Parisuhteen kannalta? Henkisiä ja/tai fyysisiä ominaisuuksia.
Ominaisuuksien TOP 3
Anonyymi-ap
112
2479
Vastaukset
Empatia, äly ja huumori.
- Anonyymi
Melkein samat: empatia, uskallus rakastaa ja huumori.
Anonyymi kirjoitti:
Melkein samat: empatia, uskallus rakastaa ja huumori.
Uskallus rakastaa on ehdottoman tärkeä ominaisuus. Siinä itselläni on vielä hieman tekemistä.
Aletheias kirjoitti:
Uskallus rakastaa on ehdottoman tärkeä ominaisuus. Siinä itselläni on vielä hieman tekemistä.
Hmmm...mietin tuotakin täällä....tämä aloitus on perin filosofinen kysymys parisuhdepoliittisesta näkövinkkelistä.
Uskallusta - ihme kyllä itseltäni ei puutu? Vaikka ajoin "täysillä seinään" turvavyöt auki ja todella hajosin palasiksi edellisen suhteen loppumetreillä, silti tunnistan itsessäni pelottoman tunteen, uskaltaisin jälleen heittäytyä aivan 110% uuteen suhteeseen.
Itsetutkiseluni tulos on viime vuosilta muutenkin sellainen, että aina olenkin heittäytynyt täysillä ja antanut kaiken suhteessa. Sitten kun suojat ovat olleet täysin alhaalla ja törmäys tuli täysin odottamatta....samoin kävi aikanaan parikymppisenä teinirakkauden kariutuessa inttiaikana.....mutta siitä pääsin yli loikkaamalla seuraavaan ja taas seuraavaan....nuoruuden innolla....kuten nuoret nyt usein tekevät. Lyhyitä deittailusuhteita oli useita ennen asettumista ja perheen perustamista.
Sitten luulin olevani "tässä loppuelämäni" ja kuinkas sitten kävikään?
Silti, kaikesta tuskasta ja kivusta huolimatta sain itseni jälleen koottua ja uskallan sanoa ihan kirkkain silmin, etten pelkää rakastumista - ja uskallan heittäytyä jälleen virran vietäväksi - tällä kertaa toivottavasti ikuisuuteen saakka!
Sisimpäni odottaa edelleen täyttymystä, jota en ole koskaan elämässäni vielä löytänyt, senkin olen ymmärtänyt vasta tässä viime vuosina. Itsetutkiskelu on tehnyt hyvää....
Mutta mitä menetettävää minulla enää olisi? Sydämeni? Mitä sillä teen, jos minulla ei ole ketään, jolle sen antaisin ja jolle avaisin sieluni?
Mutta yksin olen vain puolikas ja siksi itselleni on mielestäni parasta olla rohkea ja jos tilaisuus tulee, antaa mennä ja antaa mennä täysillä!
Meillä kaikilla on rajallinen aika tässä elämässä - (ehkä toinen elämä toisessa ajassa) ja täyttymys on kai oikea sana kuvaamaan sitä, mitä Rakkaus parhaimmillaan voi olla?
Sitä tavoittelen - ja TOP3 -kyselyihin en pysty siksi antamaan yksiselitteistä vastausta.....MiesLinnunradalta kirjoitti:
Hmmm...mietin tuotakin täällä....tämä aloitus on perin filosofinen kysymys parisuhdepoliittisesta näkövinkkelistä.
Uskallusta - ihme kyllä itseltäni ei puutu? Vaikka ajoin "täysillä seinään" turvavyöt auki ja todella hajosin palasiksi edellisen suhteen loppumetreillä, silti tunnistan itsessäni pelottoman tunteen, uskaltaisin jälleen heittäytyä aivan 110% uuteen suhteeseen.
Itsetutkiseluni tulos on viime vuosilta muutenkin sellainen, että aina olenkin heittäytynyt täysillä ja antanut kaiken suhteessa. Sitten kun suojat ovat olleet täysin alhaalla ja törmäys tuli täysin odottamatta....samoin kävi aikanaan parikymppisenä teinirakkauden kariutuessa inttiaikana.....mutta siitä pääsin yli loikkaamalla seuraavaan ja taas seuraavaan....nuoruuden innolla....kuten nuoret nyt usein tekevät. Lyhyitä deittailusuhteita oli useita ennen asettumista ja perheen perustamista.
Sitten luulin olevani "tässä loppuelämäni" ja kuinkas sitten kävikään?
Silti, kaikesta tuskasta ja kivusta huolimatta sain itseni jälleen koottua ja uskallan sanoa ihan kirkkain silmin, etten pelkää rakastumista - ja uskallan heittäytyä jälleen virran vietäväksi - tällä kertaa toivottavasti ikuisuuteen saakka!
Sisimpäni odottaa edelleen täyttymystä, jota en ole koskaan elämässäni vielä löytänyt, senkin olen ymmärtänyt vasta tässä viime vuosina. Itsetutkiskelu on tehnyt hyvää....
Mutta mitä menetettävää minulla enää olisi? Sydämeni? Mitä sillä teen, jos minulla ei ole ketään, jolle sen antaisin ja jolle avaisin sieluni?
Mutta yksin olen vain puolikas ja siksi itselleni on mielestäni parasta olla rohkea ja jos tilaisuus tulee, antaa mennä ja antaa mennä täysillä!
Meillä kaikilla on rajallinen aika tässä elämässä - (ehkä toinen elämä toisessa ajassa) ja täyttymys on kai oikea sana kuvaamaan sitä, mitä Rakkaus parhaimmillaan voi olla?
Sitä tavoittelen - ja TOP3 -kyselyihin en pysty siksi antamaan yksiselitteistä vastausta.....Tuo kuulostaa upealta, että olet kipeistäkin kokemuksista huolimatta säilyttänyt uskalluksen heittäytyä ja rakastaa. Sitä tarvitaan, jos haluaa aidon rakkauden löytää. Mitään ei ainakaan saa, jos pitää päänsä pensaassa. Eri asia tietenkin on, jollei parisuhdetta kaipaa, mutta jos siellä sisällä kuitenkin elää kaipuu siitä toisesta puoliskosta, niin silloin olisi vain uskallettava heittäytyä.
Meillä kaikilla on tosiaan rajallinen aika ja on surullista, jos aikaa hukkaa sen takia, ettei uskalla. Itselläni on takana aika repiviä kokemuksia, joista hieman täällä palstalla olen kertonutkin, mutta vain murto-osan. Ne vaikuttavat osaltaan siihen, että koen epävarmuutta uskalluksen suhteen siitäkin huolimatta, että perusluonteeltani olen aina ollut nimenomaan enemmän heittäytyvä kuin pakeneva. Pitäisi vain uskaltaa päästää irti niistä viimeisistäkin paikoista.
Nyt unille, vaikka saankin nukkua hieman myöhempään, kun jään kotitoimistolle. Palailemisiin ja hyvää yötä 😊- Anonyymi
MiesLinnunradalta kirjoitti:
Hmmm...mietin tuotakin täällä....tämä aloitus on perin filosofinen kysymys parisuhdepoliittisesta näkövinkkelistä.
Uskallusta - ihme kyllä itseltäni ei puutu? Vaikka ajoin "täysillä seinään" turvavyöt auki ja todella hajosin palasiksi edellisen suhteen loppumetreillä, silti tunnistan itsessäni pelottoman tunteen, uskaltaisin jälleen heittäytyä aivan 110% uuteen suhteeseen.
Itsetutkiseluni tulos on viime vuosilta muutenkin sellainen, että aina olenkin heittäytynyt täysillä ja antanut kaiken suhteessa. Sitten kun suojat ovat olleet täysin alhaalla ja törmäys tuli täysin odottamatta....samoin kävi aikanaan parikymppisenä teinirakkauden kariutuessa inttiaikana.....mutta siitä pääsin yli loikkaamalla seuraavaan ja taas seuraavaan....nuoruuden innolla....kuten nuoret nyt usein tekevät. Lyhyitä deittailusuhteita oli useita ennen asettumista ja perheen perustamista.
Sitten luulin olevani "tässä loppuelämäni" ja kuinkas sitten kävikään?
Silti, kaikesta tuskasta ja kivusta huolimatta sain itseni jälleen koottua ja uskallan sanoa ihan kirkkain silmin, etten pelkää rakastumista - ja uskallan heittäytyä jälleen virran vietäväksi - tällä kertaa toivottavasti ikuisuuteen saakka!
Sisimpäni odottaa edelleen täyttymystä, jota en ole koskaan elämässäni vielä löytänyt, senkin olen ymmärtänyt vasta tässä viime vuosina. Itsetutkiskelu on tehnyt hyvää....
Mutta mitä menetettävää minulla enää olisi? Sydämeni? Mitä sillä teen, jos minulla ei ole ketään, jolle sen antaisin ja jolle avaisin sieluni?
Mutta yksin olen vain puolikas ja siksi itselleni on mielestäni parasta olla rohkea ja jos tilaisuus tulee, antaa mennä ja antaa mennä täysillä!
Meillä kaikilla on rajallinen aika tässä elämässä - (ehkä toinen elämä toisessa ajassa) ja täyttymys on kai oikea sana kuvaamaan sitä, mitä Rakkaus parhaimmillaan voi olla?
Sitä tavoittelen - ja TOP3 -kyselyihin en pysty siksi antamaan yksiselitteistä vastausta.....Kiitos, kun avasit sun kipukohtiasi ja sisimpääsi, sitä mitä olet joutunut kokemaan. Ymmärrän sua tosi hyvin. Ihminen pyrkii luonnollisesti suojelemaan itseään niiltä kokemuksilta mitä on aiemmin elämässä joutunut kokemaan. Rakennettu suojamuuri on pyrkinyt suojaamaan sinua hyvin kipeiltä kokemuksilta.
Olen itse huomannut, että kipeät kokemukset, traumat, itsensä suojaaminen ja pelko ei lähde miettimällä eikä suojautumalla. Lukot lähtee aukeamaan ainoastaan kipeät haavat uudelleen avaamalla, niistä puhumalla, ne kohtaamalla. Sen eteen on tehtävä paljon töitä. Vain uudelleen kivun tuntemalla ja haavat kohtaamalla on mahdollista saada ne hoidetuksi. Ne nousevat pinnalle silloin hyvin voimakkaina tunteina ja/tai kehollisina oireina.
Taitekohta tulee silloin, kun tuska kasvaa niin isoksi, ettei ole enää mahdollisuutta elää sen kanssa. Halu muutokseen on yhtäkkiä suurempi kuin koskaan ennen, ei ole enää vaihtoehtoja. Traumat on vaan kohdattava ja käsiteltävä, puhuttava kaikki auki.
Ihanaa kuulla, että olet tunnistanut tämän itsessäsi. Se on koko polun alku, ja siitä sitten kivun kimppuun. Jutella kaikki jollekin johon voi luottaa. Minä oon täällä ainakin aina muru sua varten 💖. - Anonyymi
MiesLinnunradalta kirjoitti:
Hmmm...mietin tuotakin täällä....tämä aloitus on perin filosofinen kysymys parisuhdepoliittisesta näkövinkkelistä.
Uskallusta - ihme kyllä itseltäni ei puutu? Vaikka ajoin "täysillä seinään" turvavyöt auki ja todella hajosin palasiksi edellisen suhteen loppumetreillä, silti tunnistan itsessäni pelottoman tunteen, uskaltaisin jälleen heittäytyä aivan 110% uuteen suhteeseen.
Itsetutkiseluni tulos on viime vuosilta muutenkin sellainen, että aina olenkin heittäytynyt täysillä ja antanut kaiken suhteessa. Sitten kun suojat ovat olleet täysin alhaalla ja törmäys tuli täysin odottamatta....samoin kävi aikanaan parikymppisenä teinirakkauden kariutuessa inttiaikana.....mutta siitä pääsin yli loikkaamalla seuraavaan ja taas seuraavaan....nuoruuden innolla....kuten nuoret nyt usein tekevät. Lyhyitä deittailusuhteita oli useita ennen asettumista ja perheen perustamista.
Sitten luulin olevani "tässä loppuelämäni" ja kuinkas sitten kävikään?
Silti, kaikesta tuskasta ja kivusta huolimatta sain itseni jälleen koottua ja uskallan sanoa ihan kirkkain silmin, etten pelkää rakastumista - ja uskallan heittäytyä jälleen virran vietäväksi - tällä kertaa toivottavasti ikuisuuteen saakka!
Sisimpäni odottaa edelleen täyttymystä, jota en ole koskaan elämässäni vielä löytänyt, senkin olen ymmärtänyt vasta tässä viime vuosina. Itsetutkiskelu on tehnyt hyvää....
Mutta mitä menetettävää minulla enää olisi? Sydämeni? Mitä sillä teen, jos minulla ei ole ketään, jolle sen antaisin ja jolle avaisin sieluni?
Mutta yksin olen vain puolikas ja siksi itselleni on mielestäni parasta olla rohkea ja jos tilaisuus tulee, antaa mennä ja antaa mennä täysillä!
Meillä kaikilla on rajallinen aika tässä elämässä - (ehkä toinen elämä toisessa ajassa) ja täyttymys on kai oikea sana kuvaamaan sitä, mitä Rakkaus parhaimmillaan voi olla?
Sitä tavoittelen - ja TOP3 -kyselyihin en pysty siksi antamaan yksiselitteistä vastausta.....Parisuhteen TOP 3-ominaisuuksia ajatellessani voisin hyvin samaistua tähän kirjoitukseen. En ollut ennen häntä tiennytkään tällaisesta ominaisuudesta, kuin
Täyttymys, täyttymys, täyttymys. Olkoon siinä ne kaikki yhteensä kolme ominaisuutta sekä henkiseltä että fyysiseltä tasolta, mitkä pitävät sisällään kaiken sen mitä et ennen häntä tiennyt olevan edes olemassa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Melkein samat: empatia, uskallus rakastaa ja huumori.
Outoa! mä.luulin että miehille riittää vain että on blondi pitkä tukka laiha luukasa ohut sorminen ja isot tissit pienet jalat
- Anonyymi
Terhakkaat rinnat, sopiva peppu ja tiukka pilde. Tämmöisiä etsin nussimua.fi sivuilla ja välillä tärppää.
Liian vaikea kysymys, jos pitäisi laittaa vain kolme ominaisuutta.
En pysty laittamaan ainoastaan kolmea ominaisuutta toisessa ihmisessä TOP3:een.
Ne voivat vaihdella yksilöstä riippuen - ihmisessä voi olla niin paljon hyvää, ettei niitä osaa laittaa järjestykseen.....
Piti oikein pysähtyä tämän kysymyksen äärelle.
Pystyisin ehkä sanomaan tähän jotakin ensisuudelman jälkeen......
Parisuhteessa pystyn mukautumaan, sopeutumaan ja sietämäänkin toisessa joitain piirteitä, jos toiset ominaisuudet vastaavasti viehättävät suuresti.
Kokonaisuus on kuitenkin niin monimutkainen juttu, etten mitenkään pysty laittamaan kolmea ominaisuutta tärkeimmiksi.
Tietenkin voi olla joitain piirteitä, joita ei vain voi sulattaa - mutta silloinhan ei koko suhdetta edes synny tai sitten se lopahtaa alkumetreillä?
Rehellisyys, tunteellisuus, uskollisuus suhteessa, aito hyväksyntä, kyky nauraa helposti ja myös itselleen (aito nauru), keskustelutaidot, jo mainittu empatia, huumorintaju ehdottomasti, myötäelämisen kyky....
Fyysisistä en osaa sanoa mitään. Nekin ovat kiinni ihmisestä itsestään - millainen ihminen kehossa asuu....no ehkä jonkilainen liikunnallisuus, lajilla ei niinkään väliä, jotakin mistä ko. henkilö itse pitää......
Mutta, yhtäkaikki - erittäin vaikea tehtävä yrittää listata kolmea ominaisuutta parisuhteesta tai ihmisestä...Kysymyshän on sinänsä mahdoton, jos miettii vain kolmea ominaisuutta. Itse mietin lähinnä ominaisuuksia, joihin itse herkästi ihastun miehessä. On itsestään selvää, että miehen täytyy olla esimerkiksi luotettava, jotta suhteella on edellytykset onnistua.
On helppoa laatia listoja siitä, mitä kumppanin tulee olla, mutta Ihminen on monimutkainen kokonaisuus eikä kukaan meistä ole pelkkä kokoelma hyviä ominaisuuksia vaan meissä kaikissa on myös ne haastavammat ominaisuutemme, jotka parisuhteessa täytyy pystyä hyväksymään osana toista ihmistä. Se ei tietenkään tarkoita, että mitä tahansa pitäisi hyväksyä vaan sen hyväksymistä, että toinen saa olla oma itsensä myös silloin, kun ei ole parhaimmillaan.Aletheias kirjoitti:
Kysymyshän on sinänsä mahdoton, jos miettii vain kolmea ominaisuutta. Itse mietin lähinnä ominaisuuksia, joihin itse herkästi ihastun miehessä. On itsestään selvää, että miehen täytyy olla esimerkiksi luotettava, jotta suhteella on edellytykset onnistua.
On helppoa laatia listoja siitä, mitä kumppanin tulee olla, mutta Ihminen on monimutkainen kokonaisuus eikä kukaan meistä ole pelkkä kokoelma hyviä ominaisuuksia vaan meissä kaikissa on myös ne haastavammat ominaisuutemme, jotka parisuhteessa täytyy pystyä hyväksymään osana toista ihmistä. Se ei tietenkään tarkoita, että mitä tahansa pitäisi hyväksyä vaan sen hyväksymistä, että toinen saa olla oma itsensä myös silloin, kun ei ole parhaimmillaan.Allekirjoitan tämän täysin.
Teit sen taas ☺️.
Olen 100% samaa mieltä kanssasi tästä.
Täytyy jälleen ihmetellä, miten "tyhjennät pajatson" näissä keskusteluissa.
Se, mistä pidän Sinussa näiden keskusteluiden perusteella näin pintaraapaisuna on, että tapasi kirjoittaa asiat auki on kuin itse olisin voinut ne ilmaista.
Hämmästyttää kerta toisensa jälkeen se, miten ajattelen monista asioista täsmälleen samoin?
No, tämähän on hyvin kapea otos, mitä täällä palstalla olemme sivunneet.
Siitä tullaankin siihen, että kiinnostat minua ihmisenä ja persoonana, mitä muuta mielessäsi liikkuu ja miten näet maailman isommassa kuvassa....
Tavallaan odotan näkeväni Sinusta lisää näiden tekstiesi kautta, muodostan tekstistäsi mielessäni fyysisen hahmon, jonka "kuulen puhuvan" ☺️.
En siis kuule ääniä tai muuta sellaista, mutta tavallaan "keskustelen" kanssasi näiden tekstilaatikoiden välityksellä ja kirjoittamasi tekstit kertovat mielipiteidemme ja näkemystemme olevan monissa asioissa hämmästyttävän samankaltaisia.
Täällä tulee käytyä lukemassa näitä ketjuja ihan viihteen vuoksi, mutta Sinun kirjoittamasi osiot tuovat tähän vakavamman sävyn - ei tämä olekaan enää pelkästään viihdettä ja ajankulua, vaan itse asiassa ihan älyllistä keskustelua ☺️.- Anonyymi
MiesLinnunradalta kirjoitti:
Allekirjoitan tämän täysin.
Teit sen taas ☺️.
Olen 100% samaa mieltä kanssasi tästä.
Täytyy jälleen ihmetellä, miten "tyhjennät pajatson" näissä keskusteluissa.
Se, mistä pidän Sinussa näiden keskusteluiden perusteella näin pintaraapaisuna on, että tapasi kirjoittaa asiat auki on kuin itse olisin voinut ne ilmaista.
Hämmästyttää kerta toisensa jälkeen se, miten ajattelen monista asioista täsmälleen samoin?
No, tämähän on hyvin kapea otos, mitä täällä palstalla olemme sivunneet.
Siitä tullaankin siihen, että kiinnostat minua ihmisenä ja persoonana, mitä muuta mielessäsi liikkuu ja miten näet maailman isommassa kuvassa....
Tavallaan odotan näkeväni Sinusta lisää näiden tekstiesi kautta, muodostan tekstistäsi mielessäni fyysisen hahmon, jonka "kuulen puhuvan" ☺️.
En siis kuule ääniä tai muuta sellaista, mutta tavallaan "keskustelen" kanssasi näiden tekstilaatikoiden välityksellä ja kirjoittamasi tekstit kertovat mielipiteidemme ja näkemystemme olevan monissa asioissa hämmästyttävän samankaltaisia.
Täällä tulee käytyä lukemassa näitä ketjuja ihan viihteen vuoksi, mutta Sinun kirjoittamasi osiot tuovat tähän vakavamman sävyn - ei tämä olekaan enää pelkästään viihdettä ja ajankulua, vaan itse asiassa ihan älyllistä keskustelua ☺️.Rauhoitutaanpa pappa nyt vähän.
- Anonyymi
Aletheias kirjoitti:
Kysymyshän on sinänsä mahdoton, jos miettii vain kolmea ominaisuutta. Itse mietin lähinnä ominaisuuksia, joihin itse herkästi ihastun miehessä. On itsestään selvää, että miehen täytyy olla esimerkiksi luotettava, jotta suhteella on edellytykset onnistua.
On helppoa laatia listoja siitä, mitä kumppanin tulee olla, mutta Ihminen on monimutkainen kokonaisuus eikä kukaan meistä ole pelkkä kokoelma hyviä ominaisuuksia vaan meissä kaikissa on myös ne haastavammat ominaisuutemme, jotka parisuhteessa täytyy pystyä hyväksymään osana toista ihmistä. Se ei tietenkään tarkoita, että mitä tahansa pitäisi hyväksyä vaan sen hyväksymistä, että toinen saa olla oma itsensä myös silloin, kun ei ole parhaimmillaan.Hyvin sanottu.
MiesLinnunradalta kirjoitti:
Allekirjoitan tämän täysin.
Teit sen taas ☺️.
Olen 100% samaa mieltä kanssasi tästä.
Täytyy jälleen ihmetellä, miten "tyhjennät pajatson" näissä keskusteluissa.
Se, mistä pidän Sinussa näiden keskusteluiden perusteella näin pintaraapaisuna on, että tapasi kirjoittaa asiat auki on kuin itse olisin voinut ne ilmaista.
Hämmästyttää kerta toisensa jälkeen se, miten ajattelen monista asioista täsmälleen samoin?
No, tämähän on hyvin kapea otos, mitä täällä palstalla olemme sivunneet.
Siitä tullaankin siihen, että kiinnostat minua ihmisenä ja persoonana, mitä muuta mielessäsi liikkuu ja miten näet maailman isommassa kuvassa....
Tavallaan odotan näkeväni Sinusta lisää näiden tekstiesi kautta, muodostan tekstistäsi mielessäni fyysisen hahmon, jonka "kuulen puhuvan" ☺️.
En siis kuule ääniä tai muuta sellaista, mutta tavallaan "keskustelen" kanssasi näiden tekstilaatikoiden välityksellä ja kirjoittamasi tekstit kertovat mielipiteidemme ja näkemystemme olevan monissa asioissa hämmästyttävän samankaltaisia.
Täällä tulee käytyä lukemassa näitä ketjuja ihan viihteen vuoksi, mutta Sinun kirjoittamasi osiot tuovat tähän vakavamman sävyn - ei tämä olekaan enää pelkästään viihdettä ja ajankulua, vaan itse asiassa ihan älyllistä keskustelua ☺️.Kiva kuulla, että kirjoitukseni herättää positiivisia ajatuksia 😊 On lohdullista huomata, ettei ole yksin ajatustensa kanssa.
Palstalla ihmisestä saa tosiaan aika kapean kuvan siitäkin huolimatta, vaikka olisi täällä ihan omana itsenään. Tietenkin kirjoitukset kertovat jotain ihmisestä, hänen ajatuksistaan ja luonteestaan, mutta ruudun taakse jää todella paljon piiloon. Lämmittää silti mieltä kuulla, että kirjoituksistani on välittynyt jotain positiivista 🤗
Minä saatan paljon höpötellä täällä ihan jonninjoutavaakin, mutta olen käynyt täällä myös lukuisia aidosti hyviä keskusteluita, jotka ovat auttaneet minua näkemään asioita muistakin näkökulmista. Täällä on monta mahtavaa persoonaa, joilla on fiksuja ajatuksia ja heidän kanssaan on aina antoisaa keskustella 😊
Avoimuus, rehellisyys ja fyysisestikin pihalleheitto-kykeneväisyys. 😁
Jäkimmäiseen ominaisuuteen täsmentävä lisäys: niska/perse otteella penslle asti. 🙂
Näin. 😃Disseisback kirjoitti:
Jäkimmäiseen ominaisuuteen täsmentävä lisäys: niska/perse otteella penslle asti. 🙂
Näin. 😃Eihän se onnistunut taaskaan.....perkeleen peukalo!
Siis: Jälkimmäiseeen ominaisuuteen täsmentävä lisäys: Perinteisellä niska/perse-otteella vastaprnkkaan heitto. Hop. Ja heipppa. 😄Disseisback kirjoitti:
Jäkimmäiseen ominaisuuteen täsmentävä lisäys: niska/perse otteella penslle asti. 🙂
Näin. 😃Sutko pitää pystyä viskomaan ovesta ulos vai kenet? 😅
Disseisback kirjoitti:
Kenet vaan. 😄
No se on kyllä kätevä ominaisuus 😂 Mulla tuo ominaisuus aktivoituu vasta, jos olen riittävän kiukkuinen. Silloin ainakin kuvittelen pystyväni viskomaan ketä vaan 😁 Tarkennukseksi kuitenkin, etten ole eläissäni viskonut ketään, vaikka olis joskus ehkä pitänyt 😄
Aletheias kirjoitti:
No se on kyllä kätevä ominaisuus 😂 Mulla tuo ominaisuus aktivoituu vasta, jos olen riittävän kiukkuinen. Silloin ainakin kuvittelen pystyväni viskomaan ketä vaan 😁 Tarkennukseksi kuitenkin, etten ole eläissäni viskonut ketään, vaikka olis joskus ehkä pitänyt 😄
No itse vaan huomannut, ettei kannattaisi huonossa suhteessa olla.
Sitä vaan jotain toivoa koittaa pitää ja pitää, vaikka mikään ei muutu. Parempi vaan kun osaa viskata niskap.rseotteella tyypin mäkeen. 😁Disseisback kirjoitti:
No itse vaan huomannut, ettei kannattaisi huonossa suhteessa olla.
Sitä vaan jotain toivoa koittaa pitää ja pitää, vaikka mikään ei muutu. Parempi vaan kun osaa viskata niskap.rseotteella tyypin mäkeen. 😁Ihan totta. Harvemmin siitä enää mitään hyvää syntyy, jos on jo pidempään rämmitty suossa. Tällä iällä muutenkin sietokyky paljon rajallisempi kuin nuorena 😁
Aletheias kirjoitti:
Ihan totta. Harvemmin siitä enää mitään hyvää syntyy, jos on jo pidempään rämmitty suossa. Tällä iällä muutenkin sietokyky paljon rajallisempi kuin nuorena 😁
Joo, mutta se sietokyky oppii vain yhdellä osa-alueella usein kerrallaan saman tuloksen, ennenkuin osaa ehkä joskus ymmärtää, että ei ole väliä mikä ei tunnu hyvältä, niin pitäis tehdä jotain...
Toi mun alunperin laittama vastaus oli puolittain vitsi...siks siellä oli nauruhymiö perässä.
Ja alunpitäen mä luulin/ymmärsin, että aloitus oli kyse,mitä itse itsestäni haluisin...mutta kyllä tämä toisaalta vastauksena pätee toiseenkin. Itse mä oon aika sokea lopulta itselleni...että saa käyttää minuunkin. 😄Disseisback kirjoitti:
Joo, mutta se sietokyky oppii vain yhdellä osa-alueella usein kerrallaan saman tuloksen, ennenkuin osaa ehkä joskus ymmärtää, että ei ole väliä mikä ei tunnu hyvältä, niin pitäis tehdä jotain...
Toi mun alunperin laittama vastaus oli puolittain vitsi...siks siellä oli nauruhymiö perässä.
Ja alunpitäen mä luulin/ymmärsin, että aloitus oli kyse,mitä itse itsestäni haluisin...mutta kyllä tämä toisaalta vastauksena pätee toiseenkin. Itse mä oon aika sokea lopulta itselleni...että saa käyttää minuunkin. 😄Se hyvä puoli ikääntymisestä on, että sitä oppii koko ajan tunnistamaan paremmin omia tunteitaan ja tuntemuksiaan. Haluan uskoa siihen, että joskus kun ehkä mahdollisesti löydän parisuhteen, niin osaan ja uskallan tunnustaa, koska ei oikeasti enää tunnu hyvältä.
Juu vitsinä tuon otinkin, tuli hauska mielikuva tuosta viskomisesta 😅
Ja kyllä, avoimuus ja rehellisyys on ehdottoman toivottavia ominaisuuksia sekä itsessä että kumppanissa 👍🏻Aletheias kirjoitti:
Se hyvä puoli ikääntymisestä on, että sitä oppii koko ajan tunnistamaan paremmin omia tunteitaan ja tuntemuksiaan. Haluan uskoa siihen, että joskus kun ehkä mahdollisesti löydän parisuhteen, niin osaan ja uskallan tunnustaa, koska ei oikeasti enää tunnu hyvältä.
Juu vitsinä tuon otinkin, tuli hauska mielikuva tuosta viskomisesta 😅
Ja kyllä, avoimuus ja rehellisyys on ehdottoman toivottavia ominaisuuksia sekä itsessä että kumppanissa 👍🏻Mun huumorissakin on lopulta aina jokin todellinen idea pohjalla...😃
Välillä tulee mietittyä itsekin, että mitäs,mitäs tulikaan laitettua,mutta voin luottaa, etten mä mitä tahaansa suolla. 😃Disseisback kirjoitti:
Mun huumorissakin on lopulta aina jokin todellinen idea pohjalla...😃
Välillä tulee mietittyä itsekin, että mitäs,mitäs tulikaan laitettua,mutta voin luottaa, etten mä mitä tahaansa suolla. 😃Olen huomannut, siellä on aina jokin totuus, mistä se ajatus sitten lähti 😅
Aletheias kirjoitti:
Olen huomannut, siellä on aina jokin totuus, mistä se ajatus sitten lähti 😅
Sitä pitää välillä itsekin kaivella. 😄
Disseisback kirjoitti:
Sitä pitää välillä itsekin kaivella. 😄
Eipähän käy aika pitkäksi itsensä kanssa 😂
Aletheias kirjoitti:
Eipähän käy aika pitkäksi itsensä kanssa 😂
No ei. 😃
Mä vietän itseni kanssa aikas paljon aikaa ja useimmiten osaan yllättää. 😄- Anonyymi
Erikoista huumoria
Älykkyys, empatiakyky ja sisäinen arvomaailma (saman suuntainen kuin oma). Myös ihon oikea tuoksu on must, josta ei vaan pysty joustamaan. Kun nuo osuu, on tärkein kohdillaan. Toiset vaan kolahtaa kovaa.
Hassu kriteeri tuo viimeinen, mutta tärkeä. Jostain olen joskus lukenut, että haju ohjaa pariutumista. Siksi ihminen ilmeisesti haistaa sopivat geenit, oli sitten lisääntymässä tai ei. Itse vaikka olen huomannut, että älykkäät miehet tuoksuu useimmin miellyttävämmälle kuin tavallinen mies. Siis nenä haistaa myös älyn jollain virhemarginaalilla ja usein alustava johtopäätös älyköistä syntyy minuuteissa ja varmistuu kuukausien tuntemisen jälkeen. Sama pätee kun kohtaa oikean ihmisen: sen voi tietää minuuteissa, mutta intuitio varmistuu pidemmän ajan kuluessa. Itse uskon, että tuo kivikautinen lisääntymisbiologia on useimmiten oikeassa.
En laittaisi itse top3 kriteeriksi uskallusta rakastaa ja uskallusta heittäytyä. Joskus voi hitaampikin strategia voi toimia. Silti ilman uskallusta ottaa riski, heittäytyä ja uskallusta rakastaa harvoin syntyy pitkää suhdetta. Suhteiden alut on melkein aina aavistuksen epävarmaa aikaa (ja se pitää kestää päästäkseen eteenpäin), vaikka on molemminpäin varmoja ja onnellisia alkujakin olemassa.
Nuorena kuvitteli, että ketä vaan oppii rakastamaan, jos tahtoo ja antaa aikaa. Niin oppiikin, mutta vain lähimmäisen rakkauden tasolla. Se, että romanttiset tunteet on vahvat, on liima, joka auttaa myös tahtomaan pysyä yhdessä ja säilyttämään sen keskinäisen kemian. Siis oikea tuoksu ratkaisee paljon.- Anonyymi
Jostain olen joskus lukenut, että haju ohjaa pariutumista
Entä jos on nokka tukossa tavattaessa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jostain olen joskus lukenut, että haju ohjaa pariutumista
Entä jos on nokka tukossa tavattaessa?Tai on menettänyt koronan jäljiltä hajuaistinsa ikuisiksi ajoiksi?
- Anonyymi
"Myös ihon oikea tuoksu on must, josta ei vaan pysty joustamaan."
Käyttävätkö naiset siis hajuvesiä peitelläkseen sen normaalin huumaavan alkuperäistuoksunsa johon voisi ihastua? Ovatko hajuvedet suojakehänä tuoksuperäisessä pariutumisessa?
Käytätkö itse hajuvesi, mitä merkkiä ja miksi?
Onko mies ostanut sinulle joskus hajuvettä? Tuon voisi kai ottaa loukkaukseksi, jos se ominaistuoksu olisi se viehättävin mitä ihminen toiselle voisi parhaassa tapauksessa antaa?
"Nainen, suihkuta tätä kaulallesi" saakin aivan uuden ulottuvuuden:)
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tai on menettänyt koronan jäljiltä hajuaistinsa ikuisiksi ajoiksi?
Harvoin ainakaan itse uutta ihmistä tavatessa tein jyrkkiä pika-analyysejä onko toinen elämäni rakkaus vai ei. Jos ihminen on mielenkiintoinen eikä arvot tau jolu muu saa aikaan ehdoton ei-oloa, kinnostuin näkemään toisenkin kerran. Siis kun olin vielä sinkku, nyt olen oikean hajuisen miehen pari.
Harvoin sitä ekoilla treffeillä pääsee/pääsi iholle toteamaan, että mies haisee oikealle/väärälle. Tosin kun oikein kolahtaa molemmin puolin, ihokontaktikin on helposti aika herkässä. 😉 t. Cit-ei jaksa kirjautua - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Harvoin ainakaan itse uutta ihmistä tavatessa tein jyrkkiä pika-analyysejä onko toinen elämäni rakkaus vai ei. Jos ihminen on mielenkiintoinen eikä arvot tau jolu muu saa aikaan ehdoton ei-oloa, kinnostuin näkemään toisenkin kerran. Siis kun olin vielä sinkku, nyt olen oikean hajuisen miehen pari.
Harvoin sitä ekoilla treffeillä pääsee/pääsi iholle toteamaan, että mies haisee oikealle/väärälle. Tosin kun oikein kolahtaa molemmin puolin, ihokontaktikin on helposti aika herkässä. 😉 t. Cit-ei jaksa kirjautuaKyllä, mutta et vastannut tärkeisiin kysymyksiin:)
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Myös ihon oikea tuoksu on must, josta ei vaan pysty joustamaan."
Käyttävätkö naiset siis hajuvesiä peitelläkseen sen normaalin huumaavan alkuperäistuoksunsa johon voisi ihastua? Ovatko hajuvedet suojakehänä tuoksuperäisessä pariutumisessa?
Käytätkö itse hajuvesi, mitä merkkiä ja miksi?
Onko mies ostanut sinulle joskus hajuvettä? Tuon voisi kai ottaa loukkaukseksi, jos se ominaistuoksu olisi se viehättävin mitä ihminen toiselle voisi parhaassa tapauksessa antaa?
"Nainen, suihkuta tätä kaulallesi" saakin aivan uuden ulottuvuuden:)
AVNuorempana käytin hajuvettä, mutten silloinkaan arkena. Jossain kohtaa 30-40v käytin hajuvettä myös työelämässä. Nykyään en käytä hajuvettä oikeastaan lähes ollenkaan, koska hajuveden käyttö on töissä kielletty ja työpaikan sijainnin vuoksi on pakko käyttää julkisia. Mikään ei ole niin kauheaa kuin juna tai bussi, jossa on voimakas tuoksu.
Käytän hajuvettä lähinnä juhlavissa juhlissa kuten häissä, konfirmaatiossa, ylioppislasjuhlissa, karonkoissa yms. Minulle taitaa olla vähän turha ostaa hajuvettä lahjaksi…. En muutenkaan ole nainen, joka lahjoista niin paljon perustaa. Arvostukseni tulee ihan muista asioista.
Hajuvesi saattaa, hyvin valittuna ja riittävän mietona käytettynä, jopa korostaa ominaistuoksua. Taitolaji siis. t. Cit - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Myös ihon oikea tuoksu on must, josta ei vaan pysty joustamaan."
Käyttävätkö naiset siis hajuvesiä peitelläkseen sen normaalin huumaavan alkuperäistuoksunsa johon voisi ihastua? Ovatko hajuvedet suojakehänä tuoksuperäisessä pariutumisessa?
Käytätkö itse hajuvesi, mitä merkkiä ja miksi?
Onko mies ostanut sinulle joskus hajuvettä? Tuon voisi kai ottaa loukkaukseksi, jos se ominaistuoksu olisi se viehättävin mitä ihminen toiselle voisi parhaassa tapauksessa antaa?
"Nainen, suihkuta tätä kaulallesi" saakin aivan uuden ulottuvuuden:)
AVEikös hajuvedet ole enemminkin metsästysvesiä?
Kevyet päivällä ja parfyymit ehtoolla?
Vilma
- Anonyymi
En mä usko, että on olemassa yleisesti top 3 ominaisuuksia. Ihmiset ovat niin erilaisia ja parisuhteet ovat niin erilaisia, erilaisilla ominaisuuksilla on väliä. Jokainen meistä voi lopulta miettiä vain omia preferenssejään.
- Anonyymi
Nimenomaan vain omalla preferensseillä on väliä ja myös mikä on kaunis, komea, seksikäs tai älykäs vaihtelee asiaa tarkastelevan ihmisen mukaan paljon. Toiselle älykäs on mensan jäsen, yhdelle Einstein ja toiselle vain hieman keskivertoa älykkäämpi esim. ÄO 105, sekin riippuu siitä mihin vertaa (oma taso).
Toisen kaunis tai komea on toisen tavis ja osalle miss/mister maailmassakin on isoja vikoja. Samoin seksikkyys on hyvin subjektiivinen kokemus.
- Anonyymi
Henkiset:
-Älykkyys
-Ystävällisyys
-Tilannetaju sis. huumori
Fyysiset:
-Tissit
-Peppu
-Pimppi - Anonyymi
Psntava olemus isot tissit
- Anonyymi
Ota laajempi näkökulma, ajattele elämää niin että olen sentään selviytynyt hengissä tähän asti, yritän tehdä omasta elämästä mahdollisimman siedettävää.
- Anonyymi
Mykkä, kuuro ja sokea.
Juu, tuossa olisi jo aika hyvät vaihtoehdot.
Peace!
AV - Anonyymi
kun ihminen vanhenee niin nuo kaikki ominaisuudet tulevat vääjäämättä.
- Anonyymi
Kolmella sanalla; big black dick! Siinä on ne mitä ihminen tarvitsee!
- Anonyymi
tuollainen pikkutuulertinkin jos tuulaaq yölläkin joku jutytu.
- Anonyymi
olla oma itsensä..ajatella ja välittää..nauru auttaa jopa kipuihin...rehellinen...veriside..
- Anonyymi
En osaa eritellä kolmea tärkeintä ominaisuutta. Hänessä on niin monta upeaa ja tärkeää ominaisuutta, jotka tuntuvat vain täydentävän kaikkea.
Aitous, rehellisyys, luottamus, tunneäly, hyväntahtoisuus, avoimmuus, toisen huomiointi, herkkyys, huumorintaju, tapa jolla osaa esittää asiansa. Tässä ainakin osa tärkeimmistä ominaisuuksista, joiden vuoksi olen ollut myyty jo jonkin aikaa. Rakastan häntä koko ajan yhä enemmän mitä paremmin opin häntä tuntemaan.
Fyysisistä ominaisuuksista pidän itsekin jonkinlaista liikunnallisuutta tärkeänä. Hyvännäköinen kroppa ja miellyttävät, katseltavat kasvot kruunaa kokonaisuuden mitä sisältä löytyy. - Anonyymi
Tavallisen arjen sujuminen on tärkeää.
Perhe ykköseksi tärkeysjärjestykseen.- Anonyymi
Tämä parisuhteessa, etenkin perheellisille, tosi oleellinen juttu.
Hyvvee päivää.. ihmiset oikeasti. Haju .. tissit.. uskallus rakastaa.. älykkyys.. wtf???
Mikä hiton pariutumisen pakko on olla? Suatana ettekö ihmiset osaa olla ja elää iteksenne..
Naurettavaa pelleilyä vaatimukset kumppanista.
Egoistisuuden huippu. Minä haluan kumppanin joka.... sitä ja vitun tätä.
Oletteko kaikki oikeasti niin helvatun yksinkertaisia että oikeasti kuvittelette että vaatimustasonne on jotenkin merkityksellistä?
Toi Citriksen haju juttu.. on tieteellistä faktaa että hedelmällisen kumppani voi tunnistaa hajusta. Mutta että se on kriteerinä.. citris on itse jo hedelmällisyytensä menettänyt ja hakee hedelmällistä kumppania hajun perusteella.. siinä on ristiriita.
Pidän Citristä toki älykkäänä ihmisenä, mutta voiko älykäs olla oikeasti noin yksinkertainen. No, itseään täynnä hän toki on ja omahyväinenkin, mutta uskon yksilönvapauteen siinä missä mielipiteen vapauteenkin, niin nielen Citriksen kriteerit hänen kriteereinään.
Sääliksi käy vain hänen kumppaniehdokkaitaan, kun on noin umpio. Mutta lieneen joku tykkää niistäkin. Siis umpioista.
Ihminen on arvokas. Oli hän sitten minkälainen tahansa. Ihminen tulisi kohdata ihmisenä ensisijaisesti. Ei potentiaalisena kumppanina. Kriteerittömästi.
Mikä teitä ihmisiä oikeasti vaivaa? Onko niin vaikeaa ottaa ihmiset ihmisinä? Katsoa mikä on ihminen olemukseltaan ja vasta sitten miettiä niitä kumppanuuksia?
Tiedän.. olen tässä asiassa marginaalia ja moni pitää mielipidettäni typeränä. Entä sitten?
Mielipiteenäni sanon että kriteerit kuuluvat egoisteille. Itseään täynnä oleville mulkvisteille jotka eivät osaa elää elämäänsä lokeroimatta asioita ja ihmisiä.
Elämä on tässä ja nyt. Jos ajattelet jokaista ihmistä itsesi kautta, määritellen heidän sopivuuttaan, olet egoisti. Sopivuuttaan kumppaniksi, ystäväksi, tuttavaksi, kollegaksi.. tai ihan mihin rooliin vaan.. olet mielestäni umpio. Itseäsi täynnä.
Typeryyttä määritellä ihmisiä tuntematta heitä.
Ihminen on valtavan hieno ja moninainen kombinaatio. Käsittämättömän arvokas yksilö. Jokainen meistä on sellainen.
Ja meitä on hyvin erilaisia monimuotoisuudessaan.
Sitä pitäisi osata arvostaa. Vaatii vain avaramielisyyttä.
Ymmärrän toki, ettei kaikilla ole avaramielisyyden taitoa, sillä olemmehan kaikki hyvin erilaisia.
Mutta mikä hitto tekee sen, että yksilö ei osaa olla oma itsensä ilman sosiaalisia yhteyksiä. Tarvii olla kumppani tai ystävä tai joku muu.. ja ne kaikki ylimääräiset ihmiset lokeroidaan.
Lokeroidaan ihmiset siten, miten he hyödyttävät omia tarpeita. Juuri kuten tässäkin ketjussa.
Omista lähtökohdista katsotaan kaikkea. Ilman ymmärrystä muusta. Kas kun oma ego haluaa jotakin tiettyä.. niin se määrittää vaatimustason. Vaatimustason määrittää omanarvontunne siitä mitä kukakin kuvittelee ansaitsevansa.
Eli mitä enemmän ihminen on täynnä itseään, sitä yksityiskohtaisemmat kriteerit.
Logiikkaa peliin. Hei oikeasti!
Kuka rehellisesti voi ilmaista, että ihminen on tärkein.. ei tissit, haju tai älykkyys?
Loppujen lopuksi se millä on mitään väliä oikeasti on se ihminen.
Minun kolme kriteeriäni ovat; aito, rehellinen oma itsensä. Tykkään jos tykkään, tai sit en. Natsaa taihi ei. Ihan sama. Tutustuessani uuteen ihmiseen arvostan vain sitä mitä ihminen aidosti on.Voin vastata, että vain fiksu hyväksyy ihmisen itsenään työkaverina, kaverina, ystävänä, perheenjäsenä tai vaikka vakiopanona (ketä sellaista tavoittelee). Fiksu ihminen hyväksyy elämänkumppaninsa itsenään, mutta fiksu ihminen ei ole valmis kenen tahansa elämänkumppaniksi! Ihmisellä, vaikka hänet hyväksyisi ihmisenä täydellisesti voi olla piirteitä tai sairauksia, jotka tekevät yhteiselon täysin sietämättömäksi esim. Alkoholismi, sekakäyttö, sarjapettäjät, aggressiivisuus tai vaikka bipolaarisuus, joka saa usein ihmisen pettämään, käyttämään liiallisesti päihteitä, aiheuttamaan taloudellista tuhoa jne. Itse näen, että normaali itsetuntoinen ja terve ihminen ymmärtää, että tälläinen suhde on turmiollinen elämälle ja sairaanhoitamiseen tarvitaan ammattilaisia. Silti ihmisen voi hyväksyä täysin itsenään, vaikka ei ole valmis häntä elämänkumppaniksi. Sama koskee sitä, jos tunteet ei syty! Ihmisen voi hyväksyä täysin, vaikkei hän ole juuri sopiva omaksi elämänkumppniksi/seurustelukumppaniksi.
Jos kyse on tapailusta, taas kriteereillä on eri merkitys suhteessa kun vaikka pitkäjänteinen sitoutuminen puuttuu. Siis omien sanojen mukaan, et ole itse kiinnostunut seurustelusta (mikäli tilanne ei ole muuttunut) ja yhteisestä elämästä. Siis se mitä sanot kelpaamisesta, ei edes sovi omaan tahtotilaasi (jos et ole mielipidettäsi muuttanut). Lähimmäisen rakkaus on tärkeä arvo ja arvostettavaa, mutta se yksinään ei riitä kaikille elämänkumppanuudeksi.
Toisin kun kuvittelet minulla on sitoutunut, rakkaudellinen ja kummatkin omana itsenään hyväksyvä parisuhde. Yksi syy sille on, että olen löytänyt ihmisen kehen olen rakastunut ja ketä rakastan. Kumpikin kokee toisensa haluttavaksi, se on pitkälle viettejä. Ihminen on biologinen olento, hajujen vaikutus on osa viettejä (osa ihmisyyttä). Sitä ei ehkä ole helppo ymmärtää, jos ei ole koskaan tulisesti rakastanut (muistelen sinun joskus niin sanoneen). Jos valitsisin ihmisen, jonka kanssa ei ole aaltopituutta tai joka ei pysty keskustelemaan järkevästi, ei meillä pitkällä tähtäimellä riittäisi yhteistä. Se taas vaatii älykkyyttä ja kiinnostusta ympäröivää maailmaa kohtaan.Citrinella kirjoitti:
Voin vastata, että vain fiksu hyväksyy ihmisen itsenään työkaverina, kaverina, ystävänä, perheenjäsenä tai vaikka vakiopanona (ketä sellaista tavoittelee). Fiksu ihminen hyväksyy elämänkumppaninsa itsenään, mutta fiksu ihminen ei ole valmis kenen tahansa elämänkumppaniksi! Ihmisellä, vaikka hänet hyväksyisi ihmisenä täydellisesti voi olla piirteitä tai sairauksia, jotka tekevät yhteiselon täysin sietämättömäksi esim. Alkoholismi, sekakäyttö, sarjapettäjät, aggressiivisuus tai vaikka bipolaarisuus, joka saa usein ihmisen pettämään, käyttämään liiallisesti päihteitä, aiheuttamaan taloudellista tuhoa jne. Itse näen, että normaali itsetuntoinen ja terve ihminen ymmärtää, että tälläinen suhde on turmiollinen elämälle ja sairaanhoitamiseen tarvitaan ammattilaisia. Silti ihmisen voi hyväksyä täysin itsenään, vaikka ei ole valmis häntä elämänkumppaniksi. Sama koskee sitä, jos tunteet ei syty! Ihmisen voi hyväksyä täysin, vaikkei hän ole juuri sopiva omaksi elämänkumppniksi/seurustelukumppaniksi.
Jos kyse on tapailusta, taas kriteereillä on eri merkitys suhteessa kun vaikka pitkäjänteinen sitoutuminen puuttuu. Siis omien sanojen mukaan, et ole itse kiinnostunut seurustelusta (mikäli tilanne ei ole muuttunut) ja yhteisestä elämästä. Siis se mitä sanot kelpaamisesta, ei edes sovi omaan tahtotilaasi (jos et ole mielipidettäsi muuttanut). Lähimmäisen rakkaus on tärkeä arvo ja arvostettavaa, mutta se yksinään ei riitä kaikille elämänkumppanuudeksi.
Toisin kun kuvittelet minulla on sitoutunut, rakkaudellinen ja kummatkin omana itsenään hyväksyvä parisuhde. Yksi syy sille on, että olen löytänyt ihmisen kehen olen rakastunut ja ketä rakastan. Kumpikin kokee toisensa haluttavaksi, se on pitkälle viettejä. Ihminen on biologinen olento, hajujen vaikutus on osa viettejä (osa ihmisyyttä). Sitä ei ehkä ole helppo ymmärtää, jos ei ole koskaan tulisesti rakastanut (muistelen sinun joskus niin sanoneen). Jos valitsisin ihmisen, jonka kanssa ei ole aaltopituutta tai joka ei pysty keskustelemaan järkevästi, ei meillä pitkällä tähtäimellä riittäisi yhteistä. Se taas vaatii älykkyyttä ja kiinnostusta ympäröivää maailmaa kohtaan.Nooh.. on tosiasia, että maailmankatsomuksemme eroaa toisistaan kuin yö ja päivä. Ei siinä mitään pahaa ole. Olemme vain hyvin erilaisia toisiimme nähden.
En kritisoinut muuta kuin sitä, että ihminen asetetaan ehdollistetuksi.
Ja sitä että aina pitäisi olla se toinen ihminen siinä rinnalla, oli se sitten statukseltaan mikä vain.. kumpoani tai what ever.
Tiedän, että olet mielestäsi löytänyt elämäsi kumppanin ja olen onnellinen puolestasi siitä. Eipähän tarvitse enää sinunkaan murnuttaa siitä.
Ja olet oikeassa siinä, ettei tapailusuhdetta ja avioliittoa voi verrata valintakriteereissä toisiinsa.. olen samaa mieltä siitä.
Itse tapasin täällä itseäni miellyttävän ihmisen ja pääsin haluamanilaiseen suhteeseen hänen kanssaan. Olen onnellinen näin.
Ärsyttää vain ihan hitokseltaan sellainen ihmisten määritteleminen ja lokerointi täysin merkityksettömien seikkojen perusteella ennakkoasetelmana.
En tietenkään tiedä miten sinä ihmispiirisi valitset, mutta kaikesta sinussa minun mielestäni paistaa läpi itseriittoisuus.
Ja se itseriittoisuus on hyvä asia siihen pisteeseen asti, kunnes alat valitsemaan ihmisiä elämääsi.
Enkä todellakaan tarkoita, että elämään pitäisi ottaa sairaita yksilöitä omaksi riippakivekseen. Mutta se pitäisi ymmärtää, että jokaisella on arvo, myös niillä sairailla yksilöillä. Joten ääriajattelusi meni vähän mielestäni yli.
Näkemyksesi siitä, että vain parisuhteella perinteisessä merkityksessä on arvo, on mielestäni puusilmäinen. Ymmärräthän että kaikki eivät tunne samoin. On ihmisiä, jotka pitävät sinkkuutta arvona ja parisuhdetta hirvittävyytenä. Ja ihan kaikkea siltä väliltä.
Itse rakastan ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin elämässäni. Se, että jos olisin parisuhteessa perinteisessä merkityksessä estäisi minua olemasta minä. En voisi elää vapaana kohtaamaan ihmisiä, siten kuinka haluan heidät kohdata.
Ehkä vika on ajatusmaailmassani, mutta jos olisin sidottu yhteen mieheen, en voisi tapailla muita elämäni miehiä. Ja he kaikki ovat minulle tärkeitä. Ihmisinä. Persoonina.
Siksi en kykene ymmärtämään näkemyksesi ihannuutta vaan tyydyn olemaan eri mieltä kanssasi ja olemaan onnellinen puolestasi.
Minulle riittää että olen onnellinen ja näin olenkin.- Anonyymi
"...aito, rehellinen oma itsensä. Tykkään jos tykkään, tai sit en."
Yksinkertaisesti juuri noin.
- Sheena - Anonyymi
Hmmm... En ehkä ihan ymmärtänyt.
Mutta erilaisissa ihmisissä viehättää erilaiset piirteet tai ominaisuudet.
Tiettyjä perusjuttuja täytyy kuitenkin olla. En halua joutua huijatuksi, ryöstetyksi enkä pahoinpidellyksi.
xLiner - Anonyymi
Mahtavaa, selkosuomea mistä olen suuresta osasta samaa mieltä. Jooh, aina ei pysty olemaan hiljaa :)
Pikku-pirpana kirjoitti:
Nooh.. on tosiasia, että maailmankatsomuksemme eroaa toisistaan kuin yö ja päivä. Ei siinä mitään pahaa ole. Olemme vain hyvin erilaisia toisiimme nähden.
En kritisoinut muuta kuin sitä, että ihminen asetetaan ehdollistetuksi.
Ja sitä että aina pitäisi olla se toinen ihminen siinä rinnalla, oli se sitten statukseltaan mikä vain.. kumpoani tai what ever.
Tiedän, että olet mielestäsi löytänyt elämäsi kumppanin ja olen onnellinen puolestasi siitä. Eipähän tarvitse enää sinunkaan murnuttaa siitä.
Ja olet oikeassa siinä, ettei tapailusuhdetta ja avioliittoa voi verrata valintakriteereissä toisiinsa.. olen samaa mieltä siitä.
Itse tapasin täällä itseäni miellyttävän ihmisen ja pääsin haluamanilaiseen suhteeseen hänen kanssaan. Olen onnellinen näin.
Ärsyttää vain ihan hitokseltaan sellainen ihmisten määritteleminen ja lokerointi täysin merkityksettömien seikkojen perusteella ennakkoasetelmana.
En tietenkään tiedä miten sinä ihmispiirisi valitset, mutta kaikesta sinussa minun mielestäni paistaa läpi itseriittoisuus.
Ja se itseriittoisuus on hyvä asia siihen pisteeseen asti, kunnes alat valitsemaan ihmisiä elämääsi.
Enkä todellakaan tarkoita, että elämään pitäisi ottaa sairaita yksilöitä omaksi riippakivekseen. Mutta se pitäisi ymmärtää, että jokaisella on arvo, myös niillä sairailla yksilöillä. Joten ääriajattelusi meni vähän mielestäni yli.
Näkemyksesi siitä, että vain parisuhteella perinteisessä merkityksessä on arvo, on mielestäni puusilmäinen. Ymmärräthän että kaikki eivät tunne samoin. On ihmisiä, jotka pitävät sinkkuutta arvona ja parisuhdetta hirvittävyytenä. Ja ihan kaikkea siltä väliltä.
Itse rakastan ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin elämässäni. Se, että jos olisin parisuhteessa perinteisessä merkityksessä estäisi minua olemasta minä. En voisi elää vapaana kohtaamaan ihmisiä, siten kuinka haluan heidät kohdata.
Ehkä vika on ajatusmaailmassani, mutta jos olisin sidottu yhteen mieheen, en voisi tapailla muita elämäni miehiä. Ja he kaikki ovat minulle tärkeitä. Ihmisinä. Persoonina.
Siksi en kykene ymmärtämään näkemyksesi ihannuutta vaan tyydyn olemaan eri mieltä kanssasi ja olemaan onnellinen puolestasi.
Minulle riittää että olen onnellinen ja näin olenkin.En näe suhdemuodossasi mitään väärää, enkä ole koskaan aiemminkaan nähnyt. Olette ymmärtääkseni molemmat mukana vapaaehtoisesti ja omasta valinnasta.
En näe itse mitä pahaa on lähtökohtaisesti avoimessa suhteessa, seksisuhteessa, tapailusuhteessa tai polyamorisessa suhteessakaan on. Itse tuskin olisin onnellinen missään noista pitkäaikaisena vaihtoehtona, mutta jollekin muulle ne voi olla paras valinta. Itse en näe noissa suhteissa moraalista ongelmaa, paitsi jos toinen olisi kuviossa puolittain pakotetusti esim. sen takia, että pelkkää menettävänsä parinsa, jos ei suostu järjestelyyn.
Silti, ihan samalla lailla kuin avoimien suhdemuotojenkin osalta pitää ihmisellä olla oikeus valita itselleen myös sitoutunut ja vakinainen suhdemuoto, jossa kumpikin mielummin valitsee pysyvän ja uskollisen ihmissuhteen. Kaikki muodot on ihan yhtä hyviä yleisellä tasolla, mutta se mikä kenellekin sopii vaihtelee ja myös se mitä asioita kukakin omassa valinnassaan painostaa.
Parisuhde, mitä aloitus koski, edustaa useimmille pidempää ehkä jopa elämänmittaista ihmissuhdetta. Silloin myös sitä toista on ajateltava siltä näkökohdalta, että suhteella on aineksia kestää. Mainitsemani arvomaailma on tälläinen asia: vaikka toinen on ääri-persu ja toinen ääri-vihervasemmistolainen, on tiivis ja pitkä yhteiselo mahdollista, mutta raastavaa. Jos toive on nimenomaan pysyvästä ihmissuhteesta, näillä asioilla on merkitystä.
Sanot, että arvostat, että ihminen on rehellisesti oma itsensä ja tykkäät ihmisestä (en jaksa tarkastaa oliko juuri nämä sanat, mutta idea lienee olleen tuo). Samaa arvostan itsekin! Oma arvomaailmani arvostaa aitoja ihmisiä, toki en silti puolisokseni valitse ihmistä, joka on aito paskapää ja kohtelee lähimmäisiään huonosti. Oma arvomaailmaani sisältyy myös lähimmäisen rakkaus, välittäminen, kunnioitus ja se, että toisia kohdellaan hyvin, vaikka kaikille joskus käy virheitä. Tykkääminen tai oikeastaan syvemmät tunteet (tutustumisen aikana) on tietysti edellytys suhteelle. Itse vain tiedän, että aito tunne ja kiinnostus syntyy, kun se toinen on älykäs ja tuoksuu oikealle. Tuon tykkäämisen alle voi laittaa mitä vaan ja pahimmassa tapauksessa olla tekopyhä. Jostain se oma tykkääminen koostuu aina, vaikkei sitä osaisi sanoittaa. Joku tykkää hyvästä seksistä, isosta lerssistä, komeasta ulkonäöstä, isosta lompakosta, statuksesta, luonteesta, samasta aaltopituudesta yms. En sano, että olisit tekopyhä enkä tiedä mihin asioihin viehätyt elämäsi miehissä. Sanon vaan, että tykkääminenkin tulee jostain asioista. Ihan kenestä vaan ei yleensä tykkää edes pelkästään seksuaalisessa mielessä, vaikka hän olisi kuinka aito.
Empatia on taas samanlainen järkikriteeri kuin arvomaailma. Ilman empatiakykyä suhde olisi haastava.
En näe mitään syytä, miksi kenenkään pitäisi valita puolisoksi (seurustelu) ihminen, jota ei rakasta tai jonka kanssa on haastavaa. Loppujen lopuksi asioita, jotka on kriittisiä ja oikea este on useimmiten vain muutama. Muissa asioissa kokonaisuus kompensoi. Se ei tietenkään tarkoita etteikö näitä omien tärkeiden asioiden ulkopuolelle jääviä ihmisiä arvostaisi ihmisenä. Silti ihmiset, jotka sopii toisilleen parisuhteeksi asti, on harvassa. Se ettei kaikkien kanssa osu ja kaikkien kanssa ei rakkaus roihua, ei tee ketään huonoksi! Ei ihminen pysty tietoisesti edes valitsemaan kenen rakastuu, ihastuu tai tykästyy tai keneen tuntee seksuaalista vetoa, jos puhutaan aidoista tunteista. Noista asioistahan pohjimmiltaan pariutumisessa on kyse järjen äänen lisäksi (riskien välttäminen). Joskus ihminen pystyy eletyn elämän perusteella tunnistamaan mitkä asiat on niitä, jotka viehättää ja osaa siksi sanoittaa ne.Citrinella kirjoitti:
En näe suhdemuodossasi mitään väärää, enkä ole koskaan aiemminkaan nähnyt. Olette ymmärtääkseni molemmat mukana vapaaehtoisesti ja omasta valinnasta.
En näe itse mitä pahaa on lähtökohtaisesti avoimessa suhteessa, seksisuhteessa, tapailusuhteessa tai polyamorisessa suhteessakaan on. Itse tuskin olisin onnellinen missään noista pitkäaikaisena vaihtoehtona, mutta jollekin muulle ne voi olla paras valinta. Itse en näe noissa suhteissa moraalista ongelmaa, paitsi jos toinen olisi kuviossa puolittain pakotetusti esim. sen takia, että pelkkää menettävänsä parinsa, jos ei suostu järjestelyyn.
Silti, ihan samalla lailla kuin avoimien suhdemuotojenkin osalta pitää ihmisellä olla oikeus valita itselleen myös sitoutunut ja vakinainen suhdemuoto, jossa kumpikin mielummin valitsee pysyvän ja uskollisen ihmissuhteen. Kaikki muodot on ihan yhtä hyviä yleisellä tasolla, mutta se mikä kenellekin sopii vaihtelee ja myös se mitä asioita kukakin omassa valinnassaan painostaa.
Parisuhde, mitä aloitus koski, edustaa useimmille pidempää ehkä jopa elämänmittaista ihmissuhdetta. Silloin myös sitä toista on ajateltava siltä näkökohdalta, että suhteella on aineksia kestää. Mainitsemani arvomaailma on tälläinen asia: vaikka toinen on ääri-persu ja toinen ääri-vihervasemmistolainen, on tiivis ja pitkä yhteiselo mahdollista, mutta raastavaa. Jos toive on nimenomaan pysyvästä ihmissuhteesta, näillä asioilla on merkitystä.
Sanot, että arvostat, että ihminen on rehellisesti oma itsensä ja tykkäät ihmisestä (en jaksa tarkastaa oliko juuri nämä sanat, mutta idea lienee olleen tuo). Samaa arvostan itsekin! Oma arvomaailmani arvostaa aitoja ihmisiä, toki en silti puolisokseni valitse ihmistä, joka on aito paskapää ja kohtelee lähimmäisiään huonosti. Oma arvomaailmaani sisältyy myös lähimmäisen rakkaus, välittäminen, kunnioitus ja se, että toisia kohdellaan hyvin, vaikka kaikille joskus käy virheitä. Tykkääminen tai oikeastaan syvemmät tunteet (tutustumisen aikana) on tietysti edellytys suhteelle. Itse vain tiedän, että aito tunne ja kiinnostus syntyy, kun se toinen on älykäs ja tuoksuu oikealle. Tuon tykkäämisen alle voi laittaa mitä vaan ja pahimmassa tapauksessa olla tekopyhä. Jostain se oma tykkääminen koostuu aina, vaikkei sitä osaisi sanoittaa. Joku tykkää hyvästä seksistä, isosta lerssistä, komeasta ulkonäöstä, isosta lompakosta, statuksesta, luonteesta, samasta aaltopituudesta yms. En sano, että olisit tekopyhä enkä tiedä mihin asioihin viehätyt elämäsi miehissä. Sanon vaan, että tykkääminenkin tulee jostain asioista. Ihan kenestä vaan ei yleensä tykkää edes pelkästään seksuaalisessa mielessä, vaikka hän olisi kuinka aito.
Empatia on taas samanlainen järkikriteeri kuin arvomaailma. Ilman empatiakykyä suhde olisi haastava.
En näe mitään syytä, miksi kenenkään pitäisi valita puolisoksi (seurustelu) ihminen, jota ei rakasta tai jonka kanssa on haastavaa. Loppujen lopuksi asioita, jotka on kriittisiä ja oikea este on useimmiten vain muutama. Muissa asioissa kokonaisuus kompensoi. Se ei tietenkään tarkoita etteikö näitä omien tärkeiden asioiden ulkopuolelle jääviä ihmisiä arvostaisi ihmisenä. Silti ihmiset, jotka sopii toisilleen parisuhteeksi asti, on harvassa. Se ettei kaikkien kanssa osu ja kaikkien kanssa ei rakkaus roihua, ei tee ketään huonoksi! Ei ihminen pysty tietoisesti edes valitsemaan kenen rakastuu, ihastuu tai tykästyy tai keneen tuntee seksuaalista vetoa, jos puhutaan aidoista tunteista. Noista asioistahan pohjimmiltaan pariutumisessa on kyse järjen äänen lisäksi (riskien välttäminen). Joskus ihminen pystyy eletyn elämän perusteella tunnistamaan mitkä asiat on niitä, jotka viehättää ja osaa siksi sanoittaa ne.Jokaisella saa olla kriteerinsä .. luonnollisesti. Mikään ei sitä muuta.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
En näe suhdemuodossasi mitään väärää, enkä ole koskaan aiemminkaan nähnyt. Olette ymmärtääkseni molemmat mukana vapaaehtoisesti ja omasta valinnasta.
En näe itse mitä pahaa on lähtökohtaisesti avoimessa suhteessa, seksisuhteessa, tapailusuhteessa tai polyamorisessa suhteessakaan on. Itse tuskin olisin onnellinen missään noista pitkäaikaisena vaihtoehtona, mutta jollekin muulle ne voi olla paras valinta. Itse en näe noissa suhteissa moraalista ongelmaa, paitsi jos toinen olisi kuviossa puolittain pakotetusti esim. sen takia, että pelkkää menettävänsä parinsa, jos ei suostu järjestelyyn.
Silti, ihan samalla lailla kuin avoimien suhdemuotojenkin osalta pitää ihmisellä olla oikeus valita itselleen myös sitoutunut ja vakinainen suhdemuoto, jossa kumpikin mielummin valitsee pysyvän ja uskollisen ihmissuhteen. Kaikki muodot on ihan yhtä hyviä yleisellä tasolla, mutta se mikä kenellekin sopii vaihtelee ja myös se mitä asioita kukakin omassa valinnassaan painostaa.
Parisuhde, mitä aloitus koski, edustaa useimmille pidempää ehkä jopa elämänmittaista ihmissuhdetta. Silloin myös sitä toista on ajateltava siltä näkökohdalta, että suhteella on aineksia kestää. Mainitsemani arvomaailma on tälläinen asia: vaikka toinen on ääri-persu ja toinen ääri-vihervasemmistolainen, on tiivis ja pitkä yhteiselo mahdollista, mutta raastavaa. Jos toive on nimenomaan pysyvästä ihmissuhteesta, näillä asioilla on merkitystä.
Sanot, että arvostat, että ihminen on rehellisesti oma itsensä ja tykkäät ihmisestä (en jaksa tarkastaa oliko juuri nämä sanat, mutta idea lienee olleen tuo). Samaa arvostan itsekin! Oma arvomaailmani arvostaa aitoja ihmisiä, toki en silti puolisokseni valitse ihmistä, joka on aito paskapää ja kohtelee lähimmäisiään huonosti. Oma arvomaailmaani sisältyy myös lähimmäisen rakkaus, välittäminen, kunnioitus ja se, että toisia kohdellaan hyvin, vaikka kaikille joskus käy virheitä. Tykkääminen tai oikeastaan syvemmät tunteet (tutustumisen aikana) on tietysti edellytys suhteelle. Itse vain tiedän, että aito tunne ja kiinnostus syntyy, kun se toinen on älykäs ja tuoksuu oikealle. Tuon tykkäämisen alle voi laittaa mitä vaan ja pahimmassa tapauksessa olla tekopyhä. Jostain se oma tykkääminen koostuu aina, vaikkei sitä osaisi sanoittaa. Joku tykkää hyvästä seksistä, isosta lerssistä, komeasta ulkonäöstä, isosta lompakosta, statuksesta, luonteesta, samasta aaltopituudesta yms. En sano, että olisit tekopyhä enkä tiedä mihin asioihin viehätyt elämäsi miehissä. Sanon vaan, että tykkääminenkin tulee jostain asioista. Ihan kenestä vaan ei yleensä tykkää edes pelkästään seksuaalisessa mielessä, vaikka hän olisi kuinka aito.
Empatia on taas samanlainen järkikriteeri kuin arvomaailma. Ilman empatiakykyä suhde olisi haastava.
En näe mitään syytä, miksi kenenkään pitäisi valita puolisoksi (seurustelu) ihminen, jota ei rakasta tai jonka kanssa on haastavaa. Loppujen lopuksi asioita, jotka on kriittisiä ja oikea este on useimmiten vain muutama. Muissa asioissa kokonaisuus kompensoi. Se ei tietenkään tarkoita etteikö näitä omien tärkeiden asioiden ulkopuolelle jääviä ihmisiä arvostaisi ihmisenä. Silti ihmiset, jotka sopii toisilleen parisuhteeksi asti, on harvassa. Se ettei kaikkien kanssa osu ja kaikkien kanssa ei rakkaus roihua, ei tee ketään huonoksi! Ei ihminen pysty tietoisesti edes valitsemaan kenen rakastuu, ihastuu tai tykästyy tai keneen tuntee seksuaalista vetoa, jos puhutaan aidoista tunteista. Noista asioistahan pohjimmiltaan pariutumisessa on kyse järjen äänen lisäksi (riskien välttäminen). Joskus ihminen pystyy eletyn elämän perusteella tunnistamaan mitkä asiat on niitä, jotka viehättää ja osaa siksi sanoittaa ne.Hyvä kommentti Citrinella.
- Anonyymi
Suurinpiirtein samankaltainen taajuus.
- Sheena - Anonyymi
KAIKKI
On p.skaa paitsi k.si. -Uskaltaa olla oma itsensä
-Ei tarvitse ketään rinnalleen
-Ei vaadi toisilta asioita joihin toiset eivät ole valmiita- Anonyymi
Hmm...Anna mun kaikki kärsiä.Ehkä täyttä ymmärrystä vailla on mies joka lyö kättä ja menee takuuseen toisen puolesta.
Ehdoton oon luotettavuuden suhteen, en anna epäluotettavuutta anteeksi kovin helposti ja se jättää ainakin aina pienen epäilyksen kytemään.
Sitten arvojen kohtaaminen, parisuhteessa ne merkkaa, kaverisuhteissa ei.- Anonyymi
Huumorintajun puute on aika paha juttu.
- Anonyymi
fyysiset
- vähäviinainen
- liikkuva
- omillaan toimeen tuleva
psyykkiset
- tasapainoinen
- luotettava
- kiinnostunut elämästä ja minusta - Anonyymi
Pitää olla jännittävä, hyvännäköinen ja hyväperäinen maskuliini :D
Joustavuus, vastuunotto ja keskustelutaito.
Fyysisistä ominaisuuksista kauneus katsojan silmissä.- Anonyymi
Oletko joutunut miehelään kun ei ole näkynyt?
Anonyymi kirjoitti:
Oletko joutunut miehelään kun ei ole näkynyt?
Niin.. samaa olen miettinyt.
- Anonyymi
Hyvät hampaat ja hermot.
- Anonyymi
Tiukka nuttura.
- Anonyymi
Vakaa vapakäsi ja kireä siima.
- Anonyymi
Merta ja hyvät syötit.
Vilma
- Anonyymi
huonot kaliiiberit kuin hirvestäjillä, olympialaistern seiväshyppääjillä...
- Anonyymi
Älykkyyttä ei voi korostaa liikaa. Mikään ei ole luotaan työntävämpää kuin nainen jolla on alhainen älykkyys ja hänen käytöksestään näkyy se. Rauhallisuus. Nainen joka möykkää naama punaisena ympäriinsä kiroilee ja uhoaa ei innosta. Kommunikaatiotaidot jotka näyttää puuttuvan aika monelta nykynaiselta. Naiset hiljaa olo kysymyksen jälkeen ei ole aikuisen ihmisen tapa vastata tai ghoustaus. Se osoittaa naisen kehittymättömyyden. Uskollinen yhden ihmisen kumppani. Naisella ei ole mitään säätöjä siellä sun täällä hänelle ei jatkuvasti soittele tai tekstaile vieraat miehet pyytäen häntä milloin mihinkin. Normaali ihminen osaa sanoa ei asioille. Huumorintaju on kyllä tärkeä minkään jäykän tai vain uskosta puhuvan kanssa ei tule mitään mistään. Ei materialistinen tai minun kanssani maineen tai rahojen takia oleva. Erittäin tärkeää on että nainen pitäisi minusta minuna ei titteleistä rahoista tai mahdollisuudesta että elätän hänen ja maksan ostokset. Eli ei prostituoitu. Katseen kestävä itsestään huolta pitävä. Täytyy sanoa että tällaista naista jolla on kaikki kriteerit on vaikea löytää jopa täysin mahdotonta. Siksi olen ollutkin jo useamman vuoden yksin. Ainakaan en ole joutunut katsomaan mitään draamakuningatarta kämpässäni.
- Anonyymi
1. Luottamus 2. Rehellisyys 3. Keskustelutaidot
- Anonyymi
niin rwehellisyys wennwn kaikkwa
mutta niin itsellä pukeutumistyyli... metsuri-saappaat ja nato-takkikin.. - Anonyymi
Universaali rakkaus/ empaattisuus/ henkisyys.♥️🤷♀️
- Anonyymi
♥️
- Anonyymi
josz yhdedn puolukan tai musrikan kwsdeääminswn mswsädä maksaa t000 euroa onko wkolofisfra*=
- Anonyymi
Hyvä puhumaan ja pussaamaan, eikä koko kylää läpikäynyt kiertolainen.
Top 4 lisäys olisi ei perseilevästi käyttäytyvä. - Anonyymi
Petä, petä ja petä siinä Pyhä kolminaisuus liitoille.
Vie kotiin tuliaisena sekistaudit ja hajota perhe hyppäämällä jonkin salarakaan kainaloon, haarukkaan.
Petetään valhdellaan ja miten miehet komeat ottvat hirveitä norppia puolisoikseen?
Todella hyvärunkoiset, adonikset ja näkee näiden norppein kanssa. Miehet hyväkroppa, hyvä varustus ja kondiksess akun taas naista ei kehtaa viedä päivänvaloon.
Katsokaa vähän millaisen kumppanin hommaatte, taitavat nykyään ostaa naisen joka on nyrkin ja hellan välissä näitä aasian pieniä ja tummia. - Anonyymi
Parisuhde ei onnistu, ellei ole sinut itsensä kanssa.
Molempien on tunnettava itsensä hyvin.
Itsensä tunteminen tarkoittaa sitä, että ei ala
harhaisesti nähdä toisessa omia vikojaan.
Itsensä tunteminen tarkoittaa myös sitä, että ei
erehdy aloittamaan väärän eli sopimattoman
ihmisen kanssa.- Anonyymi
Tuo on ominaisuuksien TOP 1.
- Anonyymi
Tärkeää on myös se, että ei pudota toisen niskaan
omia unelmiaan, sillä jos niin tekee, se toinen ei koskaan
voi kokea sitä rakkaudeksi vaan haitalliseksi ja
ylimääräiseksi painolastiksi, josta
on päästävä eroon.
Tärkeintä on rakkaus eli se, että hyväksyy toisen
juuri sellaisena kuin hän on.
Se edellyttää itsensä hyväksymistä, mikä on
sitä, että on rehellinen itselleen. - Anonyymi
Uskallus, huumori, anteeksianto.
- Anonyymi
Uskallus on kaksiteräinen miekka.
Miten moni eroon ajautunut onkaan
uskaltanut liian löyhin perustein!
- Anonyymi
Ei hyvä.
- Anonyymi
Keskustelukyky, avoimuus, tervehenkisyys
- Anonyymi
Noi on hyviä.
Huomaatteko, miten kaikki ulkonäölliset
ominaisuudet loistavat poissaolollaan?
Se on hyvä, sillä miten moni eronnut onkaan
alun perin valinnut ulkonäöllisillä perusteilla ja
sitten törmännyt esim. keskustelukyvyttömyyteen,
epärehellisyyteen, sairashenkisyyteen ja muuhun
henkiseen keskenkasvuisuuteen!
- Anonyymi
1. nainen
2. turha esittää enempää kriteerejä, kun ei edellisenkään toteuttavia löydy, siis jotka myös suostuisivat jonkinlaiseen suhteeseen kanssani
terveisin super-atm- Anonyymi
Eri miehillä on harvinaisen erilaisia käsityksiä siitä,
mitä tarkoittaa olla nainen. Jotkut käsitykset ovat
jopa niin toksisia, että odottavat naisen olevan
miestä palveleva orja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eri miehillä on harvinaisen erilaisia käsityksiä siitä,
mitä tarkoittaa olla nainen. Jotkut käsitykset ovat
jopa niin toksisia, että odottavat naisen olevan
miestä palveleva orja.Siinä sanottiin nainen, ei naisellinen. Eikä se ole erilaisista käsityksistä riippuva asia, ainakaan 99,9%:lle ihmisistä. Ja niillä lopuillakin on vain mennyt sekaisin käsitteet 'olla' ja 'kokea olevansa'.
- Anonyymi
Rakkaus, kunnioitus ja arvostus.
- Anonyymi
Pikku-pirpana sanoi hyvin:
"Minun kolme kriteeriäni ovat; aito, rehellinen oma itsensä. Tykkään jos tykkään, tai sit en. Natsaa tahi ei. Ihan sama. Tutustuessani uuteen ihmiseen arvostan vain sitä mitä ihminen aidosti on."
En osaisi sanoa asiaa paremmin. Kaikki teeskentely ja egoistiset
odotukset tekevät parisuhteista haitallisia. Parisuhteessa
onnistuu vain aitoudella. Se, ketkä sopivat toisilleen, on ns.
korkeammassa kädessä. Ne eivät sovi toisilleen, jotka
lähtevät muuttamaan sitä toista itselleen sopivaksi. - Anonyymi
Parisuhteessa on monia tärkeitä ominaisuuksia, mutta tässä kolme henkistä ja kolme fyysistä ominaisuutta, jotka usein nousevat esiin:
### Henkiset ominaisuudet
1. **Luottamus**
- Ilman luottamusta parisuhde on kuin talo, jolla ei ole perustuksia. Luottamus on perusta, jonka päälle kaikki muu rakentuu. Luottamus mahdollistaa avoimen ja rehellisen kommunikaation sekä turvallisuuden tunteen.
2. **Kommunikaatio**
- Hyvä kommunikaatio on avain onnistuneeseen parisuhteeseen. Kyky kuunnella toista, ilmaista omat tunteet ja tarpeet selkeästi ja rakentavasti sekä ratkaista konfliktit yhdessä on välttämätöntä.
3. **Empatia**
- Empatia tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan ja ymmärtää hänen tunteitaan ja kokemuksiaan. Se auttaa rakentamaan syvää yhteyttä ja myötätuntoa kumppania kohtaan.
### Fyysiset ominaisuudet
1. **Fyysinen vetovoima**
- Vetovoima on tärkeä osa parisuhteen alkua ja jatkuvuutta. Tämä ei tarkoita vain ulkonäköä, vaan myös kemiaa ja sitä, miten toiset fyysiset piirteet, kuten hymy, kosketus ja eleet, vaikuttavat toisiinsa.
2. **Terveys ja hyvinvointi**
- Hyvä fyysinen terveys ja aktiivinen elämäntapa voivat parantaa yhteistä aikaa ja laatuaikaa yhdessä. Terveys ei tarkoita vain sairauksien puuttumista, vaan myös energisyyttä ja kykyä osallistua yhteisiin aktiviteetteihin.
3. **Fyysinen läheisyys**
- Fyysinen läheisyys, kuten koskettaminen, halailu ja intiimiys, ovat tärkeitä parisuhteen ylläpitämiseksi. Ne luovat yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunteen.
Näiden ominaisuuksien tasapainottaminen ja vaaliminen voivat auttaa rakentamaan vahvan ja kestävän parisuhteen.- Anonyymi
Ehkä tuo kunnioitus ja arvostuksiin on tärkeää noiden mainitsemasi asioiden lisäksi.
Sairastua voi silti , vaikka kuinka hoitais itseään, esim syöpä.
Myös tärkeää on savuttomuus ja maltillinen alkoholin käyttö.
- Anonyymi
Itselleni tärkeimmät:
Luotettavuus
Riittävän samanlaiset elämänarvot
Yhteensopiva luonne
Nuo ovat tosi yleisluontoisia ja niitä voisi tietysti avata useampaan kohtaan. Luotettavuus esimerkiksi pitää mielestäni sisällään kaiken sellaisen, että toisen sanoihin ja tekoihin voi luottaa. Minulle luotettavuus on kaiken a ja o. Luotettavuus pitää sisällään myös sen, että et lupaa, ellet voi pitää, sanot suoraa, että en voi tuota luvata. Noin minä siis luotettavuuden koen. Luotettavuus on minulle myös sitä, että voin luottaa, että toinen ei vaikkapa yhtäkkiä fyysisesti satuta. Luotettavuus on siis mulle se ehdoton ykkösvaatimus ja ominaisuus ja jos luottamus alkaa rakoilla, niin koko ihmissuhteen mielekkyys alkaa rakoilla. Itselläni luottamuksen puute lisää etäisyyttä ja jos puhutaan parisuhteesta, niin liian suuri etäisyys rikkoo suhteen, minun puoleltani.
Nuo kaksi jälkimmäistä ovat tosi epämääräisiä, mutta ne voivat myös tarkoittaa monia eri asioita, eivätkä ne ole tarkasti kiveenhakattuja, että pitää ajatella juuri näin tai olla juuri tällainen. Monenlaiset ajatukset ja piirteet voivat olla sopivia, kunhan ne eivät liian ääripäissä ja jyrkkiä tai yksinkertaisesti liikaa ristiriidassa keskenään.
Listaan olisi vielä voinut lisätä kommunikaatiokyvyn, mutta riittävän laajasti ajatellen sen voi sisällyttää yhteensopivaan luonteeseen.- Anonyymi
En tie, on se joka tapauksessa ihan perseestä, jos paljastaa omia heikkouksiaan, että joku nauraa. Ei se hyvältä tunnu. Oli suhde mikä tahansa. Välillä mietin, että muilla on helpompaa, etteivät tunne oloaan niin erilaiseksi kuin muut. En vaan saa tunnetasolla yhteyttä juuri kehenkään. Ei se johdu edes siitä, etten luota. Mä kyllä pääosin luotan toisiin ihmisiin, mutta sen jälkeen kun se on rikottu, niin on hankalaa. Ja kun tietää, että se tehdään tahallaan, no mitä siihen sanoisi. Kiitti?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tie, on se joka tapauksessa ihan perseestä, jos paljastaa omia heikkouksiaan, että joku nauraa. Ei se hyvältä tunnu. Oli suhde mikä tahansa. Välillä mietin, että muilla on helpompaa, etteivät tunne oloaan niin erilaiseksi kuin muut. En vaan saa tunnetasolla yhteyttä juuri kehenkään. Ei se johdu edes siitä, etten luota. Mä kyllä pääosin luotan toisiin ihmisiin, mutta sen jälkeen kun se on rikottu, niin on hankalaa. Ja kun tietää, että se tehdään tahallaan, no mitä siihen sanoisi. Kiitti?
Se ei ole koskaan oikein, että nauraa toiselle. Yhdessä voi kyllä nauraa, kunhan molemmilla on oikeasti hauskaa. Mutta mä luulen, että melkein jokainen tuntee aina toisinaan itsensä erilaiseksi ja kummajaiseksi, ulkopuoliseksi. Itse en jatkaisi mitäön ihmissuhdetta, jos toinen on noin huoboköytöksinen kuin kuvailet. Ehkä, jos hän jos hän yksinkertaisesti vain tyhmä ja vähän älyvapaa, eikä tajua käytöstään. Silloin sen voi antaa anteeksikin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tie, on se joka tapauksessa ihan perseestä, jos paljastaa omia heikkouksiaan, että joku nauraa. Ei se hyvältä tunnu. Oli suhde mikä tahansa. Välillä mietin, että muilla on helpompaa, etteivät tunne oloaan niin erilaiseksi kuin muut. En vaan saa tunnetasolla yhteyttä juuri kehenkään. Ei se johdu edes siitä, etten luota. Mä kyllä pääosin luotan toisiin ihmisiin, mutta sen jälkeen kun se on rikottu, niin on hankalaa. Ja kun tietää, että se tehdään tahallaan, no mitä siihen sanoisi. Kiitti?
Kerro pari paljastamaasi heikkoutta, joille on naurettu?
Monet ottavat naurun liian vakavasti (en sano, että juuri sinä olisit ottanut) ja sitä onkin moneen lähtöön. On ihan eri asia nauraa pahan kuin hyväntahtoisesti. Toista voi myös tulkita väärin (en sano että sinä olisit tulkinnut väärin), mutta kuitenkin kannattaisi pyytää nauruun syytä/selitystä ja voisi jopa rohkeasti kertoa, miksi nauru osui pahaan kohtaan.
- Sheena
- Anonyymi
^Miehelle
-sopivasti rahaa ja valtaa
-jykevä leuka ja hartiat
-iso muhkea kikkeli
Ne ratkaisevat. Muut ovat lasten lätinää.- Anonyymi
Itseasiassa… joo 😄
- Anonyymi
Ai, jaa sinua saa pettää , olla epärehellinen ja kusettaa joka asiassa, ehkä myös lyödä .😂😂😂
- Anonyymi
Sovit mulle, mulla rahaa, mutta en sulle anna senttiäkään, tienaa sinä itse rahasi, valtaakin löytyy ja salilla käyn , leuat löytyy ja myös iso kikkeli jota jaan myös muille en ainoastaan sulle.
Muu on silkkaa sontaa.
- Anonyymi
Vastuunottokyky, joustavuus, huumori.
- Anonyymi
Kotvasen tuossa tuumiskelin ja kyllä parisuhteessa numero 1. on tapa ajatella, sellainen huvittuneen humoristinen, väljä ajatusmaailma.
2. empaattinen lämmin luonne.
Viimeisenä mutta ei ehkä aina vähäisimpänä 3. viehättävä ulkomuoto - Anonyymi
Naisella hyvä perse, antaa myös kakkosta ja on kasvoiltaan kaunis.
Vitut muista ominaisuuksista. - Anonyymi
1) Paljon rahaa, omaisuutta ja/tai suuret tulot
2) Pitkä, yli 185 cm
3) Iso kyrpä
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Simula, rakkaus, Aittakumpu
Milloin tämä rakkaus on roihahtanut? Onko molemmat herätysliikkeen jäseniä - kristillisiä etnonationalisteja ?https://ww1182141Yläkoulun seksiopas neuvoo harjoittelemaan
anaaliyhdyntää lämpöisellä ja pitkällä porkkanalla https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010859818.html1771706Pormestari käräjille?
Ei mene Puolangalla häpösesti, rinnekeskus&hotelli suljettuna ja käräjäasiana, naudat tapetaan nälkään, poliisi tutkii j551404- 551188
Joukko oppilaita terrorisoi koulua Helsingissä niin
että osa opettajista pelkää töihin tulemista https://www.hs.fi/helsinki/art-2000010857587.html1661175Susta ei saisi nättiä vaikka miten paljon
meikkaisit. 😁 anna siis sen miehen olla rauhassa! Sivusta tutulta mieheltä75996Norjan tilaama koruton raportti mitä NATO-jäsenyys aiheuttaa Suomelle
Iltasanomat: "Miksi vaikenemme? Asiantuntijoiden mukaan Suomessa ei vieläkään ymmärretä, mitä Nato-jäsenyydestä seuraa62892Voisimmeko seuraavan kerran kun
Nähdään tehdä toisille selväksi että kiinnostaa enemmän kuin kaveri mielessä. Jos keksit vielä keinon niin napakymppi36887- 52874
- 56821