Evoluution mahtavuus

Höpö höpö. Merkittävät uutokset DNA:ssa ovat evoluutiota. Juuri noin evoluutio toimii.

Joku sanoo evoluutiolla on mahdollisuuksia. Ei ole, Vaan on kaikki mahdottomuuksia. Ei yhtään koetta ole saatu aikaan.

Arto777 kirjoitti:

Joku sanoo evoluutiolla on mahdollisuuksia. Ei ole, Vaan on kaikki mahdottomuuksia. Ei yhtään koetta ole saatu aikaan.

Artokin on todiste evoluutiosta. Hänen esiesiesiesi... jne isänsä oli liejuryömijä, joka nousi vedestä maalle.

Jaa, että niistä bakteereista olisi pitänyt kehittyä esim. nisäkkäitä sadassa tai parissa sadassa vuodessa? Evoluutiohan on nimenomaan hidas nimenomaan alkeellisten eläinten kohdalla. On kestänyt miljardeja vuosia, kunnes niistä on kehittynyt "korkeampia" eläimiä. Mutta "korkeammilla" eläimillä ihminen on saanut muutoksia aikaan evoluution kannalta varsin lyhyessä ajassa. Käytännössähän monet koirarodut eivät risteydy keskenään mm. suuren kokoeron vuoksi. Aasi ja Hevonen voivat saada jälkeläisiä (muuli, muuliaasi), mikä on todiste niiden sukulaisuudesta, mutta jälkeläiset eivät ole lisääntymiskykyisiä, joten hevonen ja aasi ovat eriytyneet eri lajeiksi. Ihminen risteyttää tarkoituksella noita kahta lajia, koska muuleilla ja muuliaaseilla on ihmisten kannalta hyviä ominaisuuksia. Keinotekoisesti ihminen pystyy muuttelemaan kasvien perimää jopa niin, että kasveihin laitetaan kalan perimää.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa, että niistä bakteereista olisi pitänyt kehittyä esim. nisäkkäitä sadassa tai parissa sadassa vuodessa? Evoluutiohan on nimenomaan hidas nimenomaan alkeellisten eläinten kohdalla. On kestänyt miljardeja vuosia, kunnes niistä on kehittynyt "korkeampia" eläimiä. Mutta "korkeammilla" eläimillä ihminen on saanut muutoksia aikaan evoluution kannalta varsin lyhyessä ajassa. Käytännössähän monet koirarodut eivät risteydy keskenään mm. suuren kokoeron vuoksi. Aasi ja Hevonen voivat saada jälkeläisiä (muuli, muuliaasi), mikä on todiste niiden sukulaisuudesta, mutta jälkeläiset eivät ole lisääntymiskykyisiä, joten hevonen ja aasi ovat eriytyneet eri lajeiksi. Ihminen risteyttää tarkoituksella noita kahta lajia, koska muuleilla ja muuliaaseilla on ihmisten kannalta hyviä ominaisuuksia. Keinotekoisesti ihminen pystyy muuttelemaan kasvien perimää jopa niin, että kasveihin laitetaan kalan perimää.

Lue lisää

Ihmisessä on enemmän bakteereja, sieniä ym, kuin ns. ihmistä.

Eli bakteerit ei muutu mihinkään. Ihminen mitä se sitten onkaan on syntynyt niiden ympärille.

Vai onko teillä tietoa, että jostain bakteerista on kehittynyt aasi tai hevonen?

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisessä on enemmän bakteereja, sieniä ym, kuin ns. ihmistä.

Eli bakteerit ei muutu mihinkään. Ihminen mitä se sitten onkaan on syntynyt niiden ympärille.

Vai onko teillä tietoa, että jostain bakteerista on kehittynyt aasi tai hevonen?

Lue lisää

Kaikki aasit ja hevoset ovat kehittyneet alkeellisista eläimistä. Tietenkään kaikki bakteerit eivät ole kehittyneet yhtään miksikään, koska niillä ovat säilyneet myös alkuperäiset ekologiset lokeronsa.

Esimerkkejä uusien kasvilajien synnystä

Stephanomeria malheurensis -kasvin lajiutuminen todettiin Oregonissa.[5] Kantalaji Stephanomeria exigua (alalaji coronaria) on täysin ristipölytteinen, mutta malheurensis on lähinnä itsepölytteinen ilmeisesti itsepölytteisyyteen johtaneen geenimutaation seurauksena, mikä on johtanut lajien eriytymiseen, vaikka ne kasvavat samalla alueella. Risteytymien hedelmällisyys on alentunut kromosomien rakenteellisten erojen vuoksi niin paljon, että geenit eivät voi siirtyä lajien välillä.

Retiisikaali
Ihminenkin on tuottanut uusia kasvilajeja kuten retiisikaali 1920-luvulla ja karhea pillike (Galeopsis Tetrahit). Retiisikaalit lisääntyvät vain keskenään, ja retiisikaaleilla on aina kaalin juuret retiisin lehdin, vaikka tavoite oli päinvastainen.

Pukinparrat
Ihminen toi 1920-luvulla Pohjois-Amerikkaan kolme pukinparta-kasvilajia (Tragopogon). Näiden risteytyminä syntyi vuoteen 1949 mennessä kaksi uutta lajia, Tragopogon mirus ja Tragopogon miscellus.[ Erot kromosomimäärissä estävät lisääntymisen kantalajien kanssa.

Esimerkkejä uusien eläinlajien synnystä
Madeiran kotihiiri
Madeiran hiiret ovat Madeiran saaren 1400-luvulla tapahtuneen asutuksen jälkeen kotihiirestä kehittyneitä hiirilajeja. Nyt saarella on peräti kuusi eri lajia, ja niillä on Robertsonin translokaatioita (eri kromosomien fuusioita). Madeiran hiirien kromosomimäärä (2N) vaihtelee välillä 22–40. Hiirilajien nopean lajiutumisen aiheuttaneita syitä ovat todennäköisesti topografian (vuorten) aiheuttama osapopulaatioiden eristäytyminen toisistaan (divergenttinen evoluutio) sekä geneettinen ajautuminen. Färsaarten kotihiiren katsotaan kehittyneen omaksi lajikseen 250 vuodessa siitä, kun hiiri tuotiin saarille.

Drosophila paulistorum
Drosophila paulistorum -hyönteislajin kaksi ryhmää kehittyivät vuosien 1958 ja 1963 välillä niin, että ristisiitoksista syntyvät urokset eivät enää ole lisääntymiskykyisiä.

Lontoon metron hyttynen
Lontoon metron hyttynen eli viemärihyttynen kehittyi lintuhyttysestä mahdollisesti 1900-luvulta alkaen, ellei ole sen vain etelämmässä maan päällä selviytyvä lähisukulainen.

Lajit käyttäytyvät hyvin eri tavoin, niitä on äärimmäisen vaikeaa saada parittelemaan keskenään, ja niillä on erilaiset alleelifrekvenssit, mikä tukee oletusta perustajavaikutuksesta. Lontoon metron hyttynen lisääntyy ympäri vuoden, ei kestä kylmää ja pistää rottia, hiiriä ja ihmisiä, kun taas lintuhyttynen horrostaa talvella, kestää kylmää ja pistää vain lintuja. Kun lajeja risteytettiin, munat olivat hedelmättömiä.

Geneettisen datan perusteella kaikkien metroasemien hyttysillä on yhteinen alkuperä, joten Byrne and Nichols olettavat sopeutumisen maanalaiseen ympäristöön tapahtuneen Lontoossa vain kerran.

Hyvin erillään elävillä metrohyttysillä on hyvän vähän geneettisiä eroja, mikä viittaa omaan lajiin: sama mtDNA-ero löytyy kymmenen Venäjän kaupungin metropopulaatioista; sama mikrosatelliitti löytyy Euroopan, Japanin, Australian, Lähi-idän ja Atlantin saarten populaatioista.

Mustapääkerttu
Lintulaji Sylvia atricapilla eli mustapääkerttu (josta Sylvian joululaulun arvellaan kertovan) on tieteilijöiden mukaan jakaantumassa. Freiburgin yliopiston Gregor Rolshausen totesi, että Englannissa ja Välimeren alueella talvehtivien populaatioiden geneettinen eriytyminen toisistaan on jo niin pitkällä, että DNA-sekvensoinnilla voi tunnistaa populaation jo 85 %:n varmuudella. Tämä ero on syntynyt noin 30 sukupolvessa. Exeterin yliopiston Stuart Bearhop raportoi, että nämä kaksi populaatiota eivät yleensä parittele keskenään. Tutkijoiden mukaan populaatioista on tulossa kaksi täysin eri lajia geneettisen ja maantieteellisen eriytymisen vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Esimerkkejä uusien kasvilajien synnystä

Stephanomeria malheurensis -kasvin lajiutuminen todettiin Oregonissa.[5] Kantalaji Stephanomeria exigua (alalaji coronaria) on täysin ristipölytteinen, mutta malheurensis on lähinnä itsepölytteinen ilmeisesti itsepölytteisyyteen johtaneen geenimutaation seurauksena, mikä on johtanut lajien eriytymiseen, vaikka ne kasvavat samalla alueella. Risteytymien hedelmällisyys on alentunut kromosomien rakenteellisten erojen vuoksi niin paljon, että geenit eivät voi siirtyä lajien välillä.

Retiisikaali
Ihminenkin on tuottanut uusia kasvilajeja kuten retiisikaali 1920-luvulla ja karhea pillike (Galeopsis Tetrahit). Retiisikaalit lisääntyvät vain keskenään, ja retiisikaaleilla on aina kaalin juuret retiisin lehdin, vaikka tavoite oli päinvastainen.

Pukinparrat
Ihminen toi 1920-luvulla Pohjois-Amerikkaan kolme pukinparta-kasvilajia (Tragopogon). Näiden risteytyminä syntyi vuoteen 1949 mennessä kaksi uutta lajia, Tragopogon mirus ja Tragopogon miscellus.[ Erot kromosomimäärissä estävät lisääntymisen kantalajien kanssa.

Esimerkkejä uusien eläinlajien synnystä
Madeiran kotihiiri
Madeiran hiiret ovat Madeiran saaren 1400-luvulla tapahtuneen asutuksen jälkeen kotihiirestä kehittyneitä hiirilajeja. Nyt saarella on peräti kuusi eri lajia, ja niillä on Robertsonin translokaatioita (eri kromosomien fuusioita). Madeiran hiirien kromosomimäärä (2N) vaihtelee välillä 22–40. Hiirilajien nopean lajiutumisen aiheuttaneita syitä ovat todennäköisesti topografian (vuorten) aiheuttama osapopulaatioiden eristäytyminen toisistaan (divergenttinen evoluutio) sekä geneettinen ajautuminen. Färsaarten kotihiiren katsotaan kehittyneen omaksi lajikseen 250 vuodessa siitä, kun hiiri tuotiin saarille.

Drosophila paulistorum
Drosophila paulistorum -hyönteislajin kaksi ryhmää kehittyivät vuosien 1958 ja 1963 välillä niin, että ristisiitoksista syntyvät urokset eivät enää ole lisääntymiskykyisiä.

Lontoon metron hyttynen
Lontoon metron hyttynen eli viemärihyttynen kehittyi lintuhyttysestä mahdollisesti 1900-luvulta alkaen, ellei ole sen vain etelämmässä maan päällä selviytyvä lähisukulainen.

Lajit käyttäytyvät hyvin eri tavoin, niitä on äärimmäisen vaikeaa saada parittelemaan keskenään, ja niillä on erilaiset alleelifrekvenssit, mikä tukee oletusta perustajavaikutuksesta. Lontoon metron hyttynen lisääntyy ympäri vuoden, ei kestä kylmää ja pistää rottia, hiiriä ja ihmisiä, kun taas lintuhyttynen horrostaa talvella, kestää kylmää ja pistää vain lintuja. Kun lajeja risteytettiin, munat olivat hedelmättömiä.

Geneettisen datan perusteella kaikkien metroasemien hyttysillä on yhteinen alkuperä, joten Byrne and Nichols olettavat sopeutumisen maanalaiseen ympäristöön tapahtuneen Lontoossa vain kerran.

Hyvin erillään elävillä metrohyttysillä on hyvän vähän geneettisiä eroja, mikä viittaa omaan lajiin: sama mtDNA-ero löytyy kymmenen Venäjän kaupungin metropopulaatioista; sama mikrosatelliitti löytyy Euroopan, Japanin, Australian, Lähi-idän ja Atlantin saarten populaatioista.

Mustapääkerttu
Lintulaji Sylvia atricapilla eli mustapääkerttu (josta Sylvian joululaulun arvellaan kertovan) on tieteilijöiden mukaan jakaantumassa. Freiburgin yliopiston Gregor Rolshausen totesi, että Englannissa ja Välimeren alueella talvehtivien populaatioiden geneettinen eriytyminen toisistaan on jo niin pitkällä, että DNA-sekvensoinnilla voi tunnistaa populaation jo 85 %:n varmuudella. Tämä ero on syntynyt noin 30 sukupolvessa. Exeterin yliopiston Stuart Bearhop raportoi, että nämä kaksi populaatiota eivät yleensä parittele keskenään. Tutkijoiden mukaan populaatioista on tulossa kaksi täysin eri lajia geneettisen ja maantieteellisen eriytymisen vuoksi.

Lue lisää

Hedelmäkärpänen
Orapihlajakärpänen (hedelmäkärpänen) eli Rhagoletis pomonella näyttää olevan eriytymässä kahdeksi lajiksi ilman alueellista eriytymistä (sympatrinen lajiutuminen). 1800-luvulla Pohjois-Amerikkaan istutettiin omenapuita, ja pian sen jälkeen laji jakautui omenia syöviin ja orapihlajan hedelmiä syöviin populaatioihin. Omenia syövän populaation 13 allotsyymistä jo 6 poikkeaa orapihlajapopulaation vastaavista ja omenansyöjäyksilöt kypsyvät nuorempina ja lähempänä kauden alkua. Ristiinlisääntyminen on enää 5 %.

Hedelmäkärpänen laboratoriossa
William Rice ja G.W. Salt jalostivat lajin Drosophila melanogaster hedelmäkärpäset 35 sukupolvessa kahdeksi populaatioksi, jotka suosivat erilaisia olosuhteita ja suostuivat lisääntymään vain näillä eivätkä näin ollen enää lisääntyneet keskenään. The history of such attempts is described in Rice and Hostert (1993).

Diane Dodd osoitti vastaavan Drosophila pseudoobscura -lajin hedelmäkärpäsillä 8 sukupolvessa ruokkimalla toista populaatiota tärkkelyksellä ja toista maltoosilla.

Doddin koe on toistettu monilla muilla hedelmäkärpäsillä ja ruoilla.

Wallabit
Havaijissa Oahun eläintarhasta karkasi vuonna 1916 vallabikengurupari. Niiden jälkeläisistä on syntynyt Havaijin nykyinen noin 100 yksilön vallabikanta. Oahun vallabit ovat aivan erivärisiä ja paljon pienempiä kuin kantalaji. Uutta vallabilajia tutkinut James Lazell Jr. kertoo Science Digestin artikkelissa, että Oahun populaatio on yllättävän nopeasti kehittynyt erillinen laji, joka on kehittänyt uuden maksaentsyymin ja pystyy siten syömään paikallisia myrkkykasveja toisin kuin australialaiset sukulaisensa. Myös biologian professori Kenneth Saladinin mukaan Oahun laji ei ole lisääntymiskykyinen australialaisen kantalajin kanssa vaan erillinen laji. Kysymys onko Havaijin vallabikanta uusi vallabilaji on kuitenkin kiistanalainen.

Karpit
Meksikonmolli eli Poecilia mexicana on pieni karppikala, joka elää Meksikon Rikkiluolissa. Pintavesissä elävä vaalea muoto ja syvällä elävä tumma muoto ovat eriytymässä geneettisesti yhä enemmän. Kokeessa todettiin, että niitä metsästävä suuri vesikirppu (Belostoma spp) sai valoisissa oloissa saalistettua 80-prosenttisesti tummia ja pimeissä vaaleita muotoja. Mollien aistit havaitsevat saalistajansa vain normaalissa ympäristössään. Michael Tobler Texasin yliopistosta pitää tätä hyvänä esimerkkinä uuden lajin synnystä.

Lampaat
Lammas on luotu risteyttämällä ja vähitellen jalostettu niin, että se ei pysty enää risteytymään esi-isänsä villilampaan (mufloni) kanssa, joskaan tästä risteyttämisestä ei ole tiedossa suoraa havaintoa vaan molekyylitodisteet.

Koivumittari
Koivumittari-niminen perhoslaji on Englannin teollisuusalueilla muuttanut väriään sadan vuoden aikana harmaasta mustaksi. Siinä paljastuvat evoluution selittämiseksi vaadittavat oleellisen tärkeät yksityiskohdat. Kahden vanhan perhoslajin on nähty risteytyvän ja siitä on syntynyt täysin uusi perhoslaji.

Darwininsirkut
Vuonna 1981 Daphne Major -saarelle saapui isokaktussirkkuuros. Pari sukupolvea myöhemmin se lisääntyi enää itsensä kanssa, koska saaren omien darwininsirkkulajien naaraat eivät tunnistaneet sen laulua ja koska pariutumisen kannalta olennaiset nokat ovat erilaisia. Uppsalan yliopiston professori Leif Anderssonin mukaan taksonomi, joka ei tuntisi lajin historiaa, pitäisi sitä omana lajinaan. Isomman kokonsa vuoksi se voi hyödyntää ravinnonlähteitä, jotka jäävät muilta lajeilta hyödyntämättä. Tutkijoiden mukaan tämä on esimerkki evoluutiosta lyhyessä ajassa, vaikka lajien määritteleminen onkin tulkinnanvaraista. Darwininsirkut ovat saaneet nimensä siitä, että niiden moninaisuus auttoi Charles Darwinia kehittämään evoluutioteorian.