Amis pakko opiskelu ei ollit sen arvoista, olisi päässy paljon pidemmälle paskaduunilla ja omien harrastusten kanssa kiitos paska valtio ja paskat poliitikot näihin onhelmiin kuluu satoja miljoonia joka vuosi on se lotto voitto syntyä suomeen.
Opiskelu vei terveyden pysyvästi kiitos oikeisto
Anonyymi-ap
5174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Amiskaan ei ole koko elämän pituinen, eikös se kestä muutaman vuoden keskimäärin ?
Sen jos jaksaa rämpiä läpi, sen jälkeen saa suunnata minne haluaa.
Olisi hyvä selvitellä omia henkisiä ongelmiaan, eikä keskittyä syyttelemään jotain muuta, koulua, yhteiskuntaa, toisia ihmisiä, jne.
Oma olo helpottaa jo sillä, kun lopettaa järjettömän syyttelyn, sillä ei voita mitään.
Olen toki pahoillani, ettei sinulla mennyt asiat ihan putkeen, mutta tulevaisuus on vielä tuntemattomana edessäsi, ei voi koskaan tietää, mitä hyvää siellä vielä odottaa.
Tsemppiä.
Anteeksi, etten taas oikein ymmärrä, että miksi amiksen jälkeen ei voi tehdä paskaa duunia ja harrastaa paskaa?
Vai saitko niin hyvän ammatin ja työpaikan, että elämässäsi on liikaa rahaa?
Ei mielestäni ole mitenkään vaikea ymmörtää , kuka yleensä voi hyvin jos on pakotetaan joihinkin asioihin , ja jos tuntee ettei opiskelu ole antanut mitään niin ei ihme että pistää vihaksi .etekkin jos ei työ asiat ole muuttuneet miksikään .
Siinä olet oikeassa, että pakko on ehkä kaikista mahdollisista keinoista se huonoin keino.
Ajatushan siinä taustalla on se että elämiseen kuuluu se sellainen konsepti, että on pakko elää. Äidit ei voi hyysätä lapsiaan kehdosta hautaan, koska kupsahtavat itse siinä välissä. Eli siihen elämiseen kuuluu tiettyjä vaatimuksia siitä että elättää itse itsensä.
Tottakai sitten jos on fyysistä- tai mielenterveysongelmaa, niin niitä pitää hoitaa asianmukaisesti, tai keventää opiskelu- / työtaakkaa, mutta sitä elämän peruskonseptia ne eivät muuta.
Inhorealistina olen itse miettinyt useammankin kerran itsemurhaa, kun elämä ei nappaa. mutta sitä en tietenkään suosittele kenellekkään. Ja ehkä tällä hetkellä olen myös tyytyväinen siitä, etten ole toteuttanut sitä toivettani.
Vielä tuli mieleen kysyä, että millä tavalla se opiskelu vei terveyden pysyvästi ?
Siis tuliko jotain fyysistä haittaa, joka ei parane ?
Jos terveys on mennyt psyykkisistä syistä, se ei ole läheskään aina pysyvää, siitä on mahdollista toipua.