itsessänne sellaisen kummallisen "sairauden" kun kesälomaostoshysteria ja iskeekö tämä syndrooma päälle erikoisesti kotimaan lomakierroksilla?
Mitä silloin yleensä hankitte- ja kadutteko näitä hankintoja myöhemmin, ainakin erikoisesti lomamieli hankintoihin tärväämiänne euroja?
Lisäksi utelen mitä yleensä haette näiltä loma-autoilu kierroksilta?
Onko se uusien elämyksien haeskelua ja vai vain rauhallista menoa paikasta toiseen, vai onko tarkoituksenanne ehtiä käydä mahdollisimman monessa tehtaan myymälässä, hankkimassa "edullisia" kakkoslaatuisia posliinikippoja tai Pentikin keramiikkaa ja Toikan lasilintuja jams.
Suunnitteletteko matkojanne, ja niiden reittejä tarkasti etukäteen ja ehdittekö sitten yleensä toteuttaa lomamatkoillanne kaiken suunnittelemanne "kivan"...
Lopuksi teidän kurjin kotimaanne "autoristeily" kokemus ja, tai miksei mieleenpainuneinkin sellainen?
Hyvää ja leppoisaa kesälauantaita teille kaikilla, mie lähen nyt lomamatkalle ruohonleikkurin kanssa..:)
Mitä silloin yleensä hankitte- ja kadutteko näitä hankintoja myöhemmin, ainakin erikoisesti lomamieli hankintoihin tärväämiänne euroja?
Lisäksi utelen mitä yleensä haette näiltä loma-autoilu kierroksilta?
Onko se uusien elämyksien haeskelua ja vai vain rauhallista menoa paikasta toiseen, vai onko tarkoituksenanne ehtiä käydä mahdollisimman monessa tehtaan myymälässä, hankkimassa "edullisia" kakkoslaatuisia posliinikippoja tai Pentikin keramiikkaa ja Toikan lasilintuja jams.
Suunnitteletteko matkojanne, ja niiden reittejä tarkasti etukäteen ja ehdittekö sitten yleensä toteuttaa lomamatkoillanne kaiken suunnittelemanne "kivan"...
Lopuksi teidän kurjin kotimaanne "autoristeily" kokemus ja, tai miksei mieleenpainuneinkin sellainen?
Hyvää ja leppoisaa kesälauantaita teille kaikilla, mie lähen nyt lomamatkalle ruohonleikkurin kanssa..:)
Vastaukset 36
Vanhimmat
käytiin tyttären kanssa hakemassa perinteisiä elämyksiä Särkänniemessä.
Muuten lähden yksin heti sinne missä on sopivan harvinainen tirppa katsottavaksi, eli sieltäkin tarttuu mukaan vain elämyksiä. Suunnittelulle jää aikaa korkeintaan joku tunti.
tyttäresi tykkää käydä sellaisissa paikoissa, mie luulin, että ei ne nykyajan murkut välitä sellaisista huvituksista....eihän vain ollut iskän idis..:))
Lintu bongarikos olet.., hehän ajavat pitkiäkin matkoja jonkun kiinnostavan lintuhavainnon perässä?
kyllä siellä tuntui aika lailla olevan sitä ikäluokkaa liikkeellä. Saattaa olla että kinuaa vielä toistamiseenkin joskus kesän kuluessa, mutta menköön sillä kertaa jonkun muun seurassa. Lintsille voin lähteä seuraksi vielä, en kauemmas.
Ei tässä kauhean pitkiä matkoja nykyisin viitsi lintujenkaan perässä, mutta jos tänne etelärannikolle jotakin eksyy, lähden näin lomalla saman tien katsomaan. Nytkin viikko sitten oli kaksi erikoisuutta päivän välein Rovaniemellä, vain toisen ehtivät bongarit nähdä ja niistäkin vain ne jotka tulivat etelästä lentäen paikalle. Kiirettä pitää joskus.
Kyllä ne pahimmat ostos ja matkustus hysteriat
on vuosien myötä hioutunu jo pois.Nuorempana,
kun oli lyhyt loma,niin siihen tuli ladattua
liikaa odotuksia ja olis pitäny keretä tekemään
kaikki mahdollinen,no ressihän siitä vaan tuli.
Nyt matkustelu rajottuu syntymäseudulla käynteihin ja matkan varrella yritän tutustua
savon asutushistorian kannalta,minulle merkittäviin paikkakuntiin.Jostain syystä
alkaa ne juuret kiinnostaa,kun ikää tulee
tarpeeksi.
Tästä ostoksien teosta,minulle on jostain syystä
aina ollut "myrkkyä"kaupoissa käynti,tulee pidettyä vanhat vaatteetkin päällä niin kauan
kun huomaan,että ihmiset tuijottavat.Onhan se
sitten mentävä kauppaan,mutta ostan niin paljon
vaatetta kerralla,ettei pariin vuoteen tarvitse
uudestaan mennä soppailemaan.
Että näinpäin hysteriaa on,tunnustan.
sie kuitenkin tiedostat tuijjotuksen syyn..:)
Tosi on ettei meitäkään enää huvita nämä, sanoisko tosiaan tressaantumislomat.
Minunkin tekisi jo mieleni käydä kaikissa, Savossa olevissa sukulaisissani atimassa..., eihän vuan olla sukkuu..:))
tuon siun murteen perusteella voijaan olla,
ainakii naapuripitäjistä lähtösin.Tiijä tässä
kehtoisko kyssyy,mutta olko vanhin tunnettu
esi isäs voittomualta vai savon puolelta?
Se nyt ei ulukopuoliselle paljasta mittään,
jotta sillä uskallan kysästä.Ei tuo haittoo
vaikket vastookkaan,kuitennii siulle hyvvee
kessee ja sillee. ja tähän kuulus ne merkit
perrään, vuan kun jäi siulta se miun opetus
kesken tuolla alempana nii arvoisko,no
savoks yritän TT((
Tyhmä Tyttö, vai Tuhma Tyttö vai Tyyris Tyllerö vai mitä tuo TT(( oli, aika alaspäin nuo suupielet tuossa ??..:))?
männä pahasti vikkaan,savolaisten T on
herraskaitten D niin jotta,eikös se tarkottanu
hymmyy ja kaks kertoo se tarkottaa levveetä
hymmyy.Mie en kyllä käytä ennee näitä merkkijä,
ainakkaa ennenku suan lisäkoulutusta.Nyt pittää männä muata ,eiku öitä.
mahtuu suunniteltuna nykyään vain Inarissa uinti. Tiedät varmaan, että mutkia ja takaspaluita on monta kilometriä, etelän immeisellä, vaan järveen on päästävä. Sitä ei voi sanoin kuvailla mikä itkun, naurun, kaipuun ja saavuttamisen tunteen sekamelska käy ihmispolosessa molskahtaessa Inarin syleilyyn. Outo tunne. En koskaan ehdi etsimään uimapaikkaa vaan sama mistä rantakivikosta aaltoihin heittäytyy. Kaipaan sitä ja sitten tunturiin YKSIN.Lomaan jäljellä neljä viikkoa. ps. olen miettinyt mitä olisikaan elo jos olisi samoihin mielitekoihin hullantunut kumppani?
sinä pulikoit siellä hirrrrrrrrrrrrmusen kylmässä vedessä? Ei kyllä jää yhtään Lapin vaellusreissua minullakaan väliin, ettenkö uisi melkein joka päivä jossain joessa tai järvessä, ja Norjan vuonojärvissäkin, vaikka voit varmaan uskoa että kylmää on...:))
Tunturin voi luokitella taudiksi, ymmärrät varmaan, josta ei parane ennenkuin taas ne kokee...
Niin se samanhenkinen kaveri on kai jo liikaa pyyvetty...mutta kaikkea ei voi saada ..näköjään.
kaikille, niin se pulikointi on joka ikinen kesä 10 viimeisen vuoden aikana. Avantouintia harrastaneena vesi on lämmintä, jopa niin, että kiskomalla on itsensä pois saatava. Kaksi vuotta sitten olin liian kauan vedessä ja jopa oli tuskaisia seuraavat tunnit elellä. Mikään ei lämmittänyt, vaikka oli aurinkoinenpäivä, käsillä ei pystynyt yksinkertaisesti tekemään mitään, hui. Noo, viisastuneena herkkua otetaan pienin annoksin, mutta usein. Kuka kertois mistä tuommoinen utopinen halu sinne vetää? Ennen Lapinhulluutta matkustelimme etelässä ja nyt mua ei sinne saa edes ilmaiseksi, en todella jaksaisi sitä ihmispaljoutta ympärille, kai minusta erakko on tulossa.
saisi aurinkolomille, eikä muihinkaan "tyristirysiin", mutta joissain maissa haluaisin vielä käydä ja tunnelmallisissa vanhoissa kaupungeissakin.
Haluaisin sellaisen matka kaverin, joka tykkäisi kiertää taide- ja antiikki kauppoja, käydä museoissa yms., minusta mukavaa.
Taitaa vain aika loppua kesken, miten se tuntuu joskus siltä..:)
Huomenta vielä kerran! Näin aloituksesi vasta nyt.
Ennätin moikata sinua jo tuolla alempana...
Kuten itse kukin kuvitella saattaa, silloin kun kotonaan työskentelee sekä freelancerinä että toimeksiantajille deadlinejen painaessa niskaan, kaikki tienistit ovat tehdystä työstä kiinni. Miten monet kerrat olenkaan noista asioista täällä puhunut! Eli jokainen 'lomapäivä' on pois omasta tilipussista; kukaan ei maksa mitään siitä, että tällainen työntekijä lomailee. Päinvastoin; jokainen 'lomapäivä' vie myös enemmän rahaa kuin kotona oleminen...
Joskus on pakko vieläkin kuitenkin päästä jonnekin. Niin paljon kuin pikkulikasta lähtien reissannut olenkin... MUTTA yksi piirre minulla on säilynyt nuoruudestani lähtien luonteessani: hamstrausvimma, keräilyvietti... Joka hemmetin paikasta Suomeakin kierrellessäni keräilen erikoisia oluttuoppeja, laseja ja kippoja ja kuppeja ja astioita ylipäätäänkin, tuhkiksia, koriste-esineitä jotka omaa silmääni miellyttävät, kirjoja, koruja, huiveja ja jopa eri paikkakuntien omia matkamuistoesineitä sillä edellytyksellä, että pidän niistä muutenkin kuin vain matkamuistoina... Miten monella esineellä kotonani onkaan oma, hauska muistonsa sisällään...!;)
Aikoinaan muuten, vaikka lomani olikin etukäteen tiedossani, en koskaan suunnitellut kaikkea valmiiksi; saatoimme lähteä ajelemaan ex tempore miten kauas tahansa... Hurjin tekomme aikoinaan lienee ollut päätöksemme lähteä seuraavana aamuna ajamaan asuntovaunu perässämme Etelä-Eurooppaan asti! Toteutimme sen siis myös. Huh. Mutta hieno siitäkin reissustamme tuli! Ex tempore -lähdöistä pidän vieläkin, vaikkakaan niihin ei nykyisin siis ole liiemmin mahdollisuuksia...
P.S. Sinne mökille niille ihanille kuutamouinneille on tietenkin ehdottomasti tänäkin kesänä päästävä!;) Kuten myös tuohon saaristoon tuossa vieressäni...
pienyrittäjällä ovat harvinaista herkkua, toisaalta työkin on erilaisempaa, omaan tahtiin tekemistä. Vieläkun sitä tekee kotona, niin kotihommatkin hoituvat siinä lomassa. Ainakin minulla se menee näin.
Lomalle on silti päästävä ainakin kerran vuodessa. Mä teen suunittelemattomia kotimaan reissuja, yleensä lappiin, mutta myös itäsuomi kaikkinensa on kiinnostavaa maisemiensa vuoksikin. Kun lapset olivat pieniä, nämä reissut suuntautuivat useinkin huvipuistoihin, kun he kasvoivat, alkoi se lapinmatkailu. Ei koskaan tehty tarkkoja suunnitelmia, majapaikat yleensä löytyivät helposti, reissasimme aina henkilöautolla. Oli meillä varalta teltta mukana, jos olisi sattunut käymään niin ettei mökkiä tai hotellihuonetta olisi löytynyt. Joskus toki mentiin tarkoituksellakin telttailemaan, sehän vasta rentouttavaa onkin.
"lomastressiä" en muista poteneeni koskaan. Tuo hamstrausvimma, itselläni sitä ei ole, mutta nuorin poikani on jostain tuollaisen ominaisuuden saanut. siis MITÄÄN hänen tavaroitaan ei koskaan saa hävittää. Aika rasittavaa, kun lelujakin on suuret laatikolliset, niillä on kuulemma tunnearvoa. No, olen ajatellut, että jospa hän antaa ne omille lapsilleen joskus...
Sentään pieneksikäyneet vaatteet on saanut poistaa käytöstä ja kierrättää sukulaisilla.
Meni hiukan jo asian viereen, mutta menkööt. :))
kohtalaisen hyvin tuon yksityis yrittäjyyden ihanuuden ja kurjuuden, sisaruksistani kaksi ovat yrittäneet yksityisesti...:)
Tosiaan, eipä tainnut heilläkään olla vapaapäiviä ,eikä kertyneitä vuosilomia, puhumattakaan pitämättömistä sairaslomista.
Poikasi ajattelee, minusta ihan oikein, jos hän haluaa säästää omat lelunsa, sillä minua harmittaa mahdottomasti, kun tuli hävitettyä kaikki lasten vanhat esim. koulukirjat ja rakkaimmat lelut *siis lasten hylkäämät*, vain nallet säästyivät äititaifuunilta..
Nyt olisi jo mukava antaa vanhoja leluja lastemme lapsille leikkiä ja ihmetellä. Isän ja äidin koulukirjat ovat kohta heistä mukavia katella ja voipi ne ehkä naurattaakin, ainakin ne reunamerkinnät ja niiden turhauma töhryt..:))
Tilanpuute ja muutot ovat olleet meilläkin syynä siihen "roinan" hävitysvimmaani, ja nyt harmittaa..
Olen oikein ihmetellyt, kun olen viime aikoina havainnut kaikenlaisten ostohalujeni hävinneen kuin Kankkulan kaivoon. Minun on suorastaan raastettava itseni liikkeelle saadakseni sen verran rättiä peitoksi, ettei alasti tarvitse ihmisten ilmoilla käyskennellä. Ja minä sentään ennen vanhaan saatoin lähes veren maku suussa juosta ympäri Helsinkiä etsiessäni pentujen T-paitoihin sointuvia nilkkasukkia! En ole hurahtanut edes täällä Kiinassa. Ja täällä sentään kaikki ulkomaalaiset naiset ostelevat helmiä, silkkiä, kashmiria, antiikkihuonekaluja sen kuin ehtivät. Yhden punaisen, traditionaalisen kiinalaisen mallin mukaan teetetyn, silkkimekon olen sentään tämän yli kahden vuoden aikana saanut rykäistyksi.
täällä, ihan hyvin välttää se entinen hame ja ei niin viimeisen muodin mukainen laukkukaan vaivaa yhtään, eikä edellisvuoden kengätkään, taijjankin alkaa olla mainostajille melkoinen haaste...:)
Taitaa siinä jotain perää sittenkin olla kun sanotaan että vanhetessaan viisastuu, turhan osaa jo karsia pois.
Olisiko se sitten sitä henkistä kypsymistä; voi voi kun ei vallan ylikypsäksi tässä tulisi, se voisi olla jo liian tylsää....:)
shoppailusta,mutta ostan enemmän muille kuin itselleni.
Lapsille tuon lomilta tuliaisia.
Kotimaassa ja kotikaupungissani ostoksilla käydessäni hankin kotiin jotain uutta kivaa, mutta itselleni en minäkään välitä kovin paljon uusia vaatteita hankkia.
Syitä on montakin ja yksi on se kun sovittaminen vaatekauppojen sovituskopeissa on jotenkin tuskallista, ahdasta ja näyttää että mikään ei ole hyvän näköistä ja sopivaa.
Silloin kun menen vaateostoksille, täytyy olla aikaa ja sellainen sopivanlainen fiilis jo lähtiessä.
Eräs asia minulle on erittäin tärkeää : toivon että en heti seuraavassa tilaisuudessa törmäisi samanlaiseen vaatteeseen kuin itselläni on.
Hassua, mistähän se johtuu ?
meni vuosia sitten pippaloihin jollekin kaverillensa, ja mun siskolla oli samasta kankaasta tehty puku päällä kun sen kaverin olohuoneenverhot :)))) Arvaa vaan hävettikö mun siskoo :))
voinut sanoa aivan pokkana, että : " Kas vaan, tästä pukukankaasta voisi ommella verhotin...enpä hoksannut, olisin sitten sävy sävyyn ja sopusoinnussa olohuoneeni kanssa."
Tai ei sentään - en olisi kyllä ällistykseltäni hoksannut sanoa mitään. Katsonut vain silmät pyöreinä.
kyllä jo hauskuuden huippu :DDD, voisi olla, että meikäläinenkin olisi haihtunut pikkuhiljaa takavasemmalle niistä juhlista..:)))
Minä aina sanon jossakin vaiheessa akalle,
että nyt kotiin sassiin. Vittuilu saa riittää.
Vaikka oltais Ivalossa niin päiväselti ajetaan
etelä-suomeen.
se menee, entä mites loppuvuosi sitten sen emännän kanssa pyyhkii?.:)
Tässä tositarina varmasti surkeimmasta loma-autoilusta, ja siis TOSI!
Ihan vaan lomallamme yhtenä päivänä pälkähti päähän että lähetääs käymään päivän reissulla Jyväskylässä, kun ei olla ikinä käyty. Tuumasta toimeen, ei kun menoks.
Pitkällä välillä oli ensinnäkin tietyöt käynnissä. Ajoimme kilometritolkulla neljääkymppiä. Se oli jo sinänsä tosi kurjaa. Matka sinne kesti kauan ja autossa oli KUUMA. No, vihdoin tulimme perille ja aloimme miettiä, mihin menisimme. Nähtävyyksistä emme tienneet hölkäsen pöläystä, mitä ja missä niitä on. Ajattelimme sitten että pyöritään edes kaupoissa ja ostetaan jotain kivaa, vaatetta tms. Ei löytynyt mitään mieleistä.Nälkäkin yllätti, muttemme löytäneet sopivaa ruokapaikkaa. Niinpä päädyimme Heseen hampurilaisaterialle. (Hese oli kaiken lisäksi linja-autoasemalla!!!) Apteekki osui jossain vaiheessa vastaan ja poikkesin sieltä ostamaan parit pillerit.
Eli lopputulos: emme nähmeet mitään, emme ostaneet mitään muuta kuin pilleripaketin, emmekä edes syöneet hyvin. Kotiin päästyämme otti sitten PIKKUSEN pattiin.
Vetäkää paremmaks! :0)))
, sanoisinko, elämysrikas reissu..:D
tähänmennessä ei ole iskenyt minkäänlainen ostohysteriä lomalla tai muulloin .
En osta turhia asioita milloinkaan itselleni kaikkia vain kun tarvitsen jotain .
Enkä juurikaan usko monelle tulevan mitään kesälomaostohysteriaa en ole lähipiirissäkään kellään huomannut enkä työkavereissakana vaikka on todella paljon työkavereita mulla .
Taitaa olla sun juttu vain sellainen ja ehkä tosi nuorten haihattelijoiden juttu sellainen
ollut joskus, ehkä isojen lomarahojen innoittamana..ja sillon huimana..:))
...hysteria ja syndrooma on kadonnut kokonaan huitsin Nevadaan. Kerran päätin, etten kellekään lupaa mennä minnekään, muuten alkaa tressata, jos ei ehdi tai ei viitsikään mennä. Siksi viimeiseen 10 vuoteen en ole tehnyt minkäänlaisia sitovia lomasuunnitelmia paria mökkivarausta lukuun ottamatta. Lähdetään silloin kun huvittaa ja minne huvittaa ja samalla periaatteella takaisinpäin.
Romuakaan en enää kuskaa kotiin maan ääristä. Ennen oli toisin, toin aina jotain matkamuistoja lehmän kellosta alkaen. Vieraalla paikkakunnalla saatan nytkin jotain kauppojakin hieman kiertää, mutta enpä juuri vaateostoksilla, kun kaikki kledjut on samalla kaavalla tehty. Ja jos on kukallinen muotia, ei muuta mistään saa.
Tympein sunnuntaipäivä oli kerran jossain Etelä-Suomen kaupungissa (oliko se peräti Tamperella), kun yritettiin mennä päivällä palaselle niin kadun varrella oli vieri vieressä vain olutkuppiloita ja Tex mex ruokaloita. Koko pitkä katu kuljettiin ja vasta loppupäästä löydettiin Konditorian tapainen, josta sai muuta kuin maustemössöillä pilattua haukattavaa.
Jälkeenpäin en muistele paljon paloi taaloja. Turha rasittaa itseään, takaisin ei mitään saa, kaik on männä...
samansuuntaisia näyttää olevan kaikkien "mielihalut" tai haluttomuuttahan tuo taitaa jo paremminkin olla, eli meillä lie jo kaikkea kylliksi..:))
Ymmärrän nykyisin täysin niitä, jotka valittavat etteivät millään kerkeä jokaisen sukulaisen luona lomallaan käymään..ainakin tyttäremme tuntee huonoa omaatuntoa kun esim. kyläpyyntöjä olisi sinne ja tänne, ja kun aika ei millään riitä kaikkeen.
Mekin olemme onneksi jo parantuneet tuosta lomapakko ostohysteriasta.
Silloin nuorempana poikkesimme aina melkein jokaiseen matkan varrelle viritettyyn turistirysään ja ostettiin ihan turhaa roinaa, muka matkamuistoja...kallista turistitavaraa.
Huvittavin yksikin hankkimani, sellainen valkoinen ponzo jota en varmasti pitänyt päälläni se kolomatta..:))
Nykyään moinen ei enää jaksa kiinnostaa, lisäksi tuntuu että kaikkea saa jo mistä tahansa tavaratalosta, niinkuin tässä ketjussa joku totesikin.
Tietysti ihan paikallista ja erikoista käsityötä, esim. erilaisia puukkoja ostamme, mieheni tykkää (tai tykkäsi) kerätä niitä.
Minä olen jotenkin kyllästynyt näiden "autoristeilyihin", se on sellaista kilpajuoksua yöpymispaikkoihin joutumisten kanssa.
Yleensä pitkällä reissulla tekee (teki) mieli ajaa mahdollisimman pitkiä päiviä, että näkisi kerralla mahdollisimman paljon (hölmöä tosin)ja sitten myöhemmin illasta kaikki mökkimajoituspaikat olivat jo täynnä ja eikun taas ajamaan seuraavaan mahdolliseen paikkaan..huhuh..
Hyvällä reissujen etukäteis suunnittelulla nämä ongelmat tietenkin olisi ratkaistu, mutku ei tullut vaan otettua ja ruvettua tuumasta toimeen, aina oli/on muka kiire..
Kurjin muisto lomareissuilta on, kun reissuun lähdettii kahdella autolla ja tämä sukulaisemme auto meni epäkuntoon ja jouduimme etsimään tiettömien taipaleiden päästä siihen osia ja viimein korjaaja, lomamieli oli kyllä tipotiessään..
Nykyisin tuntuu etten millään enää viitsisi lähteä mainitunlaisille lomareissuille, liekö ikä vai laiskuus moiseen syynä.
Asuntoautolla voisin vielä matkustellakin, kunhan ensin saisin sellaisen, no ei vielä tästä tulevasta tilistä, mutta jos seuraavasta yrittäisi sitten…:D
Tänä suvena käyn "vain" viikon tuntureilla ja siinä on minun tärkeimmät loma suunnitelmani..
Marjoja kerään ja käyn karhuja pelottelemassa metässä....itikoita syötän.
Lueskelin jälleen vasta äsken noita aiempia ketjuja tarkemmin, ja huomasin vastauksesi minulle tuolla alempana... Niinpä niin; ensinhän sitä aina pientä rakennetaan...!;) Tuttua... Onkos koko saari täysin omassa käytössänne? Vaikka meillä siis se mökki tuolla Kainuussa onkin, olen usein haaveillut myös mökistä aivan omalla saarellani... Kulkeminen sinne kuitenkin askarruttaisi... Nykyisin pistäisin sen mökin kylläkin mieluiten pystyyn jonnekin tuonne saristoon vierelläni. Ehdottomasti. Jos Järvi-Suomi, Kainuu tai Lappi ja monet muutkin alueet kauniita ovat, minulle tuo saaristomme on jo pari vuosikymmentä merkinnyt todella paljon!
Kysyit palleroisista. Ei ollut ensimmäiseni. Viidestä jutusta neljä oli ennen tämän päivän juttua päätynyt siihen. Liian nopeasti menevät aina kaikki hauskat jutut! Pitäisiköhän itse opetella pitämään näppinsä erossa näppiksestä...?;)
Ostohysteriasta muuten sen verran vielä, että en missään nimessä sitä muuten 'koe kokevani' enää, mutta tuolla 'reissun päällä' se missä tahansa pysähtyesä joskus saattaa iskeä...! Iskee päällensä siis tuo hamstrausvimmani. Koskaan en kuitenkaan osta jotain tyypillistä matkamuistoa tai 'tekemällä tehtyä' rihkamaa, vaan sorrun sellaiseen, joka miellyttää silmääni tai jota tunnen tarvitsevani...;))
vaan keski-euroopasta, kun sairastuin jo menomatkalla virtsatulehdukseen ja olimme kolme viikkoa kiertelemässä Eurooppaa 35 asteen helteellä, ja arvatkaas vaan kuinka hyvin opin Eurooppalaisen vessakulttuurin ja joka tienpuskat tuntemaan:(( Samoin Eurooppalaiset sairaalat ja lääkärikeskukset :((
Se tauti kesti puoli vuotta, eikä mikään antibiootti tehonnut.
Vieläkin tulee kylmät väreet kun joku puhuu Euroopan kiertelemisestä:))
Siinä sitä oli elämystä kerrakseen :))
Muuten on ollut upeita matkoja asunto-vaunulla Norjaan ja pitkin Suomeakin:))
jokainen ajattelee reissuun lähtiessään, ainakin ulkomaille, että kun ei vaan sairastuisi matkan aikana, ainakin kielitaidottomana se olisi ihan kamalaa.
Sattuiko niitä pytyttömiä vessoja silloin matkasi varrella, aika vinkeetä tarpeensa toimittaminen niissä..:))?
Minulle on tullut tunturiin lähtiessämme mieleen joskus, entäs jos minä sairastun tai satun taittamaan koipeni, mikä minut sitten perii...:/ Onneksi ei ole sattunut mitään vakavampaa; vain untuvapussin aiheuttama allergiakohtaus ja rakkoja varpaissa.
on kuluneet mökillä, milloin siellä on remontoitu vanhaa ja milloin rakennettu uutta.
En oo koskaan päässyt matkustelemaan koto-Suomessa ja ulkomaan reissuilla en ole enää ostoksilla matkan hintaa korottanu, tuliaisiksi olen ostanut ainoastaan dödöjä ja hajuja tax-freestä.
Yhdeltä kotimaan reissulta ostin Verlasta itikanpöntön ja se odottelee jo toista vuotta nukkumatin juuressa asukkaita.
olen sortunut noihin tax-free tuoksuihin ja raahin ostaa niistä niitä "merkkihajujakin"...:)
tätä ei katsota mainokseksi, mutta minun ehdoton lempparini on Givenchyn Organza.
Sitä ostan aina jos olemme laivalla.
Nyt päätin, että ensi kerralla en osta ja pyysin miestänikin muistuttamaan, että minulla on kaksi aloittamatonta pulloa samaa tuoksua, mutta kun pullon muoto oli vaihtunut, niin halusin tuota minun mielestäni taivaallista tuoksua erilaisesta pullosta.
Muuten en itseeni kyllä paljoa tuhlaa.