Miksi en usko

Olen oikeesti miks et usko?

Onhan se näin vanhemmiten alkanut valjeta, että ainakin se välittäminen on kaikilla vain väliaikaista. Joten se tosissaan menee sen mukaan.

Usko loppui jo tovi sitten

Kivaa surkuttelua

ei täällä varmast kukaan olekaan, itse toivon koko ryhmälle ja vainoporukalle helvetisti pahaa ja kaikkea huonoa elämään. Yhtä paljon mitä ovat aiheuttaneet, ja joka elämän alueelle. Toivottavasti niiden kodit palaa ja saavat muuttaa ja vaihtaa kaupunkia ja työtä ja heidät hakataan ja kidutetaan ja elämää häiritään ja heidät nöyryytetään ja saadaan vietyä rahaa. toivottavasti kokevat helvetin ja lopulta tappavat itsensä. Sitä ennen toivon että kaikkea heidän elämässään häiritää ja tuhotaan, eikä anneta elää tai olla rauhassa ja tehdä omia juttuja. Että kokovat helvetisti väkivaltaa ja hulluja ihmisiä. kaikkea pahaa, ja toivottavasti heidän raiskataan ja elämät häpäistään, ja yhtä kauan. sitten ollaan sujut.

Ei täällä palstalla olo sitä uskoa ainakaan lisää. Luulen, että pohjimmiltaan monilla on sama ongelma. Se on sitä nykyaikaa tämä erilaisten suhteiden variaatio. Jotenkin tuntuu, että ennen ehkä parisenkymmentä vuotta sitten oli vähemmän vaihtoehtoja. Nyt on vain erilaisia pelejä eri kokoonpanoissa. Kuka mitäkin hakee. Ei se auta kuin tutustua ihmiseen ja päätellä siitä ajan kanssa, jollei kysy suoraan.

Miksi se pitäisi uskoa? Itse en usko että kukaan välittää minusta romanttisesti. Olen liian hiljainen. Olemassaoloni tietää vain kourallinen ihmisiä. Tarkoitan sen kuka oikeasti olen, en sitä että näkee kadulla tai vaihtaa joskus muutaman sanan. Ehkä joskus tapaan naisen kenen kanssa luottamus syntyy ja uskallan olla oma itseni, ei ole mitään hyötyä murehtia asiaa enempää. Omia haavojaan ei voi parantaa, ne paranee, jos paranee.

Ei mitään hajua. En minäkåän.