Asutteko lähellä sukua?

Muutin jo nuorena kotoa, eikä siellä ole enää ketään sukulaisia. Kävin kuitenkin joku aika sitten, mutta tuli ahdistunut olo ja oli helpotus lähteä pois kun siellä ei ollut kuin hautausmaa jossa voi muistaa heitä.

Not.

Pöndellä on kotipaikka kesämökkinä ja aika paljon kulutan aikaa siellä-siis täällä Mulla on kyllä aika paljon sukulaisia, mutta en mä niitten kans ole oikein ikinä ollut tekemisissä. Muutamia vanhoja kavereita on, lähinnä soitellaan ajoittain. Mä en siis käy mökillä kenenkään ihmisen takia, viihdyn vaan muuten hyvin itekseni(tai kissan kans).

Ajelu ehkä vähän tympii, siihen toki kuitenkin tottunut. Kauan miettinyt toisen auton ostamista, voi lentää välimatkat ja ois auto sekä tsadissa, että pöndellä. Mökillä kävis ihan joku museoauto, en ajele täällä paljoakaan, kaupppareissuja jne harvakseen.

Mutta juu, seuraillut, joillain on hiton tiiviit yhteydet sukulaisiinsa, mua se alkais ahdistaan. Niistä kuitenkin aina jotain kylästelyvelvollisuuksia tms. Paljon kivempi olla itekseen ja rauhassa. Toki jotakuta kaveria voi käydä moikkaamassa, mutta paljon helpompi soittaa, jos keksii asiaa.

Sitäkin seurannut, kaupungissa tutuilla lapsia ja lapsenlapsia kuitenkin ihan lähellä. Ei ne ole hirveesti tekemisissä keskenään. Nuorilla ruuhkavuodet ja niillä hirveesti kiireitä. Vanhukset tyytyväisiä, kun saavat olla rauhassa. Lapsenlapsiakaan ei ole pakko vahtia, päiväkodit keksitty. Sitten ne kai hyödyntää lapsenlapsiaan, kun niillä alkaa kunto ja teveys loppumaan, että sen verran ovat väliöissä. Mutta selkeetä, johonkin hoivakotiin ja sieltä krematorioon.

Joopa, suomalaistko muka introverttejä :D

=DW=

Itsekkin olin liian innokas ja pidin yhteyttä, mutta sain sellaista palautetta et ymmärrän jättää rauhaan. Aikansa kutakin :)

Kuinkas muuten kuin työn perässä 70-luvun alkupuolella. Harvoin enää pääsen käymään kotiseudulla. Ajomatka pitkä, pitäisi olla toinen ajaja mukana, eikä ole vielä löytynyt. Siellä on hengissä pari läheistä.
Sen sijaan oma jälkikasvu asuu lähellä, he ovatkin läheisempiä kuin sisaret vaikka tärkeitä hekin ja usein soitellaan.
En mene sukulaisille yökylään, siellä perukoilla on tosi edullinen majatalon tapainen, olen kyllä siellä yöpynyt, minulle ihan hyvä. Riittää kun tapaa läheiset paikallisessa pitzeriassa. Muuten on merkittävää käydä katselemassa kotiseutua, ajella eri paikoissa, kesäteatterissa, vanhempien haudalla, kirkossa ja sen sellaista.
Joka kesä suunnittelen myös nyt, saas nähdä toteutuuko kun hän joka lupasi ajokaveriksi, joutuu lonkkaleikkaukseen. Aika on otettava vastaan kun sen saa. Sellaista tämä vanhuus on.

En asu.Pllus 70 vuotiaana asun pääkaupunki seutu .Pieni vuokra asunto ja yksinäni.Ystävät kuoleet korona aika.Aikuiset lapset asuu maailmalla.Joten omillaan ollaan.Käyn Senjori keskus päivtäin liikunta ja ulkoilen paljon yksinäni.Kaikeen tottuu,joten en tunne itseäni yksinäiseksi.

Mitä tarkoittaa aloituksessa "perinteisesti muuttaneet" ???
50 ja 60 luvuilla oli pakko muuttaa työn perässä maaseudulta
kaupunkeihin, kun Suomi teollistui.
Van ketokiilat jäivät maaseudulle tuista nauttimaan.

Etelään oli pakko tulla. Alussa suku ramppasi yhtenään kylässä, mutta nyt ei enää ole näkynyt tai kuulunut vuosikymmeneen, mikä on hyvä. Kyllästytti pitää täyshoitoa. Omat lapset ovat aika lähellä, mutta eipä juuri ole yhteyttä heihinkään, jos soitan, niin aina pahaan aikaan. Nykyisin olen siirtynyt viesteihin, voivat vastata kun ehtivät, siihen voi vierähtää muutama kuukausi.
Olen varma, että olen yksi niistä vanhuksista, joka löydetään muumiona.

Kotikonnuilla on paras asua.