Taas koittaa kesä ja lapsilla loma. Mutta mihin tai keiden luo saisi as-lapsen edes muutamaksi päiväksi. Kaikki isovanhemmat, sukulaiset ja tuttavat ilmaisevat kylläkin halukkuutensa ottaa nuoremman lapsemme muutamaksi päiväksi vierailulle. Mutta rivien välistä käy ilmi että vanhempi 10v as ei ole niinkään toivottu vieras.
Olemme kyllä puhuneet lapsen erityispiirteistä sukulaisten kanssa, mutta vaikea heidän on ymmärtää. Varsinkin ruokailuun liittyvää valikoivuutta ja lapsen suorasanaisuutta pidetään töykeytenä ja tottelemattomana käytöksenä.
Kuitenkin as tarvitsisi muitakin kontakteja kuin vain vetelehtiä kotinurkissa koko kesä. Tavallisille kesäleireillekään emme ole rohjenneet häntä vielä laittaa, koska se vaatisi ohjaajilta lapsen erityistä huomioimista. Muussa tapauksessa hän viettäisi aikansa yksikseen, tuskin söisi mitään, ei peseytyisi eikä vaihtaisi vaatteita.
Onko muilla samanlaisia ongelmia?
Olemme kyllä puhuneet lapsen erityispiirteistä sukulaisten kanssa, mutta vaikea heidän on ymmärtää. Varsinkin ruokailuun liittyvää valikoivuutta ja lapsen suorasanaisuutta pidetään töykeytenä ja tottelemattomana käytöksenä.
Kuitenkin as tarvitsisi muitakin kontakteja kuin vain vetelehtiä kotinurkissa koko kesä. Tavallisille kesäleireillekään emme ole rohjenneet häntä vielä laittaa, koska se vaatisi ohjaajilta lapsen erityistä huomioimista. Muussa tapauksessa hän viettäisi aikansa yksikseen, tuskin söisi mitään, ei peseytyisi eikä vaihtaisi vaatteita.
Onko muilla samanlaisia ongelmia?
Vastaukset 187
Vanhimmat
Riippuu missä päin asutte!??
tietysti. Meillä ainakin kuntayhtymä järjestää erilaisia leirejä. Samoin myös isommat tukiperheet järjestävät kesätoimintaa. Leireillä on aina kokeneita ja ammattitaitoisia ohjaajia, joten voit siinä suhteessa olla huoleti..kyllä he pärjäävät. Hakuaika tosin näille leireille on yleensä keväisin!!!
Kannattaisi tiedustella asiaa kehitysvammaliitolta/järjestöiltä.
Olisiko teillä mahdollista hankkia tukihenkilö/tukiperhe..? Saisitte itse näin vähän vapaata silloin tällöin..
eihän asperger ole kehitysvammainen.
eduthan as saa, kuin esimerkiksi autistinen. Kuntoutusjaksoja, tukipalveluja, mahdollisuus tukiperheisiin jne. Vai erotteletko sinä kehitysvammaiset tai ei mielestäsi ei vammaiset omiin kasteihinsa...? Eiköhän kaikilla ole oikeus tukipalveluihin, luokittelet sitten vammaiseksi tai et..!!! Olen tavannut myös as lapsia, joilla on monia liitännäisoireita ja heidät luokitellaan kehitysvammaisiksi!
tuohon olen aikuisena as henkilönä törmännyt monet kerrat; kehitysvammainen. Oikein raivostuttaa, kun pidetään vajaaälyisenä, vaikka olenkin monesti paljon älykkämpi kuin monet niistä jotka vammaisena pitävät. Pahimpia ovat ne kädestä pitäen neuvojat, jotka huutavat korvat lukkoon. Inhoan vieraan ihmisen kosketusta. Olen sentään saanut sanottua, etten ole kuuro.
Sitäpaitse itse enää saa mitään etuja.
Kannatisiko kysellä Asperger- ja Autismi liitosta mahdollisia leirejä as lapsille.
voidaan siis myös as-henkilö luokitella lisäkoodilla älyllisesti kehitysvammaiseksi!!!!
muistaa, että as-ihmisiä on erityyppisiä, toiset älykkäämpiä ja toisilla selkeä liitännäisoire, kuten kehitysvammaisuus. Ei tarvitse vetäistä hernettä nenukkaan, en minä ketään sormella osoita!!
Kyllä joillain assukoilla on myös kehitysvamma. Joillain lievä, joillain ei ole sitä ollenkaan. Ihan samoin, jotkut ->kylläkin useammat autistit ovat myös kehitysvammaisia. Harvemmin näkee mitään rain man autisteja..
Ja jos joku on noin kriittinen lapsensa hoitopaikasta, jääköön omin nokkinensa lapsensa kanssa väsymyksen alle.
Kehitysvammaisleireillä on myös hyvätasoisia kehitysvammaisia henkilöitä esim AD/HD:n omaavia henkilöitä. He eivät ole millänsäkkään jos joutuu vähän huonompi tasoisten kanssa olemaan.
Eikä as-lapsi varmasti pistä pahaksi. Se lähtee vanhemmista kaikki tuo ennakkoluulo.
On jo kovapala, että lapsi on muista poikkeava, eli esim. as tai autistinen, jonka vuoksi vanhemmat karttavat sanaa laitos ja kehitysvammainen. Joku täälä sivulla jo sano: Niillä lapsilla on ihan hyvä olla. Ei lapset sillä tavalla erottele asioita. Kaiken he oppivat vanhemmiltaan.Eli Kunhan vanhemmat hyväksyvät lapsensa erilaisuuden, lapsillakin on parempi olla.
Siinä voi kestää kauan. Jotkut eivät hyväksy koskaan ja puhuvat vielä aikuisille kehitysvammaisille autisteillle yliopistoon menosta.
Ottakaa nyt hyvät vanhemmat kaikki apu mitä kevalta tai muualta saa. Nirsot jää ilman...
Onneksi on vanhempia, joilla ei ole ongelmaa erilaisuuden kanssa ja ovat kiitollisia kaikesta avusta jota saavat.
Että näin. Samperi kun en tiedä miten ne vanhemmat sais ymmärtämään paremmin!!!
vanhemmat on joskus autettavempia, kuin itse lapsiasiakkaat. Lasten kanssa pystyy tekemään yhteistyötä, mutta auta armias näitä vainoharhaisia vanhempia...joskus tuntuu, että auttamis/tukitoiminnat olisi aloitettava heistä, että jatkossa lasten kanssa toimiminen olisi hedelmällisempää..Onneksi näitä ei nyt niin kauheasti ole..=/
On se näköjään vanhempienkin vaikea ottaa apua vastaan..sitä minä ihmettelen, koska ymmärtäähän sen että vanhemmatkin väsyy joskus..EI me OLETETAKkAAN että loputtomiin jaksaa. Auttamishaluisia ja ymmärtäväisiä ihmisiä on paljon, joten ottakaa sitä apua vastaan..Antaahan se jo lapsellekin tilaa hengittää ja vaihtelua.
Kauhistuttaakin ajatus että aspergerista olisi tiedetty 50-luvulla omassa lapsuudessani. Sinne minut olisi pantu kehitysvammaisten joukkoon.
Onneksi ei tiedetty. Sain elää normaaliälyisten jopa itseäni älykkäämpien joukossa ja kehittää niitä puolia itsestäni, jotka olivat vahvuuteni.
Vaikka elämä on ollut monessa suhteessa vaikeaa, olen nyt, kuuskymppisenä, iloinen ettei minua ole eristetty, kohdeltu erikoistapauksena, vaan kannustettu niissä kyvyissä joita minulla on.
Olen nyt luovassa ammatissa ja menestynyt. Jos minut olisi diagnosoitu, olisin varmasti punomassa pajukoreja jossakin kehitysvammalaitoksessa.
"sinne minut olisi laitettu kehitysvammaisten joukkoon", onkos se muka väärin, että esim. oppimishäiriöiset ja keharit ovat samassa luokassa..? Kuten jo aikaisemmin tuli ilmi, niin as-henkilöitä on monenlaisia, myös kehitysvammaisia!
Ja onneksi se tiedetään, koska näin tukitoiminnot voidaan yksilöllisesti järjestää. Vai ruvetaanko tässä nyt erottelemaan viisaat, keharit, normaalit, lihavat, laihat, mustat, valkoiset jne...?
Kehitysvammaisuudenkin voi kokea rikkauteta!
Ihmiset ovat yksilöitä, ihan jokainen!
Ei tässä ruveta ketään väheksymään. Vastasin tähän asperegerien lähettämiseen kehitysvammaisten kesäleireireille. Ne eivät ole meille oikea paikka. Henkinen kehitys taantuu, ellei ole haasteita. Jos jollakulla aspergerilla on kehitysvamma, niin totta kai hänet voidaan lähettää näille leireille, mutta aspergerin syndrooman kuvaan kuuluu vähintään normaali älykkyys.
Kun asperger elää normaalissa ympäristössä eikä häneen kiinnitetä suurempaa erityishuomiota (muuten kuin ehkä kotioloissa, niin että vanhemmat ymmärtävät tiettyjä erityispiiretä), hän kehittyy kaikkein parhaiten.
Jos hänet eristetään ihmisistä ja omasta ympäristöstään ja häneen kiinnitetään erityishuomiota, itsetunto kärsii siitä ja sen sijaan että ongelmat korjaantuisivat, ne pahenevat
kehon kokoa/rakennetta ja ihon väriä voi verrata kehitysvammaisuuteen.
Jos itse olisin joutunut kehitysvammaisten joukkoon, olisin seonnut ja päätynyt suljetulle. Mulla on äo 152, mutta koska olen kiinnostunut vain ja ainoatastaan hevosista ja niiden kanssa olemisesta, en ole kyennyt käyttämään älykkyyttäni opiskelussa. Inhosin koulua, kun piti olla muiden kanssa. Luin vain sen verran, että pääsin läpi. As dg:n sain vasta 35 v. Elämä on kyllä ollut ihan tarpeeksi vaikeaa ilman, että sen olisi joutunut viettämään kehitysvammasten joukossa..
Olin as kurssilla viime syksynä. Mukana oli paljon aikuisia as ihmisiä. Yhtään kehitysvammasita en nähnyt.
Osoitat vain suurta asiantuntemattomuutta ehdottamalla asperger-lapselle kehitysvammaisten leiriä. Käsittääkseni aspergerit ovat muista autisteista poiketen kaikki normaaliälyisiä. Monet heistä ovat lisäksi tavallista lahjakkaampia.
vain esimerkkinä! Siis, jos ruvetaan lohkomaan ihmisiä eri kasteihin! siis esimerkkinä!!!
Vielä viimeisen kerran; as-henkilöiden joukossa on myös kehitysvammaisia ja olen heitä myös tavannut!!! Ja siitä ei nyt sen enempää!!!!!
Diagnoosi edellyttää vähintäin normaaliälyisyyttä. Todennäköisesti aspergereissä on enemmän poikkeavan lahjakkaita ihmisiä kuin ns normaaliväestössä.
Sitten heillä on väärä diagnoosi.
älyllisesti kehitysvammaisia aspergereita!! Onko se nyt niin vaikea asia käsittää...? Mikä ihmeen rasistinen piirre teillä on kehitysvammaisia/leirejä kohtaan..? Aivan mahtavia leirejä. Ja vielä...esimerkiksi down syndrooma lapsi kehari leirillä, mahtavia persoonia..:)...ja monet monet muut, joista ei heti päällepäin kehitysvammaisuutta älyäisikään..
Jos kehitysvammaliitto järjestää kehitysvammaleirejä, niin siellä myös tekeminen OSATAAN suunnata TASOLLISESTI oikein, että oleminen/puuhastelu on siellä mielekkäämpää ja haasteellisempaa!!! Joten viihdy sinä vain älykkyyskerhossasi!!!
voidaan myös luokitella älyllisesti kehitysvammaiseksi!!!!
sinä näet vain yhden diagnoosin, etkä liitännäisoireita. Kuuluuhan as:kin autismin kirjoon, alaryhmään!!!!!!!! Jos sinun lapsi on älykäs as, niin ei se tarkoita et kaikki as-henkilöt ovat!!! Nii-i ja diagnostiikkahan on väärässä..hoh-hoijaa..
voi olla myös kehitysvammainen, mutta suurin osa on ns. NT ihmisiä älykkäämpiä. Vamma on pelkällä as hekilöllä tunnepuolella, ei siis älykkyyden puolella.
Itse en ole tavannanut yhtään kehitysvammaista as henkilöä.
voidaan.
kun vanhempi hyväksyy ja on ymmärtäväinen se kaikki on lapsen edun mukaista ja auttaa lasta. Maailma on jo tarpeeksi kova,tarviiko meidän vanhempienkin sitä olla.
Mitäpä jos kysyisit mitä lapsesi haluaa.
Minä tunnen myös henkilön jolla on asperger ja kehitysvamma diagnoosi. Kaikki asiat pitää räätälöidä henkilö kohtaisesti kun kaikki ovat niin erilaisia. Se on ollut vaikeinta tässä meidänkin vasta pari vuotta kestäneessä taipaleessa. (autistin äiti).
kanssa toimeen tuleminen,,,Erityisluokissa on monenlaisia oppijoita..ja toimeen yritetään tulla, jotta sopu säilyisi ja ennenkaikkea työrauha. Aikuisten tulisi joskus ottaa mallia näistä lapsista. Meidänkin pitäisi yrittää tulla toimeen myös erilaisten aikuisten kanssa. Kasvatustyössä/vanhempana olemme esimerkkinä lapsille, millaisia "käyttäytymismalleja" he meiltä saavat! Loppujen lopuksi saman arvoisia ja samalla lähtöviivalla kaikki täällä maanpäällä tallataan!!!!
...ja ota kaikki mahdollinen apu vastaan, mitä tarjotaan..
Kyllä tässä voimaa tarvitaankin, ollaan oltu kesälomalla ensimmäistä viikkoa ja taitaapa olla vuoden raskain viikko takana vaikka ei ne ikinä helppoja ole olleetkaan. Me ollaan tässä mietitty että pitäis vissiin ensi kesänä viedä lapsi puolipäivä hoitoon lomallakin, kyllä niin raskasta on ollut. En tiedä tarviiko autistinen lapsi samalla lailla lomaa päiväkodista kuin tavallinen lapsi. Tää rutiini puoli kun ei oikein kotona mene kaavan mukaan. Joskus jopa viikonloput ovat liian pitkiä. Mutta kiitos voimista tulivat perille ja lämmittivät mieltä, taas taidetaan kesän jälkeen olla vahvempia.
..ihan voit hyvällä omalla tunnolla viedä lapsesi vaikka osa-aika hoitoon kesälläkin, tai esimerkiksi vain kahtena päivänä viikossa koko päiväisesti. Autistinen lapsi vie kyllä voimavaroja ja paljon. Vanhempien jaksamisen kannalta onkin hyvä, että he osaavat ottaa avun vastaan..=)
Tämänkin aian kanssa taas piti mennä kantapään kautta. Aina jotakin oppii, olis vaan niin helppoa kun olis joku kirja mistä lukee kaikki vaihto ehdot yms. kaikki pitää itse jaksaa. Onhan se vaikeeta kenenkään tulla meille sanomaan nyt te trvitte sitä ja sitä.
älykkään kehittyvän lapsen sulkeminen pois älyllisesti saman vertaisten joukosta on rikos.
pitäkää ne lapset sitten kotona!!!!
Niin, että aspergereillä on keskimäärin 30 pistettä keskimääräistä korkeampi ÄO ja melkein kaikki historian suurimmat nerot ovat asperger henkilöitä.
MM. 1900-luvun suurimmat fyysikot Einstein ja Feynman. Ja niitä heikkoälyisiä sanotaan ihan autistisiksi, vaikka olen lukenut, että ihan aspergeriltakin on tavattu niinkin alhainen ÄO, kuin 72, mutta tämä onkin ennätyslukema. Tosin on henkilöitä joilla on ÄO 200+. Aspergerin syndrooma on 0,5% suomalaisista ja ÄO 126 tai korkeampi on hieman alle 5% suomalaisista. Näistä ÄO yli 126 henkilöistä ainakin 5% on as-henkilöitä. Leireillä as-henkilöt kärsivät varmasti, koska he eivät ole kovin sosiaalisia, down syndroomaisilla on ehkä 100 pistettä heikompi ÄO, mutta he ovat paljon sosiaalisempia.
Niin, että aspergereillä on keskimäärin 30 pistettä keskimääräistä korkeampi ÄO ja melkein kaikki historian suurimmat nerot ovat asperger henkilöitä.
MM. 1900-luvun suurimmat fyysikot Einstein ja Feynman. Ja niitä heikkoälyisiä sanotaan ihan autistisiksi, vaikka olen lukenut, että ihan aspergeriltakin on tavattu niinkin alhainen ÄO, kuin 72, mutta tämä onkin ennätyslukema. Tosin on henkilöitä joilla on ÄO 200+. Aspergerin syndrooma on 0,5% suomalaisista ja ÄO 126 tai korkeampi on hieman alle 5% suomalaisista. Näistä ÄO yli 126 henkilöistä ainakin 5% on as-henkilöitä. Leireillä as-henkilöt kärsivät varmasti, koska he eivät ole kovin sosiaalisia, down syndroomaisilla on ehkä 100 pistettä heikompi ÄO, mutta he ovat paljon sosiaalisempia.
riittää ymmärtämään kirjoitustani. Nappaile rauhassa ritalinia, kun as-lapset ovat leireille,joo jopa sellaisilla, missä on kehitysvammaisia ja ohjaajat OSAAVAT järjestää mielekästä tekemistä eriytettynä tasoryhmiin!!! As-leiritkin pyörivät hyvin ilman sinuakin, ja sinä aikana vanhemmat voivat ladata vähän akkujaan!!! Hyvää kesää!!!
miksi as-lapsi pitäisi laittaa nimenomaan kehitysvammaisten leirille? Eihän niillä kahdella ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Eikä kehitysvammaisten ohjaajilla ole mitään tietoa asperger-syndroomasta. Käsittämätöntä.
Ylipäätänsä minusta aspergerlasta ei pitäisi leimata. Parempi vain että hän elää omaa elämäänsä niin että vanhemmat tukevat häntä mutta eivät mitenkään erityisesti korosta asperger-asiaa. Sen sijaan etsivät ne erityiset vahvuudet joita hänellä on ja tukevat juuri niitä.
Ihme takertuminen tuohon kehitysvamma sanaan..!!! Olen alan ihmisiä ja voin sanoa kehitysvammaohjaajana, että kokemuksen kirjo on laaja. Koulutuksen ja työkokemuksen myötä TIETOA on aspergereista,autisteista,adhd,down,kehitysviiveisistä,cohenista,cp-lapsista jne. Eli väitätkö vielä, ettei alan tuntemusta kehitysvammaohjaajilla ole..?
Paikat joissa on kehitysvammaisia, on myös usein autisteja.
Varsinkin, jos nämä autistit ovat lapsia, heitä varten on myös koulutettua henkilökuntaa, jotta lapsia voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla kuntouttaa. Näissä henkilökunnan koulutuksissa hyvin usein käsitellään myös aspergerin syndroomaa, koska tämä ns. polveutuu autismista, kuten varmaan tiedätte.. (jotkut ovat moni päiväisiä koulutustilaisuuksia). Ja näitä on paljon ympäri suomea!
Ennen näkemätöntä varmaan teidän kaikki tietäväisten aspergerien mielestä, mutta olen ollut kuntouttamassa montaa aspergerilasta jo yli 5 vuoden ajan.
Heillä suurimmalla osalla on lisädiagnoosina kehitysvammaisuus. Mutta myös ilman lisädiagnoosisia aspergereja meillä on ollut vakavien käytöshäiriöiden vuoksi. Jotkut käytöshäiriöt johtuvat perheoloista, jotkut jostain muusta syystä.
Todella mielenkiintosita lukea aikuisten aspergereiden kaikki tietäväisyydestä. -kyllä se kuuluu teidän syndroomaan, mutta koska aspergereita on moneen lähtöön, minkä vuoksi te yritätte sabotoida ihmisten ehdotuksia täällä?
Kuntoutus paikoissa,joissa on paljon kehitysvammaisia, ei välttämättä tarkoita sitä että he olisivat heidän kanssa edes paljon tekemisissä.
Kuntoutuspaikoissa/leireillä autistit ja aspergerit ovat aivan eri paikoissa, yleensä, Koska autistit vaativat paljon erityistä huomiota, jonka vuoksi heitä varten on oma palkattu, koulutettu henkilökunta!
Mikään ei ole varmaa kuin se että mikään ei ole varmaa.
Ällistyttävää luettavaa täällä!
ihan kuin pistettäisiin syöpäsairaat ja sotainvalidit samalle leirille samojen ohjaajien ohjattaviksi!
samoilla linjoilla ollaan. Kovin on suppea tämä maailmankuva näillä as-ihmisillä, täytyy myöntää. Ihmeellinen käsitys "kehitysvamma"alasta, joka mielestäni on hyvin laaja-alainen. Omassa työpaikassani täytyy olla kokemusta monista vammaryhmistä ja työskentelytavoista. Jatkuvan koulutuksen ja tiedonsaannin avulla pysymme myös hyvin ajan hermoilla, sekä hyödynnetään oppimaamme työhömme.
ymmärrä..
autisteiden erityislahjoista..? Esim. absoluuttisesta sävelkorvasta, kalenteri/numerommuistista, taiteellisuudesta, monimutkaisista laskusuorituksista, aistiherkkyyksistä jne.
kun itselläni on asperger-syndrooma, asiantuntijan diagnosoima.
kun itselläni on asperger-syndrooma, asiantuntijan diagnosoima.
"Leireillä as-henkilöt kärsivät varmasti, koska he eivät ole kovin sosiaalisia"
Luin tämän ketjun äsken läpi ja ties kuinka monennessa viestissä vasta päästiin asiaan :)
Sanoilla on ihmeellinen mahti. Minä en ainakaan osaa käyttää niitä oikein. Keskustelun vaikeuden huomaa silloin, kun esimerkiksi vammasta saa puhua, mutta jos viitataan kehitysvammaan, se on heti loukkaavaa. Ketju on tämän vuoksi ajautunut hieman sivuraiteelle. Pointin pitäisi olla siinä, että oli leirillä millaisia ihmisiä (ja niitähän tässä kaikki ollaan) tahansa, se ei ole meille aspergereille todellakaan mikään rentouttava kokemus. Ympärillä pitäisi olla uskomattoman kärsivällisiä ihmisiä, kuitenkin samanmielisiä. Yltiösosiaaliset ja rempseät ihmiset ovat kauhistus. Joskus minä ihmettelen, miten mies jaksaa minua.
Ja siitä älykkyydestä. Mitä väliä tässä alkuperäisen kysyjän tapauksessa sillä on. Millaisella lasten kesäleirillä tehdä psykologisia testejä ja lasketaan pisteitä =)
Rippileiri kymmenen vuotta sitten oli kärsimystä. Tykkäsin vain laulamisesta ja soittamisesta. Kaikki muu oli liian ulkoa annettua, ohjattua. Täytyy olla tilaa ajatella itse.
nyt alkaa olla järkeviä viestejä, kun aspergerit itse alkaa puhua. Ulkopuolinen ei tarjua minkälaista on as-ihmisen elämä. Ei sitä leirittämällä voi korjata. Tosiaan tilanne vain pahenee ja tulee vaan ikäviä muistoja entisten päälle. Leiri on vielä kamalampaa kuin koulu, kun sieltä ei pääse pois. Helvettiä 24h/vrk.
esim. aspergeri haluaa syödä aina vain lihapullia, niin annetaanko tehdä niin..?
Autismi- ja aspergerliitot järjestävät leirejä. Minun mielestä asperger-lapsen ei pitäisi antaa määräillä aikuisia joka asiassa, myös siinä, et meneekö leirille vai ei. Kyllä vanhempienkin täytyy saada levätä. Pahimmassa tapauksessa kesän aikana perheen välit on niin tulehtuneet, että pesäeroa ollaan tekemässä.
mutta ei minusta as-lapseen kuulu erityisesti aggressiivisuus.
Onko parempi että syö liha pullia vai ei syö mitään. Mietipä sitä mitä siitä seuraa jos ei syö. Ruhattomuutta, pahaamieltä, äksyilyä, ei sitä kään vähää keskittymis kykyä mitä normaalisti. Minä henkilökhtaisesti olen tämän ruoka asian kanssa melkeinpä menettänyt hermoni(äitinä). Tähän asiaan olisin todella kiitollinen jos saisin joltakin apua, HUOM. joltakin jolla on ollut samoja ongelmia, sitä on niin vaikea muiden ymmärtää ja olen saanut jo tarpeeksi normaaleihin lapsiin sovelyuvia ohjeita pidä nälässä yms.
joka syö kotona vain kalaa ja koulussa opetettu syömään sitä mitä päivän ruokana on. Sitäkin voisi pohtia...
pelkkä ajatus leiristä ja muista lapsista sai mut ahdistumaan. Rippikoulun kävin tosiaan kouluna 10 pv ja 6 h päivässä. Siitkin suurimman osan ajasta haaveilin. Mulle kaikenmaailman leirit oli kauhistus.
Voi voi olisitpa ny nevonu ku noin tietävä olet. Siis lastako oli kotona opetettu että syö kalaa syö kalaa... ja lapsi totteli.
kertoo vaan autistien viisaudesta ja kyvystä lukea ihmisiä,,,osaavat käyttää tilanteita hyväkseen..käyttäytyvät jopa eri tavalla eri ihmisten kanssa. Hei, onko lapsesi päivähoidossa tai koulussa...?
Samaa mieltä. Mutta vaikka vihasin rippileiriä aikanaan, niin vihasi suurin osa taviksistakin.
Lisäksi muistan, että pärjäsin sinä aikana sosiaalisesti harvinaisen hyvin. Miten äijillä on armeija mennyt, onko se ollut epämiellyttävä sosiaaliselta kantilta?
Samaa mieltä. Mutta vaikka vihasin rippileiriä aikanaan, niin vihasi suurin osa taviksistakin.
Lisäksi muistan, että pärjäsin sinä aikana sosiaalisesti harvinaisen hyvin. Miten äijillä on armeija mennyt, onko se ollut epämiellyttävä sosiaaliselta kantilta?
Jos nyt tulee samanlainen viesti tuplasti, niin otan painiottelun koneen kanssa: äsken ei viestini ilmestynyt, mutta olen muka jo lähettänyt samanlaisen. Eli jos nyt tulee viestit tuttua ja t uttua, niin ei hitto.
Jaa taitaapas liittyä, kun tunnen yhden as-henkilön jolle ei kelpaa, kuin muutama eri ruokalaji. Ravintolaan ei taida häntä saada. Olen tavannut kyllä ihan tavallisia lapsia, joille ei kovin moni eri ruoka maistu. Itse syön erilaisia ruokia ja olin jo lapsena herkuttelija.
ole tullut armeijaan mentyä, kun olen nainen :)
Koita kestää niitä akkoja. Itse olen pistänyt vastaavat ihmiset yleensä ojennukseen, mutta damn niitä vähä-älyisiä, jotka ei tajua fysiikasta mitään ja sanovat sitä idioottien touhuksi ja samoin sanovat shakista ja kaikesta kivasta. Ne joilla on sentään aivot, niin tajuavat meidän olevan älykkäitä. Idiootit eivät, koska ne pitävät prfessoreita idiootteina ja kadehtivat sellaisia paskahommia, kuten liikemiehiä ja yritysjohtajia.
Mielestäni olen hyvä äiti, väsynyt vain aina välillä. Paras lapselleni. Tämä autistisen lapsen kasvatus ei ole helppoa, paineita on joka suunalta ja kun sen omansa parasta haluaa, vaikeaa vain on saada keneltäkään mitään viisasta ohjetta, viisastelijoita kyllä rittää. Muukalaisena keskuudessa on ollut melkeempä ainut joka on minua auttanut ja ymmärtänyt, on muuten kirja.
nehän ovat hyvin erilaisia. Ymmärrän että autistin äitinä olet varmasti uupunut ja kaipaat lepoa.
Asperger-lapsen äiti/ isä tuskin kohtaa sen kummempia vaikeuksia kuin kenen tahansa lapsen vanhemmat. Hiukan huomioonottamista, joustavuutta. Olen melkein sitä mieltä, että se on tavanomainen ihmisen luonteenpiirre, joka tällä medikalisoitumisen vuosituhannella on turhaan nostettu jalustalle. Sillä nyt sitten rahastetaan.
Minkälainen on se *normaali* ihminen? Onko sellaisia, kun ruvetaan oikein analysoimaan?
Aspergerit eivät todellakaan eroa välttämättä ratkaisevasti. On vähän ihmekin, että autistien vanhemmat innostuvat pistämään lapsiaan leireille jopa paljon innokkaammin, kuin jotain tavallisia lapsia. Mielestäni autistit eivät ole välttämättä heikompia, mutta erilaisia kyllä. Luulen, että täräkeää olisi lapsen kouluaikana opettajan toiminta ja toisten lasten toiminta. Vanhemmat ovat hoitaneet osansa hyvin, jos vain olette toimineet, kuin normaalit ihmiset. Voitte ehkä kannustaa ja kehua häntä, niin että hän innostuu kehittämään vahvuuksiaan. As lapsissa on todella suuria eroja ja, koska en tunne lastanne, en voi antaa kovin tarkkoja apuja. Tietysti pidätte hänelle saman kurin, kuin tavallisillekin lapsille. Erikoisuuksista ei saa rankaista, koska ne ovat osa persoonallisuutta, ja omituisuuksien pitäisi hävitä iän myötä, kun lapsi oppii kokemuksen kautta. Negatiivinen vaikutus tulee yleensä perheen ulkopuolelta ja siihen syyllinen löytyy myös perheen ulkopuolelta. Jos joku kiusaa as lasta koulussa, ei saa ruveta as-lasta siitä syyttämään. Kiusaaja on todennäköisesti psykopaatti, niin kannattaa vaatia kiusaajan viemistä tutkimuksiin. Sellaiset aiheuttavat valtavia tappioita päivittäin. Töölön matkatoimisto konkreettisena esimerkkinä.
miten toi matkatoimisto tähän liittyy???
Muisti on parasta mahdollista luokkaa ja päässälaskutaito myös. Sävelkorvakin on hyvä.
Herkkiähän tässä ollaan.
Haloo ritalin!! tällä kohtaa oot kyllä lukenut läksysi huonosti. ruokailuun liittyvät ongelmathan ovat asperger henkilöiden, varsinkin lasten kohdalla korostuneita. taitaapa olla yksi kriteereistäkin taudin määrityksessä.
Virheeni johtui siitä, että en itse ole vastaavaa kokenut ainakaan kovin laajalti. Tottahan muistan, että niinhän se taisi olla, että syömishäiriöistä on puhuttu paljon. Ja olen tavannutkin sellaisen henkilön. Tosin edelleen se, että puolilla lapsista on syömiseen liittyviä vaikeuksia. Kuten en tykkää muista kuin hampurilaisista jne. On se ihme jos ei lapselle ruoka maita. Minulla oli syömishäiriö ehkä muutaman kuukauden, mutta se liittyi toisiin asioihin.
Virheeni johtui siitä, että en itse ole vastaavaa kokenut ainakaan kovin laajalti. Tottahan muistan, että niinhän se taisi olla, että syömishäiriöistä on puhuttu paljon. Ja olen tavannutkin sellaisen henkilön. Tosin edelleen se, että puolilla lapsista on syömiseen liittyviä vaikeuksia. Kuten en tykkää muista kuin hampurilaisista jne. On se ihme jos ei lapselle ruoka maita. Minulla oli syömishäiriö ehkä muutaman kuukauden, mutta se liittyi toisiin asioihin.. tää tuplaviestijuttu aiheuttaa kohta mulle psykoosin.
on tullu luettua. Torey Haydenin kirjat on myös tosi hyviä, oletko lukenu..? Kyllikki Kerolalla on myös hyviä kirjoja (teoriaan) ja myös omasta pojastaan kertova Lauri, poikani Lauri. Kannattaa lueskella...=)
Poikani Lauri löytyy kirjahyllystä kun vain ehtisi lukemaan.
esim. Tiikerin lapsi ja tosi monta muuta hyvää. Tempaisevat mukaansa aika karullakin tavalla, laittaa miettimään elämää..Oiva Ikosen kirjoja olen myös lueskellut, mutta ovat aika kuivahkon teoriittisia verrattuna Kerolaan. Noi Haydenin kirjat on romaani tyyppisiä, mutta kuitenkin tosielämästä. Kirjailia on itse erityisopettaja.
on kyllä laaja. Ei se vanhempana helppoa ole eläminen autistin kanssa.
näitä ketjuja, ennen kuin tuomitset!!!!!!!
asperger-pojan äiti myös.lapseni on todella lahjakas tietyissä jutuissa,esim matikka kielet maantieto biologia.Arkielämän helpoimmat asiat vaan tuottaa ongelmia!!
Tessulle, mikäli viestisi tarkoitus oli kysellä as-lapsellesi muutamaksi päiväksi hoitopaikkaa kesällä, kannattaa lähteä ensiksi kyselemään esim. aspergerinfo-sivustolle linkitetyistä paikoista, mikäli et vielä tunne ketään samassa tilanteessa olevaa, jolloin voisitte varmastikin auttaa toinen toisianne eikä ulkopuolisia hoitopaikkoja tarvitsisi miettiä. Sivuston ylläpitäjällä itsellään on myös tarjota muutaman päivän pituisia mökkilomia yli 5-vuotiaille aspergerlapsille puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä rauhallisessa, luonnonkauniissa ympäristössä.
Sivuston ylläpitäjä, joka sai asperger-diagnoosin nyt aikuisiällä, on työskennellyt lastentarhassa sekä alakoulun apuopettajana nuorempana kiitettävin arvosanoin, myös hänen pikkuveljensä tyttö on autisminkirjolainen, kenen kanssa tulee erittäin hyvin toimeen.
Sähköpostiosoite löytyy Aspergerinfo-sivustolta (aspergerinfo.foorumi.org), mikäli tarvitset tukijoukkoja jossain vaiheessa.
Olen samaa mieltä! Tosi loukkaavaa , sillä joainen ihminen oli hänellä mikä tahansa vamma tai oire on arvokas. Hei kiinnittäkääpä vähän omaan asenteeseenne huomiota niin on helpompi hengittää Puhun kokmuksella. Hyvää mieltä kaikille!
itsellä on sekä autistilapsi, että as-epäilylapsi. autistilapseni on kunnanpäivähoidossa (10-vuotias), kunnes jään itse lomalle ja voin itse huolehtia lapsestani. itselläni ei ole ollut vielä jaksamisongelmia lapseni kanssa, joten pidän lapseni kotona, jos olen itse kotona.
as-lapseni on kotona, kunnes herää aamulla ja menee mummulaan naapuriin ja on siellä, kunnes minä tai mieheni tulemme kotiin töistä. siinä mielessä on helppoa, kun mies tekee kolmea vuoroa, niin lapsen ei tarvitse montaa tuntia olla hoidossa. Kesällä on seurakunnan leiri, jonne lapsi menee pariksi päiväksi.
as-lapseni (12 vuotta) ei ole niin selkeä as, että saisi diagnoosia, koulussa vain ovat hieman vihjailleet siihen suuntaan, mutta koululääkäri ei ole huolissaan. lapsellani menee hyvin koulussa (keskiarvo koulussa 8,5 kaikissa aineissa), ei ole tiettyjä kiinnostuksen kohteita, paitsi pelaaminen ja tulee lasten kanssa toimeen, jos toiset ottavat kontaktin (ns passiivinen kontaktin ottaja).
olemme pärjänneet tähän asti tällä systeemillä ja toivon, että vielä muutaman vuoden, kunnes lapsi kasvaa isommaksi ja ongelmat tietenkin suurenevat murrosiän tullessa pahemmaksi. tulevaa en jaksa surra, elän tätä päivää.
En usko, että lapsellasi on ass. Oireet olisivat kyllä selkeät, jos näin olisi. Kun perheessä on autisti, niin perheen vuorovaikutus muuttuu. Se voi heijastua tähän toiseen lapseen. Monilla ihmisillä on aspergerpiirteitä, mutta ei silti aspergerin syndroomaa.
nämä aikuiset aspergerit...? Aikuisiässä vasta saanet dg:n, täyttävätkö he kaikki kriteerit..?
täytä. Itse tein useita testejä ja piti kertoa lapsuudesta, nuoruudesta, tavoista, harrastuksista ym. Olen kuulemma hyvin tyypillinen asperger.
Monilla ihmisillä on asperger piirteitä, eivätkä he silti ole aspergereita.
Luuletteko että jossain saa helpommalla diagnoosin. Nimittäin meillä lapsella on as piirteitä mutta ei saatu as-diagnoosia. Kun olen lukenut as ihmisten kertomuksia ja kuvauksia olen monasti ihmetellyt miten ovat saaneet diagnoosin. Koska mielestäni meillä piirteet ovat paljon selkeämpiä jne.
En välttämättä halua diagnoosia, mutta tuntuu että saisiko siten lapselle enemmän tukea koulussa. Ainakin voisi perustella paremmin vaatimuksensa.
varmaan enempi koulussa lapselle tukea, jos olisi dg. Itse olisin tosiaan tarvinnut aikanaan koulussa tukea, mutta as oli silloin tuntematon Suomessa.
Missä olet käyneet tutkimuksissa?
Tutkimuksissa käytiin Lastenlinnassa.
lienee paras, mutta vietävän kallis, kun on yksityinen.
As centerit ja muut ovat huijausta ja rahastusta.
Minun mielestäni. Ilman on pärjätty hyvin, ja sikäli, kun tunnen Suomen järjestelmiä. Ne on lähes eugeenisia laitoksia.
millaista tukea koit tarvitsevasi. Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksistasi. Niistä saisi ehkä joitakin vinkkejä meidän tytön kohdalla. On nimittäin aika vaikeaa eläytyä hänen maailmaansa, ei oikein tiedä miten hän kokee kaiken. Päällepäin on onnellinen eikä sano mitään tarvitsevansa. Luulen kuitenkin ettei hän vaan tajua mitä voisi tarvita. Jos ymmärrät mitä ajan takaa.
ollakin. Itse ole saanut dg:n TAYSista Tampereelta ihan ilmaiseksi :)
Rakastakaa häntä, kannustakaa niissä mitkä ovat vahvuuksia, mutta ei väkisin.
Vaikka voi näyttää että as-ihmisellä ei ole tunteita, se ei pidä paikkansa. Sanoisin itsestäni että niitä tunteita voi olla liikaakin. Olen hyvin yliherkkä monille tunneasioille. En kestä että ihmisiä (tai eläimiä) kohdellaan väärin, varsinkaan lapsia tai muita puolustuskyvyttömiä.
Samalla tavalla en siedä ylimääräistä hälyä, en liikaa koskettelua. Olen kuin vereslihalla koko ajan. Edelleenkin, vaikken ole ollut lapsi aikoihin.
Pidin tavallaan koulusta, monista sellaisista asioista mitä monet tavikset ei voineet sietää. Jos olisin saanut käydä koulua yksin ;), se olisi ollut mukavaa. Mutta kun piti yrittää tulla toimeen muiden kanssa, se vei kaiken energian. Enkä silti siinä onnistunut. Kuvailin joskus ihmisten kanssa oloa, että olen kuin lasiseinän takana. Muut kaikki on siellä toisella puolella, minä vain katselen ulkoa enkä tajua miten pääsisin mukaan.
Asperger-lasta ei voi muuttaa tavalliseksi, mutta hänen elämäänsä voi helpottaa rakastamalla häntä, olemalla myönteinen, kertomalla kuinka kiva hän on, välttämällä leimaamista ja jyrkkiä vastakkain asetteluja.
olisin tarvinnut tukea siihen, miten erottaa hyvät ja pahat ihmiset. Kun en vieläkään kykenen erottamaan hyviä ja pahoja ihmisiä, luokittelen helposti kaikki pahoiksi, varmuuden varalta, kun pelkään loukatuksi tulemista. En vieläkään pysty erottamaan iloista ja ivallista naurua toisistaan.
Jos lapsenne löytää elämäntehtävänsä, antakaan hänen olla sitä mitä hän haluaa. Mulle hevoset oli kaikki kaikessa 5 v lähtien. Vanhempani eivät halunneet musta tulevan hevostenhoitajaa. Ei musta sitten tullutkaan. Musta tuli pakkaamotyöntekijä, joka mätkii leipää pussin, jotta saa hevosensa elätettyä. Siis hevoset ei ole koskaan kadonneet mun elämästä.
Mä en ollut lapsena onnellinen. Inhosin muita lapsia. Mun onnelisin päivä oli, kun suljin viimeisen kerran yläasteen oven; mun 9 v piina oli vihdoin ohi. Olin koulukiusattu ja sen lopettamiseksi olisn tarvinnut tukea.
Tosin en tiedä minkä ikäinen olet, mutta moni on iäkkäänäkin kouluttautunut juuri siihen ammattiin josta on aina haaveillut. Tosin hevosenhoitajien palkka on surkea. Mutta ainakin sulla olis ammattitaitoa hoitaa omia hevosia ja ehkä ottaa joku hoitoheppa.
enää. Mulla on koiria ja 8 omaa hevosta. En jaksa enää muuttua. Hoidan mieluummin oma hevosiani. Toivon ensi vuonna saavani kaksi varsaa, jotka toivon aikanaan saavani radalle.
Ikää on 37 v.
Ei kahdeksaa tosiaan ihan helposti voi hoidattaa muilla sillä aikaa kun itse opiskelee. Mulla on vaan yksi ja työstä käy sekin välillä.
Mutta taidat olla aika tyytyväinen niiden elukoiden kanssa. Itse ainakin olen. Ainakin parhaina hetkinä. Silloin kun löydän ne vaaleanpunaiset silmälasit.
hevosten ja koirien kanssa olen tyytyväinen.
V.....taa vaan ne lärpättäjä akat töissä, jotka luulee, että mä ole vajaaälyinen ja kuuro. Huutaa korvat lukkoon ja neuvoo kädestä pitäen. Tekisi mieli tempasta, mutta taitaisi tulla potkut, jote Efeä tarvii niellä, ettei tule tempastua typeriä akkoja.
kuntoutusta!!
itsestäsi, että pystykkö hillitsemään ittesi. Vai käykö joku päivä niin, että tempaisetkin niitä typeriä akkoja?
terapiassa kerran viikossa mtt:ssä. Terapeutti on ok ja jopa ymmärtää as ihmistä.
Mikä v:n asennevamma?
joku päivä akkoja tempastakin, mutta täytyy muistaa hevoset ja koirat; ne on mun ainoat elää.
siis koirat ja hevoset on mun ainoat syy elää. Ilman niitä olisin ollut multaa jo ajat sitten.
vannonkin varhauskuntoutuksen nimiin. Koska näitä agressiivisia as-lapsia on ja he eivät ymmärrä miksi toinen itkee, kun mojauttaa kuonoon. Heidät täytyy saada tiedostamaan yhteiskunnan säännöt, eli yritetään ennakoida mahdolliset vaaratilanteet näin.
Oletkos sinä nostanut kissan pöydälle työpaikallasi ja puhunut mikä on homman nimi, sekä miten sinun kanssa voisi yrittää tulla juttuun..? Ettei joku päivä akkoja ole muovitettu..vitsi..vitsi..=)
ruveta mitään paljatuksia työpaikalla tekemään. Ne kääntyy aina lopulta itseä vastaan. Hammasta purren vaan.
Toivottavasti ei ole jotakin analyyttista terapiaa. Olen lukenut niiden olevan vahingollisia aspergereille. Voivat jopa laukaista psykoosia muistuttavan tilan.
Onko ne lapset agressiivisia?? Vai olisiko kyse jostakin muusta ongelmasta, joka purkautuu ja löytää ilmiasunsa agressiona. Onkohan se sun varhaiskuntoutus varmasti suunnattu oikean ongelman poistamiseen? Kannattaisi pohtia sitä asiaa.
Onhan työpaikalla ylivoimaisen vaikeaa mennä taviksille kertomaan as ongelmasta. ne on oikeasti niin "tyhmiä" etteivät ymmärrä. Tämä on ainakin oma mielipiteeni.
Ei ne oo agressiivisa niiltä puuttu kommunikaatio keinot. Kuviä käyttöön ja struktuuria päivään. Ja tsemppiä as-tytölle,on niitäkin ihmisiä jotka sua ymmärtää, mä olen ainakin hengessä mukana, se on pääasia että sulla on jotain tosi mieluista elämässä.
agressiivisuus on oire jostakin. Eihän lasta pidäkään moittia, vaan käyttäytymista.
Varhaiskuntoutus on käsitteenä aika laaja. Eihän ongelmia voidakaan heti poistaa..vaan kuntoutus vaatii monien monien vuosien työn, ennen kuin tuloksia syntyy. Varhaiskuntouttajana olen vain yksi renkaasta, johon liittyy monia muita tahoja, jotka toimivat tiiviissä yhteystyössä, että tuloksia saataisiin aikaan.
Kokeilemalla oppii...oppii myös lukemaan lasta ja ennenkaikkea kehonkieltä...mitä lapsi sinulle viestittää...Mikä konsti on hyväksi koettu toisella, ei toiselle sovikkaan! "Erityislasit" silmillä tässä työssä on kuljettava koko ajan. Vainu kehittyy kuin koiralla..=)
Tuosta työpaikalla olosta. Ei kai nyt kukaan menekään sanomaan, et oon tyhmä, en tajuu, oon as. Tai ilmeisesti sinä tekisit niin. Voihan asian hoitaa järkevästikin. Olen ollut itse koulutuksissa, joissa opiskelijat ovat avoimesti kertoneet esim. lukihäiriöistään. Ja on otettu sitten oikealla tavalla heidät huomioon, kun on tiedetty heidä vaikeutensa.
No jos haluaa, että sama tahti töissä jatkuu...nii kukin tyylillään..
ole puhunut. En kykene puhumaan ollenkaan kipeistä asioista ja hyvin huonosti yleiseti ollenkaan. Esim terapiassa aina kirjoitan ja yritämme jotenkin sitten keskustella terapeuttini kanssa. Tarvitsin yli 2 v aikaa terapiassa ennen kuin puhuttua juuri mitään.
En ole aggressiivinen as, vaan ns. hijainen as, yksi niistä as tytöistä, joka oli hiljainen ja omituinen. Aggressio tosin kasvaa, kun joutuu vuosi kausia nielemään paskaa, eikä ole sanoja, millä puollustautua. Joskus ihmettelen, että en tähän päivään mennessä öle vielä kertaakaan lyönyt.
Teollisuusessa, missä mäkin työskentelen, on paljon typeriä ihmisiä töissä, ei kannata alakaa "puhumaa" esim. as:stä. Parempi käydä terapiassa purkamassa NT ihmisten aiheuttamia aggressioita. Töissä ihmisiä nimenomaan vaivaa kovasti puhumattomuuteni. Ei ole mitään puhumista ja vaikka olisikin sanat vaan ei tule. Miksi en saisi olla hiljaa ja omissa oloissani, kun työt tulee tehtyä?
Etpä taida tietää as:sta kovin paljoa. Kyseessä on nimenomaan lievä autismi ja autistit ei kovasti juttele.
Maailmassa on hyvin paljon typeriä ja ilkeitä ihmisiä. Jotenkuten niiden kanssa on pärjättävä.
viisasta. Terapeuttini on saanut mut lopettamaan itseni vahingoittamisen. Kun oli hyvin ahdistunut ja levoton, kun en tule toimeen tämän maailman kanssa, enkä saa olla oma hiljainen mietiskelijä, aloin hakkaamaan päätäni seinään. Kun on nyt saanut purettua NT ihmiseten tietämättömyttä ja typeryyttä aiheuttamia aggressioita kirjoittamalla ja on ihminen, joka ihan oikeasti ainakin yrittää ymmärtää, on parempi olla. En enää hakkaa päätäni seinään.
että lahjakkailla aspergereilla on kyky ilmaista itseään kirjallisesti.
Itse olen aina kirjoittanut paljon. Ihan julkiestikin. Ja sitten olen kirjoittanut itselleni. Just nyt ei ole aikaa, mutta kunhna taas tulee sellainen elämänvaihe että ehdin, niin rupean kirjoittamaan.
tuo asperger.
No joo tietysti noilla tehtailla, joissa on paljon työntekijöitä ei kannata ruveta ongelmiaan selvittämään, tuskin kaikkia koskaan tulee tuntemaankaan.
No saattaahan ne ihmiset siellä töissä luulla, ettet pidä niistä. Ja kun on näitä ihmisiä "et mikä sul on" (johon itsekin kuulun, argh..=)...) niin mielenrauhaahan ei saa, ennenkuin on selvittänyt mikä toista vaivaa..
Tuota agressiivisuuden purkua mietin...jos se vaan kasvaa ja kasvaa, nii uhkanahan on, että tilanne joskus purkautuu..Mut onhan se jo alku, kun terapeutille pystyt puhumaan..
Kivaa kesää siul...=)
Koskahan tämä maapallo on suvaitsevaisempi toivottavasti joskus. Eikös siitä ole joku tutkimuskin tehty mitä korkeammin koulutettu sitä suvaisevaisempia ihmiset on.(jos ei ole henkilökohtaista kokemusta). Minä yritän aina ajatella kun joku ei ymmärrä että niiltä se pois on ei minulta, nauran tavallaan niiden tyhmyydelle kun eivät erilaisuutta ymmärrä, todellisuudessa hehän niitä tyhmiä ovat.
lienee joillekin as henkilöille viimeinen toivo, kun julkinen puoli ei reagoi mitenkään tai heittää lähetteet roskiin.
Itse jouduin ensin vaihtamaan lääkäriä ja pyytämään kaksi lähetettä, ennen kuin pääsin eteenpäin.
As centeriä ym. yksityisiä ruokkii nimenomaan julkisen hoidon välinpitämättömyys.
Jouduin joskus opettajan vaatimuksesta kokeisiin, mutta minut todettiin normaaliksi. No mieluumin olen virallisesti normaali, kuin että olisin jossain paperissa monien silmissä vammainen. On kokemuksia yksittäisistä ihmisistä, jotka ajattelevat eugeenisesti, ja mikä pahinta he työskentelevät strategisilla paikoilla. Tiedän vain sattumoisin, että moni haluaa tuhota meidän auttamisen sijaan. Jotkut ovat jopa kateellisia, mutta toiset vain kärsivät pakkomielteestä vahingoitta toisia ja mehän olemme helppo kohde.
Poimin yhden ääreisesimerkin: kuuluisa as-henkilö Edison kävi kolme kuukautta koulua, ja tiedätte, mitä hänestä tuli. Jos emme kävisi koulua, niin olisi paljon enemmän aikaa itsensä kehittämiseen.
Koulu on kuin vankilassa olisi. Pitäisi olla vaihtoehtoja koulun suhteen. Tosin onhan se yleissivistävää ja opettaa meille taviksien tapoja, mutta voisiko niitä oppia muulla tavalla. Koulussa kuitenkin saamme turpiin harvas ja päivä. Vai pitäisikö koulukuria muuttaa järkevämmäksi. Jos kaikki ihmiset olisivat hyviä, ei mitään ongelmia olisi. Pahuus=ongelmat ja pahuus ei ole välttämätön.
Raamattu osuus:
"Se mikä on, mutta ei ole" ilmestyskirja pedosta. Erilaisuudesta voidaan tehdä pahaa, mutta se mikä tekee pahaa, pelaa antikristuksen hengellä. Minä päätän taistella sitä vastaan. Se on täydellinen epätaydellisyys.
Ja aspergerin syndroomaan kuuluu perfektionismi.
Vain täydellinen voitto kelpaa, koska se ainoa täydellisyys, täydellisyyksiä on vain yksi. Epätäydellisyyksiä on ääretön. Voit varastaa minkä summan rahaa tahansa, ääretön mahdollisuutta, mutta vain yksi oikea: älä varasta yhtään.
Miten se psykoosi voi meillä esiintyä?
Harhoina? Sosiopaatisena käyttäytymisenä?
Olen lukenut aiheesta, mutta tietääkö joku tarkemmin?
Julkisen hoidon välinpitämättömyys?!?
Nelisen vuotta sitten tiedustelin autismiliitosta as-centeristä vaihtoehtona lastenlinnalle. Kertoivat as-c:ssä olevan suurelta osin samoja lääkäreitä kuin lastenlinnassakin.
Kyllä jossakin on mätää... kun viimeiseen oljenkorteen saa otteen vain rahalla.
Ollessani työssä mielisairaalassa näin psykoottisia päivittäin. Entisaikaan moni asperger hoidettiin väärällä diagnoosilla mielisairaalassa, ehkä vielä nykyäänkin, ja syötettiin psyykenlääkkeitä joista jäi pysyvät sivuvaikutukset(pakkoliikkeet ym. ym.). Nimimerkki ass:n pään hakkaaminen seinään muistuttaa psykoosia, vielä jos hän sitä tehdessään sulkee muun maailman tietoisuudestaan ja vaikkapa höpöttää jotakin käsittämätöntä, lisäksi jos puhuteltaessa häneen ei saa minkäänlaista kontaktia, voidaan hänen sanoa olevan psykoosissa.
Tämän psykoosiasian olen lukenut joko Gilbert`n tai sen australialaisen(nyt ei just nimi tuu mieleen) as-gurun kirjasta.
Oletko masentunut vai mitä?
Teininä oli minulla todellista masentumista.
Ei ollut mitään syytä elää, mutta olen sitten löytänyt taas jotain intoa. Toivottavasti se voimistuu. Haluan kuitenkin elää, mutta haluan myös enemmän intoa elämään. Kiinostuksen kohteet tuovat sitä, mutta myös rakkaat ihmiset. Minulla on päämäärä, mutta kyse on siitä, kuinka pystyn sen toteuttamaan. Minulla oli itsetuhoisuutta jo alle kouluikäisenä. Tuntuu, että tavikset on vaan koneita, jotka toimivat tiedostamattomasti pinnalisten päämäärien vuoksi. Itselleni se ei takaa nautintoa.
olet kuullut, että nurkkaan ahdistettuna as saattaa käyttäytyä kuin psykoosissa oleva. Kun tilanne on ohi, as henkilö alkaa rauhoittua omaan normaaliin olo tilaansa. Juuri näin mulla on.
Kun jouduin hakkaamaan päätäni seinään, oli täysin tietoinen tilanteesta ja itsestäni. Monesti noissa tilanteissa ex:nä piinasi mua; oli loistava puhuja ja mulla ei sanoja ja kulki perässä. Jos en olisin vahingoittanut itseäni, olisin käynyt sen päälle.
Niin kun ajetaan nurkkaan. No meillähän pitäisi esiintyä psykoosia nuorella aikuisiällä, eli alkaa olla aika sen esiintymiseen. Voisiko se olla jokin kiertomuoto psykoosista, että itkettää kamalasti.
Tarkentaisin vähän psykoottisen mielisairaalapotilaan käytöstä. Psykoottisessa vaiheessa häneen ei saa kontaktia, mutta se ei tarkoita etteikö hän rekisteröisi ulkomaailman tapahtumia. Monasti potilaan rauhoituttua hän muisti aivan sanatarkasti mitä olin hänelle sanonut, vaikka ei ollut eleelläkään reagoinut sanomisiini. Psykoottinen vaihe saattaa kestää vaikkapa tunnista useisiin päiviin, jopa viikkoihin.
Aikanaan moni asperger on joutunut mielisairaalaan väärällä diagnoosilla, voipa näin olla vielä nykyäänkin. Heillä todettiin akuutti psykoosi, syötettiin psyyken mömmöjä, saivat usein diagnoosiksi skitsofrenia (sen diagnooseista löytyy variaatioita joka lähtöön). Psykoottiset saivat ainakin vielä 80-luvulla pysyvän psyykenlääkityksen. Ei mitään diapamia tai mielialalääkkeitä, vaan "kovia" psykoottisuuden hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Nämä turruttivat lopullisesti mielen sekä tunteet ja aiheuttivat sivuoireina pakkoliikkeitä ym. ym.
Jos ei sairaalaan joutuessaan vielä ollut "oikeasti" hullu, niin ainakin sieltä lähtiessään oli tehty sellaiseksi.
oma ahdistus- ja raivonpurkaus tyyliin päätä seinään kesti noin pari minuuttia.
Minulla lienee touretten syndrooma, kun on lieviä pakkoliikkeitä. Psykoosia on ollut joskus lapsena.
Psykoosi purkautuu ehkä eri tavoilla. Se itkeminen mukaanlukien?
Ei tunnisteta assia muista "hulluista". Assien sisäänpäin kääntynyt vaihe sekoitetaan liian usein psykoosiin. Siin' sitten käy ihmiselle huonosti, kun joutuu väärään hoitoputkeen, josta on melkein mahdoton päästä pois...
No nyt se pönttöily jo meilläkin kotona alkoi, vaikkei kesälomaa ole vielä ollut kuin pari päivää. Ilman ohjattua tekemistä alkaa kiroilu, syljeskely ja tuskaisuus. Ja juuri äsken saatiin tyttö kiinni polttelemasta sytkärillä ikkunankarmeja, onneksi ei ollut verhoja siinä ikkunassa. Tästä se alkaa. Että hyvää kesälomaa. (Tyttö 14 v. as)
eipä tuo taida olla mitenkään asperger-lapselle ominaista.
En itse muista olleeni murrosiässä mitekään erityisen pahantapainen. Itse asiassa voisi sanoa että päinvastoin, oli vähän liiankin kiltti.
mäkin liian kiltti murrosiässä. Puuhailin omia juttujani yksin.
Joo, mutta meidän tytöllä onkin sairaalloinen kiinnostus tulta, kynttilöitä, ilotulitusraketteja ja kaikenlaista räjähtävää kohtaan. Ukkosenilmoja ja salamoita odotetaan siis oikein kiihkolla.
Minulla on sama linja. Olin liian kiltti murrosikäisenä. Mutta Semmoisena 7-12 vuotiaana olin aikamoinen pahantekijä. Johtui varmaan kavereista.
kannataa kysellä paikallisesta sosiaalitoimistosta esim tukiperhettä, se voisi auttaa ehkä teitä? Siihen tarvitaan lausunto psykologilta kylläkin. Mutta kannattaa yrittää. Itselläni on haussa juuri semmoinen perhe. Myöskin minulla on poika 10 vuotta jolla on diagnoosina as. Kesäloman alku on raskasta myös meillä kun tutut rutiinit muuttuvat.. Tuo kuullostaa tutulle..hankalaa lasta ei mielellään oteta..ja koetaan kiusallisena, mutta muut ovat tervetulleita kylläkin serkkujen luo jne.
As lapset ovat ihan normaaleita. Ne ei ole kehitysvammaisia. Miten te kiinostutte aina tuhoamaan heikompienne elämän. Teille pitäisi diagnosoida psykopatia.
On se kumma, kun as-lapsien vanhemmat eivät jaksa lapsiaan hoitaa. Rankkaa hommaa se on, mutta jos lapsistaan välittää, niin jaksaa heihin käyttää aikaa. Jos ei välitä ei kannata hankkia lapsia, ettei käy niin, kuin joillekin juoppojen lapsille.
Itse toivoisin joskus saavani as-lapsen. Opettaisin hänet pienestä pitäen, kuin Sidistä, Polgaria tai Mozartia. (Sidis ja Mozart tunnettuja as-henkilöitä.)
Kyse ei ole haluttomuudesta hoitaa. Vaan siitä, että as lapsi tarvitsisi tulevaa elämäänsä ajatellen muitakin ihmiskontakteja kuin omat vanhemmat. Niin että oppisi tulemaan toimeen yhteiskunnassa ja ns. tavallisten ihmisten maailmassa.
papereista lukenut as-lapsen dg:sta lisäkoodin kehitysvammaisuuteen!!! Varmuudella voin sanoa, että eivät tule selviämään elämästä ilma tukea.
ei ollut kenkiä. Paljon puhetta, mut kokeilemaan voit tulla meille vaikka kesäloman ajaksi as-lapselle ja autistiselle 24 h vuorokaudessa!!!
Voi voi, jos sattuisit saamaan as-lapsen, jolla ei olisikaan tuota korkeaa äo:ta, eikä erityslahjakkuutta. Heittäisitkö sitten roskiin..?
Jos perintötekijät ovat kohdallaan, niin se saa korkean ÄO:n. Minulla kun on myös as ja korkea ÄO, mutta en ole keskittynyt riittävän hyvin mihinkään älyä vaativaan, ja lapsena oli minulla kiinnostuksena lähinnä autot ja myöhemmin jääkiekko ja jalkapallo. Minulla oli ongelmia ystävien saannissa lähinnä peruskoulun ensimmäisillä luokilla, mutta sitten kehitin itseäni ja parissa vuodessa minulla oli kavereita vaikka kuinka paljon.
Silloin aluksi minulla oli kyllä kavereita, mutta ei koulussa. Ritalin on muuten joku hermomyrkky, jolla as-potilaita rahastetaan ja siitä ei edes ole kuin haittaa.
Minulla on as ja tunnen 6 as henkilöä. Kellään heistä ei ole ollut pahemmin ongelmia elämästä selviytymisen kanssa. Pari heistä kuuluu maamme älylliseen eliittiin. Itse en kuulu. Tietokoneguru ja talousguru. Kai ne jotkut vaikeammat tapaukset voivat kärsiä onglmista. Yhdelle as tuttavalleni kävi niin, että hänen rikkaat vanhempansa heittivät pojan kadulle, mutta ei se siihenkään kaatunut: hän on matkalla professorin ammattiin. Jos henkilö ei tukea tarvii, ei kannata siihen pakottaa. Itse en suostu ottamaan mitään tukea vastaan ihmisiltä, jotka ovat minua heikompia.
Meistä yritetään väkisin tehdä vammaisia, ehkä jopa kehitysvammaisia. Olisi ehkä ollut parempi olla saamatta koko diagnoosia.
Onneksi ei lapsuudessani ollut näitä diagnooseja. Ties mitä vaurioita hyvää tarkoittavat (?) ihmiset olisivat leimaamisellaan saaneet aikaan.
Väittäisin kuitenkin melko suuren osan as-henkilöistä olevan koulussa alisuorittajia. Poisluettuna tietenkin kaltaisenne nerot.
Kuntoutuksen ideanahan ei tietenkään ole hävittää ihmisen erikoistaitoja tai muuttaa hänen persoonaansa joksikin muuksi. Se tuskin tulisi onnistumaan.
Käsittääkseni puuttuvien taitojen harjoittelu niillä alueilla missä on ongelmia edesautttaa lapsen kehittymistä tasapainoisemmaksi aikuisena, sekä helpottaa erikoistaitojen käyttöönottamista. Aivan vain lapsen itsensä tähden. Ritalin ja muut nerot saavat toki olla tyytyväisiä omaan elämäänsä. Sehän on suurenmoista ja heitä täytyy todella kunnioittaa, että ovat päässeet syndroomasta niskanpäälle.
Heidän esimerkkinsä viitoittakoon muidenkin aspergerilaisten tietä. As-henkilöillä on oikeus olla oma itsensä sellaisena kuin ovat. Maailmaan kaivataan enemmän suvaitsevaisuutta.
nimiin!!! As-lapsissa on niin paljon häiriökäyttäytyjiä, että jotain on tehtävä, että he selviävät tulevaisuudessaan.
Miten kuljen lapsen kanssa, joka huutaa kaikki vastaantulijat paskoiksi..? Miten toimin lapsen kanssa, joka käy agressiivisesti toisten kimppuun, syystä, että toinen vaan katsoi..? Tarvitseeko muiden lasten vanhempien hyväksyä tälläinen käytös omiaan kohtaan...? Taataanko turvallisuus kaikille..? Sellaista käytöstä minä EN HYVÄKSY terveiltä lapsilta, en vammaisilta, enkä myöskään aspergereilta!!!
On lapsen etu, että hän oppii tiettyjä käyttäytymismalleja selviytyäkseen elämässään. Ei joka paikassa voi olla "kun minä haluan, muut olkoon hiljaa tyyppi"!!! Siksi aspergerinkin on hyvä tiedostaa tiettyjä elämän normeja!!
Varhaiskuntoutuksella saadaan hyviä tuloksia aikaan, joo sekä yritetään muuttaa ja MUUTETAAN käyttäytymismallia, oli AÖ sitten mikä tahansa.
Te aikuiset as-henkilöt olette näköjään aivan omaa luokkaanne. Diagnosoinnissa tämä tulisi ottaa huomioon ja tehdä siitä merkintä lisäkoodilla! Olisi mukava saada teidät seuraamaan as-lapsien, (myös niiden, joilla on lisävammana kehitysvammaisuus) koulunkäyntiä viikoiksi. Ehkäpä maailmankuvanne muuttuisi ja huomaisitte miten homma toimii ja miten hienot ja vahvat tukijärjestöt meillä on! Nyt ei eletäkkään enää rauta-ajalla!!!
BTW..miten teidän aikuisten parisuhteet voi..? Kiinnostaisi ihan tietää, miten korkea ÄÖ on tässä hyödyksi!
Jep tuosta koulusta vielä sen verran, että minä ja kaikki tuntemani as-henkilöt olivat alisuorittajia koulussa. Tai paremminkin olemme. Yhdellä tosin taisi olla 9 keskiarvo, mutta vaikka on valtavat tiedot ja paljon yritystä, niin näillä on tavallisesti ollut sellainen 8 keskiarvo. Samaa luokkaa on monilla laiskoilla taviksilla. No hyvähän sekin on, mutta jos kerran koulu on harrastus numero 1, niin se olisi yhtä älykkäällä taviksella numeroa parempi. Muistan hyvin nuo ongelmat nuoruudestani, mistä puhuit. Minut pistettiin opettajan vaatimuksesta kokeisiin, mutta psykiatri totesi minut täysin normaaliksi. Ei ole parisuhdetta ja en tiedä miten sellaiseen edes pääsisi. Kun joskus on onnistanut, niin olen saanut myöhemmin kuulla, että se olikin varattu.
Ja en suostu rikkomaan kenenkään suhdetta. Kummia ihmisiä, kun lähtevät pettämään. Yritin kerran tutustua yhteen as-henkilöön, mutta ei homma oikein pitkälle päässyt. Se oli tosi outo. Vaikka itsekin olen as heppu, niin tuntuu, että taviksien kanssa on helpompi. Pari tuttua as-henkilöä on ollut niin vahvoja oireiltaan, että niile on turha vitsejä kertoa ja sosiaalinen älykkyys on ihan nollassa. Saattaa ruveta kaivaan nenää jossain juhlissa tai vastaavaa. Olen yrittänyt auttaa, mutta ei ne tajua. Sitten yksi on kehittynyt yhdessä kohtaa väärään suuntaan: hän on aikuisena huippu agressiivinen ja valehtelee ja manipuloi, niin että voisi psykopaatiksi luulla. Muutenkin on sellainen, että jos se häviää jossain pelissä, niin se kostaa samanlaisilla keinoilla kuin psykopaatti. Pelaa sinut pihalle ja joudut kärsimään perättömistä juoruista ja syrjinnästä ja uhkailuista. Jotkut on tosi outoja.
Kovin on vaikeita tapauksia noissa sun esimerkeissä. Onkohan ne kaikki edes aspergereita? Mutta onko kenelläkään kokemuksia as-tytöistä, hehän ovat alidiagnosoitu ryhmä. Ovat kilttejä, huomaamattomia päiväuneksijoita. Silti heistä löytyy kokemukseni mukaan paljon hyvin outoja piirteitä. Mikä on varhaiskuntoutuksen merkitys heidän kohdallaan. Miksi huomio suunnataan aina häiriköihin, tarvitsevat muutkin apua vähintään yhtä paljon.
mutta outoja ja aggressiivisia ihmisiä on ilman asperger-diagnoosiakin olevissa. En ollut lapsena ollenkaan aggressiivinen, pikemminkin hiljainen hissukka. Johtuvatko nuo aggressiiviset piirteet nimenomaan aspergerista vai ehkä jostakin muusta?
Parisuhdetta ei ole. Yrityksiä on ollut, jopa avioliitto on takana. Vaikea analysoida mikä meni vikaan, mutta ainakin väärät valinnat.
Olisiko tämän kouluaikaisen alisuorittamisen rinnakkaisilmiö että kohdalleni osui myös vääränlaisia ihmisiä, että siis ikäänkuin alivalitsin:) lähes kouluttamattomia alkoholisteja, tosin ainakin yksi neron luokkaa, eli alisuoriutuja hänkin. Toinen lahjakas monin eri tavoin, mutta viina vei mennessään. Sen jälkeen kun itse tajusin että alkoholi ei ratkaise ongelmiani enkä alkoholistin kanssa saa onnellista parisuhdetta, seurusteluyritykset ovat olleet entistä lyhyempiä.
Ehkä minusta huokuu tämä asperger jo kauas ulospäin ettei kunnon ihminen halua lähestyä minua seurustelutarkoituksessa.
Mutta vaikea uskoa että tätä millään terapialla pystytään ratkaisemaan, ovathan ihmisten avioliitot muutenkin keskimäärin aika lyhyitä.
Kävin nuorena jonkinlaisessa terapiassa, mutta terapeutti lopetti kun oli sitä mieltä ettei voi auttaa minua. Määritteli ns. rajatilatapaukseksi. Se oli silloinen muotikäsite. Käistteet ja diagnoosit muuttuvat. Vieläköhän ehdin saada jonkun uuden diagnoosin?
ei se helppoa ole ei. Haluatko sinä itse tukea elämiseen..? Autismi- ja aspergerliittohan järjestävät valmentavaa kuntoutusta esim. juuri sosiaalisiin tilanteisiin. Oletko ajatellut, et löytyiskö tuolta apua..?
Aika jännä juttu ajatella ihmisiä..toiset tekevät pahojaan tietoisesti ja sitten on näitä jotka eivät ymmärrä tekemäänsä..nii mitenpä teen..moitinko ihmistä vai tekoja..1?1
alisuorittaja koulussa. Rämmin joten kuten koulusta läpi, vaikka älyä on vaikka muille jakaa. Koulu vaan ei kiinnostanut pätkääkään ja inhosin muita lapsia. Inhoa lapsia vieläkin. Luin ihan tasan sen verran, että pääsin läpi.
Ehkäpä muillakin as ihmisillä on ongelmana juuri tuo, että ei kykene olemaan kuiden kanssa ja koulu kuuluu asioihin tyyliin ei voisi vähempi kiinnostaa.
Maalmassa ei valitettavasti ole suvaitsevuutta.
Olen hyväksynyt itseni sellainena kuin ole enkä aion enää yrittää muuttua enkä ole pätkääkään kiinnostunut, mitä ihmiset ympärilläni musta ajattelee.
asperger diagnoosin suana.
En ole koskaan tavannut as-tyttöjä, mutta huolestuneempi olisin näistä hiljaisista päiväuneksijoista, kuin rettelöitsevistä pojista. Pahimmassa tapausissa heitähän pidetään niin vaivattomina luokissa, että pian he suorastaan unohtuvat luokkaan. Saatetaan puhua heistä heidän aikanaan, kuin heitä ei olisi olemassakaan. Esimerkiksi mielenterveysasiakkaissa se hiljainen on aina suuri kysymysmerkki, mikä tarvitsee pikaisesti apua, kuin ne jotka käytöksellään huutavat pahaa oloaan.
Varhauskuntoutusta hissukoille..mikäkö merkitys..? Tukiverkosto pystyy selvittämään "vamman" luonnetta ja elämän osa-alueita. Luodaan näiltä pohjilta kuntoutussuunnitelma. Selvitetään myös avustajan tarve, sekä se hyötyykö lapsi paremmin pienryhmästä.
Kuntoutus on monipuolista lapsen tarpeisiin räätälöitynä. Harjoitellaan esim. toimimista uusissa tilanteissa ja asioissa(tilannekäyttäytymistä ja sääntöjä).
Opetellaan ilmeiden, eleiden ja tunteiden tunnistamista. Vahvistetaan integroitumista muihin lapsiin.
Kaikki nämä antavat hyvän pohjan ja eväät elämälle ja kenties mahdollistavat itsenäisen selviytymisen erilaisissa tilanteissa.
Varhaiskuntoutuksessa voidaan myös korostaa ja pönkittää vahvoja osa-alueita, mikä on tosi tärkeää itsetunnolle ja minäkuvan luomiselle.
Aina kannattaa kokeilla.
Kerrankin joku kirjoittaa jotakin järkevää. Mutta millä nämä systeemit saataisiin toteutettua.
On kuin seinille puhuis kun koulussakin olen yrittänyt saada open tajuamaan. Koska lapsi ei häiritse opetusta, niin ei hän tarvitse mitään tukitoimia koulun puolesta. Alunperin kun lähdettiin hakemaan lapselle apua, niin kaikkien vaiheiden jälkeen oltiin lopulta psykiatrien pyöreän pöydän ympärillä koko perhe. Eikä ne psykiatrit tänä päivänäkään ole vielä myöntäneet, että mitään neurologisia syndroomia olisi olemassakaan.
MIksi sä olet niin katkera. Aurinko paistaa jos annat sen paistaa, älä laita verhoja eteen.
mulle psykiatri sanoi, ettei ole kiinnostunut as:stä eikä muistakaan käyttäytymishäiriöistä.
Mitä tekemistä kytös häiriöll' on asin kanssa.
Oli vain esimerkki siitä kuinka kiinnostuneita psykiatrit voi olla as:stä. Tälläe psykiatrille olen edelleen F21, sktsityyppinen häiriö.
Tuo mainitsemani häiriökäyttäytyjä ei ole varma as tapaus, mutta mielestäni se on lähinnä hänen tilaansa. Ja se selittäisi hänen historiansa parhaiten. Tosin psykopaatilta se muuten vaikuttaa.
Minulla on kokemuksia as-tytöistä 10 vuoden ajalta. Toinen oli hiljainen ja kiltti. Huono koulussa: aina melkein luokkansa huonoin. Murrosiän loppupuolella alkoi liikkua jossain pahojen tyttöjen porukoissa ja varmaan alkoholi ja tupakka tulivat tutuiksi. Hänellä oli ihmeen lapsellinen ääni ja kavereita hänellä oli, mutta he suhtautuivat hänen, kuin friikkiin. Toinen todella hyvä koulussa ja häneen oli vaikeata saada kontaktia. Vältteli koulukavereita ja ei halunnut saada koulusta ystäviä, vaikka monet häneen halusivat tutustuakin. Tuntui, kuin välillä ei häneen olisi saanut juuri kontaktia. Jos halusi kuulla hänen puhuvan, täytyi kysyä jotain ja mieluummin kahdesti samaa asiaa.
En muutn ole kovin katkera, mutta kun satun tietämään asioita, jota on vaikea sulattaa.
Opetelkaa te mieluummin kommunikoimaan meidän kanssa, kun täytyis vähän taviksienkin tulla vastaan. Laskeskelin, että ehkä 15% ihmisistä ei ole taviksia, vaan psyykkisesti poikkeavia. En käytä NT termiä, koska se liittyy hermorakenteeseen.
Kiva, että on kehareitakin. Mutta mielestäni emme ole niinkään heikompia, kuin erilaisia. Toivon, että tummaihoisuuteen ei ole kehitysvamma alaviitettä. Norsunluurannikolla keskimääräinen ÄO on 59 eli kehitysvammaisia. (älä menetä hermojasi)
Sanoisin, että autisteilla on erilainen tapa kommunikoida, kuin taviksilla. Pitäisikö teidän kommunikointitapanne kieltää, ja pakottaa vaikka vatsasta puhumiseen.
Olen huomannut, että as lapset ovat helppoja maalitauluja: jos kerran tyrit joudut heti kuntoutukseen. Jos joku 7v psykokakara tappaa pari oman ikäistään, mitään ei tehdä. Vai onko nämä psykokakarat tosiaan niin pelottavia, että niille ei uskalleta tehdä mitään. Esimerkki: 8v poika tappaa toisen pojan koulussa kuristamalla. Syy: uhri uhkasi kertoa opettajalle tappajan toimista, hänen (tappajan) kiusattua jotain heikko-osaista. Lopputuomio: uhri todettiin psyykkisesti häiriintyneeksi ja tekijä pääsi lopulta täysin kuiville: hän ei joutunut edes tarkkailuluokalle.
Nykyään uhri makaa mullissa ja tappaja jatkaa toimiaan lääkärinä Harold Shipman suurena esikuvanaan. Kuka on valehdellut ja missä: opettaja ja toiset oppilaat ovat väittäneet olleensa silminnäkijöitä ja puhuvat tappajan pussiin. Se on juttu, mitä en ymmärrä, miten voi kiertää rangaistuksen. Minä olen joutunut maksamaan jokaisesta virheestäni aina suuren summan ja yleensä olen maksanut muidenkin virheistä. Jotkut toimivat järkevästi, mutta jotkut ovat täysin tahdottomia. Nämä tahdottomat puolustavat vahvoja ja sortavat heikkoja. Sanottiin, että meillä ei ole kykyä tunnistaa hyviä ja pahoja. Minä olen oppinut kiertämään tämän. Tunnen psykologiaa niin laajalti, että pystyn määrittelemään ihmisten psyykkisen statuksen. Se antaa etulyöntiaseman pahoja vastaan, kun pystyy ennalta arvaamaan, mitä ne ajattelee. Mekaanisia kun ovat. Usein tulee vastaan se, että missä hyvän ja pahan raja kulkee.
Analyyttiset terapiamuodothan ei sovi aspergerille, koska ne aiheuttaa katkeruutta. Niissä terapioissa väitetään lapsuudenkokemuksien ja esim. vanhempien aiheuttaneet yksilön ongelmat. Se aiheuttaa vihaa k.o. tahoja kohtaan.
Suuri helpotus itselleni oli tajutessani omien oireideni aiheuttaja. samalla tajusin myöskin äidilläni olevan samantyyppisiä ongelmia(ainakin add). Ja välimme paranivat dramaattisesti.
Siitä huolimatta olen tavallaan katkera elämälle. Olen nelikymppinen, ja yhtään päivää tähänastisesta elämästäni en haluaisi elää uudelleen.
Todella ihmettelen jos et ole nähnyt koskaan as tyttöa tai edes kuullut heistä. Mitkähän mahtaa olla sunkin tiedot ja osaaminen.
Siis jotain kehitysvammaisten ohjaajien kurssejako oot käyny. Osalle kehitysvammaisista on liitännäisdiagnoosiksi "plätkäisty" asperger. Et taida tietää "oikeista" aspergereista hölkäsen pöläystä. Sen verran kapea-alaisilta sun tiedot ja näkemys aiheesta vaikuttaa.
Tämä kaikki kritiikki kuitenkin kaikella kunnioituksella kehitysvamma osaamistasi kohtaan.
Niin mitä pahaa siinä on. Minä olen miettonyt aika paljon sitä ja en keksi muuta järkevää syytä kun pelko, kyllä olen tyhmyyttäkin ajatellut. Mutta uskon että se on pelkoa, sillä ihminen pelkää kaikkea uutta ja sllaista mitä ei ole itse kokenut saati ymmärrä.
Huh mitä terapiaa! Minä onneksi omaan ihmeellisen muistin: muistan melkein syntymääni asti aika hyvin ja tiedän näin ihan tarkkaan, että olin jo alle 1 vuotiaana autistinen.
Oon lukenu, että as-tyttöjä on prostituoituina. Aika kamalaa, että on niin käynyt. Lisäksi kuulemma asiakkaina on poikkeuksellisen paljon as-miehiä. Sielläkö on sitten oikein kokous, ilotalossa?
Ei sovi tyyliin.
Vaikea uskoa as naisten olevan prostituoituina, ainakaan vapaaehtoisesti. As ei voi sietää toisen ihmisen läheisyyttä vaan välttää jopa katsomasta toista silmiin.
As miesten seksin osto sopisi mielestäni kuvaan sikäli paremmin koska eivät kykene toiseen sukupuoleen läheisiä kontakteja luomaan, ja siitä syystä ostavat rahalla seksikokemuksen, mutta eivät siis tässäkään tapauksessa halua läheisyyttä, vain seksiä.
vaikeaa sulla tää luetun ymmärtäminen, kuin noin rupeaa heittämään..Toiki liitännäisdiagnoosi juttu oli (jos olisit ymmärtänyt lukemaasi) et aspergereilla voi olla lisäkoodilla merkintä kehitysvammaisuudesta!! (ei siis toisin päin, pöljä)
Ja sitten vielä, en ole tavannut as-tyttöä, mutta missä kohden sanoin, etten ole heistä kuullut...?
Ai kursseja käymälläkö kehitysvammaohjaajaksi sinun tietojen mukaan päästään..hmph!!! Ja olenkos väittänyt olevani kehitysvammaohjaaja..?
Varhaiskuntoutuksesta puhuin ja kai nyt sen verran ymmärrät, että rinkiin kuuluu osaajia eri ammattiryhmistä..? Vai luulitko että kehitysvammaohjaaja on yksin varhaiskuntouttajana..hohhoijaa...
sääli niitä lapsia joita tämän tyylinen "kuntouttaja" pääsee "kuntouttamaan". Ylimielisyys huipussaan.
teoria ja käytäntö ovat aivan eri asia. Aikuinen puhuu aikuisten palstalla aikuisten juttuja ja ajattelee aikuisten tavalla. Luuletko sinä, että kuntouttaja on lapselle YLIMIELINEN...? Se mitä sanot ja teet, mitä kehollasi viestität lapselle täytyy olla aitoa, että tuloksia syntyy. Jos olisin lapselle ylimielinen, niin tuskin tuloksia syntyisi. Ihmisillä on monenlaisia rooleja elämässä ja eri tilanteissa..ymmärrätkö mitä tarkoitan..?
Sinun viesteistä voi päätellä, että koet kuntoutuksen tosiaankin rangaistuksena. Kuntoutusta on niin monenlaista, siis sellaista mistä lapsi nauttii. Voisitko mitenkään perehtyä alan kirjallisuuteen, että asia selkiintyisi sinullekin..!!!!!
En usko että ketään erityisesti sormella osoitellaan huonosta käytöksestä. Koulumaailmassa on niin monenlaisia lapsia..ei siellä as-tyyppejä vierasteta ja sormella osoiteta.
Mietipä tuolla Etelä-suomen kouluissa..mitä paskaa oppilaat suoltavat opettajille, jotka saavat pelätä jopa henkensä puolesta. Näin se maailma vaan muuttuu ja kuri kotona löystyy..
noin nyppii..? Jos joku kyselee perusteita ja vikkejä kuntoutukselle, jos kokee sitä lapsellensa TARVITSEVAN, ni sinä...kaikella kunnioituksella...haukut kirjoittajaa..?!
Tuntuu, että olen kokenut aika epäoikeudenmukaisen nuoruuden. Meillä koulussa ei siedetty mitään erilaisuutta ja väkivalta heikkoja kohtaan oli tehokasta. Opettajatkaan eivät olleet heikkojen puolella, vaan jos olit lihava tai ulkomaalainen tai autisti, olit hengenvaarassa.
Heikommat ovat helppoja uhreja psykopaateille, koska he ovat vailla toisten arvostusta. Et tiedä käytännön tapahtumista mitään ja haukut minua lukemattomaksi. Autistina tiedän tarkkaan mitä voi tapahtua, kun toiset pitää erilaisena. Minä olin erilainen, mutta pääsin toisten arvostukseen ja pyrin auttamaan toisia heikkoja selviytymään näiltä rikollisilta.
"ei siellä as-tyyppejä vierasteta ja sormella osoiteta." Jep toivottavasti. Riippuu koulusta, mutta meillä as-tyypit olisivat olleet yhtä kuin maalitaulu. Lisäksi voi olla, että as-henkilö pitää jostain kuntoutuksesta, mutta tähän tarvitaan utopistiset olosuhteet. As-henkilönä tiedän meidän ajatuksenjuoksua ja sanon sen, että itsetunto kärsii helposti. Toinen juttu on se, että ihmettelen, että miksi tavikset ovat niin sokeita ja kyvyttömiä: opetelkaa tekin toimimaan meidän kanssa. Sitten kun teillä ei ole mitään ongelmia kommunikoida meille, voitte alkaa syyttää meitä. Olette mielestäni yhtä ongelmallisia, kuin mekin. As-henkilä ei ole vammainen sen enempää, kuin taviksetkaan. Ehkä olisi syytä liittää NT oireyhtymään vammaisuus alaviite. Ratkotte as juttuja, kuin sillä olisi kamalasti merkitystä.
Ottakaa kamppanja psykopaattien tunnistamiseksi ja pääsette huolistanne. Suvaitsevaisuus aspergerin sydroomaa kohtaan lähtee muista asioita, kuin meistä. Maailma on sellainen, kuin minä sen näkee, jos näkee illuusion on luonnollisesti väärässä. On tärkeää erottaa illuusio todesta. 100 000 suomalaista pyrkii luomaan teille illuusion tietoisesti, ettekä vastusta yhtään.
On kiva jos autatte ja haluatte auttaa, koska mekin haluamme auttaa teitä, mutta osoittakaa se jotenkin. Teidän tapanne kommunikoida ei saavuta tällä kertaa ymmärrystäni. Me joudumme taistelemaan, että saamme auttaa teitä.
Kirjoitat kumpanakin...? Autistiksi sinulla on yllättävän hyvin ajatuksen juoksu ESILLÄ, jonka tuot ymmärrettävästi esille..(harvinaista autistille),jos siis olet autisti..toisaalta puhut että oletkin asperger...hmmm...onko se nyt autisti, jolla on asperger vai asperger, jolla on autismi...??????
Ritaliniako...kö..ne nykyisin määrää autismiin tai aspergeriin, vai oletko sinä vielä AD/HD:kin...? Älä nyt vedä hernettä nenukkaan, mut kummastuttaa noi kirjoituksesi..
Täyty kai vastata kysymykseen, vaikka se olikin asiaton. Niin siis as mulla on tietysti ja sehän on autismin muoto. Luulin, että me ollaan tosi pikkutarkkoja, mutta tiedän toisenkin oireyhtymän, missä pikkutarkkuutta esiintyy ja se on kehitysvamma. Taviksilla se assosioituu liian suureen itsekeskeisyyteen suhteessa älykkyyteen.
Ja se ritalin juttu vaan tuntui hassulle. En syö mitään lääkkeitä, enkä käy hoidossa. Noilta sivuilta, kun lukee, niin joka kohdassa lukee, että ritalin auttaa. Jenkit syö sitä varmaan vähän joka vaivaan. Mitä tuo epätieteellisyys "onko se nyt autisti, jolla on asperger vai asperger, jolla on autismi...??????"
tarkoitti?
heitin ton pohdinnan, kun en tienny kumpaa oot...=( Kuuluuhan se asperger autismin kirjoon, mut on lievempi muoto siitä. Puhu vaan itsestäsi aspergerina, niin ei tule väärinkäsityksiä, koska autistit ovat taas hyvin erilaisempia...
Onko sinulla muuten epilepsia..?
Ei ole muuta, kuin aspergerin syndrooma ja ehkä touretten syndrooma. Varmaan kuule söisin lääkkeitä, jos olisi epilepsia. Eikös se ole aika vaarallinenkin. Mut toi oli varmaan taas vitsi, kun mun ei pitäisi huumoria ymmärtää. Mitäs itselläsi on. Löytyykö mitään kivaa poikkeavuutta hermostosta?
Tiedän mitä eroa on aspergerilla ja autismilla, mutta käytin yleistyksenä autismia. En ole koskaan tavannut tällaista low function autistia, joten heistä en tiedä paljon mitään, en ole edes heistä paljoa lukenut. Mikä heppu muuten oot? Joku alan ammattilainen vai? Mieletön skeptikko ja pään aukoja. ADHD siitä edellisestä, jos olet lukenut viestini toiselta palstalta, ADHD on ihan erilainen käytökseltään, kuin asperger.
epilepsiasta kyselin vain sen takia, kun aspergereilla ja autisteilla (enemmän ehkä esiintyvyyttä autisteilla n.25%) on epilepsia.
Saattaa puhjeta murrosiän kynnyksellä. Uteliaisuuttani vain tiedustelin.
Ehän mielestäni heppu oo...mut jos näitä piirteitä ruvetaan ratsaamaan, niin ehkä enemmän itsestäni löytyy AD/HD piirteitä,,hmmm..tai ehkä tarkemmin ADD ois sopivampi mulle...silloin kai toi ritalinikin ois helmee mulle..NO EI KAI...tuo oli nyt vitsi...=)
JUU...alalla ollaan ja suunnaton mielenkiinto autismiin ja aspergeriin..ihan oikeesti..kun pään sisään pääsisi, niin ymmärtäisi paremmin..
Palasin taas aiheeseen. Niin no jos lapsi todella on tuommoinen, niin ongelmia on. Mutta etkö saa sitä oppimaan parempaan suuntaan. Sanoisin tosiaan, että pistä lapsi minne hän haluaa. On se kumma, jos ei isovanhemmille saa vietyä. Ei se teidän lapsi voi niin terroristi olla, että sitä täytyisi johonkin hoitoon viedä. Opettakaa sille käyttäytymistä, niin kuin taviksellekin. Kyllä se siitä kehittyy ja pian opettaa teitäkin. Jos se ei saa sosiaalisia kontakteja, niin on vika myös kavereissa. Sellaisia kavereita ei hän tarvitse. Kai se jossain uimassa käy ja tekee kaikkea niin kuin muutkin? KEsäleiri on vaikea paikka ja vammaisleireillä voi saada pysyviä psyykkisiä vammoja, joten en suosittele. Haluatteko opettaa hänetä vammaisen, vai vahvan ja viisaan. Kannustus on todellakin tärkeintä. Suorastaan propagandamainen. Sillä on tullut tuloksia. Toivon menestystä ja onnea. Viekää se huvipuistoon ja johonkin mihin se haluaa. Jos se leikkii kotona, antakaa leikkiä. Tarvii se ohjausta, kuten sanoa; että pue nyt päällesi ja muuta. Kyllä se kehittyy, älkää lannistuko. Jos se jostain kiinnostuu, on hän siinä varmasti hyvä, ellei paras.
Viime viikonloppuna käytiin anopilla. Lapseni ei syönyt koko aikana kuin pelkkää kuivaa perunaa. Ylenkatsoi kastikkeita ja muitakin anopin ruokia.
Sitten sunnuntaina kun istuimme olohuoneessa ja anoppi valmisti lounasta keittiössä lapsemme asteli yht`äkkiä pontevana keittiöön. "On se kumma kun täälä ei saa ruokaa, pitää olla nälässä" kuulimme hänen sanovan erittäin vihaisella äänellä ja puoliksi huutaen anopille.
Niin että ei tarvi sitten anopillekaan yrittää tänä kesänä saada lasta hoitoon, otti nimittäin sen verran nokkiinsa.
Voi ei! Niin siis kävi. No ehkä aliarvioin hänen käyttäytymistään. Ainakin teidän pitää suhtautua häneen todella suvaitsevaisesti ja aikuisina ottakaa huumorilla hänen juttunsa. Minulla on aikuinen ystävä, joka käyttäytyy lähes yhtä huonosti. Niitä pitää vaan sietää. Anoppikin voisi olla menemättä itseensä niin voimakkaasti. Ajatelkaa, että antaa sen puhua, mitä puhuu. Väärässähän se on ja vielä lapsi. Ei tajua mistään mitään. Tämä on minun autistinen ajattelutapani. Jos minua loukataan, annan aina anteeksi heti ja ajattelen, että onpa heppu sekaisin. Yritän aina opettaa ihmisiä ajattelemaan tähän tyyliin. Tosin nämä erikoistapaukset on kyllä jotenkin hoidettava. Sanokaa hänelle suoraan miten voi käyttäytyä ja opettakaa rankaisemalla virheistä. Jos se haukku anopin, pidätte puhuttelun ja käskette pyytää anteeksi. Opettakaa vaikka väkisin se syömään monipuolisesti. Uhkailkaa sairastumisella tai jotain. Todella agressiivinen se teidän poika, kun itse olen sellainen hissukka.
Luulen, että uhkailu voi tepsiä as-lapseen. Ja ovathan ne tosi äkäisiä ymmärrän. Luulen, että lapsellenne saattaa tulla jossain vaiheessa seuraavia oireita: haluaa olla paras mahdollisimman monessa asiassa. Urheilussa ja koulussa. Useita lyhytkestoisia harrastuksia ja myöhemmin kannattaa seurata, ettei tykkää alkoholista.
Jotkut aikuiset as-ihmiset syövät ruuakseen vain esim. laatikkoruokia, niin että syövät jopa aamiaiseksi lanttulaatikkoa: yäk!
Lapsenne lienee erittäin itsepäinen ja hän ei varmaankaan juurikaan opi terapiassa. Voi jopa alkaa pitää itseään jonain erikoisen hyvänä ja haukkua terapeuttia ja sellaista.
Yksi erikoinen juttu oli se, että hän sanoi anopille pahasti: hän todella vihaa anoppia sen ruoka jutun takia. Miten ruoka voi olla niin tärkeä, että hän sen takia vihaa koko ihmistä. Hänellä on jotain väärää maailmankuvassa. Tärkeämpää, kuin tunteiden opettaminen voisi olla maailman kuvan opettaminen; mitkä ovat merkityksellisiä ja mitkä merkityksettömiä asioita. Se voisi aukaista.
taas kerran...Eletään nykyaikaa, tiesitkös.
Mitä tuo taas tarkoitti? Tuntuu, että itse poljet paikallasi. Ei riitä, että elää nykyaikaa yhdessä asiassa, kun haluaa päästä eteenpäin. Täytyy olla laaja, tai tarkemmin täydellinen näkökulma. Sitähän tässä tavoitellaan. Jos haluat pitää henkistä status quo yllä, niin hyvästi.
Kommenttisi oli äärimmäisen laajoja mietteitä herättävä ja haluaisin, että kerrot tarkemmin.
Ei oikein tuo kommunikointi tapa toimi.
nyt paikoillani, mutta sinun ohjeet ja kommentit pistää pään sekaisin. Minkä ikäinen olet....?
Se minua tässä häiritsee, kun as-lapset/autistiset, joita olen tavannut, ovat ns. vaikeita tapauksia, että puhumalla ei pitkälle pötkitä..ymmärrys ei riitä...Ja esimerkiksi käyttäytymismallit on opetettava näille henkilöille (käsky:tee näin ei tehoa), ja siinä menee pitkään, joskin myös takapakkia tullaan...
Terapia on ollut myös merkittävässä asemassa heidän kuntoutumisessaan...Voisiko olla niin, että aikuinen as ajattelee asioista jälkeenpäin negatiivisesti (lapsuudestaan), eikä hyväksy ulkopuolista apua (eikä koe sitä tarpeelliseksi nykypäivän lapsille), vaikka se olisi hyödyksi.. juuri oireyhtymänsä vuoksi...vai..?
väärään..lue: en tiedä poljenko....=)
Mielenkiintoinen jatus, voisin kuvitella lapseni ajattelevan noin, sillä hän vastustaa pikkeuksetta lähes kaikkea uutta. Ne kaavat ja rituaalit kun ovat se turva.
luovat tosiaankin turvaa. Auta armias, jos ne rikkoontuu..=) sitäkin on vain sinnikkäästi (rutiinien rikkomista) opeteltava,,,taas yksi asia, mikä vie aikaa, mutta helpottaa ainakin toisilla joskus, tai ei ainakaan laukaise niin voimakasta raivaria...
Tietysti jotkut rutiinit on hyvä säilyttää autistin elämässä, että turvallisuuden tunne säilyisi.
Ihan mielenkiinnosta..onko lapsellasi varhaislapsuuden autismi..? Ja tulevatko autismin tyypilliset piirteet selkeästi lapsellasi jo nyt esille...?
Vastaus iästä epätarkka: juuri olen lukiosta selvinnyt.
Tuntuu minun näkökulmasta, että te innostutte meistä vähän liikaa. Hyvä pointti asperger ihmisestä: ei halua oppia, eikä pysty oppimaan muiden opetuksia. Oppii itse ajattelemalla ja tekemällä omia havaintoja. Muiden on vaikea meihin vaikuttaa. Niin se vain on. Itseoppimisen tehokkuutta voi säädellä ulkoa pöin tuleva palaute. Jos lasta kannustetaan, hän oppii paremmin. Tämän vuoksi olen ollut kuntoutusta vastaan. Lapsi ikäänkuin oppii pitämään itseään huonona. Itsetunto kysymys siis. Tiedän tämän hyvin, koska itse ajattelen perusteiltani juuri näin. Tosin voi oppia havaitsemaan, että toisten opetuksista voi oppia, mutta näin ei käy edes kaikille suurille neroille.
Täytyy löytää kiertotiet teidän lapsen auttamiseen, ettei jäädä hakkaamaan päätä seinään.
Täytyy muistaa, että me ollaan myös narsisteja, eikä narsismi häviä iän myötä mihinkään.
Joku temppu on ja kerron kun olen keksinyt.
Muistan kyllä oman lapsuuteni ihan oikeasta näkökulmasta, mutta tietoni olivat silloin niin huonot, että käyttäydyin poikkeavammin silloin.
Olen toisia matkimalla ja lukemalla oppinut normaalimmaksi. Kerroin aiemmin eräästä aikuisesta as-henkilöstä, joka on vaikea tapaus. En saanut hänelle yhtään järkeä puhuttua. Meissä on voimakkaita eroja. Olen itse varmaan lievimmästä päästä. Kuitenkin jatkuvasti vaivun itseeni, omiin ajatuksiini, enkä voi sille mitään.
En muista että olisin ollut kovin kaavoihin kangistunut lapsena. Päin vastoin olin ehkä aika impulsiivinen, innostuva. Lapsethan tarvitsevat tietyt perusrutiinin juuri turvallisuuden vuoksi olivatpa he as-lapsia tai tavallisia (mitä ne nyt olikaan?) tai mitä tahansa.
Vasta vanhemmiten huomaan, etten enää jaksa innostua ihan mistä tahansa. Oma lapseni ei ole as mutta huomaan kyllä olevani paljon impulsiivisempi kuin hän. Minun aspergeriuteni on ensisijaisesti sosiaalinen ongelma, luulisin. Mutta en siinäkään ole ihan tyypillinen, koska erityisesti nuorempana olisin halunnut olla ihmisten kanssa, suunnittelin jopa kommuuniin muuttamista. Kärsin kovasti yksinäisyydestä avioeron jälkeen. Mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä paremmin viihdyn yksin.
Mutta toisaalta kuitenkin lapsuudessa leirit ym. olivat painajaisia ja olin aina niissä yksin.
Ehkä tässä on se perinteinen happamia sano kettu pihlajanmarjoista -ilmiö.
Myös (henkinen) sinisilmäisyys liittyy minun aspergeriuteeni.
Minun on vaikea tajuta ehkä juuri tämän varmaankin lieväasteisen as-oireistoni takia sitä että täällä joku/ jotkut rinnastavat autismin ja aspergerin syndrooman niin voimakkaasti.
Ritalin, olet harvinaisen fiksu ja kypsä ikäiseksesi. Mitä sinusta vielä tuleekaan!
Kertomuksesi täydensi omaa tekstiäni. Ne eivät olleet ristiriidassa mielestäni millään tavalla.
Aspergerin innostuneisuus riippuu siitä, kuinka paljon hän saa tukea ulkopuolelta. Pääasiassa.
Innostuneisuus voi olla myös persoonallisuus ja jopa älykkyys kysymys. Jotkut ei tykkää vaan mistään, kun toiset innostuu kaikesta.
Joskin olemme helposti masentuvia, kuten minä, ja masentumisen aikana on käyttäytyminen päin seiniä. Persoonallisuus ei siis ole meillä kaikilla täysin identtinen, niin kuin jostain tutkimusprojektisivustolta saattaisi luulla, vaan se määräytyy kuten taviksilla (se sana, mitä hait on kai neurotypikaali). Tavikset on aina taviksia niillä näyttäis olevan kaikilla samanlailla suuntautunut ajattelu. Suunnitellaan perusasiat.
Aina kaikki käyttäytyy tietyn kaavan mukaan. Tällaisia perus toimintamalleja opetettiin lukiossa psykologian tunnilla.
Minulla olisi paljon kerrottavaa itsestäni autismiin liittyen, mutta se teksti olisi liian pitkä.
Kiitos kehuista! Haluaisin professoriksi tidesuuntaan, jota olen itse kehittelemässä. Liittyen osittain psykologiaan, tosin tulisi olemaan erään toisen tieteen nimen alaisena.
Mutta sain uskonnollisen kriisin jo 16 vuotiaana, kun se pitäisi tulla normaalisti about 20 vuotiaana ja siitä asti on Jumala ollut kovin tärkeä. Sain tietää olevani asperger 17 vuotiaana ja se tavallaan pelasti minut; nyt tiedän, mikä minussa on erilaista, enkä enää syytä itseäni vääristä asioista.
Minun elämäni rakkaimmat asiat ovat lapseni. Ja sitä ei diagnoosit muuta haluan auttaa lastani parhaani mukaan.
tavalla..älä "hyvitä" vammaa, se tuhoaa autistin. Monet vanhemmat tekevät ikävä kyllä tuon virheen..
Mielestäni en voi tuhota lastani rakastamalla häntä, rakastan kyllä yhtä paljon muitakin lapsiani.
No hyvä, että rakastat. En ymmärrä ton anonyymin autistien vihaajan kommentteja.
Rakkautta lapsesi tarvii ja aivan tasapuolisesti muiden kanssa.
Kun vanha kone ei oikein enää jaksa pyörittää tätä viestimäärää.
Sama kävi mielessä. Millä otsikolla?
Etkö pysty itse huolehtimaan lapsestasi vai miksi kysyt?
nosto