Laitanpa tarinani tännekin...
Ajattelin kertoa täällä tilanteesta, johon olen joutunut psykoterapeuttini toimesta. Jos vaikka löytyisi joku kohtalotoveri?
Minulla todettiin vakava masennus, jonka hoidoksi aloitettiin psykodynaaminen yksilöterapia ja lääkitys. Terapiassa kävin KELA:n tukemana yksityisellä psykoterapeutilla.
Yksi käyntikerta maksoi 60 euroa, josta KELA korvasi n. 52 euroa. Loppuosa oli minun omavastuuni. Maksoin omavastuuni aina kuun lopussa käteisellä kuittia vastaan. KELA korvasi maksimissaan 80 käyntikertaa vuodessa.
Tämän vuoden alussa sain työpaikan toiselta paikkakunnalta. Informoin terapeuttiani tästä ja kysyin, miten hoitoani olisi mahdollista jatkaa. Hän kertoi mahdollisuudestani hakeutua hoitoon toisen paikkakunnan mielenterveystoimistoon.
Sovimme suullisesti, että jos saan järjestettyä tämän vuoden puolella jonkun käynnin, voisimme tavata ja saattaa terapiatyöskentelyn päätökseen.
Järkytykseni oli melkoinen kun terapeuttini tammikuussa ilmoittikin, että hän olettaa minun saapuvan 15 käyntikerralle, jotka KELAN tuesta olivat vielä jäljellä. Tähän en elämäntilanteeni vuoksi mitenkään pystynyt!
Ilmoitin, etten pysty käyttämään kaikkia käyntikertoja, jolloin terapeuttini ilmoitti laskuttavansa minulta kaikki 15 käyntikertaa kokonaisuudessaan, koska KELA ei korvaa "käyttämättä jääneitä" käyntejä.
Olin ymmärtänyt, että käyttämättä jäänyt käynti on sellainen, jonka päivämäärän olen lyönyt terapeutin kanssa lukkoon, mutta jonne en kuitenkaan saavu.
Terapeuttini vetosi kuitenkin sopimukseen, jonka olin allekirjoittanut kärsiessäni vakavasta depressiosta ja itsetuhoisista ajatuksista. Sopimuksen pieni präntti voidaan ymmärtää niin, että sitoudun käymään terapeutin vastaanotolla 80 käyntikertaa vuodessa, riippumatta omista esteistäni tai kokemastani hoidontarpeesta.
Kerroin terapeutilleni ymmärtäneeni KELAN tuen olevan tarkoitettu minun terapiani tukemiseen, eikä hänen liiketoimintansa pönkittämiseen. Tuolloin hän kieltäytyi enää tapaamasta minua ja ilmoitti lähettävänsä laskun kaikista 15 käyntikerrasta. Laskun sain ja nyt se on perintäkuluineen n. 1100 euroa!
Laskua en siis ole suostunut maksamaan, koska terapeuttini laskuttamia käyntikertoja ei ole koskaan pidetty eikä hänen mainitsemiaan päivämääriä ole koskaan sovittu.
Hän laskuttaa tekemättömästä työstä ja tapaamisista joihin en mitenkään olisi voinut edes päästä muuttuneen elämäntilanteeni vuoksi.
Nyt odotan haastetta käräjäoikeuteen perintätoimistolta. Asian johdosta depressio-oireet ovat palanneet ja kärsin ajoittain voimakkaasta ahdistuksesta ja unettomuudesta.
Tietääkö kukaan vastaavasta tapauksesta ja osaisiko joku neuvoa minua?!
Ajattelin kertoa täällä tilanteesta, johon olen joutunut psykoterapeuttini toimesta. Jos vaikka löytyisi joku kohtalotoveri?
Minulla todettiin vakava masennus, jonka hoidoksi aloitettiin psykodynaaminen yksilöterapia ja lääkitys. Terapiassa kävin KELA:n tukemana yksityisellä psykoterapeutilla.
Yksi käyntikerta maksoi 60 euroa, josta KELA korvasi n. 52 euroa. Loppuosa oli minun omavastuuni. Maksoin omavastuuni aina kuun lopussa käteisellä kuittia vastaan. KELA korvasi maksimissaan 80 käyntikertaa vuodessa.
Tämän vuoden alussa sain työpaikan toiselta paikkakunnalta. Informoin terapeuttiani tästä ja kysyin, miten hoitoani olisi mahdollista jatkaa. Hän kertoi mahdollisuudestani hakeutua hoitoon toisen paikkakunnan mielenterveystoimistoon.
Sovimme suullisesti, että jos saan järjestettyä tämän vuoden puolella jonkun käynnin, voisimme tavata ja saattaa terapiatyöskentelyn päätökseen.
Järkytykseni oli melkoinen kun terapeuttini tammikuussa ilmoittikin, että hän olettaa minun saapuvan 15 käyntikerralle, jotka KELAN tuesta olivat vielä jäljellä. Tähän en elämäntilanteeni vuoksi mitenkään pystynyt!
Ilmoitin, etten pysty käyttämään kaikkia käyntikertoja, jolloin terapeuttini ilmoitti laskuttavansa minulta kaikki 15 käyntikertaa kokonaisuudessaan, koska KELA ei korvaa "käyttämättä jääneitä" käyntejä.
Olin ymmärtänyt, että käyttämättä jäänyt käynti on sellainen, jonka päivämäärän olen lyönyt terapeutin kanssa lukkoon, mutta jonne en kuitenkaan saavu.
Terapeuttini vetosi kuitenkin sopimukseen, jonka olin allekirjoittanut kärsiessäni vakavasta depressiosta ja itsetuhoisista ajatuksista. Sopimuksen pieni präntti voidaan ymmärtää niin, että sitoudun käymään terapeutin vastaanotolla 80 käyntikertaa vuodessa, riippumatta omista esteistäni tai kokemastani hoidontarpeesta.
Kerroin terapeutilleni ymmärtäneeni KELAN tuen olevan tarkoitettu minun terapiani tukemiseen, eikä hänen liiketoimintansa pönkittämiseen. Tuolloin hän kieltäytyi enää tapaamasta minua ja ilmoitti lähettävänsä laskun kaikista 15 käyntikerrasta. Laskun sain ja nyt se on perintäkuluineen n. 1100 euroa!
Laskua en siis ole suostunut maksamaan, koska terapeuttini laskuttamia käyntikertoja ei ole koskaan pidetty eikä hänen mainitsemiaan päivämääriä ole koskaan sovittu.
Hän laskuttaa tekemättömästä työstä ja tapaamisista joihin en mitenkään olisi voinut edes päästä muuttuneen elämäntilanteeni vuoksi.
Nyt odotan haastetta käräjäoikeuteen perintätoimistolta. Asian johdosta depressio-oireet ovat palanneet ja kärsin ajoittain voimakkaasta ahdistuksesta ja unettomuudesta.
Tietääkö kukaan vastaavasta tapauksesta ja osaisiko joku neuvoa minua?!
Vastaukset 6
Vanhimmat
toisin päin?? Niin se käy juristienkin kanssa ja lakitoimistojen ja viimekädessä oikeudenkin kanssa. Huomaatkin ehkä olevan heidän auttaja kun "apua" haitkin itselle.
Apu ja asenne riittää juuri siihen saakka kun sinun ja rahoittajien kanava on auki. (Sinun asiasi on sivuseikka kokoajan) nm, Elämässä oppinut.
Moraali ja etiikka on yhteiskunnassa vähitellen rapautunut - ja aivan vastaavalla tavalla kuin oikean pyramidin rapautuminen alkaa huipulta - niin "valtapyramidin rapautumisen" (moraalis-eettisen rappion) myötä rapautuminen ja rappio leviää vähitellen kaikkialle.
Huijaaminen ja (valta)aseman väärinkäyttäminen on nykyään jostain syystä hyvin yleistä. Mistä malli ja hyväksyntä tuonkaltaiselle toiminnalle?
Maassa vallitsee sellainen kieroilemisen ja häikäilemättömyyden kulttuuri, jota on vaikea käsittää mikäli omakohtaista kokemusta ei ole kertynyt.
Asianajajien lisäksi mm.lääkärit käyttäytyvät (usein) todella törkeästi potilaitaan kohtaan. Pelkoa rangaistuksesta ja kiinnijäämisestä ei heilläkään näytä olevan.
Ota nyt tilanteen hallinta itsellesi, käy ensin oikeusaputoimistossa ja sitten vielä KELA:lla, niilläkin on lakimies ainakin isommissa konttoreissa. Ensin sinun pitäisi lähettää "reklamaatio" terapeutille ja ilmoittaa, että et hyväksy laskua miltään osin, nimittäin ainostaan maksamatta jättäminen voidaan katsoa osittaiseksi hyväksymiseksi.
Kunhan vain jaksat hoitaa tämän asian niin uskoisin sinun olevan vahvoilla. Hakeudu myös siellä uudella paikkakunnalla nopeasti "hoitoon", ensiksi tilasi voi pahentua tällaisen business-ajattelun takia ja toiseksi, jos juttu nyt menee vaikka käräjille, sinulla on paperit, että tilasi on huonontunut tästä johtuen. Koita pärjätä ja muista, että emme voi sille mitään, että elämme ahneessa, kylmässä maailmassa.
Teoksessa Psykoterapian perusteet (Juva 1993) alan auktoriteetti professori Veikko Tähkä kirjoittaa terapiasopimuksesta (s. 148) seuraavaa:
"Terapiasopimus on ´herrasmiessopimus´, joka ei sido potilasta miksikään määräajaksi hoitosuhteeseen, vaan hän on vapaa lopettamaan sen milloin hyväksi näkee. Siksi ajaksi kuin hoitosuhde kestää, on kuitenkin välttämätöntä sopia tietyistä periaatteista, joita sen aikana tullaan noudattamaan."
Kohtuuttoman sopimusehdon sovittelusta säädetään kuluttajasuojalain 4 luvussa.
"4 LUKU
Sopimuksen sovittelu ja tulkinta (16.12.1994/1259)
1 § (16.12.1994/1259)
Jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat. (15.12.2000/1072)
Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.
2 § (16.12.1994/1259)
Jos 1 §:ssä tarkoitettu sopimusehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, on 1 §:ää sovellettaessa noudatettava tässä pykälässä säädettyjä rajoituksia.
Jos ehto sopimusta tehtäessä vallinneissa olosuhteissa on ollut kohtuuton, ei ehdon kohtuuttomuutta myöhemmin arvioitaessa saa kuluttajan vahingoksi ottaa huomioon olosuhteiden muuttumista.
Jos ehdon sovittelu tai sen jättäminen huomioon ottamatta koskee sellaista ehtoa, joka hyvän tavan vastaisesti johtaa osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien huomattavaan epätasapainoon kuluttajan vahingoksi, sopimusta ei voida sovitella muilta osin. Tällöin sopimus jää voimaan muilta osin muuttumattomana, jos se sellaisenaan voi pysyä voimassa.
3 § (16.12.1994/1259)
Jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi.
4 § (16.12.1994/1259)
Jos syntyy erimielisyys siitä, onko kysymyksessä 2 ja 3 §:ssä tarkoitettu etukäteen laadittu sopimusehto, elinkeinonharjoittajan on näytettävä väitteensä toteen."
Katsoisin, että terapeutin vetoama painettu sopimusehto on sillä tavoin kuluttajaa kohtaan kohtuuton (ainakin karrotussa muuttuneessa tilanteessa), että se voidaan jättää huomioon ottamatta.
Mielenterveyden Keskusliitto tarjoaa oikeudellista neuvontaa. Yhteystiedot löytyvät linkistä http://www.mtkl.fi/jarjesto/tietoa/yhteystiedot/
..kaikille vastanneille, erityisesti sinulle nimim. um!
Olen nyt tehnyt terapeutistani kantelun lääninhallitukseen, josta tieto menee myös TEO:lle.
Perintätoimisto aikoo ottaa asiassa seuraavaksi haasteen, joten jään sitä odottelemaan. Haaste ilmeisesti keskeyttää asian käsittelyn Kuluttajavalituslautakunnassa.
Olen hädissäni hakenut kaiken mahdollisen tiedon, joka minua voisi auttaa. Olen ymmärtänyt, että puolellani on ainakin heikomman suoja, force majeure, kohtuuttomat sopimusehdot jne.
Professori Veikko Tähkän luonnehdinta terapiasopimuksesta on myös huojentava. Juuri tällaiseksi sopimuksen ymmärsin sen allekirjoittaessani.
Allekirjoitustilanne oli itsessään outo. Terapeuttini antoi sopimuksen allekirjoitettavaksi vasta muutaman käynnin jälkeen, jolloin hän ilmoitti ettei terapiasuhteemme voi jatkua jollen sopimusta allekirjoita. Tuolloin paikkakunnalla ei ollut muita psykoterapeutteja, jotka olisivat minut voineet potilaakseen ottaa (kaikki ajat varattuja).