Onko täällä muita skitsofreenikkoäitejä? Miten olette selvinneet pikkulapsiajasta ja lasten teini-iästä? Pelkäättekö että lapsenne sairastuvat myös henkisesti? Koetteko antaneenne lapselle huonon lapsuuden? Ovatko he kertoneet traumatisoituneensa? Millaiset välit ovat aikuisiin lapsiin?
Skitsofrenia ja äitiys
Anonyymi-ap
3238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Skitsofreenikon lapset jäävät ilman äidin huolenpitoa, ellei lapsia sijoiteta sijaiskotiin, missä äidin osaa hoitaa sijaisäiti. Joskus lapset ovat isän huollossa, jos isä suostuu.
Skitsofrenia on vahvasti periytyvä ja osa lapsista sairastuu. Tämä on karu totuus.
En ole vielä äiti, enkä skitsofreenikkokaan, mutta muistelen omaa lapsuuttani inholla ja kammolla.
Ehkä pahinta omassa lapsuudessani oli se, millä tavalla perheen aikuinen skitsofreenikko syyllisti kaikista niin omista, kuin maailmankin muista ongelmista kaikkia läheisiään.
Ja vaikka näin aikuisena sen ymmärtääkin, että se oli se sairaus, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että ne elämän tärkeimmät vuodet ovat myrkyn pilaamia.
Seurustelin aikoinaan skitsofreenikon kanssa pari vuotta.
Hänen jo silloin iäkkäämpi äitinsä oli myös skitsofreenikko. Kaveri, jonka kanssa seurustelin, oli asunut aina kotonaan äitinsä ja isänsä kanssa, ei oltu otettu huostaan missään vaiheessa, oli käynyt peruskoulun. Ikävä asia oli, että tämä kaveri oli ollut koulukiusattu kouluaikoinaan. Vanhempiensa kanssa hän pärjäsi hyvin.
Toki hänellä oli psykoottistyyppistä oireilua ja päihdeongelmaakin mukana.
Kaverini ja hänen vanhempansa olivat molemmat ihan mukavia, muistaakseni sillä isällä ei ollut ongelmia.
Tästä on noin kolmisenkymmentä vuotta aikaa, eli ei ihan älyttömän kauan.