mä vihaan mun vanhempii!! meillä ei ole yhtään eläintä. Äiti lupasi että saan tollerin jos luen niistä paljon ja jaksan odottaa, noh nyt oon puolitoista vuotta lukenut ja tiedän niistä mielestäni tosi paljon. minulla on kokemusta koirasta, meillä on ollu koira parivuotta mutta se kuoli aivokasvaimeen.. :(
miks minä en saa koiraa?? mä maksaisin sen itse ja kaikki muutkin kulut.. muuta pois ens kuussa kun täytän 15, omaan kämppää enkä kuulema saa ostaa mitään eläimiä koska ne ovat "turhia ja rahaa kuluttavia olentoja"..
onko joku ihminen samassa asemassa kuin minä..?
kiitos jos jaksoitte lukee tän kauheen valitus kirjeen.. :)
miks minä en saa koiraa?? mä maksaisin sen itse ja kaikki muutkin kulut.. muuta pois ens kuussa kun täytän 15, omaan kämppää enkä kuulema saa ostaa mitään eläimiä koska ne ovat "turhia ja rahaa kuluttavia olentoja"..
onko joku ihminen samassa asemassa kuin minä..?
kiitos jos jaksoitte lukee tän kauheen valitus kirjeen.. :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Meillä ei myöskään ole eläintä.. lähinnä siksi että vanhempani eivät halua uskoa että EN ole allerginen. On ärsyttävää elää sellaisessa perheessä, missä vanhemmat eivät ole tippaakaan eläinrakkaita eivätkä ymmärrä kuin ihana olisi jos talossa olisi koira ^^ Itse haluaisin myöskin tollerin tai kultaisen. Minä olen myös tosi kauan haaveillut koirasta ja tajunnut vihdoin, että ei sitä todellakaan taida tippua ennenkuin asun omillani. Surullista mutta totta :(
Kyllä te vielä jossain vaiheessa ne koirat ehdite hommata:)Toivottavasti olette miettineet asian tarkasti eikä koira olisi hetken mielijohde,noutajathan elävät jopa yli 10-vuotiaiksi.Itse olen 17-vuotias parikuisen kultsun onnellinen omistaja:)
Eipä ainakaan minulla hetken mielijohde tuo koiran haluaminen. :) Melkein koko kuusitoistavuotisen ikäni olen halunnut omaa koiraa :D Mutta tosiaan, toivottavasti joskus sen vielä saan :)
kai se on niin kun ollaan vielä alle 18-v että vanhemmat sen päättää... :(
mut pitää vaan sitten odotta, että täyttää 18v tai sitä ihmettä että vanhemman antavat ostaa ;)
minulla ei ole hetken mielijohdetta :) olen odottanut niin kauan ja toivonut..
olen suunnitellut kaiken mitä tekisin koiran kanssa, aivotyöstä ruokkimiseen :)
kysyisin,että miten oot ajatellut koiranhoidon järjestyvän kouluaikana?
Entäs kun lähdet muutaman vuoden päästä opiskelemaan?
Noihin opiskelijoiden soluasuntoihin ei ainakaan voi koiraa viedä,joten silloin täytyy vanhempiin olla välit kunnossa että hoitavat sun koirasi kun olet ammattia hankkimassa.
Tiedätkö muuten että koirasta voi välillä tulla yllätäviäkin lääkärikuluja joihin pitää se raha olla just sillä hetkellä,ei ole opiskelijatuloilla sellaista järjestää.
Oot vasta 14 joten voi tuntua kaukaiselta tuo aika,mutta sekin liittyy koiran pitoon että ajatellaan asiat vähintään 10 vuoden päähän.
Ootko jutellut rauhallisesti äitisi kanssa ja ottanut selvää miksi on vielä koiran hankkimista vastaan.Jos vain rähjäät ja huudat vihaavasi vanhempiasi,et kuulosta niin kypsältä,että voisit ottaa vastuun elävästä olennosta.
Näytä äidillesi että alat aikuistua,niin saatat yllättyä tuloksesta.
Nyt on pakko sen verran puuttua, että kyllä soluasuintoihin saa viedä koiran, ettei ihan vääriä tietoja tule. Itse asuin opiskeluaikana koiran kanssa opiskelija-asuntosäätiön soluasunnossa. Tarvitsee vain olla muiden asukkaiden suostumus. Helpointa se on silloin jos sattuu pääsemaan kahden opiskelijan soluun. Mutta totta kaikki muu, koira vaatii vastuullisuutta ja paljon aikaa ja halua hankkia tietoa ja kouluttaa koiraa jne. Mutta toisaalta koira voi olla nuorelle myös se joka opettaa sitä vastuullisuutta, ja voihan olla että koiraharrastus pitää pois "pahemmista" harrastuksista. Asioilla on aina monta puolta. Moni 14-16-vuotias voi olla jo sen verran kypsä, että todella huolehtii sen koiran kun niin on luvannut ja asioista ottanut selvää. Toisaalta taas vanhemapana ymmärrän senkin että lopullinen vastuu on aina vanhemmilla, eikä koiraa saisi koskaan ottaa lapselle hetken mielijohteesta. Lopullisen päätöksen tekee siis vanhemmat ja hyvä niin, mutta nuori voi varmasti muilla teoillaan osoittaa, että on jo vastuullinen ja kypsä huolehtimaan eläimestsä?
Niin sen verran vielä pidän nuorten puolia, että onhan aikuiset koiranomistajatkin yleensä päivisin töissä, mikä ongelma siis on siinä, että nuori käy koulussa.. Koulupäivät on yleensä lyhyempiä vielä kun normaali työpäivät. Toivon oikeastaan, että vanhempanne heltyvät ja saatte koiran ja toivon todella, että sitten kun/jos saatte koiran todella osoitatte olevanne luottamuksen arvoisia ja huolehditte koirasta koko sen iän, huolimatta siitä mitä elämä teille tuo eteen! Itse otin koiran nuorena, ja ensimmäisenä ajattelin kaikessa koiraa, jos halusin reissuun se onnistui vain niin että koira tuli mukaan tai sain järjestettyä sille hoitopaikan, jos en saanut, en lähtenyt. Ja kotiin tultiin koulusta ja myöhemmin töistä aina suoraan ja sitten vasta kauppaan tms. Ei voinut mennä kavereille yöksi yllättäen, koirahan odotti kotona. Mutta kyllä te nuoret varmasti olette ajatellut kaikki nämäkin asiat jo valmiiksi.
ainakin on ehdoton koirakielto opiskelijoiden soluasunnoissa,tuli sen jälkeen kun oli jotain isompaa ongelmaa ollut.
Tuon aloittajan äidillä saattaa olla joku hyvä syy siihen miksi ei koiraa vielä ole hankittu.
Ei ainakaan kovin kypsältä kaikki teksti vaikuttanut.
Ehkä sen verran rähisee vanhemmilleen että eivät ala siitä palkitsemaan koiranpennulla.
Jos poikani toitottaisivat vihaavansa minua,kyllä olisivat edut kortilla.
Minä kun en tiedä paljoakaan noista koirista niin siksi kyelen, että mikä rotu lyhennetään tolleriksi ja missä olisi kuvia?
Tolleri on novascotiannoutaja
Tutustuin novascotian koira sivuihin. Vaikuttaa tosi energiseltä ja älykkäältä rodulta. Omistajan täytyy olla liikunnallinen ja ulkona viihtyvä ihminen. Onkohan kyseisellä rodulla kovinkin voimakas metsästysvietti, pysyykö hyvin hallinnassa, vai karkaileeko helposti riistan perään.
riippuu miten kouluttaa ja muutenkin koiran vanhempien taipumukset mukaan lukien... on energinen ja älykäs tosiaan tämä "tollo"... hyvä riistavietti on jossainmäärin.. mutta paras riistavietti on mielestäni labradorilla, joka mielestäni on erinomainen metsällä, sorsastaas ja sillee... tolleri pysyy hallinnassa, ja on suht helppo kouluttaa, joten ei karkailekaan jos on hyvin koulutettu. samoin labradori.. mutta tolleria käytetään houkuttelevana lintukoirana, eli häntäänsä huiskuttavana oliona joka "kutsuu" linnut liki... labradoria ilman en lähtisi sorsastamaan, on niin väsymätön tyyppi... ainakin meidän kaikki koirat on.. ja koulutuksesta sen verran eää täytyykin opettaa siihen ettei lähde minnekään ilman vapaa, tai hae tai nouda tai etsi tai ilman mitään käskyä. ihania koiria nuo noutajat... ei niitä mulla muuten olisi:) mä sain ensimmäisen noutajani(tai ostin itse)silloin kun olin jotain 13-14vuotias.. seuraavan ostin noin 15 vanhana ja sen jälkeen kokoajan... että onnea yritykseen, mä onnistuin ainakin... älkää lannistuko!!toivo elää:)
Joo. Meillä oli sama homma, mutta vihdoin äiti suostui ottamaan tolleri-pojan kotiin. Saku on erittäin energinen, vilkas ja hieman jääräpäinen tolleri. Se kuitenkin osaa kuunnella ja oppii nopeasti uutta. Kinusin tolleria n. kaksi vuotta ja vihdoin sain alkaa etsimään sopivaa kasvattajaa ja siitä se sitten alkoi. Saku on nyt vähän yli kaksi vuotta ja sen kanssa harrastetaan agilityä, näyttelyitä, MEJÄä sekä tietenkin harjoitellaan taippareihin että siitä saatais MVA:) Odotus palkitaan... ainakin melkein aina, mutta itse olisin odottanut vaikka siihen asti että olisin saanut jo opiskelut loppuun yms. Hyvää kannattaa odottaa. Tolleri on aivan mahtava rotu!
kiitos kaikille vastanneille! :) on ollut ilo lukea kommenttejanne. vanhemmat ovat vieläkin sitä mieltä että koirat/kaikki eläimet ova ns. turhia otuksia tässä maapallossa johon kuluu rahaa. no mutta, on mulla vielä elämä edessä ja paljon aikaa.. :)
Niin ja toisaalta se on ehkä helpompaa mennä elämän ensi askeleet aikuisuuteen ilman koiraa. Siis jos on opiskelut edessä ja mahdollinen muutto, niin sanonpa vaan vaikka kuinka rakastankin tolleriani enkä vois kuvitellakkaan luopuvani siitä, mutta että kuinka ehkä jotkut tilanteet elämässä ois voineet mennä helpommin jos koira olisi tullutkin hieman myöhemmin. En kyllä siis kadu, mutta joskus asunnon löytäminen oli niin vaikeaa että piti valehdella ettei omistaa koiraa.. Ehdit vielä nauttia tollereista!!