Seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneita kohdellaan huonosti

Entä jos menisit yksityiselle?

Kivikaudelle jääneiden psykiatrien kanssa ei kannata keskustella. Ovat jääneet sen verran ajasta jälkeen. Psykiatria on oikeasti jämähtänyt sinne kivikaudelle. Mitään todellista ja kunnollista edistystä ja kehitystä ei ole siellä oikeasti tapahtunut. Menetelmät ja käytössä olevat metodit pohjatuvat edelleenkin ihmisten kategorisointiin, diagnosointiin ja lääkityksiin.

Kaikki inhimillisyys, empatia, välittäminen ja potilaan ymmärtäminen ja kohtaaminen puuttuavat alalla olevat täysin.

Anonyymi kirjoitti:

Kivikaudelle jääneiden psykiatrien kanssa ei kannata keskustella. Ovat jääneet sen verran ajasta jälkeen. Psykiatria on oikeasti jämähtänyt sinne kivikaudelle. Mitään todellista ja kunnollista edistystä ja kehitystä ei ole siellä oikeasti tapahtunut. Menetelmät ja käytössä olevat metodit pohjatuvat edelleenkin ihmisten kategorisointiin, diagnosointiin ja lääkityksiin.

Kaikki inhimillisyys, empatia, välittäminen ja potilaan ymmärtäminen ja kohtaaminen puuttuavat alalla olevat täysin.

Lue lisää

Eiköhän se ole ihan ihmisestä itsestään kiinni, että osaako keskustella vai meneekö riehumaan, ja pääsee sinne vankilaan tai lepositeisiin. Siihen ei paljoa diagnoosit vaikuta vaan ihan oma paskuus.

Anonyymi kirjoitti:

Kivikaudelle jääneiden psykiatrien kanssa ei kannata keskustella. Ovat jääneet sen verran ajasta jälkeen. Psykiatria on oikeasti jämähtänyt sinne kivikaudelle. Mitään todellista ja kunnollista edistystä ja kehitystä ei ole siellä oikeasti tapahtunut. Menetelmät ja käytössä olevat metodit pohjatuvat edelleenkin ihmisten kategorisointiin, diagnosointiin ja lääkityksiin.

Kaikki inhimillisyys, empatia, välittäminen ja potilaan ymmärtäminen ja kohtaaminen puuttuavat alalla olevat täysin.

Lue lisää

Ehkä ilmaisu, tai vertaus kivikaudelle ei ole oikea. Ehkä oikeampi on, että psykiatriassa ja siellä toimivat ovat enemmänkin keskiajalla. Tämä näkyy potilaiden ja heidän kokemustensa ja tunteidensa ymmärtämättömyytenä, sekä kohtaamattomuutena. Keskutelutkin ovat ja muistuttavat enemmän kolmanne asteen kuulusteja, jossa potilaan ajatuksia, tai hänen nykyiseen elämäntilanteeseen liittyviä asioita harvemmin edes kysytään.

Joskus alalla olevat yrittävät niin kovasti saada potilaalle lisää leimaavia diagnooseja. Samoin potilaan sanomisia ei uskota. Nämä ovat heidän lähtökohtiaan ja asenteitaan. Sillä alalla jos missä on valmiiksi otettua asenteellisuutta.

Potilaita nimitellään, ja kiusataan. Heidän kokemuksiaan vähätellään.

Trauman kokeneen laittaminen lepositeisiin saattaa sellaisen kohteeksi joutuneesta tuntua rangaistukselta. Ja se voi traumatisoida vain entisestään lisää. Pientä tolkkua ja järjenkäyttöä tarvittaisiin hoitohenkilökunnalta enemmän.

Kyllä minä sen tiedän, että hän, joka ei ole kokenut esim. henkistä, tai fyysistä kiusaamista, väkivaltaa, tai seksuaalista hyväksikäyttöä, ei koskaan kykene asettumaan sellaista kokeneiden asemaan. Vain hän, joka on itse, tai hänen läheisensä on kokenut kyseisiä asioita, kykenee ymmärtämään ja asettumaan toisen asemaan. Toinen toki vaihtoehto on lähteä draamakurssille "asettumaan" vastaavia kokeneiden asemaan. Jospa se sitten tulisi jotakin valaistumista.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä ilmaisu, tai vertaus kivikaudelle ei ole oikea. Ehkä oikeampi on, että psykiatriassa ja siellä toimivat ovat enemmänkin keskiajalla. Tämä näkyy potilaiden ja heidän kokemustensa ja tunteidensa ymmärtämättömyytenä, sekä kohtaamattomuutena. Keskutelutkin ovat ja muistuttavat enemmän kolmanne asteen kuulusteja, jossa potilaan ajatuksia, tai hänen nykyiseen elämäntilanteeseen liittyviä asioita harvemmin edes kysytään.

Joskus alalla olevat yrittävät niin kovasti saada potilaalle lisää leimaavia diagnooseja. Samoin potilaan sanomisia ei uskota. Nämä ovat heidän lähtökohtiaan ja asenteitaan. Sillä alalla jos missä on valmiiksi otettua asenteellisuutta.

Potilaita nimitellään, ja kiusataan. Heidän kokemuksiaan vähätellään.

Trauman kokeneen laittaminen lepositeisiin saattaa sellaisen kohteeksi joutuneesta tuntua rangaistukselta. Ja se voi traumatisoida vain entisestään lisää. Pientä tolkkua ja järjenkäyttöä tarvittaisiin hoitohenkilökunnalta enemmän.

Kyllä minä sen tiedän, että hän, joka ei ole kokenut esim. henkistä, tai fyysistä kiusaamista, väkivaltaa, tai seksuaalista hyväksikäyttöä, ei koskaan kykene asettumaan sellaista kokeneiden asemaan. Vain hän, joka on itse, tai hänen läheisensä on kokenut kyseisiä asioita, kykenee ymmärtämään ja asettumaan toisen asemaan. Toinen toki vaihtoehto on lähteä draamakurssille "asettumaan" vastaavia kokeneiden asemaan. Jospa se sitten tulisi jotakin valaistumista.

Lue lisää

Korjaus tekstiin. keskustelut lääkärin kanssa muistuttavat enemmän kolmannen asteen kuulusteluja, jossa potilaan ajatuksia harvemmin kysellään.

Siinä ei ymmärtäminen auta, kun agressiivinen potilas riehuu.
Jotenkin on silloinkin turvattava henkilökunnan ja muiden potilaiden terveys ja henki.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä ei ymmärtäminen auta, kun agressiivinen potilas riehuu.
Jotenkin on silloinkin turvattava henkilökunnan ja muiden potilaiden terveys ja henki.

Ja aika usein tuota potilaan aggressiivisuutta liioitellaan ja siihen ylireagoidaan alalla olevien puolella...

Anonyymi kirjoitti:

Ja aika usein tuota potilaan aggressiivisuutta liioitellaan ja siihen ylireagoidaan alalla olevien puolella...

Aika usein??

Agressiivinen ihminen vähättelee AINA omaa agressiivisuuttaan.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä ei ymmärtäminen auta, kun agressiivinen potilas riehuu.
Jotenkin on silloinkin turvattava henkilökunnan ja muiden potilaiden terveys ja henki.

Kaikki potilaat eivät ole aggressiivisia mitenkään .joten miksi ihmisillä on muka kuva siitä että jos vaikka toinen kärsii masennuksesta niin ollaan sanomassa että on jotenkin hullu , masennus ei ole hulluutta mitenkään siihen on monienlaisia syitä

Anonyymi kirjoitti:

Ja aika usein tuota potilaan aggressiivisuutta liioitellaan ja siihen ylireagoidaan alalla olevien puolella...

Agressiiviseen käytökseen muita kohtaan pitää olla nollatoleranssi.

Lepositeisiin laittaminen, se vasta onkin aggressiivinen toimenpide ja väkivaltaa pahimmillaan.
Mutta kun sitä tekee terveydenhuollon yksikkö ja siellä toimivat hoitajat, se hyväksytään ja on laillista. Siinä vain rikotaan ihmisen perusoikeuksia, fyysistä koskemattomuutta ja aiheutetaan uhrille lisää traumoja. Ja viedään itsetuntoa samalla alaspäin.

Anonyymi kirjoitti:

Lepositeisiin laittaminen, se vasta onkin aggressiivinen toimenpide ja väkivaltaa pahimmillaan.
Mutta kun sitä tekee terveydenhuollon yksikkö ja siellä toimivat hoitajat, se hyväksytään ja on laillista. Siinä vain rikotaan ihmisen perusoikeuksia, fyysistä koskemattomuutta ja aiheutetaan uhrille lisää traumoja. Ja viedään itsetuntoa samalla alaspäin.

Lue lisää

Juuri tämä, silloin kun minä rikon muiden ihmisten perusoikeuksia, niin se ei haittaa, mutta auta armias jos siitä joudun lepareihin.

Tämä on totta. Olet aivan oikeassa. Ja mitä se tekeekään niille henkilöille, joita on esim. kiusattu jo koulussa, tai pahoinpidelty henkisesti ja fyysisesti aiemmin omassa elämässä? Tulee vain lisää henkisiä haavoja, jotka eivät parane koskaan.

Psykiatrisissa sairaaloissa poljetaan ihmisoikeuksia. Niitä ei ole käytännössä niissä paikoissa lainkaan.

Ihmisiä ei kohdella ihmisarvoisella tavalla. Vaikka alaa väitetään hoitoalaksi, niin käytännössä se on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan lähinnä vain diagnosointeja, lääkityksiä ja kontrollointia. Potilaalta itseltään harvemmin kysytään, mitä hän itse toivoisi hoidoltaan, ja kuinka häntä tulisi kohdella.

Kyseisessä hoitokulttuurissa, asenteissa ja käytetyissä hoitometodeissa olisi paljon parantamisen, muuttamisen ja uudistamisen tarvetta. Mutta alalla ollaan myös surullisella tavalla sokeita.