En ole ennen ollut vaeltamassa, mutta olen aina halunnut päästä vaeltamaan.
Mihin kannattaisi ensikertalaisena mennä ja mitä tulisi ottaa huomioon? Entäs miten lasten kanssa? Minkäikäisinä lapsia voisi ottaa vaellusretkelle mukaan?
Kaikenlainen tieto on tervetullutta!
Mihin kannattaisi ensikertalaisena mennä ja mitä tulisi ottaa huomioon? Entäs miten lasten kanssa? Minkäikäisinä lapsia voisi ottaa vaellusretkelle mukaan?
Kaikenlainen tieto on tervetullutta!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Joutuu nyt vähän sokkona kirjoittamaan, kun ei yhtään tiedä, minkä verran sinulla on kokemusta luonnossa liikkumisesta. Vaan kysymällähän asiat selviävät... Aletaanpa vaikka ihan aakkosista varuksi:
Kokemusta kannattaa alkaa kerätä päiväretkillä. Silloin ei tarvitse kantaa paljoa tarvikkeita ja saa tuntumaa siihen, minkä verran oma kunto kestää metsämarssia.
Hyvälaatuiset kengät nousevat arvoon arvaamattomaan maastossa; hanki siis heti alunalkaen sellaiset jalkineet, jotka ovat sinulle sopivat just eikä melkeen. Parin tunnin juoksulenkin voi heittää melkein millä tahansa lipsukoilla, mutta päivän metsämarssi alkaa jo vaatia jalkineilta ominaisuuksia. Käytännössä tukevaa ja pitävää pohjaa, jalalle sopiva lestiä, nilkkatukea, sään kestävyyttä.
Vaatetukseen ja varustukseen muutenkin pätee sama logiikka... ja valitettavasti halvalla ei hyvää saa. Monet aloittelijat (niin minäkin aikanaan) pilaavat reissunsa kantamalla kauhean määrän turhaa mukanaan. Toinen riesa on haksahtaa heikkotekoisiin välineisiin. Muoviset astiat ym on aina jonkinasteinen riski. (tupperwaret on kestäviä, mutta myös aika painavia sekä törkeän kalliita - ja hintansa väärtejä esim suolan, sokerin ja kahvin pakkauksina)
Alkuunsa ei kannata lähteä kartta ja kompassi -linjalla tuntemattomaan maastoon, vaan hyvin maastoon merkitylle reitille. Eihän siinä samaa tunnelmaa ole kuin koskemattomassa erämaassa vaeltamisessa, mutta hiljaa hyvä tulee ja harkiten aivan kaunis.
Lapset pärjäävät niin kovin eri tavalla retkillä. Oman ekaluokkalaisen tyttäreni kanssa voisi jo helposti lähteä päiväretkelle, mutta kolme vuotta vanhemmalle isoveljelleen tekisi tiukkaa. (sportti ja nörtti:)) Itsepä omasi tiedät, mihin liikunnallisuus riittää.
Siinäpä jotain aluksi. Kysy lisää, jos kysytyttää ... en ole modernien vaellusvälineiden asiantuntija, mutta metsän menninkäisenä elämisestä uskon jotain tietäväni.
Innostuin kun luin teidän kahden keskustelun avauksen....haluaisin niin lähteä vaeltamaan, mutta kun ei tiedä niin ei oikein uskallakaan.
Tuntuuko hölmöltä kun pyydän sinua kertomaan virheistä, joita olet aloittaessasi tehnyt?
Tai sitten itsesi hyväksi kokeamiasi perusvinkkejä?
Eihän kukaan seppä syntyessään... neljännesvuosisadan kun on eräillyt ajoittain aktiivisemmin, ajoittain vähän vähemmän aktiivisti, matkan varrelle mahtuu monenmoista. Tuossa edellisessä oli jo sitä töppäilyn kautta opittua.
Ensimmäinen pidempi vaellus opetti valitsemaan kunnon jalkineet. Ostin muka hyvät kengät - ilmatyynykarhut. Nepä ei kestäneetkään sitä, että selässä keikkui melkein kolmenkymmenen kilon rinkka ja menivät linttaan jo ensimmäisenä päivänä. Oli aika tympeää marssia kuivia hiekkakankaita kumisaappaissa helteisinä kesäpäivinä.
Seuraavalla reissulla sade neuvoi, miten sapuskat pakataan. Hitsi mikä sotku rinkassa ja osa eväistä pilalla, kun pääsivät kastumaan. Siitä tulee hiukan lisäpainoa kannettavaksi, kun pakkaa ruokansa tukeviin pakasterasioihin ja tuppervaara-kuppeihin, mutta pysyyvätpä sitten sapuskat kunnossa. Yksi vaatekerta kannattaa myös tilkitä tiiviiseen muovipussiin.
Siinä ne pahimmat mokaopetukset.
Tenukeitin on osoittautunut kaasukeitintä paremmaksi. Trangia on tuttu ja taattu väline. Itselläni on Trapper; pieni, kevyt ja vähintään yhtä tehokas kuin Trangia. Tykkään, että aito kunnon sa-int pakki ja lusikkahaarukka ovat edelleen kilpailukykyiset ruokailuvälineet paitsi lujuutesa ansiosta, myös siksi, että pakki on nuotiokokkailijan käytössä väline, jota parempaa en tiedä keksityn.
En käytä makuupussia ollenkaan. Sen olen korvannut ns hyljehaalarilla. Ei tarvitse aamuviluisena alkaa velaamaan vaatteita, vaan voi lähteä tekemään aamupalaansa lämpimästi pukeutuneena ja vaihtaa vaelluskuteet niskaan vasta sitten, kun on liikkunut ja lämminnyt ensin. Pikku mukavuutta sekin, kun voi käydä aamupesulla lämpimiltään, eikä univiluisena. Vaatepuolesta vielä sen verran, että itse tykkään enemmän sadeviitasta kuin coretexeista tai sadetakeista. Viitta on aika monikäyttöinen väline alkuperäisen tarkoituksensa lisäksi.
Tiukkoja päivämatkatavoitteita ei kannata asettaa. Vaellushan ei ole urakka, joka pitää suorittaa valmiiksi, vaan aikaa itselle.
Ruokaa mukaan mielummin hiukan liikaa kuin liian vähän. Pitkälle reissulle on pakko painon takia laskea aika tarkkaan, mutta muutaman päivän eväät kulkee mukana, vaikka ne mitoittaa yläkanttiin. Verensokerin putoaminen on vaeltajalle katastrofi. Kannattaa syödä moneen kertaan päivässä vähän kerrallaan, että energiataso pysyy mahdollisimman tasaisena.
Juoma ihan omana lukunaan. Nestevaje hukkaa voimat. Kenttäpullo vyölle ja siitä pikku ryyppyjä pitkin matkaa. Jos ehtii tulla jo kunnon janon tunne, on nestetankkaus auttamatta myöhässä. Urheilujuomat on ihan ok. Ei nyt niin häävin makuisia, mutta niissä on huomioitu rasituksessa hupenevien suolojen tankkaus. Jauheet ei paljon paina ja vettä löytyy maastosta.
Kyypakkaus näin kesäaikaan, vahva burana, laastaria ja sidetarpeet on syytä varata mukaan aina, kun lähtee maastoon. Vahinko ei tule kello kaulassa ja se tulee joskus vaikka kotinurkilla, jos on tullakseen.
Että semmosia tuli mieleen tässä kun samalla silmäilin esteratsastuskisaa.
Jaksoit pitkään ja perusteellisesti paneutua tähän, kiitos. Monia hyviä neuvoja ja juuri sellaista jokamiehen perustietoa.
Vielä kuitenkin jäi paljon sellaisia pikkukysymyksiä, tuntuu hieman tyhmältäkin kysyä tällaisia mutta olkoon...
Jos vaelluskengät ovat hyvät ja kestävät sään kuin sään ja veden niin pitääkö silti vielä olla kumisaappaat? Pystyykö välttämään liian märät kohdat vai olisiko niitä vaan raahattava mukana?
Entä vesi? Kerroit että luonnosta saa vettä, onko merkityillä vaellusreiteillä vesipaikkoja vai tarkoititko todella luonnosta? Uskaltaako vettä juoda mistä vaan, pitääkö keittää?
Milloin olisi parasta lähteä sille ihan ekalle reissulle ja miksi? Alkukesällä, syksyllä...?
Vaellusoppaissa on aika hyvin kerrottu mitä ruokia kannattaa ottaa mukaan. Kerro kuitenkin omat suosikkisi....helppoa ja hyvää. Kannattaako varata jotain pikkunälkään?
Itse asun etelässä ja täälläkin löytyy paljon merkittyjä reittejä, päivävaellukseen ja pidempäänkin. Milloin mahtaa olla "ruuhkaa" vai ovatko nuo valmiit reitit sellaisia että sielläkin ihan oikeasti saa sitä "vaellustunnelmaa"?
Kiitos vielä kerran kirjoituksistasi, jaksathan vielä?
Kevon reitti onnistuu ensikertalaiseltakin vaikka reissu on pitkä, eikä ole ikinä ennen vaeltanut. Tosin eka päivä oli rankka, kun rinkan painoon ekaa kertaa totuttautui.
Tukkijätkä kertoi kaikki ne mokat, joita itselleni ei hyvin matkaan varautuneena sattunut.
Reissu oli kertakaikkiaan upea.
Ainoa moka oli jättää ne kumisaappaat autolle, kun luotti vaelluskenkien riittävyyteen. Ei ne riittäneet, vaikka vedenpitävät ovatkin. Kumisaappaat on hyvä ottaa mukaan, niitä itse kyllä kaipasin kipeästi. Onneksi jalkani kestivät oleskelua ilman jalkineitakin taukopaikoilla, siitä oli suuri apu.
JA ehdottomasti vaelluskengät pitää sisäänajaa. Eli käytä niitä ennen patikkamatkaa runsaasti.
Itse tein näin, mutta ainoiksi kengiksi reissuun eivät ne silti riitä.
Luonnossa, tarkoittaa varmasti todella luonnosta, ei Lapissa ainakaan mitään kaivoja ole. Juomavesi kannattaa ottaa virtapaikoista.
Alkukesä ja loppusyksy on vaellusaikaa Lapissa, jos aikoo vähänkään säästyä verenimijöiltä. Itse vaelsin Kevon reitin viime vuonna syyskuun ensimmäisellä viikolla ja säät suosivat vielä silloin.
Erilaisia pussiruokia on helppo ja nopea valmistaa, ja niissä on valinnanvaraa omien makujen mukaan.
Rusinat ja pähkinät tekivät hyvin kauppaa pikkunaposteltavina. Karkkinälkäänkin kannattaa varautua.
Itse asun myös etelässä, mutta patikointini suuntautuu aina Lappiin. Seuraavana on vuorossa Karhunkierros Kuusamossa. Ja nyt en unohda kumisaappaita...
Sinäpä vastasitkin "toisen aloittelijan" kysymyksiin niin hyvin, että ei juuri jäänyt lisättävää. Pari juttua kuitenkin ihan vaikka siksi, että saan vielä tunkea lusikkani tähän soppaan:)
Virtaava vesi on yleensä aina juomakelpoista sellaisenaan ainakin Lapissa. Etelässä sattuu joskus moisia lokaojia kohdalle, joten kannattaa suhtautua varauksella ja tutkia, mitä suuhunsa laittaa. Kiehautus ainakin varmistaa, että ei mene reissu pilaan mahataudin takia.
Pussiruuat on tosiaan käteviä. Itse tykkään tehdä niin, että joka retkipäivälle on varattu "sissimuona" pääateriaksi ja sitten pussikeittoja ynnä muita lisäävesijakiehauta -pakkauksia. Näkkileipää, sulatejuustoa, pähkinöitä, puurohiutaleita, suolaa, sokeria... retkioppaat tarjoavat vaikka mitä malleja, joista valita kukin makunsa mukaan. Oleellista on laskea, että kalorit riittää. Ja vaellus ilman suklaata on teeskentelyä!
Karhunkierros muuten sopii loistavasti aloittelijan ensikohteeksi pidempänä reittinä. Autiotupia on niin taajassa, että halutessaan voi tehdä jokseenkin lyhyitä päivämatkoja. Viimeksi meni karhun reissu kalastuksen merkeissä enemmän kuin vaelluksen: auto parkkiin Kiutakönkäälle, luvat plakkariin ja pikamarssi Puikkokämpälle. Taivalköngäs olisi hienompi paikka, mutta siellä pakkaa olemaan ruuhkaa. Puikkokämppä on juuri sopivasti sellainen ohimarssipaikka, johon kovin monet eivät jää yöpymään ja kalamies voi pitää sitä tukikohtanaan. Muutama kalastuspäivä ja sitten Ansakämpälle.. ja taas kalastamaan... ja maastomajoitusta kämpän lähellä, kun ei sovi asumaan jäädä, vaan tilaa annetaan oikeille vaeltajille. Kivaa ja kalaakin tuli mallin verran ja pikkasen kotiin tuotaviksi. Tuore loimuharjus on HERKULLISTA! Sillä reissulla mustavalkea Calikocat-lippa oli tasan se ainoa pyydys, mihin kalat suostuivat tarttumaan.
Jokos olet Jade Haltilla käynyt? Taitaa olla meikäläisen seuraavan reissun kohde ja jos ei kummia satu, se tarkoittaa tulevana syksynä ruskaretkeä.
Tässä muutama asia joita aloittelija eli minä, pitää tärkeänä.
Lapissa voi juoda poikkeuksetta kaikesta mikä virtaa. Seisovaa vettä kannattaa välttää, lähteet taas ovat niitä parhaimpia. Etelässä valmistautuisin keittämään jopa virtaavan veden, alkuperästä ei koskaan tiedä.
Plookkarit eli blå bandin pussimuonat ovat vakiokamaa, muitakin löytyy(lue erälehten testi n.vuoden takaa jossa testattiin retkimuonat). Niiden lisänä kannattaa käyttää kuivattua jauhelihaa (ruskista ja kuivata uunissa) lisämakuna ja täytteenä. Säilyy pakkasessa vaikka kuinka kauan. kokemuksesta voin sanoa että säilykepurkit kannattaa unohtaa pitemmällä reissulla kotiin. Näkkäri on mielestäni hyvä valinta siitä voi hädän tullen tehdä jopa puuron tapaista mössöä jos katsoo tarpeelliseksi.
Vaellus on varmaan ainoa paikka jossa naisetkin voivat syödä suklaata hyvällä mielin. Levy fasun sinistä on myös itselläni "vakiovaruste". kuten muutkin sanoivat niin rusinat ja muut kuivatut hedelmät ovat piristys ja loppuvat aina kesken ;)
Voit varata mukaan vaikka lettutaikinan kuivat ainesosat, ja hemmotella sitten itseäsi rankan päivän jälkeen. Se on luksusta pojat, sen voin sanoa! kiisselit ja keitot joihin lisätään vesi ovat myös käyttökelpoisia. Mielikuvitusta saa käyttää.
Muovipusseja (ehjiä) kannattaa varata mukaan runsaasti. Märkä rinkan sisältö on ikävimpiä asioita. Ensin pikkupusseihin varavaatteet ja vielä yhteen isoon jätesäkkiin koko rinkan sisältö. Tuntuu ehkä vaivalloiselta, mutta voi pelastaa koko reissun.
Tutustu muutamiin nikseihin alan kirjoista/muualta ja ota vaikka valokopioita/muistilappuja mukaan jos. Erityisen tärkeää on tietää kuinka pysyä kuivana ja kuinka saada kamat kuivaksi jos ja kun ne kastuvat sekä mitä tehdä jos eksyy tai joutuu hätään. Harjoittelu pahimman varalle ei ole koskaan turhaa.
Ongenkoukku, siimaa, viehe ja koho ovat myös käteviä varusteita jos ruokamäärä on alimitoitettu tai muuten vaan tarvitsee ravintoa, vavan tekee puun pätkästä tai vaikka teltan tukikepistä jos tarve vaatii. Kalastamiseen tarvitaan yleensä lupa, mutta oman hengen eteen saa tietyissä määrin rikkoa lakiakin :D
Kunnolliset vaellussukat ovat mielestäni myös tärkeät. Ne voivat ehkäistä monta vaivaa. Suosittelen. Tulitikut ja niiden varatikut AINA vesitiiviiksi. Itselläni on tulikivi eli pieni metallipulikka josta vuollaan puukolla ensin magnesiumia pieni kasa ja raapaistaa puukon kyljellä kipinä kiven toiselta puolelta. Pelaa vesisateessa ja tuulessa.
Jalkonen tuuletus on tärkeää. Taukojen aikana kengät ja sukat pois ja ilmakylpyjä jaloille aina kun on mahdollisuus siihen. Myös purossa voi jalat putsata, mutta ei liottaa kauaa ettei iho pehmene veden vaikutuksesta. Sukkia on myös hyvä vaihtaa säännöllisesti. Rakkojen ehköisyyn ja hoitoon syytä tutustua etukäteen.
Hakaneuloja, rautalankaa, narua, teippiä ja sellaista sälää on hyvä pitää mukana. Koskaan ei tiedä mitä tarvitsee.
Leiri pystyyn aina ennen pimeän tuloa jos vain mahdollista ja koittaa rasittaa itseään vaikka yhdellä päivämatkalla liian vähän kuin liikaa. Pitkällä reissulla ainakin yksi päivä on hyvä olla sellainen ettei leiriä siirretä mihinkään, vaan tehdään ilman rinkkoja pikku kävely vaikka tunturin huipulle tai jotain vastaavaa ja otetaan ihan lungisti, nautitaan luonnosta kunnolla. Ei jatkuvasti tarvitse naama irvessä puskea eteenpäin.
Jos on aloittelija niin kannattaa varata erilleen muusta ruokavarastosta hätävarapussi jossa on päivän tai kahden ylimääräinen annos ruokaa, eikä siihen kosketa kuin oikeassa hädässä. Myös tulitikkuja ja muuta kuluvaa tavaraa voi varata.
Kännykkä kannattaa ottaa mukaan, mutta pitää sen visusti kiinni kunnes sitä todella tarvitsee.
Ja isommat porukat, aina heikoin ensimmäiseksi. Koska ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. hitain määrää tahdin ja matkan niin säästytään turhilta uupumisilta.
Nämä tulivat mieleen näin äkkiseltään. Tietty muu perustieto kannattaa olla kunnossa. Nämä jutut on kirjoitettu 20 päivän ja yli 100km kokemuksella utsjoen erämaissa joten en takaa niiden olevan absoluuttisia totuuksia, ne ovat vain omia kokemuksia. Toki luonnossa oltu koko elämän ajan ja niin edespäin,mutta "oikeita" pitkiä vaelluksia vain kaksi. Ne olivat sitäkin ihanempia :)
Halti on vielä käymättä, mutta tarkoitus on vaeltelua jatkaa Karhunkierroksen jälkeen uudelleen Kevon reitillä ensi syksynä (toivon vaan, että vesi on kahlaamoissa matalalla).
Ja sitten se Kevo kierretäänkin päinvastoin kuin viimeksi. Eli viimeksi auto jätettiin Kenestuvalle ja sieltä kyydillä Karigasniemelle polun alkuun ja sitten vaeltamaan Kevon-reitti suuntana Kenestupa. Niin päin reitti olikin helpompi alkutaipaleen osalta ja mikä näkymä kanjoniin avautuikaan - mahtava!
(Jadelle aina kun telttamajoitus on sallittu, se teltta pystytetään, vaikka autiotupia olisikin tarjolla)
Ruokapuoleen ei enää juurikaan ole lisättävää, sillä jokainen voi itse käyttää joko sissiruokaa, pussiruokia, keittoja, kiisseleitä, muusia, pastaruokia etc.. omien makujen mukaan. Ja todella jos jostain löytää kevyen hyvän lettupannun, se kannattaa ottaa mukaan ja lettutarpeet. Letut maistuvat kodassa paistettuina todella hyviltä (varaudu tarjoamaan kaikille kodassa olijoille sama makunautinto letuista).
Muuten, itse otin vaihtelun vuoksi mukaan myös alkutaipaleelle makkaraa nuotiolla paistettavaksi.
Muuten vaelluksen vastapainona tapanani on autoilla Norjan pohjoinen reitti niinä syksyinä kun en vaella.
Tässä kaikessa on ikävänä piirteenä sanottava, että matkan alkaessa täältä ihan etelästä on kurjaa huomata, ettei telttaa pysty pystyttämään ennen kuin kaukana Rovaniemestä, ja silloin on niitä kilomertejä kertynyt yhdelle päivälle aikalailla ja kello näyttää myöhäistä iltaa, kun ottaa huomioon ne pakolliset "kolme" pysähdystä matkan varrella. Pari kertaa on tullut nukuttua autossa, kun telttapaikkaa ei löydy ja syksyinen maisema hämärtyy uhkaavaksi pimeydeksi, jolloin on mahdotonta edes toivoa näkevänsä pientä tienpätkää erkanevan päätiestä, jonne auto sopisi ja teltta viereen. Hmm, olisikin hyvä, jos joku tuttu asuisi Rovaniemellä ja majoittasi yhdeksi yöksi. :-)
Niin, lähde tukkijätkä messiin seuraavalle Kevon vaellukselle.
Kiitos teille kolmelle, jotka olette jaksaneet vastailla, kirjoituksistanne on varmasti ollut muillekin apua.
Ketjun aloittaja on ollut hiljaa, mutta toivon että hän on innolla lukenut näitä, ja varmaan on entistä innostuneempi. Mikään kirjakaan ei voi olla niin hyvä opas kuin joku joka on vaeltanut monesti ja auliisti jakaa vinkkejään muille, myös niitä mokia :)
Sen verran vaivaisin vielä kun tuli mieleeni kannattaako ensimmäistä kertaa aina lähteä kunnon vaellukselle osaavan porukan tai ainakin muutaman ennen vaeltaneen kanssa vai olisiko hyvä tehdä pieniä päiväretkiä itsekseen, oppisiko siitä enemmän mihin pystyy ja mitä jaksaa.
Ajattelin itseäni, olen aikalailla kotona kiinni lasten ja työn takia joten houkuttevalta tuntuisi olla aivan yksin, puhelin kiinni ja ilman mitään mikä viittaisi kotiin. Vain minä, Suomen kaunis luonto ja kamera.
Kuinka paljon pohjoisessa on järjestettyä vaeltamista ja kuinka rankkaa on jos porukka on toisilleen ennalta tuntematonta?
Kai se henkinenkin puoli vaatii pikkuista valmentautumista, ei auta vaikka rinkka olisi ammattimaisesti pakattu ja kaikki tarpeellinen mukana jos ei itse ole valmis lähtemään. Mitä mietitte kun lähdette, kun pystytätte ensimmäisenä iltana teltan, kun matka on takana ja pitäisi palata kotiin?
Onko teillä aina tarkka suunnitelma reitistä ja pitääkö se? Entä aikataulu?
Kiitos vielä kerran, vaeltajat, hyvistä vastauksista. Toivottavasti vilkaisette tänne vieläkin, kysymyksiä varmaan riittää.
Kiitos kaikille vastanneille! En ole ehtinyt täällä aikaisemmin käymään, mutta luin teidän jutut ja sain paljon hyviä vinkkejä. Nyt olen entistä innostuneempi lähtemään, ja tuota Karhunkierrosta olin myös ajatellut, kun olen mm. siitä lukenut aikaisemminkin paljon, ja se tuntuu oikein ihanalta reitiltä.
Entäs onko kenelläkään tietoa vaelluskenkien ja rinkkojen hinnoista? Niitäkin on varmaan monenlaisia ja eri hintaisia, mutta suurin piirtein, mitä maksaisi. Kertokaa vaikka, jos teillä on hyviä kokemuksia jostain tietystä merkeistä jne.
Vielä kerran: Kiitos kaikille vastanneille. :)
Vastaan koskien aikataulua ja reittikysymystäsi ja oman tuntemukseni pohjalta.
Aikataulu on hyvä olla väljä, mutta realistinen vaellusreittiin nähden - tietenkin vähän riippuu siitä kauanko sinulla on aikaa/lomaa.
Itselläni oli viikko aikaa (lue lomaa) Kevon reitin kulkemiseen. Ja aikataulu oli sen mukaisesti suunniteltu, ihan kotiovelta kotiovelle. Jos jotain olisi matkalla sattunut, reittisuunnitelma oli tiedossa toisilla.
Menomatkan aloitin ajaen (en suosittele) yhtäkyytiä lauantaina aamuneljästä alkaen, kahta pakollista pysähdystä lukuunottamatta Kenestuvalle. Yö siellä mökissä, ja aamulla matkaan, kohti Karigasniemeä. (Jos menee Karigasniemen päähän polkua, kannattaa sopia kuljetus Kenestuvan pitäjän kanssa etukäteen, jollei mene bussien kyydissä, joita ei sitten kovin usein kulje)
Reitin päivämatkat ja yöpymiset oli suunniteltu niin, että perillä Kenestuvalla olisi jälleen perjantaina illalla. Aikataulu piti ja pisin päivämatka oli 14 km ja sekin toteutui vain yhtenä päivänä.
Kevolla on vain määrätyt leiripaikat, koska se on luonnonsuojelualuetta.
Aikataulussa pitää myös huomioida, että valokuvaus vie oman aikansa reitin varrella...
Ellet itse osaa valmistaa ruokaa (käyttää) retkikeitintä, ei kannata lähteä yksin matkaan.
Muutoin mikään muu ei estä yksinvaeltamista.
Kevolla tuskin koskaan "saa" yksin vaeltaa, on siellä aina sen verran muitakin samaan aikaan vaelluksella.
..vieraile urheiluliikkeessä. Siellä on vaelluskenkiä moneen makuun. Itse ostin (Porvoosta) jotkut "Koretex kengät" asiantuntevan myyjän avustuksella (ovat erinomaiset) hinnat olivat v. 2001 siinä 500-600mk välillä ja ostamani maksoivat euroina mitä se nyt tekikään n. 92 euroa. Hinnat ovat tuosta varmasti jo nousseet?
Itse ostin rinkan, noin 42 eurolla, rinkkoja on niin monenkokoisia ja hinnat sen mukaan.
Ja makuupussin (-5) noin 33 eurolla.
Ja mikä parasta tähän kesän alkuun, olen menossa Karhunkierrokselle viikolla 23. :-)
...varsinkaan, kun en ole Kevolla käynyt ja kaikki käyneet kehuvat. On tässä Lappi vielä monesta kohtaa käymättä ja nyt alkaa vähierin budjetti antaa myöten muuallakin eräillä kuin kotopirtiltä käsin.
Nämä maisemat sitten 50km:n säteellä on tullut jokseenkin tutuiksi. Hiukan kylähullun maineessahan tässä on, mutta on hauskaa katsoa niitä ilmeitä, kun puolitutut isännät haukkovat henkeään löytäessään meikäläisen yöpymästä laavulla 20km kotoa..:) Ei meinaa millään nykyihminen käsittää sitä, että joku haluaa jäädä marjareissullaan yöksi laavulle, tai kulkea päiväkaudet jalan apajilleen, kun voisi autolla varttitunnissa hurauttaa poimimaan ne puolukat ja toisessa vartissa takaisin vesisänkyynsä nukkumaan.
Oulun liepeiltä löytyisi majoitus, jos nyt ei ihan bussilastillista sakkia ole. Ja mitä siihen lusikkaan tulee, niin sehän on veistetty hiukan standardista poikkeavalla sapluunalla...;)
..tuo majoituksen järjestyminen. :-D
Tosin se tekee reissuun näin nopeasti laskien yhden päivän lisätarpeen, Oulu kun on niin alhaalla vielä Kevosta. No, ei ylitsepääsemätön ongelma.
Eli lähdetäänkö porukalla valloittamaan Kevo, vaikka syksyllä 2003?
Ja ehdottomasti uskallan yllyttää hullua, kun itsekin sellainen olen ;)
Noh, seuraava varma kortteeri löytyy Kemijärveltä. Itäreittiä ylös, Kemijärvellä silmällinen unta ja matka jatkuu... Tokko ois paha niinkään?
Hmm... yksin tai korkeintaan kaksin kulkemaan tottuneena olen kyllä aika kranttu seurastani. Ajatus siitä, että lähteä erämaahan ventovieraassa seurassa "selviytyjät"-tyyliin ei välttämättä natsaa. Rapsakka vuosi aikaa h-hetkeen - otetaanko rojektiksi hiukka kuulostella, kenen kanssa sinne reissuun pitikään lähteä?
Kunnon kengät saa 500-1000mk väliltä, kokenut vaeltaja voi vaatia sitten enemmän. Kenkien kanssa kannattaa hankkia "säämiskät" eli muoviset tai kumiset pussit jotka tulevat jalkaan niin että peittävät jalan kengän varresta ylöspäin, mallin pituudesta riippuen. Todella kätevät kosteissa varvukoissa tai heinikoissa kävelessä. Ovat siis vedenpitävät ja suojaavat näin jalkoja kastumiselta.
Rinkan valinta on tärkeää. Jos aiot tehdä muutakin kuin yhden päivän reissuja, on putkirinkka ehdoton valinta. Hinta on kalliimpi kuin reppumaisissa "economic" rinkoissa, mutta kannettavuus, pakattavuus, kestävyys, kätevyys ovat armottomasti parempia. Luultavasti kukaan kokenut vaeltajakaan ei suosittele mitään muuta kuin putkirinkkaa. Niiden hinnat ovat koosta ja mallista riippuen tuhannen markan yläpuolella. Käytettyjä kannattaa myös katsella, niitäkin on myynnissä.
Itse en sen hyvyyteen uskonut, ja lähdin viikonloppuretkelle yli 20 kiloisen ekonomic rinkan kanssa ja sieltä palattuani menin suoraan kauppaan ja ostin kunnon putkirinkan. Kertaakaan ei ole tarvinnut katua.
Kaupassa myyjä varmasti pakkaa sinulle jotain tavaraa reppuun kun ystävällisesti pyydät, jolloin voit kokeilla niiden kannettavuutta pakattuna. Kokeile putkirinkkaa ja tavallista, huomaat eron. Putkirinkka on ykkönen.
Varusteita ostaessa kannattaa muistaa se, että huonoilla kamoilla voi reissusta tulla huonot muistot ja koko harrastus tökätä siihen. Kunnon varusteet voivat tuntua kalliilta, mutta miidem osto kirpaisee siinä kassalla maksaessa, jos ostat huonot varusteet, niin ne kirpaisevat joka kerta kun niitä käytät!
Olinpas minä ajattelematon ja ihan "hullu", kun ehdotin moista - tarjota nyt seuraansa ventovieraalle. Ennenkuulumatonta röyhkeyttä!
*nauraa sydämellisesti*
Tuota, tuota... piti ihan Kemijärven sijainti katsoa kartalta netistä, ei paha, ei paha. Ja voihan sitä lomaa järjestää pari lisäpäivää, jos näyttää tarvetta olevan.
Saako udella? Mökkikö Kemijärvellä ja asunto Oulussa?
Meillä mökki Leppävirralla ja Nauvossa. Ei lähimainkaan Lapissa :(
Ja kranttuudestasi huolimatta, ehkä tekisi sinulle hyvää matkata kappaleen verran hiukka suuremmassa kuin kahden hengen retkueessa?
Jos vaikka saat ekaluokkalaisesi innostumaan vaellukselle mukaan lähdöstä, (ellet jopa muita?) niin 4 - 5 hengen joukkue olisi koossa. Riippuen siitä, montako otat mukaasi...
Ja muuten, en katsonut jaksoakaan siitä sarjasta "selviytyjät" - jo mainokset takasivat sen, ettei kiinnostanut pätkääkään.
Sen sijaan seuraan kyllä saksalaisia sarjoja Kahden Keikka, poliisikoira Rex, Kettu, etc...
Niin, vuosi aikaa harkita, käytä siis se hyvin hyödyksesi, sillä vuosi kuluu yllättävän nopeasti :-)
Projektina voisi olla mainitsemasi kuulostelu.
En nyt kuitenkaan laita tähän
puhelinnumeroani, jottei sen salaisuus paljastu. :-D
Mutta laita s-postiosoitteesi niin mailaan heti kun mahdollisuus tarjoutuu.
Uups, en nyt kuitenkaan säikähtänyt kranttuuttasi vaan pikemminkin päinvastoin kävi...
Ihan sietämätöntä, että tuollaviisiin joku uhittelee retkiseuralla. Supisuomalaisena sinnikkona saatan sen kuitenkin kestää. On tässä kamalampaakin koettu..
Saa udella. Ei ole mökkiä Kemijärvellä, eikä asuntoa Oulussa - onpahan vaan sukujuuria pohjoisessa ja jatkuva käymään kutsu ja tinka, että miksi niin harvoin kerkeen poikkeamaan. En nyt viitti koko nettikansalle julistaa, missä asun, mutta Leppävirta ei ole ollenkaan pahassa matkassa.
Aimitenniinmuka tekisi hyvää matkata suuremmassa retkueessa? Oletko lukenut juttujani muilta foorumeilta ja päätynyt päättelemään, että tuo tyyppi pitäisi välillä saada ihmisten ilmoille? :)
Ei puhettakaan, että ottaisin muksuja lapinreissulle mukaan (vielä); minä olen rauhaa rakastava ihminen ja lasten "raahaaminen" erämaahan tietäisi melkoisella varmuudella tappelua tapaamisoikeudesta. Joskus matala profiili on se pienimmän riesan tie.
Nojoo... tää nyt on tämmöstä, mutta jotta ei menisi vuosi ihan ketuille:
[email protected]
*poistuu tallille ja odottelee sähköposia*
..ja työn pariin kiiruhdettu hirmuvauhtia, jotta ei muusta puhettakaan - paitsi, että pari ajatusta jäi viimeisestä tukkijätkän kommentista mielen sopukoihin. Palaan niihin toisaalla.
Tänks osoitteesta, nähdään.
Retki-lehti testasi hiljattain isot rinkat!
Lopputulos oli että perinteinen savotan putkirinkka hävisi testin anatomic rinkoille.
Anatomic mallit ovat viime vuosina kehittyneet huimasti kun taas putkimallit polkevat paikallaan. Itse käytän vielä tällä hetkellä putkirinkkaa mutta kun edessä on uuden rinkan osto niin...
Hyvin mielenkiintoista. Täytyy lukea tuo lehti läpi mitä pikimmiten. Jotenkin vain tuntuu mahdottomalta, mutta ilmeisesti itselläni on vain niin huonoja kokemuksia anatomiceista, enkä seuraa aikaani. Mutta luen ja kommentoin lisää :)
olen menossa kesäkuun alussa vaellusriparille kuusamoon ja ensimmäistä kertaa kunnonvaelluksella...luulen pärjääväni...ainakin ryhmään verrattuna koska koko porukka ei tuntunut kovin luonto ihmisiltä!!! yx ei ollu kuulemma nukkunu ees ikinä ulkona:)
mikä on sopiva aika käyttää vaelluskengiä ennen vaellusta??? mikä on hyvä rinkkamerkki 15 vuotiaalle ja mikä koko??? oon n 55kg ja 168cm
kiitti jos osaatte auttaa!!!
Urheiluliikeessä neuvovat parhaiten. Olet siis jonkin verran vaeltanut. Neuvoksi: ota mahdollisimman vähän kantamusta. Nautit paljon enemmän vaeltamisesta, jos sinulla on kevyt rinkka. Siellä ei tarvitse kumisaappaita. Ota urheilujuomatiivistettä. Sillä ravitset itsesi. Olen mennyt sen matkan todella kevyellä varustuksella. Periaatteessa minusta sen voi mennä pelkän makuupussin ja pienen eväsmäärän kanssa. Siellä on matkalla Oulangan luontokeskuksessa kahvila. Ja ottakaa huomioon muut vaeltajat. He eivät nauti meluavista skideistä, vaan ovat tulleet hakemaan rauhaa luonnosta.
Koska kuitenkin ole aloittelija, niin ajattelin aloittaa vähän lyhyemmästä reitistä. Kuusamon kotisivuilta http://www.ruka.fi/kesa_index.asp luin Pienestä Karhunkierroksesta ja muista lyhyemmistä vaellusreitistä.
Onkos teillä muilla kokemuksia tuollaisista pienistä reiteistä? Noilla sivuilla sanottiin, että Pieni Karhunkierros on kuntoa koetteleva, ja maasto vaikeakulkuista.
Osaisiko kukaan suositella mitään muita tuollaisia lyhyitä (esimerkiksi päivän pituisia) reittejä?
..on ihan hyvä vaihtoehto. Suosittelen.
Karhunkierroksesta reittinä voin kertoa vasta kesäkuun puolivälin jälkeen, jos haluat kuulla?
Itse taisin aloittaa vaeltelun käymällä tuolla Inarin Pielpajärven erämaakirkossa. Ellen ihan väärin muista niin sinne kertyi matkaa 4,5 km, eli ihan kiva n. 10 km päiväretki kaiken kaikkiaan.
Eli, jos reitin pituudeksi on laitettu esim. 10 km, niin tarkoittaako se sitä, että kokonaisuudessaan reitti on 10 km, vai onko niin, että johonkin tiettyyn paikkaan on se 10 km ja siitä sitten lähtöpisteeseen taas se sama 10, eli yhteensä 20 km?
..tyhmiä kysymyksiä. Joten kysy pois vaan, jos ja kun jokin asia sinua askarruttaa.
Mistähän reitistä puhut? Vai siis yleensä?
Uskoisin, että yleensä on kerrottu koko reitin kokonaispituus jossakin kohtaa "karttaa", jos sellaisen olet hankkinut? Siihen välille on myös merkitty joitakin välimatkoja, usein miten niin, että merkityt paikat ovat leirintäpaikkoja.
Jos reitti taas on sellainen missä tullaan samaa polkua pitkin takaisin, on kokonaismatka, matkan ollessa 10km pisteestä A pisteeseen B, tietenkin mainitsemasi 20km.
Tjaa, enpä tainnut osata vastata sinulle niin hyvin kuin olin ajatellut, koska ajatukseni taitavat olla jo kaukana puhutusta asiasta...
Mielestäni esimerkiksi Korouoma Posiolla sopii vallan mainiosti ensikertalaiselle. Sieltä löytyy kauniita maisemia, valmiiksi merkityt reitit. Valita voi maun mukaan, haastavampiakin reittejä paikanpäältä löytyy. Näkemisen arvoisia kohteita alueella on paljon. Jääputoksen näkee vielä kesäkuun lopulla, pirunkirkkoa kannattaa vilkaista, karhunpesällä voi käydä ja onhan alueella muutama putouskin.
Yksi mahdollisuus aloitella vaeltajan uraansa. Matkaa taisi tulla jotain pätkän päälle 70 km ja maasto kutakuinkin helppokulkuista. Missä mallissa lienee nykyään; toistakymmentä vuotta sitten siistiä (paitsi karsee kaatopaikka Poropirtillä). Elo-syyskuun taitteessa oltiin liikkeellä ja niin oli moni muukin. Kämpillä väkeä tungokseen asti. Aamuisin armottomat arpajaiset siitä, mikä kenellekin kuuluu kun varusteita oli monessa kerroksessa kuivumassa. Pari irtohihnaa minullakin vaihtoi väriä, mutta eipä se niin vaarallista, kun kappaleluku säilyi kohdallaan.
Vieläköhän "lonely rider" piristää matkalaisia hulvattoman hauskoilla päiväkirjateksteillään?
Tukkijätkä!
Kerro siitä nk.hyljehaalarista.Kiitos!
Itseasiassa kyseessä on vain tuotemerkki. Mikä tahansa laadukas kelkkailuhaalari, jossa ei ole kovin vahvoja suojatoppauksia painoa lisäämässä ajaa käsittääkseni saman asian. Tämä "hylje" on siitä kiva, että se on alkujaan suunniteltu arktiseen ulkoiluun ja siinä ei ole lainkaan kelkkailuvarusteille tyypillisiä suojia, mutta pitää tuulen ja kohtuullisesti kosteuttakin. Ei ole tullut tilaisuutta kokeilla, miten kylmässä sillä tarkenee nukkua, mutta ainakin pari astetta pakkaselle mennyt syksy-yö laavulla ilman tulia meni ilman vilustelua.
Millaista on yöpyä laavulla syksyllä?