Aluksi haluan kertoa jotain itsestäni.
Olen ulkoisesti ns. normaali ihminen, joka ei ole nähnyt ufoja, kummituksia tms. Paranormaalia kylläkin kokenut mm. etiäiset minulle ovat tuttuja, esimerkiksi jostain syystä voin kävellä TV:n äärestä puhelimen luokse ja ottaa sen käteeni jolloin siihen sattuu juuri soittamaan joku kaveri. Voin myös ajatella että "kello on nyt neljä" ja kun menen tarkistamaan ajan yöpöydälläni olevasta kelloradiosta, kello on neljä. Olen huomannut että pitää olla hyvin rentoutuneessa tilassa ja olla tiedostamatta sillä hetkellä tästä (fyysisestä)maailmasta mitään, jotta etiäiset ym. ns. yliluonnolliset asiat tapahtuu.
Tiedän että moni pitää juttujani hulluina ja välillä en halua itsekään uskoa saavuttamaani tiedon määrää, koska olen hyvin looginen. Tietäminen, tiedostaminen ja miettiminen on toisaalta myös hyvin raskasta henkisesti. Olisi paljon helpompaa olla ”normaali” ja olla miettimättä tälläisiä asioita. Jostain syystä vain aina päädyn pohdiskelemaan ja ajattelen kaiken aikaa ”liikaa”.
Vuosikausia olen halunnut selvittää millainen on maailmankaikkeus, mikä saa aikaan kummitukset ja ufot. En koskaan saanut lopullisia vastauksia, jotka olisin voinut järjellä itselleni selittää.
Loppuaikoina "vapautin" mielen ja lopetin ajattelemasta asiaa järjellä. Tämän jälkeen mieleeni vain pikkuhiljaa rakentui kuva ja nyt maailmankaikkeus ja kaikki tuntuu luonnolliselta. Se vain on niin vaikea selittää järjellisesti eikä sitä voi selittää kokonaisuudessaan loogisesti. Kaiken vain ymmärtää tai on ymmärtämättä, tiedonmuruset vain tulee jostain omaan tietoisuuteen. Itse kutsun tätä tietoa alkuenergiaksi, josta lopulta kaikki koostuu(materiaalinen ja materiaaliton maailmankaikkeus). Voidaan myös ajatella että kaikki tieto on jo meissä itsessämme, mutta emme siihen pääse käsiksi(selitän myöhemmin miksi)
Jotta maailmankaikkeus sen kaikkine ominaisuuksineen(ufot, kummittelu jne) voisi ymmärtää, olisi mielemme oltava irrallaan ruumistamme(joko tietoisesti tai tiedostomattamme). Fyysinen maailmankaikkeus rajoittaa meitä siten ettemme pysty tajuamaan kokonaisuutta.
Selitän asiat lyhyesti ja loogisesti(huomautan että asiat joutuu yksinkertaistamaan jotta ne pystyy selittämään niin että ne ylipäätään voi selittää jollain tasolla niin että sen voi ymmärtää tässä ja nyt).
Ufot, humanoidit, kummittelu ovat oikeastaan hyvin yksinkertainen asia. Se on vaikea selittää sanoin, mutta kuvailisin sitä niin, että elämä(energia, henkisyys) on ikuista. Se muuttuu lopulta ruumiista toiseen(inkarnaatio, uudelleensyntyminen) tai se voi olla myös ruumiitonta. Henki(esim. sinä tai minä) emme tarvitse olemiseemme ruumista. Tietoisuus ei synny aivoissa, kuten ei muistaminenkaan. Aivot eivät tuota sitä mikä tai kuka olen, aivot mahdollistaa vain sen että voimme esiintyä tässä(fyysisessä)maailmankaikkeudessa fyysisinä olentoina(aivot tavallaan kokoaa tiedon tähän fyysiseen maailmaan ja rajoittaa tietämystämme) Se miksi henkiolentoja näkyy, en pysty sanoin selittämään, mutta se liittyy materiaalittomaan maailmankaikkeuteen, ihmisen herkkyyteen(kokijaan itseensä) ja aikaan. Materiaalittomassa maailmankaikkeudessa ei ole aikaa eikä materiaalia, se koostuu pelkästä energiasta, se on hyvin erilainen kuin meidän fyysinen maailmankaikkeutemme, joka sekin tosin koostuu kokonaan energiasta, mutta on ”karkeampijakoista”.
Humanoidit, eli muuta elollista elämää on meidänkin maailmankaikkeudessa, mutta he käyttävät matkustamiseen materiaalitonta avaruutta(vaihtavat värähtelytaajuutta), jossa ei ole aikaa. Matkustaminen siis maailmankaikkeuden laitamilta maapallolle tehdään ”hypyillä” tai ”hypyllä” (kvanttifysiikkaa lukevat ehkä ymmärtävät asian paremmin). Koska maailmankaikkeus oli alun perin kasassa(kunnes räjähti alkuräjähdyksessä), niin meillä on nk. kosminen yhteys koko maailmankaikkeuteen, myös materiaalittomaan ja ajattomaan maailmankaikkeuteen joka tavallaan on ”hypyn” välissä. Meillä jokaisella siis on tieto itsessämme, mutta emme siihen pääse käsiksi, koska olemme tässä ajassa ja paikassa, siis fyysisessä maailmankaikkeudessa. Universaali tieto on siis meissä jokaisessa ja oletan että kuolemamme jälkeen(kun energiamme)pääsee irtautumaan tästä, tiedostamme jälleen kaiken. Voimme olla monella tasolla samaan aikaan, koska meitä ei ”henkenä”(energiana) sido mikään, olemme maailmankaikkeudessa ”joka paikassa samaan aikaan”.
En tiedä, mutta itse epäilen että suuri osa muukalaisista ja ”ufoista” eivät tule tästä fyysisestä maailmankaikkeudesta, tai jos tulee, he eivät pääse matkansa (hypyn)jälkeen täysin tälle fyysiselle tasolle missä me olemme. Siksi niistä on saatu niin vähän todistusaineistoa. He siis eivät ole samalla ”taajuudella” meidän kanssamme, kuten eivät ole ”kummituksetkaan”, jotka itse asiassa ovat vielä tietoisia itsestään, mutta vielä ”matkalla” aikasemmin sanoin kuvattuuni ”alkuenergiaan”, josta he sitten saavat taas uuden tehtävän syntyä uudestaan maapallolle tai muualle, materiaaliseen maailmankaikkeuteen tai materiaalittomaan maailmankaikkeuteen, jolloin he tosin eivät ”synny” uudestaan sanan perinteisessä merkityksessä, vaan siirtyy toiselle tasolle. Alkuenergiaa voi kutsua myös ”Jumalaksi”, ja se on niin hienojakoista energiaa, ettei sitä voi mitata. Sitä on kaikkialla tässä ja nyt.
Mikä tekee persoonan? En tiedä, mutta tietämykseni valossa epäilen että fyysisellä tasolla (ihmisen)persoonan tekee aika ja paikka. Materiaalittomalla tasolla tietämys on hyvin suurta, mutta persoonallisuus ilmeisesti olematonta, sillä se on ”hienojakoisempi” taso, jossa ei tunneta vihaa, pelkoa tai muita suuria tunteita.
Me synnymme aina vain uudestaan, eri aikaan, paikkaan ja joskus eri tasolle. Energia kulkee ”ympyrää”.
Haluan lopuksi kertoa ”hauskan” tarinan itsestäni; Ensimmäinen muisto lapsuudestani on 6-vuotiaana, jolloin näin paljon unia siitä kun tipun jostain korkealta. Tätä ennen en edes puhunut ja olin ilmeisestikin aika ”outo” lapsi, sillä minua luultiin kehitysvammaiseksi, koska en esim. puhunut mitään. Istuin ja ihmettelin kuulemma vain. Vasta 6-ikävuoden jälkeen muistan elämäni ja olin kova puhumaan ja selittämään ja tietenkin tekemään kaikenlaista. Ehkä tämä selittää sen että henkinen ”minä” ja ruumiillinen” minä(aivot) ei ole samassa pakkauksessa, henkisyys tuli minulle myöhään(jostain syystä). 9-vuotiaana olin jo kovin kiinnostunut paranormaaleista ilmiöistä ja pian tämän jälkeen tuli mieleeni ajatus että onko vanhempani oikeasti vanhempiani. Ajatus tuntui niin hullulta että en halunnut ajatella sitä enempää. Mutta jotenkin olen aina tuntenut ettei olemukseni ole vain tässä ja nyt.
Olen ulkoisesti ns. normaali ihminen, joka ei ole nähnyt ufoja, kummituksia tms. Paranormaalia kylläkin kokenut mm. etiäiset minulle ovat tuttuja, esimerkiksi jostain syystä voin kävellä TV:n äärestä puhelimen luokse ja ottaa sen käteeni jolloin siihen sattuu juuri soittamaan joku kaveri. Voin myös ajatella että "kello on nyt neljä" ja kun menen tarkistamaan ajan yöpöydälläni olevasta kelloradiosta, kello on neljä. Olen huomannut että pitää olla hyvin rentoutuneessa tilassa ja olla tiedostamatta sillä hetkellä tästä (fyysisestä)maailmasta mitään, jotta etiäiset ym. ns. yliluonnolliset asiat tapahtuu.
Tiedän että moni pitää juttujani hulluina ja välillä en halua itsekään uskoa saavuttamaani tiedon määrää, koska olen hyvin looginen. Tietäminen, tiedostaminen ja miettiminen on toisaalta myös hyvin raskasta henkisesti. Olisi paljon helpompaa olla ”normaali” ja olla miettimättä tälläisiä asioita. Jostain syystä vain aina päädyn pohdiskelemaan ja ajattelen kaiken aikaa ”liikaa”.
Vuosikausia olen halunnut selvittää millainen on maailmankaikkeus, mikä saa aikaan kummitukset ja ufot. En koskaan saanut lopullisia vastauksia, jotka olisin voinut järjellä itselleni selittää.
Loppuaikoina "vapautin" mielen ja lopetin ajattelemasta asiaa järjellä. Tämän jälkeen mieleeni vain pikkuhiljaa rakentui kuva ja nyt maailmankaikkeus ja kaikki tuntuu luonnolliselta. Se vain on niin vaikea selittää järjellisesti eikä sitä voi selittää kokonaisuudessaan loogisesti. Kaiken vain ymmärtää tai on ymmärtämättä, tiedonmuruset vain tulee jostain omaan tietoisuuteen. Itse kutsun tätä tietoa alkuenergiaksi, josta lopulta kaikki koostuu(materiaalinen ja materiaaliton maailmankaikkeus). Voidaan myös ajatella että kaikki tieto on jo meissä itsessämme, mutta emme siihen pääse käsiksi(selitän myöhemmin miksi)
Jotta maailmankaikkeus sen kaikkine ominaisuuksineen(ufot, kummittelu jne) voisi ymmärtää, olisi mielemme oltava irrallaan ruumistamme(joko tietoisesti tai tiedostomattamme). Fyysinen maailmankaikkeus rajoittaa meitä siten ettemme pysty tajuamaan kokonaisuutta.
Selitän asiat lyhyesti ja loogisesti(huomautan että asiat joutuu yksinkertaistamaan jotta ne pystyy selittämään niin että ne ylipäätään voi selittää jollain tasolla niin että sen voi ymmärtää tässä ja nyt).
Ufot, humanoidit, kummittelu ovat oikeastaan hyvin yksinkertainen asia. Se on vaikea selittää sanoin, mutta kuvailisin sitä niin, että elämä(energia, henkisyys) on ikuista. Se muuttuu lopulta ruumiista toiseen(inkarnaatio, uudelleensyntyminen) tai se voi olla myös ruumiitonta. Henki(esim. sinä tai minä) emme tarvitse olemiseemme ruumista. Tietoisuus ei synny aivoissa, kuten ei muistaminenkaan. Aivot eivät tuota sitä mikä tai kuka olen, aivot mahdollistaa vain sen että voimme esiintyä tässä(fyysisessä)maailmankaikkeudessa fyysisinä olentoina(aivot tavallaan kokoaa tiedon tähän fyysiseen maailmaan ja rajoittaa tietämystämme) Se miksi henkiolentoja näkyy, en pysty sanoin selittämään, mutta se liittyy materiaalittomaan maailmankaikkeuteen, ihmisen herkkyyteen(kokijaan itseensä) ja aikaan. Materiaalittomassa maailmankaikkeudessa ei ole aikaa eikä materiaalia, se koostuu pelkästä energiasta, se on hyvin erilainen kuin meidän fyysinen maailmankaikkeutemme, joka sekin tosin koostuu kokonaan energiasta, mutta on ”karkeampijakoista”.
Humanoidit, eli muuta elollista elämää on meidänkin maailmankaikkeudessa, mutta he käyttävät matkustamiseen materiaalitonta avaruutta(vaihtavat värähtelytaajuutta), jossa ei ole aikaa. Matkustaminen siis maailmankaikkeuden laitamilta maapallolle tehdään ”hypyillä” tai ”hypyllä” (kvanttifysiikkaa lukevat ehkä ymmärtävät asian paremmin). Koska maailmankaikkeus oli alun perin kasassa(kunnes räjähti alkuräjähdyksessä), niin meillä on nk. kosminen yhteys koko maailmankaikkeuteen, myös materiaalittomaan ja ajattomaan maailmankaikkeuteen joka tavallaan on ”hypyn” välissä. Meillä jokaisella siis on tieto itsessämme, mutta emme siihen pääse käsiksi, koska olemme tässä ajassa ja paikassa, siis fyysisessä maailmankaikkeudessa. Universaali tieto on siis meissä jokaisessa ja oletan että kuolemamme jälkeen(kun energiamme)pääsee irtautumaan tästä, tiedostamme jälleen kaiken. Voimme olla monella tasolla samaan aikaan, koska meitä ei ”henkenä”(energiana) sido mikään, olemme maailmankaikkeudessa ”joka paikassa samaan aikaan”.
En tiedä, mutta itse epäilen että suuri osa muukalaisista ja ”ufoista” eivät tule tästä fyysisestä maailmankaikkeudesta, tai jos tulee, he eivät pääse matkansa (hypyn)jälkeen täysin tälle fyysiselle tasolle missä me olemme. Siksi niistä on saatu niin vähän todistusaineistoa. He siis eivät ole samalla ”taajuudella” meidän kanssamme, kuten eivät ole ”kummituksetkaan”, jotka itse asiassa ovat vielä tietoisia itsestään, mutta vielä ”matkalla” aikasemmin sanoin kuvattuuni ”alkuenergiaan”, josta he sitten saavat taas uuden tehtävän syntyä uudestaan maapallolle tai muualle, materiaaliseen maailmankaikkeuteen tai materiaalittomaan maailmankaikkeuteen, jolloin he tosin eivät ”synny” uudestaan sanan perinteisessä merkityksessä, vaan siirtyy toiselle tasolle. Alkuenergiaa voi kutsua myös ”Jumalaksi”, ja se on niin hienojakoista energiaa, ettei sitä voi mitata. Sitä on kaikkialla tässä ja nyt.
Mikä tekee persoonan? En tiedä, mutta tietämykseni valossa epäilen että fyysisellä tasolla (ihmisen)persoonan tekee aika ja paikka. Materiaalittomalla tasolla tietämys on hyvin suurta, mutta persoonallisuus ilmeisesti olematonta, sillä se on ”hienojakoisempi” taso, jossa ei tunneta vihaa, pelkoa tai muita suuria tunteita.
Me synnymme aina vain uudestaan, eri aikaan, paikkaan ja joskus eri tasolle. Energia kulkee ”ympyrää”.
Haluan lopuksi kertoa ”hauskan” tarinan itsestäni; Ensimmäinen muisto lapsuudestani on 6-vuotiaana, jolloin näin paljon unia siitä kun tipun jostain korkealta. Tätä ennen en edes puhunut ja olin ilmeisestikin aika ”outo” lapsi, sillä minua luultiin kehitysvammaiseksi, koska en esim. puhunut mitään. Istuin ja ihmettelin kuulemma vain. Vasta 6-ikävuoden jälkeen muistan elämäni ja olin kova puhumaan ja selittämään ja tietenkin tekemään kaikenlaista. Ehkä tämä selittää sen että henkinen ”minä” ja ruumiillinen” minä(aivot) ei ole samassa pakkauksessa, henkisyys tuli minulle myöhään(jostain syystä). 9-vuotiaana olin jo kovin kiinnostunut paranormaaleista ilmiöistä ja pian tämän jälkeen tuli mieleeni ajatus että onko vanhempani oikeasti vanhempiani. Ajatus tuntui niin hullulta että en halunnut ajatella sitä enempää. Mutta jotenkin olen aina tuntenut ettei olemukseni ole vain tässä ja nyt.
Vastaukset 7
Vanhimmat
toisena pohdiskelijana voisin lisätä, että meillä on mahdollisuus muistaa tuo kaikki universaali tieto myös tässä ja nyt, eikä vasta kuoleman jälkeen. Sen tiedon löytää omasta sydämestä.. hiljentymällä ja olemalla läsnä tässä ja nyt ts. meditoimalla. Oletkin jo aika hyvin päässyt jyvälle tuosta tiedosta :)
Mites se menikään, että se joka koputtaa, sille avataan :) apua saa kun pyytää..
ja vielä noihin suuriin tunteisiin.. loppujen lopuksi on olemassa vain yksi "tunne" - rakkaus, joka on läsnä kaikilla tasoilla ja joka on koko universumin voima.
kylläpä oli käytetty aikaa ja mielikuvitusta tämänkin sepustuksen kirjoittamiseen.
Täyttä soopaa siis koko juttu.
Itsekin olen ikuinen totuuden etsijä. En ole koskaan uskonut ihmisten pyrkimyksiin pitää yliluonnollisia asioita hullujen houreina tai satuina. Olen ihan pienestä pitäen tiennyt aivojen olevan vain pelkkä "muuntaja" joka pitää sielumme kahlehdittuna tähän fyysiseen ja karkeaan todellisuuteen.
Ufot, henkiolennot ja henkimaailma on ollut minulle aina melkeimpä itsestään selvyyksiä, Asioita joiden olemassa oloa en ole koskaan epäillyt.
Juuri kaltaisiasi persoonia maapallo tarvitsee. Ehkä olet saanut tämän tiedän tarkoituksella, jotta voit opettaa sitä meille tyhmemmille. Maapallon tietoisuus on kasvamassa uudelle tasolle ja tiedon omaavia henkilöitä tulee olemaan enemmän.
juuri noin kuin kirjoitit! Toivottavasti "meitä" muitakin uskaltaa kirjoittaa ja puhella näistä asioista useamminkin. Elämme ainutlaatuista "murrosaikaa" ihmiskunnan tunnetussa kirjoitetussa historiassa...
Tuossa on mullekin tuttuja sattumuksia; Joskus aamulla on hyvin rentoutunut olo kun herään. Tällaisessa tilassa voi tietää kellonajan, vaikka sitä ei olisi vielä vilkaissutkaan.
Joskus on ihan naurattanut kun mieleen on välähtänyt oikea aika ihan minuutin tarkkuudella.
Jos tietoisesti yrität tietään ajan, se ei onnistu - ei mulla ainakaan.
Ihmisessä on näköjään jokin tiedostamaton kyky havainnoida ympäristöä ja ilmiöitä, ilman että tekisit niistä selkoa fyysisillä aisteillasi.
Toinen tähän samaan liittyvä "sattumus", joka on tapahtunut usein: Kelaan kasettinauhuria etsiäkseni siitä jotain määrättyä kappaletta. Jos satut olemaan hieman "muissa maailmoissa" - tai et ajattele mitä teet - kädet vaan toimivat; Katkaisu tapahtuu juuri siinä kohtaa, mistä ko. kappale alkaa..
Tätä vois sanoa puhtaaksi sattumaksi. Mutta kun niin on käynyt hyvin usein, niin vaikea uskoa. Kysymys on kuitenkin nauhassa muutaman millin pituisesta kohdasta, johon äänipään olisi pysähdyttävä.
Sitten on sattunut kaveriporukassa, että ajattelet jotakin asiaa tai henkilöä, niin joku kaveri alkaa puhumaan juuri ajattelemastasi henkilöstä tai asiasta. ... Tätäkin tapahtunut..
nämä asiat ovat tuttuja, JA MINULLA ON MYÖS HAUSKA PIIRRE KUN TIEDOSTAMATTANI LÄHETÄN AJATUKSET SEN PÄÄHÄN JOTA KATSELEN TAI MUUTEN VAIN ON LÄSNÄ SAMASSA TILASSA MINUN KANSSA.ESIM.TYTTÄRENI SAA MINUN AJATUKSET HYVIN USEIN PÄÄHÄNSÄ JA MIES SAMOIN. TESTASIN KERRAN KAUPUNGILLA TÄTÄ KYKYÄ JA LUULEN ETTÄ SE TOIMI.ISTUIN AUTOSSA KADUN VARRELLA PYSÄKÖITYNÄ,KATSELIN OHIKULKIJOITA JA AATTELIN OHI KÄVELEVÄN MIEHEN PEPPUA ETTÄ OMPAS TIUKAT PAKARAT EI OO VIELÄ LÖRTSÄHTÄNEET. TÄMÄ MIES VÄHÄNAJAN KULUTTUA KÄÄNTYI YMPÄRI JA TÄHYILI KOTVAN KÄVELI TAAS VILKUILI TAAKSEEN. KYLLÄ MINUA NAURATTI.TÄÄ OLI VAAN ESIMERKKI. TOINEN SITTEN KISSAN KOHDALLA,OLI KESÄPÄIVÄ JA OVET AUKI ULOS ASTI MAALLA KUN ASUN NIIN KISSAKIN PIHAPIIRISSÄ VAPAALLA ,TULI SITTEN SISÄLLE SYÖMÄÄN JA TAAS TAKAISIN PIHALLE. NO AATTELIN SIINÄ ETTÄ ONPA ITSEKÄS KUHAN VAAN RUOKAA SAA NIIN EI IHMISISTÄ MITÄÄN VÄLITÄ, SAMAN TIEN KISSA PYÖRÄHTI YMPÄRI KYNNYKSEN KOHALLA JA HYPPÄSI SYLIIN KEHRÄÄMÄÄN OLIN SIINÄ MYÖS AATELLU ETTEI EES SYLIIN HYPPÄÄ JA SE TAPAHTIU HETI. TÄMÄ ON JOS MIKÄ TODISTE ETTÄ MYÖS ELÄIMET LUKEVAT IHMISEN AJATUKSET.JA ONHAN KAIKENLAISIA MUITAKIN TAPAUKSIA HENKIMAAILMAN KANSSA KOHTAAMISISTA SE ON YHTÄ LUONNOLLISTA KUN KESKUSTELISI PERHEENJÄSENTEN KANSSA.
Tuo koko juttu on New Age kulttuuria. Se on Raamatun vastaista jne... Tai kyllähän te kaikki uskovat tiedätte. Ja jotka eivät tiedä, kysykää joltain joka tietää.