Mitä tämä voi olla...?
En kehtaa kutsua meille ketään, koska häpeän aina jotain. Koko pienen ikäni olen tuntenut alemmuuden tunnetta ja kuvittelen, että kotini on likainen, köyhän näköinen, haiseva tms. Menen kertakaikkiaan lukkoon, jos joku uusi ihminen haluaisi tulla käymään.
Ystäviä minulla ei ole ollenkaan, tosin on muutama kaveri, mutta he eivät kutsu minua ikinä mihinkään. Olen ollut aikaisemmin tosi aktiivinen harrastamaan kaikkea ja innostuin helposti monenlaisesta. Nykyään ei kiinnosta mikään. Kun pääsen töistä, ahdistaa kotiin meno. Kun olen kotona, ahdistaa kun kohta pitää mennä töihin.
Minulla on kaksi lasta ja avomies, jonka kanssa tappelen jatkuvasti. Mies on työtön, itse teen pätkätöitä , tosin lomaa olen viimeksi pitänyt viime keväänä (äitiysloma).
Mistä hitosta voi kysyä apua tällaiseen, tuntuuoikeasti että loppuunpalaminen ei ole kaukana!!!
En kehtaa kutsua meille ketään, koska häpeän aina jotain. Koko pienen ikäni olen tuntenut alemmuuden tunnetta ja kuvittelen, että kotini on likainen, köyhän näköinen, haiseva tms. Menen kertakaikkiaan lukkoon, jos joku uusi ihminen haluaisi tulla käymään.
Ystäviä minulla ei ole ollenkaan, tosin on muutama kaveri, mutta he eivät kutsu minua ikinä mihinkään. Olen ollut aikaisemmin tosi aktiivinen harrastamaan kaikkea ja innostuin helposti monenlaisesta. Nykyään ei kiinnosta mikään. Kun pääsen töistä, ahdistaa kotiin meno. Kun olen kotona, ahdistaa kun kohta pitää mennä töihin.
Minulla on kaksi lasta ja avomies, jonka kanssa tappelen jatkuvasti. Mies on työtön, itse teen pätkätöitä , tosin lomaa olen viimeksi pitänyt viime keväänä (äitiysloma).
Mistä hitosta voi kysyä apua tällaiseen, tuntuuoikeasti että loppuunpalaminen ei ole kaukana!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hae apua vaikka omalääkäriltä tk:sta. Hän ohjaa sinut tarvittaessa mt-hoitajan luo. Ei siinä ole mitään häpeämistä!
Itse kärsin aivan liian pitkään samanlaisista oireista. Niinpä nyt olen mt-syistä työkyvytön ja eläkkeellä.
Tämä mistä kerrot on suomalainen "kansantauti".
Ei mitään hävettävää. Ihan sama, kuin jollakin olisi jokin somaattinen sairaus.
Terveyskeskuksesta saa suuntaa. Sieltä ohjataan mahdollisesti eteenpäin, jos on tarpeen. Ensimmäinen askel vie jo eteenpäin. Olet kiinnostunut omasta hyvinvoinnistasi. Se on hyvä merkki. Jotkut ihmiset havahtuvat liian myöhään.
Alemmuudentunteesta: se on todella yleinen tunne. Se on tavallaan aika jännä juttu, että niin monet tuntevat olevansa huonompia kuin muut. Usein ihminen ajattelee, että nimenomaan hän on muita huonompi vaikka totuus on, että muut saattavat ajatella täysin samalla lailla itsestään. Jokainen ihminen on kuitenkin yhtä arvokas ja tärkeä.
Jos kaverit ei soita, soita sinä heille. Joskus pitää pakottaa itsensä tekemään jotain, josta aluksi ei usko nauttivansa. Vasta tehdessään tajuaa, että se onkin ihan kivaa hommaa. Alun epäily olikin aivan turhaa!
Sinulla on perhe. Se on hyvä asia. Heiltä voit saada tukea. Ongelmat ovat usein vaikeampia, jos ei ole ketään läheisiä ihmisiä auttamassa tai edes läsnä.
Apua saa. Olet hyvässä tilanteessa, koska olet havainnut loppuunpalamisuhkan ajoissa. Onnea toivotan Sinulle!
Onko se niin sanottua että apua saa? Kun on niin paljon jonoa nykyään kaikkeen hoitoon. En tunne ketään, jolla olisi kokemusta moisesta. Lisäksi tiedän, että kasautuneet ahdistavat asiat eivät muutamassa tunnissa ratkeaisi. Saako näennäisesti terve ihminen hoitoa nyky Suomessa...?
Lisäksi mietin että millä ihmeen ajalla kävisin jossain terapiassa tms.. mutta haluaisin tehdä tälle ahdistukselle kertakaikkiaan jotakin!! Tämä on kestänyt jo useamman vuoden.
Saat ainakin ohjeet mielenterveystoimistoa varten. Saat lääkkeet, joilla selviät paranemisen alkuun. Pääasia että lähdet liikkeelle hakemaan apua.
Kirjoitin osoiteriville sanan ahdistus: http://www.eu.qw.com/anxiety/ahdistus.html. Käypä katsomassa, voipi olla, että olsi hyödyllistä.
alkaa pää veteleen viimesiään,mut ei auta ....mie päivisin käyn töissä,ja toinen työ paikka pitäis saada....kusessa olen muutenkin...vittu et ahistaa oikeesti ku velkoja on selän takana,itestä johtumattomista syistä....nytkin itken ja mietin miten selviän huomiseen....suomi on joillekin paska paikka asua,paitsi niille jotka on syntynyt kultalusikka suussa....että näin..