siellä oli kaunista
https://www.suomi24.fi/viihde/lentoturma-selviytyja-sami-saikkonen-kuvailee-kavi-kuoleman-rajamailla-olin-hirvean-kauniissa?ref=s24
Onko sinulla jotain samankaltaisia kokemuksia ?
https://www.suomi24.fi/viihde/lentoturma-selviytyja-sami-saikkonen-kuvailee-kavi-kuoleman-rajamailla-olin-hirvean-kauniissa?ref=s24
Onko sinulla jotain samankaltaisia kokemuksia ?
Vastaukset 113
Vanhimmat
Sami Saikkosen haastattelu tulee tänään Akuutti Livessä TV1 klo 19.55.
Lukekaa lohduksenne kirja "Valoa elämään kuoleman takaa".
Odotan Sami Saikkosen haastattelua. Mielenkiintoinen ehkä ?
Kyllä kai kuolema kohta korjaa. Päivällä väsyttää enemmän, yöllä nukuttaa
vähemmän. Uupuu nopeammin, toipuu hitaammin. Ajattelun joustavuus
ja keskittymiskyky heikkenee. Alkaako kohta toinen lapsuus ?
Mielen haurastumista yrittää olla ajattelematta ja salata sitä ulkopuolisilta.
Harhaa, pelkkää aivojen tuottamaa harhaa.
Aivoissa nimittäin on sähköistä toimintaa, joka saa aikaan hallusinaatioita vielä 10-15 minuuttiakin ns. kuoleman jälkeen. Se on ihan tieteellisesti todettu.
Laittaisitko linkin tutkimukseen, johon kommenttisi perustuu?
kylmätotuus
No tässä on yksi monista, jos et itse osaa etsiä.
Ne "taivaskokemukset" ovat vain hapenpuutteen aikaansaamaa hallusinaatiota.
https://www.independent.co.uk/news/science/what-happens-die-brain-activity-life-heart-beating-death-after-eeg-study-research-a7620131.html
Lääkärit ovat kertoneet, että jos esimerkiksi kuolee sydänkohtaukseen,
aivot "toimivat" vielä hetken sen jälkeen, vaikkei ihmiseen enää saa
yhteyttä, ei katsekontaktia eikä muutakaan. Aivojen toiminta ei lakkaa
samalla sekunnilla kuin sydämen. Tapauksia on tietysti monenlaisia.
En menisi vannomaan, että kaikki on vain lääkärien kertomaa "hallusinaatiota.".
Tämä tutkimus "teilaa" väitteen hallusinaatiosta.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2014100718726223
kylmätotuus
Koska sinulla ei itselläsi ole ollut sellaista, siksi sinua harmittaa.
Niin, no just tuotahan tarkoitankin, että tutkijat ovat todenneet aivoissa olevan vielä toimintaa vaikka ihminen on ollut kliinisesti kuollut, elikkä "Kliininen kuolema on tila, jossa verenkierto on lakannut sydämen pysähtymisen seurauksena ja hengitys loppunut".
Se aivojen toiminta voi kestää jopa 10-15 minuutia kliinisen kuoleman jälkeen.
Ja koska silmät eivät enää toimi, että voisi katsella ympärilleen, niin ne näyt ovat vain aivoissa samoin kuin unet, kunnes sammuvat sieltäkin sitten, kun aivotoimintakin lakkaa, ellei saada sydäntä käyntiin uudestaan.
Ne, jotka sanovat olleensa kuolleena, ovat olleet vain kliinisesti kuolleita, mutta eivät vielä aivokuolleita. Sitten, kun on myös aivokuollut, niin siitä ei ole paluuta elämään enää.
Ei, ei minulla todellakaan ole ollut hallusinaatioita, eikä harmita yhtään.
Entäs Jeesuksen kuolema?
Ja Lasarus herätettiin 3 päivän kuluttua hänen kuolemastaan?
Taitaa koko Raamattu olla jonkun hapenpuutteesta kärsineen hallusinaatiota...
Vai onko niin, että kun aikanaan kaikki kuolleet herätetään, niin "taivaan valtakunta" on täynnä aivokuolleita zombeja?
Kuulostaa enemmänkin Helvetiltä kuin Taivaalta.
Ei Lasarus eikä Jeesus kumpainenkaan kertoneet käyneensä taivaan autuudessa haudassa levätessään. Jos Lasarus olisi siellä "tuonpuoleisessa" nauttinut jo sen kauneudesta, niin olisi hän varmasti kertonut minkälaista siellä oli. Tuskin olisi malttanut pysyä siitä hiljaa.
Mistä zombeista sinä puhut? Olet katsonut liikaa mielikuvitus kauhufilmejä. Eihän Jeesuskaan zombina herännyt kuolleista, vaan terveessä ylösnousemusruumiissaan.
Hän, joka meille on elämän antanut, pystyy antamaan sen uudestaankin niinkuin Lasarukselle.
Minulle elämän antoi paikallinen kätilö.
"""Minulle elämän antoi paikallinen kätilö."""
Entäs ne, jotka ovat syntyneet ilman kätilön avustusta? Kaikki eläimetkin?
Pikkuveljeni syntyi taksin takapenkillä ilman kätilöä ja kyllä hänkin elämän sai, elossa vieläkin.
Tuossa tieteellisessä tutkimuksessa, jonka linkitin, tutkijat totesivat, etteivät tutkittujen kokemukset olleet hallusinaatioita.
Lue teksti uudelleen, koska et nähtävästi ymmärtänyt lukemaasi ensimmäisellä lukukerralla.
kylmätotuus
Lähinnä niinkuin unia ne on.
Joskushan unetkin vaikuttavat todellisilta, kunnes herää ja hoksaa, että untahan se vain oli.
Minä olen istunut monien kuolin vuotaiden ääressä ja melkein kaikille tulee vähän ennen kuolemaa rauhallinen ilme kasvoille . Verenpaine laskee olemattomiin ja sydämmen lyönnit harvenee . Joten ei se mitään kamalaa ole , kuten kuvittelin nuorena että ihmiset ovat paniikissa silloin.
Mutta siltikin moni sanoo että kun sais elää edes vähän aikaa vielä. Kuoleman lopullisia pelottaa monia. Ja niinhän se on että elämä se on joka kaikille on kallis
Usein ihmiset joillakin ollut sydänkohtaus ja olleet kuolleena muutaman minuutin ja heidät on elvytetty niin kertovat tunnelista ja siitä että olivat jotenkin oman itsensä ulkopuolella ja katselivat kun lääkärit yrittivät häntä elvyttää.
Ihmisen aivot ovat fantastiset ja saavat aikaan vaikka minkälaisia asioita.
Niistä jutuista ei kukaan ota mitään notiisia kukaan ei nouse kuolleista monen päivän jälkeen
Minulle elämän antoi katastrofi sektio samoin vauvalleni aikoinaan. Onnekisi olin niin
Epätietoinen tilanteesta etten tajunnut miksi sänkyä viedään juoksemalla ja lääkärit perässä . Jälkeen päin sain tietää että molempien , niin lapsen kun minunkin elämä oli vähillä loppua . Sitä vai aika huonosti kun tajuaa miten ohut elämän lanka onkaan . Toisaalta hyvä etten ymmärtänyt etukäteen siitä mitään olisin varmaan pelännyt
Oh-hoh, eikö se kätilö kuitenkin vain päästä pienokaisen pinteestä. Elämän ovat antaneet isä ja äiti.
On olemassa paljon asioita, joita ihmisjärjellä ei vielä pystytä selittämään. Tuskinpa meidän kummankaan älykkyys riittää ratkaisemaan syntyjä syviä.
kylmätotuus
Monet tutkija tutkivat näitä asioista koko ajan.
Ollut myös kollegoita jotka ovat kuulleet mitä ihmeellisimpiä kertomuksia siitä miten tunsivat kun olivat olleet kuolleita muutaman minuutin .
Minusta ei kannata selitellä mitä netissä on lukenut ilman mitään kokemusta hoitoalalta , ja toistella kirjaimellisesti niitä palstalla.
Ihmiset jotka kokevat asioista tälläisessä tilanteessa kuullaan aina , ja yleisintä on se tunneli ja kirkas valo ja kuolleita omaisia . Joten niitä kertomuksia ei voi vähätellä kenenkään , se mitä joku kokee ei mikään wikipedia osaa selittää.
Itse olen nähnyt vaan rauhallisia kuolemia ja usein hyvin tyytyväisen näköisenä nukahtavat ikuiseen uneen .
Eräs sukulaisten joka muutama viikko sitten sai tietää että tulee kuolemaan viikon päästä , oli todella stressaantunut! Mutta kaksi päivää ennen kuolemaa oli ollut rauhallinen ja hyväksynyt asian .
Jotenkin kuitenkin ihmeellistä että hän muutama kuukausi sitten puhui puhelimessa minun kanssani ja pyysi kylään, sanoin että tulen sitten kun ilmat ovat parempia ajaa niinkin pitkä matka, niin hän sanoi että tulisit ennemmin , muuten voi olla myöhäistä , kysyin miten niin myöhäistä niin hän vastasi että sitä voi vaikka kuolla . Silloin hän ei edes tiennyt että oli kuoleman sairas. Joten kuolema alkaa jo kauan ennen sitä viimeistä hengen vetoa. Luulen että sadan vuoden päästä näistä asioista puhutaan enemmän kunhan ovat tutkineet , ja monta asiaa selitetään esim neurologian taholta .
Sinä se latelet tänne mielestäsi muka varmoja totuuksia, vaikka ei sinullakaan asiasta lopullista totuutta ole, tiedät tämän vallan hyvin itsekin. Omia uskomuksiasi vain esität ja sitä miten sinä niihin haluat uskoa.
Kirkas valo voi olla takauma syntymäkokemuksesta.
Kohtuhan on pimeä paikka ja sieltä tullaan ulos ahtaan kanavan kautta jonka jälken suljettujen silmäluomienkin takaa aivoihin , tajuntaan tulee valoa. Ja lopulta pelkkää valoa .
Eli syntymässä koetut hetket koetaan takauvasti kuollessa. Kukaan ei ole kertonut kuinka traumaattinen hetki syntymä on ihmisvauvalle. Sehän on trauma.
Kehoon todennäköisesti sattuu kun on edessä ahdas käytävä ja vastassa on jonkun tuntemattoman kädet joista ei tiedä mitään tai eihän syntyvä edes tiedä että mitä siellä on vastassa?
Mutta muutoksen vauva tajuaa alitajuisesti todennäköisesti. Tapahtuvan muutoksen ympäristössään.. Koko siihenastinen elämä, ympäristö muuttuu. Jollain tapaahan aivojen hermoston on se syntymäkin koettava ja sen on myös jätettävä aivoihin jonkinlaisen muistijäljen.
Ehkä siksi pelkäämekin kuolemmaa, syntymisen aiheuttaman alitajuisen trauman johdosta?
Kirkas valo ja ulina korvissa (joka usein mielletään taivaalliseksi musiikiksi) johtuu siitä, kun aivot eivät saa tarpeeksi happea.
Tuosta tuli mieleeni että kun olin tosi pahassa vatsataudissa ja yrjösin wc: lattialla istuen pöntön ääressä, lopulta tajuntani menettäen, kuukin siinä tajutomana ollessani musiikkia, kuin epävireessä oleva radiokanava olisi soittanut klassista musiikkia. Ehkä se kuultu musiikki on juuri tuota aivojen hapettomuuden, tajuttomuuden aiheuttamaa?
Kun henki lähtee kehosta, sitä sanotaan kuolemaksi.
Olen elänyt niin, että monet eivät jää suremaan.
- Ai ne sanoo...jäiköhän siltä mitään käteisen vastinetta.
Sitä varten en tuhli, että sisaruksilleni jäis jotain.
Aloitus sai miettimään vanhenemista. Vanhemisen alussa nuorten seura virkisti, rohkaistui kuvitelmasta, että pärjää vielä heidän kanssaan. Vanhenemisen edetessä nuorista tulee joskus kipeä muistutus omasta tilasta eikä jaksaisi enää vetää
reippaan ja pirteän ikäihmisen roolia, mitä tulee joskus tiedostomattomasti
tehtyä.
Nuoruus & kauneus-kultti on niin voimakas nykyään, että tekee mieli
vetäytyä kokonaan omaan maailmaansa, mutta ei nykyajalle voi selkäänsä
kokonaan kääntää, kun on jo pudonnut niin monesta asiasta,
ettei kohta osaa asioitaan hoitaa eikä jaksakaan.
Mikä yksinäiselle tulee eteen sitten, kun ei pysty ?
Neurokirurgi Aexander Eben on kirjoittanut aiheesta kirjan "Totuus taivaasta". KIrja pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa.
Kannattaa lukea.
kylmätotuus
En pelkää kuolemaa. Miksi pelkäisin.
Luonnollinen leikin loppu.
Kunhan saisi kuolla nopeasti, ettei pitkällisen vaikeaan sairauteen, johon tietää lopuksi kuolevansa.
Joutas pois ei huvita yhtää Orpon takia, ilkeä kiusaaja hallitus.
Vaimo ja parhaat kaverit menneet rajan taa, samanlainen se on kärpäselle kuin matulle.
Sanotaan Kuolemaa ei ole. Ihmisien sielu siirtyy toiseen hahmoon, syntyy toisena ihmisenä ja toisen näköisenä. Sielu voi elää vaikka kuinka monta elämää.Onhan tätä vaikea ajatella. Katsotaan ja koetetaan pysyä hengissä.
Älkää,luopuko toiveesta vaikka tuntui siltä. Kenellekään ei,ole oikeutta tappaa ketään eikä abortoida syntyviä. Nykyään on paljon pahoja juttuja kaikesta. Älkää tapahtuko ikäviin asioihin. Hakekaa elämän ilo hyvästä.
"""Ihmisien sielu siirtyy toiseen hahmoon, syntyy toisena ihmisenä ja toisen näköisenä."""
Aika hassu ajatus, kun ottaa huomioon minkälaista vauhtia ihmisten lukumäärä kasvaa, enemmän syntyy kuin kuolee. Osan pitää siinä tapauksessa syntyä sellaisiksi "sielutomiksi", kun ei ole riittänyt sielua, joka häneen olisi siirtynyt jonkun kuollessa.
Avaruus on ääretön. Sinne mahtuu sieluja.
Osa ihmisen näköisistä on myynyt sielunsa kuuluisuuden ja menestyksen ja rahan takia esim viihde urheilu politiikka ym ja palvovat saatanaa kaikin tavoin. On sukuja ja ryhmiä jotka tehneet sitä tuhansia vuosia ja kääntäneet sukupuolen toiseksi kuten Baphomet trans hahmo jo sikiönä. Pahaa tekemällä saavat omaisuuksia. Jumalallisella ihmislajilla human on sielu jos geenejä on tarpeeksi ja ominaisuuksia jotka on tyypillistä ihmiselle esim luovuus ja empatia.
Päivi Räsäsen puoliso sai suurimman potin eduskunnan "joululahjarahoista".
KD järkkäsi lisää rahaa rikkaalle lahkolaiselle.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e424c0af-89c7-4b70-9317-1bc9f19b7f71
Kuoltuamme Jumala pitää huolen sieluistamme.
Kuoltuamme nukumme kuolon unta, kunnes Jeesus Kristus meidät viimeisenä päivänä herättää, toiset ikuiseen elämään ja toiset ikuiseen kadotukseen. Näin raamatullisena kristittynä uskon.
En usko, että kukaan joutuu ikuiseen kadotukseen.
Ensimmäisethän tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.
Minkä takia kadotukseen tuomitut pitäisi muka herättää?Ranskalaisen sanonnan mukaan "orgasmi on pieni kuolema".
Onko kuolema sitten suuri orgasmi?
Siitä varmaankin johtuu uskomus "taivaan riemuista"...
Eihän tämä ole mikään uskonnon palsta ,joka väliin taas tuputetaan uskontoa menkää omalle palstalle siitä puhumaan .
Onkos tämä joku politiikka tai rajatietopalsta?
Jotain uskontoa eikö se ole tuokin sielunvaellusoppi. Miksi se ei saa sinulla fobiaa aikaan.
Mainio kommentti. Orgasmi kuvaa taivasta, loputonta rakkaudellisuutta ja autuutta.😆
Locknessin hirviö sai ääntä kuuluville.
Platonilla oli kivoja ajatuksia, että ihminen joutuu eräänlaiseen kiertoon.
Meidän oman sietämisen takia yritämme selitellä vaikkemme tiedä.
Nukutaan hyvin, jotta aivot peseytyvät ja jaksamme vuodesta toiseen omaan tahtiimme elää ilman ylienergisyysyritelmillä ja kenties tiede löytää pieniä selityksiä, kun aivokäyrä pysähtyy.
Energiaksi.
Beng
Energiahan ei häviä koskaan ,sanotaan
No käytännössähän todellakin joudumme kiertoon, luonnonkiertoon. Olimme sitten tuhkattuja tai emme. Madot, toukat, raatokärpäset, bakteerit , virukset herkuttelevat kehoillamme tai sen jäänteillä ja päädymme ties mihin lopulta.
Itseäni lohduttaa tavattomasti jonkun rakkaan menetyksen jälkeen kuvittelemalla miten tuo itselle rakas ihminen elää ja hengittää vaikka hautausmaan puiden oksissa, rungossa, kaarnassa ja puun ytimessä, kaikkialla, pehmeässä ruohossa ja sammaleessa.
Itse asiassa se on minulke eräänlainen "uskonto", luonnon uskonto, uudestisyntymästä.
Siitä miten koko elämä pohjautuu entisiin elämiin, miten kuljetamne sitä mukanamme jo hengittäessämme ilmaa , mennyttä maailmaa , ja kaikkea mitä se on pitänyt sisällään. Hengitämme historiaa ja sen muinaisia ihmisiä ja eläimiä, kasveja ja puita..multaa, hiekkaa, savea..
Kyllä. Keveys oli uskomatonta. Palasin elämään, raskaaseen oloon. Kokemukseni jälkeen en pelkää kuolemaa. Elämä on kuitenkin elettävä, loppu tulee kun sen aika on.
Niin se nukkuessa on yleensäkin, että joskus on niin miellyttäviä unia, ettei nistä olisi halunnut enää herätäkään.
Tiedän tai tunsin myös erään henkilön joka kertoi kuoleman kokemuksestaan. Hänkin kertoi ettei sen jälkeen enää pelännyt kuolemaa. Tarkkaan en muista mitä hän kertoi mutta siihen liittyi rauhallinen, hyvä olotila.
Itse pelkään kuolemassa itse kuolinprosessia, sitä mitä siinä tulen tuntemaan ja kokemaan.
Kuinka tietoinen olen kuolemisestani ja miten sen koen , hätäännynkö ja panikoin, koenko äärimmäistä ahdistuneisuutta tai voimakasta kipua jota en voi hallita?
Oman itsensä hallinan menetys pelottaa hirvittävästi. Siksi en koskaan ole halunnut rakastuakkaan tai heittäytyä voimakkaiden tunteiden vietäväksi koska pelkään hallinnan menetyksen tunnetta. Sitähän kuolema pitkälle edustaa. Ei pelkästään kaiken loppumista.
"joka kertoi kuoleman kokemuksestaan"
Kukaan ei ole tullut kertomaan kuoleman kokemuksestaan. Usko nyt jo hyvä ihminen.
No hän kertoi mitä koki kun oli kliinisesti todettu kuolleeksi, sanotaan nyt näin. Eli sydän ei lyönyt eikä hän hengittänyt.
Mitä me voimme päätellä aloituksen viitatusta lehtiartikkelista ?
Itselle tulee mieleen että lentäminen ilmassa, lentokorkeudesta riippumatta, ei ole koskaan luonnollinen elementti ihmiselle.
Unimaakari näyttää kaikenlaista ihmisten aivoihin.
Minä olen ollut albatrossi ja lentänyt tosi korkealla. Melkoinen jysähdys, kun heräsin ja huomasin olevani omassa sängyssäni.
Näin viime yönä sellaista unta, että olin jättiläishämähäkki.
Kiipesin korkeaa seinää pitkin ja seitti tuli ulos takapuolestani.
Olin jo melkein päässyt ylös asti, kun seitti loppui.
Vaikka kuinka yritin pinnistää ja ponnistaa, ei lisää seittiä tullut.
Aamulla heräsin paskat housuissa.
Mitähän tämä uneni mahtaa tarkoittaa?
No se on hyvä kun et pelkää.Se on vääjättömästi kaikille edessä
nimittäin lähtö.
Ihminen tietää niin vähän ja on rajoittunut ajattelultaan.
Hieno kommentti ja totta.
Minulla on ollut aina varjelus.
Niin tosi monesta pälkähästä olen selvinnyt ihme tavalla.
Kirjan voisi kirjoittaa, mutta en ehdi.
Kerran pistäydyin "toisella puolella" ja en olis halunnut tulla takaisin. Mutta minun aika ei ollut vielä tullut, paljon tekemistä minulla jäljellä. Vaikka oon 75+.
Elä sie Tellukka vouhota, kyllä on mukavaa kuolemisen jälkeen.
Jos et oo ite kokenut, niin et vain tiedä.
Olet siis ollut vain kliinisesti "kuollut", mutta aivot ovat vielä antaneet sinulle näkyjä/unia.
Jos olisit totaalisen kuoleman rajan takana käynyt, niin et siinä enää näpyttelisi satujasi.
Olet oikeassa. Maallinen elämämme on vain välivaihe.
Kerron, että "kävin toisella puolen" - se ei ole sama asia kuin että "jäin sinne".
Ajattele joskus loogisesti.
Eivätkä täällä kertojat kerro "satuja", vaan mitä ovat kokeneet.
Koska sinä et ole kokenut mitään tällaistä, niin sinulla ei pitäisi olla mitään sanottavaa, kas.
Taidatkohan olla vähän kade, kun ei oo kokemusta?
Niin missä "toisella puolen" kävit? Et ainakaan totaalisen kuoleman rajan toisella puolella.
Muuten et siinä enää näpyttelisi.
Voi voi sentään, sano.
Kumpikahan meistä tietää tämän asian paremmin ja on kokemusta?
Sinä, jolle ei oo mitään vastaavaa sattunut, vai minä jolle on sattunut.
Kuten esim aloittaja asiaa kuvailee.
Miksi hän tulisi tänne sitä kertomaan?
Miten pitkään meinaat tätä nyt jankata?
Olet sanonut jo sanottavasi ja minä myös.
Pitäisikö toisen olla siitä kateellinen, että ei ole saanut kuolla?
Hän tulee tänne kertomaan, koska luulee käyneensä kuoleman rajan takana koska aivot eivät vielä ole kuolleet vaikka sydän oli pysähtynyt ja hengitys lakannut.
Aivot ovat vielä antaneet unen tapaisia näkyjä. Mutta ei sekään olisi kovin kauan kestänyt, ellei häntä olisi elvytetty.
eihän henkilö KUOLLUT , vaan KÄVI kuoleman rajalla.
jos olisi kuollut , ei kertoisi täällä mitään.
Mistä sinä muka tiedät missä joku toinen on käynyt ja missä ei ?
Missä joka paikassa sinä itse olet unissasi käynyt muutenkin?
Mistäpä minä tietäisin toisten unista.
"""Kuten esim aloittaja asiaa kuvailee."""
Mites aloittaja on mitään kuvaillut, kun lätkäisi vain jonkun linkin, missä joku lentäjä oli kokenut lentäneensä ilman lentokonetta aivojen ollessa tietoisuuden ulkopuolella samalla tavalla kuin nukkuessa ja unta nähdessä.
Ei mitään erikoista siinä, että lentäjä näkee unessa maisemat ylhäältäpäin.
Kuollut tarkoittaa sitä paitsi ettei sydän puppaa, eikä hengitä = kliinisesti kuollut , niin myös sitä ettei elvytyksestä huolimatta ei palaa kliinisen kuoleman tilasta eläväksi, hengittäväksi ihmiseksi vaan jää kuolleeksi ja mitä sitten tapahtuu, siitä ei ole kukaan kyennyt kertomaan mitään.
Minä en tiedä sanoa siihen yhtään mitään.. Tiedän mitä keholle tapahtuu mutta siihen se jääkin.
En voi kieltää enkä myöntää yhtään mitään. Onko kuoleman jälkeistä elämää vai ei hengellisessä mielessä?
. Kehoni toki jää bakteerien ja muiden herkkusuiden popsittavaksi ja toki sen heille suon, ainoastaan heidän kauttaan jään jollain solutasolla elämään.
Kitos pikku matoseni ja toukkaseni, kun pidätte minusta huolta rakkaat mussukat ..😍🐜🪰🪱joku tipunen saa teistä poikasilleen ruokaa..ja elämä jatkuu..🍃🌱🍀
Mutta Tellukkapa tuleekin tänne kertomaan, että hän ei usko mitään mitä muut ovat kokeneet ja että Tellukkapa se vasta tietääkin kaiken, - vaikka ei ole pienintäkään kokemusta itse asiasta.
Olet "verraton", - miten sä aina jaksat jänkyttää asioista, mistä et itse tiedä mitään?
Kyllä minä uskon, että kokemuksenne ovat yhtä aitoja kuin minun jokaöiset uneni, jotka nousevat aivojen alitajunnasta nukkuessani.
Joillakin on kokemuksia, miksi inttää vastaan ?
Ei kukaan pysty varmuudella sanomaan mitään
toisten ihmisten tuonpuoleisessa käynneistä.
Ei lääkärit eikä tiedemiehetkään.
Ne "tuonpuoleisen" koemukset eivät ole kuoleman rajan takaa, vaan siitä tilasta, kun aivot ovat vielä olleet elossa vaikka sydän on pysähtynyt ja hengitys lakannut.
Sitten, kun aivoissa ei todeta enää mitään sähköistä käyrää, niin kaikki elvytys on turhaa. Silloin on vasta kuollut, eikä sen jälkeisestä tilasta ole kukaan tullut kertomaan.
Jo sinä tämän oot monta kertaa toitottanut!
Ei tartte enää tulla taas sitä tänne toistamaan!
Mikä sinua oikein ajaa tässä kysymyksessä.
Monelle täällä on sattunut ja kertovat, - ja sinä sitä vaan tuut sanomaan, että ei ookaan sattunut?
Mikä sinun agenda oikein on?
No nyt tulee taas lisää kertomusta aivoista...
Meen tässä ite nukkumaan, mutta jatka sinä!
Öitä!
Mitenkäs sitten oli Jeesuksen laita?
Jos menet rajan yli, niin kannattaa muistaa se, että itärajan kautta ei takaisin pääse.
Toitotan niin kauan kuin on tarvis.
Vaarallisia nuo tuollaiset rajatapausjutut, mitkä jotkut herkät nuoret voivat ottaa tosissaan jostain ihanasta tuonpuoleisesta maailmasta ja elämästä siellä heti kuolemansa jälkeen.
Tekevät itsareita päästäkseen sinne ihanaan "tuonpuoleiseen" olotilaan.
Löydätkö Raamatusta, että Jeesus olisi kertonut "sielunsa" hiippailleen jossain Pitkäperjantain ja Pääsiäisyön välisenä aikana. Ei, kyllä hän nukkui tiedottomassa tilassa haudassaan, kunnes hänet herätettiin kuolleista.
Niin mekin, kunnes meidät viimeisenä päivänä herätetään.
"Nukkui tiedottomassa tilassa" on täysin eri asia kuin kuoleminen.
Raamattu siis valehtelee, kun se väittää Jeesuksen kuolleen ristillä?
Löytyikö haudasta debilaattori ja muita elvytysvälineitä?
Löydätkö sinä Raamatusta kertomasi kohdan? Luterilainen uskontunnustus ei tue kertomaasi.
Tässä siitä ote:.....ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. Astui alas Tuonelaan. Nousi kolmantena päivänä kuolleista. Astui ylös Taivaisiin.........
Yritä nyt vaan tyytyä siihen, ettei aivokapasiteettimme riitä selittämään kaikkia asioita.
Jos ihminen on kokenut jotain, mitä itse emme ole, niin ei sitä pidä mitätöidä.
Kumpikohan ajatus ahdistaa ihmisiä enemmän, kun he miettivät, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu: Näky kauniista paikasta, vai näky helvetissä kärventymisestä, joka ei koskaan lopu?
Sinun kannattaa lukea jo aiemmin mainitsemani Eben Alexanderin kirja: Totuus Taivaasta
kylmätotuus
""" vai näky helvetissä kärventymisestä, joka ei koskaan lopu?"""
Mistä sinulle sellainen näky on tullut?
Ei se ole Raamatusta.
Mitä sinun mielestäsi tarkoittaa ikuinen kadotus? Minulle se tarkoittaa katoamista ikuisesti. Ei Raamatussa ole luvattu mitään ikuista elämää (jossain helvetissä) jumalattomille, vaan kadotus.
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanuut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä". Siis kenelle se iankaikkinen elämä on luvattu?
Vetoat lut.kirkkoon ja johonkin jonkun ihmisen kirjoittamaan kirjaan. Miksi et etsi Raamatusta sitä Totuutta Taivaasta.
Vertaa Raamatun kertomukseen Lasaruksesta, joka oli ollut neljättä päivää haudassa ja haisikin jo, kun Jeesus herätti hänet henkiin.
Joh.11:11-14
"11Tämän sanottuaan Jeesus jatkoi: »Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet.» 12Opetuslapset sanoivat: »Herra, jos hän nukkuu, hän paranee.» 13Jeesus tarkoitti sitä, että Lasarus oli kuollut, mutta opetuslapset luulivat hänen puhuvan tavallisesta nukkumisesta. 14Siksi Jeesus sanoi suoraan: »Lasarus on kuollut."
https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/JHN.11
Jeesus siis vertasi kuolemaa nukkumiseen.
Itse olen aina ihmetellyt tuota uskomisen edellytystä johonkin pääsyn ehtona.
Jos en usko johonkin, päädyn kadotuksen ja jos taas uskon saan iänkaikkisen elämän?
Mikä on kadotus? Kadota johonkin?
Iänkaikkinen elämähän tarkoittaa juuri sitä mitä olen tuonut esiin? Luonnon kiertokulkua.
Toisaalta tietoisuus katoaa, eihän vesipisara tai bakteeri tiedosta olevansa olemassa?
Vai onko niillä oma tietoisuutensa olemassaolostaan?
Mistäpä tuon tietää jos ihminen ja koko ihmiskunta onkin itseasiassa vain osa jotain solurakennelmaa , osa jostain vielä isommasta ja äärettömästä jota emme vain tiedosta, näemme vain sen minkä pystymme tajuamaan ja tiedemiehet tutkimaan?
Mutta olenkin kirkosta eronnut , en ateisti mutten uskovainenkaan. Kunhan pohdin huvikseni näitä asioita.
Vastaa kysymykseeni! Sen tehtyäsi voit esittää minulle vastakysymyksen.
kylmätotuus
Lukaise Raamatusta Matt. 13:47-50.
Älä luiki karkuun, vaan vastaa kysymykseeni, jonka olen sinulle esittänyt.
kylmätotuus
Ei muut pysty varmuudella sanomaan mitään toisten ihmisten tuonpuoleisessa käynneistä. Vain se ihminen itse tietää, joka on takaisin tullut.
Olen samaa mieltä.
kylmätotuus
Mitä tuohon aiemmin kertomaani oksennustauti- tapaukseen tulee, niin siinä kylpyhuoneen lattialla maatessani mietin kuolevani siihen paikkaan. Ja se epävireinen musiikki soi päässäni kun makasin tajuttomana lattialla.
Miksi ihmisaivot tuottavat musiikkia silloin kun keho on äärimmillään? Ehkä rauhoittaakseen hermostoa?
Realistisesti ajatellen kun aivojen sähköinen toininta lakkaa, olen kuollut. Ja kehoni maatuu vähitellen ja muuttaa muotoaan ja siitä tulee biologinen alusta muille eläville organismeille, bakteereille jne.
Sielu taas on suuri arvoitus, onko sitä vai eikö ole. Jokainen saa uskoa mihin haluaa. Minulle kuoleminen on juuri tuota, mutä koin kylpyhuoneen lattialla, äärimmäisen paha olo ja luovuttamisen tuntemus, irtipäästäminen ja kärsimyksen loppuminen. Ihan sama mitä sen jälkeen tapahtuu, teknisesti katsoen olen poissa ihmisenä.
Enegiakin oli sähköistä toimintaa ja kun se lakkaa, ei ole enää energiaakaan. Olen pelkkää atomimassaa. Onko se sitten sielu, eihän atomimassalla ole sielua, se koostuu yksittäisistä atomeista ja vain jakautuu ja liitty toisiin atomeihin. Luo yhdisteitä, vettä, kiinteitä ja nestemäisiä , kaasumaisia yhdisteitä.
Missä se sielu on? Missä muodossa se olisi? Jonkinlaisena alkuaineenako? Kaasupilvenä, vesihöyrynä vai ylhäällä ilmakehässä kiteytyneenä?
No, sellaiseksi me joka tapauksessa muutumme, ennemmin tai myöhemmin. Jokainen meistä, vaikka tulisimme polttohaudatuksi.
""" toisten ihmisten tuonpuoleisessa käynneistä"""
Missä ihmeen "tuonpuoleisessa"? Jos tarkoitat totaalisen kuoleman takana käymistä, niin sieltä sinulle ei ole tullut kukaan kertomaan mitään.
Ei lopullisesta kuolemasta ja siitä mitä sen jälkeen tapahtuu ole kukaan kertonut yhtään mitään. Se että on kliinisen kuolemansa hetkellä kokenut ja nähnyt tai kuullut jotain on todellakin aivojen tuottamaa. Koska aivoissa on toimntaa myös silloin kun ihminen on kliinisesti kuollut, eli sydän ei lyö eikä henkilö hengitä.
Mutta aivot eivät ole kuolleet, aivot toimvat vielä ja sähkövirta kulkee , hermosolut vietstivät keskenään ja tuottavat mielikuvia. Vaikka silmät ovat kiinni, hengitys ei kulje eikä sydän lyö.
.
Kun ihminen on aivokuollut, siellä ei toimi enää mikään. Ei tule mielikuvia tai ajatuksia.
Oikea kuolema onkin silloin se hetki kun aivot lakkaavat toimmasta, hermosolut eivät viestitä yhtään mitään ja aivosähkökäyrä tuottaa pelkkää viivaa
Olen siis Tellukan kanssa täysin samaa mieltä.
Toki ne kliinisen kuoleman kokemukset ovat todellista ihmiselle joka näkee valoa ja kuulee musiikia ja näkee tuttuja hahmoja, läheisiä jo aiemmin kuolleita, mutta uskon että se on myös ihmisen omien aivojen tuottamaa mielikuvaa, , ikään kuin juuri unta.
Se miksi kokemukset ovat järjestään positiivisia on kyllä mielenkiintoinen kysymys. Yhtä hyvin ne voisivat olla ahdistavia ja ikäviä mutta luulen että se miellyttävyys johtuu rauhoittavista, kipua lieventävistä lääkkeistä jotka vaikuttavat myös aivoissa verenkieron myötä.
Toki kiputilanteessa ihmisen oma elimistö pyrkii myös itse tuottamaan kipua lieventäviä aineita, shokissa oleva ihminenhän ei heti välittömästi tunne yhtään mitään vaikka jalka olisi poikki esim.likenneonnettomuuden yhteydesä, hän on shokkitilassa.
Myös kehosta irtautumisen tunteita koetaan kun ollaan sietämättömän tilanteen edessä ja shokissa. Esim.väkivaltatilanteissa, osa lamaantuu , osalla andrenalinit aiheuttavat taistele reaktion, toisilla taas kehityy pakene, alistu, ole hiljaa äläkä te mitään- tilanne. Ja he ikään kuin ovat itsensä ulkopuolella. Se on ihmisen psyyken selviytymiskeino. Kaikki tuo lähtee aivoista ja hermoston toiminnasta.
Kuoleva keho toimii omalla tavallaan ja siihen oleellisesti liittyy myös aivot
Aivoissa valo ja elämä sammuu vimeisenä.. ei se että sydän lopettaa luömisensä ja keuhkot eivät välitä happea elimistöön.
Ne ne kuvat johtuvat juuri aivojen toiminnasta, meidät on rakennettu ikään kuin hahmottamaan maailma jatkumona, kaikki jatkuu loputtomasti.
Toki ymmärrämme kuoleman käsitteenä, mutta psyykkisellä tasolla on sietämättömän vaikea tajuta ja hyväksyä sitä asiaa että olemassaolomme todellakin päättyy sellaisessa muodossa kuin olemme tottuneet.
Emme osaa kuvitella olevamme osa elämän kiertoa vaikka se olisi hieno tapa ajatella kuolemasta. Ja hyväksyttävissä oleva. Se voisi jopa johtaa siihen että,arvostaisimme muutakin elämää kuin vain omaamme, koko planeettaa ja muita eläimistöjä ja kasveja, tajuaisimme että olemme kaikki pieni osa tätä kokonaisuutta. Mitä teet itsellesi, teet myös toiselle ja päinvastoin.
Uskonto on luonut suuren illuusion omasta tärkeydestämme, ja ihmiset ovat korottaneet itsensä kaiken muun elollisen yläpuolelle. Siitä on osoitus tuo kuolemanjälkeinen taivasosuus.
Minä taas näe kuoleman muutoksena ja toisenlaisen elämän jatkumona. Minä siirryn toiseen olomuotoon, ja kunnioittaessamme muita elollisia kunnioitan samalla myös edesmenneitä ihmisiä. He kaikki elävät ja hengittävät ympärillämme.
Tuosta saa olla vapaasti eri mieltä, mutta näin minä asiat näen. Koko planeetta hengittää ja sen sydän sykkii, veri kiertää kunnes ihminen itse toiminnallaan tekee siitä kaikesta ahneuksissaan lopun.
Aivot ovat ihmisen suurin, vielä tutkimaton mysteeri, merkittävin ja tärkein elin , sieltä löytyy kaikki.
.
Eikö sielu ole ihmisen sanoittama?
Beng
Olen minäkin käynyt kuoleman porteilla.
Siellä olikin kaksi eri porttia: Toinen Taivaaseen ja toinen Helvettiin.
Vilkaisin ensin Taivaaseen, jossa sinne päässeet ihmiset valkoisissa asuissaan poimivat suurelta kedolta kukkasia.
Kuulemma sitä tehtiin 8 tuntia päivässä.
Helvettiin kurkatessani näinkin paremman kohtalon.
Kaikki sinne joutuneet seisoivat vyötäröään myöten lannassa ja joivat kahvia suuresta mukista.
Töitä ei tarvitse tehdä lainkaan.
Päätinkin valita Helvetin, jossa on rennompi meininki.
Ennätin juuri omalle paikalleni seisomaan ja hörppäistä mukistani hyvää kahvia, kun jostakin kuului torven törähdys ja kiukkuinen ääni:
"Kahvitauko on ohitse! Takaisin päällenne seisomaan!"
Ei pitäisi nauraa "vakavalle" asialle, mutta en pysty pidättelemään hekotustani.
kylmätotuus
Ihmis-sielut täällä Maanpäällisessä olevaisuudessa ovat kukin hyvin erilaisissa sielunelämän kehitysvaiheissa, joten käsitykset elämästä, kuolemasta ja esim. tuonpuoleisesta vaihtelevat.
Sielunelämän totaalinen kieltäminenkin jossain tietyssä kohtaa tämän olevaisuuden ja elämän aikana on osa sielun oman kehitykseen kuuluvaa vaihetta.
Sielunelämän olemassaolon täällä jo elämänsä aikana vahvasti kokeneet haluavat taas jakaa kokemuksensa ja kertoa luonnollisesti tämän edelleen. Pitää muistaa kuitenkin tuo edellinen, että toiset sielut saattavat olla osassa niin eri kehitysvaihetta kuin itse on ja tunnistaa tämä. Pitää vain antaa aikaa heille, jos ei tässä elämässä niin sitten tämän jälkeisessä.
Mikä on sielunelämä?
Lähtökohtaisesti on siis uskottava sielun olemassaoloon.
Tunteemmme ja ajatuksemme ovat kaikki aivojen hermoratojen, hermosolujen ja sähköisen toiminnan tuotosta, myös käsityksemme tai uskomme sielun olemassaolosta on aivojemme tuotosta. Eikö?
Kukaan ei ole löytänyt sielua, nähnyt sielun irtoamista kehosta? Eihän?
Edelleen olen sitä mieltä että ihmisaivot pitävät sisällään hyvinkin paljon , miten hermosolut työskentelevät ja viestivät , ja millä nopeudella työskentelevät.
Psyykkeeseen, aivotoimintaan vaikuttavilla aineilla kuten sienillä ja muilla ihminen saattaa kokea aistimuksia joita voisi kutsua yliluonnollisiksi. Silti vaikka muut eivät vastaavaa kokisi , on se kokemus kokijalle itselleen todellista.
Unohtamatta serotoniinia , dopamiinia ja muita hormoneja joita aivomme tuottavat ja jotka saavat meidät toimimaan tietyllä tavalla.
"Kukaan ei ole löytänyt sielua,"
On hyvä jokaisen tehdä etsintämatka itseensä ja löytää oma sielunsa.
Kiitos, sieluni on ajatukseni ja tunteeni, mutta tuskin mikään sellainen joka lähtee kävelemään kun kehoni kuolee. Näin tulkitsen. Toki mielelläni kuuntelen jos jollain on kokemus siitä kuinka on nähnyt sielun irtoavan toisen kehosta. Jos taas itse tuntee irtoavansa kehostaan, se on aivojen tuottama aistimus.
Yleensä huomaa jonkun ruman sielun jossain yhteisössä.
Minusta meissä kaikissa on potentiaalia sekä hyvään että myös pahaan, toisissa jompaan kumpaan enemmän painottuen.
Rumasieluisuus on kinkkinen juttu, juuri sen vuoksi.
Elämä on ihmisellä vain lainassa, se otetaan pois eikä meiltä kysytä haluammeko me lähteä eikä meiltä kysytä saako läheisemme viedä. Meille ei anneta valinnanvaraa.
Kirjoittamasi on totta.
Jostain luin tämän totuuden: " Kenellekään meistä ei ole luvattu huomista."
kylmätotuus
Mutta tuo koskee ainoastaan tätä olemassaoloamme tässä maallisessa kehossamme jonka elinaika on rajattu.
Emme voi kuin toivoa. Ilman toivoa ihminen ei voi elää. Toivo ei merkitse sitä,
että tosiasiat voisi muuttaa toiseksi, mutta se on resurssi mikä antaa voimaa
ja suureen ahdistukseen usko voi antaa sisimpään mielenrauhaa.
Jos usko pystyy sen tekemään se on jo täyttänyt tehtävänsä.
Ei meiltä kysytä haluammeko syntyäkään.
Ei ole luvattu ruusutarhaakaan.
Elämä on suuri pettymys. Vanhuus pahin niistä. Onneksi saa kuolla pois.