Umpimieliset hämäläiset

Tästä aiheesta on jo lukuisia ketjuja olemassa. Mutta jatkan taas. On mahdoton tutustua ihmisiin joilla geenit tai syntyjuuret hämäläiset. Yritys kommunikoida normaalisti, avoimesti, spontaanisti jää monologiksi. Ihmiset jotka ovat ystäviksi tulleet ovat kaikki muualta kotoisin. Itse olen muuttanut itä- Suomesta. Jos kelloa kysyy naapurilta on häirintää, voidaan olla jopa vastaamatta. Voisi sanoa " ei ole kelloa mukana tai jotain yhdeksän se ehkä on".. jos ei viitsi katsoa aikaa.
Tai savolainen sanoisi " voisi olla tai ei voipi olla". Huumorin mikään laji ei kuulu hämäläisille, ei edes musta? Tönkkö tylsämielinen ilmeettömyys. Jos saa vastauksen se on niin hidas että yksi lause kestää kauemmin kuin normaalisti kymmenen lausetta. Jos on erilainen temperamentti, nopea ja eloisa, se on vika ja häiriö.
Kiinnostus muihin ihmisiin on ilmeisesti vain pahansuopaista kyttäämisen ja kontrollin halua. Mitä liikkuu mykkien päiden sisällä? Positiivisia ajatuksia? Jos esittää kritiikkiä tai mielipiteitä, vastareaktio on suuttumus ja mykkäkoulu.
Jos haluaa selvittää asioita tai puhdistaa ilmaa keskustelulla se on mahdottomuus.
Onko todella tälläinen geneettinen temperamenttiero eri väestönosien välillä?
Vai päteekö tämä suomalaisiin yleensä. Epäilen syvästi väittämää suomalaisten onnellisuudesta. Se mitataan aineellisilla seikoilla. Mutta entä psyykkinen ja tunne-elämän tila? Ilo? Henkinen väkivalta ja perhehelvetit ovat Euroopan huippua.
Patoutuneen mykän kuoren alla asuu negatiivisuus, torjuttu ja käsittelemätön ahdistus ja itsetuntemuksen poissaolo. Tästä syntyy kollektiivininen ilmapiiri. Se ei innosta eikä lentoon nosta.