Vietin lapsuuteeni skitsofreenisen isän juttuja kuunnellen, oli raskasta aikaa ja jättänyt syvät jäljet jotka ei tunnu paranevan. En ole vieläkään monien vuosien jälkeen päässyt asioiden yli. Onko ketään samanlaista kokenutta täällä, kuinka olette päässyt yli ja työstäneet suruanne? Entä oletteko pystyneet antamaan anteeksi vanhemmillenne, jotka ovat kohdelleet väärin lapsiaan?
skitsofreninen läheinen
naapi
2327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei ihan samanlainen tilanne, mutta lapsuudestani voisin käyttää termiä "haavoittuneen vanhemmuuden" kodissa olen kasvanut. Se on jättänyt elämääni kipeitä "mustelmia" ja sisäisiä haavoja, jotka ovat vaikuttaneet läpi elämäni ja ihmissuhteitteni. Olen asioita työstänyt terapiassa ja tunnistanut sisälläni olevan "irtovihan" liittyvän juuri tuohon haavoittuneeseen vanhemmuuteen (en ole saanut kaikkea sitä vauvan tarvitsemaa hoivaa ja huolenpitoa, läsnäoloa, riittävän johdonmukaisesti ja turvallisesti). Olen päässyt tunnistamaan siihen liittyvää surua ja jopa vihaa. Uskon, että nuo tunteet täytyy saada ensi kohdata ja käydä läpi ennen kuin pystyy aidosti antamaan vanhemmilleen anteeksi.
Mielenterveyspotilaiden omaisille on olemassa omaisyhdistyksiä. Katso puhelinluettelosta tai soita vaikka mielenterveystoimistoon, osaavat neuvoa. Omaisyhdistys on kyllä ehkä enemmän niille, joilla se psykoottinen omainen on. Neuvoa voi kuitenklin kysyä.