-Auttakaa! Vaimoni synnyttää! Eerik huusi epätoivoisesti.-Minä voin auttaa. Olen töissä sairaalassa kätilönä, eräs nainen huikkasi penkkirivistöstä.-Minulla on tällainen pieni huopa mukanani voin lainata sitä, jos siitä edes on mitään hyötyä, joku mies sanoi ojentaessaan huopaa.-Pienikin apu on nyt tarpeeseen! Eerik huudahti.Mira, Markku ja Maria menivät toiseen penkkiriviin, koska ei ollut oikein heille tarkoitettua katseltavaa.
Pian oli Ounalla pieni, tuhiseva poikavauva sylissänsä, eikä synnytyksestä ollut kauaakaan.-Miksi mahakipuni ei lopu? Sanoi Ouna maatessaan lentokoneen penkeillä.- Se ei lähde ihan heti. Mut.. Mitäs tämä on? Sieltä on tulossa toinen! "kätilö" sanoi.-onko toista huopaa? Eerik kysyi.- Ei, mutta voin lainata fleece-takkiani, Laura sanoi.-Ouna, koeta jaksaa, Laura huokaisi.
vihdoin oli synnytys ohi ja pienillä poikavauvoilla oli viereisen äidin vauvan vaatteita päällä. Ne olivat kylläkin tytön vaatteita, mutta ei sillä nyt niin paljon väliä ollut.
-Vihdoinkin Kanarialla! Laura huusi innokkaasti.-Niinpä, mutta käydäänhän tuossa huonekalukaupassa ostamassa pikkuisillemme vaunut,uskon että siellä myydään niitä. Maksoipa mitä hyvänsä!Eerik huudahti.
-Osaako kukaan teistä puhua suomea? Laura kysyi myyjiltä.-Heij! Kuinka mina voin autaa?Mina puhua hoono Soomi, mutta kylä mina teita varmaan ossa autaa, yksi myjistä sanoi.-Hei olisiko täällä kaksosten vaunuja?Ouna kysyi.-Aahaa! huudahti myyjä osoittaen koululaisten kumivenettä.-Tama on meilla poistohintaan, myyjä selitti iloisesti.-Ei, ei, ei, Emme tarkoittaneet sitä, vaan...Tuota! Ouna hihkaisi osoittaen hänen silmiinsä sattuneita kaksosten vaunuja.-Aahaa! Ostateko ne?myyjä kysyi.-Kyllä! Paljonko se maksaa? Eerik kysyi.-kaksisata euro,sanoi myyjä ja teki kaupat.
Eerik laittoi vauvat vaunuihin ja he nukahtivat heti.-Näkemiin! Ouna huikkasi vielä ovelta.-Nakemiin! myyjä vastasi iloisesti.
Pian saattue oli perillä hotellissa kaikkine ostoksineen. He olivat ostaneet vaunut, vauvoille vaatteita sekä muita vauvan tarvikkeita kuten vaippoja ja leluja. Myös pilttipurkkeja oli kasseihin mahtunut.-Huh huh! Mira sanoi ja vei tavaransa hänen ja Lauran huoneeseen. Markulla ja Marialla oli sama huone ja vanhemmat tietysti nukkuivat yhdessä. Vauvat nukkuivat olohuoneessa., koska muualla ei ollut tilaa.
Pian aurinko nousi ja oli hiljaista kunnes:-Ääääää,vauvat itkivät.-Lepää sinä, minä menen, Eerik sanoi Ounalle. Eerik haki jääkaapista tuttipullot ja syötti vauvat.-Röyh, vauvat röyhtäisivät kiitokseksi. Laura lähti kaupungille katselemaan ja shoppailemaan, koska hän oli aina haaveillut shoppailusta Kanarialla. Hän saapui kahvilaan, tilasi kaakaon ja meni erään pojan viereen istumaan, koska muualla ei ollut paikkoja.-Ai niin joo, saahan tähän istua?Laura kysyi.-Tottakai! vastasi suomalaiseksi osoittunut poika. -Kiitos. Hei olen Laura Luotola, Hauska tutustua!Laura sanoi iloisesti.-Hei. Minä olen Morgan Karamuka. Mikäs sinut tänne Kanarialle toi?
Morgan kysyi. Laura ei kuullut, koska hänen mieleensä oli tullut George. Heti hän on ottamassa uuden, kun vanha lähtee. Mitähän ihmiset tästä ajattelevat? Mutta olihan Georgen kuolemasta jo pari viikkoa ja kyllähän hän uusiin ihmisiin tutustua saa!-Haloo?Morgan kysyi ja naurahti,kun Laura säikähti Morganin huutoon.-Ai mitä? Laura kysyi hämillään.Morgan toisti kysymyksen.-Ai joo! Tulinpas vain virkistymään ja katsomaan maailmaa. Ja ennenkaikkea unohtamaan sen surun, Laura sanoi ja katui heti sanojaan.-Minkä surun? Morgan kysyi.-Äh! Se on pitkä juttu, Laura sanoi yrittäessään peitellä kyyneleitään, jotka tulvivat väkisin hänen silmiinsä.-Ei kun nyt kerrot! Mennään minun hotellihuoneeseeni ja kerrot kaiken.
Keitän sinulle kupposen teetä, jos edes juot sitä, Morgan sanoi.
He olivat pian hotellissa, jossa myös Lauran hotellihuone oli. He menivät Morganin huoneeseen ja Laura kertoi kaiken ja repesi taas kerran hirvittävään itkuun.-Älä itke, Morgan sanoi ja otti Lauran kainaloonsa. Itku loppui heti.-Tuota, Morgan? Saanko kutsua sinua tästedes kullaksi? kysyi Laura ja suuteli Morgania ja lopetti äkkinäisesti.-Öh, anteeeksi, hän sanoi.Morgan ei kuunnellut vaan otti Lauran hellään syleilyynsä ja rupesi
riisumaan kummaltakin vaatteita pois.-Mieluummin pyytäisin anteeksi tuota, hän sanoi kiihkeän suutelun lomassa.
Seuraava päivä:-Missähän se Laura on? Se on ollut koko yön jossain. Olisi voinut edes ilmoittaa minne se menee!Ouna tiuskaisi.-No anna sen olla. Aikuinenhan se jo on,Eerik sanoi.-Hei!Laura sanoi iloisesti tullessaan hotellihuoneeseensa.-Missä olet ollut? Ja mikä nyt on niin hauskaa?Ouna kysyi
iloisesti.-Morgan, Moorgan, sä kultani mun oot aina vaaaaaaan!Laura lauloi.-Mä meen nyt!Nimittäin Morganin luo!hän jatkoi.
Laura koputti oveen.-Heipskukkuu, kulta!Morg sanoi iloisesti.-Moi!Laura vastasi.-Onks tee jo valmista?hän kysyi.-Jep! Tuu sisään!Morg sanoi.He istuivat sohvalla teekupit käsissään.-Miksi sinä muuten olet täällä Kanarialla?Laura kysyi Morgilta.-No, mun vanhemmat asuu täällä. Mäkin oon kotosin täältä, mutta mä vaan asun Suomessa,Morgan vastasi.Yhtäkkiä Morgille tuli paha astmakohtaus ja hän ei pystynyt hengittämään kunnolla...
Miten Morgin käy? Sen näette ensi jaksossa, mikäli haluatte, että jatkan.
Pian oli Ounalla pieni, tuhiseva poikavauva sylissänsä, eikä synnytyksestä ollut kauaakaan.-Miksi mahakipuni ei lopu? Sanoi Ouna maatessaan lentokoneen penkeillä.- Se ei lähde ihan heti. Mut.. Mitäs tämä on? Sieltä on tulossa toinen! "kätilö" sanoi.-onko toista huopaa? Eerik kysyi.- Ei, mutta voin lainata fleece-takkiani, Laura sanoi.-Ouna, koeta jaksaa, Laura huokaisi.
vihdoin oli synnytys ohi ja pienillä poikavauvoilla oli viereisen äidin vauvan vaatteita päällä. Ne olivat kylläkin tytön vaatteita, mutta ei sillä nyt niin paljon väliä ollut.
-Vihdoinkin Kanarialla! Laura huusi innokkaasti.-Niinpä, mutta käydäänhän tuossa huonekalukaupassa ostamassa pikkuisillemme vaunut,uskon että siellä myydään niitä. Maksoipa mitä hyvänsä!Eerik huudahti.
-Osaako kukaan teistä puhua suomea? Laura kysyi myyjiltä.-Heij! Kuinka mina voin autaa?Mina puhua hoono Soomi, mutta kylä mina teita varmaan ossa autaa, yksi myjistä sanoi.-Hei olisiko täällä kaksosten vaunuja?Ouna kysyi.-Aahaa! huudahti myyjä osoittaen koululaisten kumivenettä.-Tama on meilla poistohintaan, myyjä selitti iloisesti.-Ei, ei, ei, Emme tarkoittaneet sitä, vaan...Tuota! Ouna hihkaisi osoittaen hänen silmiinsä sattuneita kaksosten vaunuja.-Aahaa! Ostateko ne?myyjä kysyi.-Kyllä! Paljonko se maksaa? Eerik kysyi.-kaksisata euro,sanoi myyjä ja teki kaupat.
Eerik laittoi vauvat vaunuihin ja he nukahtivat heti.-Näkemiin! Ouna huikkasi vielä ovelta.-Nakemiin! myyjä vastasi iloisesti.
Pian saattue oli perillä hotellissa kaikkine ostoksineen. He olivat ostaneet vaunut, vauvoille vaatteita sekä muita vauvan tarvikkeita kuten vaippoja ja leluja. Myös pilttipurkkeja oli kasseihin mahtunut.-Huh huh! Mira sanoi ja vei tavaransa hänen ja Lauran huoneeseen. Markulla ja Marialla oli sama huone ja vanhemmat tietysti nukkuivat yhdessä. Vauvat nukkuivat olohuoneessa., koska muualla ei ollut tilaa.
Pian aurinko nousi ja oli hiljaista kunnes:-Ääääää,vauvat itkivät.-Lepää sinä, minä menen, Eerik sanoi Ounalle. Eerik haki jääkaapista tuttipullot ja syötti vauvat.-Röyh, vauvat röyhtäisivät kiitokseksi. Laura lähti kaupungille katselemaan ja shoppailemaan, koska hän oli aina haaveillut shoppailusta Kanarialla. Hän saapui kahvilaan, tilasi kaakaon ja meni erään pojan viereen istumaan, koska muualla ei ollut paikkoja.-Ai niin joo, saahan tähän istua?Laura kysyi.-Tottakai! vastasi suomalaiseksi osoittunut poika. -Kiitos. Hei olen Laura Luotola, Hauska tutustua!Laura sanoi iloisesti.-Hei. Minä olen Morgan Karamuka. Mikäs sinut tänne Kanarialle toi?
Morgan kysyi. Laura ei kuullut, koska hänen mieleensä oli tullut George. Heti hän on ottamassa uuden, kun vanha lähtee. Mitähän ihmiset tästä ajattelevat? Mutta olihan Georgen kuolemasta jo pari viikkoa ja kyllähän hän uusiin ihmisiin tutustua saa!-Haloo?Morgan kysyi ja naurahti,kun Laura säikähti Morganin huutoon.-Ai mitä? Laura kysyi hämillään.Morgan toisti kysymyksen.-Ai joo! Tulinpas vain virkistymään ja katsomaan maailmaa. Ja ennenkaikkea unohtamaan sen surun, Laura sanoi ja katui heti sanojaan.-Minkä surun? Morgan kysyi.-Äh! Se on pitkä juttu, Laura sanoi yrittäessään peitellä kyyneleitään, jotka tulvivat väkisin hänen silmiinsä.-Ei kun nyt kerrot! Mennään minun hotellihuoneeseeni ja kerrot kaiken.
Keitän sinulle kupposen teetä, jos edes juot sitä, Morgan sanoi.
He olivat pian hotellissa, jossa myös Lauran hotellihuone oli. He menivät Morganin huoneeseen ja Laura kertoi kaiken ja repesi taas kerran hirvittävään itkuun.-Älä itke, Morgan sanoi ja otti Lauran kainaloonsa. Itku loppui heti.-Tuota, Morgan? Saanko kutsua sinua tästedes kullaksi? kysyi Laura ja suuteli Morgania ja lopetti äkkinäisesti.-Öh, anteeeksi, hän sanoi.Morgan ei kuunnellut vaan otti Lauran hellään syleilyynsä ja rupesi
riisumaan kummaltakin vaatteita pois.-Mieluummin pyytäisin anteeksi tuota, hän sanoi kiihkeän suutelun lomassa.
Seuraava päivä:-Missähän se Laura on? Se on ollut koko yön jossain. Olisi voinut edes ilmoittaa minne se menee!Ouna tiuskaisi.-No anna sen olla. Aikuinenhan se jo on,Eerik sanoi.-Hei!Laura sanoi iloisesti tullessaan hotellihuoneeseensa.-Missä olet ollut? Ja mikä nyt on niin hauskaa?Ouna kysyi
iloisesti.-Morgan, Moorgan, sä kultani mun oot aina vaaaaaaan!Laura lauloi.-Mä meen nyt!Nimittäin Morganin luo!hän jatkoi.
Laura koputti oveen.-Heipskukkuu, kulta!Morg sanoi iloisesti.-Moi!Laura vastasi.-Onks tee jo valmista?hän kysyi.-Jep! Tuu sisään!Morg sanoi.He istuivat sohvalla teekupit käsissään.-Miksi sinä muuten olet täällä Kanarialla?Laura kysyi Morgilta.-No, mun vanhemmat asuu täällä. Mäkin oon kotosin täältä, mutta mä vaan asun Suomessa,Morgan vastasi.Yhtäkkiä Morgille tuli paha astmakohtaus ja hän ei pystynyt hengittämään kunnolla...
Miten Morgin käy? Sen näette ensi jaksossa, mikäli haluatte, että jatkan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toi on tosi hyvä! Jatka jatka!