kävelisit luokseni, ottaisit käsivarresta kiinni ja sanoisit: "Odota, minulla on asiaa". Ja tietenkin hymyilisit päätteeksi.
Ensimmäinen askel
olisi se, että
293551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
köhän kuvitemaailmassa tuollainen voisi tapahtua! Ai niin näemmehän me unia :)
emme voi hallita niitä. Sen sijaan sinä voisit hallita kävelysuuntasi ja tulla minun luokseni ja pelastaa päiväni!
ihmeeseen se olisi "ensimmäinen askel"?
askel kohti paratiisia! Siis huom, puhun omasta näkökulmastani käsin :)
Niiiin ihastunut kuin olen....
luoksesi, mutta et ollut paikalla :(
missä sinäkin, joten et voi puhua totta. Jahtaan sinua yötä päivää, muttet ikinä edes käänny katsomaan minua :(
luoksesi, ehkä olet paikalla :)
olen aina paikalla,kun olen paikalla.sinä se olet poissaoleva,vaikka olet paikalla. :(
että paljastaisin totuuden ja motiivin valehtelulle.
Totuus: tämä kirjoitus on alusta loppuun leikkiä
Motiivi: kesäloma käy liian pitkäksi!
Hyvää yötä kaikille!
Ensin otat puhelimen käteen, näpyttelet minulle viestin ja kerrot että saan tarttua söpöön käteesi :)
ja sitten syödään vasta!
deja-vu?
ALLWAYS YOU!!!!
O tempora,o mores!
Amantes amentes.
alea aqua est!
Te audire no possum.Musa sapientum fixa est in aure.
Aliquando insanire iucundrum est.
minä odotan sinua portilla.kävelet luokseni ja otat käsivarrestani kiinni.odotan sinun sanovan,että sinulla on asiaa.sitten sinä hymyilet ja tartutat hymysi minuunkin.päätteeksi nauretaan vedet silmissä sekopäisyyttämme.ihanaa.
O! Plus! Perge! Hui! Hem!
kuulostaa hyvältä. ehkä joskus?
Kustannuksellani?
väärä henkilö, minä en ole pelleillyt / enkä pelleile.
Nuo muut ovat vääriä,nuo muut pelleilee.Me ei pelleillä,me ollaan tosissaan sun kaa.
sitten oikea tai väärä, olen kyllästynyt tähän maailmaan. Jos emme normaalioloissa pysty kommunikoiman ja etenemään johonkin suuntaan, se on ikävää, mutta ei voi mitään. Sinun vuorosi, tee jotain, jos haluat. Toivon ja odotan sitä.
Minäkin olen kyllästynyt tähän maailmaan.
Surullista,
kun emme pysty normaalioloissa kommunikoimaan ja etenemään mihinkään suuntaan.
Ei ole vuoroja,
ei ole koskaan ollut,eikä tule.
On vain hetkiä,joina toimimme siten,miltä kulloinkin tuntuu.
Tunteisiin ei voi vaikuttaa,
ne elävät omaa elämäänsä.
Mutta,
minä nousen kuilustani.
Olenhan umpiluupää.
Alkaa jo naurattamaan lapsellisuutemme ja järjettömän järjellinen pelkomme live-esiintymiseen, kerran muuta voimme. Kävin luonasi, mutta olit varattu. Otetaan rennommin, eletään hetkemme ja yritetään käyttäytyä edes sen verran aikuisten tavoin, että tavataan ja puhutaan muutama sana?
Omaa aikuistumistani.
Olen varma että jonain kauniina päivänä se tapahtuu.
-Siis,se aikuistuminen.
ihan aikuiseksi halua kasvaa! Täysin aikuisen elämä ja ajatusmaailma on useimmiten suppea ja rajallinen, vailla sponttaaneja tuntemuksia. Minä pyrin pitämään kynsin hampain kiinni tietystä lapsen mielisyydestä aikuismaisen ajattelun rinnalla. Haluan kokea elämää avoimin silmin ja mielin - iloineen, suruineen, kaikkineen - positiivisesti. Suosittelen.