Riittämätön

Samoja mietteitä, omakohtaisista kokemuksista oppiminen on hyvä huomio. Lisään myös itsen arvostamisen, joka sitten peilautuu takaisin. Ap.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Samoja mietteitä, omakohtaisista kokemuksista oppiminen on hyvä huomio. Lisään myös itsen arvostamisen, joka sitten peilautuu takaisin. Ap.

Just näin ja itsensä arvostaminen paranee yleensä onnistumisten kautta (hyvää tekemällä/ antamisen ilolla jne) myönteisellä kokemuksilla ja epäonnistumisten ja pettymysten kautta se voi laskea. Toiset tyytyy vähempään, joskus vähänkin on riittävästi toisille.

Samoin ikävät asiat ympärillä voi laskea itseisarvoa "tuntemukset". Riittämättömyyden tunne ei synny tyhjästä vaan lähipiirin status voi vaikuttaa siihen ja kaikenlaiset huonot vaikutteet ympärillä. Toiset ovat kriittisempiä itseä kohtaan kuin toiset. Toisille ei edes hyvä riitä vaan pitää suoriutua asioista kiitettävästi, että se tyydyttää.

Ei käytetä

Totta jokainen sana.

Arvosta itseäsi samassa suhteessa kuin tuet ja arvostat muita, ylläpidä tervettä tasapainoa.

Kiitos tsempeistä, kyllä täältä aallonpohjalta vielä noustaan. Ap

Anonyymi00007 kirjoitti:

Totta jokainen sana.

Arvosta itseäsi samassa suhteessa kuin tuet ja arvostat muita, ylläpidä tervettä tasapainoa.

Kiitos tsempeistä, kyllä täältä aallonpohjalta vielä noustaan. Ap

Minä tunnen myös olevani tällä hetkellä aallonpohjalla. Hyvä asia tässä on se, että tiedän mistä virheellisestä valinnasta tämä tilanteeni johtuu. Korjausliikkeisiin vaan menee niin älyttömästi energiaa, että tästä lähin alan ihan vakavissani luottamaan intuitiooni.

Toimin omaa intuitiotani vastaan eräässä asiassa, koska halusin säilyttää rauhan ja ystävyyden erään ihmisen kanssa. Koin että olin hänelle vuosien takaisessa asiassa jäänyt kiitollisuudenvelkaan. Jouduin maksamaan tästä virheestäni sekä taloudellisesti, että siitä aiheutui myös terveydellisiä ongelmia. Olisi pitänyt kuunnella sisintäni ja luottaa siihen, mitä se yritti kertoa.

Ihmiset eivät välttämättä tarkoita olla pahantahtoisia. Joskus vaan käy niin, että tiukan paikan tullen pelastavat itsensä ja uhraavat muut. Nyt koitan selvittää omaa tilannettani maltilla sekä levolla ja yritän parhaani, etten kuluttaisi energiaani vihan tunteisiin. Uskon että asiat selkeytyy, kun hoidan oman osuuteni.

Minulla on kuitenkin jo paljon elämänkokemusta ja kokemusta myös syyn ja seurauksen laista. Loppujen lopuksi asiat ovat hyvin yksinkertaisia, kun alkaa ottamaan oppia vastaan. Karma ei palkitse tai rankaise. Sisimmässään tietää kun kuuntelee itseään, mitkä asiat ovat niitä, mistä ei voi mitään hyvää seurata.

On ollut tavallaan helpottavaa kun ymmärtää, että itselläni on valintojen kautta vastuu omasta aikuiselämästäni. Voin lähteä syyttelemään huonosta olostani muita, muttei se johda mihinkään. Tai johtaahan se siihen, että palaan joka kerta lähtökohtaan - omaan itseeni. Minä päätän, mitä valintoja teen. Joskus on kyse jostain ihan pieneltä tuntuvasta valinnasta. Mutta sekin voi johtaa onnettomuuteen, koska valintaa seuraa aina siitä johtuva seuraava valinta jne.

Kyllä tästä noustaan kuten ennenkin. Sinä myös, olen varma siitä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Minä tunnen myös olevani tällä hetkellä aallonpohjalla. Hyvä asia tässä on se, että tiedän mistä virheellisestä valinnasta tämä tilanteeni johtuu. Korjausliikkeisiin vaan menee niin älyttömästi energiaa, että tästä lähin alan ihan vakavissani luottamaan intuitiooni.

Toimin omaa intuitiotani vastaan eräässä asiassa, koska halusin säilyttää rauhan ja ystävyyden erään ihmisen kanssa. Koin että olin hänelle vuosien takaisessa asiassa jäänyt kiitollisuudenvelkaan. Jouduin maksamaan tästä virheestäni sekä taloudellisesti, että siitä aiheutui myös terveydellisiä ongelmia. Olisi pitänyt kuunnella sisintäni ja luottaa siihen, mitä se yritti kertoa.

Ihmiset eivät välttämättä tarkoita olla pahantahtoisia. Joskus vaan käy niin, että tiukan paikan tullen pelastavat itsensä ja uhraavat muut. Nyt koitan selvittää omaa tilannettani maltilla sekä levolla ja yritän parhaani, etten kuluttaisi energiaani vihan tunteisiin. Uskon että asiat selkeytyy, kun hoidan oman osuuteni.

Minulla on kuitenkin jo paljon elämänkokemusta ja kokemusta myös syyn ja seurauksen laista. Loppujen lopuksi asiat ovat hyvin yksinkertaisia, kun alkaa ottamaan oppia vastaan. Karma ei palkitse tai rankaise. Sisimmässään tietää kun kuuntelee itseään, mitkä asiat ovat niitä, mistä ei voi mitään hyvää seurata.

On ollut tavallaan helpottavaa kun ymmärtää, että itselläni on valintojen kautta vastuu omasta aikuiselämästäni. Voin lähteä syyttelemään huonosta olostani muita, muttei se johda mihinkään. Tai johtaahan se siihen, että palaan joka kerta lähtökohtaan - omaan itseeni. Minä päätän, mitä valintoja teen. Joskus on kyse jostain ihan pieneltä tuntuvasta valinnasta. Mutta sekin voi johtaa onnettomuuteen, koska valintaa seuraa aina siitä johtuva seuraava valinta jne.

Kyllä tästä noustaan kuten ennenkin. Sinä myös, olen varma siitä.

Ikävää kuulla, että sinäkin olet aallonpohjalla. On raskas olla syvyyksissä, mieli matalalla.

Olen itkenyt aamun... ilmeisesti jäänyt surua surematta niin tullut kaikki tuska kyynelinä ulos.

Voimia sinulle ja kiitos vertaistuesta. Pian tulee se suuri, pinnalle nostava aalto. Lempeästi ja voimakkaasti toiveikkuutta lisäävå sellainen.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Ikävää kuulla, että sinäkin olet aallonpohjalla. On raskas olla syvyyksissä, mieli matalalla.

Olen itkenyt aamun... ilmeisesti jäänyt surua surematta niin tullut kaikki tuska kyynelinä ulos.

Voimia sinulle ja kiitos vertaistuesta. Pian tulee se suuri, pinnalle nostava aalto. Lempeästi ja voimakkaasti toiveikkuutta lisäävå sellainen.

Kiitos! Minäkin itkin tuossa, olin lohduton ja voimaton. Mutta tosiaan nyt jo alkaa helpottamaan, kun antaa surun ja itkun tulla ulos. Ja vertaistuki on tärkeää. Ja saan tuntea rakkautta ja yhteyttä muita elollisia kohtaan, ilman että sitä mitätöidään ja torjutaan. Tsemppiä!

Anonyymi00008 kirjoitti:

Minä tunnen myös olevani tällä hetkellä aallonpohjalla. Hyvä asia tässä on se, että tiedän mistä virheellisestä valinnasta tämä tilanteeni johtuu. Korjausliikkeisiin vaan menee niin älyttömästi energiaa, että tästä lähin alan ihan vakavissani luottamaan intuitiooni.

Toimin omaa intuitiotani vastaan eräässä asiassa, koska halusin säilyttää rauhan ja ystävyyden erään ihmisen kanssa. Koin että olin hänelle vuosien takaisessa asiassa jäänyt kiitollisuudenvelkaan. Jouduin maksamaan tästä virheestäni sekä taloudellisesti, että siitä aiheutui myös terveydellisiä ongelmia. Olisi pitänyt kuunnella sisintäni ja luottaa siihen, mitä se yritti kertoa.

Ihmiset eivät välttämättä tarkoita olla pahantahtoisia. Joskus vaan käy niin, että tiukan paikan tullen pelastavat itsensä ja uhraavat muut. Nyt koitan selvittää omaa tilannettani maltilla sekä levolla ja yritän parhaani, etten kuluttaisi energiaani vihan tunteisiin. Uskon että asiat selkeytyy, kun hoidan oman osuuteni.

Minulla on kuitenkin jo paljon elämänkokemusta ja kokemusta myös syyn ja seurauksen laista. Loppujen lopuksi asiat ovat hyvin yksinkertaisia, kun alkaa ottamaan oppia vastaan. Karma ei palkitse tai rankaise. Sisimmässään tietää kun kuuntelee itseään, mitkä asiat ovat niitä, mistä ei voi mitään hyvää seurata.

On ollut tavallaan helpottavaa kun ymmärtää, että itselläni on valintojen kautta vastuu omasta aikuiselämästäni. Voin lähteä syyttelemään huonosta olostani muita, muttei se johda mihinkään. Tai johtaahan se siihen, että palaan joka kerta lähtökohtaan - omaan itseeni. Minä päätän, mitä valintoja teen. Joskus on kyse jostain ihan pieneltä tuntuvasta valinnasta. Mutta sekin voi johtaa onnettomuuteen, koska valintaa seuraa aina siitä johtuva seuraava valinta jne.

Kyllä tästä noustaan kuten ennenkin. Sinä myös, olen varma siitä.

Tunteva ihminen kokee asioita vahvemmin kuin sellainen, joka käsittelee asiat tunteetta. Itse olen kans aallon pohjalla ollut reilut kolme vuotta, eikä ole näköpiirissä vielä sellaista, mikä voisi tilanteen paremmaksi muuttaa? Tai on pientä toivetta, mut sekin voi johtua vain omasta optimismista?

Olen mies, joka ei itse, mut koskettavia elokuvia ja sarjoja katsellessa, jotka tuntuu osuvan itseen, huomaa silmät kostuvan. On asioita, joita ei kykene käsittelemään niin kuin haluaisi. Kokee silloin kyvyttömyyttä.

Katsoin tänään YLE areenasta Karibialle sijoittuvan sarjan loppuun (Murha paratiisissa), jossa poliisi kollegoilla on syviä tuntemuksia toisia kohtaan, muttei niin kykyä käsitellä niitä luottaen toiseen ja tuttavapiirin avulla löytyi keinot muuttaa tilanne yhteiseksi hyväksi, minusta hyvällä tavalla.

Sain siitä hyvää mieltä itselle, uskon, että monet painivat vähän samojen ongelmien parissa ja siksi ovat sinkkuja, eikä suhteessa, koska kokevat, ettei sopua ja ymmärrystä löydy asioihin? Riittämättömyyden tunne on monella suhteilun este? Itsellä ainakin näin.

Toisen syvempi tunteminen hyvin auttaa asiaan, mut harvemmin sellaista tilannetta syntyy kahden ihmisen välille? Luottamuksella on suuri merkitys, vaatii samalla toisen kunnioittamista ja arvostamista. Myönteinen suhtautuminen tulevaan auttaa, siihen pyrin myös omalla kohdallani, vaikka olen vähän umpikujassa tällä hetkellä.

Ehkä onnistun vielä ja löydän siten niitä hyviä asioita itselleni, mikä muuttaa käyttäytymistäni enemmän hymyileväksi, samalla vastaanottavaisemmaksi ja uskallan paremmin luottaa myös muihin, tämän suhteen olen ollut vähän kadoksissa. Haluan kuitenkin uskoa vielä hyviä asioita tapahtuvaksi. Tsemppiä kaikille riittämättömyyden tunteville.

Itse olen kuitenkin terve, vaikka pieni epäilykin on vakavammasta sairaudesta. Aika näyttää uskallanko mennä milloin testeihin ym. Omat tuntemukset vaihtelee sen suhteen 👍

Anonyymi00014 kirjoitti:

Tunteva ihminen kokee asioita vahvemmin kuin sellainen, joka käsittelee asiat tunteetta. Itse olen kans aallon pohjalla ollut reilut kolme vuotta, eikä ole näköpiirissä vielä sellaista, mikä voisi tilanteen paremmaksi muuttaa? Tai on pientä toivetta, mut sekin voi johtua vain omasta optimismista?

Olen mies, joka ei itse, mut koskettavia elokuvia ja sarjoja katsellessa, jotka tuntuu osuvan itseen, huomaa silmät kostuvan. On asioita, joita ei kykene käsittelemään niin kuin haluaisi. Kokee silloin kyvyttömyyttä.

Katsoin tänään YLE areenasta Karibialle sijoittuvan sarjan loppuun (Murha paratiisissa), jossa poliisi kollegoilla on syviä tuntemuksia toisia kohtaan, muttei niin kykyä käsitellä niitä luottaen toiseen ja tuttavapiirin avulla löytyi keinot muuttaa tilanne yhteiseksi hyväksi, minusta hyvällä tavalla.

Sain siitä hyvää mieltä itselle, uskon, että monet painivat vähän samojen ongelmien parissa ja siksi ovat sinkkuja, eikä suhteessa, koska kokevat, ettei sopua ja ymmärrystä löydy asioihin? Riittämättömyyden tunne on monella suhteilun este? Itsellä ainakin näin.

Toisen syvempi tunteminen hyvin auttaa asiaan, mut harvemmin sellaista tilannetta syntyy kahden ihmisen välille? Luottamuksella on suuri merkitys, vaatii samalla toisen kunnioittamista ja arvostamista. Myönteinen suhtautuminen tulevaan auttaa, siihen pyrin myös omalla kohdallani, vaikka olen vähän umpikujassa tällä hetkellä.

Ehkä onnistun vielä ja löydän siten niitä hyviä asioita itselleni, mikä muuttaa käyttäytymistäni enemmän hymyileväksi, samalla vastaanottavaisemmaksi ja uskallan paremmin luottaa myös muihin, tämän suhteen olen ollut vähän kadoksissa. Haluan kuitenkin uskoa vielä hyviä asioita tapahtuvaksi. Tsemppiä kaikille riittämättömyyden tunteville.

Itse olen kuitenkin terve, vaikka pieni epäilykin on vakavammasta sairaudesta. Aika näyttää uskallanko mennä milloin testeihin ym. Omat tuntemukset vaihtelee sen suhteen 👍

korjaus, itke sanan oletti itseksi.

Aivan kauheeta :// :D