeethän lamaavat sen verran, ettei taida tulla edes mieleen mietiskellä liikaa kaikkea, valitettavasti jopa liian vähän sitä hyvää, mitä useimmilla elämässään on kaikesta huolimatta.
        Sekin riippuu täysin ihmisestä, miten ihminen ajattelee, tuntee, mihin elämässään keskittyy, mitä pitää tärkeänä, mitä vähemmän tärkeänä, jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puhu vaan omasta aivofetissistäsi.

        Psykiatriaan kuuluu avohoitoa missä ei ole minkään laista lääke vaatimusta, ainoataan se että olet siinä kunnossa että pystyt tekemään rentoutusharjoituksia, ryhmämuotoisia tapaamisia, arjen hallinta taitoja, omia voimavaroja, kaikki ne lukemattomat työkokeilut, palkkatuet jne.

        Valitettavasti psykiatria on suurimmalta osaltaan paljon muuta mitä fetissisi väittää.

        Mitä tapahtuisi jos tutustuisit vaikka voimavara keskeisyyteen, tai toipumisorjentaatioon?

        Menettäisikö itsellesi rakkaan fetissin?

        Psykiatrialla on aivofetissi siinä miten se on
        1)selittänyt ihmisille syitä käyttää lääkettä esim serotoniinivajeen korjaus. Minulle sanottiin näin. Sillä oli merkittäviä vaikutuksia nuoren identiteetin rakentumisessa ja omien vaikeuksiensa ymmärtämisessä

        Todellisuudessa vedin lääkettä joka a) tuhosi seksuaalisuuden koska lääke puuttui kehon luontaisiin säätely järjestelmiin jota säätelee serotoniini b) aiheutti fyysistä riippuvuutta dependence mistä seurasi monenmoisia vieroitusoireita kuten päässä napsuvia sähköiskuja katsetta liikutellessa c) oli psykoaktiivinen aine eikä aivoja korjaava aine. Minulle vain markkinoitiin ne muulla tavalla


        2) miten se keskittyy aivoihin tutkimuskohteena medikalisoiden ihmisten ongelmat ja näkee ihmisongelmat aivojen ongelmina. Jos ei näkisi miksi se pyrkii a) kemiallisesti muovaamaan aivoja b) sähköllä ja magneetilla muovaamaan aivoja ja ennen lobotomiapiikillä jos sillä ei ole aivofetissiä

        Yksi vapauttavin ajatus mitä olen pohtinut psykiatriasta pois siirtyessäni on ollut. Minussa ei ollut mitään vikaa. Vaikka minulla oli vaikeaa, aivoni oli ihan ok.

        Psykiatrian käsittelyn jälkeen ei ollut enää. Asiat oli turallaan kehossani. Minulla oli extrapyramidaalioireita mitkä oli seurausta psykiatrian käsittelystä. Ja jos psykiatria edes myöntäisi tekemäänsä tuhoa. Nope. Se ei myönnä. Menetin vuosia psykiatrian vuoksi jolloin olin todella hämmentyneessä tilassa aivot kemiallisesti muovailtuna. Yksi lääke johti toiseen. Ymmärrys kärsimyksestä biologisena ongelmana kota pitää hoitaa biologisesti johti suureen kärsimykseen vuosien mittaan.

        Sinä et tiedä paskaakaan mitä toipumisorientaatiota minusta löytyy ja mitä olen eteeni tehnyt. Hoidan kyllä itseäni biologisesti. Esim kunnon ravinnolla joka ei saa sähköiskuja napsumaan päässä tai hermostoa täysin sekaisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrialla on aivofetissi siinä miten se on
        1)selittänyt ihmisille syitä käyttää lääkettä esim serotoniinivajeen korjaus. Minulle sanottiin näin. Sillä oli merkittäviä vaikutuksia nuoren identiteetin rakentumisessa ja omien vaikeuksiensa ymmärtämisessä

        Todellisuudessa vedin lääkettä joka a) tuhosi seksuaalisuuden koska lääke puuttui kehon luontaisiin säätely järjestelmiin jota säätelee serotoniini b) aiheutti fyysistä riippuvuutta dependence mistä seurasi monenmoisia vieroitusoireita kuten päässä napsuvia sähköiskuja katsetta liikutellessa c) oli psykoaktiivinen aine eikä aivoja korjaava aine. Minulle vain markkinoitiin ne muulla tavalla


        2) miten se keskittyy aivoihin tutkimuskohteena medikalisoiden ihmisten ongelmat ja näkee ihmisongelmat aivojen ongelmina. Jos ei näkisi miksi se pyrkii a) kemiallisesti muovaamaan aivoja b) sähköllä ja magneetilla muovaamaan aivoja ja ennen lobotomiapiikillä jos sillä ei ole aivofetissiä

        Yksi vapauttavin ajatus mitä olen pohtinut psykiatriasta pois siirtyessäni on ollut. Minussa ei ollut mitään vikaa. Vaikka minulla oli vaikeaa, aivoni oli ihan ok.

        Psykiatrian käsittelyn jälkeen ei ollut enää. Asiat oli turallaan kehossani. Minulla oli extrapyramidaalioireita mitkä oli seurausta psykiatrian käsittelystä. Ja jos psykiatria edes myöntäisi tekemäänsä tuhoa. Nope. Se ei myönnä. Menetin vuosia psykiatrian vuoksi jolloin olin todella hämmentyneessä tilassa aivot kemiallisesti muovailtuna. Yksi lääke johti toiseen. Ymmärrys kärsimyksestä biologisena ongelmana kota pitää hoitaa biologisesti johti suureen kärsimykseen vuosien mittaan.

        Sinä et tiedä paskaakaan mitä toipumisorientaatiota minusta löytyy ja mitä olen eteeni tehnyt. Hoidan kyllä itseäni biologisesti. Esim kunnon ravinnolla joka ei saa sähköiskuja napsumaan päässä tai hermostoa täysin sekaisin.

        Ja minun puolesta jokainen saa vetää vaikka heroiinia elämäntuskaansa yrittäen vaikuttaa aivotoimintoihinsa ja kokemusmaailmaansa. Mutta ero on siinä että heroinisti tietää ettei siitä mitään hyvää todennäköisesti seuraa. Psykiatrian potilas luottaa lääkäriinsä jolla on aivofetissi. Jos ei olisi miksi lääkäri esim määrää huonosti yhdessä tutkittuja lääkkeitä joita on tutkittu lyhyen aika pitkiksi ajoiksi. On silkkaa hulluutta uskoa että tuollaisesta kehon ja aivojen sekoittamisesta seuraa mitään hyvää etenkin pitemmän päälle. Siitä seuraa monille lisääntynyttä invaliditeettia pitkällä aikavälillä.

        Itse pääsin osalliseksi psykiatrian lääke määräyksiä kun sattui aika monta paskaa tapahtuma lyhyen ajan sisään. Mutta ei, se olikin serotoniinivaje. Aivofetissi it is!

        Psykiatria tulkitsee aivonsa huumeilla paskoneita ja omilla myrkyillään paskoneita sitten kroonikkosairaiksi.

        Jos joku tulisi minun potilaakseni ja olisin psykiatri sanoisin ekana. Tiesitkö että olet ihminen. Ihmisyyteen kuuluu kärsimys. Sinun aivoissasi ei ole Mitään vikaa ja voit edistää aivoterveyttäsi ja hyvinvointiasi monin keinoin. Nämä pillerit mitä minulla on, ovat lyhyen aikaa tutkittuja. Voit toki kokeilla niitä mutta ongelmat ovat esim seksuaalihäiriöt, heikko tutkimus vaikutuksista kasvuun ja kehitykseen. Serotoniini on kehossa tärkeä kehon toimintoja säätelevä välittäjäaine mihin tämä aine vaikuttaa. Haluan informoida sinua koska arvostan sinua potilaana. Jos käytät lääkkeitä tehdään niille jo alustava suunnitelma milloin ne mahdollisesti yritetään ajaa alas koska ne on vain kävelykeppi pahimman yli. Tiesitkö että terapia voi olla tehokasta, sekin on biologista hoitoa kun se rakentaa uusia hermiyhteyksiä. Mielen ongelmat eivät aina ole biologiaa vaan ne ovat esim reaktioita traumaan, elämässä sattuneisiin vaikeisiin asioihin, sosiaalisiin ongelmiin jne.

        VS. Ota tää pilleri tää auttaa. Syvä hiljaisuus muusta. Joo masennus johtuu varmaan serotoniinivajeesta. Ei aiheuta riippuvuutta. Tää lääke on tehokas ota hei. *unohdetaan tää päälle vaikka aivosi on vasta kehittymässä, haluat tietenkin olla osa psykiatrian ei kontrolloitua aivofetissitutkimusta*. Aivoissa on paha olo siispä pitää muokata aivoja! Sulla ei ole oikeutta omaan tunne-elämään jos oot sairas me määritellään sulle mikä on toimiva lääke vaikka se veisi tunteesi eikä kerrota sulle tuskaan siitä että näinkin voi käydä "masennuslääkkeiden" kanssa

        Uskon sataprosenttisesti kokemukseni takia että psykiatrit ajavat potilaita työkyvyttömyyteen. Itse olen nostamassa itseäni pohjalta minne ajauduin biologisen paradigman vuoksi. Toki se oli oma vikani!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen ollut niin paljon osastoilla, että tunnen ja olen tuntenut muitakin potilaita, jotka ovat kuitenkin, suurin osa, kuntoutuneet ja päässeet siviiliin jatkamaan elämäänsä.
        Monet kyllä eläkkeellä ja jonkinlaisessa päivätoiminnassa, osa asuu yksikseen, osa jossain tuetussa asumismuodossa.
        En tarvitse tilastoja, kun olen pystynyt itse toteamaan, että suurin osa potilaista kuntoutuu, jotkut jopa ovat parantuneet.
        En ole laittanut yhtään noista kommenteista, jotka koskevat tilastoja. Kunhan ajattelin mainita omasta kokemuksesta.

        Sinun kuvittelemat suurinosa on kuntoutunut väliaikasesti.Harva psyvästi.Väliaikasesti kuntoutuvia harvemmin enää päätyy osastolle kun ne kirjataan johonki kuntoutuskotiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrialla on aivofetissi siinä miten se on
        1)selittänyt ihmisille syitä käyttää lääkettä esim serotoniinivajeen korjaus. Minulle sanottiin näin. Sillä oli merkittäviä vaikutuksia nuoren identiteetin rakentumisessa ja omien vaikeuksiensa ymmärtämisessä

        Todellisuudessa vedin lääkettä joka a) tuhosi seksuaalisuuden koska lääke puuttui kehon luontaisiin säätely järjestelmiin jota säätelee serotoniini b) aiheutti fyysistä riippuvuutta dependence mistä seurasi monenmoisia vieroitusoireita kuten päässä napsuvia sähköiskuja katsetta liikutellessa c) oli psykoaktiivinen aine eikä aivoja korjaava aine. Minulle vain markkinoitiin ne muulla tavalla


        2) miten se keskittyy aivoihin tutkimuskohteena medikalisoiden ihmisten ongelmat ja näkee ihmisongelmat aivojen ongelmina. Jos ei näkisi miksi se pyrkii a) kemiallisesti muovaamaan aivoja b) sähköllä ja magneetilla muovaamaan aivoja ja ennen lobotomiapiikillä jos sillä ei ole aivofetissiä

        Yksi vapauttavin ajatus mitä olen pohtinut psykiatriasta pois siirtyessäni on ollut. Minussa ei ollut mitään vikaa. Vaikka minulla oli vaikeaa, aivoni oli ihan ok.

        Psykiatrian käsittelyn jälkeen ei ollut enää. Asiat oli turallaan kehossani. Minulla oli extrapyramidaalioireita mitkä oli seurausta psykiatrian käsittelystä. Ja jos psykiatria edes myöntäisi tekemäänsä tuhoa. Nope. Se ei myönnä. Menetin vuosia psykiatrian vuoksi jolloin olin todella hämmentyneessä tilassa aivot kemiallisesti muovailtuna. Yksi lääke johti toiseen. Ymmärrys kärsimyksestä biologisena ongelmana kota pitää hoitaa biologisesti johti suureen kärsimykseen vuosien mittaan.

        Sinä et tiedä paskaakaan mitä toipumisorientaatiota minusta löytyy ja mitä olen eteeni tehnyt. Hoidan kyllä itseäni biologisesti. Esim kunnon ravinnolla joka ei saa sähköiskuja napsumaan päässä tai hermostoa täysin sekaisin.

        Anteeks kenen fetissi?

        ”Minulle sanottiin näin. ”
        ”vedin lääkettä”
        ”Minulle vain markkinoitiin”
        ”mitä olen pohtinut ”
        ”Minussa ei ollut mitään vikaa ”
        ”Asiat oli turallaan kehossani ”
        ”Minulla oli extrapyramidaalioireita ”
        ”Menetin vuosia ”
        ”minusta löytyy”
        ”minun puolesta”
        ”Itse pääsin osalliseksi”
        ”Jos joku tulisi minun potilaakseni ”
        ”Itse olen nostamassa itseäni ”

        Fetissi lukuina.
        Sähköä saa suomessa vuosittain alle 4000 ihmistä.
        Terapiaa saa suomessa vuosittain noin 64000 ihmistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinun kuvittelemat suurinosa on kuntoutunut väliaikasesti.Harva psyvästi.Väliaikasesti kuntoutuvia harvemmin enää päätyy osastolle kun ne kirjataan johonki kuntoutuskotiin.

        Voi, kun et yhtään tiedä minusta mitään, etkä tutuistanikaan, niin joudut vain kuvittelemaan miten voisit kommentoida tässä kohtaa.
        Olen pahoillani, jos itselläsi on ainoastaan huonoja kokemuksia psykiatriasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeks kenen fetissi?

        ”Minulle sanottiin näin. ”
        ”vedin lääkettä”
        ”Minulle vain markkinoitiin”
        ”mitä olen pohtinut ”
        ”Minussa ei ollut mitään vikaa ”
        ”Asiat oli turallaan kehossani ”
        ”Minulla oli extrapyramidaalioireita ”
        ”Menetin vuosia ”
        ”minusta löytyy”
        ”minun puolesta”
        ”Itse pääsin osalliseksi”
        ”Jos joku tulisi minun potilaakseni ”
        ”Itse olen nostamassa itseäni ”

        Fetissi lukuina.
        Sähköä saa suomessa vuosittain alle 4000 ihmistä.
        Terapiaa saa suomessa vuosittain noin 64000 ihmistä.

        Hyvä kohta tuo " menetin vuosia ".
        Niin minäkin menetin, mutta olen ajatellut, että tulipahan nekin koettua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi, kun et yhtään tiedä minusta mitään, etkä tutuistanikaan, niin joudut vain kuvittelemaan miten voisit kommentoida tässä kohtaa.
        Olen pahoillani, jos itselläsi on ainoastaan huonoja kokemuksia psykiatriasta.

        Se mitä ite aikoinaan olin osastolla useita kuukausia.Se mitä olen facebookin kautta ottanut asiasta selvää,Suurin osa näistä potilas tovereista on pysyvästi kuntoutuskodilla.
        Puhuin siis omasta kokemuksesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se mitä ite aikoinaan olin osastolla useita kuukausia.Se mitä olen facebookin kautta ottanut asiasta selvää,Suurin osa näistä potilas tovereista on pysyvästi kuntoutuskodilla.
        Puhuin siis omasta kokemuksesta.

        No hyvä, että sinullakin on kokemusta.
        Mutta et voi tosiaan väittää minun kuvittelevani sitä, mitä kerroin. Koska et oikeasti tunne minua, etkä tuttujani, et tiedä meistä yksinkertaisesti mitään.
        Kirjoitinhan minäkin, että entisistä tutuista potilastovereista ( monia näen vieläkin, tai olen muuten yhteydessä ) osa asuu jossain kuntoutus-/palvelukodeissa, osa tuetussa asumismuodossa, osa omissa kodeissaan.
        Ja toki myönnän, että joukossa on myös heitä, jotka joskus ajoittain joutuvat olemaan osastollakin hetken aikaa.
        Mutta kun mietin määrissä näitä tuttuja entisiä potilaita, suurin osa pärjäilee ihan hyvin kokemustensa jälkeen, siis kuntoutuneena, jotkut parantuneina.
        Ei voi koskaan sanoa, että kaikille kävisi " niin ja näin ", tai kenellekään ei kävisi " niin ja näin ", se olisi typerää yleistämistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeks kenen fetissi?

        ”Minulle sanottiin näin. ”
        ”vedin lääkettä”
        ”Minulle vain markkinoitiin”
        ”mitä olen pohtinut ”
        ”Minussa ei ollut mitään vikaa ”
        ”Asiat oli turallaan kehossani ”
        ”Minulla oli extrapyramidaalioireita ”
        ”Menetin vuosia ”
        ”minusta löytyy”
        ”minun puolesta”
        ”Itse pääsin osalliseksi”
        ”Jos joku tulisi minun potilaakseni ”
        ”Itse olen nostamassa itseäni ”

        Fetissi lukuina.
        Sähköä saa suomessa vuosittain alle 4000 ihmistä.
        Terapiaa saa suomessa vuosittain noin 64000 ihmistä.

        Katsopas masennuslääketilastot esim Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa. Tai kuinka monelle suomalaiselle jopa lapselle ja nuorelle aikuiselle määrätään nykyään psyykenlääkkeitä. Ja siitä kuinka monille tarjotaan masennuslääkkeitä ennen terapiaa ylipäätään.

        AIVOFETISSI IT IS.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Katsopas masennuslääketilastot esim Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa. Tai kuinka monelle suomalaiselle jopa lapselle ja nuorelle aikuiselle määrätään nykyään psyykenlääkkeitä. Ja siitä kuinka monille tarjotaan masennuslääkkeitä ennen terapiaa ylipäätään.

        AIVOFETISSI IT IS.

        Otin Yhdysvallat ja Britannian isoina maina osoittamaan sen kuinka hurjan monille määrätään psyykenlääkkeitä noissa isoissa maissa. Yhdysvallat on härski esimerkki maasta jossa medikalisaatio on erittäin suurta ja maasta jossa vielä terveydenhuolto on vielä hyvin epätasa-arvoista. Ihmisten terveydellä tienataan.

        A total of 8.6 million patients in England were prescribed antidepressants in 2022-23, with the amount having almost doubled since 2011, according to the NHS.

        https://www.theguardian.com/society/2023/dec/05/experts-call-for-fewer-antidepressants-to-be-prescribed-in-uk

        Korona-ajan uutisointia Suomessa.

        https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tyttojen-ja-naisten-masennuslaakkeiden-kaytto-hurjassa-kasvussa-potilastilastot-puhuvat-karua-kielta/8512768

        Kun mennään lukemaan minkä tahansa psykiatrin jargonia jostain esim masennuksesta alkaa siitä lässyttäminen kuinka kyse on jostain aivoihin liittyvästä tilasta. Psykiatrit rakastavat aivoja koska niiden kautta ihmisen tunne-elämän selittäminen tekee heistä lääkäreitä. Ilman aivoista lässyttämistä he olisi jotain psykologeja jotka räiskii ihmisille psykoaktiivisia aineita summamutikassa. Mutta he voi räiskiä summamutikassa kun kerrotaan jotain jargonia masennuksesta aivotasolla. Ihan sama kuinka toimintamekanismi ymmärretään, lääkkeen teho pitemmän päälle jne jne jne. Niitä sitten kumminkin määrätään, vaikka sitten ennen terapiaa paremman puutteessa ja vaikka ekana juttuna silleen kivasti kajotaan aivoihin kun tarttishan jottain tehdä.

        Me inhat ihmiset jotka olemme saaneet seurauksia tästä epätieteellisestä hutkinnasta olemme tosi inhottavia kun avaamme suumme.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se mitä ite aikoinaan olin osastolla useita kuukausia.Se mitä olen facebookin kautta ottanut asiasta selvää,Suurin osa näistä potilas tovereista on pysyvästi kuntoutuskodilla.
        Puhuin siis omasta kokemuksesta.

        Itse voin sanoa ihan täysin että mikäli olisin noudattanut kaikkia psykiatrian hoitosuosituksia, en kykenisi itsenäiseen elämään siinä mittakaavasa missä nykyään tai välttämättä ollenkaan niissä lääkkeissä mitä psykiatria tunki. Minun piti kyseenalaistaa psykiatria että aloin voimaan paremmin. Saattaisin olla myös haudassa jos olisin noudattanut psykiatrian käsitystä siitä miten minun pitäisi ongelmiani ratkoa.

        Mut hei, onneksi jotkut saa hyötyä psykiatriasta!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puhu vaan omasta aivofetissistäsi.

        Psykiatriaan kuuluu avohoitoa missä ei ole minkään laista lääke vaatimusta, ainoataan se että olet siinä kunnossa että pystyt tekemään rentoutusharjoituksia, ryhmämuotoisia tapaamisia, arjen hallinta taitoja, omia voimavaroja, kaikki ne lukemattomat työkokeilut, palkkatuet jne.

        Valitettavasti psykiatria on suurimmalta osaltaan paljon muuta mitä fetissisi väittää.

        Mitä tapahtuisi jos tutustuisit vaikka voimavara keskeisyyteen, tai toipumisorjentaatioon?

        Menettäisikö itsellesi rakkaan fetissin?

        Psykiatriassa minulla tökkii eniten se että lääkkeitä määrätään niin helposti loppupeleissä. Minulle on aivan sama mitä hiton voimavarakeskeisyyksiä niillä on, jos tilanne on se että ihmisille selitetään heidän ongelmansa aivan järkyttävän medikalisaatioperspektiivin kauttta biologisen linssin kautta ja syyt käyttää lääkkeitä (väittäen kuin kyse olisi jostain aivo-ongelmasta). Pääset siis parhaimmassa tapauksessa. lainausmerkeissä, voimavarakeskeisyyteen kun voimavarasi on kulutettu loppuun määräilemällä pillereitä joista sinun pitää suunnilleen selvitä eka jotta ehkä joskus pääset sinne hyvään terapiaosioon jonne tosiaankaan kaikki ei pääse.

        Kuntoutuskin lähtee siitä näkökulmasta että OLET SAIRAS JOSSA ON JOKIN VIKANA (mikä pitää määrittää), sen sijaan että olet IHMINEN joka tuntee ja JOKA ON KOKENUT ERILAISIA HAITALLISIA ASIOITA JA ELÄÄ MAHDOLLISESTI YHTEISKUNNASSA JOKA EI AINA LISÄÄ HYVINVOINTIA.

        On ihan turha pitää painopistettä jossain arjenhallintataidoissa jos esim yhteiskunta ajaa jotain taloudellisesti loukkuun ja se voi lisätä pahoinvointia. Sietää niitä arjenhallintataitoja ja pahaa oloa analysoida diagnoosien läpi kun joku pakahtuu stressistä vaikka raha-asioiden takia.

        Toipumisorientaatio minulla on ollut. Minun on pitänyt selvitä lopussa lääkkeistä ja hokea itselleni joka päivä että tämä helpottaa.

        Kannatan kyllä psykiatriaa esim avoimen dialogin malli, holistinen malli MITÄ NYKYPSYKIATRIA EI MONESTI OLE. Diagnoosi- ja lääkekeskeisyys voi viedä voimavaroja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä kohta tuo " menetin vuosia ".
        Niin minäkin menetin, mutta olen ajatellut, että tulipahan nekin koettua.

        ”menetin vuosia”

        Siis tämähän on ihan validi syy pahoittaa mielensä. Kukapa meistä ei todellakaan olisi menettänyt elämästään vuosia syystä tai toisesta. Voisi sanoa, että koko viidenkympin villitys perustuu siihen, että ihmiset miettivät mitä he ovatkaan elämässä menettäneet, ja mitä pitäisi vielä keritä tekemään.

        Sekin on totta, että elämästään voi menettää huonon hoidon, tai hoitovirheiden takia. Nimimerkillä kokemusta löytyy.

        Mutta se missä homma rupeaa kusemaan, on se että jää itse jumittamaan jonnekin menneisyyteen, ja aiheuttaa itse itselleen sitä elämän menetystä. Siitä draamasta on ihan turha odottaa mitään oskaria.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Katsopas masennuslääketilastot esim Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa. Tai kuinka monelle suomalaiselle jopa lapselle ja nuorelle aikuiselle määrätään nykyään psyykenlääkkeitä. Ja siitä kuinka monille tarjotaan masennuslääkkeitä ennen terapiaa ylipäätään.

        AIVOFETISSI IT IS.

        Täysipäisellä ihmisellä on oikeus myös ihan itse kävellä sinne terapiaan, eikä odottaa että joku aina kädestä kuskaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse voin sanoa ihan täysin että mikäli olisin noudattanut kaikkia psykiatrian hoitosuosituksia, en kykenisi itsenäiseen elämään siinä mittakaavasa missä nykyään tai välttämättä ollenkaan niissä lääkkeissä mitä psykiatria tunki. Minun piti kyseenalaistaa psykiatria että aloin voimaan paremmin. Saattaisin olla myös haudassa jos olisin noudattanut psykiatrian käsitystä siitä miten minun pitäisi ongelmiani ratkoa.

        Mut hei, onneksi jotkut saa hyötyä psykiatriasta!

        Mutta hei, onneksi suurin osa saa hyötyä psykiatriasta!

        Suosittelisin tutustumaan niihin ihmisiin jotka käyttävät psykiatriaa, eikä aina pyörimään siinä oman navan ympärillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Katsopas masennuslääketilastot esim Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa. Tai kuinka monelle suomalaiselle jopa lapselle ja nuorelle aikuiselle määrätään nykyään psyykenlääkkeitä. Ja siitä kuinka monille tarjotaan masennuslääkkeitä ennen terapiaa ylipäätään.

        AIVOFETISSI IT IS.

        Keksityn mieluummin omaan nykyiseen elämääni toipuneena psyyken ongelmista.
        Jotkut tilastot maailmalta eivät kuulu minun henkilökohtaiseen elämään.
        Kaipa minäkin ahdistuisin, jos keskittyisin tutkimaan muiden ihmisten erilaisia ongelmallisia asioita, ja kuinka yleistä tai vähemmän yleistä mikäkin on.
        Omat kokemukset, hyvät ja pahat, ovat ihan riittävästi, sekä jäljelle jääneet haitat omalta kohdaltani. Niidenkin kanssa on elettävä, ei tässä muu auta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ”menetin vuosia”

        Siis tämähän on ihan validi syy pahoittaa mielensä. Kukapa meistä ei todellakaan olisi menettänyt elämästään vuosia syystä tai toisesta. Voisi sanoa, että koko viidenkympin villitys perustuu siihen, että ihmiset miettivät mitä he ovatkaan elämässä menettäneet, ja mitä pitäisi vielä keritä tekemään.

        Sekin on totta, että elämästään voi menettää huonon hoidon, tai hoitovirheiden takia. Nimimerkillä kokemusta löytyy.

        Mutta se missä homma rupeaa kusemaan, on se että jää itse jumittamaan jonnekin menneisyyteen, ja aiheuttaa itse itselleen sitä elämän menetystä. Siitä draamasta on ihan turha odottaa mitään oskaria.

        Sitä tarkoitinkin mainitsemalla, että tulipahan nekin koettua.
        Ei ole tullut mieleenkään jäädä jumittamaan vanhoihin, jo koettuihin asioihin, vaan ajatella positiivisesti elämästä, joka on kuitenkin nykyään parempaa kuin takavuosina. Eihän tästä mitään tulisi, jos mieli velloisi menneessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta hei, onneksi suurin osa saa hyötyä psykiatriasta!

        Suosittelisin tutustumaan niihin ihmisiin jotka käyttävät psykiatriaa, eikä aina pyörimään siinä oman navan ympärillä.

        Ainut hyöty mitä psykiatriasta sain,Oli taloudellinen tuki.
        Varmaan monen muun kohalla ihan sama juttu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainut hyöty mitä psykiatriasta sain,Oli taloudellinen tuki.
        Varmaan monen muun kohalla ihan sama juttu.

        Ei sillä pääse rikastumaan, että pääsee/joutuu psykiatrian rattaisiin.
        Itse pidän kyllä terveyttä tärkeämpänä kuin rahaa, ja nimenomaan terveyteni sain pelastettua psykiatrian tukemana.
        Eikä se onnistunut moniin vuosiin, vasta sitten kun olin itse siihen valmis, ottamaan avun ja tuen vastaan, sekä tekemään ison työn itseni kanssa.
        Pelkät psykiatrit ja pillerit eivät paranna ketään, siihen tarvitaan ihmisen ( potilaan ) omaa panostusta aivan valtavasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sillä pääse rikastumaan, että pääsee/joutuu psykiatrian rattaisiin.
        Itse pidän kyllä terveyttä tärkeämpänä kuin rahaa, ja nimenomaan terveyteni sain pelastettua psykiatrian tukemana.
        Eikä se onnistunut moniin vuosiin, vasta sitten kun olin itse siihen valmis, ottamaan avun ja tuen vastaan, sekä tekemään ison työn itseni kanssa.
        Pelkät psykiatrit ja pillerit eivät paranna ketään, siihen tarvitaan ihmisen ( potilaan ) omaa panostusta aivan valtavasti.

        "Pelkät psykiatrit ja pillerit eivät paranna ketään,"

        Ainakin jotkut kehtaa niin täälä väittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sillä pääse rikastumaan, että pääsee/joutuu psykiatrian rattaisiin.
        Itse pidän kyllä terveyttä tärkeämpänä kuin rahaa, ja nimenomaan terveyteni sain pelastettua psykiatrian tukemana.
        Eikä se onnistunut moniin vuosiin, vasta sitten kun olin itse siihen valmis, ottamaan avun ja tuen vastaan, sekä tekemään ison työn itseni kanssa.
        Pelkät psykiatrit ja pillerit eivät paranna ketään, siihen tarvitaan ihmisen ( potilaan ) omaa panostusta aivan valtavasti.

        "Pelkät psykiatrit ja pillerit eivät paranna ketään,"

        Kyllä täälä jotkut kehtaa väittää että pelkillä pillereillä kuulemma paranee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sillä pääse rikastumaan, että pääsee/joutuu psykiatrian rattaisiin.
        Itse pidän kyllä terveyttä tärkeämpänä kuin rahaa, ja nimenomaan terveyteni sain pelastettua psykiatrian tukemana.
        Eikä se onnistunut moniin vuosiin, vasta sitten kun olin itse siihen valmis, ottamaan avun ja tuen vastaan, sekä tekemään ison työn itseni kanssa.
        Pelkät psykiatrit ja pillerit eivät paranna ketään, siihen tarvitaan ihmisen ( potilaan ) omaa panostusta aivan valtavasti.

        Ei niin pääse rikastumaan.Monet ovat tyytyväisiä siihen että saa ainaki kaikki päivittäiset perustarpeet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sillä pääse rikastumaan, että pääsee/joutuu psykiatrian rattaisiin.
        Itse pidän kyllä terveyttä tärkeämpänä kuin rahaa, ja nimenomaan terveyteni sain pelastettua psykiatrian tukemana.
        Eikä se onnistunut moniin vuosiin, vasta sitten kun olin itse siihen valmis, ottamaan avun ja tuen vastaan, sekä tekemään ison työn itseni kanssa.
        Pelkät psykiatrit ja pillerit eivät paranna ketään, siihen tarvitaan ihmisen ( potilaan ) omaa panostusta aivan valtavasti.

        Vaikka sillä ei pääse rikastumaan niin en sellaista kuntoutujaa tunne jolle raha ei kelpaisi vaikka kuinka ollaan sairaudentunnottomia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Pelkät psykiatrit ja pillerit eivät paranna ketään,"

        Ainakin jotkut kehtaa niin täälä väittää.

        Enemmän on tainnut olla niitä jotka puhuvat tarpeenmukaisesta hoidosta, mutta sairaassa mielessä se on kuin leikkisi rikkinäistä puhelinta ja yhtäkkiä se voi ihan ollakkin siinä muodossa että pelkät pillerit...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enemmän on tainnut olla niitä jotka puhuvat tarpeenmukaisesta hoidosta, mutta sairaassa mielessä se on kuin leikkisi rikkinäistä puhelinta ja yhtäkkiä se voi ihan ollakkin siinä muodossa että pelkät pillerit...

        Mun suurin havainto psykiatrialla vuosia ollessani oli se että minussa ei ole mitään vikaa kun kävelin psykiatrialle. En ollut sairas kävellessäni psykiatriaan. Mulle oli tapahtunut paljon paskaa. Minulla oli ongelmia, kyllä, mutta en ollut psykiatrian kuvaamalla tavalla aivoistani kemiallisesti viallinen. En suostu enää alistumaan psykiatrian sairaus retoriikkaan. Voi sanoa että on ongelmia ja pitää opetella tunnekäsittelytaitoja. Voi sanoa että on surullinen ja alakuloinen mutta osa toipumistani oli luopuminen psykiatrian potilaan identiteetistä. Sen sijaan että mietin että minulla on psykiatrian sairaus kieltäydyin laittamasta itseäni psykiatrian rakentamaan ymmärryskehikkoon ja määrittelin itseni uudelleen ja mietin aina mitä tälle asialle voi tehdä? Entä tälle? Holististen oppien mukaan lähtien terveydestä huolehtimisest.

        Psykiatriassa ollessani minulle heiteltiin vaikka mitä arveludiagnooseja ihan lonkilta. Niistä mikään ei opettanut minua ymmärtämään itseäni kunnolla. Jos olisin lähtenyt syömään raskaan sarjan psykiatrian pillereitä (söin lyhyen aikaa ja lopetin itse tajuttuani että psykiatreilla ei kiinnostanut tuakaan miten minulle niillä käy ja miten huonosti voin niissä). En tekisi mitään tuottavaa. Saattaisin olla kuntoutuskotipotilas.

        Joka raukka luulisi että pitää napsia pillerin sä että tervehtyy jostain psykiatrian kehittelemästä kroonisesta diagnoosista mikä muuttuu krooniseksi jähmeäksi tekevien terveyttä turmelevien pillereiden takia joita psykiatria tunkee vaikka olisi niille herkkä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei niin pääse rikastumaan.Monet ovat tyytyväisiä siihen että saa ainaki kaikki päivittäiset perustarpeet.

        Mut todettiin kroonisesti sairaaksi syödessäni koktailia lääkkeitä ja kärsiessäni vieroituksessa joka sotki mun hermoston. Aloin saada rahaa psykiatrian potilaana koska olin yhtäkkiä kroonisesti sairas. Hieman ironisesti ajelin lääkityksiä alas ja olo koheni vaikka kuulemma otettu lääke auttaa. no, voihan se valtio maksella toisten invalidiksi tekemistä lääkkeillä ja sen seurauksia. Uskon että joku avoin dialogi sektorilla toimiva traumainformoitu holistisempi filosofisesti hyvinvointia yhteydessä yhteiskunnan elämänmuotoon tutkiva malli mikä uskoisi enemmän voimavaroihin ihmisessä kun itseisarvona diagnoosien etsimiseen vois auttaa. Jos iso osa ajasta menee selvitellessä mikä ihmisessä on vialla ja sitten yhdistetään oire lääke ja tutkitaan kuitenkin biologisen kehikon kautta asioita korostuneesti.

        Hyötyyhän siitä psykiatrian työntekijät palkan muodossa kun potilaita riittää ja jotkut invalidina pyörii järjestelmässä ja lääkeyhtiöt joiden rikastaminen lienee psykiatrian yksi tiedostamattomista tavoitteista. Lääkeyhtiöt ja psykiatria on kuin siamilaiset kaksoset joita ei voi erottaa. Kumpikin hyötyy toisen olemassaolosta.

        Vähän kuin Amerikassa yksityisyritykset hyötyy sosiaalisista ongelmista joka tuo vankeja heidän yksityisvankiloihin. Minä tuotin lääkeyhtiöille pitkän pennin kun uskoin heidän tuottamiin valheisiinsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mut todettiin kroonisesti sairaaksi syödessäni koktailia lääkkeitä ja kärsiessäni vieroituksessa joka sotki mun hermoston. Aloin saada rahaa psykiatrian potilaana koska olin yhtäkkiä kroonisesti sairas. Hieman ironisesti ajelin lääkityksiä alas ja olo koheni vaikka kuulemma otettu lääke auttaa. no, voihan se valtio maksella toisten invalidiksi tekemistä lääkkeillä ja sen seurauksia. Uskon että joku avoin dialogi sektorilla toimiva traumainformoitu holistisempi filosofisesti hyvinvointia yhteydessä yhteiskunnan elämänmuotoon tutkiva malli mikä uskoisi enemmän voimavaroihin ihmisessä kun itseisarvona diagnoosien etsimiseen vois auttaa. Jos iso osa ajasta menee selvitellessä mikä ihmisessä on vialla ja sitten yhdistetään oire lääke ja tutkitaan kuitenkin biologisen kehikon kautta asioita korostuneesti.

        Hyötyyhän siitä psykiatrian työntekijät palkan muodossa kun potilaita riittää ja jotkut invalidina pyörii järjestelmässä ja lääkeyhtiöt joiden rikastaminen lienee psykiatrian yksi tiedostamattomista tavoitteista. Lääkeyhtiöt ja psykiatria on kuin siamilaiset kaksoset joita ei voi erottaa. Kumpikin hyötyy toisen olemassaolosta.

        Vähän kuin Amerikassa yksityisyritykset hyötyy sosiaalisista ongelmista joka tuo vankeja heidän yksityisvankiloihin. Minä tuotin lääkeyhtiöille pitkän pennin kun uskoin heidän tuottamiin valheisiinsa.

        Nykyään terveysjutut on niin pinnalla että uskon että tulevaisuuden psykiatriaa tulee oleen ravitsemushoidot ja aivojen toiminnan kohentaminen luonnollisesti aivoterveysnäkökulmat huomioiden (lääke kritiikki tulee toivottavasti kasvaan) , aikabiologiset hoidot, traumainformoitu työskentelyote diagnoosikeskeisyyden sijaan, dialogisuus ja potilaan sosiaalisen ympäristönmerkitys kärsimyksessä, sen hahmottaminen että asioita ei pidä pelkästään laittaa yksilön aivokemioiden harteille vaan huomioida konteksti paremmin.

        Uskon että se lähtee siitä että ne kellä on rahaa alkaa suosion tällaisia hoitoja koska lääke kritiikki tulee kasvaa. Ehkä joskus Suomeenkin tulee holistisesti julkisuudessa puhuvia psykiatreja? . Ihmiset tiedostaa paremmin ongelmia mitä lääkkeisiin kuuluu. Myös tarve esim hetkellisemmin käytetyille biologisille hoidoille kasvaa esim psilosybiini koska aletaan suhtautua kriittisemmin jatkuvaan lääkehoitoon.

        On vastuutonta pitää potilaita osana ei kontrolloitua lääke koetta lääkkeiden pitkäaikais- ja päällekkäiskäytössä.

        Me kenen terveys paskottiin jäädään historiaan niinä kenen seksuaalisuus ja hermoston ja aivojen terveys paskottiin ja kellään ei kiinnosta.

        Toki koska köyhempiä riittää, voi olla että lääke linja jatkuu köyhemmillä. Lääkeyhtiöt toistaa samaa kuin bentsojen ja antipsykoottien kohdalla eli ison rahan markkinoinnilla tuo uuden hype lääkkeen joka vaikka pureutuu bndf-tasoihin tai jotain muuta skaa. Se on muka turvallisempaa ja haitatonta ja loppujenlopuksi vuosien päästä taas totuus selvenee ongelmista.
        Köyhät saa tulla sitten jatkossa syyllistetyksi kun ei kehitelleet itselleen kokonaisvaltaisempaa hoito mallia vaan ottivat lääkehoitoa. :)

        Rikkaammat saa holistista kokonaisvaltaista hoitoa. Toki rikkaa matkaan ei välty psykiatrian skuudelta mitä on seurannut joitain esim amerikkalaisjulkkuja esim eräskin kuuluisa laulajatähti


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyään terveysjutut on niin pinnalla että uskon että tulevaisuuden psykiatriaa tulee oleen ravitsemushoidot ja aivojen toiminnan kohentaminen luonnollisesti aivoterveysnäkökulmat huomioiden (lääke kritiikki tulee toivottavasti kasvaan) , aikabiologiset hoidot, traumainformoitu työskentelyote diagnoosikeskeisyyden sijaan, dialogisuus ja potilaan sosiaalisen ympäristönmerkitys kärsimyksessä, sen hahmottaminen että asioita ei pidä pelkästään laittaa yksilön aivokemioiden harteille vaan huomioida konteksti paremmin.

        Uskon että se lähtee siitä että ne kellä on rahaa alkaa suosion tällaisia hoitoja koska lääke kritiikki tulee kasvaa. Ehkä joskus Suomeenkin tulee holistisesti julkisuudessa puhuvia psykiatreja? . Ihmiset tiedostaa paremmin ongelmia mitä lääkkeisiin kuuluu. Myös tarve esim hetkellisemmin käytetyille biologisille hoidoille kasvaa esim psilosybiini koska aletaan suhtautua kriittisemmin jatkuvaan lääkehoitoon.

        On vastuutonta pitää potilaita osana ei kontrolloitua lääke koetta lääkkeiden pitkäaikais- ja päällekkäiskäytössä.

        Me kenen terveys paskottiin jäädään historiaan niinä kenen seksuaalisuus ja hermoston ja aivojen terveys paskottiin ja kellään ei kiinnosta.

        Toki koska köyhempiä riittää, voi olla että lääke linja jatkuu köyhemmillä. Lääkeyhtiöt toistaa samaa kuin bentsojen ja antipsykoottien kohdalla eli ison rahan markkinoinnilla tuo uuden hype lääkkeen joka vaikka pureutuu bndf-tasoihin tai jotain muuta skaa. Se on muka turvallisempaa ja haitatonta ja loppujenlopuksi vuosien päästä taas totuus selvenee ongelmista.
        Köyhät saa tulla sitten jatkossa syyllistetyksi kun ei kehitelleet itselleen kokonaisvaltaisempaa hoito mallia vaan ottivat lääkehoitoa. :)

        Rikkaammat saa holistista kokonaisvaltaista hoitoa. Toki rikkaa matkaan ei välty psykiatrian skuudelta mitä on seurannut joitain esim amerikkalaisjulkkuja esim eräskin kuuluisa laulajatähti

        Lisätään vielä trendeihin esim kehon ja hermoston hyvinvoinnin huomiointi hoidossa mikä on jotenkin unohdettu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka sillä ei pääse rikastumaan niin en sellaista kuntoutujaa tunne jolle raha ei kelpaisi vaikka kuinka ollaan sairaudentunnottomia.

        Itse ajattelen että raha oli pieni oikeudenmukainen korvaus työstäni psykiatrian potilaana ja terveyteni paskomisesta pillereillä. Vieläkin on PSSD. Lääkevahinkokorvauksia en tule saamaan kun on hankala sanoa mikä lääke Ssri vieroituksen aikana laukaisi pysyvän pssd.n.Psykiatrian potilaana oli oli pahimmillaan traumatisoivaa ja nöyryyttävää. Sietivätkin maksaa. Valtio saa jatkossakin maksaa kipukorvauksia jos hoitomalli määrää pillereitä paljon paremman puutteessa ja heidän hoitotyöntekijät esittelee lääkkeet puutteellisesti ja tieteellisempinä mitä ovatkaan ts eivät anna tehdä informoitua suostumusta.

        Sairaudentunnoton, ah mikä leimakirves. Kuin joku inkvisitio tai noitavaino. Myönnä että olet tehnyt syntiä tai olet noita. !!??!

        Juu juu kyllä minä myönnän että olen sairas ja tarvin tiukempaa psykiatrian kontrollia. Pyhä psykiatria määritelkää se kuka olen, mitä minun pitäisi tehdä ja minä kerron syntini teille.

        Kjeh Kjeh.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enemmän on tainnut olla niitä jotka puhuvat tarpeenmukaisesta hoidosta, mutta sairaassa mielessä se on kuin leikkisi rikkinäistä puhelinta ja yhtäkkiä se voi ihan ollakkin siinä muodossa että pelkät pillerit...

        Eräskin 25vuotta psykiatrian alalla toiminut sairastu olosuhteiden pakosta masennukseen, Ja kokeili kaikki mahdolliset markkinoilla olleet lääkket,Ja totesi ettei niistä mitään hyötyä ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta hei, onneksi suurin osa saa hyötyä psykiatriasta!

        Suosittelisin tutustumaan niihin ihmisiin jotka käyttävät psykiatriaa, eikä aina pyörimään siinä oman navan ympärillä.

        En usko näihin tutkimuksiin että suurin osa saa hyötyä psykiatriasta. Onko se vähän sama kun ihmiset sanoo hyötyvänsä esim hierojalla käynnistä tai ylipäätään keskustelusta jonkun ihmisen kans vaikkei ole psykiatrin arvonimikettä joka on kiinnostunut puiman ongelmiasi ja kuunteleen. Ei ole mitään kunnon todisteita esim että masennuslääkkeet esim olisi pitemmällä aikavälillä tosi hyödyllisiä pysyvän tehon omaavia lääkkeitä tai plaseboa juuri parempia monellekaan. En laittaisi niin paljon painoarvoa näille epämääräisille tutkimuksille.

        Kuten sanoin, minäkin luulin hyötyvän psykiatriasta. Oikeasti olin aika paskassa tilassa, lääkkeisiin henkisessä koukussa, hukassa itsestäni, kärsin haitoista, olin medication spellbinding tilassa missä aina muistin vain alun positiivisen lääkkeistä. Joku kuunteli minua niin jee.

        Vähän niinkuin jos olisi ollut paskassa parisuhteessa niin jälkikäteen hoksaakin että ansaitsen parempaa. Kun pillerit ajoi alas vieroitusoireiden kera mistä psykiatri ei ollut edes varoitellut niin hoksasi että perhana. Taisin menettää vuosia pillerinpopsintaan. Nuoruus meni sinne EscitalopramMirtazapinKetipinor viidakkoon. Menetin paljon sille uskomukselle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sillä pääse rikastumaan, että pääsee/joutuu psykiatrian rattaisiin.
        Itse pidän kyllä terveyttä tärkeämpänä kuin rahaa, ja nimenomaan terveyteni sain pelastettua psykiatrian tukemana.
        Eikä se onnistunut moniin vuosiin, vasta sitten kun olin itse siihen valmis, ottamaan avun ja tuen vastaan, sekä tekemään ison työn itseni kanssa.
        Pelkät psykiatrit ja pillerit eivät paranna ketään, siihen tarvitaan ihmisen ( potilaan ) omaa panostusta aivan valtavasti.

        Mua auttoi kun irrotin henkisesti itseni siitä että joku toinen määrittelee minua. Psykiatria infantilisoi ihmisiä ja voi heikentää ihmisen tunnetta omasta vahvuudesta sairaudentunnoton, vain otettu pilleri auttaa, olet kroonisesti sairas, masennuslääke korjaa aivokemioita kuin insuliini diabetesta jargonillaan joka voi pitää yllä tunnetta tarpeesta käyttää lääkityksiä ja vaikuttaa negatiivisesti tunteeseen että itse voi ottaa vastuuta ja muuttaa asioita. Oot vaan siinä sairas potilas voivoi roolissa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aku Kopakkala totesi tämän jo 10vuotta sitte,Että nyky psykiatrinen hoito kroonistaa mielenterveysongelmat ja ennen aikaset eläkkeet vaan lisäntyy.
        Eläke tilastoja kun katsoo niin oli kyllä aivan oikeassa.

        Eikö kaikki saa psykiatriasta hyötyä? Eiku miten se mäni?

        Jos psykiatrille sanottas tulos tai ulos niin taitaa psykiatria saada fudut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ”menetin vuosia”

        Siis tämähän on ihan validi syy pahoittaa mielensä. Kukapa meistä ei todellakaan olisi menettänyt elämästään vuosia syystä tai toisesta. Voisi sanoa, että koko viidenkympin villitys perustuu siihen, että ihmiset miettivät mitä he ovatkaan elämässä menettäneet, ja mitä pitäisi vielä keritä tekemään.

        Sekin on totta, että elämästään voi menettää huonon hoidon, tai hoitovirheiden takia. Nimimerkillä kokemusta löytyy.

        Mutta se missä homma rupeaa kusemaan, on se että jää itse jumittamaan jonnekin menneisyyteen, ja aiheuttaa itse itselleen sitä elämän menetystä. Siitä draamasta on ihan turha odottaa mitään oskaria.

        Sinä et nyt ymmärrä mitä tarkoittaa elämästä vuosien menettäminen. Se ei ole sama kuin viidenkympin kriisi. Tässä kuvaa siitä:
        En hankkinut lapsia koska en halunnut että lapseni on osa ei kontrolloitua lääke koetta jo sikiövaiheessa. Minulla oli isoja vaikeuksia ajaa alas lääke kun olin käyttänyt sitä vuosia ja minulle ei oltu tässä vaiheessa SSRI kulta-aikaa kerrottu edes koko vieroitusoireista. Kärsin myös jatkuvista seksuaalihäiriöitä lääkkeillä millä oli suuria vaikutuksia parisuhteisiin.

        Olin vuosia erkaallaan itsestäni. Joku oli pielessä lääkityksissä. Kärsin oikeasti ahdistusta lääkehaitoista mitkä teki elämästä luonnotonta jos pilleri unohtui tuntui kuin minua olisi huitaistu jollain mailalla päähän ja olisi tajunta pätkinyt sähköiskujen vuoksi mitä päässä ja pitkin hermostoa paukkui kuin aine johon olin mukautunut unohtui ottaa. Siitä usein seurasi myös ahdistuksen heittelyä jos pitoisuus ei pysynyt samana.

        Paljon elämästä meni miettiessä annoksen säätöä, alasajoa jne jne.

        Kun yritin lääkkeistä eroon, päädyinkin käyttämään lisää kun olo romahti vieroitusoireista. Menin läpi sanoinkuvaamattoman taistelun lääkkeistä irti ja olo oli kuin jatkuvaa krapulaa potevalla hermosto sekaisin. Toipumiseen meni vuosia. Elin puoli elämää. Kärsin mm extrapyramidaalioireita tässä vaiheessa.

        Jossain vaiheessa psykiatria oli alkanut tuhota psyykettä ja aiheuttaa trauma tiloja.

        Edelleen kärsin PSSD.stä ja tuntohäiriöistä ja jonkin sortin neuropatiatyylisestä oirekuvasta joka nyt vaan puhkesi vieroituksessa ja paheni kun psykiatria määräsi lisä lääkkeitä. Sillä on suuri merkitys elämässäni.
        Edelleenkin hermostoni ei ole palautunut kunnolla psykiatriasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö kaikki saa psykiatriasta hyötyä? Eiku miten se mäni?

        Jos psykiatrille sanottas tulos tai ulos niin taitaa psykiatria saada fudut.

        Lääkeyhtiöt pitää sen huolen että psykiatria ei kaadu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö kaikki saa psykiatriasta hyötyä? Eiku miten se mäni?

        Jos psykiatrille sanottas tulos tai ulos niin taitaa psykiatria saada fudut.

        Jos psykiatria saa hyvän hoitotuloksen ilman lääktystä.Sitte saa fudut.Koko psykiatria on nykyään lääkeyhtiöitten omistukessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisätään vielä trendeihin esim kehon ja hermoston hyvinvoinnin huomiointi hoidossa mikä on jotenkin unohdettu.

        Silloin tällöin täälä aina joku muistuttaa tätä,Mutta psykiatriassa tätä ei oteta kuuleviin korviin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Pelkät psykiatrit ja pillerit eivät paranna ketään,"

        Kyllä täälä jotkut kehtaa väittää että pelkillä pillereillä kuulemma paranee.

        Ehkä paranee, toipuu, pillereiden tuella, mutta kyllä ihmisessä tapahtuu itsessään ( psyykessään ) se muutos parempaan, joka ei tapahdu ainoastaan pillereiden voimalla.
        Kaikki muutos lähtee yleensä ihmisestä itsestään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka sillä ei pääse rikastumaan niin en sellaista kuntoutujaa tunne jolle raha ei kelpaisi vaikka kuinka ollaan sairaudentunnottomia.

        Kyllä kai nyt raha kelpaisi ihan kenelle vain, on sitten sairas tai terve.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä et nyt ymmärrä mitä tarkoittaa elämästä vuosien menettäminen. Se ei ole sama kuin viidenkympin kriisi. Tässä kuvaa siitä:
        En hankkinut lapsia koska en halunnut että lapseni on osa ei kontrolloitua lääke koetta jo sikiövaiheessa. Minulla oli isoja vaikeuksia ajaa alas lääke kun olin käyttänyt sitä vuosia ja minulle ei oltu tässä vaiheessa SSRI kulta-aikaa kerrottu edes koko vieroitusoireista. Kärsin myös jatkuvista seksuaalihäiriöitä lääkkeillä millä oli suuria vaikutuksia parisuhteisiin.

        Olin vuosia erkaallaan itsestäni. Joku oli pielessä lääkityksissä. Kärsin oikeasti ahdistusta lääkehaitoista mitkä teki elämästä luonnotonta jos pilleri unohtui tuntui kuin minua olisi huitaistu jollain mailalla päähän ja olisi tajunta pätkinyt sähköiskujen vuoksi mitä päässä ja pitkin hermostoa paukkui kuin aine johon olin mukautunut unohtui ottaa. Siitä usein seurasi myös ahdistuksen heittelyä jos pitoisuus ei pysynyt samana.

        Paljon elämästä meni miettiessä annoksen säätöä, alasajoa jne jne.

        Kun yritin lääkkeistä eroon, päädyinkin käyttämään lisää kun olo romahti vieroitusoireista. Menin läpi sanoinkuvaamattoman taistelun lääkkeistä irti ja olo oli kuin jatkuvaa krapulaa potevalla hermosto sekaisin. Toipumiseen meni vuosia. Elin puoli elämää. Kärsin mm extrapyramidaalioireita tässä vaiheessa.

        Jossain vaiheessa psykiatria oli alkanut tuhota psyykettä ja aiheuttaa trauma tiloja.

        Edelleen kärsin PSSD.stä ja tuntohäiriöistä ja jonkin sortin neuropatiatyylisestä oirekuvasta joka nyt vaan puhkesi vieroituksessa ja paheni kun psykiatria määräsi lisä lääkkeitä. Sillä on suuri merkitys elämässäni.
        Edelleenkin hermostoni ei ole palautunut kunnolla psykiatriasta.

        Ymmärrän kyllä oikein hyvin.
        Sinä et voi sanoa tuntemattomalle ihmiselle mitä hän ymmärtää ja mitä ei.
        Sinullakaan ei ole mitään hyviä kokemuksia, ja ymmärrän, ettei ole todellakaan helppoa ollut.
        Minullakin testailtiin lääkkeitä laidasta laitaan, yksi sekoitus oli lähellä viedä henkeni.
        Olin osastoilla monia kertoja, en pysty niitä edes laskemaan näin jälkeenpäin.
        On mennyt toipumiseen aikaa, haittoja on jäänyt, etenkin hermostoon parantumattomia haittoja.
        Psyyke on onneksi toipunut, ja elän tätä päivää, en eilistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä kai nyt raha kelpaisi ihan kenelle vain, on sitten sairas tai terve.

        Jos on oikeen vakavasti sairas niin ei se raha merkkaa enää mitään.Kun ei niistä rahoista voi enää mitenkään nauttia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä paranee, toipuu, pillereiden tuella, mutta kyllä ihmisessä tapahtuu itsessään ( psyykessään ) se muutos parempaan, joka ei tapahdu ainoastaan pillereiden voimalla.
        Kaikki muutos lähtee yleensä ihmisestä itsestään.

        Pilleri ratkaisu ainakin pitkällä aika välillä on päihteisiin verrattava asia.Tietyn aikaa voi tuntua kivalta ratkaisulta,Mutta sitte myös tulee se päivä kun se kiva loppuu ja pahimmassa tapauksessa psyvästi,Kun terveys on paskottu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eräskin 25vuotta psykiatrian alalla toiminut sairastu olosuhteiden pakosta masennukseen, Ja kokeili kaikki mahdolliset markkinoilla olleet lääkket,Ja totesi ettei niistä mitään hyötyä ole.

        Vaikka maailmassa on fiksuja ja älykkäitä ihmisiä jotka tunnistavat oman lääkityksensä tarpeen, ja sen että auttaako ne häntä vai ei, niin se ei todista sitä, etteikö maailmassa olisi idiootteja jotka huvikseen käyvät hakemassa lääkkeitä, ja sitten lopun elämäänsä tule valittamaan foorumeille, että kun ei auta tai toimi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka maailmassa on fiksuja ja älykkäitä ihmisiä jotka tunnistavat oman lääkityksensä tarpeen, ja sen että auttaako ne häntä vai ei, niin se ei todista sitä, etteikö maailmassa olisi idiootteja jotka huvikseen käyvät hakemassa lääkkeitä, ja sitten lopun elämäänsä tule valittamaan foorumeille, että kun ei auta tai toimi.

        Kyllä niitä lääkkeitä pitää hakia tietyn väliajoin että kelan tuet ei katkea.Kyllä monienkaan mielestä mitenkää huvittavaa tää homma ole


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun suurin havainto psykiatrialla vuosia ollessani oli se että minussa ei ole mitään vikaa kun kävelin psykiatrialle. En ollut sairas kävellessäni psykiatriaan. Mulle oli tapahtunut paljon paskaa. Minulla oli ongelmia, kyllä, mutta en ollut psykiatrian kuvaamalla tavalla aivoistani kemiallisesti viallinen. En suostu enää alistumaan psykiatrian sairaus retoriikkaan. Voi sanoa että on ongelmia ja pitää opetella tunnekäsittelytaitoja. Voi sanoa että on surullinen ja alakuloinen mutta osa toipumistani oli luopuminen psykiatrian potilaan identiteetistä. Sen sijaan että mietin että minulla on psykiatrian sairaus kieltäydyin laittamasta itseäni psykiatrian rakentamaan ymmärryskehikkoon ja määrittelin itseni uudelleen ja mietin aina mitä tälle asialle voi tehdä? Entä tälle? Holististen oppien mukaan lähtien terveydestä huolehtimisest.

        Psykiatriassa ollessani minulle heiteltiin vaikka mitä arveludiagnooseja ihan lonkilta. Niistä mikään ei opettanut minua ymmärtämään itseäni kunnolla. Jos olisin lähtenyt syömään raskaan sarjan psykiatrian pillereitä (söin lyhyen aikaa ja lopetin itse tajuttuani että psykiatreilla ei kiinnostanut tuakaan miten minulle niillä käy ja miten huonosti voin niissä). En tekisi mitään tuottavaa. Saattaisin olla kuntoutuskotipotilas.

        Joka raukka luulisi että pitää napsia pillerin sä että tervehtyy jostain psykiatrian kehittelemästä kroonisesta diagnoosista mikä muuttuu krooniseksi jähmeäksi tekevien terveyttä turmelevien pillereiden takia joita psykiatria tunkee vaikka olisi niille herkkä

        Vaikka joku patologinen valittaja ei automaattisesti olisikaan sairas, niin ymmärrän kyllä hyvin miten sellainen saa helposti diagnoosin, kyllä se sen verran vakaviin vikoihin viittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On hyvin mielenkiintoista havainnoida miten erilaiset kemikaalit vaikuttavat potilaan aivoihin.
        Samoin sähköshokeilla saadaan erikoisia käytösmalleja

        On hyvin mielenkiintoista havainnoida erilaisia ja erikoisia käytösmalleja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka joku patologinen valittaja ei automaattisesti olisikaan sairas, niin ymmärrän kyllä hyvin miten sellainen saa helposti diagnoosin, kyllä se sen verran vakaviin vikoihin viittaa.

        Kyllä ihmisestä kuin ihmisestä jokin vika löytyy, jos sellaista aletaan hakemalla hakea.
        Vikojenkin kanssa pystyy elämään, jos ei ne liikaa häiritse elämää, ei omaa eikä muiden.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pilleri ratkaisu ainakin pitkällä aika välillä on päihteisiin verrattava asia.Tietyn aikaa voi tuntua kivalta ratkaisulta,Mutta sitte myös tulee se päivä kun se kiva loppuu ja pahimmassa tapauksessa psyvästi,Kun terveys on paskottu.

        Jeps. Huumeilla/päihteillä ja psykiatrisilla psykoaktiivisilla aineilla voi olla enemmän yhteistä kuin luulisikaan mitä psykiatria koskaan tulee myöntämääkään. Olet oikeilla jäljillä.

        Tiivistettynä ne on tämä:
        Fyysinen riippuvuus eli dependence
        Adaptaatio
        Vieroitusoireet
        Seksuaalihäiriöt esim serotonergiset aineet laukaisee sitä pitkä aikaisemminkin. Yleensäkin jo esim alkoholilla saa tilapäisesti mukavasti genitaalit toimimattomaan kuntoon ollessaan aineen vaikutuksen alla
        Kroonisessa käytössä se että ne ei välttis toimi, vaikutus ei pysy stabiilina ja voi huonontaa oloa koska toleranssi on tosiasia ja hermosoluissa tapahtuu muutoksia jatkuvassa käytössä. Keho pyrkii aina vastustamaan lääkkeen tekemiä muutoksia ja pitämään homeostaasin

        Ja kenties muitakin yhtenäisyyksiä. Jos pitäis arvella niin potentiaalinen neurotoksisuus, kindling-reaktio, ja hermostoon jäävät oireet kroonisen käyrön seurusena. Niin huumeen kuin psyykenlääkkeet käyttäjä saattanee huomata myös unensa menevän tuiksi vieroituksessa. Vieroitusoireissa on paljon yhtäläisyyksiä päihteissä ja huumeissa esim unen häiriintymisestä levottomuuteen aistiherkkyyteen ja ahdistukseen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos psykiatria saa hyvän hoitotuloksen ilman lääktystä.Sitte saa fudut.Koko psykiatria on nykyään lääkeyhtiöitten omistukessa.

        Taitaa suomalainen psykiatria olla ihan suomalaisten veronmaksajien omistuksessa. Se tieto voi toki olla karvas pala nieltäväksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis mielenterveyden ongelmat on nykyään vienyt ykköspaikan ennenaikaisissa eläkkeissä.
        Kyllä tämä kertoo selkiää kieltä siitä että psykiatrisen hoidon tulokset on ollut lasku suunnassa jo vuosikaudet.

        Päästämmekö ihmist liian helposti ennenakaiselle eläkkeelle?