Millaisessa tilanteessa näit hänet

Tähtitaivaan, taustalla tunne vapaudesta. Vapaudesta jota en koskaan ajatellut että menetän. Ihailin ja ihailen edelleen.

Jos nään ni jäädyn. Se on selvää.

Teki särön sydämeeni kun lähdin ja tietää sen

Kun hän tuli kotiin. Olin sen verran kaempana ettei tullut edes moikattua eikä täyttä varmuutta ollut siitäkään oliko hän juuri hän.

Yleensä näennäennäisesti jähmetyn toljottamaan häntä nähdäkseni kenen kanssa juttelen tai jota tervehdin koska äänensäkään ei ole tarpeeksi tuttu enkä aina kykene yhdistämään jos hahmo vaikuttaa vieraalta.

Avasin suuni sanoakseni jotakin, mutta hän puhui juuri toisen ihmisen kanssa enkä halunnut häiritä, joten tyydyin hymyilemään.

Sivuprofilin ja selän näin muutama viikko sitten. En muista tarkkaa ajankohtaa.

Välillä tuntuu, että näen hänet sitten tuumaillut, olikohan se hän. Toivottavasti ei ole loukkaantunut jos en ole tervehtinyt😢

Tietysti juttelin. Siitä on jo kauan kun lamaannuin hänestä.

En saanut sanottua kun katsoi poispäin ja vastasi viiveellä eikä jatkanut keskustelua.

Kaupassa ikuisuus sitten minulle tuli olo että joku katsoo kännyin näin hänet vähän kauempaa hänellä oli valkoinen t- paita kori kädessä hän seisoi keskellä käytävää ja tuijotti minua.

Jähmetyin tottakai. Olisin halunnut mennä lähemmäksi mutta en voinut niin jäädyin paikalleni, kunnes en enää kehdannut seistä paikallani joten häivyin, oli kyllä typerästi tehty 🤦‍♀️😢

Minun käskettiin poistua kun en oo kuulemma osallinen teidän jutuissa.
En siis kerro. Oletteko joku ryhmäseksijoukkue vai?

Loukkasi verisesti halutessaan minusta eroon... Teki kaiken päinvastoin kuin lupasi... Narsistinen epävakaa persoona, patologinen valehtelija-nainen...

Möllötin ja mietin omiani. Taisin muutaman sanan heittää, siihen se jäikin toistaiseksi. Mielessä vähän väliä hän.

Kaupan kassalla jonossa perässäni jokin aika sitten. hänellä vaimo mukana jonka myös tunnen. Tervehdittiin ja mahdollisimman nopeasti kaupasta ulos.

En edes tunne miestä. Oli asiakkaana minulla. On ollut aikaisemminkin joskus vuosia sitten. Muistan edelleen tunteen jonka hän jo silloin sa aikaan sisälläni. Juteltiin ja naurettiinkin vaikka asian yhteys ei useinkaan ole hauska. Tunsin jotain käsittämätöntä lämpöä, luottamusta ja iloa hänen ollessaan paikalla. Hänessä on jotain tuttua ja salaperäistä samaan aikaan. Voi kun tietäisi tunsiko hän edes murto-osaa näistä tunteista…

Saatoin nähdä hänet lenkillä tai pyörää polkemassa, viikolla tiellä kävelemässä en tosin täysin varma oliko se hän aurinko paistoi silmiin☀️

Ehkä hän tuli vastaan, ehkä hän näytti säikähteneeltä, ehkä hän ei pidä minusta.

Siitä on pitkä aika. Mä vähän jähmetyin ja en meinannut saada sanaa suustani enää. Hän ei myöskään oikein saanut juteltua kunnolla, mutta jotain me kuitenkin juttelimme. (työpaikalla). On se jännä, että miten rakkaasta ihmisestä, joka on ollut niin lähellä, tulee niin kaukainen.

Annan ihmiset neuvon, älkää olko niinkuin minun tapauksessani. Yrittäkää edes selvittää välejänne.

Tyhmiä juttuja tuli suusta kun puhun aina mitä sylki suuhun tuo. En pysty ajattelemaan loogisesti hänen lähellään. Liittyi ulkonäköön.. olipas kyllä typerää multa.

Voehan Venäjä.

Läsnäolonsa tuntui hyvältä ja voimaannuttavalta, kun tässä muutama päivä sitten katselin häntä.
Levottomuus iski vasta jälkikäteen.

Jäädyin🤦‍♀️

Olisi ollut enemmän sanottavaa mutta en saanut sanottua! 😩

En saanut katsekontaktia vaikka hän oli ihan edessäni juttelemassa muiden kanssa. Tyypillinen tilanne.

Kolme viikkoa sitten taisin nähdä pitkäaikaisen ihastuksen taas yökerhossa. Moikkasin kyllä, mutta hän vaan katsoi pahasti, joten en häirinnyt enempää.

Tyhmäähän tänne on kirjoitella, mutta menköön nyt taas.

Oli tuppisuuna kun ei osaa puhua.

Jähmetyin mutta niin jähmettyi hänkin.

En sanonut mitään kun hänkään ei sanonut mitään.

taksissa

En minkäälaisessa tilanteessa, enkä häntä näe koskaan.

Katsoin sua silmiin, niin sinisiin, sinä pakkasit sipsit pussihiis. Jäätävän näköinen pyllistelijä olet sinä, eikä isäs.

KYTÄT!!!!!!


https://m.youtube.com/watch?v=CcEQn7ZjS28

Onhan häntä joskus harvemmin näkynyt mutta en voi sanoa mitään koska on painavat syyt sille miksi en voi. Hänellä on oma elämänsä ja tunteensa muuhun ihmiseen joten suuni on suljettu ja en voi tehdä mitään, eikä kannatakkaan. Saisin hyvin äkkiä nenilleni ja varmasti hyvin tiukan vastineen. Miksi aiheuttaisin itselleni tietoisesti harmia ja alakuloa kun sitä on muutenkin elämässä riittämiin.

Ei se jähmettynyt olo ollut, jännittynyt kuitenkin. Tiesin odottaa häntä tai toivoin näkeväni hänet. Hän saapui paikalle omana hymyilevänä itsenään ja jännitys hieman helllitti. Tuntui että ahmin häntä lyhyessä hetkessä niin kutsuttuun rakkausvarastoon. Hän näyttää aina niin hyvälle, hän on niitä naisia joille sopii aikainen aamuherätys kuin kumisaappaat ja lehtiharava. Etsin joskus sanoja hänen seurassaan, tuntuu mahtavalta olla hänen seurassaan, mutta samalla jollakin tapaa alastomalta, kuin hän lukisi kysymykseensä vastauksen, ennen kuin ehdin sitä kertomaan. Se ei ole huono tapa, vaan lähentää meitä, mielestäni siinä on jonkinlainen oljenkorsi että hän saattaisi myös hieman pitää seurastani tai ainakin hetken sietää sitä. Pidän paljon hänen seurastaan, siinä on aina läsnä LOVE, sellainen suuri kiinnostus toiseen ihmiseen, hän on mielestäni sen ansainnut omalla mukavalla käytöksellään ja kauniilla ja söpöllä olemuksellaan. Hänen katselemiseen ei voisi tottua koskaan, varsinkaan jos sillä saisi varastettua hetken kahden.
https://youtu.be/JTn5YRx-66U

Kadunkulmassa, vaihdoimme muutaman sanan. Katsoin vielä taakseni ja hän katsoi yhtä aikaa, hymyilimme.

Annoin hänelle kirjeen. Muutaman sanan vaihdoimme. Sen jälkeen en ole hänestä kuullut, joten en tiedä, mitä hän ajattelee. Uskon, että saan vielä joskus vastauksen.

Olin kuumeessa ja ystäväni myös kipeenä, ei edes selvinnyt lopulta mukaani .Päätin sitten että menen näkemään sitä yhtä vaikka pää kainalossa yksin. Nähdessä tunsin laidasta laitaan tuntemuksia mutta eniten sen että olin aivan jäissä ja kylmissäni. Ainakin näin sen elävänä ihmisenä ja olen ylpeä itsestäni että menin näkemään.

Luulisin nähneeni tuossa keväällä mutten tunnistanut kuin vasta jälkikäteen ajateltuna, ihmettelin siinä vain miksi tuijottaa silmät päästään, se kun on sen verran vaihteleva ulkomuoto tällä että laittaa huomaavaisuuden koville. Ja siinä voi tehdä tahtomattaan itse vaikutelman kuin ei piittaisi pätkääkään. Mutta voisi tehdä itsensä tiettäväksi eikä vain odottaa minulta aloitetta. Voi myöskin olla että omassa kasvojen tunnistuksessa pientä häikkää.

En mä jähmety koskaan mun kanssa vaan todella harvoin osaa kukaan mitään keskustella kun mä puhun yleensä asioista joista normaali ihminen vähintään nolostuisi häpeäisi tai si ei ymmärrä mitään ja politiikasta mun ois turha puhua edes poliitikon kanssa kun ei ne ressukat ymmärrä omasta työstään hevonvittuakaan kuinka tehdä lähestyminen mahdollisimman vaikeaksi

Siitä on aikaa kauan, liian kauan. Näin hänet kasvotusten ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran. En jäätynyt, mutta vapisin kauttaaltaan. Luulin että pyörryn. Hän tuskin muistaa mitään keskustelustamme ja mihin ja miten se päättyi kyyneliini. Hän oli tuhannen tuubassa silloin💔