Venäjä romahtaa

Jotain tuontasoista asiantuntemusta voi odottaa Venäjän myötäilijöiltä.

Venäjän tulevaisuus olisi ruusuinen, jos riippuisi meidän toiveistamme. Mafiahallinto veks. Demokratia kuntoon. Ihmisoikeudet kuntoon. Ja luonnonvarojen vastuullinen hyödyntäminen. Tällä linjalla Venäjä voisi olla rakastettu naapurivaltio.

Mutta mikä on Venäjän valinta? Mafiahallinto, diktatuuri, näivettyvä talous, militaristinen politiikka, kansalliskiihko, ihmisoikeuksien halveksunta, poliisivaltio ja luonnonvaroja riistävä kehitysmaa.

Että kehuako pitäisi? Kun tämä ihannevaltio vielä tuputtaa nämyksiään väkivalloin naapurimaille?

Anonyymi kirjoitti:

Jotain tuontasoista asiantuntemusta voi odottaa Venäjän myötäilijöiltä.

Heidän Suomen osastossaan näyt ja unet ovat täysin validia lähdeaineistoa todellisuuden hahmottamisessa.

Pietarin puolella ei niinkään.

TODELLISUUDESSA kansojen yhtenäisyyttä edustaa paremmin Ukrainan armeija, jossa taistelee ukrainalaisten rinnalla vapaaehtoisina omina joukko-osastoina tai ukrainalaisten riveissä venäläisiä, tataareja, jakuutteja, georgialaisia ja muita.

Toki heitä on myös Putinin armeijan joukoissa, mutta he ovat päätyneet rintamalle etupäässä vastoin tahtoaan liikekannallepanon kautta. Osa taas on lähtenyt vapaaehtoisina palkkasotureina. Ukrainassa siis tappelevat keskenään Neuvostoliiton entisen veljeskansojen perheen jäsenet.

Ukrainan rintamalla Venäjän joukoissa kuria pitää entistä aggressiivisempi ja ylimielisempi isoveli-venäläinen. Etniset vähemmistöt ovat yliedustettuina tappioluetteloissa.

Samaan aikaan Venäjä on sodan rahoittamiseksi tehostanut vähemmistöalueiden taloudellista hyväksikäyttöä. Esimerkiksi Itä-Siperiassa Baikalin länsipuolella sijaitseva Irkutskin hallinnollinen alue pulittaa 88 prosenttia verotuloistaan Moskovaan. Alueella asuu venäläisten lisäksi burjaatteja, tataareja ja yli kymmenen muuta kansallisuutta.

KASVAVAA närää vähemmistökansallisuuksien keskuudessa herättää myös Venäjän uudeksi sisä- ja ulkopoliittiseksi doktriiniksi noussut russkij mir (RM) eli venäläinen maailma -aate. Sana mir tarkoittaa myös rauhaa, jota länsi Natoineen ja ”natseineen” uhkaa.

Russkij mir -aate kielii siitä, että Putinille Venäjä ei ole vain valtio vaan sivilisaatio. RM kattaa myös muualla maailmassa asuvat venäläiset, jotka kuuluvat Venäjän aseellisen suojelun piiriin. Putinin näkemystä tukevat Venäjän ortodoksinen kirkko sekä kiihkoisänmaalliset, äärioikeistolaiset tahot.

”Russkij mir yltää sinne asti, mihin venäläinen ihminen pystyy kulkemaan ja mihin me joudumme pysähtymään”, Putinin pääideologi Aleksandr Dugin linjasi Izborskij klub -lehdessä marraskuussa.

”Venäläisellä maailmalla” ei siis näyttäisi olevan rajoja.

Russkij mir -rahaston sivustolla kerrotaan, että aatteen tavoitteena on Venäjän sovinto ja kansojen yhtenäisyys. Vähemmistöjen asuinalueilla yhtenäisyyttä pyritään vahvistamaan lisäämällä kouluissa venäjän tunteja ja ajamalla kansallisten kielten opetus alas.

Miten aate on otettu vastaan vähemmistökansallisuuksien parissa?

Vastustamalla. Toisin kuin Venäjän opetusministeriö vaatii, venäjän kielen opetusta ja käyttöä vähennetään. Sota on aktivoinut kielletyt, kulttuurin ja kielen asemaa puolustavat sekä alueiden itsenäisyyttä ajavat liikkeet uuteen nousuun. Osalla niistä toiminnan kärkeen on noussut sodan ja kolonialismin vastustaminen. Myös uusia liikkeitä on syntynyt.

”Tukeutuminen omaan identiteettiin on ainoa tapa ottaa etäisyyttä Kremlin politiikkaan ja retoriikkaan”, totesi Radio Free Europe/Radio Liberty -radion Tatarstan–Baškiria-toimituksessa työskentelevä Fjodor Aleksejev Holod-lehden haastattelussa keväällä 2022.

VÄHEMMISTÖJÄ näyttäisi ärsyttävän myös Venäjän propagandan toitottama Ukrainan ”denatsifikaatio”.

He katsovat, että natsiongelma on itse asiassa ajankohtaisempi Venäjällä. Nationalismia ja rasismia Neuvostoliiton jälkeisellä Venäjällä tutkivan moskovalaisen kansalaisjärjestö ja ajatushautomo Sovan mukaan 2000-luvun alusta lähtien Venäjällä on toiminut useita uusnatsiryhmiä, jotka saavat vapaasti tehdä rikoksia etnisiä vähemmistöjä ja siirtolaisia vastaan.

Sovan tilastot kertovat, että viime vuoden keväällä Venäjällä viharikoksien määrä lähti rajuun kasvuun. Vaarallisimpia kaupunkeja ovat Pietari ja Moskova. Uhreilla on yleensä ”ei-slaavilainen” ulkonäkö. Hyökkääjät ovat etupäässä hyvin nuoria miehiä.

JÄNNITTEITÄ lisäävät lukuisat eri puolilla Venäjää kytevät aluekiistat. Sellainen on esimerkiksi tšetšeenien ja inguušien välinen alueriita Kaukasiassa. Vuonna 1991 heidän yhteinen autonominen neuvostotasavaltansa hajosi, Tšetšenia julistautui itsenäiseksi ja Ingušia liittyi Venäjän federaatioon. Raja määriteltiin vasta vuonna 2018 Moskovassa tehdyn selvityksen pohjalta. Riita syntyi, kun selvisi, että Putinin liittolaisen Ramzan Kadyrovin Tšetšenia sai 25 kertaa enemmän maata kuin Ingušia.

Näkyvästi itsenäistymistä ajavia tahoja on muun muassa Tatarstanissa, Tšetšeniassa, Jakutiassa ja Tuvan tasavallassa. Satojen nuorten miesten kaatuminen Ukrainassa on radikalisoinut myös Baškirian kansallista liikettä. Liike katsoo, että tasavallan pitää irrottautua Venäjästä ja baškiirien on oltava valmiita taistelemaan itsenäisyyden puolesta.

Tammikuun 17. päivänä Baimakin kaupungissa Baškiriassa poliisi hajotti tuomioistuimen rakennuksen edessä paikallisen aktivistin vapauttamista vaatineen noin 3 000 ihmisen väkijoukon kyynelkaasun ja tainnutuskranaattien avulla.

Kreml näkee uhkia myös Suomen suunnalla. Viime heinäkuussa Petroskoissa pidetyssä Venäjän turvallisuusneuvoston istunnossa entinen FSB:n päällikkö Nikolai Patrušev katsoi, että Suur-Suomen kainaloon kaipaavat separatistit juonivat Karjalassa edelleen. Suomen kätyreitä toimii hänen mukaansa myös Inkerinmaalla.

Putin haluaa nähdä Ukrainan sodan Venäjän kansan yhdistäjänä, mutta sota ennemminkin murentaa Venäjää. Sota ei ehkä olekaan eksistentiaalinen Venäjälle vaan nimenomaan Putinille.

Hänet nosti valtaan toinen Tšetšenian sota, joka sekin aloitettiin vuonna 1999 Venäjän federaation yhtenäisyyden turvaamiseksi. Hehkutettuna sankarijohtajana Putin voitti vuoden 2000 presidentinvaalit 52,94 prosentin kannatuksella. Seuraavia merkkipaaluja olivat Georgian sota vuonna 2008, Itä-Ukrainan sota ja Krimin miehitys 2014 sekä helmikuussa 2022 alkanut hyökkäys Ukrainaan.

Mutta yhtenäisyys ei synny pakottamalla. Russkij mir ei ole johtanut sovintoon, vaan yhteiskunnan jakautumiseen, joka vetää vertoja vuoden 1917 vallankumousta seuranneeseen sisällissotaan.

Alkaa näyttää siltä, ettei Putin ole Venäjän yhdistäjä vaan hajottaja.

KUN Jeltsinin kaudella neuvostotasavalta toisensa jälkeen julistautui itsenäiseksi, tapahtumaketjua sanottiin itsenäistymisjulistuksien paraatiksi. On vaikea sanoa, minkälainen paraati Venäjälle on seuraavaksi tulossa.

Uusia rintamalinjoja häämöttää edessä. Tammikuussa kommunisteja duumassa edustava Mihail Matvejev ennakoi Kremliä myötäilevälle bloggarille, että kun Ukrainan sota päättyy, alkavat yhteenotot ortodoksien ja muslimien välillä.

Sitten tuli perjantai 22. maaliskuuta, ja moskovalaiseen Crocus City Halliin tehtiin tuhoisa terrori-isku. Iskun tekijäksi ilmoittautui ääri-islamilainen Isis-K-järjestö. Iskusta epäiltyjen joukossa on kerrottu olevan ainakin tadžikistanilaisia.

Tuore isku Venäjän sydämeen voi nostaa vihakierrokset uudelle tasolle. Maa on vaarassa liukua takaisin toisen Tšetšenian sodan vainoharhaisiin vuosiin. Silloin kaikessa nähtiin ”tšetšeenien jälki”. Poliisi pysäytti kaduilla ja metrossa ”islamistien” näköisiä ihmisiä ja teki ruumiintarkastuksia.

Moskovan isku voi oikeuttaa Putinia kiristämään ruuveja entisestään. Venäjän kansojen yhtenäisyys on entistä kauempana."

Typerää provoa tuottaa ihka kotimainen trolli.