Kuinka saisin poistettua poikani sairaskertomuksessa olevat virheelliset / perättömät tiedot?
Meillä kun on melko vilkas miehenalku, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista...
Enää en tiedä uskallanko viedä poikaa lääkäriin laisinkaan, kun tekivät TAYS:ista lastensuojeluilmoituksen n. vuosi sitten.
Olimme tuolloin menossa psykiatrian polille tutkimuksiin mahdollisen ylivilkkauden selvittämiseksi. Olivat sitten siellä, meitä tai lasta näkemättä, pelkkien papereiden perusteella päättäneet tehdä lastensuojeluilmoituksen.
Kieltämättä lista pojan tapaturmista on hurjaa luettavaa, mutta eniten ärsyttävät saneluissa olevat puutteet jotka antavat sen kuvan, että ko. tapaturmat olisivat tapahtuneet täysin ilman aikuisen valvontaa! Vai mitä olette mieltä, jos papereissa lukee: "Äiti ollut tapahtuma hetkellä alakerrassa nukkumassa." Sanelun tehneeltä lääkäriltä vain unohtui mainita, että äiti poti tuolloin migreeniä, ja että isä ja pari muuta aikuista oli valvomassa lapsia!!!
Ei siinä mitään, sossun tädit kävivät meillä, ja totesivat kaiken olevan OK. Tai niin ainakin luulin / minulle vakuuteltiin ettei siitä seuraa mitään merkintöjä tai leimaantumista... ja hah, hah!
Koittipa nyt sitten se päivä, kun pelkäämäni painajainen kävi toteen! Poika sai pari päivää sitten jonkin "kohtauksen" , valitteli ensin päänsärkyä ja nukahti sitten niin sikeästi etten saanut hereille. Kaveri oli aiemmin päivällä ajellut pihassamme setänsä ajaman ruohonleikkurin perässä lasten mönkijällä. Vaatteet haiskahtivat bensalle ja minulle vain heräsi epäilys, olisiko poika voinut saada häkämyrkytyksen. No sairaalaan lähdettiin, ja teho-osastolle päädyttiin. Häkää ei löytynyt, eikä mitään muitakaan myrkkyjä verestä ja poika voi muutaman tunnin kuluttua ihan hyvin.
Mutta sitten seuraavana päivänä jysähti pommi!!!
Meidän piti mennä hakemaan poikaa kotiin sairaalasta, kun minulle kerrottiin että meidän olisi ensin käytävä sosiaalihoitajan juttusilla!!
Lääkäri oli vähän lueskellut papereita, ja ajatellut tehdä lastensuojeluilmoituksen, kun vaikutti siltä, että poikaamme ei valvota riittävän hyvin. Nyt sieltä ei ollut löytynyt laisinkaan mainintaa sedästä, joka oli ollut lapsemme kanssa. Keskustelimme sitten myös lääkärin kanssa, ja aluksi saamamme kohtelu oli suorastaan ala-arvoista!!! Vaikutti siltä, että hänen silmissään olimme lastensuojeluperhe, jolle voi sanoa ihan mitä tahansa, eikä meidän kantaamme asiaan tarvitse kuunnella. Ilmoitus jäi kuitenkin tällä kertaa tekemättä, kiitos sosiaalihoitajan joka ei nähnyt sitä aiheelliseksi!
Meillä kun on melko vilkas miehenalku, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista...
Enää en tiedä uskallanko viedä poikaa lääkäriin laisinkaan, kun tekivät TAYS:ista lastensuojeluilmoituksen n. vuosi sitten.
Olimme tuolloin menossa psykiatrian polille tutkimuksiin mahdollisen ylivilkkauden selvittämiseksi. Olivat sitten siellä, meitä tai lasta näkemättä, pelkkien papereiden perusteella päättäneet tehdä lastensuojeluilmoituksen.
Kieltämättä lista pojan tapaturmista on hurjaa luettavaa, mutta eniten ärsyttävät saneluissa olevat puutteet jotka antavat sen kuvan, että ko. tapaturmat olisivat tapahtuneet täysin ilman aikuisen valvontaa! Vai mitä olette mieltä, jos papereissa lukee: "Äiti ollut tapahtuma hetkellä alakerrassa nukkumassa." Sanelun tehneeltä lääkäriltä vain unohtui mainita, että äiti poti tuolloin migreeniä, ja että isä ja pari muuta aikuista oli valvomassa lapsia!!!
Ei siinä mitään, sossun tädit kävivät meillä, ja totesivat kaiken olevan OK. Tai niin ainakin luulin / minulle vakuuteltiin ettei siitä seuraa mitään merkintöjä tai leimaantumista... ja hah, hah!
Koittipa nyt sitten se päivä, kun pelkäämäni painajainen kävi toteen! Poika sai pari päivää sitten jonkin "kohtauksen" , valitteli ensin päänsärkyä ja nukahti sitten niin sikeästi etten saanut hereille. Kaveri oli aiemmin päivällä ajellut pihassamme setänsä ajaman ruohonleikkurin perässä lasten mönkijällä. Vaatteet haiskahtivat bensalle ja minulle vain heräsi epäilys, olisiko poika voinut saada häkämyrkytyksen. No sairaalaan lähdettiin, ja teho-osastolle päädyttiin. Häkää ei löytynyt, eikä mitään muitakaan myrkkyjä verestä ja poika voi muutaman tunnin kuluttua ihan hyvin.
Mutta sitten seuraavana päivänä jysähti pommi!!!
Meidän piti mennä hakemaan poikaa kotiin sairaalasta, kun minulle kerrottiin että meidän olisi ensin käytävä sosiaalihoitajan juttusilla!!
Lääkäri oli vähän lueskellut papereita, ja ajatellut tehdä lastensuojeluilmoituksen, kun vaikutti siltä, että poikaamme ei valvota riittävän hyvin. Nyt sieltä ei ollut löytynyt laisinkaan mainintaa sedästä, joka oli ollut lapsemme kanssa. Keskustelimme sitten myös lääkärin kanssa, ja aluksi saamamme kohtelu oli suorastaan ala-arvoista!!! Vaikutti siltä, että hänen silmissään olimme lastensuojeluperhe, jolle voi sanoa ihan mitä tahansa, eikä meidän kantaamme asiaan tarvitse kuunnella. Ilmoitus jäi kuitenkin tällä kertaa tekemättä, kiitos sosiaalihoitajan joka ei nähnyt sitä aiheelliseksi!
Vastaukset 46
Vanhimmat
Tietenkin viestisi on tässä tapauksessa ainoa informaatiolähde tapahtuneesta, mutta sen perusteella vaikuttaa vahvasti siltä, että lapsesi kannalta ainakin tilapäinen huostaanotto olisi paras ratkaisu. Ilmeisesti teillä olisi riittävästi halua, muttei kuitenkaan kykyä sellaiseen vanhemmuuteen, joka takaisi lapsellenne riittävän turvallisuuden.
Mahtaa itselläsi olla jotain pahasti pielessä, et omaa kunnun sisälukutaitoa, tai sitten olet ko. lastenosaston lääkäri.
En kysynyt arviotasi siitä, onko meillä riittävästi kykyä huolehtia lapsistamme.( Tiedän itse että on ) Haluaisin vain tietää, kuinka saisimme korjattua lapsemme potilaspapereissa olevat virheelliset tiedot, jotka aiheuttavat jatkuvasti hankaluuksia asioidessamme sairaalassa. Nuo puutteelliset tiedot vaikuttavat selkeästi saamaamme kohteluun, sillä lääkärit tuntuvat katsovan enemmän papereita, kuin kuuntelevan vanhempia.
"Haluaisin vain tietää, kuinka saisimme korjattua lapsemme potilaspapereissa olevat virheelliset tiedot."
Alkaa entistä enemmän vaikuttaa siltä, että kyseessä ei suinkaan ole "virheelliset tiedot", vaan pikemminkin "kiusalliset tiedot".
Harvat uupuneet/kyvyttömät vanhemmat pystyvät myöntämään edes itselleen, saatikka sitten ulkopuolisille, että heillä ei ole riittävästi kykyä lapsista huolehtimiseen.
Miksi otat noin henkilökohtaisesti lastensuojeluilmoituksen? Se on järjestelmään rakennettu 'automaatti', joka suojaa lasta. Ei se ole mitään ihmeellistä: riittävän vakavat tai tietyn tyyppiset kertavauriot ja toisaalta lievemmätkin mutta toistuvat ongelmat johtavat automaattisesti LS-ilmoitukseen.
Jos lapsellenne todella jatkuvasti tapahtuu onnettomuuksia, häntä ei valvota tarpeeksi. Eikö se ole ilmeistä? Ryhdistäytykää ja hankkikaa apua, ettei pojalle satu liian isoa vahinkoa. Jos poika ei ole tavallinen, hänelle ei riitä tavallinen opastus ja valvonta, vaan ympäristöstä olisi karsittava riskejä pois ja olisi jaksettava käydä asioita läpi tarpeeksi monta kertaa.
Panostapa siis oma energiasi pojan hyvinvointiin ja haistata pitkät kaiken maailman lausunnoille. Ei niitä käsitellä maailmaa kattavina todistuksina, vaan tarvittaessa voitte kyllä sitten kertoa, kenen valvonnassa poika on ollut. Tärkeintä olisi nyt eliminoida niitä tapaturmia ennakolta.
loppu elämän,samoinkuin lastensuojelun kirjaamat tiedot
Oletko ajatellut asiaa siltä kantilta, että tuo kyseinen lastensuojelu merkintä seuraa mukana papereissa läpi elämän?
Ja väitettäköön mitä hyvänsä, SE VAIKUTTAA todellakin siihen millainen ennakko käsitys lääkäreille muodostuu! (= millaista kohtelua saamme)
Et tainnut lukea alkuperäistä tekstiäni kunnolla, kun käsket hankkia apua pojan valvontaan. Meillä EI OLE laiminlyöty lasten valvontaa, päin vastoin! Sen totesivat meillä silloin vuosi sitten käyneet sossutätitkin. Siitä tarkastus käynnistä ja "tuloksista" ei kuitenkaan ole mitään tietoja näkyvillä sairaalan papereissa.
Eli onko meidän todellakin alistuttava siihen, että aina täst edes asioidessamme sairaalassa, meidän on joka kerta käytävä nuo samat jutut läpi. Jos näin on, eikä virheellisiä / harhaanjohtavia tietoja voi oikaista, taidan tosiaankin vaihtaa asuinpaikkakuntaa !!!!
Ei sossun paperit saakaan olla sairaalassa, mutta voit tilata ne itsellesi jos haluat (jos mukisevat niin ole kovana, sinulla on oikeus tarkistaa kaikki itsesi ja huollettaviasi koskevat tiedot).
Sossu ei kylläkään voi jonkin aiemman toteaman perusteella jättää tarkistamatta, jos tulee uusi syy.
Vanhat keissit leimaavat, se on ihan selvä ja varmasti ikävää.
Et tainnut lukea viestiäni kunnolla: jos poika toistuvasti loukkaa itseään, on jotakin vialla! Älä laita poikaa maksamaan ylpeytesi vartioimisesta.
Asuinpaikkaa vaihtamalla et pääse tiedoista eroon: jos poika edelleen kolhii itseään enempi vähempi säännönmukaisesti, tulee LS-ilmo ajankotaiseksi postinumerosta riippumatta.
Minusta sinussa puhuu enemmän loukattu ylpeys kuin äidinrakkaus. Ajattele, jos pojallasi OLISI (en väitä että on) hätä. Eikö hänelle kuulu kaikki saatavissa oleva apu ja tuki? Miksi asiantuntijoiden tulisi pokkuroida mahdollisia huonosti vanhemmuudestaan selviytyviä? Ei ne pahimmat hakkaajatkaan varmaan ekana myönnä. Siksi vanhempien kielto- ja kunnianpuhdistustoimet ovat turhia ja kaikuvat kuuroille korville. Ja näin juuri pitää ollakin lapsen takia.
Ei niissä sosun papereissa mitään epäselvää ole, vaan sairaalan saneluissa. Lastensuojeluilmoitusta ei oltaisi edes tehty, mikäli päivystävä lääkäri olisi kuunnellut ja rekisteröinyt tapahtumatiedot riittävän tarkasti ylös. Sitten kun toinen lääkäri lukee noita papereita eikä tunne vanhempia, tai lasta, niin johan alkaa tapahtua... Se meille kyllä myönnettiin, että ilmoitusta ei olisi saanut tehdä meitä tapaamatta, pelkkien papereiden perusteella.
Tehty mikä tehty, mutta alkoi ärsyttämään, kun nyt viimeisimmälläkin kerralla sanelu oli "sinne päin" ja meinasi aiheuttaa toimenpiteitä. (Vaikka kyseessä ei tälläkerralla ollutkaan tapaturma)
Anteeksi ymmärsin väärin. Sinä olet ihana nainen ja ihminen ja poikasi normaali suloinen epeli, jonka kotona on 'kaikki kotona'.
Sossu ja lekurit ovatkin tämän tarinan pahikset ja koko systeemi mätä. Kaikki johtuu saneluista, sinussa ei ole ikinä mitään vikaa. Ei tietenkään, ainahan sossun hampaissa on ne viattomat.
Eli keskity olennaiseen, joka on lapsesi hyvinvoinnin varmistaminen paremmin kuin tähän asti.
Omalta osaltani luulen saaneeni riittävän selkeän kuvan luonteestasi ja motiiveistasi. Siksi ei tarvitse minun takiani jatkaa. Toivotan puolestani hyvää jatkoa perheellesi.
vaan sinullekin, ja älä nyt pahastu, jollet saa minua uskomaan että olisin laiminlyönyt lastani...
Ymmärtääkseni tämä on laki palsta, enkä ole vieläkään saanut vastausta alkuperäiseen kysymykseeni.
Sitäkin enemmän minulle on yritetty vakuuttaa, että en jaksa huolehtia lapsistani riittävän hyvin.
Myöskään sinun ei tarvitse vastata tähän, mikäli sinulla ei ole tietoa kuinka virheellisiä / puutteellisia potilasasiakirjoja pystyy korjaamaan ja täydentämään.
asian selvittämisessä jos olisit kertonut mitä kaikkea lapsella on jouduttu sairaalassa hoitamaan ja minkä ikäinen poika on.
Jos on kovin pieni,on noilla viranomaisilla suurempi vastuu puuttua asiaan epäillessään jotain.
No poitsulla ikää n.6,5 vuotta ja viimeisin pahempi tapaturma (myrkytys) sattunut hiukan alle viisi vuotiaana.
Tapaturmia laidasta laitaan, osa sellaisia mitä olisi voinut sattua kenelle tahansa aikuisellekin (= huonoa tuuria) ja osassa varmasti vaikuttanut pojan "eemelimäisyys", ja halu kokeilla kaikkea ennen kuin uskoo...
Listalta löytyy putoamisia, kaatumisia, lieviä palovammoja, vetden varaan joutumista, myrkytyksiä. Kolmesti olemme joutuneet sairaalaan tapaturman seurauksena. Noilla kolmella kerralla hoidoksi on riittänyt tarkkailu, eli seurattu varmuuden vuoksi vuorokauden ajan.
Ongelmaksi nyt tullut se, että parilla viimeisimmällä sairaalareissulla tapahtumatiedot saneluihin kirjattu väärin. Oikeat tiedotkin kyllä löytyvät, mm. sairaankuljetuskertomuksista, mutta niitä kun lääkärit harvemmin lueskelevat seuraavan käynnin yhteydessä!
Käytäntö on osoittanut, ettei Tampereella
ole oikeutta, eikä sairaskertomuksia muutella,
olipa henkilö oikeassa tai väärässä.
Kyseinen paikka muistuttaa natsien keskitysleiriä
mitä sairaalassa asioiden hoitamiseen tulee.
TAYS hoitaa asian täysin eri tavoin kuin HUS.
Et tule saamaa sairaskertomuksesta tietoa
poistettua ainakaan viranomaisten kautta,
sillä Tampereen poliisista on liian moni
tehnyt valituksen. Samoin ko. kaupungin
lääkärien toimista ja edesottamuksista.
Kyseisen kaupungin käräjäoikeuden laamanni
Reko Vilpas kirjaa lausuntoja, joissa hän
avoimesti myöntää hakijan olevan oikeassa,
haasteen laillinen ja oikeutettu, mutta hän
ei halua ihmisten rikastuvan, joten lyö vääriä
tuomioita ihmisille. Muualle ei asiasta kannata
valittaa, koska Suomessa on Tampereen
venäläismielisten mafia vallalla.
Oikeuslaitoksen kautta asiaa et siis saa
eteenpäin vietyä. Ulkomaiset instanssit
pursuavat poliisin entisiä työntekijöitä,
joten apua ei tipu.
Paras asia minkä voit lapsellesi tehdä on
käyttää hänet englannissa Harley St. kadun
lääkäreiden juttusilla, kertoa heille Suomen
tilanteesta ja pyytää heiltä lausunto asiasta
Tampereen natsilääkäreitä vastaan.
Lennot 25-150EUR suunta, majoitus
Bed&Breakfast-hotellissa enintään muutaman
kympin.
Voit myös raportoida juttusi Suomessa asioita
kerääville instansseille (HHRC - uskonnollinen,
Takaisin Elämään ry - auttava instanssi
viranomaisyhteyksin, tai yksityisenä valituksia
tekevä ja viranomaispäitä keräilevä
Åke Tyvi). Näistä ainakin viimeksi mainitulla
on lääkärilinkkejä häneen -90 –luvulla
Tampereella kohdistetun väärinkäytöstapauksen
seurauksena.
Ehkäpä en sentään jaksa lähteä Lontooseen saakka, vaikka asia toden teolla sapettaakin.
Yritän nyt ensin saada jotenkin nuo tiedot muutettua, vaikka sitten käymällä jokaisen sanelun tehneen lääkärin juttusilla henkilökohtaisesti. Meinaan kysyä missä lekurin korvat ovat olleet silloin, kun sairaankuljettajat ovat antaneet raporttia tapahtumatiedoista. Tai onkos unohtunut perehtyä kaikkiin asiakirjoihin (sairaankuljetuskertomukseen) ennen loppu sanelun tekemistä.
vaikuttaa siltä,sua mitenkään syyllistämättä,että vähän lepsusti on penskan perään joskus katsottu,tai ei ole kunnolla ennakoitu vaaroja.
Toi myrkytys esim.on aikuisten huolimattomuutta.
Veden äärellä olen itse pitänyt pelastusliivit tosi villillä vanhimmalla pojallani.
Hyvään vanhemmuuteen kuuluu ennaltaehkäisy onnettomuuksien suhteen.
Siksi varmaan on jo asenteita ollut saneluja tehneillä lääkäreillä.
Nyt sun pitää skarpata todellakin ettei satu yhtään haaveria enää,muuten saattaa sossu jopa huostaanottoa harkita.
Tiedän kyllä että on hankalaa tosi menevän penskan kanssa elää,mutta asiat nyt vain on hoidettava niin että lapsi on aina turvassa.
Noi palovammat ym.saattaa kuule olla jopa hengenvaarallisia,siksi viranomaiset huolestuvat.
Jos muksu kylpylässä karkaa käsistä ja juoksee roomalaisen saunan läpi allasosastolle....niin...ja itte olet ilkosillas... Enkä ole kyllä monella lapsella nähny kylpylän pesutiloissa pelastusliivejä päällä. Kauan ei kyllä ehtiny veden alla olla, ku pyyhe päällä laukkasin perään!
Palo vammat taas sattuneet päivähoidossa, ja olleet lieviä.
Myrkytyksen suhteen myönnän oman hölmöyteni, koska en silloin todellakaan tiennyt kuinka vaarallisia rautalääkkeet ovat. En siis säilyttänyt niitä lukkojen takana.
Kyllä, ja todellakin tiedän ettei yhtään tapaturmaa enää saisi tapahtua, koska siitä saattaa seurata ihan mitä tahansa!
Mutta entäs jos kuitenkin tapahtuu? Näen nykyään asiasta painajaisia ja vahdin tenavaa jopa hysteerisen tarkasti! Aikaisemmin on saanut leikkiä kavereiden kanssa kotipihassa ja läheisessä metsikössä näkö- ja huutoetäisyyden päässä. Nyt on poika ollut sisällä, tai olemme olleet yhdessä ulkona sen mitä olen pystynyt.
Mietin vain, onko tämäkään nyt oikein ja lapsen parhaaksi... Aamulla tuli tippa silmään, kun poika kysyi "Äiti enks mää tänäänkään saa mennä yksin kavereiden kans ulos leikkimään? Mähän oon ollu nyt ihan kiltisti?" Eli lapsi kokee tämän rangaistuksena jostakin. Ei auta selitykset, ja lupaukset: "Mennään kohta yhdessä."
Vielä enemmän ahdisti kattoa lasta joka viimein alistui: "Okei sitten. Saanks mä edes pelata tietsikalla?" Aiemmin ei ole pelit ja videot pahemmin kiinnostaneet, enkä ole niitä suosinutkaan. Nyt kyllä on sitten pelannut, ja tietysti tapaturma riski on pienempi kuin ulkoleikeissä! Jotenkin minusta vain tuntuu, että kaikki ei mene oikein. Maalaisjärki sotii vastaan...
teit ilmoituksen päivähoidossa sattuneesta palovamma-tapaturmasta,olisit sitten paremmassa asemassa jos jotain kyselyjä tulee.
Mulla on yksi näistä lapsistani ollut älyttömän villi,en voinut hetkeksikään laskea silmistäni,kyllä se voimille käy.
Jospa kuule ottaisit sen pikkupojan syliisi,sanoisit että lääkärit on huolissaan kun poika jatkuvasti itseään loukkaa joten haluat nyt pitää rakkaan poikasi lähellä ja turvassa.
Anna leikkiä omassa pihassa kavereiden kanssa,mutta sano että nuo rajummat jutut on kiellettyjen listalla,että ei vahinkoa satu.
Kun lapsi on jo tuon ikäinen,niin ymmärtää kun sanot syyn,mutta älä pojalle puhu mitään sossun asiaan puuttumisesta,saa vain turhia pelkoja.
Eipä tosiaan silloin tullut tehtyä mitään ilmoitusta. Tietäen poikani vilkkauden, ymmärsin tapahtuneen täysin, enkä halunnut syyttää hoitajaa. Hän kun pärjäsi muuten poikamme kanssa aivan uskomattoman hyvin, enkä epäillyt hoitajan syyllistyneen minkään sortin laiminlyöntiin.
Minkä ikäisiä lapsia sinulla itselläsi on ja ovatko muut olleet rauhallisempia?
Meillä pahin aika oli tuossa 3-5 vuoden välillä, jolloin vauhtia todella riitti! Nyt on kaveri kyllä jo huomattavasti rauhoittunut, ja siksi olenkin uskaltanut hieman "löysätä", eli päästää yksin omaan pihaan tms.
Saimme vain sellaisen ryöpytyksen viimeksi lääkäriltä, kun epäilimme kummallisen "kohtauksen" syyksi häkämyrkytystä, tai jonkin sopimattoman syömistä.
Meidän VELVOLLISUUTEMME on vahtia häntä! Meidän on TIEDETTÄVÄ mitä hän tekee! Meidän on VALVOTTAVA ja ESTETTÄVÄ tapaturmat!
Nyt sitten valvotaan jatkuvasti...
Pihallahan voisi kaatua, tai tippua keinusta tai ampiainen voisi pistää... tai ihan mitä tahansa jonka seurauksena joutuisimme taas lähtemään lääkäriin. Se ei ole kauhean todennäköistä mutta kuitenkin... ja jos silloin selviää, että on ollut ilman aikuista pihalla???
neljä poikaa,vanhin just toi villi vintiö,on nyt jo 23,käy töissä ja asuu omillaan.Kävi koulut ihan o.k.,mutta oli kaikenlaista kiipeilyä ja kaahimista silloinkin.
10-vuotiaana putosi urheilukentän lankkuaidan päältä ja terv.keskuksessa poistivat älyttömän määrän tikkuja mahan nahasta.
Kun poika oli vuoden,lähti isä 11 kuukaudeksi armeijaan,oli lykkäyksestä haittaa,jos olis ollut ajallaan intissä en olisi joutunut yksin paimentamaan.
Ei nukkunut päiväunia,ei nukkunut paljon öisin,olin ihan puhki.Juoksemista KOKO PÄIVÄN...
Nämä toiset onneksi olleet 500 kertaa helpompia.
Kun nyt saisit pidettyä koululaiseksi asti koht.ehjänä.
Kun on koulun vastuulla ei sulla niin kovaa huolta.
Tsemppiä.
Niin olen itsekin ajatellut, että ajan kanssa meno rauhoittuu, ja ainakin nyt on jo merkkejä siitä.
Meillä kans muut lapset olleet huomattavasti vähemmän "työllistäviä".
"Kun on koulun vastuulla ei sulla niin kovaa huolta".
Kyllä ne lapset on aina vanhempien vastuulla. Jos vastuuta ei kykene kantamaan vaan odottaa/toivoo sen siirtyvän jollekin muulle kannattaa vikaa etsiä jostain muusta kun lapsesta.
Kyllä kuule koulussa vastuu on opettajilla, jos siellä jotain tapahtuu, eihän vanhempien pidä koulussa kyykkiä lapsiaan kaitsemassa, vai pitääkö mielestäsi?? Koulun ulkopuoliset tapahtumat siis silloin kun ollaan vapaa-ajalla kotona niin silloin vastuu luonnollisesti on vanhemmilla.
"vai pitääkö mielestäsi??"
Ei tietenkään pidä. Tottakai vastuu kouluaikana on opettajilla ja koululla mutta säälittävää edes sanoa tuollaista.
Jokainen lapsensa itse kasvattaa. Alkuperäinen ei ole kertaakaan ollut itse paikalla kun lapselle on sattunut jotain. Aina on eno, setä, kummi tai kaima jota syyttää lapsen tapaturmista.
Tuollainen ei ole normaalia käytöstä niin miksi vanhemmat eivät puutu siihen ajoissa?
Turha siinä on lähteä terveydenhuolto tai sosiaalityöntekijöitä syyttelemään vaan katsoa sinne peiliin ja miettiä mitä voisi lapsen kohdalla tehdä.
Jos lapsi on ylivilkas niin valvoo tarkemmin.
Ja jos alkuperäinen vanhempi ei saa suutaan auki lääkärillä ollessaan vaan valittaa keskustelupalstalla niin missä vika? Niin tietty, aina kaikissa muissa.
ollaan kärkkäitä antamaan kommentteja asiasta, vaikka ei olla selvästikään luettu koko juttua!
a) En ole syyttänyt ketään muita sattuneista tapaturmista.
b)Vakavimman tapaturman sattuessa olin itse lapsen kanssa. (Karkasi kylpylässä roomalaisen saunan läpi altaiden puolelle, enkä ilkosillani päässyt perään näkemään minne meni. Löytyi sitten parin minuutin etsimisen jälkeen veden alta.)
Sitten vielä haluaisin kysyä sinulta, joka tunnut tietävän kaiken, mitä tarkoitat puuttumisella ajoissa?
Ja kuinka määrittelet normaalin käytöksen?
Meidän lapsemme oli leikkikoulussa, jonka pihan ympärillä oli aita. Aidan takana oli autoparkkialue. Poikamme heitti kiven aidan yli joka rikkoi yhden auton tuulilasin. Koska poika oli leikkikoulussa hoidossa, leikkikoulun vakuutus korvasi vahingon. Muutenkin on tietenkin niin, että koska vanhemmat eivät ole läsnä, vastuu lapsen tekemisistä ja valvomisesta on leikkikoulun työntekijöillä.
Muuten: toisaalta on niinkin että jos haavereita tapahtuu jonkun muunkin valvonnassa, eikö se kerro siitä, ettei syy ole valvojan vaan lapsi oikeasti on vain niin vilkas että kaikkea tapahtuu herkemmin: tekevälle sattuu, sanotaan!
Olisikohan tästä apua?
HENKILÖTIETOLAKI
29 §
Tiedon korjaaminen
Rekisterinpitäjän on ilman aiheetonta viivytystä oma-aloitteisesti tai rekisteröidyn vaatimuksesta oikaistava, poistettava tai täydennettävä rekisterissä oleva, käsittelyn tarkoituksen kannalta virheellinen, tarpeeton, puutteellinen tai vanhentunut henkilötieto. Rekisterinpitäjän on myös estettävä tällaisen tiedon leviäminen, jos tieto voi vaarantaa rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai hänen oikeuksiaan.
Jollei rekisterinpitäjä hyväksy rekisteröidyn vaatimusta tiedon korjaamisesta, hänen on annettava asiasta kirjallinen todistus. Todistuksessa on mainittava myös ne syyt, joiden vuoksi vaatimusta ei ole hyväksytty. Rekisteröity voi saattaa asian tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.
Rekisterinpitäjän on ilmoitettava tiedon korjaamisesta sille, jolle rekisterinpitäjä on luovuttanut tai jolta rekisterinpitäjä on saanut virheellisen henkilötiedon. Ilmoitusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos ilmoittaminen on mahdotonta tai vaatii kohtuutonta vaivaa.
40 §
Tietosuojavaltuutetun toimenpiteet
Tietosuojavaltuutetun on edistettävä hyvää tietojenkäsittelytapaa sekä ohjein ja neuvoin pyrittävä siihen, että lainvastaista menettelyä ei jatketa tai uusita. Tarvittaessa tietosuojavaltuutetun on saatettava asia tietosuojalautakunnan päätettäväksi taikka ilmoitettava se syytteeseen panoa varten.
Tietosuojavaltuutetun on ratkaistava asia, jonka rekisteröity on saattanut 28 ja 29 §:n nojalla hänen käsiteltäväkseen. Tietosuojavaltuutettu voi antaa rekisterinpitäjälle määräyksen rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttamisesta tai tiedon korjaamisesta.
Tietosuojavaltuutettu voi antaa tarkempia ohjeita siitä, miten henkilötiedot on suojattava henkilötietojen laittomalta käsittelyltä.
Kiitoksia kovasti. Osaisitko vielä kertoa mistä kaivan esiin tuon rekisterinpitäjän? Löytyykö ko. henkilö sairaalan arkistosta, vai mistä?
Minua jäi ihmetyttämään alkuperäisen viestin otsikko: allerginen sossutantoille. Jos kyse on terveydenhoitoviranomaisten potilastietojen korjaamisesta, ei ole syytä sotkea sosiaaliviranomaisia siihen. Sosiaaliviranomaisten on luonnollisestikin lain mukaan reagoitava lastensuojeluilmoitukseen, mutta heillä ei ole tekemistä sen kanssa, onko alkuperäisessä ilmoituksessa virheitä vai ei. Henkilötietolaki ja hallintolaki edellyttävät mahdollisten virheellisten tietojen korjaamista potilaskertomuksiin. Jos asiassa on epäselvyyksiä, voit ottaa yhteyttä myös potilasasiamieheen.
Esimerkiksi Helsingin kaupungin osalta rekisterinpitäjä löytyy linkistä http://www.hel.fi/rekisteriseloste/tervv/Rekssk~1.htm
Silloin kun avasin keskustelun, minusta todella tuntui , että saan näppylöitä pelkästä sossun ajattelemisesta. Ja juuri siksi haluan oikaista sairaskertomus tekstit tulevaisuutta ajatellen.
Asumme tosin TAYS:n alueella, mutta luulisi homman toimivan samojen periaatteiden mukaan täälläkin. (Vaikka joku edellinen kirjoittaja Tampereen toimintaa moittikin.) Kai se sama laki on voimassa myös täällä, kuin pääkaupunkiseudulla.
Meillä on kokemusta sossutantoista, heidän kirjaamansa tiedot perustuvat vain ja ainoastaan OLETUKSIIN.
Me teimme valituksen naapurin pirullisesta pikkupojasta joka oli koko ajan lastemme kimpussa. Sossutädit tulivat meille vierailulle ja luulin heidän nyt tulevan keskustelemaan asiasta, mutta he tulivatkin tekemään meille tupatarkastusta!
Oli tehty sellaisiakin toteamuksia jotka eivät pitäneet alkuunsakaan paikkaansa, mm. pinnasänky täynnä pyykkiä (IKINÄ EI OLE OLLUT) ja että perheen äiti pomppii yöllä isän ylitse lasta hoitamaan. Sekään ei pitänyt paikkaansa koska nukuin ulkoreunalla. Siitä ei sitäpaitsi koskaan ollut edes puhetta että missä järjestyksessä nukumme sängyssä.
Kerran sossusta oli soitettu meille, papereissa oli maininta: puhelun aikana taustalta kuului lapsen itkua. Aivan niin, eihän lapsiperheessä koskaan kuulu lasten itkua!!!!!!!!! HAH HAA
Nämä tiedot saimme kun vaadimme heitä tulostamaan meitä koskevat kirjoitukset tietokoneelta. Niitä oli monta sivullista, ja koska itse tiesimme asian oikean laidan, oli suorastaan raivostuttavaa lukea sitä soopaa!
Pyytäkää tekin vastaavat tiedot itsestänne, voi olla mielenkiintoista luettavaa, koska siellä oli monessa kohdassa maininta: oletetaan että......
Olemme olleet sossussa tentattavana mm. siitä että epäilivät meidän pudottaneen lapsemme PÄÄLLEEN koska kouluterveydenhoitaja oli löytänyt lapsen päästä pienen kuhmun ja lapsi valitti päänsärkyä. Lisäksi selästä oli kuulemma löytynyt neulan piston jälkiä! Tuntui että pomppaan kohta seinälle moisista syytöksistä!!! Raivostuttavinta oli etteivät uskoneet koskaan mitä sanoimme, joka keskustelun jälkeen sossutantat totesivat: ei me vieläkään voida olla täysin vakuuttuneita....
Saimme aiheettomat syytteet raukeamaan sillä, että lähdimme kerran mieheni kanssa kesken neuvottelun pois huoneesta ja sanoimme, että neuvottelu on nyt päättynyt. Sen jälkeen eivät ottaneet yhteyttä vuosiin.
Nyt uusi tapaus tapeetilla, kun poikamme on kuulemma puhunut sukupuoliasioista jollekkin 5 vuotiaalle hiekkalaatikolla. Lapsen äiti on tehnyt meitä vastaan lastensuojeluilmoituksen, vaikka olisi ihan hyvin voinut tulla puhumaan asiasta suoraan meille. Nyt se jallitus varmaan alkaa taasen!!
Niin sitä juuri olen minäkin tässä miettinyt, että kun on kerran lastensuojelumerkinnän saanut papereihin, niin se tuntuu aiheuttavan itsessään lisää olettamuksia ja ennakkoluuloja...ja mahdollisesti uusia merkintöjä.
Itse olin silloin vuosi sitten niin loukkaantunut siitä ilmoituksesta, etten suostunut lähtemään tapaamiseen, vaan ilmoitin, että mikäli heillä on meille jotain asiaa niin sopii itse tulla paikan päälle kysymään ja katselemaan...
Taidankin muuten ihan mielenkiinnosta pyytää luettavakseni nuo paperit! Kiva tietää millaisen "diagnoosin" ovat tehneet. Silloin ainakin sanoivat, ettei johda jatkotoimenpiteisiin ja että asia on ok.
Kyllä minustakin sille tuntuu että niitä erityisesti kytätään jotka kerran on haaviin saatu. He ovat erityistarkkailussa.
Ikävintä on se että meidänkin tapauksessa on menty tekemään suoralta kädeltä ilmoitus sossuun, vaikka olisi voitu tulla juttelemaan meidän kanssamme. Sossun kynsiin kun joutuu niin on vaikeeta päästä taas "normaalien" ihmisten kirjoihin heidän silmissään vaikka kuinka vakuuttelisit kaiken olevan ok.
Sananen väsyneille ja kiukkuisille äideille: kyllä lastensuojelun työntekijät ovat koko maassa niin työssään ylikuormitettuja, etteivät he ehdoin tahdoin omaksi huvikseen lähde ihmisten asioita penkomaan, kyttäämään ym. tai pyri muuten itselleen enää lisätöitä hankkimaan. Eräässäkin kaupungissa on poliisi ryhtynyt tekemään lastensuojeluilmoituksia kaikista alaikäisistä, joiden hallusta on löytynyt alkoholia. Toki kyse on ennaltaehkäisystä, mutta veikkaanpa, ettei kyseisessä kaupungissa ehditä kaikkien alaikäisten alkoholinkäyttöjen perässä juosta kun on puututtava todellisiinkin ongelmiin.
Sitä suuremmalla syyllä olisi PALJON parempi kun ihmiset ensin ottaisivat yhteyttä lapsen vanhempiin ennenkö kuormittavat ennestään työntäyteisiä sosiaalityöntekijöitä! Viittaan tapaukseen jossa muuan äiti valitti, että poikamme on jutellut hänen lapsensa kanssa hiekkalaatikolla sukupuoliasioista! Eikohän tuokin mokoma asia olisi voitu selvittää ilman viranomaisia?
Nyt heidän on pakko siihen puuttua koska laki niin määrää.
Lääkärillä tai kai muillakin terveydenhuoltohenkilöstöllä on lakisääteinen velvollisuus ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaiseen jos on epäilyä että lasta kohdellaan kaltoin tai lapsen etu on vaarassa. Ei ole terveydenhuoltohenkilöstön asia selvittää näitä asioita vaan sosiaalityöntekijät tekevät tämän viran puolesta. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi lasten alkoholimyrkytykset, pahoinpitelyt, vanhempien kykenemättömyys hoitaa lapsiaan (kuten kaikki aikuiset humalassa pikkulasten seurassa). Yleensä asiat selviävät keskustelemalla ja elämä jatkuu mutta aina ei niin käy.
Lapsen vanhempana saat haltuusi kopiot potilasasiakirjoista ja voit vaatia niihin korjaukset kuten edellä esitettiin. Asiakirjoja ei kuitenkaan voida hävittää tai poistaa koska ne ovat virallisia asiakirjoja.
Mistä johtuu, että saamamme kohtelu oli todellakin erilaista TAYS:issa nyt, kun papereissa oli merkintä lastensuojeluilmoituksesta? Eikö sen pitäisi vaikuttaa päinvastoin, kun nyt kerran meidät on "tarkastettu"?
Vai väitättekö, että jokaisesta tapauksesta, jossa vanhemmat muksunsa kekseliäisyyden tietäen uskaltavat epäillä jotain myrkytystä tms. oireiden syyksi, harkitaan LS-ilmoitusta?
Varsinkaan sen jälkeen, kun käy ilmi ettei mitään tapaturmaa edes ole sattunut!!!
Harmi, kun en aiemmin ole hoksannut kirjoitustasi.
En jaksanut lukea kaikkia saamiasi vastauksia, en tiedä onko sinua neuvottu oikein. Mutta, sinulla on, potilaan oikeuksien ja mitä kaikkia oikeukisa niitä nyt onkaan niin vaatia asiapapereiden korjaamista. Oletko sen jo tehnyt?
http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tervh/thpot/index.htx
http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sospa/shasm/index.htx
Sitä olen ainakin ajatellut yrittää.
Olin yhteydessä potilasasiamieheen, ja sain saman neuvon. Nyt olen tilannut paperit, ja vain odotellaan...
Lääkärille kun viimeksi mainitsin kyseisistä virheistä, ei ottanut kuuleviin korviinsa. Oli muodostanut niin vahvan käsityksen, että aivan sama kuinka yritit puolustautua!
Heidän ei kuulema tarvitse ajatella asiassa vanhemipa, vaan lapsen etua. Ja koska he eivät tunne perhettä heillä on käytettävissä ainoastaan faktat, jotka löytyvät papereista. Että silleen.
Samat "faktat" on sitten kirjattu eteenpäin sossun papereihin.
"Sosiaalityön tehtävänä on tukea yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä selviytymään ongelmistaan ja lievittämään niiden aiheuttamaa ahdistusta."
Hassua, mutta nyt vasta ahdistaakin. Vuosien varrella olen kyllä ollut tosi huolissani, ja toivonut ajan tuovan helpotusta tähän jatkuvaan stressiin, kunhan poika vähän kasvaa ja järkiintyy.
Niin on hyvää vauhtia tapahtumassakin, mutta nyt vasta pelkään!! Mihin voin viedä lapseni saamaan hoitoa JOS jotain kaikesta huolimatta vielä sattuu?!!
Ovatko sosiaaliviranomaiset ehdottaneet yhteydenottoa kasvatus- ja perheneuvolaan (sinne voi hakeutua myös lastensuojelun avohuollon kautta) tai sairaalan polille tutkimusjaksolle?
Joku ehdotti perheneuvolaa, mutta se ei ole mielestäni se oikea vaihtoehto tapauksessasi.
Tuntuu kertomasi perusteella, että lapsesi on aivan "päätön" tekemisissään, vaikka on jo 6-vuotias. Mielestäni lääkäri olisi se oikea ihminen määräämään johonkin tutkimuksiin, kuten esim. ADHD tutkimus tuli ensin tässä mieleen.
Vaikuttaa siltä, että lapsen tapausta on alettu purkamaan aivan väärästä päästä ja muutenkin väärin.Lääkäreitä riittää niin, että voitte mennä ja aloittaa puhtaalta pöydältä uuden lääkärin vastaanotolla ja kertoa kommellukset ja pyytää pojalle tutkimuksia. Neuvolalääkärikin olisi yx hyvä vaihtoehto ja yleensäkkin neuvola, elleivät he sielläkin ole sinua kasvattajana kyseenalaistaneet, toivottavasti eivät.
Juuri tämä, että aletaan kyseenalaistamaan vanhemmuutta, eikä itse ongelmaa. Siis aivan järkyttävää. Teillä on oikeus saada lapsenne tutkimuksiin, pitäkäää siitä kiinni. Se ei todellakaan auta ketään, että teitä tai sinua aletaan syyllistämään ja syynäämään. Älä ota kuuleviin korviinkaan arvosteluja vanhemmuudesta vaan vaatikaa lapsellenne oikeanlaista apua ja hoitoa.
Kouluun lähtökin on ilmeisesti joko nyt syksyllä tai vuoden päästä.Te voitte pyytää lapsellenne koulukypsyystestinkin, sekin antaa jotain suuntaa.
Tuli mileleen oma kummipoika, siskoni esikoinen ja ainokainen, joka oli myös aivan mahdoton tekemisissään. Hän aloitti koulunkäynnin erityisluokalla ja käy sitä vieläkin, vaikka on yläaste ikäinen, hän on saanut alusta alkaen oikeanlaista hoitoa ja poika on rahoittunut kummasti.
Ei muuta kuin tsemppiä! (On se kumma, jos te ette ala saamaan sitä oikeaa apua)
Kyllä varmaan olette tehneet kaikkenne suojellaksenne lastanne vahingoilta, koska kuitenkin lastanne rakastatte ettekä halua että hänelle tapahtuu mitään kamalaa.
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan, että jos saisitte lapsenne tutkimukseen, jossa tulisi virallinen diagnoosi lapsen ylivilkkaudesta, niin se selittäisi monta tapahtunutta haaveria. Kaikkihan ymmärtää ettei tuon ikäistä lasta voi jatkuvasti olla valvomassa, onhan vanhemmilla muutakin tekemistä kuten kotityöt ym.ym. Ja toisaalta olisi hassuakin juosta lapsen perässä paikasta toiseen.
Meillä on itsellä 5 vuotias poika, joka lähtee aamulla herättyään heti ulos, ja käy päivällä vaan syömässä ja vessassa, muun ajan suurin piirtein painaltaa ulkona fillarilla ja leikkii toisten kanssa. En ole ollut yhtään valvomassa, paitsi joskus vilkuilen parvekkeelta. Vaikea olisi ajatella että hänet pitäisi vangata sisälle, sehän ei käytännössä toimi mitenkään varsinkaan näin kesäaikaan.
Ei kukaan voi vaatia vahtimaan lasta normaalia silmälläpitoa enempää, tai sitten lapselle pitää palkata lapsenkaitsija joka pitää häntä kaiken aikaa silmällä.
Voi olla että on vaikeaa saada tietoja poistettua potilastiedoista, mutta yrittäkää ainakin muiden kirjoittajien edellä antamien osoitteiden kaútta.