kun kaipuuseen oli vielä sekoittuneena iloa ja innostusta?
Nyt vain surua ja tyhjyyttä.
Nyt vain surua ja tyhjyyttä.
Muistatko sitä aikaa
Anonyymi-ap
19492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niin. Ois Aika pakkaa kimpsut ja kampsut ja mennä hänen luo yökylään asap
Kukin tavallaan.
Nii haluisin vähän kyhnöttää vieritysten.
Ei ole ollut sellaista aikaa. Muistan kun itkin töyttä huutoa sikiöasennossa lattialla kun kaikki otti niin koville. Mutta onneksi se aika ohi.
Mikä se kaipuu on? Kai Watun istuttama puu ken ties, mut tiesikö aloittajabarnie
Siis barbie luin väärin siis Kaipuuseen... siellä käy kaipuun ehtoisa hento leijan lento. Itsekin istuin puuseessä aamulla
Joskus oli näin. Nyt ei ole edes surua. Ei ole tunteita enää. Siksi on helppo lähteä täältä pois ja olla pitkiäkin aikoja pois. Tottumuksesta sitten välillä käy.
Kyllä minulla jää palsta kokonaan sitten kun tunteet ovat lopullisesti kuihtuneet.
Kyllä, itse kaipaan lähinnä niitä tunteita, joita joskus oli.
Minä kaipaan ihmistä. Tunteita en ole koskaan kaivannut, ne tulevat ja menevät.
Vai niin. Tietysti ihminen oli niiden tunteiden takana. Jos sitä ihmistä ei koskaan saanut, jota kaipasi, ei kai ole väärin kaivata sitä tunnetta, jonka hän herätti.
Pöö
Kyllä. Se oli silloin, kun toivoa vielä oli.
Juuri niin. Toivon ihmeellinen elinvoima ja energia.
Ei ollut wattsuppia vielä.
Vertti 11v
Muistan terveen, ihanan kaipuun. Oli jotain mitä odottaa💗. Muistan myös tuskallisen ikävän, kun kaikki ihana yhtäkkiä loppui, yhteen lauseeseen💔
Samankaltainen tilanne täällä. 😞
Vakavasävyinen viesti!! Ihmisille vakavin kokemus on se hetki, kun tajuaa ettei toinen herätä enää niitä hyviä tuntemuksia, vaan surua, tyhjyyttä tai välinpitämättömyyttä. Se vaatii aikansa, mutta tunteita joita joutuu salaamaan tai niihin ei saa vastakaikua, on taipumus hiipua ja lopulta sammua, vaikka pieni hehku niissä lehahtaa aina toisen kohdatessa. Kaipuu on parhaimmillaan silloin, kun toisen näkee ja kokee yllättäen, se odotuksen tuoma säikähdys ja mielihyvä joka virtaa läpi koko kehon, on uskomattoman voimakas. Toista saattaa tuijottaa herkeämättä pitkiäkin aikoja, toinen näyttää uskomattoman ihanalle ja ihon kauneus sekoittaa mielen. Hetkestä jää tunne että on täynnä posken pintaa, syliä ja ajatukset on varastettu useiksi tunneiksi eteenpäin. Tunne vie mukanaan ja siitä pystyy nauttimaan vielä pitkien aikojen kuluttua, se on ihastuksen tuoma hyvänolon coctail, jonka tarkoitus on kertoa että pidät minusta edelleen. Rakkaudessa parasta on hetki, kun sormella kevyesti huulia koskettamalla, saa kauniin hetken pysähtymää ja luvan asettaa posket vastakkain ja istua sylikkäin ilman häiriötekijöitä.
https://youtu.be/nS_o-_vjVbk
Minäkin kaipaan. Ei siinä ole mitään järkeä, mutta kaipaan vaan vaikkei kannattaisikaan. Mikä siinä on, että on jonkun kanssa ensin hajonnut ja sitten vielä kuvittelee, että kaikki voisi korjaantua. Tai ei ehkä edes kuvittele ja silti on siinä kiinni. Jossain. Utopiassako? Kaipuu on.