Sain muutama viikko sitten täysikasvuisen perhoskoiran, ikää sillä on puolisentoista vuotta ja takana elämää perheessä, jossa sitä periaatteessa hoidettiin hyvin, mutta se joutui usein lasten kovakouraisen käsittelyn ja todella epäjohdonmukaisen komentelun kohteeksi. Nyt koira -joko menneisyydestään tai perusluonteestaan johtuen- pelkää isoja koiria ja kaikkia ihmisiä. Se on joutunut maalta kaupunkiin, eli olisi melkeinpä pakko tottua kanssakäymiseen toisten koirien ja silittelylupaa kysyvien lasten kanssa. Kotonaan sillä oli kyllä yksi ystäväkoira, mutta täällä uusiin tutustuminen on tavattoman vaikeaa, kun koira näpsii hampailla ja irvistelee peloissaan melkein kaikille itseään isommille. Lenkillä koiraolgelmaa ei ole, mutta koirapuistossa koirasta tulee pelokas. Irvistelyllä se karkottaa toiset koirat pois mutta katselee niitä kiinnostuneena kauempaa ja haistelee huomaamatta jos onnistuu tai uskaltaa. Koirapuistossa olisi kiva käydä, mutten oikein tiedä kenen neuvoja kuunnella. Joku sanoo että sinne vaan sekaan isojen ja pienten laumaan, joku toinen taas että vain yhden koiran kanssa kerrallaan. Mitä siis voin tehdä vai onko koira jo liian vanha sosiaalistamiseen?
Aran koiran sosiaalistaminen
Neiti
51099
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vastaavassa tilanteessa totuttaisin yhteen koiraan kerrallaan.Suuren koiralauman kohtaaminen on pienelle säikylle koiralle aika stressaava tilanne.
Aikaa kun käytät,saat varmasti hyvän koiran.Kyllä aikuinenkin koira tottuu kun vain sitkeästi treenaat.
kanssa. Unohda puistot ja vieraiden moikkailut alkuunsa. Totutat arkeen kanssasi ja kun opit tulkitsemaan koirasi mielialoja, huomaat miten paljon uskallat lisätä uusia asioita ja tilanteita sen elinpiiriin. Yksi tai kaksi uutta asiaa päivässä on jo paljon koiralle ja toistona hyviä kokemuksia niin saat luottamuksellisen suhteen koiraasi.
Voit myös "hyväksikäyttää" ystäviä, sukulaisia ja tuttavia koiran totuttelussa. Sovit heidän kanssaan, että koiraa ei huomioida lainkaan. Ei taputtelua sun muuta vaan odotetaan koiran omaa halua ottaa positiivinen kontakti. Jos näyttää hampaitaan, niin tiukka kielto jo näyttäessä, ei odoteta, että puree. Samoin koiralla pitää olla tasaisen tiukka kuri kotona ja myös paljon rakkautta ja hellyyttä samassa paketissa.
Olet ottanut esiin mielenkiintoisen asian, josta on montaa kantaa. Koira, joka pelkää jotakin, vaikkapa ihmisiä tai muita koiria voi oppia tuonkin ikäisenä siitä pois, kuten aiemmin kirjoitettiin. Vähä vähältä enempi kontaktia, namuja ja muuta mukavaa matkaan ja aluksi pelkkä kauempaa katselu riittää. Varmista, että ihmiset osaavat tehdä tilanteet oikein ja toiset koirat ovat sosiaalisia, joo, yksi kerrallaan on varmaan aluksi hyvä koiramäärä. Mutta mutta... Koirapuistot eivät ole mitään vastaavaa koirille kuin leikkipaikat lapsille. Koira voi elää omassa laumassaan omalla paikallaan tyytyväisenä, vaikkei se koskaan pääse puistoon. Voi olla, että siellä käyminen ei olekaan nautinto, kuten ihminen olettaa, vaan stressaavaa varsinkin, jos "kaverit" vaihtuu aina. Joten mieti vielä tuota. Ja jos koira pelkää, se voi tilanteesta liukenemisen tai toimintakyvyttömäksi menemisen sijaan purrakin. Koira ei ole lasten (tai aikuisten) käsirätti eikä lelu. Jos se ei opi pitämään ihmiskontakteista vieraiden kanssa, anna olla. Laumaeläimenä se tarvitsee ensisijaisesti lauman, joka tyydyttää sen sosiaalisia tarpeita. Omia koiria ei ainakaan koskettele kuin oman perheen lapset ja valikoidut aikuiset, ja tyytyväisiä ovat; eivät muuten käy puistossa kun on muuta toimintaa yhdessä ja erikseen. Tsemppiä teille.
Niin, eihän se koirapuistossa käyminen koiralle mikään välttämättömyys ole, mutta tälle koiralle kyllä soisin vapaana juoksemisen ilon. Siihen ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta muualla kuin koirapuistossa, sillä tulee aika kalliiksi jos pitäisi joka päivä ajaa kauas kaupungin ulkopuolella missä koira saisi juosta. Entisessä kodissaan se sai temmeltää vapaana isolla omakotitalon pihalla ja juosta pallon perässä. Siksi toivoisin, että koira osaisi olla koirapuistossakin "ihmisiksi" ja vapaana oleminen olisi mahdollista. Jos koirapuistokäynnit eivät onnistu, ei ole muuta mahdollisuutta kuin pelkkä hihnassa olo ja ehkä viikonloppuisin vapaalle.
Jotain edistystä on tapahtunut. Ollaan käyty puistossa melkein joka päivä ja aina menee paremmin. Eilenkään koira ei tuntunut pelkäävän enää ollenkaan, kun sinne tuli muita koiria. Olivat tuttuja edelliseltä päivältä. :-)
Ja mitä tuohon ihmisarkuuteen tulee, kyllä minä olen sitä mieltä että koiran on tultava toimeen ihmisten kanssa edes jollain tavalla. Ei ehkä kaikkien kaduntallaajien tarvitse olla lääppimässä, mutta ei sekään ole kiva että kun tulee vieraita meille kotiin, niin koira menee sängyn alle ja murisee sieltä vaikka ihmiset ovat toisella puolen huonetta. Eihän sitä tarvitse tietenkään onnesta soikeana juosta kaikkien ihmisten luo, mutta yletön pelkääminen saisi loppua. Vanhempieni hirvikoirakin käy iloisena tervehtimässä kaikki vieraat vaikkei se muuten kovin sosiaalinen olekaan, vetäytyy sen jälkeen omiin oloihinsa. Samaa toivoisin tältäkin, mutta siihen taitaa mennä aikaa jos se ikinä onnistuukaan..
ei lopu ennenkuin koira luottaa sinuun 100% ja se on hidasta hommaa. 3 - 6kk, kun saat koirastasi mieleisesi hitaalla totutuksella ja rakkaudella. Ja jos koira on persoonaltaan perusarka, se ei koskaan tule olemaan niinkuin mainitsemasi hirvikoira. Koirat ovat yksilöitä.