Mää en jaksa...
Tää paha olo ei lähe pois vaikka yrittäisin mitä, vaikka enää ei jaksa yrittääkkään.
Ulkosesti mulla on kaikki hyvin, ihana perhe, koti ja jonkulainen opiskelupaikkaki, vielä.
Ehkä just siksi onki niin vaikee myöntää etes itelle ettei jaksa!
Liikunta on ollu mulle aina hirveen tärkeetä, mutta sen jälkeen kun meijän joukkue hajos neljä vuotta sitten pelkkä pakko. Samalla "menetin" kaikki kaverit.
Nykyään on vaan pakko lähtä lenkille ja nyt oon vielä alkanu oksenteleekki. Tiiän, että en toimi aivan järkevästi mut en pysty hillittee itteeni. Varsinki jos oon yksin kotona. Inhoon tätä, itteeni ja koko elämää!
Oon käyny muutaman kerran juttelee terveyenhoitajan kans mutta sanat jää jonnekki, en osaa puhua. En osaa ottaa apua vastaan, vaikka haluaisinki.
Hävettää kun muilla on paljon vaikeampiaki tilanteita ja ne selviää niistä...
Mutta mää en silti jaksa! :(
Tää paha olo ei lähe pois vaikka yrittäisin mitä, vaikka enää ei jaksa yrittääkkään.
Ulkosesti mulla on kaikki hyvin, ihana perhe, koti ja jonkulainen opiskelupaikkaki, vielä.
Ehkä just siksi onki niin vaikee myöntää etes itelle ettei jaksa!
Liikunta on ollu mulle aina hirveen tärkeetä, mutta sen jälkeen kun meijän joukkue hajos neljä vuotta sitten pelkkä pakko. Samalla "menetin" kaikki kaverit.
Nykyään on vaan pakko lähtä lenkille ja nyt oon vielä alkanu oksenteleekki. Tiiän, että en toimi aivan järkevästi mut en pysty hillittee itteeni. Varsinki jos oon yksin kotona. Inhoon tätä, itteeni ja koko elämää!
Oon käyny muutaman kerran juttelee terveyenhoitajan kans mutta sanat jää jonnekki, en osaa puhua. En osaa ottaa apua vastaan, vaikka haluaisinki.
Hävettää kun muilla on paljon vaikeampiaki tilanteita ja ne selviää niistä...
Mutta mää en silti jaksa! :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kokeile kirjoittaa asiat paperille ja koeta päästä terapiaan, se terveydenhoitaja varmasti auttaa. Näytä siellä se paperi, jos et pysty puhumaan. Ammattiapua sinä kuitenkin tarviit, jos haluat selvitä tästä pahasta olosta.
Mullakin oli välillä vaikeaa, enkä voinut terapiassa avautua kunnolla. Aloin kirjoittamaan paperille ja niitä sitten käsiteltiin terapiassa. Kun olo siitä keveni, niin lisää ja lisää solmuja aukesi melkein kuin itestään ja niistä pystyi jo puhumaan.