Hermoja raastava sekasorto päässä ja aikaansaamattomuus sekä motivaation puute kaikkeen vituttaa

Olen ihan kunnollinen, tunnollinen ja optimistisuuteen pyrkivä ihminen enkä halua, että mun asennetta haukutaan ja mielentilaa vähätellään. Eikä tarvii laittaa mitään linkkejä mihinkään terveyssivuille tai chatteihin et kyl mä nyt sen verran pärjään vielä. Enkä ees välttis tarvii vastauksia, mut haluun vaan oksentaa tän kaiken anonyyminä koska en enää jaksa oikeesti junnata. Vertaistukea antavia kokemuksia ja muitten fiiliksiä haluisin toki lukee jos joku haluu laittaa. Mutta siiiiis en ees tiiä mistä alotan ja sekin on jo yks isoin ongelma mun päässä. Alan varmaan luetella vaan mun ongelmia ja huolia mut en missään kriittisyys tai tärkeys järkässä. (Ja huom, olen ennen ollut todella motivoitunut ja terve nuori)Tekstissä tulee ihan varmasti kirjoitusvirheitä, mutta mä vaan nyt kerron kaiken putkeen.

-En saa enää mitään aikaiseksi, jatkettua tai lopetettua.

-En saa tarpeeksi unta vaikka olen yrittänyt kaikkea
(liikunta ennen nukkumaanmenoa, lukeminen puhelimen sivuuttaminen, verhot kiinni, ei herätystä, hyvä iltapala, aikaisin nukkumaan, mieliharjoitukset, hengitysharjoitukset, stressin tietoinen lievennys, lampaiden lasku, eri patjat, eri tyynyt, eri huone, eri lämpötila, eri vaatteet, ei vaatteita, ei peittoa, peitto, ihan viimehetken vessassa käynti, kauhuleffojen pois jättäminen, silmälaput)

-Ahdistaa välillä ilman syytä ihan saatanasti

-Olen tietoinen huolista ja murheista ja tiedostan jopa tiettyjen asioiden pienuuden ja mietin, että olen lopulta ihan hyvässä tilassa ja suoriudun hyvin, mutta silti stressaan aina liikaa.

-Ajattelen ihan helvetisti asioita. Turhia ja tärkeitä, ilman tahtoa ja tahdosta.

-Ajattelen liikaa mitä muut ajattelee musta enkä haluu olla npc ja tiedän et kukaan ei kato mua vinoon ja et mul on kavereita ja kehokin ihan normaali mut silti osaan ajatella vaikka ja mitä ja alan tehä sijaistoimintoja ihmisten ilmoilla kuten sammuksissa olevan puhelimen selailu, parrattoman leuan hierominen, tukottoman nenän niiskuttelu, jumittoman niskan venyttely tai kutiamattomien paikkojen raaputus. Niinku ihan hölmöö ja turhaa.

-Pahinta on just se et tiedostan selkeesti kaiken ja tiedostan mistä mun ongelmat johtuu ja miten niit sais hoidettuu mut en silti jaksa tehä mitään ja ahistun silti helposti.

-Oon silti rauhallinen ihminen enkä jaksa hätääntyy näkyvästi ja en jaksa muita stressaavia ihmisiä, jotka häslää ja pahottaa mielensä niinku mä.

-En myöskään jaksa enää olla kavereidenkaan kanssa missään eikä niissä siis mitään vikaa ole. En vaan jaksa enää lähtee kotoota ja sängystä herättyäni haluun takasin sänkyyn.

-Ei silti vaikuta masennukselta tai ahdistuneisuushäiriöltä, mutta vakavilta jaksoilta jolloin tulee ylitsepääsemätön raskaus ja asioiden suurentuminen ja kasaantuminen.

-Vituttaa päivästä toiseen ja käytän vaan kirosanoja koska oloni on turhaantunut. Paikat ovat jumissa usein ja päätä särkee vaikka syön ja liikun vihdoin hyvin. (en ole mikään läski discord moderaattori, joka asuu 40 vuotiaana vanhemmilla. Ei siinäkään mitään pahaa siis ole mutta...)

-Mua pelottaa tulevaisuus ja välillä tulee tunne kuin kuolema olisi lähellä vaikka en edes ajattele mitään itsetuhoisaa missään nimessä, mutta tuntuu siis välillä myös kuin terveys olisi vaakalaudalla ja keho pettäisi.

Olen alkanut tekemään vain itselleni tärkeitä asioita, jotta saisin edes vähän energiaa ensimmäisen lukiovuoden kevään ponnisteluun.

POINTTI TÄS KAIKES ON NYT SE, ETTÄ HALUISIN VAAN ET JOKU ASIANTUNTIJA SAIS HETKEKS MUN AIVOT JA PÄÄN JA SAIS AIJATELTUU SAMAL TAVAL KU MÄ ELI HUOMAIS MIKÄ MUA VAIVAA SEKÄ MITÄ MÄ KOEN. KOSKA VÄLIL PELOTTAA ET ONKO MUN AJATUKSET NORMAALEJA. NYT KAIKKI VARMAAN SANOO ET JOO MULLA SAMAT OIREET JA SIIS TSEMPPIÄ NIILLE KEITÄ AHDISTAA SIIS IHAN OIKEESTI KOSKA SE ON IHAN HIRVEE TUNNE. MUT JUST SE KUN EN JAKSA ENKÄ MAHDU TAI KERKEE KUVAILLA SITÄ HELVETILLISTÄ SEKASOTKUA MIKÄ MUN PÄÄSSÄ ON. MULLA ON SIIS IHAN SATA MUUTAKIN HUOLTA NÄITTEN LISÄKS EIKÄ TÄÄ TUNNU NORMAALILTA AHDISTUKSELTA TAI MASENNUKSELTA MITÄ KOIN YLÄASTEELLA.

Mulla on kuitenkin sairaus nimeltä panhypopituitarismi mikä voi ajoittain vaikuttaa enkä nyt ala selittää mikä toi harvinainen sairaus on ja et mikä mun tila sen suhteen on mut ihan terve oon.

Haluisin vaan viettää huoletonta kesää mun rakkaan, tärkeen perheen, kavereitten ja lemmikkien kaa ja OLLA AJATTELEMATTA MITÄÄN.

Ja siis oon varmaan kuulostanut nyt joltain naiselta/tytöltä, vähemmistön edustajalta tai mielisairaalta mut oon todella herkkä, ystävällinen ja rauhaa haluava, autoja rakastava, hetero mies, joka haluu puhuu tunteista ja sitä tapahtuu mun mielest liian vähän meiän miesten kohdalla varsinkin ja mäki teen tän vaan anonyyminä. :(
Ja anteeks jos mä loukkasin täs tekstissä jotain tietämättäni ja haluun vaan auttaa muita, itteäni ja toivoo kaikille parasta. En myöskään toivo näyttäväni tai tuntuvani uhriutuvalta ja toivon vaan et joku ymmärtää ees jotain mun tekstistä.