Minulle tapahtui jokin vuosi sitten traumaattinen kokemus sairaalan päivystyksessä. Minulla oli ollut rintakipua ja tajuttomuuskohtaus jonka jälkeen syke sekaisin. Jouduin lopulta keskellä yötä hakeutumaan sairaalan päivystykseen alaikäisen lapsen kanssa.
Koska lapsi oli mukana, minut ohjattiin erilliseen huoneeseen, jossa ei ollut muita. Valitettavasti hoidostani vastaava lääkäri käyttäytyi todella pelottavasti. Lapseni onneksi nukkui, mutta tilanne lääkärin kanssa eteni sellaiseen, että pelkäsin henkeni edestä. Oikeasti pelkäsin, että hän voi tappaa minut sinne. Lääkäri oli todella hermostunut, yritti ottaa valtimoverennäytettä ja tiputteli ruiskua, pumpulia ja desinfointisuihketta useaan kertaan lattialle. Valtimoverennäyte ei onnistunut.
Sanoin lääkärille, että pelkään henkeni edestä nyt ja mitä hän oikein aikoo tehdä minulle. Lääkäri ei reagoinut mitenkään siihen, että kerroin pelkääväni henkeni edestä ja kysyin häneltä, että aikooko hän tappaa minut nyt tässä huoneessa. Käytin näitä sanoja. Minun pelastukseni koitui se, että sairaanhoitaja, joka seurasi monitoria, oli huomannut sydänkäyrässäni eteisvärinän ja jouduin osastohoitoon. Siellä en enää pelännyt.
Asia on jäänyt kovasti painamaan minua, pelkään nykyisin lääkäreitä ja päivystykseen menemistä.
En koskaan enää suostuisi siihen, että minut sijoitetaan erilliseen huoneeseen sairaalassa.
Koska lapsi oli mukana, minut ohjattiin erilliseen huoneeseen, jossa ei ollut muita. Valitettavasti hoidostani vastaava lääkäri käyttäytyi todella pelottavasti. Lapseni onneksi nukkui, mutta tilanne lääkärin kanssa eteni sellaiseen, että pelkäsin henkeni edestä. Oikeasti pelkäsin, että hän voi tappaa minut sinne. Lääkäri oli todella hermostunut, yritti ottaa valtimoverennäytettä ja tiputteli ruiskua, pumpulia ja desinfointisuihketta useaan kertaan lattialle. Valtimoverennäyte ei onnistunut.
Sanoin lääkärille, että pelkään henkeni edestä nyt ja mitä hän oikein aikoo tehdä minulle. Lääkäri ei reagoinut mitenkään siihen, että kerroin pelkääväni henkeni edestä ja kysyin häneltä, että aikooko hän tappaa minut nyt tässä huoneessa. Käytin näitä sanoja. Minun pelastukseni koitui se, että sairaanhoitaja, joka seurasi monitoria, oli huomannut sydänkäyrässäni eteisvärinän ja jouduin osastohoitoon. Siellä en enää pelännyt.
Asia on jäänyt kovasti painamaan minua, pelkään nykyisin lääkäreitä ja päivystykseen menemistä.
En koskaan enää suostuisi siihen, että minut sijoitetaan erilliseen huoneeseen sairaalassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.