Poikani huumeiden käyttö paheni Soramäessä

Olen vuosien ajan seurannut nyt jo täysi-ikäisen esikoisena kamppailua huumeita vastaan. Oli vielä ala-ikäinen, kun aloitti ja sen jälkeen on seurannut monta monituista murheen vuotta. Aluksi oli rikoskierteessä, piti saada rahaa, että sai ostettu aineita ja sen jälkeen oli velkavankeudessa. Kiskurit perässä ja uhkaiselemassa kotiovellakin. Saatiin poika ala-ikäisenä hoitoon ja vähän aikaa menikin hyvin. Sitten vaihtoi paikkakuntaa, luultiin jo, että kaikki menis hienosti, mutta ei, taas tuli takapakkia. Joutuikin tutkintavankeuteen. Siellä sitten meni pari kuukautta telkien takana ja sai tuomion levityksestä. Taas vaihdettiin paikkakuntaa ja luultiin,että homma menis hyvin. MUTTA EI, sitten tuli mielenterveysongelmat, hoidossa psykiatrisessa sairaalassa monta kuukautta. Pääsi sieltä monen kuukauden hoitojakson jälkeen ja nyt taas on kiikun kaakun. Istumassa tällä hetkellä sakkojaan...
Kuusi vuotta on näin mennyt ja tuntuu, että kohta en enää jaksa. Sydämessä on kaiken aikaa möhkäleen tuntua ja välillä itkettää ja välillä naurattaa. Tässä ei oo kyse musta, vaan koko perheestä, sisaruksiakin on. Mene sitten johonkin perheneuvolaan tällaisista keskustelee, ei ne siellä TAJUA mitään. Hyssyttelevät vaan tapahtuneita, eivät tiedä tämän päivän TODELLISUUDESTA yhtään mitään. Huumekuolemiakin on pojan kaveripiirissä tapahtunut. Tämä on ihan kauheaa.....
Nyt on ollut ilman aineita jo yli vuoden, mutta aina on pelko, että sortuu uudestaan.
Onko kellään vastaavia kokemuksia?? Pää kohta halkee....