Tuolla aikaisemmassa ketjussa Jenkaten loihe lausumaan: "Tärkeintä kai on että muistaa opettaa lasten lapsille kaikki kolttoset...". Nykysuomen sanakirjan mukaan kolttonen on mm. kuje, kepponen. Tarkoittaahan se joskus myös pientä tihutyötä, mutta tuskin Jenkaten sellaisten opettamista tarkoitti.
Kuka muistaa hyviä kepposia/kolttosia, joita lapsena tuli tehneeksi?
Kuka muistaa hyviä kepposia/kolttosia, joita lapsena tuli tehneeksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olimme noin 7 vuotiaita serkkuni kanssa kun päätimme auttaa, tätiä jolla olimme hoidossa väliaikaisesti.
Tätilässä kasvatettiin tomaatteja ja olimme jossain kuulleet joskus että tomaatit otetaan melkein vihreinä myytäväksi lähi kauppaan.
Niinpä löysimme astian ulkoa ja keräsimme kaikki vihreät tomaatit astiaan ja veimme iloisina tädille? Loput arvaatte paitsi sitä että mikä oli astia johon oltiin kerätty? Se oli sikalan- hoitajan pissapotta joka oli unohtunut ulos tyhjennyksen yhteydessä....."))
Tämä on Siskon kanssa suoritettu kun olin noin 5 vuotta ja sisko noin 6 vuotta. Meistä kummastakin vanhempi veli oli saanut syntymäpäivä lahjaksi työ-kaluja. Me sitten kerran keksittiin että voimme auttaa hiukan vanhempiamme kaatamalla naapurin koivikon joka esti meiltä näköalan tielle. Koivut olivat ohkosia riukuja mutta kyllä siinä piisasi puurtamista. Kerkisimme kolme riukua kaatamaan ja neljäs oli menossa kun naapurista tuli hurja mies kepin kanssa huutaen käsittämättömiä sanoja! Me kimpaisimme karkuun kumpikin eri suuntiin. Mies ei tiennyt kumman perään olisi lähtenyt. No me sitten siskonkanssa palauduimme pikkuhiljaa kotiin. Kotona sitten odotti hurjat vanhemmat.
Isoisäni oli halvaantunut, puhe- ja liikuntakyvytön. Sunnuntaisin hän kuunteli radiosta jumalanpalvelusta. Tein sellaisen kepposen hänelle, että hiljensin radiota vähin erin (pääsin radioon käsiksi niin ettei isoisäni sitä nähnyt). Kun olin hiljentänyt radiota tarpeeksi seurasi, että puhekyvytön isoisäni alkoi uskomattoman mahtavalla äänellä kiroilla. Se kiehtoi minua. Hän rauhoittui kun isoäiti tuli laittamaan radion kovemmalle. Itse häivyin ennen sitä.
Omista tekosista tuli mieleen nyt muuan. Heiteltiin velipojan kanssa palloa sisällä äidin kielloista huolimatta. Äiti taisi olla kauppareissulla. Pallo osui oleanteriin, josta katkesi kukkia täynnä oleva oksa. Veli keksi, että korjataan se eristysnauhalla. Homma näytti ihan hyvältä, eikä korjauskohtaa huomannut, ellei kurkistanut lehtien ja kukkien alle.
Äiti ihmetteli, mikä kasvia vaivaa, kun kukat alkavat yhtäkkiä kuihtua. Mitä kaikkea hän lieneekään sen kanssa yrittänyt, ennen kuin huomasi eristysnauhakorjauksen. Sitten saatiin huutia oikein kunnolla!
Olin poikani ja hänen vaimonsa lapsen ristiäis-
sissä ja kun olin kuullut jostakin mikä on vaa-
rien tärkein tehtävä,niin kysyin tätä asiaa poi-
kani apelta,hän sanoi ettei tiedä.Sanoin hänelle
että se on kuulema se ,että opettaa tälle pikku
vesselille kaikki kolttoset.
Poikani appi on erittäin virkeä kaveri ,niin hän
kysyi heti kovasti innoissaan että,"älä joko olet
keksinyt jotain?"Minä olen kai vähemmän virkeä
niin en ole keksinyt.
Mutta kun tuntuu että tämä asia jossain määrin
kiinnostaa,niin ajattelin, olisi ehkä oikeampi
sanoa ,"kepposia."Sillä ne kolttoset ne varmasti oppii opettamattakin.
Jos jollakin on mielessä lapsuuden ajan kepposia,
sellaisia nimen omaan mistä ei ole harmia kenel-
lekään.Niin eikun aletaan kaivelemaan niitä lap-
suuden aikaisia muistoja,kolttosistahan tuli aina
selkään, mutta kepposista ei.
Pojanpoikani ollessa alle kouluikäinen sai valmennusta vaariltaan siihen, ettei uskoisi kaikkea mitä hänelle sanotaan. Varsinkin kouluun mennessä on vaara joutua isompien poikien juoksupojaksi ja jujutettavaksi. Minulla ei ole antaa yhtään esimerkkiä, mutta jäi vaan mieleen kun hän kaveria leikin varjolla koulutti "pahaa maailmaa" varten. Olen huomannut, että oppi on kantanut hedelmää. Nuoresta miehestä on tullut itsenäisesti ajtteleva kaveri, eikä ole johdateltavissa.
Ainakin lompakko narun päässä tiellä, kaikkien tuntema kepponen, tuli kokeiltua. Uhriksi joutui kylämme 'hienoin rouva', jonka perhe hiukan eristäytyi meistä maalaisista. Vieläkin muistan, miten nauroimme jälkeenpäin, kun saimme hänet yrittämään lompakon ottamista maasta ja ällistymään, kun lompakko karkasi käsistä!
Joka kevät tuli kai 'narrattua' omia vanhempia matkimalla käen kukuntaa.
Kerran jo vähän isompina tyttöinä liikkuessamme iltamyöhällä kikattavana joukkona tien päällä, keksimme mennä lanttuvarkaisiin. 'Lanttupelto' oli iso, joten emme varmaan suurtakaan vahinkoa saaneet aikaiseksi, kun muutaman otimme. Pettymys oli suuri, kun huomasimme lanttujen olevankin turnipseja! No, ei hätää mitään, kehittelimme myöhemmin jutusta laulun: 'Aaria oopperasta Turnipsivarkaat'!
pirunviulua ikkunan takana ja nastoja opettajan tuolille sellaisia mekin olemme olleet koululaisina