Nimeni on Dingo '84 + 40

Tässä on käännekohtana vuosi 1985. Kesällä 1985 bändi oli suosionsa huipulla.

Sitten syksyllä -85 tyylissä tapahtui jotain. Bändi ottaa askeleita vakavampaan ja synkempään suuntaan. Tulee maxisingle Kunnian kentät.

Mielestäni Kunnian kentät on hienoinpia Dingon biisejä. Mutta oli se aika iso harppaus aiempaan.

Neumann on aikanaan sanonut, että halusi tietoisesti "rumentaa" Dingoa. Oliko tässä tarkoitus ottaa etäisyyttä kirkuviin teinityttöihin ja tehdä uraa vakavasti otettavana rock-bändinä?

Synkempi linja jatkuu Pyhä klaani-levyllä. Siellä on upeita kappaleita, mutta levy teilattiin aika pahasti aikanaan. Tyylinmuutos taisi olla monille liikaa.

Sitten vielä se Juhannustanssit-single. Oon aina tykännyt niistä rock-soundeista, Dingosta olisi ollut ainesta hard rock-pumpuksi jonkun Kissin tai Europen tapaan.

Itse sanoisin, että taso on laskenut heti vuoden 1993 Perjantai-paluusinkun jälkeen. Se oli kuin aitoa 80-luvun Dingoa, sitten taso laski eikä sieltä ole noustu.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä on käännekohtana vuosi 1985. Kesällä 1985 bändi oli suosionsa huipulla.

Sitten syksyllä -85 tyylissä tapahtui jotain. Bändi ottaa askeleita vakavampaan ja synkempään suuntaan. Tulee maxisingle Kunnian kentät.

Mielestäni Kunnian kentät on hienoinpia Dingon biisejä. Mutta oli se aika iso harppaus aiempaan.

Neumann on aikanaan sanonut, että halusi tietoisesti "rumentaa" Dingoa. Oliko tässä tarkoitus ottaa etäisyyttä kirkuviin teinityttöihin ja tehdä uraa vakavasti otettavana rock-bändinä?

Synkempi linja jatkuu Pyhä klaani-levyllä. Siellä on upeita kappaleita, mutta levy teilattiin aika pahasti aikanaan. Tyylinmuutos taisi olla monille liikaa.

Sitten vielä se Juhannustanssit-single. Oon aina tykännyt niistä rock-soundeista, Dingosta olisi ollut ainesta hard rock-pumpuksi jonkun Kissin tai Europen tapaan.

Itse sanoisin, että taso on laskenut heti vuoden 1993 Perjantai-paluusinkun jälkeen. Se oli kuin aitoa 80-luvun Dingoa, sitten taso laski eikä sieltä ole noustu.

Lue lisää

Elinvoimainen ja luova 80-luvun orkesteri oli täydessä iskussa, jonka pysäyttämiseksi megajulkisuus ja matalamedia kantoivat omat kortensa patoihin.

Jos bändi olisi jatkanut, niin musiikillisesti rimat olisi takuulla ylitetty niin kauan kuin luomisvoimaa riitti. 1986 varsinaisesta ehtymisestä ei vielä ollut mitään merkkiä. Ihan joka vuoden uusia uria aukova levy ei tietty voi olla taas Sgt. Pepper, ei pidäkään.

...Odotukset oli tietty viritetty sellaisiin pilviin, mitä ei ole ikinä nähty, niihin ei Pyhä Klaani '86 voinut vastata. Mutta huono levy vailla biisejähän sekään ei ole. Vasta vuoden mittaan taso todella laski, kun bändiä ja odotettavia julkaisuja ei enää ollut.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä on käännekohtana vuosi 1985. Kesällä 1985 bändi oli suosionsa huipulla.

Sitten syksyllä -85 tyylissä tapahtui jotain. Bändi ottaa askeleita vakavampaan ja synkempään suuntaan. Tulee maxisingle Kunnian kentät.

Mielestäni Kunnian kentät on hienoinpia Dingon biisejä. Mutta oli se aika iso harppaus aiempaan.

Neumann on aikanaan sanonut, että halusi tietoisesti "rumentaa" Dingoa. Oliko tässä tarkoitus ottaa etäisyyttä kirkuviin teinityttöihin ja tehdä uraa vakavasti otettavana rock-bändinä?

Synkempi linja jatkuu Pyhä klaani-levyllä. Siellä on upeita kappaleita, mutta levy teilattiin aika pahasti aikanaan. Tyylinmuutos taisi olla monille liikaa.

Sitten vielä se Juhannustanssit-single. Oon aina tykännyt niistä rock-soundeista, Dingosta olisi ollut ainesta hard rock-pumpuksi jonkun Kissin tai Europen tapaan.

Itse sanoisin, että taso on laskenut heti vuoden 1993 Perjantai-paluusinkun jälkeen. Se oli kuin aitoa 80-luvun Dingoa, sitten taso laski eikä sieltä ole noustu.

Lue lisää

Kunnian kentissä on tietty sellaista enteilevää lopun soundia. Oli jo aikoinaan.

Ehkä taisteluhaudat olisi ollut mahdollista ylittää - ehkä ei.

Anonyymi kirjoitti:

Kunnian kentissä on tietty sellaista enteilevää lopun soundia. Oli jo aikoinaan.

Ehkä taisteluhaudat olisi ollut mahdollista ylittää - ehkä ei.

aamunavauksessa tammikuuussa 98 nivalan yläasteella(ysiluokkaa kävin ) tuli dingon kunnian kentät ja hissan opella oli vaikia paikka että näki kuinka kosketti häntä toi kappale. Kyl muakin kosketti. Moni oppilas kehui biisiä tosi paljon.

Anonyymi kirjoitti:

aamunavauksessa tammikuuussa 98 nivalan yläasteella(ysiluokkaa kävin ) tuli dingon kunnian kentät ja hissan opella oli vaikia paikka että näki kuinka kosketti häntä toi kappale. Kyl muakin kosketti. Moni oppilas kehui biisiä tosi paljon.

Lue lisää

lainaan viestiäni eli unohdin sannoo sen että myös ne pojat ja osa tytöistä jotka yleensä halveksi dingoa (kun esim dingon porukka käytti meikkejä) niin heijän piti myöntää että kappale on styde, huikean melodinen ja kunnianhimoinen sekä rankkakin. Eräs mikko tykkäsi kitaravalleista tossa biisissä ja eräs toinen mikko rakasti alun pelottavaa sävelmää jolla kappale alkaa ja eräs timo sanoi että parasta on teksti kappaleessa ja kitarasoolo . Minusta kokonaisuus tossa biisissä huikeaa tasoa sillä ei kappaleen aikana yhtäkään huonoa kohtaa vaan kaikki huipputasoll.

kova poprock -levy on nimeni dingo kyllä sammaa mielt että yks kovimpia suomen maassa tehtyjä poprokkilevyjä. Ei se ole ihan pelkästään pop vaan poprokki. Pistoolisankarin huikea iskelmällinen tunnelma jossa kaikuja tapio rautavaaran , reino helismaan ja toivo kärjen vanhoista ajoista jotka yhdistettynä dingojuttuun ja huikea teksti ja huikea tunnelma tai vaikkapa rokkaavampi aino (i know??) jossa aino hokema tehokkaan simppeli ja kaikkein parasta on väliosien melodiakoukut jotka koukuttavampia kuin jopa kertosäe tai mitä sanotte apinatarhaan laulun alusta jossa bassokuviolla alkaa kappale nerokkaan eeppisellä ja monimutkaisella koukerolla ja jonka kappaleen viehätysvoima piilee ettenkin huikeassa väliosassa ja tuo bassokuvio tai sitten megahitti sinä ja minä ja toinen iso hitti levoton tuhkimo niin on siinä paljon ihailtavaa ja hidas balladi jonka nimi ei tuu mieleen, mut kertosäe männöö näin että "jokainen aamu jokainen ilta jne jne, jäätelö sulaa kosketukselta, huomenta peittoni minut peittelit hyvin taas, jne "

Anonyymi kirjoitti:

Elinvoimainen ja luova 80-luvun orkesteri oli täydessä iskussa, jonka pysäyttämiseksi megajulkisuus ja matalamedia kantoivat omat kortensa patoihin.

Jos bändi olisi jatkanut, niin musiikillisesti rimat olisi takuulla ylitetty niin kauan kuin luomisvoimaa riitti. 1986 varsinaisesta ehtymisestä ei vielä ollut mitään merkkiä. Ihan joka vuoden uusia uria aukova levy ei tietty voi olla taas Sgt. Pepper, ei pidäkään.

Lue lisää

pyhällä klaanilla on jotenkin henkinen tunnelma aika-ajoin ! Henkisyys ja neumann pisti myös kehiin aiempaa parempaa tekstipuolta. Ei kait ole paljoa kukaan sanonu aiemmin että toi levy on tosi henkinen levy onko sinusta/teistä?????

Dingon biiseistä aistii eri kulttuurit ettei ainoastaan suomityylistä ole heidän musa kun kuuluu moni eri valtion musa kuten esim romanialainen musa, intialainen, brittiläinen ja suomimusa ja afrikkaakin kuuluu välillä.

Anonyymi kirjoitti:

pyhällä klaanilla on jotenkin henkinen tunnelma aika-ajoin ! Henkisyys ja neumann pisti myös kehiin aiempaa parempaa tekstipuolta. Ei kait ole paljoa kukaan sanonu aiemmin että toi levy on tosi henkinen levy onko sinusta/teistä?????

Dingon biiseistä aistii eri kulttuurit ettei ainoastaan suomityylistä ole heidän musa kun kuuluu moni eri valtion musa kuten esim romanialainen musa, intialainen, brittiläinen ja suomimusa ja afrikkaakin kuuluu välillä.

Lue lisää

Niin, kaipa eksotiikat ja henkisyydet, mystiikat yms. kuului Dingo-romantiikkaan oleellisina tekijöinä aina.

Noissahan on yleisesti helppo mennä myös syvällisesti metsien ja mauttomuuksien puolelle. Mutta ehkä 80-luvun Dingo jotenkin onnistuneesti luovi aiheissaan, aika oli niille oikea, ja niin edelleen.

Pyhä klaani -levyllä alkoivat erilaiset paineet ja hakemiset kuulua biiseissä ja tuotannossa. Ei ollut niin luontevaa ja kiteytynyttä jälkeä enää. "Tummempia sävyjä" ilmaantui ja haettiin kai tarkoituksellisestikin. Paikoin onnistuneesti, mutta toisaalta myös muutoksina ilman selkeää suuntaa ja väkinäisemmin ajankohtiinsa osuen.

Itsekin ihmettelin tuota, ettei mitään extrabiisejä tms. ollut mukana. Edes jonkinlainen liitevihkonen tarinan kanssa (esim. Jontun kirjoittamana vaihteeksi) olisi ollut sopiva laittaa tuolla hinnalla mukaan millä levyä myydään.

Uudelleen masteroinnit kuitenkin useinmiten vaan huonompia kuin alkuperäiset. Latteampi dynamiikka ja usein täysin ylikompressoitua sontaa.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Uudelleen masteroinnit kuitenkin useinmiten vaan huonompia kuin alkuperäiset. Latteampi dynamiikka ja usein täysin ylikompressoitua sontaa.

Tästä peruskysymyksestä voisi olla vähän eri mieltä, vaikka epämuodikasta kai onkin nykyään.

Ensimmäinen oikein huono uudelleenmasterointihan on yleensä tehty jo varhaisessa digitalisoinnissa, kun alkuperäinen saastumaton analogiääni on lanattu lässähtäneeksi CD:ksi kummemmin miettimättä ja työstämättä.

Jos eli kun digitalisoitua pitää kuunnella, niin miksei ihmettelemättä saman tien vähän lujitettua jyminää. Ja nykyäänhän uusissa remastereissa on kai toteutusnäkemyksiä eli skaalojakin jo useampaan lähtöön kuin joskus kunnon melun kunnian päivinä.

Toki jos nyt remasteroidusta vinyylistä puhuttiin, niin kyseessähän on erehdys ja täydellinen sekaannus.

Vain termiittien ja koiden tuhoamat alkuperäisnauhat voivat oikeuttaa moisen taiteen vääristymän.

Klassikkojuhlajulkaisujen kohdalla ylihintavaan pakettiin saisi melkein kuulua myös insinöörien virallinen vakuutus, jossa digitaaliset tuotanto- ja käsittelyvaiheet kaikkineen kielletään.

Oikeassa paikassa, sit taas mennään...

Tänä vuonna Dingo on syyskesän musaa. Viitat ja merkit on sellaisissa asemissa. Katsokaa punaista idän palloa!

Anonyymi00033 kirjoitti:

Tänä vuonna Dingo on syyskesän musaa. Viitat ja merkit on sellaisissa asemissa. Katsokaa punaista idän palloa!

Minulle Dingo on aina ollut loppukevään ja alkukesän musaa. Se vaihde vuodesta on jotenkin otollinen Dingolle.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Minulle Dingo on aina ollut loppukevään ja alkukesän musaa. Se vaihde vuodesta on jotenkin otollinen Dingolle.

Koko kesän musaa oikeastaan, joo.

Nythän on voinut kesä kesältä soitella levyjä vuorollaan läpi 40-veejuhlien tiimoilta. Lopuksi on sopivaa palata vaikkapa alkuun eli debyyttiin.

Albumit taidettiin aikoinaan julkaistakin aina kevääksi.

Dingo osui heti ekalla levyllä napakymppiin. Bändi oli heti iskussa ja hittejä löytyi eikä etsinyt tyyliään kuten moni muu tuon ajan bändi.

Esimerkiksi Eppujen ja Popedan ekoista levyistä en tykkää vieläkään yhtään. Kumpikin löysi tyylinsä vasta monen levyn jälkeen.

Dingolla tällaista hapuilua ei ollut. Kaksi ekaa levyä hipovat täydellisyyttä. Kolmaskin ok, joskaan ei yllä enää samalle tasolle.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Dingo osui heti ekalla levyllä napakymppiin. Bändi oli heti iskussa ja hittejä löytyi eikä etsinyt tyyliään kuten moni muu tuon ajan bändi.

Esimerkiksi Eppujen ja Popedan ekoista levyistä en tykkää vieläkään yhtään. Kumpikin löysi tyylinsä vasta monen levyn jälkeen.

Dingolla tällaista hapuilua ei ollut. Kaksi ekaa levyä hipovat täydellisyyttä. Kolmaskin ok, joskaan ei yllä enää samalle tasolle.

Lue lisää

ennen dingon esikoisstudiojulkaisua ne teki myös demoja vai tekivätkö? Ne löytyy ainaki yhdeltä kokoelmalta eli mieleen tulee ainakin nyt kaksi kappaletta; kuumat kuninkaat ja tiikeri(ei ole sama kuin valkoiset tiikerit).

Noilla kahella biisillä kuuluu vielä se ettei oma tyyli vielä ole löytynyt mutta itseasiassa pidän noita kahta merkittävimpien dingobiisien joukossa että molemmat menee mun top10:iin. Tiikeri menee top5:een.

1.tuulen viemää
2.kunnian kentät
3.pistoolisankari
4.tiikeri
5.ruusuvettä

Anonyymi00035 kirjoitti:

Dingo osui heti ekalla levyllä napakymppiin. Bändi oli heti iskussa ja hittejä löytyi eikä etsinyt tyyliään kuten moni muu tuon ajan bändi.

Esimerkiksi Eppujen ja Popedan ekoista levyistä en tykkää vieläkään yhtään. Kumpikin löysi tyylinsä vasta monen levyn jälkeen.

Dingolla tällaista hapuilua ei ollut. Kaksi ekaa levyä hipovat täydellisyyttä. Kolmaskin ok, joskaan ei yllä enää samalle tasolle.

Lue lisää

eput ja popeda joo... klassikkobändejä nuokin ... eivät pääse dingon tasolle biisien tasolla ainakaan mutta soittopuolella eput näistä kolomesta kovin.

eput ekallaan (studiojulkaisu) vettää punkkia. Eppujen levyt tie vie, aku ja köyhät pojat ja rupisia riimejä&karmeita tarinoita kolahttaa eniten minnuun. ETenkin aku ja köyhät pojat joka suurin lempparini.

popedan julkaisuista eniten mieleeni hullut koirat ja kakkosena tulee mustat enkelit ja livejulkaisu raakaa voimaa myös kova.

Anonyymi00036 kirjoitti:

ennen dingon esikoisstudiojulkaisua ne teki myös demoja vai tekivätkö? Ne löytyy ainaki yhdeltä kokoelmalta eli mieleen tulee ainakin nyt kaksi kappaletta; kuumat kuninkaat ja tiikeri(ei ole sama kuin valkoiset tiikerit).

Noilla kahella biisillä kuuluu vielä se ettei oma tyyli vielä ole löytynyt mutta itseasiassa pidän noita kahta merkittävimpien dingobiisien joukossa että molemmat menee mun top10:iin. Tiikeri menee top5:een.

1.tuulen viemää
2.kunnian kentät
3.pistoolisankari
4.tiikeri
5.ruusuvettä

Lue lisää

Toki tekivät. Mutta se oli demo, ei julkaistu levy. Oli pitkälti Pave Maijasen ansiota, että se oikea Dingo-soundi löytyi ennen kun lähdettiin studioon tekemään ekaa levyä. Saksofonit yms ylimääräiset pois, sähkörummut tilalle jne. Toimii.

Anonyymi00037 kirjoitti:

eput ja popeda joo... klassikkobändejä nuokin ... eivät pääse dingon tasolle biisien tasolla ainakaan mutta soittopuolella eput näistä kolomesta kovin.

eput ekallaan (studiojulkaisu) vettää punkkia. Eppujen levyt tie vie, aku ja köyhät pojat ja rupisia riimejä&karmeita tarinoita kolahttaa eniten minnuun. ETenkin aku ja köyhät pojat joka suurin lempparini.

popedan julkaisuista eniten mieleeni hullut koirat ja kakkosena tulee mustat enkelit ja livejulkaisu raakaa voimaa myös kova.

Lue lisää

Monella muulla bändillä sekin, että levyllä on pari hittiä ja loput lähinnä täytekamaa. Dingolla alkuperäiset albumitkin ovat jo hittikokoelmia. Dingolla on paljon vähemmän levyjä kuin monella muulla saman aikakauden bändillä, mutta laadullisesti ne ovat parempia.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Toki tekivät. Mutta se oli demo, ei julkaistu levy. Oli pitkälti Pave Maijasen ansiota, että se oikea Dingo-soundi löytyi ennen kun lähdettiin studioon tekemään ekaa levyä. Saksofonit yms ylimääräiset pois, sähkörummut tilalle jne. Toimii.

Lue lisää

maijanen joo hyvä pointti ja nostan esille Lasse norreksen myös.

Vähä-pesola tais olla demolla kosketinsoittajana eikö vain? hänen poislähtö bändistä saattoi muuttaa dingoa??

Anonyymi00039 kirjoitti:

Monella muulla bändillä sekin, että levyllä on pari hittiä ja loput lähinnä täytekamaa. Dingolla alkuperäiset albumitkin ovat jo hittikokoelmia. Dingolla on paljon vähemmän levyjä kuin monella muulla saman aikakauden bändillä, mutta laadullisesti ne ovat parempia.

Lue lisää

kyl sen musta kuulee selvästi että dingo teki kovempia biisejä kuin monet muut ettei samaan kukaan tainnu päästä. En usko. Eput kuulostaa aika-ajoin jopa tylsältä verrattuna dingoon mut epuilla toki isona ansiona soittopuoli joka nostaa biisit kovemmalle tasolle mut jos arvioi sävellyksinä niin dingo vie voiton kaikista varmaankin.

CMX sitten ilmestyi musamarkkinoille ja alko tekeen mahtavia sävellyksiä siellä sun täällä. Ei vain CMX ole semmosta radiomusaa oikein aina.

sitten voi pohtia onko dingo kautta aikain paras suomessa esiintynyt musanimi ja ainakin sävellysten osalta sen voi nostaa ykköspallille mutta musa on paljon muutakin kuin sävellykset. Kunnianhimossa pekka pohjola pääs ainakin minusta kovimmalle tasolle tai joku krautrock-yhtye Circle ja myös tämä aiemminmainitsemani CMX.

Klassiselta puolelta nostan esille mm Einojuhani rautavaaran, helvi leiviskän ja oopperalaulaja KArita mattilan. Kimmo hakola myös osaava.

Jazz-musan puolelta antti sarpila tulee mieleen ja kaisa kulmala trio.

Mielenkiintoista pohtia eri kantilta&persektiivistä musan parhaita ja täytyy sanoa että aika vaikia sanoa ja ei välttämättä niin järkevääkään ehkä rankata parhaimpia.

Dingo oli sävellysten mestari!

Anonyymi00040 kirjoitti:

maijanen joo hyvä pointti ja nostan esille Lasse norreksen myös.

Vähä-pesola tais olla demolla kosketinsoittajana eikö vain? hänen poislähtö bändistä saattoi muuttaa dingoa??

Lue lisää

Muistaakseni joo. Vähä-Pesola erotettiin ennen ekaa levyä. Pete Nuotion mukaantulo varmasti auttoi löytämään sen dingomaisen syntikkasoundin. Sitä soundia ei 2000-luvun kokoonpanoissakaan edes ammattimuusikot ole osanneet taikoa.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Muistaakseni joo. Vähä-Pesola erotettiin ennen ekaa levyä. Pete Nuotion mukaantulo varmasti auttoi löytämään sen dingomaisen syntikkasoundin. Sitä soundia ei 2000-luvun kokoonpanoissakaan edes ammattimuusikot ole osanneet taikoa.

Lue lisää

täytyy nostaa esille tää nykyinen dinkon kosketinsoittaja eli se vaaleahiuksinen nainen jonka soitosta diggailen tosi paljon. Pääsee minusta nuotion tasolle ja aika-ajoin jammailee ihan keikoilla että menee aika-ajoin nuotionkin edelle. Vai oonko väärässä että onko se tää vaaleahiuksinen nainen Dingon nykyinen kosketinsoittaja ja ei tuu nimi mieleen nyt mut tiiäkkö sää hänen nimen?

Anonyymi00039 kirjoitti:

Monella muulla bändillä sekin, että levyllä on pari hittiä ja loput lähinnä täytekamaa. Dingolla alkuperäiset albumitkin ovat jo hittikokoelmia. Dingolla on paljon vähemmän levyjä kuin monella muulla saman aikakauden bändillä, mutta laadullisesti ne ovat parempia.

Lue lisää

ja mieleen tullee sanua myös tämä; dingon suurin syy sukseeseen ei ollut meikit ja vaatteet vaikka nekin vaikutti toki mutta suurin syy oli itse musa . Jos se olis johtunut suurimmax osaksi meikeistä ja vaatteista niin silloin myös sen ajan muut meikkaavat ja koreisiin vaatteisiin pukeutuneet musanimet olis myös yhtä suurta suosiota saaneet ja mieleen tulee toinen porilaisyhtye Yö joka ihan alussa oli sitä tyyliltään että ne meikkas ja pukeutui boheemisti.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Muistaakseni joo. Vähä-Pesola erotettiin ennen ekaa levyä. Pete Nuotion mukaantulo varmasti auttoi löytämään sen dingomaisen syntikkasoundin. Sitä soundia ei 2000-luvun kokoonpanoissakaan edes ammattimuusikot ole osanneet taikoa.

Lue lisää

mukava kirjotella kanssas vaikken itseäni pidäkään älynjättiläisenä että enempi intohimoinen musankuuntelija joka osaa perusjutut kirjottaa musasta mutten kovimmalle tasolle musakeskusteluissa pääse ja oon kyl välillä nähäny näillä palstoilla tosi pitkiäkin ja älykkäitä keskusteluja joissa on näkemystä ja sisältöä enempi. Mä vejän enemmän intohimolla =)

Anonyymi00035 kirjoitti:

Dingo osui heti ekalla levyllä napakymppiin. Bändi oli heti iskussa ja hittejä löytyi eikä etsinyt tyyliään kuten moni muu tuon ajan bändi.

Esimerkiksi Eppujen ja Popedan ekoista levyistä en tykkää vieläkään yhtään. Kumpikin löysi tyylinsä vasta monen levyn jälkeen.

Dingolla tällaista hapuilua ei ollut. Kaksi ekaa levyä hipovat täydellisyyttä. Kolmaskin ok, joskaan ei yllä enää samalle tasolle.

Lue lisää

Voisi väittää, että Eput oli kyllä tyylillisissä ytimissä heti ekasta levystä lähtien. Tyyli vain muuttui sitten ajan mittaan, joskus hapuillenkin.

Dingolla ne hyvät biisit on parilla levyllä, jollain muilla ehkä pidemmille aikakausille jaoteltuina. Popedahan taas ei oikeastaan mikään varsinainen albumibändi ollutkaan koskaan.

Eikös Dingo jättänyt torvet pois jo ennen levytyssopimuksia, ja soundin peruspalaset oli jokseenkin valmiina jo studioon mennessä? Ainakin mm. Paven mukaan.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Voisi väittää, että Eput oli kyllä tyylillisissä ytimissä heti ekasta levystä lähtien. Tyyli vain muuttui sitten ajan mittaan, joskus hapuillenkin.

Dingolla ne hyvät biisit on parilla levyllä, jollain muilla ehkä pidemmille aikakausille jaoteltuina. Popedahan taas ei oikeastaan mikään varsinainen albumibändi ollutkaan koskaan.

Eikös Dingo jättänyt torvet pois jo ennen levytyssopimuksia, ja soundin peruspalaset oli jokseenkin valmiina jo studioon mennessä? Ainakin mm. Paven mukaan.

Lue lisää

Eppujen alkupään tyyli poikkesi aika paljon siitä, mitä se myöhemmin oli. Veikkaan että se alkuaikojen punk-tyyli ei uppoa moniin samalla tavalla kuin myöhempi melodisempi Eppu Normaali. Kuulun itsekin niihin.

Popedalla vähän sama. Bändihän lähti kaupallisesti lentoon vasta 80-luvun puolivälin paikkeilla. Costellon mukaantulo oli ehdottoman tärkeää. Popedan levyt harvoin ovat ehyitä kokonaisuuksia. Toisaalta 90-luvun alun Popeda-levyt ovat kovia kokonaisuuksia. Juuri sitä Petanderin aikaa.

Dingolla kaikki hitit käytännössä niillä kahdella ekalla levyllä. Myöhemmät levyt eivät ole enää yhtä upeita kokonaisuuksia. Esimerkiksi Via Finlandia 90-luvulta on liian hajanainen. Hyviä biisejä mutta joukossa liikaa heikkoja.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Eppujen alkupään tyyli poikkesi aika paljon siitä, mitä se myöhemmin oli. Veikkaan että se alkuaikojen punk-tyyli ei uppoa moniin samalla tavalla kuin myöhempi melodisempi Eppu Normaali. Kuulun itsekin niihin.

Popedalla vähän sama. Bändihän lähti kaupallisesti lentoon vasta 80-luvun puolivälin paikkeilla. Costellon mukaantulo oli ehdottoman tärkeää. Popedan levyt harvoin ovat ehyitä kokonaisuuksia. Toisaalta 90-luvun alun Popeda-levyt ovat kovia kokonaisuuksia. Juuri sitä Petanderin aikaa.

Dingolla kaikki hitit käytännössä niillä kahdella ekalla levyllä. Myöhemmät levyt eivät ole enää yhtä upeita kokonaisuuksia. Esimerkiksi Via Finlandia 90-luvulta on liian hajanainen. Hyviä biisejä mutta joukossa liikaa heikkoja.

Lue lisää

pyhän klaanin tummista ja syvistä sävyistä diggaan.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Eppujen alkupään tyyli poikkesi aika paljon siitä, mitä se myöhemmin oli. Veikkaan että se alkuaikojen punk-tyyli ei uppoa moniin samalla tavalla kuin myöhempi melodisempi Eppu Normaali. Kuulun itsekin niihin.

Popedalla vähän sama. Bändihän lähti kaupallisesti lentoon vasta 80-luvun puolivälin paikkeilla. Costellon mukaantulo oli ehdottoman tärkeää. Popedan levyt harvoin ovat ehyitä kokonaisuuksia. Toisaalta 90-luvun alun Popeda-levyt ovat kovia kokonaisuuksia. Juuri sitä Petanderin aikaa.

Dingolla kaikki hitit käytännössä niillä kahdella ekalla levyllä. Myöhemmät levyt eivät ole enää yhtä upeita kokonaisuuksia. Esimerkiksi Via Finlandia 90-luvulta on liian hajanainen. Hyviä biisejä mutta joukossa liikaa heikkoja.

Lue lisää

Joo, räävä- & ralli-Eppu ei ehkä uppoa kaikkiin yleisöihin aivan pophittien lailla, mutta tyylillisesti löytynyttä ja kiteytynyttä se oli joka tapauksessa. (Ja alkoihan niitä pophittejäkin vaivihkaa pukata oikeastaan heti kakkoslevystä alkaen.) Viimeistään Maximum Jee & Jee ja Akun tehdas ovat jo albumeina vahvoja kokonaisuuksia.

Popedan alkupään (ja muunkin pään) levyjä voisi ennemmin jo kutsua tyylin "etsimiseksi".

Dingon tyyli kaiketi löydettiin Porin Cumuluksesta tai jostain suoraan Paven studioon.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Joo, räävä- & ralli-Eppu ei ehkä uppoa kaikkiin yleisöihin aivan pophittien lailla, mutta tyylillisesti löytynyttä ja kiteytynyttä se oli joka tapauksessa. (Ja alkoihan niitä pophittejäkin vaivihkaa pukata oikeastaan heti kakkoslevystä alkaen.) Viimeistään Maximum Jee & Jee ja Akun tehdas ovat jo albumeina vahvoja kokonaisuuksia.

Popedan alkupään (ja muunkin pään) levyjä voisi ennemmin jo kutsua tyylin "etsimiseksi".

Dingon tyyli kaiketi löydettiin Porin Cumuluksesta tai jostain suoraan Paven studioon.

Lue lisää

...Kaasua ehkä Popedan ehjin, ja kovin kokonaisuus edelleen.

Svobodalla oli niitä hittejä (ja myyntejä), mutta ei sekään nyt mikään kovin tasapainoisen vahva albumi koskaan ollut.

Anonyymi00053 kirjoitti:

...Kaasua ehkä Popedan ehjin, ja kovin kokonaisuus edelleen.

Svobodalla oli niitä hittejä (ja myyntejä), mutta ei sekään nyt mikään kovin tasapainoisen vahva albumi koskaan ollut.

Lue lisää

Petander-levyjähän oli Svobodan lisäksi vain H.Ö.N.Ö., joka taas entistäkin huttupitoisempi (mutta basso sentään kuuluu).

Kaipa kokonaistuotannollisesti vahvin vaihe oli kuitenkin se 80-luvun alkupuolisko, nuoren Costellon saavuttua sekoittamaan Mikkosen ja Paten bändiin omine sävellyksineen.

Kaanon:
- 1984: Nimeni on Dingo / Rupisia riimejä, karmeita tarinoita / Harašoo
- 1985: Kerjäläisten valtakunta / Kahdeksas ihme / Pohjantähden alla

Anonyymi00055 kirjoitti:

Petander-levyjähän oli Svobodan lisäksi vain H.Ö.N.Ö., joka taas entistäkin huttupitoisempi (mutta basso sentään kuuluu).

Kaipa kokonaistuotannollisesti vahvin vaihe oli kuitenkin se 80-luvun alkupuolisko, nuoren Costellon saavuttua sekoittamaan Mikkosen ja Paten bändiin omine sävellyksineen.

Kaanon:
- 1984: Nimeni on Dingo / Rupisia riimejä, karmeita tarinoita / Harašoo
- 1985: Kerjäläisten valtakunta / Kahdeksas ihme / Pohjantähden alla

Lue lisää

Dingo kuitenki pesi popedan tasalaatuisuudessa. Dingo harvoin teki sekundaa.

Anonyymi00053 kirjoitti:

...Kaasua ehkä Popedan ehjin, ja kovin kokonaisuus edelleen.

Svobodalla oli niitä hittejä (ja myyntejä), mutta ei sekään nyt mikään kovin tasapainoisen vahva albumi koskaan ollut.

Lue lisää

niin svoboda, hönö kuin aika monet muutkin popeda-julkaisut ihan sillisalaattia eli tosi epätasaisia.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Dingo kuitenki pesi popedan tasalaatuisuudessa. Dingo harvoin teki sekundaa.

Totta. Minulle ei tule mieleen yhtäkään Dingon huonoa biisiä 80-luvulta.

80-luvun jälkeen julkaistuilla levyillä taso Dingollakin vaihtelee.

Anonyymi00059 kirjoitti:

niin svoboda, hönö kuin aika monet muutkin popeda-julkaisut ihan sillisalaattia eli tosi epätasaisia.

Popedan kohdallahan tasaisen ylikova laatu säästettiin yleensä keikkoihin.

Studiossa kai lähinnä juopoteltiin ja hosuttiin. Kuten tietysti järkevintä onkin.

Onhan Svobodalla hyvä nippu eriasteisia klassikoita, ja ihan lujia rivibiisejäkin päälle. Sitten on myös jokusia vitsejä ja välipaloja - makuasia saako ja pitääkö kovalla levyllä ollakin. Ehkä ne biisijärjestyksen tuella kuitenkin valmistavat sillisalaatin. Kevyen ankean 90-luvun yleisilmapiirin säestämänä.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Totta. Minulle ei tule mieleen yhtäkään Dingon huonoa biisiä 80-luvulta.

80-luvun jälkeen julkaistuilla levyillä taso Dingollakin vaihtelee.

Sekundaan on Dingon osalta keskitytty toden teolla sitten 80-luvun jälkeen (lievä kärjistys).

Pyhällä klaanilla on sellaista hapuilevaa vaihtelua. Kaksi ensimmäistä levyä oli kuitenkin niin kovia, että tuo on oikeastaan vain inhimillistä ja terveellistä sellaisenaan.

Juhannustanssit-biisi oli taas uusi identiteettikriisiaskel johonkin ihan muuhun suuntaan. 80-luvun loppua kohti tummasävyisyys tai rokki olisivat toki molemmat saattaneet olla ihan toimivia suuntia. 1986 (/-87) oli oikeastaan vielä ehkä vähän aikaistakin noille.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Sekundaan on Dingon osalta keskitytty toden teolla sitten 80-luvun jälkeen (lievä kärjistys).

Pyhällä klaanilla on sellaista hapuilevaa vaihtelua. Kaksi ensimmäistä levyä oli kuitenkin niin kovia, että tuo on oikeastaan vain inhimillistä ja terveellistä sellaisenaan.

Juhannustanssit-biisi oli taas uusi identiteettikriisiaskel johonkin ihan muuhun suuntaan. 80-luvun loppua kohti tummasävyisyys tai rokki olisivat toki molemmat saattaneet olla ihan toimivia suuntia. 1986 (/-87) oli oikeastaan vielä ehkä vähän aikaistakin noille.

Lue lisää

juhannustanssissa kuulee sen vaiheen kun ollaan siirtymässä pyhään klaaniin koska eikös juhannustanssit mini EP /vai oliko maxi-single julkaistu vähän ennen pyhä klaani studiojulkaisua?`?? Raskaampi ja tummempi dingon vaihe josta etenkin vanhat dingo-fanit oli aina innoissaan. Osa faneista ei niinkään digannut tummemmasta meiningistä. Aika-ajoin tumma meininki kääntyi itseään vastaan = esim laulu mirah jossa mennään jo minusta liian pateettiseen menoon.

Anonyymi00063 kirjoitti:

juhannustanssissa kuulee sen vaiheen kun ollaan siirtymässä pyhään klaaniin koska eikös juhannustanssit mini EP /vai oliko maxi-single julkaistu vähän ennen pyhä klaani studiojulkaisua?`?? Raskaampi ja tummempi dingon vaihe josta etenkin vanhat dingo-fanit oli aina innoissaan. Osa faneista ei niinkään digannut tummemmasta meiningistä. Aika-ajoin tumma meininki kääntyi itseään vastaan = esim laulu mirah jossa mennään jo minusta liian pateettiseen menoon.

Lue lisää

Pyhän klaanin jälkeen. Viimeinen julkaisu ennen hajoamista taisi olla.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Pyhän klaanin jälkeen. Viimeinen julkaisu ennen hajoamista taisi olla.

Juhannustanssithan on biisinä selkeästi samaa "genreä" kuin Koulukapina, joka ei kuulu Pyhä klaani -levylle ollenkaan, vaikka on sinne tungettu.

Kaikki vahvistaa sitä tunnustettua jälkiviisautta, että bändin olisi -85:n ja ihan viimeistään Kunnian kenttien jälkeen pitänyt vetäytyä kunnon tauolle, jonka jälkeen olisi voitu jatkaa tykitystä uusilla hapilla suunnilleen siitä, mihin jäätiin. Ideaalissa taidemaailmassa ja aikamaisemassa.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Juhannustanssithan on biisinä selkeästi samaa "genreä" kuin Koulukapina, joka ei kuulu Pyhä klaani -levylle ollenkaan, vaikka on sinne tungettu.

Kaikki vahvistaa sitä tunnustettua jälkiviisautta, että bändin olisi -85:n ja ihan viimeistään Kunnian kenttien jälkeen pitänyt vetäytyä kunnon tauolle, jonka jälkeen olisi voitu jatkaa tykitystä uusilla hapilla suunnilleen siitä, mihin jäätiin. Ideaalissa taidemaailmassa ja aikamaisemassa.

Lue lisää

mä tarkoitinkin varmaankin vuoden 85 kunnian kentät maxi-singleä jossa oli kolme kappaletta; kunnian kentät&ota paha pois(live ja siitä ei kait ole koskaan ollutkaan muuta kuin liveversio käsittääkseni) &sata rohkeaa laivaa että jo tuolla julkaisulla joka julkaistiin ennen pyhää klaania on jo tyylisuunta muuttunut kerjäläisten valtakunnalta kohti tummempaa musa-asua vai mitä?

Anonyymi00065 kirjoitti:

Juhannustanssithan on biisinä selkeästi samaa "genreä" kuin Koulukapina, joka ei kuulu Pyhä klaani -levylle ollenkaan, vaikka on sinne tungettu.

Kaikki vahvistaa sitä tunnustettua jälkiviisautta, että bändin olisi -85:n ja ihan viimeistään Kunnian kenttien jälkeen pitänyt vetäytyä kunnon tauolle, jonka jälkeen olisi voitu jatkaa tykitystä uusilla hapilla suunnilleen siitä, mihin jäätiin. Ideaalissa taidemaailmassa ja aikamaisemassa.

Lue lisää

mut tuskinpa ne katuu sitä että tekivät niin kuin tekivät eli julkaisi pyhän klaanin mut ehkä kuten sää tuumaat että pieni happitauko olis tekeny poikaa.

bändin hajottua siinä sitten tuli SEX-punaiset huoneet julkaisu. Osittain minusta tosi hyvä. Canada suosikkibiisi.

Neumanni noin kasarin puolivälissä (85 tahi 86) kokeili soolouralle lähttöö ja julkaisi albionin.

On kyllä dingo ollut aktiivinen bändi ja neumann aktiivinen silloin kun oli "aktiivisuus-kausi" mut jo kauan ollu hiljaista julkaisurintamalla. Hyvä sentään että keikkailevat.

Anonyymi00067 kirjoitti:

mut tuskinpa ne katuu sitä että tekivät niin kuin tekivät eli julkaisi pyhän klaanin mut ehkä kuten sää tuumaat että pieni happitauko olis tekeny poikaa.

bändin hajottua siinä sitten tuli SEX-punaiset huoneet julkaisu. Osittain minusta tosi hyvä. Canada suosikkibiisi.

Neumanni noin kasarin puolivälissä (85 tahi 86) kokeili soolouralle lähttöö ja julkaisi albionin.

On kyllä dingo ollut aktiivinen bändi ja neumann aktiivinen silloin kun oli "aktiivisuus-kausi" mut jo kauan ollu hiljaista julkaisurintamalla. Hyvä sentään että keikkailevat.

Lue lisää

Niin jaapas. On kai ne vähän "katuneet" sitten myöhemmin jossain haastatteluissa ja jälkitarkasteluissa just taukojen pitämättä jättämistä.

Bändihän imettiin tyhjiin kuin Neumannin myöhempi luovuus ja tyylitaju. Silloin niitä vielä oli.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Niin jaapas. On kai ne vähän "katuneet" sitten myöhemmin jossain haastatteluissa ja jälkitarkasteluissa just taukojen pitämättä jättämistä.

Bändihän imettiin tyhjiin kuin Neumannin myöhempi luovuus ja tyylitaju. Silloin niitä vielä oli.

Lue lisää

ei ihme kun bändi uupui = meni ehkä yli niiden keikkailu että oli jossain yli-kovassa meiningissä keikoilla. Sielun veljillä tais olla keikoilla myös hieman hysterian kaltaista lavatoimintaa vai mitä? Ei ihme jos palaa sitten loppuun plus ottaen huomioon sen kuinka fanit saattoi seurata dingon porukkaa milloin missäkin ja bändiä vietiin joka paikkaan Suomessa ja keikkamäärä tais olla liiallista.

Parempi suunnittelu ja varmaan liian kilttejä olivat niin siksi uupui ja meni tauolle sitte.

Anonyymi00069 kirjoitti:

ei ihme kun bändi uupui = meni ehkä yli niiden keikkailu että oli jossain yli-kovassa meiningissä keikoilla. Sielun veljillä tais olla keikoilla myös hieman hysterian kaltaista lavatoimintaa vai mitä? Ei ihme jos palaa sitten loppuun plus ottaen huomioon sen kuinka fanit saattoi seurata dingon porukkaa milloin missäkin ja bändiä vietiin joka paikkaan Suomessa ja keikkamäärä tais olla liiallista.

Parempi suunnittelu ja varmaan liian kilttejä olivat niin siksi uupui ja meni tauolle sitte.

Lue lisää

Siihen jauhimeen klassisen Dingon taru päättyi. 90-luvun alkupuolen comeback oli epäonnistunut, eikä myöhemmistäkään juuri kerrottavaa jäänyt.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Siihen jauhimeen klassisen Dingon taru päättyi. 90-luvun alkupuolen comeback oli epäonnistunut, eikä myöhemmistäkään juuri kerrottavaa jäänyt.

humisevan harjuun paluulla neumanni ihte soittaa kitaraa ja on siinä joku muukin kitaristi eli taitaa olla ainoa julkaisu jossa on kaksi kitaristia dingolla??

Anonyymi00071 kirjoitti:

humisevan harjuun paluulla neumanni ihte soittaa kitaraa ja on siinä joku muukin kitaristi eli taitaa olla ainoa julkaisu jossa on kaksi kitaristia dingolla??

Ne on sitä tyhjiin vietyä tyylitajua. Olisi tehnyt soololevyjä nimellään.

Anonyymi00069 kirjoitti:

ei ihme kun bändi uupui = meni ehkä yli niiden keikkailu että oli jossain yli-kovassa meiningissä keikoilla. Sielun veljillä tais olla keikoilla myös hieman hysterian kaltaista lavatoimintaa vai mitä? Ei ihme jos palaa sitten loppuun plus ottaen huomioon sen kuinka fanit saattoi seurata dingon porukkaa milloin missäkin ja bändiä vietiin joka paikkaan Suomessa ja keikkamäärä tais olla liiallista.

Parempi suunnittelu ja varmaan liian kilttejä olivat niin siksi uupui ja meni tauolle sitte.

Lue lisää

Jonttu jossain muisteluissa kertoi että pikkutytöt oli seurannu kaupungilla ja tulleet sitten lopulta levykaupassa kysyyn, ootteko Sielun Veljistä.

Eli kai niillä Siekkareillakin kovaa menoa oli.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Jonttu jossain muisteluissa kertoi että pikkutytöt oli seurannu kaupungilla ja tulleet sitten lopulta levykaupassa kysyyn, ootteko Sielun Veljistä.

Eli kai niillä Siekkareillakin kovaa menoa oli.

Lue lisää

Hieno tarina! =)
kyl sitä välillä voi erehtyä luuleen toisen bändin jäseneksi.