Että ollaankin erkaannuttu toisistamme ja se ei olekaan hyvä asia? Voiko se tuottaa tällaisen olon? Voisiko toisen seura olla peräti parantavaa?
Siitäkö se kaikki johtuukin?
Anonyymi-ap
7239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miten sä voit edes epäillä etteikö voisi?
Tottakai toisen, sen tärkeän läsnäolo ja kaikki on parantavaa.
Ei ole ihmissuhteet niin helppoja. Haluaisin olla riittävä. Tieto siitä että on toiselle riittävä, on se tärkein.
Mistä päättelit ettet olisi riittävä?
En tiedä. Minun ja hänen välisestä traumakemiaenergiasta?
Sekä siitä, että tunnen itse riittämättömyyttä.
Joidenkin seura on parantava. Oli kyseessä sitten kaveri tai intiimimpi suhde. Se tyhjiö mikä ilmenee kun toinen ei olekkaan siinä on pistävä mutta samalla siedettävä tunne.
Juuri siitä se johtuu. Pitkään meni, että ymmärsit.