Ominaisuuksien TOP 3

Melkein samat: empatia, uskallus rakastaa ja huumori.

Anonyymi kirjoitti:

Melkein samat: empatia, uskallus rakastaa ja huumori.

Uskallus rakastaa on ehdottoman tärkeä ominaisuus. Siinä itselläni on vielä hieman tekemistä.

Aletheias kirjoitti:

Uskallus rakastaa on ehdottoman tärkeä ominaisuus. Siinä itselläni on vielä hieman tekemistä.

Hmmm...mietin tuotakin täällä....tämä aloitus on perin filosofinen kysymys parisuhdepoliittisesta näkövinkkelistä.

Uskallusta - ihme kyllä itseltäni ei puutu? Vaikka ajoin "täysillä seinään" turvavyöt auki ja todella hajosin palasiksi edellisen suhteen loppumetreillä, silti tunnistan itsessäni pelottoman tunteen, uskaltaisin jälleen heittäytyä aivan 110% uuteen suhteeseen.

Itsetutkiseluni tulos on viime vuosilta muutenkin sellainen, että aina olenkin heittäytynyt täysillä ja antanut kaiken suhteessa. Sitten kun suojat ovat olleet täysin alhaalla ja törmäys tuli täysin odottamatta....samoin kävi aikanaan parikymppisenä teinirakkauden kariutuessa inttiaikana.....mutta siitä pääsin yli loikkaamalla seuraavaan ja taas seuraavaan....nuoruuden innolla....kuten nuoret nyt usein tekevät. Lyhyitä deittailusuhteita oli useita ennen asettumista ja perheen perustamista.

Sitten luulin olevani "tässä loppuelämäni" ja kuinkas sitten kävikään?

Silti, kaikesta tuskasta ja kivusta huolimatta sain itseni jälleen koottua ja uskallan sanoa ihan kirkkain silmin, etten pelkää rakastumista - ja uskallan heittäytyä jälleen virran vietäväksi - tällä kertaa toivottavasti ikuisuuteen saakka!

Sisimpäni odottaa edelleen täyttymystä, jota en ole koskaan elämässäni vielä löytänyt, senkin olen ymmärtänyt vasta tässä viime vuosina. Itsetutkiskelu on tehnyt hyvää....
Mutta mitä menetettävää minulla enää olisi? Sydämeni? Mitä sillä teen, jos minulla ei ole ketään, jolle sen antaisin ja jolle avaisin sieluni?

Mutta yksin olen vain puolikas ja siksi itselleni on mielestäni parasta olla rohkea ja jos tilaisuus tulee, antaa mennä ja antaa mennä täysillä!
Meillä kaikilla on rajallinen aika tässä elämässä - (ehkä toinen elämä toisessa ajassa) ja täyttymys on kai oikea sana kuvaamaan sitä, mitä Rakkaus parhaimmillaan voi olla?

Sitä tavoittelen - ja TOP3 -kyselyihin en pysty siksi antamaan yksiselitteistä vastausta.....

MiesLinnunradalta kirjoitti:

Hmmm...mietin tuotakin täällä....tämä aloitus on perin filosofinen kysymys parisuhdepoliittisesta näkövinkkelistä.

Uskallusta - ihme kyllä itseltäni ei puutu? Vaikka ajoin "täysillä seinään" turvavyöt auki ja todella hajosin palasiksi edellisen suhteen loppumetreillä, silti tunnistan itsessäni pelottoman tunteen, uskaltaisin jälleen heittäytyä aivan 110% uuteen suhteeseen.

Itsetutkiseluni tulos on viime vuosilta muutenkin sellainen, että aina olenkin heittäytynyt täysillä ja antanut kaiken suhteessa. Sitten kun suojat ovat olleet täysin alhaalla ja törmäys tuli täysin odottamatta....samoin kävi aikanaan parikymppisenä teinirakkauden kariutuessa inttiaikana.....mutta siitä pääsin yli loikkaamalla seuraavaan ja taas seuraavaan....nuoruuden innolla....kuten nuoret nyt usein tekevät. Lyhyitä deittailusuhteita oli useita ennen asettumista ja perheen perustamista.

Sitten luulin olevani "tässä loppuelämäni" ja kuinkas sitten kävikään?

Silti, kaikesta tuskasta ja kivusta huolimatta sain itseni jälleen koottua ja uskallan sanoa ihan kirkkain silmin, etten pelkää rakastumista - ja uskallan heittäytyä jälleen virran vietäväksi - tällä kertaa toivottavasti ikuisuuteen saakka!

Sisimpäni odottaa edelleen täyttymystä, jota en ole koskaan elämässäni vielä löytänyt, senkin olen ymmärtänyt vasta tässä viime vuosina. Itsetutkiskelu on tehnyt hyvää....
Mutta mitä menetettävää minulla enää olisi? Sydämeni? Mitä sillä teen, jos minulla ei ole ketään, jolle sen antaisin ja jolle avaisin sieluni?

Mutta yksin olen vain puolikas ja siksi itselleni on mielestäni parasta olla rohkea ja jos tilaisuus tulee, antaa mennä ja antaa mennä täysillä!
Meillä kaikilla on rajallinen aika tässä elämässä - (ehkä toinen elämä toisessa ajassa) ja täyttymys on kai oikea sana kuvaamaan sitä, mitä Rakkaus parhaimmillaan voi olla?

Sitä tavoittelen - ja TOP3 -kyselyihin en pysty siksi antamaan yksiselitteistä vastausta.....

Lue lisää

Tuo kuulostaa upealta, että olet kipeistäkin kokemuksista huolimatta säilyttänyt uskalluksen heittäytyä ja rakastaa. Sitä tarvitaan, jos haluaa aidon rakkauden löytää. Mitään ei ainakaan saa, jos pitää päänsä pensaassa. Eri asia tietenkin on, jollei parisuhdetta kaipaa, mutta jos siellä sisällä kuitenkin elää kaipuu siitä toisesta puoliskosta, niin silloin olisi vain uskallettava heittäytyä.

Meillä kaikilla on tosiaan rajallinen aika ja on surullista, jos aikaa hukkaa sen takia, ettei uskalla. Itselläni on takana aika repiviä kokemuksia, joista hieman täällä palstalla olen kertonutkin, mutta vain murto-osan. Ne vaikuttavat osaltaan siihen, että koen epävarmuutta uskalluksen suhteen siitäkin huolimatta, että perusluonteeltani olen aina ollut nimenomaan enemmän heittäytyvä kuin pakeneva. Pitäisi vain uskaltaa päästää irti niistä viimeisistäkin paikoista.

Nyt unille, vaikka saankin nukkua hieman myöhempään, kun jään kotitoimistolle. Palailemisiin ja hyvää yötä 😊

MiesLinnunradalta kirjoitti:

Hmmm...mietin tuotakin täällä....tämä aloitus on perin filosofinen kysymys parisuhdepoliittisesta näkövinkkelistä.

Uskallusta - ihme kyllä itseltäni ei puutu? Vaikka ajoin "täysillä seinään" turvavyöt auki ja todella hajosin palasiksi edellisen suhteen loppumetreillä, silti tunnistan itsessäni pelottoman tunteen, uskaltaisin jälleen heittäytyä aivan 110% uuteen suhteeseen.

Itsetutkiseluni tulos on viime vuosilta muutenkin sellainen, että aina olenkin heittäytynyt täysillä ja antanut kaiken suhteessa. Sitten kun suojat ovat olleet täysin alhaalla ja törmäys tuli täysin odottamatta....samoin kävi aikanaan parikymppisenä teinirakkauden kariutuessa inttiaikana.....mutta siitä pääsin yli loikkaamalla seuraavaan ja taas seuraavaan....nuoruuden innolla....kuten nuoret nyt usein tekevät. Lyhyitä deittailusuhteita oli useita ennen asettumista ja perheen perustamista.

Sitten luulin olevani "tässä loppuelämäni" ja kuinkas sitten kävikään?

Silti, kaikesta tuskasta ja kivusta huolimatta sain itseni jälleen koottua ja uskallan sanoa ihan kirkkain silmin, etten pelkää rakastumista - ja uskallan heittäytyä jälleen virran vietäväksi - tällä kertaa toivottavasti ikuisuuteen saakka!

Sisimpäni odottaa edelleen täyttymystä, jota en ole koskaan elämässäni vielä löytänyt, senkin olen ymmärtänyt vasta tässä viime vuosina. Itsetutkiskelu on tehnyt hyvää....
Mutta mitä menetettävää minulla enää olisi? Sydämeni? Mitä sillä teen, jos minulla ei ole ketään, jolle sen antaisin ja jolle avaisin sieluni?

Mutta yksin olen vain puolikas ja siksi itselleni on mielestäni parasta olla rohkea ja jos tilaisuus tulee, antaa mennä ja antaa mennä täysillä!
Meillä kaikilla on rajallinen aika tässä elämässä - (ehkä toinen elämä toisessa ajassa) ja täyttymys on kai oikea sana kuvaamaan sitä, mitä Rakkaus parhaimmillaan voi olla?

Sitä tavoittelen - ja TOP3 -kyselyihin en pysty siksi antamaan yksiselitteistä vastausta.....

Lue lisää

Kiitos, kun avasit sun kipukohtiasi ja sisimpääsi, sitä mitä olet joutunut kokemaan. Ymmärrän sua tosi hyvin. Ihminen pyrkii luonnollisesti suojelemaan itseään niiltä kokemuksilta mitä on aiemmin elämässä joutunut kokemaan. Rakennettu suojamuuri on pyrkinyt suojaamaan sinua hyvin kipeiltä kokemuksilta.

Olen itse huomannut, että kipeät kokemukset, traumat, itsensä suojaaminen ja pelko ei lähde miettimällä eikä suojautumalla. Lukot lähtee aukeamaan ainoastaan kipeät haavat uudelleen avaamalla, niistä puhumalla, ne kohtaamalla. Sen eteen on tehtävä paljon töitä. Vain uudelleen kivun tuntemalla ja haavat kohtaamalla on mahdollista saada ne hoidetuksi. Ne nousevat pinnalle silloin hyvin voimakkaina tunteina ja/tai kehollisina oireina.

Taitekohta tulee silloin, kun tuska kasvaa niin isoksi, ettei ole enää mahdollisuutta elää sen kanssa. Halu muutokseen on yhtäkkiä suurempi kuin koskaan ennen, ei ole enää vaihtoehtoja. Traumat on vaan kohdattava ja käsiteltävä, puhuttava kaikki auki.

Ihanaa kuulla, että olet tunnistanut tämän itsessäsi. Se on koko polun alku, ja siitä sitten kivun kimppuun. Jutella kaikki jollekin johon voi luottaa. Minä oon täällä ainakin aina muru sua varten 💖.

Kysymyshän on sinänsä mahdoton, jos miettii vain kolmea ominaisuutta. Itse mietin lähinnä ominaisuuksia, joihin itse herkästi ihastun miehessä. On itsestään selvää, että miehen täytyy olla esimerkiksi luotettava, jotta suhteella on edellytykset onnistua.

On helppoa laatia listoja siitä, mitä kumppanin tulee olla, mutta Ihminen on monimutkainen kokonaisuus eikä kukaan meistä ole pelkkä kokoelma hyviä ominaisuuksia vaan meissä kaikissa on myös ne haastavammat ominaisuutemme, jotka parisuhteessa täytyy pystyä hyväksymään osana toista ihmistä. Se ei tietenkään tarkoita, että mitä tahansa pitäisi hyväksyä vaan sen hyväksymistä, että toinen saa olla oma itsensä myös silloin, kun ei ole parhaimmillaan.

Aletheias kirjoitti:

Kysymyshän on sinänsä mahdoton, jos miettii vain kolmea ominaisuutta. Itse mietin lähinnä ominaisuuksia, joihin itse herkästi ihastun miehessä. On itsestään selvää, että miehen täytyy olla esimerkiksi luotettava, jotta suhteella on edellytykset onnistua.

On helppoa laatia listoja siitä, mitä kumppanin tulee olla, mutta Ihminen on monimutkainen kokonaisuus eikä kukaan meistä ole pelkkä kokoelma hyviä ominaisuuksia vaan meissä kaikissa on myös ne haastavammat ominaisuutemme, jotka parisuhteessa täytyy pystyä hyväksymään osana toista ihmistä. Se ei tietenkään tarkoita, että mitä tahansa pitäisi hyväksyä vaan sen hyväksymistä, että toinen saa olla oma itsensä myös silloin, kun ei ole parhaimmillaan.

Lue lisää

Allekirjoitan tämän täysin.
Teit sen taas ☺️.

Olen 100% samaa mieltä kanssasi tästä.
Täytyy jälleen ihmetellä, miten "tyhjennät pajatson" näissä keskusteluissa.

Se, mistä pidän Sinussa näiden keskusteluiden perusteella näin pintaraapaisuna on, että tapasi kirjoittaa asiat auki on kuin itse olisin voinut ne ilmaista.

Hämmästyttää kerta toisensa jälkeen se, miten ajattelen monista asioista täsmälleen samoin?
No, tämähän on hyvin kapea otos, mitä täällä palstalla olemme sivunneet.

Siitä tullaankin siihen, että kiinnostat minua ihmisenä ja persoonana, mitä muuta mielessäsi liikkuu ja miten näet maailman isommassa kuvassa....
Tavallaan odotan näkeväni Sinusta lisää näiden tekstiesi kautta, muodostan tekstistäsi mielessäni fyysisen hahmon, jonka "kuulen puhuvan" ☺️.

En siis kuule ääniä tai muuta sellaista, mutta tavallaan "keskustelen" kanssasi näiden tekstilaatikoiden välityksellä ja kirjoittamasi tekstit kertovat mielipiteidemme ja näkemystemme olevan monissa asioissa hämmästyttävän samankaltaisia.

Täällä tulee käytyä lukemassa näitä ketjuja ihan viihteen vuoksi, mutta Sinun kirjoittamasi osiot tuovat tähän vakavamman sävyn - ei tämä olekaan enää pelkästään viihdettä ja ajankulua, vaan itse asiassa ihan älyllistä keskustelua ☺️.

MiesLinnunradalta kirjoitti:

Allekirjoitan tämän täysin.
Teit sen taas ☺️.

Olen 100% samaa mieltä kanssasi tästä.
Täytyy jälleen ihmetellä, miten "tyhjennät pajatson" näissä keskusteluissa.

Se, mistä pidän Sinussa näiden keskusteluiden perusteella näin pintaraapaisuna on, että tapasi kirjoittaa asiat auki on kuin itse olisin voinut ne ilmaista.

Hämmästyttää kerta toisensa jälkeen se, miten ajattelen monista asioista täsmälleen samoin?
No, tämähän on hyvin kapea otos, mitä täällä palstalla olemme sivunneet.

Siitä tullaankin siihen, että kiinnostat minua ihmisenä ja persoonana, mitä muuta mielessäsi liikkuu ja miten näet maailman isommassa kuvassa....
Tavallaan odotan näkeväni Sinusta lisää näiden tekstiesi kautta, muodostan tekstistäsi mielessäni fyysisen hahmon, jonka "kuulen puhuvan" ☺️.

En siis kuule ääniä tai muuta sellaista, mutta tavallaan "keskustelen" kanssasi näiden tekstilaatikoiden välityksellä ja kirjoittamasi tekstit kertovat mielipiteidemme ja näkemystemme olevan monissa asioissa hämmästyttävän samankaltaisia.

Täällä tulee käytyä lukemassa näitä ketjuja ihan viihteen vuoksi, mutta Sinun kirjoittamasi osiot tuovat tähän vakavamman sävyn - ei tämä olekaan enää pelkästään viihdettä ja ajankulua, vaan itse asiassa ihan älyllistä keskustelua ☺️.

Lue lisää

Rauhoitutaanpa pappa nyt vähän.

Jäkimmäiseen ominaisuuteen täsmentävä lisäys: niska/perse otteella penslle asti. 🙂

Näin. 😃

Disseisback kirjoitti:

Jäkimmäiseen ominaisuuteen täsmentävä lisäys: niska/perse otteella penslle asti. 🙂

Näin. 😃

Eihän se onnistunut taaskaan.....perkeleen peukalo!

Siis: Jälkimmäiseeen ominaisuuteen täsmentävä lisäys: Perinteisellä niska/perse-otteella vastaprnkkaan heitto. Hop. Ja heipppa. 😄

Disseisback kirjoitti:

Jäkimmäiseen ominaisuuteen täsmentävä lisäys: niska/perse otteella penslle asti. 🙂

Näin. 😃

Sutko pitää pystyä viskomaan ovesta ulos vai kenet? 😅

Aletheias kirjoitti:

Sutko pitää pystyä viskomaan ovesta ulos vai kenet? 😅

Kenet vaan. 😄

Disseisback kirjoitti:

Kenet vaan. 😄

No se on kyllä kätevä ominaisuus 😂 Mulla tuo ominaisuus aktivoituu vasta, jos olen riittävän kiukkuinen. Silloin ainakin kuvittelen pystyväni viskomaan ketä vaan 😁 Tarkennukseksi kuitenkin, etten ole eläissäni viskonut ketään, vaikka olis joskus ehkä pitänyt 😄

Aletheias kirjoitti:

No se on kyllä kätevä ominaisuus 😂 Mulla tuo ominaisuus aktivoituu vasta, jos olen riittävän kiukkuinen. Silloin ainakin kuvittelen pystyväni viskomaan ketä vaan 😁 Tarkennukseksi kuitenkin, etten ole eläissäni viskonut ketään, vaikka olis joskus ehkä pitänyt 😄

Lue lisää

No itse vaan huomannut, ettei kannattaisi huonossa suhteessa olla.
Sitä vaan jotain toivoa koittaa pitää ja pitää, vaikka mikään ei muutu. Parempi vaan kun osaa viskata niskap.rseotteella tyypin mäkeen. 😁

Jostain olen joskus lukenut, että haju ohjaa pariutumista

Entä jos on nokka tukossa tavattaessa?

Anonyymi kirjoitti:

Jostain olen joskus lukenut, että haju ohjaa pariutumista

Entä jos on nokka tukossa tavattaessa?

Tai on menettänyt koronan jäljiltä hajuaistinsa ikuisiksi ajoiksi?

"Myös ihon oikea tuoksu on must, josta ei vaan pysty joustamaan."

Käyttävätkö naiset siis hajuvesiä peitelläkseen sen normaalin huumaavan alkuperäistuoksunsa johon voisi ihastua? Ovatko hajuvedet suojakehänä tuoksuperäisessä pariutumisessa?

Käytätkö itse hajuvesi, mitä merkkiä ja miksi?
Onko mies ostanut sinulle joskus hajuvettä? Tuon voisi kai ottaa loukkaukseksi, jos se ominaistuoksu olisi se viehättävin mitä ihminen toiselle voisi parhaassa tapauksessa antaa?
"Nainen, suihkuta tätä kaulallesi" saakin aivan uuden ulottuvuuden:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Tai on menettänyt koronan jäljiltä hajuaistinsa ikuisiksi ajoiksi?

Harvoin ainakaan itse uutta ihmistä tavatessa tein jyrkkiä pika-analyysejä onko toinen elämäni rakkaus vai ei. Jos ihminen on mielenkiintoinen eikä arvot tau jolu muu saa aikaan ehdoton ei-oloa, kinnostuin näkemään toisenkin kerran. Siis kun olin vielä sinkku, nyt olen oikean hajuisen miehen pari.

Harvoin sitä ekoilla treffeillä pääsee/pääsi iholle toteamaan, että mies haisee oikealle/väärälle. Tosin kun oikein kolahtaa molemmin puolin, ihokontaktikin on helposti aika herkässä. 😉 t. Cit-ei jaksa kirjautua

Anonyymi kirjoitti:

Harvoin ainakaan itse uutta ihmistä tavatessa tein jyrkkiä pika-analyysejä onko toinen elämäni rakkaus vai ei. Jos ihminen on mielenkiintoinen eikä arvot tau jolu muu saa aikaan ehdoton ei-oloa, kinnostuin näkemään toisenkin kerran. Siis kun olin vielä sinkku, nyt olen oikean hajuisen miehen pari.

Harvoin sitä ekoilla treffeillä pääsee/pääsi iholle toteamaan, että mies haisee oikealle/väärälle. Tosin kun oikein kolahtaa molemmin puolin, ihokontaktikin on helposti aika herkässä. 😉 t. Cit-ei jaksa kirjautua

Lue lisää

Kyllä, mutta et vastannut tärkeisiin kysymyksiin:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

"Myös ihon oikea tuoksu on must, josta ei vaan pysty joustamaan."

Käyttävätkö naiset siis hajuvesiä peitelläkseen sen normaalin huumaavan alkuperäistuoksunsa johon voisi ihastua? Ovatko hajuvedet suojakehänä tuoksuperäisessä pariutumisessa?

Käytätkö itse hajuvesi, mitä merkkiä ja miksi?
Onko mies ostanut sinulle joskus hajuvettä? Tuon voisi kai ottaa loukkaukseksi, jos se ominaistuoksu olisi se viehättävin mitä ihminen toiselle voisi parhaassa tapauksessa antaa?
"Nainen, suihkuta tätä kaulallesi" saakin aivan uuden ulottuvuuden:)

AV

Lue lisää

Nuorempana käytin hajuvettä, mutten silloinkaan arkena. Jossain kohtaa 30-40v käytin hajuvettä myös työelämässä. Nykyään en käytä hajuvettä oikeastaan lähes ollenkaan, koska hajuveden käyttö on töissä kielletty ja työpaikan sijainnin vuoksi on pakko käyttää julkisia. Mikään ei ole niin kauheaa kuin juna tai bussi, jossa on voimakas tuoksu.

Käytän hajuvettä lähinnä juhlavissa juhlissa kuten häissä, konfirmaatiossa, ylioppislasjuhlissa, karonkoissa yms. Minulle taitaa olla vähän turha ostaa hajuvettä lahjaksi…. En muutenkaan ole nainen, joka lahjoista niin paljon perustaa. Arvostukseni tulee ihan muista asioista.

Hajuvesi saattaa, hyvin valittuna ja riittävän mietona käytettynä, jopa korostaa ominaistuoksua. Taitolaji siis. t. Cit