Sellasta kyselen ,että onko kokemuksia adoptio neuvonnasta kotimaisesta adoptiosta perheelle jossa on oma biologinenlapsi.haluaisimme kasvattaa perhettä näin.lapseme on vuosien hoitojen jälkeen saatu,eikä sama tie ole enään mahdollista.Pelan mukaan ei ole ennenkuulumatonta tai tyrmättävää alkaa adoptio neuvontaan jo perheellisenä.Toki suon ensisijaisesti vauvelin niihin osoitteisin jossa kipeämmin vielä kaipaillaa perheen lisää,ja koti on tyhjänä jalantepukoista.Olemme 35v
Suomalainen adoptiolapsi ...
Onko edes realistista?
81553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomesta voivat adoptoida vain lapsettomat, joten kotimainen adoptio ei teidän kohdalla onnistu. Kansainvälinen adoptio on teille mahdollisuus kasvattaa perhettänne. Meillä on 1 biopoika ja Thaimaasta adoptoitu tyttö. Tiedän aika monta adoptioperhettä, joissa on myös biologisia lapsia, se ei ole este kansainväliselle adoptiolle (toki eri kohdemailla on omat sääntönsä ja vaatimuksensa adoptoiville). Meille adoptio on ollut oikein hyvä ja toimiva ratkaisu saada toinen lapsi!
Hei!
Minulla jäi askarruttamaan nyt, että vain lapsettomat voi saada kotimaasta adoptoidun lapsen! Eli onko meidän tapauksessa mahdottomuus saada kotimaasta lapsi, kun miehelläni on kaksi lasta, mutta minulla ei ole yhtään lasta, eikä minulla ole mahdollisuutta tehdä yhtään lasta ikinä???
Kiitos vastauksesta!
Moi! En tiedä miten suhtaudutaan pariskuntaan, joista toinen on lapseton ja toisella on lapsia, lasketaanko lapsettomiksi vai ei? Vai oletteko lapsettomia kun teillä ei ole yhteistä lasta?Kannattaa ottaa yhteyttä oman kunnan sos.toimistoon (tai Pelaan) ja siellä ihmisiin jotka hoitavat adoptioita ja tarkastaa miten asia on.
Tästä asiasta ollaan vähän eri mieltä, joten teidän tilanne voi riippua mm. siitä, kuka työntekijä teille osuu. Tuossa alla on linkki kotimaista adoptiota käsittelevään viestisarjaan.
Kysyisin tässä vaiheessa, että miksi haluaisitte juuri kotimaisen adoptiolapsen? Toisaalta miksi ihmeessä soisit vauvalin juuri sinne osoitteeseen, jossa kipeimmin odotellaan vielä peheenlisää? Luuletteko, että voitte rakastaa adoptoitua lasta yhtä paljon kuin biologista lastanne?
Oma arvaukseni (joka ei välttämättä osu oikeaan) on, että kotimaisia lapsia adoptioon sijoitettaessa ette olisi sijoituskokouksissa vahvoilla. Näitä asioita päättävissä on niin paljon vanhakantaisilla mielipiteillä varustettuja sosiaalityöntekijöitä, joiden mielestä lapsen paras on kodissa, jossa ei ole vielä yhtään lasta. Siis nyt puhun terveistä kotimaisesta skandinaavisilla piirteillä varustetuista vauvoista. Sen sijaan Fas- ja Fae-lapsille kuten myös muille vammaisille ja pitkäaikaissairaille sekä piirteiltään ei-suomalaisille lasten vanhemmiksi voisitte hyvinkin sopia jopa nopeasti.
Kun olette jo 35-vuotiaita, niin kannattaa ripeästi tehdä päätös adoptiosta ainakin jos kotimaan adoptiojonoon aiotte.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687
Huomasitko, että 1. ja 3. kirjoittaja ovat eri henkilö? Taisit yhdistellä heidän tietojaan vastauksessasi... Siinä olen samaa mieltä, että miksi lapsen tulisi olla kotimainen, ulkomailta adoptoitu on aivan yhtä rakas ja oma vaikka ei olisikaan länsimaalaisen näköinen. Ensi alkuun ajatus "eri näköisestä" lapsesta voi tuntua omituiselta ja pelkää muiden ihmisten reaktioita, mutta mitä enemmän asiaa käsittelee ja pohtii sitä luonnollisemmalta se alkaa tuntua.
Aika nopeasti vanhemmat tulevat "värisokeiksi" eli eivät kiinnitä huomiota lapsen ihon- tai hiustenväriin, vaan itse lapseen. Jos todella haluaa ja kaipaa lasta ei ole väliä kuka hänet on synnyttänyt tai miltä hän näyttää, kunhan vain saa kauan kaivatun lapsen!!!
Vähän toista vuotta sitten oltiin yhteydessä Pelaan tässä meidän asiassa.Kuten alussa sanoin ,heidän kanta oli se, että biolapsi ei ole este..mutta varmaan hidaste.Ja tuo lapsen suominen "kipeämmin kaipaaville"tarkoitti sitä että itse kipeän lapsettomuus ajan läpikäyneenä tietää tunteet tuskan ja kaipuun.Meille on annettu jo tuo valtaisa lahja.Toinen lapsi olisi jo todella extra kiitollisuuden paikka.Siksi on suorastaan vähän huono omatunto kirjotella adoptio palstalla tälläsiä kun niin moni on ilman sitä ensimäistäkään ihmettä.Itse rakastaisimme kyllä pyyteettömästi lasta kun lasta.Yhtään laatuun , väriin tai alkuperään katsomatta.On ulkomaan adoptiotakin pohdittu ,Kiina kiinnostaisi ,mutta ihan suoraan sanottuna rahapuoli huolestuttaa.Me ollaan vähän sellanen eko henkinen perhe,jonka arvot on ollu aina ihan muuta ku mammonan haaliminen ,joten prosessi alkas sitten lainatiskin kautta...Lapsen arvoa ei rahassa mitata,mutta hyvä tiedostaa omat taloudelliset rahkeensa. Tosiasiahan on se että iän puolesta täytyy alkaa päätöksiä tekemään,jos perhettä haluaa kasvattaa.
Lohdutuksena voin sanoa, että moni muukin adoptioperhe aloittaa lapsenhakumatkan lainatiskiltä.
Ulkomaisista adoptioista ehkä halvimmat ovat venäjä ja Viro.
Tottahan adoptio maksaa, mutta niin maksavat myös lapsettomuushoidot. Itse kaduimme, että emme aloittaneet adoptioprosessia aiemmin, vaan jatkoimme lapsettomuushoidoissa. Adoption kustannukset jakautuvat pikku hiljaa maksettaviksi, koko summaa ei tarvitse kerralla maksaa. Maksettavaa kertyy mm. lääkärintodistuksista ym. todistuksista, palvelunantajan maksuista, käännätyskuluista jne. Meillä suurin kuluerä oli itse hakumatka (mennessä 2 aik 1 lapsi ja tullessa 2 aik 2 lasta jee!). Kela korvaa osan adoption kustannuksista, esim. meille 3000€ (Thaimaa). Adoptioprosessin alussa aloimme säästämään rahaa ja kun koko prosessi kesti 2 ja puol vuotta, niin matkarahat olivat kasassa kun pääsimme hakumatkalle. Loppujen lopuksi adoptio ei tuntunut "kalliilta" ja olihan lopputulos mitä ihanin!