Yksin oman itsensä kanssa

hyvä kirjoitus. Näin on. Olen sammmaaa mieltä enkä näytä kieltä.

Lisään nyt rehellisyyden nimissä että olen nyt ollut yksin jopa neljä päivää yhteen menoon.... normaalisti siis asun ystäväni kanssa. Mutta joskus nuorempana kyllä asuin useita vuosia yhteen menoon yksin ilman ongelmia, tai sanotaanko niin että mahdolliset ongelmat eivät johtuneet yksin asumisesta.
Vaikka nyt nämä viime päivät olen asunut yksin, niin ei se tarkoita ettenkö tapaisi ihmisiä joka päivä, ja puhuisi monen ihmisen kanssa päivässä, esim. eilen juttelin kahden ihmisen kanssa (ja tänään yhden kanssa). Ihmisten kanssa juttelu on itsestä kiinni, ei sitä ole pakko tehdä, jos vaan on tyytyväinen itseensä niin voi olla täysin itsensä kanssa. Ja melkein voisi sanoa niin että pitäisi lähteä siitä että ensin tulee toimeen oman itsensä kanssa, ja tuntee itsensä täysin ja on tyytyväinen itseensä, ennenkuin lähtee etsimään ystäviä/tuttavia/seurustelukumppania.
Oman itsensä tuntemiseen, ja varsinkin siihen että voi olla tyytyväinen itseensä, voi mennä useita vuosia aikaa, se ei tapahdu hetkessä.