Olen reilusti ylipainoinen nuori nainen.
Mitä tehdä kun sitä vain syö ja syö eikä pysty lopettamaan? saatan ahmia ruokaa aivan hirveät määrät, tuntuu että en tule ikinä täyteen. Jos olen yksin eikä ole seuraa, syön koko ajan. Syön suruun ja iloon ja mihin vain.
Olen aina aloittanut ruokavaliorempan mutta se kaatuu viikossa kahdessa, kun tulee vähänkin stressiä niin alan taas syödä. Mun syömiseen tuskin vaikuttaisi edes sairastuminen, ei minkäänlaiset puheet eikä neuvot. On alkanut tuntua, että ainut vaihtoehto mun kohdallani on laittaa mut pakkopaitaan ja 25/7 valvontaan. Heh. Tämäkin kirjoitus tuntuu itsestäni niin älyttömältä valitukselta, miksi en vain lopeta syömistä? miksi alan yhtäkkiä toimia kuin robotti eikä terveen järjen hiventäkään ole nököpiirissä kun ruokaa alkaa tehdä mieli ja hirveä himo tulee. Menee tosi rasvaista ruokaa, sipsiä, karkkia... mitä vain. Ja paljon. Minulla on kaiketi pohjaton vatsalaukku. En vain välitä, pääasia että saan ruokaa...
Silti iso koko ahdistaa ja masentaa ja on huono olo. Saisi edes 10kg pois, enkä ainakaan enää lihoisi.
t. typerä luuseri virtahepo
Mitä tehdä kun sitä vain syö ja syö eikä pysty lopettamaan? saatan ahmia ruokaa aivan hirveät määrät, tuntuu että en tule ikinä täyteen. Jos olen yksin eikä ole seuraa, syön koko ajan. Syön suruun ja iloon ja mihin vain.
Olen aina aloittanut ruokavaliorempan mutta se kaatuu viikossa kahdessa, kun tulee vähänkin stressiä niin alan taas syödä. Mun syömiseen tuskin vaikuttaisi edes sairastuminen, ei minkäänlaiset puheet eikä neuvot. On alkanut tuntua, että ainut vaihtoehto mun kohdallani on laittaa mut pakkopaitaan ja 25/7 valvontaan. Heh. Tämäkin kirjoitus tuntuu itsestäni niin älyttömältä valitukselta, miksi en vain lopeta syömistä? miksi alan yhtäkkiä toimia kuin robotti eikä terveen järjen hiventäkään ole nököpiirissä kun ruokaa alkaa tehdä mieli ja hirveä himo tulee. Menee tosi rasvaista ruokaa, sipsiä, karkkia... mitä vain. Ja paljon. Minulla on kaiketi pohjaton vatsalaukku. En vain välitä, pääasia että saan ruokaa...
Silti iso koko ahdistaa ja masentaa ja on huono olo. Saisi edes 10kg pois, enkä ainakaan enää lihoisi.
t. typerä luuseri virtahepo
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ole psykologi, joten en ryhdy neuvomaan syömisen hillitsemisessä. Mutta mitäpä jos yrittäisit vaikuttaa siihen, mitä syöt. Osta kaupassa ruisleipää, maitorahkaa, vähärasvaista leikkelettä ja kokojyväpastaa sipsien ja karkin sijaan. Kun himo yllättää, ahmi niitä.
Ihminen on siitä kumma otus, että se alkaa himoita sitä ruokaa, mitä se on tottunut syömään. Syöt ehkä tämänkin jälkeen liikaa, mutta ainakaan syömäsi ruoka ei lihota sinua yhtä paljon ja on paljon terveellisempää muutenkin.
Et ole ainakaan yksin ongelmasi kanssa.
Tuo kuulostaa jo sairauden asteella olevasta ongelmasta, BED:stä.
Minulla ei ole ikinä diagnosoitu tuota sairautta, mutta mitä olen siitä tietoa löytänyt, niin ahmimiskohtaukset, jolloin mikään ei tunnu riittävän, kuuluvat sairauteen.
BED:tähän sairastavalle tulee ahmimiskohtauksia, joille ei mahda kertakaikkiaan mitään.
Terveesti ruokaan suhtautuvat eivät tätä ymmärrä.
Kun maistaa hiukan jotakin ehdottomasti kiellettyä, niin sitten ei kykene millään lopettamaan.
Sairastan myös jonkinasteista bulimiaa, joten kukaan ei tunnu huomaavan, vaan pitävät hyvänä asiana sitä, että nykyisin syön.
Älä missään nimessä saa sellaista ideaa nyt, että suosittelisin oksentamaan, siitä on oikeasti paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tiedän sen itsekin, mutta en mahda mitään käytökselleni.
BED:tä sairastava ei kyllä yleensä oksenna, ei paastoa tai yritä liikunnalla kuluttaa ruuasta saatuja kaloreita.
Tuntuu ahdistavalta, kun vaikka asun kotona, niin saan syödä kaapit rauhassa tyhjiksi, koska olen vielä normaalipainon alarajoilla.
Hyvinä aikoina nimittäin voin laihduttaa siinä 10-15 kiloa aivan helposti, kun en ahmi ja jaksan liikkua.
Kun taas ahmimiskausina en jaksa liikkua, koska vain syön ja kaiken aikaa on inhottavan, uuvuttavan painava, paskamainen olo.
Sitä sitten miettii, että eihän se liikuntakaan ikinä valtavia syömisiäni kuluta.
Nyt olen repsahtanut ja kolmessa päivässä lihonut kolme kiloa.
Mun on pakko saada itseni takaisin oikealle tielle, koska on huomattavasti helpompi laihduttaa 3 kuin vaikka 15 ylimääräistä kiloa.
Komean miehen keino voi auttaa...mutta itse olen huomannut, että vaikka monesti ahmin aika "terveellisiä" ruokia, kuten ruisleipää, sämpylöitä, rasvatonta jogurttia...niin silti niitä tulee syötyä sen verran paljon, että lihottavat.
Pahin kiusaukseni on jäätelö, sillä siitä pidän ja jos sattuu olemaan, niin voin syödä vaikka litran yhteen menoon, kuten tänään illalla...
Karkin tai sipsin himoa en tunne.
Sipsit ovat liian rasvaisia ja mausteisia, että niitä voisi ahmia paljoa.
Mutta en tiedä, miten muuten saisin sua neuvottua, koska itselläni samanlainen tilanne.
Jos mahdollista, niin voisit varata ajan jollekin lekurille.
Mä en kyllä usko omalla kohdallani sellaisten voimaan, mutta voi joissain tapauksessa apuakin olla, kuka tietää...
Kyllä asiantunteva ihminen ymmärtää varmaan, eikä pidä tyhmänä ja itsekurittomana luuserina, vaan yhtälaisena sairautena käsittelee ongelmaasi kuin jotain muutakin.
Niin vaikeaa kun se onkin uskoa, niin sun ongelmasi ei ole ruoka. Se miten syöt on vain seurausta sun mielentilastasi ja elämäntilanteestasi. Minä olin hyvin pitkään ihan samanlainen kuin sinä syömistavoiltani. Syynä oli se, ettei elämässäni ollut juuri muuta sisältöä kuin ruoka. Tai oli sisältöä, mutta ruoka oli ainut nautittava asia.
Ennen kuin onnistut hillitsemään syömistä sun täytyy hoitaa niitä syömisen syitä. Tunnistamaan tilanteet ja ajattelumallit, jotka saa sut syömään ja sitten torpedoida ne. Mitä enemmän sulla on tekemistä ja puuhailet ja käyt ulkona, sitä vähemmän sulla on sitä aikaa istua toimettomana ja täyttää se tyhjä tila syömisellä. Yhtäkkiä ei tosin ole helppoa ruveta aktiiviseksi, koska itselläni ainakin kynnys lähteä ulos kävelylle tai kavereille ja kouluun oli aivan valtava silloin kun tunsin itseni niin lihavaksi että hävetti näyttäytyä ihmisille.
Etsi elämääsi tietoisesti asioita, joista sulle tulee hyvä mieli ja nautintoa. Kun ruoka ei ole elämässäsi enää ainoa nautinto, pitkän päivän palkinto ja se asia jota odottaa ja suunnittelee ja haaveilee, on sitä helpompi kontrolloida. Vasta tällaisen ajattelutavan muutoksen jälkeen sulla on mahdollisuus onnistua pitämään kiinni ruokavalion muutoksestasi. Itse yritin vuosia ja vasta nyt, kun tein näin kun kirjoitin, olen onnistunut. Helmikuussa painoin 93,3 kiloa ja nyt 77,8.
Tee lista. Tee pahvinpalalle lista asioista, jotka on sinusta mukavia, joista voisit nauttia, joilla voisit palkita itseäsi ja saada sitä hyvää energiaa. Riistä ruualta ja syömiseltä valta-asema elämässäsi ja ota se itsellesi.
Anteeksi, kun tästä tulee näin tuhottoman pitkä viesti, mutta kun musta tuntuu, että tästä mitä höpötän olisi sulle apua, niin haluan kertoa ja selittää sen.
Mun listani hauskoista asioista:
-lähden ajamaan jollain bussilinjalla, jolla en ole ikinä ennen ajanut
-menen elokuviin
-käyn kasvitieteellisessä puutarhassa
-otan jalkakylvyn
-menen linnanmäelle vuoristorataan
-menen korkeasaareen, suomenlinnaan, heurekaan, museoon... (asun helsingissä)
-teen jotain, mitä en ole ikinä ennen kokeillut tai käyn jossain paikassa, missä on ole ikinä ennen käynyt
käyn uimassa joessa, järvessä tai meressä
-menen kiertämään kirpputoreja
-luen lehtiä kirjastossa
-leivon sämpylöitä
-menen koluamaan divareista kirjoja
ja mitä vaan tulee mieleen. Vasta kun sulla on muita ilon ja hyvänolonlähteitä kun ruoka, pystyt rajoittamaan sen läsnäoloa elämässäsi. Jos kaikki hyvyys on kytkeytyneenä ruokaan, ei siitä voi luopua.
Mä toivon sulle kaikesta sydämestäni kaikkea hyvää ja toivon todella, että löydät sen jujun ja punaisen langan, joka sinua auttaa.
Siinähän se kummallisuus onkin.
Kun alan syödä, en ajattele mitään. Kun ostan kaupasta herkkuja, en ajattele mitään. Minulle on silloin ihan sama, lihonko, tai mitään. Onko lihottavaa vai ei, pääasia et on hyvää. Tulee sellainen et ah ihanaa pääsee kotiin yksin syömään, ei tarvitse nähdä muita ihmisiä, saa iiiihaaan yksin syöpötellä mielin määrin. Se on mielestäni aivan ihanaa. Ja kun aloin asiaa ajatella pitemmälle, niin tajusin että saan kaikkein eniten nautintoa juuri syömisestä, verrattuna mihinkään muuhun.
Kun olen kavereiden seurassa tai hauskaa pitämässä, ajattelen koko ajan että pian, pian pääsen SYÖMÄÄN yksin kotiin... Baari-illan jälkeinen grilliannos on illan kohokohta.
Liian pienet ruoka-annokset ovat inhottavinta mitä tiedän. Tagdon syödä paljon, jos pitää tyytyä vähään tulen vain vihaiseksi.
Uskomatonta, olenko minä oikeasti tällainen???
Mutta kai se on vain katsottava totuutta silmiin. Ja kun luen tekstiäni, eka ajatus on "en todellakaan ole terve, taidan olla päästäni vialla".
Useat ihmiset ovat närkästyneenä huomautelleet, että enkö viihdy heidän seruassaan. Usein mua vain pitkästyttää ja ajattelen mielessäni vain ruokaa...
Koko perheeni on runsaasti ylipainoisia. Siis vanhemmat ja sisarukset. Asun kyllä omassa asunnossa. Vielä pahempaa, saa salaa syödä, heh.
Joskus ahdistun ja välitän siitä et olen lihava ja alan katsoa mitä syön, sitten se taas menettää merkityksensä ja unohdan tyystin ne kaikki liian pienet vaatteet kaapissani.
Tuo lista asioista mistä nautin. Ei hirveästi edes tule sellaisia mieleen, ja jos tulee ne vaativat rahaa jne ja sitä mulla ei ole tippaakaan ylimääräistä.(paitsi ruokaan, ofcourse) Ja yksin mua ei kertakaikkisesti huvita yksin mennä minnekään. Ja vaikka tekisinkin asioita,(tokihan teenkin, on mulla ystäviä jne) aina palaan ja alan syödä ;) heh heh. Ironista tosiaan joo.
Ainut asia, mikä on saanut mut jopa unohtamaan ruuan ja syömisen, on rakkaus. Siis jos mies on lähellä ja rakastaa (tai ainakin sanoo niin heh heh) tätä ei vain ole tapahtunut kuin kerran. Eipä tällä massalla kelpaa kellekkään, heh. Sit sitä ei oo muuta tekemistä ku syödä. Ei innosta jumpata siks et sais miehen tai jotain. Mut tuskin se tätä vauhtiakaan onnistuu :D
Taidan olla aikamoisessa oravanpyörässä. Kyl mä yritän kuunnella et "syö kevyemmin" ja mun aivot kyl tajuaa sen, en ole tyhmä, ja ajattelen usein että se on vain mun itsekurista kiinni, mut sillon kun syöpöttelen niin silloin EN VAIN VÄLITÄ. Sillon kun innostun välittämään niin potuttaa kyl......
Hei! Kirjoitit (iloinenpaprika) todella fiksusti. Itse olen tehnyt samat virheet toistamiseen jo kymmenen vuoden ajan (ainakin!). Laihdutan muutaman kilon ja sitten taas aivan mielettömällä mässäilyllä lihoan. Nyt olen saanut kuukauden aikana peräti 7 kiloa veks :). En aio huolia mokomia takaisin, mutta minun ongelma on juuri tuo syöminen aikaa tappaakseen. Syöminen tekemisenä ja harrastuksena, siis syöminen kun ei ole muuta tekemistä. Voin helposti unohtaa "kaiken", kun tungen karkkia ja kaikkea hyvää napaani. Ja ah, se kylläinen ja hyvä olo mikä siitä seuraakaan. Nukahdankin todella paljon paremmin (tosi asiassa taidan olla niin kovassa sokerihumalassa, että ei sitä muuta voisi tehdäkään kuin nukkua!). Viikonloppu meni vähän pipariksi, kun mässäilin kotosalla ( 2kiloa, nesteitä?), mutta aion kyllä tsempata enkä antaa periksi! En nyt, kun olen saanut hyvän alun. Enkä haluaisi antaa KOSKAAN periksi, vaan tavoitteenani onkin oppia uusi elämäntapa. Tiedän, se on vaikeaa ja välillä pitää kompuroida, notkahdella ja herkutellakin. Ei voi kertaheitolla muuttaa asennettaan ruokaa kohtaan, mutta minä yritän. Haluan lopuksi toivottaa kaikille kauheasti tsemppiä kilojen kanssa painiskeluun! Ja sinulle iloinenpaprika---> WAUTSI ja onnea suuren pudotuksen ansiosta! Yritä pitää kilot poissa, se vaatii kanttia se. :)
Tilanteesi kuulosti kipeän tutulta. Olen jo vähän vanhempi, kolmikymppinen nainen ja vuosia syöminen ja syömisen miettiminen hallitsi elämääni ja rajoitti tekemisiäni. Kärsin jonkinlaisesta syömishäiriöstä, jossa ahmiminen ja "ryhdistäytyminen" vuorottelivat. Kokeilin mm. paastoa, nutrilettejä ja pakonomaista liikuntaa. Luin paljon kirjallisuutta syömishäiriöistä ja äitisuhdekin tuli kaiveltua pohjamutia myöten. Syömisongelma kuitenkin oli ja pysyi.
Keväällä eksyin vähähiilihydraattisia ruokavalioita käsittelevälle nettipalstalle ja päätin kokeilla, olisiko sellaisesta apua. Sillä tiellä olen edelleen. Ensimmäistä kertaa elämässäni hallitsen syömistäni eikä se minua. Syön kolmesti päivässä ja ruokailujen välillä en edes ajattele syömistä. Videon voi käydä vuokraamassa ostamatta säkillistä irtokarkkeja. Eipä olisi onnistunut ennen. Painokin on pudonnut mukavalla tahdilla.
Pointtini on siis se, että ennen kuin diagnosoit itsellesi nuppiongelman, mieti vähän millaisia ruokia syöt. Verensokerin hyppely pakottaa sinut ahmimiskierteeseen, jossa ei itsekurilla ole mitään merkitystä. Hanki tietoa ja kokeile. Lue vaikka kirja "Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla". Siitä löytyy tietoa myös syömishäiriöistä.
En ole psykologi, joten en ryhdy neuvomaan syömisen hillitsemisessä..........kopioiyua.
Mutta olen laihduttanut koko elämäni kymmeniä kertoja noin 7 kg ylös ja alas.
Joskus laihtuminen on ollut tuskallista ja kestänyt vuoden joskus helpompaa.
Minun neuvoni:
eka. Nuku riittävästi ja mene nukkumaan illalla kun nukuttaa. Aivan hyvin voisi mennä sänkyyn katselemaan tv:ta tai lukemaan jo viimeistään klo 21.00. Ja aloittaa nukkuminen viimeistään klo 22.00. Heräile aamuisin 7.00 aikoihin, jos se yleensä sopii sinulle.
Aamukahvikin on sopivaa aamuisin, mutta mieluummin hieman kylmää vettä joukkoon.
Mutta kahvinjuonnissakin pitää arvioida mitä se auttaa. Tarkoitan että ei se suuri määrä aina anna voimia, kermakahvi voi jopa väsyttää.
toka. Älä ainakaan syö tunnin aikana kun heräilet, vesi tai se kahviryyppy auttaa.
1 Yritä lopettaa tai ainakin harventaa raskaiden ruokien osto, juustot, maito,
2 Älä osta kotiin mitään huomiseksi ja sorrutkin jo tänään.
3 Yritä syödä pieniä tai normaalia määriä, se koskee myös juomista.
4 Älä juo kuohuvia limpsoja, vaikka ne olisivatkin kalorittomia.
5 Jos sinulla on pahoja tapoja, kaljanjuonti, suuret makkaramäärät tms. yritä lopettaa ne kokonaan, et siis yritä vähentää, ainakin yksin ollessasi.
6 Jos teet ruokia, älä suolaa koskaan valmistumisvaiheessa, kaikki suola vasta pöydässä. Ja yritä syödä myös suolatonta ruokaa, esim. kaurapuuro ei tarvitse suolaa.
7 Kun teet ruokia, mieti määrä, älä tee huomiseksi jos et pysty säästämään syömistä jo tänään.
8 Jos ruokaa tulee liikaa, heitä se pois, älä yritä syödä.
Tärkeintä olisi iloinen mieli. Jos väsyttää päivällä, silloin pitää huilata jos on kotona, pari tuntia.
Myös liikunta on hyvää, seuraavanlainen.
Aivan hiljainen kävely ulkona, silloin silmät näkee uutta ja se piristää mieltä.
En kannata kuntourheilua koska siitä seuraa ruokahaluja.
Toiseksi jos sinun tulee hiki etkä voi aina liikkua, tee kotioloissa pientä hyppelyä ilman hyppynarua, vaikkapa tunnin aikana useita pikkukertoja ennen kuin menet suihkuun.
Eli hypit ja lepäät useampaan kertaan ja sitten suihkuun.
Usko että ihminen muuttuu, vaikka nyt se on vaikeaa, pian voit ihmetellä kuinka helppoa se on.
Minulla on useita lähimmäisiäkin (22 vuotiaita) jotka taistelee suuren paino-ongelman kanssa eivätkä he halua asiasta keskustella. Minusta auttaisi jos puhuisi ja kyllä tosiystävä varmasti haluaisi puhua myös ongelmista, sillä ongelmia on hyvin useilla, jos ei tänään niin myöhemmin.
Terv 59 mies