Työntekijältä on peritty liian vähän ulosmittaukseen. Ohjelma on ottanut 1/3 käteenjäävästä summasta, mutta siitä 'oikeasta' todellisesta käteenjäävästä rahasummasta, eli olemassa olevat auto ja asuntoetu ovat jääneet laskusta pois ja nämähän kuuluu laskea palkkasummaan mukaan kun aletaan vähentämään ennakonpidätyksiä ja perittyjä sos kuluja. Puolustukseksi se että ohje perintämääräyksessä on helposti harhaanjohtava koska sanotaan että palkoista ennakonpidätysten ym vähennysten jälkeen käteenjäävästä summasta peritään 1/3 osa. Käteenjäävä käsite palkanlaskennassa on summa mikä henkilölle maksetaan käteen. Ja sitä laskettaessa ei etuja huomioida.
Miten tulisi toimia nyt, tuleeko liian vähän perityt tulevien erien lisäksi perittäväksi henkilöltä vai joutuuko työnantaja 'kärsimään' tästä tekemästään tahattomasta virheestä. Vai jatkuuko pelkästään perintä henkilöltä jonkin verran pidempään tämän takia. Kyse vain muutamasta kuukaudesta. Tarkistetaanko ulosottovirastosta koskaan palkkatoimistoilta onko perittävät summat olleet oikein, kannattaako tästä edes ottaa ulosottovirastoon yhteyttä? Toki tulevat erät lasketaan kuten pitää. Miten neuvoisitte toimimaan tässä tilanteessa?
Miten tulisi toimia nyt, tuleeko liian vähän perityt tulevien erien lisäksi perittäväksi henkilöltä vai joutuuko työnantaja 'kärsimään' tästä tekemästään tahattomasta virheestä. Vai jatkuuko pelkästään perintä henkilöltä jonkin verran pidempään tämän takia. Kyse vain muutamasta kuukaudesta. Tarkistetaanko ulosottovirastosta koskaan palkkatoimistoilta onko perittävät summat olleet oikein, kannattaako tästä edes ottaa ulosottovirastoon yhteyttä? Toki tulevat erät lasketaan kuten pitää. Miten neuvoisitte toimimaan tässä tilanteessa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mistähän tuo "tieto" on kotoisin?
Minulta ulosmitattiin lama-ajan takaussaatavia yli kymmenen vuotta muutamalla eri paikkakunnalla. Kolmessa työpaikassa minulla oli työsuhdeauto. Jokaisessa tapauksessa keskustelin asian etukäteen ulosottomiehen kanssa, ja kaikissa paikoissa ulosmitattiin 1/3 käteenjäävästä RAHApalkasta.
Velkojien ja yhteiskunnan kannalta olisi ollut aika idioottimaista, jos menettely olisi ollut toisenlainen. Syitä:
- Jos rahapalkan lisäksi olisi ulosmitattu autoetua tai asuntoetua, ei käteen jäävä rahamäärä olisi riittänyt elämiseen. Peruspäiväraha tai työmarkkinatuki toimeentulotuki olisi ollut velallisen kannalta parempi tulolähde, ja velkojille ei olisi riittänyt mitään. Lisäksi yhteiskunta olisi joutunut osallistumaan elantoni rahoitukseen.
- Ammattini luonne edellyttää kunnollista autoa. Luottotiedottomana en olisi voinut hankkia sellaista. Autoetu oli käytännössä ainoa vaihtoehto. Ilman autoetua velkojat ja yhteiskunta olisivat maksaneet viulut.
Nyt on joka penni maksettu.
http://www.oikeus.fi/5625.htm
Täältä, oikeuslaitoksen sivuilta. Alimmainen esimerkki. Itse olisin kyllä päätynyt myös erilaiseen laskentatapaan ennenkuin luin täältä miten menee.
Siellä oikeuslaitoksen sivulla laskentatapa on ihan oikein. Kannattaa tästä eteenpäin tehdä sen ohjeen mukaan. Ulosottovirastolla on mahdollisuus tarkistella onko pidätykset laskettu oikein ja jos ei, työnantaja on velvollinen maksamaan väärin pidätetyt. Koska tässä on varmaan kyse tietämättömyydestä ja ei tahallisuudesta, ulosottovirasto ei varmaankaan lähde "maksattamaan" pidätystä työnantajalta, ja jos on kyse kuitenkin muutamasta kuukaudesta. Tietenkin riippuu vähän työsuhteesta .... jos työntekijä on ihan vakituinen eikä velkamäärä ole ulosotossa suuren suuri, niin sitten velkaa vain peritään muutama kuukausi kauemmin.
"Tieto" oli nimenomaan tietoa.
Minusta väärää ajattelua ko. ulosottomiehiltä, koska ulosottomiehellä ei ole mahdollisuutta lieventää ulosmitattavaa määrää sillä perusteella että velkojien ja yhteiskunnan kannalta se olisi ollut idioottimaista.
Jos sinä jäät sen takia pois töistä, että sinulle ei jää sinun mielestä ulosottopidätysten jälkeen liian vähän rahaa, se on sinun ongelmasi.... ei sinulla työmarkkinatukea nostavana ole kunnollista autoa.
Ulosottomiehen nimenomaisena tehtävänä on toimia velkojien hyväksi.
Et ilmeisesti tajunnut jutun pointtia: velka tuli maksettua. Velkojat saivat rahansa korkoineen, kuluineen ja sentilleen.
Jos ulosottomies olisi soveltanut säännöksiään siten, että luontaisetua olisi ulosmitattu, suurin osa velasta (muutamia kymmeniä tuhansia euroja) olisi jäänyt maksamatta, ja vanhentunut vuonna 2008 ulosottokelvottomiksi.
Olet siis sitä mieltä, että velkojista viis, kunhan sääntöjä tarkasti noudatetaan?
Kuvitteletko, että se auto olisi ollut jotenkin tarpeellinen, jos ei olisi ollut työtä, jossa sitä autoa tarvitaan?
No huh huh, olipa rankka esimerkki. Ihan kohtuuhyvää palkkaa nauttivalle velalliselle jää käyttörahaa 61,01 euroa kuukaudessa ulosoton jälkeen.
Piti oikein soittaa muuan tuttavalle, joka oli takavuosina samassa tilanteessa. Ei häneltäkään pidätetty autoedusta mitään, vaan pelkästään rahapalkasta.
Ehdottaisin kysymään asiaa suoraan ulosottomieheltä. Saattaa olla, että jostain löytyy jokin lieventävä soveltamisohje.
Tosiaan, haluaisin uskoa että ulosotossa ymmärtäisivät että perintä on mennyt väärin tahattomasti. Ja nyt tämän kesäkuun perintä on 'oikealla' tavalla. Pelottaa soittaa asianosaisille viranomaisille jos he rankaisevat tästä yritystämme. Tosin en haluaisi uskoa että työntekijän velkojen vuoksi helposti haluaisivat rankaista työnantajaa jonka avulla/kautta ulosotto kuitenkin saa edes jotain itselleen. Tai en tiedä..Harmillinen juttu, helpottaisi jos tietäisi heidän suhtautumistapansa tällaisiin tapauksiin. Ei täällä sattuisi olemaan ketään ulosottoviranomaista palstavieraana?
Muistakaa nyt, että ulosottomies ei itselleen tai virastolle rahoja kerää vaan velkojille. Velkojalla on oikeus saada se määrä ulosmitattua mikä sille lain mukaan kuuluu. Avustavalla ulosottomiehellä ei ole mahdollisuutta itse päättää useimmisssa tapauksissa (vaihtelee velan määrän ja maksuajan mukaan)mitä velalliselta pidätetään. Ulosottomies voi saada korvauskanteen velkojalta, jos ei ole toiminut lain mukaan. useimmat tapaukset ovat kuitenkin niin, ettei velkaa koskaan saada täysmääräisesti velalliselta perittyä, ulosmitataan mitä tahanasa palkasta. Usein pienissä yhtiöissä (itse omistaja tai sukulainen) maksetaan erittäin pientä palkkaa ja luontaisetuja työntekijälle, ettei ulosottomies pääsisi palkkaan käsiksi. Tähänkin on lääke ns. fiktiivinen palkka, joka määrätään ulosottomiehelle maksettavaksi. Em. palkkoja määrätään Suomessa varmasti tuhansia juuri tuon kikkailun vuoksi.
Olin juuri kurssilla jossa tätä asiaa käsiteltiin. Ulosottoviranomaisella on lain mukainen oikeus periä saamatta jääneen ulosoton määrä yritykseltä itseltään. Siis, jos firma ei tee, tai ei osaa tehdä uo-pidätyksiä, tilittämättä oleva osuus voidaan määrätä maksettavaksi yrityksen omista varoista. Ja tarvittaessa se voidaan tehdä myös yrityksen omaisuutta ulosmittaamalla. Vahinko jää yrityksen omaan piikkiin. Tällä taataan ulosoton pakottavuus ja velkojien asema. Tietämättömyys tai osaamattomuus/unohtaminen ei asiaa muuksi muuta. Laissa ei kuitenkaan ole kohtaa, jossa velvoitettaisiin ulosottomiestä automaattisesti näin toimimaan. Hänellä on oikeus niin tehdä, mutta ei automaattinen pakko.
Velalliseen ei mitenkään liity työnantajan mokailut, eikä hän ole niistä vastuussa ellei ole omalla toiminnallaan siihen vaikuttanut. Eli mitä yritykseltä peritään, jää myös yrityksen tappioksi.
Suosittelen ottamaan heti yhteyttä uo-viranomaiseen. Selvitä tapahtuma.
Kun laki on mikä on, niin eihän siinä kannata sen enempää työn tekeminen kuin työllistäminenkään. Asiaan ei vaikuta mitään se, että "velat" olisi maksettu takaisin jo muutamaan kertaan.
'lain mukainen oikeus periä saamatta jääneen ulosoton määrä yritykseltä itseltään' : Näin, mutta kun perintä ei lopu(tietääkseni)ja tulevista palkoista perintä jatkuu niin eihän velkoja ole mitään menettänyt, maksuaika on ainoastaan pidentynyt hieman. Tilanne olisi toinen, voisi ajatella, jos häneltä ei enää olisi mahdollisuus periä mitään ja tämän virheen takia jäisi häneltä velka perimättä. Miksi rahat haluttaisiin velallisen sijaan yritykseltä jos ne vielä on mahdollista saada velalliselta itseltään.